Alan ymmärtää miksi lomilla ihmisillä palaa hermot puolisoon saati erot lisääntyvät - olen yksi heistä joka pohtii vakavissaan erillisiä asuntoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me aikanaan puhuttiin ja ns sovittiin että meillä ei ole miesten ja naisten töitä, ollaan tasa-arvoisia. Noh, ei se ihan niin ole mennyt. Mies kyllä tekee kotitöitä, tekee ruokaa, imuroi ja pesee pyykkiä ja olen kyllä kiitollinen näistä, mutta kotona nyt sattuu olemaan paljon muutakin asiaa mitä pitää tehdä. Esim mies ei ole 20vuoteen pyyhkinyt pölyjä, ei pessyt ikkunoita tai mattoja. Ei pyyhkinyt kaapinovia tai kaappeja. Lattian pesee jos käsken. Ei vaihda lamppuja ilman että pyydän, osaan kyll itsekin ja teenkin useimmiten itse kun en jaksa olla jatkuvasti pyytämässä. Nurmikon leikkaan minä, mies vain jos minä pyydän. Lumityöt menee aikalailla tasan. Remontit teen pääosin minä, autonrenkaat vaihtaa autokorjaamo.

Reissuun lähtiessä minä pakkaan omat, lasten ja koiran tavarat. Mies pakkaa omansa viime tipassa, meillä ei koskaan odoteta naista vaan meillä odotetaan aina miestä, AINA. Minä huolehdin lasten kaikki asiat, mies vain omansa. Lista on loputon. Käymme molemmat töissä, mies tienaa vähän paremmin kuin minä, mutta ei niin paljon että se olisi verrannollinen kotitöihin joita minä teen enemmän. Itseasiassa tuloihin nähden minä maksan enemmän, miehellä jää ns omaa rahaa huomattavasti enemmän kuin minulla. Hänellä kalliit harrastukset ja välillä kehtaa ihmetellä miksi minä en harrasta, no kas kun ei ole varaa...

Vielä lisäys tähän, juhannuksena oltiin ystävän mökillä. Mökin isäntä oli jo kertaalleen tyhjentänyt ulkovessan säiliön ja kun tuli taas tyhjennyksen vuoro niin mökin isäntä huhuili apuja ja kukaan miehistä ei pistänyt tikkua ristiin. Luoja että hävetti, siinä vaiheessa sanoin miehelleni että alapa mennä apuun. Miehen kommentti oli että meillähän ei ole miesten ja naisten töitä että ole hyvä ja mene itse. Tokaisin tähän että niin kauan kun sinä et ikkunoita pese niin niin kauan minä en paskahuussia tyhjennä. Me naiset oltiin kuitenkin tehty siinä vaiheessa jo neljänä päivänä koko porukalle ruoat. Meni se sitten huussin tyhjennykseen, mutta ei olisi mennyt jos en olisi käskenyt.

Olisiko käskemisen sijaan pyytäminen ollut mahdoton vaihtoehto?

Alapeukuista päätellen olisi.

Vierailija kirjoitti:

Raivostuttavaa lukea näitä tarinoita, ja eletään vuotta 2019. Ennen oli miesten ja naisten töitä, nyt kerrostalossa asuessa ja autojen kehityttyä ei ole enää miesten töitä, mutta naisten töitä on yhä enemmän. Ja monet miehet näyttävät aivan suunnittelusti jäyttäytyvän yhdeksi passattavaksi lapseksi perheeseen. Törkeää!

Tosiasiahan on se, että ennen kun naiset eivät olleet töissä (niin usein), ei perheenemäntä tehnyt yksin ja ainoana niitä kotitöitä kuten nyt. Maalla oli piiat ja rengit, sekä lapset, vanhapiikasukulaiset, sun muut. Kaupungeissa vähänkään paremmissa perheissä oli aina lastenhoitajat, keittäjät, siivojat, ynnä muuta apua.

Minunkin perhe oli vain alempaa keskiluokkaa eikä varakasta, mutta 1960- ja 70 -luvuilla kun kummatkin vanhemmat olivat töissä, oli meillä lastenhoitaja, joka laittoi myös illallisen valmiiksi, oli erikseen siivojakin. Vaikka kotona oli pesukone, saatettiin pyykkiä kerätä isompi määrä ja viedä pesulaan pestäväksi. Ihan tavallista tämä oli, eikä kukaan nainen tuntenut mitään syyllisyyttä tästä. Meillä kotona isä oli myös edellä aikaansa, hän silitti paitansa itse, laittoi ruokaa ja jopa leipoi. Mun äidillä oli harrastuksia kuten kävi joka viikko jumpassa, pelasi tennistä, luki paljon ja kävi jopa ystäviensä kanssa kapakassa tai Espanjassa lomamatkoilla. Mikään 24/7 kotiorja hän ei todellakaan ollut.

Työväenluokan perheissä äidit kävivät töissä tehtaissa ja heille usein lankesi kotityöt kotona. Toki heilläkin oli lapset apuna. Lisäksi heiltä ei vaadittu niin paljon, esim. ruoanlaitto saattoi olla minimaalista, muistan työläiskodissa Kalliossa kasvaneen mummini kertoneen että iltaruokana saattoi olla vaan voileipää tai perunaa. Vielä 1960-luvulla suurellakin perheellä oli yksi huone tai hellahuone ja kamari, ja naapurien kanssa yhteinen vessa ja joskus keittotilakin käytävällä. (Näinhän kerrotaan mm. laulussa Liisankadulla). Ei siinä paljon siivoamista ja kokkaamista harrastettu.

Jotenkin tuntuu hirveän epäreilulta, että nykyisille nuorille perheenäideille annetaan valheellinen ja myyttinen kuva siitä kuinka äiti hoitaa kaiken. Sellaista maailmaa ei ole ollut olemassa. Eikä saisi tullakaan. Minkälaisen mallin isä, joka ei tee kotona mitään, antaa lapsilleen (etenkin pojilleen)?

Jos kaksi ihmistä perheessä tekee töitä ja tienaa, eikö olisi järkevää sijoittaa rahaa siihen että joku muu käy siivoamassa tai laittamassa iltaruoan ja välillä hoitamassa lapsia? Ja jos isä ei osallistu perheen töihin ollenkaan, apulaisten palkka voi tulla suoraan häneltä. Siinäpähän oppii.

Älkää missään nimessä ruvetko vuonna 2019 enää kotiorjiksi -- ihmiskauppa kun on lailla kielletty.

Tuo sun ajallinen perspektiivisi on hyvin rajallinen ja tuntuu perustuvan ajatukseen, että ajan kuluessa asioiden täytyy kehittyä parempaan suuntaan. Tälle ei kuitenkaan ole olemassa minkäänlaista todellista perustetta.

Nautiskelija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vain. Mies on taantunut tässä lapsen kasvaessa tasaiseen tahtiin. Äsken hän havahtui koneelta ja kiukuttelee minulle kun ei löydä omia vaatteitaan ja pitäisi pakata. En tasan pakkaa aikuisen miehen puolesta ja vielä vähemmän tällaiselle reissulle, joka on ollut tiedossa jo tovin. Ap 

Pelaaminen lisää aggressiivisuutta.

Niin näyttää lisäävän. Nimittäin pelivastaisten aggressiivisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me aikanaan puhuttiin ja ns sovittiin että meillä ei ole miesten ja naisten töitä, ollaan tasa-arvoisia. Noh, ei se ihan niin ole mennyt. Mies kyllä tekee kotitöitä, tekee ruokaa, imuroi ja pesee pyykkiä ja olen kyllä kiitollinen näistä, mutta kotona nyt sattuu olemaan paljon muutakin asiaa mitä pitää tehdä. Esim mies ei ole 20vuoteen pyyhkinyt pölyjä, ei pessyt ikkunoita tai mattoja. Ei pyyhkinyt kaapinovia tai kaappeja. Lattian pesee jos käsken. Ei vaihda lamppuja ilman että pyydän, osaan kyll itsekin ja teenkin useimmiten itse kun en jaksa olla jatkuvasti pyytämässä. Nurmikon leikkaan minä, mies vain jos minä pyydän. Lumityöt menee aikalailla tasan. Remontit teen pääosin minä, autonrenkaat vaihtaa autokorjaamo.

Reissuun lähtiessä minä pakkaan omat, lasten ja koiran tavarat. Mies pakkaa omansa viime tipassa, meillä ei koskaan odoteta naista vaan meillä odotetaan aina miestä, AINA. Minä huolehdin lasten kaikki asiat, mies vain omansa. Lista on loputon. Käymme molemmat töissä, mies tienaa vähän paremmin kuin minä, mutta ei niin paljon että se olisi verrannollinen kotitöihin joita minä teen enemmän. Itseasiassa tuloihin nähden minä maksan enemmän, miehellä jää ns omaa rahaa huomattavasti enemmän kuin minulla. Hänellä kalliit harrastukset ja välillä kehtaa ihmetellä miksi minä en harrasta, no kas kun ei ole varaa...

Vielä lisäys tähän, juhannuksena oltiin ystävän mökillä. Mökin isäntä oli jo kertaalleen tyhjentänyt ulkovessan säiliön ja kun tuli taas tyhjennyksen vuoro niin mökin isäntä huhuili apuja ja kukaan miehistä ei pistänyt tikkua ristiin. Luoja että hävetti, siinä vaiheessa sanoin miehelleni että alapa mennä apuun. Miehen kommentti oli että meillähän ei ole miesten ja naisten töitä että ole hyvä ja mene itse. Tokaisin tähän että niin kauan kun sinä et ikkunoita pese niin niin kauan minä en paskahuussia tyhjennä. Me naiset oltiin kuitenkin tehty siinä vaiheessa jo neljänä päivänä koko porukalle ruoat. Meni se sitten huussin tyhjennykseen, mutta ei olisi mennyt jos en olisi käskenyt.

Olisiko käskemisen sijaan pyytäminen ollut mahdoton vaihtoehto?

Alapeukuista päätellen olisi.

Mökin isäntähän oli jo pyytänyt apua. Miten monta pyyntöä miehelle olisi pitänyt esittää?

Ei kai siinä auta kuin erota, jos on niin paskaa.

Minkähän takia teillä siivotaan vasta, kun ollaan menossa jonnekin. Meillä siivous ja pyykit jatkuvasti, eikä vasta kun ollaan menossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me aikanaan puhuttiin ja ns sovittiin että meillä ei ole miesten ja naisten töitä, ollaan tasa-arvoisia. Noh, ei se ihan niin ole mennyt. Mies kyllä tekee kotitöitä, tekee ruokaa, imuroi ja pesee pyykkiä ja olen kyllä kiitollinen näistä, mutta kotona nyt sattuu olemaan paljon muutakin asiaa mitä pitää tehdä. Esim mies ei ole 20vuoteen pyyhkinyt pölyjä, ei pessyt ikkunoita tai mattoja. Ei pyyhkinyt kaapinovia tai kaappeja. Lattian pesee jos käsken. Ei vaihda lamppuja ilman että pyydän, osaan kyll itsekin ja teenkin useimmiten itse kun en jaksa olla jatkuvasti pyytämässä. Nurmikon leikkaan minä, mies vain jos minä pyydän. Lumityöt menee aikalailla tasan. Remontit teen pääosin minä, autonrenkaat vaihtaa autokorjaamo.

Reissuun lähtiessä minä pakkaan omat, lasten ja koiran tavarat. Mies pakkaa omansa viime tipassa, meillä ei koskaan odoteta naista vaan meillä odotetaan aina miestä, AINA. Minä huolehdin lasten kaikki asiat, mies vain omansa. Lista on loputon. Käymme molemmat töissä, mies tienaa vähän paremmin kuin minä, mutta ei niin paljon että se olisi verrannollinen kotitöihin joita minä teen enemmän. Itseasiassa tuloihin nähden minä maksan enemmän, miehellä jää ns omaa rahaa huomattavasti enemmän kuin minulla. Hänellä kalliit harrastukset ja välillä kehtaa ihmetellä miksi minä en harrasta, no kas kun ei ole varaa...

Vielä lisäys tähän, juhannuksena oltiin ystävän mökillä. Mökin isäntä oli jo kertaalleen tyhjentänyt ulkovessan säiliön ja kun tuli taas tyhjennyksen vuoro niin mökin isäntä huhuili apuja ja kukaan miehistä ei pistänyt tikkua ristiin. Luoja että hävetti, siinä vaiheessa sanoin miehelleni että alapa mennä apuun. Miehen kommentti oli että meillähän ei ole miesten ja naisten töitä että ole hyvä ja mene itse. Tokaisin tähän että niin kauan kun sinä et ikkunoita pese niin niin kauan minä en paskahuussia tyhjennä. Me naiset oltiin kuitenkin tehty siinä vaiheessa jo neljänä päivänä koko porukalle ruoat. Meni se sitten huussin tyhjennykseen, mutta ei olisi mennyt jos en olisi käskenyt.

Olisiko käskemisen sijaan pyytäminen ollut mahdoton vaihtoehto?

Alapeukuista päätellen olisi.

Mökin isäntähän oli jo pyytänyt apua. Miten monta pyyntöä miehelle olisi pitänyt esittää?

Usein nämä käskevät vaimot eivät anna miehilleen aikaa ryhtyä toimeen omin päin. Tästä seuraa, että mies joutuu tilanteeseen, jossa menettää kasvonsa joka tapauksessa.

Mikäli on alkeellinen mökki niin kuka tuhjää nk hyysikän? Mies. Iljettävää hommaa varmaan. Kantsii hommata kemiallinen pönttö. Pikku työ paiskoa miehen kalsarit sun muut matkalaukkuun.

Vierailija kirjoitti:

Osallistun keskusteluun siksi, että täällä on moni kommentoinut, kuinka miehet haluavat vain olla lomilla rauhassa ja kuinka vaimot vaativat sitä ja tätä. Tässä ei olisi mitään vikaa, jos alusta asti olisi tehty selväksi, että kiinnostusta esimerkiksi matkusteluun tai muuhun yhteiseen tekemiseen ei ole. Joskus kuitenkin parisuhteen alussa toinen tai kumpikin saattaa esittää toisenlaista kuin on.

Oma tarinani on seuraavanlainen: Olen seurustellut neljä vuotta ja asunut kaksi vuotta yhdessä miesystäväni kanssa. Lapsia meillä ei ole. Minulla on alkanut olla koko ajan enenevässä määrin tavallaan huijattu olo. Tutustumisvaiheessa kävimme nimittäin läpi kummankin mielenkiinnonkohteet, ja vaikutti siltä, että olimme kumpikin halukkaita osallistumaan toistemme harrastuksiin. Samoin vaikutti siltä, että jaamme saman arvomaailman ja elämäntavan. Mies oli hyvin kiinnostunut minulle tärkeistä asioista.

Aluksi teimmekin kaikenlaista hauskaa aktiivisesti yhdessä, mutta pikku hiljaa mies alkoi kieltäytyä osallistumasta minulle tärkeisiin asioihin milloin minkäkin tekosyyn varjolla ja on sittemmin myös suoraan sanonut inhoavansa joitain asioita, joista väitti aluksi pitävänsä, ja vastaavasti olen huomannut hänellä olevan kiinnostuksenkohteita, joihin hän aluksi sanoi suhtautuvansa kielteisesti tietäessään minun torjuvan mielipiteeni. Lisäksi hän syyllistää minua tietyistä harrastuksistani vihjailemalla, miten kalliiksi ne tulevat. Maksan kyllä itse omat menoni ja olen muutenkin meistä kahdesta paremmin ansaitseva. Ystäviini ja sukulaisiini hän halusi aluksi tehdä vaikutuksen, mutta nykyään hän ei halua olla yhteydessä läheisiini.

Havahduin jokin aika sitten siihen, että emme ole tehneet juuri mitään yhdessä noin vuoteen. Kun otan asian esille, mies sanoo minun olevan liian vaativa. "Vaatimustasoni" ei varmasti ole noussut siitä, mikä se oli suhteen alussa. Olen kertonut alkaneeni harkita eroa. Mies taas ei halua erota eikä ymmärrä, mikä suhteessamme on pielessä. Minä puolestani en ymmärrä, mitä hän tästä suhteesta saa, mihin hän pyrki sillä, että tutustumisvaiheessa esitti jotain muuta kuin mitä on.

Kai sentään hmmm miten tuon ilmaisis niin ois yhteistä mitä mehiläisrtkin tekee tai paremminkin kanit....😂

Kaikki suhteet muuttuvat, ihmiset muuttuvat eikä aina jaksa pitää lupauksiakaan. Jos nainen haluaa nopeesti perheen niin eipä tuo alussa vaikeeta ole esittää vaikka mitä, kummallakin tai jommalla kummalla. Kummassakin vikaa. Eroaa sitten eikä ruikuta ja uhkaile sillä erolla. Kamalinta jos sillä erolla uhkaillaan vuosikausia tai vuosikymmeniä. 

Mitä ihmettä! Meillä ihan on omat erilaiset harrastukset eikä tarvitse olla tippaakaan kiinnostunut toisen harrastuksista. Kuka jaksaa toisen suvusta ja ystävistä olla kiinnostunut jos on nähnyt mitä ne ovat ja se riittää. Ei meillä ainakaan kummankaan suvut, ystävät ja harrastukset vaikuta yhtään mitään suhteeseemme. Ei meidän tarvitse toistemme suvuissa käsi kädessä kulkea eikä olla ikinä käyty toistemme suku juhlissakaan. Meillä on vähän erikoisempi suhde sillä ei se sellaisiin mitättömiin pikku asioihin ole kaatunut. 

Ihmetyttää nää naisten tarinat. Yksin ollessa mielen täyttää ”miehen metsästys”. Kun sit jonkun saa, ollaan onnen kukkuloilla jonkin aikaa. Reaalimaailmaan laskeutuessa silmät aukeaa ja vaikerrus alkaa. Miehestä löytyy vain vikoja. Purputetaan somessa ja ystävättärille, mietitään ja pedataan eroa. Kun sit riitojen jälkeen koittaa ero, se ihana itsenäisyys ja vapaus vailla mieslasta, alkaa kehä alusta.

Yksineläjä mielletään enimmäkseen jollakin lailla puutteelliseksi ja epäonnistuneeksi. Koetaan, että pitäisi löytää kaveri. Olisi mielenkiintoista tehdä tutkimus yksin- ja parisuhteessa elävien todellisesta arjen tyytyväsyystasosta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on osittain sama tilanne. Mies suunnittelee kyllä muttei uskalla tehdä viimeistä päätöstä, esim ostaa lippuja tuosta vaan. Niinpä se usein on sitten niin että jos haluan että jonnekin matkalle lähdetään niin minä ostan liput ja laitan hänellekin tiedoksi että parempi varata loma tähän aikaan tai saat jäädä kotiin. Eli tietyllä tapaa suunnittelen, etsin edulliset, ja maksan lennot ko.kohteeseen. Samoin kohteeseen esim valmiiksi musikaaliliput jne, vertailen esitykset, päätän ja hankin.

Kotimaan matkailun osalta esim päätin että päivänä x mennään Särkänniemeen, ja silloin mentiin. Kyllä mies mukaan lähtee, mutta en minäkään hänen henkkohtaisia asioitaan pakkaa, huolehdin omat ja lasten, siivoamisen yms matkaan lähtevät muut loppuhetken valmistelut (sähköjohdot irti, postilaatikko, pilaantuvat ruoat pois, siivoamiset yms) tai niiden toteutumisen, eli kylmästi käskytän niin miestä kuin lapsia tekemään hommia. Jos jäisin odottelemaan ja ihmettelemään niin mitään ei tapahtuisi. Mies kyllä sitten tekee kun avaan suuni siitä mitä hänen on tehtävä. Ja huom sanon ihan ystävällisesti mutta napakasti, ei tarvitse alkaa raivoamaan. Mutta kyllä, joudun suunnittelemaan ja kellottamaan päässäni tehtävät lähtöpäivälle (ja/tai edelliselle).

Tässä paistaa niin helvetin selvästi se naisten perusongelma, eli kaiken pitää tapahtua juuri niin kuin TE HALUATTE. Te ostatte musikaaliliput (kuka mies haluaa jotain musikaalia katsomaan), te päätätte ja KÄSKYTÄTTE. Sinäkään et satavarmasti hyväksyisi miehesi ehdotuksia ajanviettotavoiksi vaan sinun pitää päättää. Tuollaista tyypillistä muka-avuttoman miehen kontrollointia, koska kukaan ei jaksa kuunnella sitä mäkätystä jos joku asia ei tapahdukaan teidän tahdon mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eron partaalla lomastressistä ja kohta Facebookissa onnellisen näköisiä perhelomakuvia..

JUST näin xD

Kuinkahan moni syksyllä eroavista on uusperheellisiä? Nimittäin kun ne miehen lapset tulevat uuden naisen kotiin pidemmäksi loma-ajaksi, niin alkavat pian eroajatukset täyttää naisen pään.

T. Kokemusta on

Tohon loukkuun että nainen tekee enemmän on äitysloman jälkeen helppo joutua.

Äityslomalla ollessa lapsen nukkuessa tuli tehtyä kotityöt. Ruoka valmiina kun mies tuli töistä, pyykit pesty jne.

Töihin lähtö kun koitti niin jotenkin vaan oli odotukset sama, elikkä että minä teen.

Mieheni tulee perheestä missä auttoivat veljensä kanssa äitiään, isän ei tarttenut osallistua tyypillisiin naistentöihin. Ymmärrän että aikuistuttua semmosen kasvatuksen saanut luulee ettei hänenkään enää tartte tehdä.

40 ja 50 luvulla syntyneet suvun naiset tekevät kotonaan kaikki ns naistentyöt. Äitini tekee myös isäpuoleni leivät. Ovat kaikki eläkkeellä, joten aikaa on.

Autot korjautetaan firmoissa, renkaat vaihdatetaan muualla. Remppoja ei tehdä. Lumitöitä ei tartte tehdä asumisen puolesta.

Mielestäni sukuni miehet pääsevät helpommalla kun naiset.

Vierailija kirjoitti:

Tohon loukkuun että nainen tekee enemmän on äitysloman jälkeen helppo joutua.

Äityslomalla ollessa lapsen nukkuessa tuli tehtyä kotityöt. Ruoka valmiina kun mies tuli töistä, pyykit pesty jne.

Töihin lähtö kun koitti niin jotenkin vaan oli odotukset sama, elikkä että minä teen.

Mieheni tulee perheestä missä auttoivat veljensä kanssa äitiään, isän ei tarttenut osallistua tyypillisiin naistentöihin. Ymmärrän että aikuistuttua semmosen kasvatuksen saanut luulee ettei hänenkään enää tartte tehdä.

40 ja 50 luvulla syntyneet suvun naiset tekevät kotonaan kaikki ns naistentyöt. Äitini tekee myös isäpuoleni leivät. Ovat kaikki eläkkeellä, joten aikaa on.

Autot korjautetaan firmoissa, renkaat vaihdatetaan muualla. Remppoja ei tehdä. Lumitöitä ei tartte tehdä asumisen puolesta.

Mielestäni sukuni miehet pääsevät helpommalla kun naiset.

Jatkan vielä, lomareisuille pakkaamiset, eväät jne. olen myös aina tehnyt. Tosin on ukko saannut pakata omat vaatteensa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vain. Mies on taantunut tässä lapsen kasvaessa tasaiseen tahtiin. Äsken hän havahtui koneelta ja kiukuttelee minulle kun ei löydä omia vaatteitaan ja pitäisi pakata. En tasan pakkaa aikuisen miehen puolesta ja vielä vähemmän tällaiselle reissulle, joka on ollut tiedossa jo tovin. Ap 

Sinäkin vain istut koneella, tai kännykällä marmattamassa vauvapalstalle sen sijaan, että keakustelisit asioista miehesi kanssa, jota tämä koskee! Huh!

naisten tehtävä on huolehtia perheest, mukaan lukien mies ja piste!

miestä jos pakottaa naisten hommiin, niin huonosti käy,

kuinka mini nainen esimerkiksi vaihtaa öljyt autoon tai vaihtaa vetoakselin?

kaikielle löytyy hommia luonnonmukaisesti

En tiedä millaisia lomareissut teidän perheellänne ovat, mutta ymmärrän hyvin miestäsi, mikäli lomareissut ovat yhtä hel*ettiä säätämisineen ja touhuineen. Minäkin masentuisin mikäli pitäisi vielä raskaan työvuoden jälkeen lähteä johonkin reissuun kiristelemään hampaita, kun kakarat eivät tottele, aikataulut venyvät, unirytmi kääntyy lennon takia ja vaimo kälkättää kun ei tullutkaan täydellinen instagramloma. Anna miehesi jäädä kotiin lomailemaan, sitä hän sisimmässään tahtoo, eli hengähdystaukoa. Hän haluaa olla tekemättä mitään ja se on hänen tapansa rentoutua. Tee sinä sitä, mikä on sinun tapasi rentoutua, eli lähde sinne reissuun lastesi kanssa. Ihmiset eroavat siksi, etteivät osaa asettua toisen asemaan.

no onse kumma kun ei osata enää edes lomailla oikein , tuo kai se ajatus taas.

kyllä se syyllinen on aina peilissä, ihan aina.

Itse se tyyppi jonka kuvaa katsot peilistä on kumppaninsa valinnut.