Yhteishuoltajuudesta yksinhuoltajuuteen. Ongelmia kerrassaan.Onko muilla kokemuksia?

palstalle joskus myös hyvien uutisten kera. Miehen yritykset lannistaa minut eivät tule onnistumaan. Pystyn jakamaan asian niin monen ystävän kanssa ja tiedän, että vaikka minua tullaan koettelemaan niin aion pysyä vahvana vauvani (sitä se 1,10v minulle vielä on) takia.



Kiitän kaikkia myötätunnosta ja kannustuksesta. Menen toiveikkaana kohti uutta päivää.

se ei ole etu että vanhempi on työssäkäyvä, tarkoittaa että vauva on päivähoidossa muualla kuin vanhempansa kanssa,



työtön tms on tässä kohden vahvemmilla kun voi tarjota omaa kotihoitoa päivittäin,



suomessa asiaan ei vaikuta myöskään varallisuus/palkka, koska sosiaalietuudet takaavat että jokaisella on varaa elää ja ruokkia lastaan.



Muuten en apn juttuun kommentoi, yleisesti vaan huomautan nuo epäkohdat mitä moni tuntuu ajattelevan, että työssäkäynti menee opiskelijan/työttömän edelle tai suuri asunto tai muut varat.

tarkoitin tyossa/opiskelija asettelulla sita, etta teen itse 20-30 h tyoviikkoa, kaikki vl vapaat, pitkat syyslomat, joululomat, kesalomat jne. arvannette ammatin. Mies puolestaan opiskelee ja paivat ovat pitkat. Ainakin mikali mielii valmistua ajallaan. Ja mielestani silla on eroa asuuko alivuokralaisena yksiossa vai onko kenties asuuko omakotitalossa rauhallisella alueella.



Mutta kaikille valiaiakatietoja. Sain kasiini juuri lakimieheni laatiman hakemuksen, jota nyt alan kaymaan lapi ja tekemaan tarvittavia lisayksia. Aamulla saavat karajaoikeudessa postia. Lakimieheni mukaan asialle tehtaisiin jo alkavan viikon aikana jotain. Joten peukut pystyyn! Ja vauva kotiin mahdollisimman pian. Ihan valtava ikava....

Mieheni yhteishuollossa oleva lapsi asui meillä, kun hänen äitinsä kaappasi hänet vastaavalla tavalla viikonlopputapaamisen päätteeksi. Kun mieheni meni muutaman päivän kuluttua noutamaan lasta ex-anoppilastaan, jossa äiti ja anoppi olivat lapsen kanssa paikalla, lapsen äiti esitti miehelleni, ettei hän saa enää koskaan nähdä lastaan ellei allekirjoittaa huoltajuussopimusta, jossa yksinhuotajuus siirtyisi äidille.



Mieheni kieltäytyi allekirjoittamasta, jolloin lapsen äiti ja hänen äitinsä yhteistuumin (painoa yhteensä yli 200 kg) kävivät mieheni kimppuun aikeenaan pakottaa hänet allekirjoittamaan. Soitto hätänumeroon laukaisi tilanteen, ja mieheni pääsi pakoon. Lapsen äiti yritti estää paon heittäytymällä auton konepellille.



Tämän jälkeen mieheni tapasi lapsensa seuraavan kerran vasta puolen vuoden kuluttua.



Mieheni haki oikeudessa asumissopimuksen täytäntöönpanoa lapsen noudon uhalla. Samaan aikaan äidillä oli vireillä toisessa käräjäoikeudessa (äiti ja isä asuivat eri paikkakunnilla) hakemus lapsen huoltajuuden siirrosta äidille. Tämä kesti kuitenkin vielä pidempään - siitä saatiin päätös vasta puolentoista vuoden kuluttua. Ainakin meidän kokemuksemme mukaan siis täytäntöönpano on nopeampi tie.



Lapsi palautettiin täytäntöönpano-oikeudenkäynnin jälkeen isälle ja äiti sai vain valvotut tapaamisoikeudet kaksi kertaa kuussa neljä tuntia kerralla. Myöhemmässä huoltajuusoikeudenkäynnissä isä sai yksinhuoltajuuden ja valvottuja tapaamisia jatkettiin, koska äiti ei pystynyt lupaamaan tuomarille, että hän pystyisi joka tapaamiselta palauttamaan lapsen itse isälle.



Jos oikeus on sama isille ja äideille, ei ap:kaan saa lastaan ihan niin nopeasti kotiin kuin toivoo. Meidän tapauksessa äidin asuinkunnan sosiaaliviranomaiset tukivat äitiä, jolla oli (kuten ap:nkin tapauksessa) myös oma sukunsa tiiviisti takanaan. Miehelläni ei tietenkään ollut tapaamisoikeutta lapseensa, koska lapsen piti koko ajan asua meillä. Tästä syystä hän ei saanut tavata lasta aluksi ollenkaan täytäntöönpano-oikeudenkäyntiä odotellessa. Vasta edellisellä viikolla ennen oikeudenkäyntiä äidin kotikunnan sossut suostuivat valvottuun tapaamiseen, jossa isä ja lapsi tapasivat siis ensi kertaa kuukausien tauon jälkeen.



Oikeudenkäyntiä odoteltiin niin pitkään, koska tuomari määräsi siihen sovittelun. Sovittelija ei saanut aikaiseksi edes äidin ja isän yhteistapaamista, joten siinä meni pelkästään kuukausia hukkaan. Jos ap asianajajasi on hakemassa täytäntöönpanoa niin sano, että hän pyytää, ettei sovittelua järjestettäisi, vaan tuomari suostuisi ottamaan asian suoraan oikeuteen.



Täytäntöönpanossa käsitellään vain sitä, noudatetaanko alkuperäistä sopimusta lapsen asumisesta vai ei. Sen takia se on nopeampi kuin huoltajuusoikeudenkäynti.

... huoltajuusoikeudenkäynti alkaa molempien osapuolten kirjelmöinneillä, joihin menee helposti kuukausi-kaksi kun molemmille annetaan vastausaikaa ja lykkäystä saa aina pyytäessä (kaappaajan kannattaa tietysi pyytää lykkäystä koska hän pyrkii vakiinnuttamaan lapsen asumisen luokseen). Sen jälkeen vasta asia pääsee varsinaisesti jonoon, ja vaikka lasten asiat käsitellään kiireellisinä niin ainakin meidän tapauksissa ja parissa muussa jotka tunnen, on valmistelevaa istuntoa saatu odottaa 3-6 kuukautta. Olette onnellisia, jos pääsette vähemmällä. Väliaikaismääräyksenä oikeus päättää, kumman luona lapsi asuu tutkinnan aikana. Ilman muuta oikeus tulee päättämään että ap:n luona ja meidänkin tapauksessa vastaava päätös tuli, tosin lapsi oli jo saatu meille sitä ennen täytäntöönpanon avulla. En ole kuullut, että oikeudenkäyntejä odottaessa olisi voitu järjestää lapsen ja muualla asuvan vanhemman tapaamisia, jos toinen vanhempi vastustaa, ja ainahan hän vastustaa.

Olen siis aivan varma, että ap voittaa tapauksensa, mutta valitettavasti joudun neuvomaan varautumaan hieman pidempään odotusaikaan. Vaikka asianajaja olisi miten kova luu, hän ei pysty nopeuttamaan oikeuslaitoksen prosesseja kuin tiettyyn rajaan asti. Hänen tehtävänsä on pitää ap rauhallisena ja sen takia hän ehkä antaa hivenen turhan positiivisen kuvan tosiasioista.

Sossut pystyvät ehkä taivuttamaan toisen vanhemman suostumaan tapaamiseen odotusaikana, mutta he ovat yleensä aika allergisia asianajajille. Hyvien välien luominen heihin kannattaa todella.

Edited by: admin on 11.8.2008 23:14

Minulla on älytön ikävä lasta. Odotan huomista ja sitä, mihin suuntaan tilanne sen jälkeen lähtee kulkemaan. Huoh. Lakimieheni kyllä puhui jostakin pikaisesta oikeuskäsittelystä, joka järjestetään AINA viimeistään kolmen viikon kuluessa. Siten olen varautunut ainakin seuraavat kolme viikkoa vielä odottamaan. Sen jälkeen olen valmis järjettömiin tekoihin (kaappaamaan lapsen takaisin). Ei sentään. Uskon että järkevällä toiminnalla ja pysymällä rauhallisena saan paljon parempia tuloksia aikaan.



terveisin ap

Enkä ole kuullut tuollaisesta kolmessa viikossa järjestettävästä oikeudenkäynnistä. Jos sellainen olisi ollut mahdollinen, kai sitä olisi meidänkin tapauksessa käytetty.

Kukaan viranomainen ei voi sitä suositella sinulle, koska se olisi virkavirhe. "Tiskin alta" sitä kuitenkin suositeltiin miehelleni. Koska lapsen virallinen asuinpaikka on sinun luonasi, et tekisi mitään laitonta etkä väärää. Ainoa riski siinä on, että se saattaa entisestään kärjistää sinun ja exäsi välejä. Toisaalta jos ne ovat jo nyt äärimmäisen huonot niin mitä kärjistämistä siinä on? Ellei sitten vielä yksi kaappaus jonka jälkeen kaksoisitsemurha. Meillä äiti oli uhannut itsemurhalla jo useasti ja mahdollisesti yrittänyt sitä lapsen kanssa aiemmin, joten mieheni ei voinut ottaa riskiä.

jos mies tuo lapsen minulle vaikkapa viikoksi, niin voisinko jättää lapsen palauttamatta vai tekisinkö sillä suuren rikoksen(en tiedä ketä vastaan... )Näin voisin ilmeisesti toimia, hyvällä omalla tunnolla. Mieshän on jo osoittanut olevansa yhteistyökyvytön ja minä voin perustella omaa toimintaani sitten sillä asialla. Olisi kyllä kamalaa pelätä itse sitten joka päivä uutta kaappausta. En nyt ihan sellaistakaan lapselle halua, joten odottelen nyt sitten maltilla. Laitamme aamulla hakemukseni eteenpäin. Vahvin perusteeni yksinhuoltajuuden vaatimiselle on tämä miehen tempaus. Ilmeisesti mahdollisuuteni ovat juuri hänen toiminnastaan johtuen erinomaiset. Ihmettelen vain, millaisen aasin kanssa olen oikein suhteessa ollut. Pidin häntä aiemmin hieman älykkäämpänä kuin tällä hetkellä. Liekö sitten katkeruus erosta sumentanut järjen... terveisin ap, joka ei taaskaan pysty nukkumaan

miehen hakemuksen. Oli aikamoista soopaa, jos totta puhutaan. Hänen perusteensa ovat tuulesta temmattuja. Toivottavasti se ymmärretään oikeudessa. Olen niin taistelumielellä, että mies tulee vielä katumaan sotakutsuaan ;-). Kukapa äiti ei olisi.



ap

toivottavasti saat pian lisää hyviä uutisia.

Arvatkaa ja kuvitelkaa se jälleen näkemisen riemu! Ihan mieletön tunne =) vauva nukkuu nyt minun sängyssäni ja pian aion kömpiä itse sinne viereen ja varmaan taas vain tuijotella ja ihailla sitä kaunista pikkuista. Melkein samanlainen tunne kuin syntymän jälkeen, ihastunut ja haltioitunut! Tosin silloin ei ollut huolta tulevasta... Yöt näen painajaisia, siitä että lapsi haetaan pois minulta. En kestä enää toista tällaista eroa. Asianajaja luki paperin, antoi siunauksensa allekirjoitukselleni. Aikoo heti maanantaina soittaa lastenvalvojalle ja sanoa, ettei sitä voi mennä vahvistamaan sillä meillä on käräjäoikeudessa meneillään jo kiista. Ja että päätös annetaan 27.8. Minä siis en aio palauttaa vauvaa ensi sunnuntaina. Asianajajani mukaan en edes vahingoita omaa etuani vaikka toiminkin näin. Toivottavasti en sitten tuomarinkaan silmissä.



Ihanaa, ihanaa että sain pienen kirppuprinsessani kotiin!!!!



ap, onnellisena.

Ihan uskomaton miten hyvin pystyit toimimaan ja pitämään pään kylmänä ap! KAikkea hyvää sinulle ja lapsellesi, kädet laitan ristiin ja pyydän teille Jumalan siunausta elämään.



Varaudu siihen että lapsesi tulee "takertumaan" sinuun nyt kun on päässy sinun lähelle takasin, ja suo se hälle. Anna hänen olla sinun lähellä niin paljon kuin mahdollista. Pitkität omaa lomaa ja annat lapselle nyt paljon. LApsi ei pysty ajattelemaan tilannetta ja VOI kuvitella sinun hylänneen hänet. JA nyt hänen tulee saada luottamus takaisin sinuun. Luottamus siihen ettet taas hylkää.



Näissä ero tapauksissa olisi kyllä mahtava jos molemmat vanhemmat pystyisivät toimimaan kuten aikuisena tulisi toimia. LApsen etua ja lapsi lähtöisesti. Lapsi tarvitsee molempia vanhempia ja se pitäisi suoda lapselle.



TOdella surullista sinun pienen tyttösi kannalta, että isä noin sekosi mutta uskon että aika tekee tehtävänsä ja parantaa.



Voimia sinulle oikein paljon!! Toivotaan nyt että asiat kääntyvät parhain päin!

Pidän teitä ajan tasalla. Saatte toivon mukaan lukea onnellisen lopun. Lomani jatkuu kolme viikkoa vielä. Aikaa vauvalle on. Hehkutan taas täällä kuinka ihana se pikkuinen on, niin suloinen niin suloinen.



ap

Olen ihan varma, että saat jatkossa pitää lapsen luonasi. Toivottavasti selviät tästä ja tulevien vuosien oikeudenkäynneistä ja lastensuojeluilmoituksista ym. kiusanteosta vähin kuluin ja vaurioin. Asiaasi varmasti auttoi, että lapsesi oli niin pieni - ja se, että olet äiti.



t. se, joka tuki isän pitkää kamppailua lapsensa palauttamiseksi

toivottavasti saat tosiaan vauvan pitää luonasi aina ja isä saa valvotut tapaamiset. uudelleen kaappaamisen riski on todella suuri. miten tuo käytännössä menee kun allekirjoitit sen paperin ja et lasta palauta? ei kai isä voi hakea lasta pois viranomaisten avustuksella?

joo, eli sopimuksen mukaan lupaan palauttaa lapsen. Mies aikoi viedä lappusen (jonka oli omin nokkinensa kyhännyt. Hänen lakimiehensä on nyt kolmatta viikkoa lomalla) lastenvalvojalle, joka vahvistaa, tai jättää sen vahvistamatta, niin kuin lakimieheni on hänelle ehdottanut. perustuen siihen, että meillä asia on jo vireillä käräjäoikeudessa ja käsittely 27.8. Ja vaikka mies saisikin sopimukselle vahvistuksen, menisi toimeenpanossa vähintään kuukausi. Siihen mennessä asia on oikeudessa jo päätetty. Eli käytännössä mahdollisuus siihen, että poliisit ja lastensuojelu tulisivat lapsen KOTOAAN hakemaan pois, on aika olematon.



Mieshän saa siitä itselleen nyt ilmaisen valttikortin kun rikon sopimusta. Sopimus, joka siis oli hänen puoleltaan lähinnä kiristystä. Enhän olisi muuten saanut lastani edes tavata! Tottakai minä tein kaikkeni, jotta vauva pääsisi takaisin luokseni. Ja onnelliselta vaikuttaa tyttö! On yhtä hymyä ja naurua, niin kuin ennenkin. Ja minä olen entistä onnellisempi lapsestani!



ap

eli lv ei edelleenkään ole ollut tavoitettavissa, samoin kuin ei miehen asianajajakaan. (huvittavaa edelleen, kun oli erillisessä saatekirjeessä tuomarille kirjoitellut, että MINÄ olen sellainen jota on mahdotonta saada kiinni). Minun lakimieheni laittoi sitten lv lle tänään sähköpostia, jossa tiedusteli sopimuksen tilaa. Kysyi myös, että onko se muodoltaan sellainen, jonka voisi lv vahvistaa. Ja jos ei ole, hyvä niin. Ja toisaalta jos on, niin pyysi lastenvalvojaa toimittamaan sopimuksen ensin hänelle, jotta voisi siihen tutustua (ja pelaamme aikaa). Eli mies ei tule missään tapauksessa saamaan tytärtämme takaisin minkään viranomaisen kautta ennen oikeudenkäyntiä. Se oli jo helpottavaa kuulla!



Kaikille niille, jotka ovat huolissaan tulevasta sunnuntaista, tiedoksi, että emme ole kotona sinä päivänä. Enkä edes aio miehelle ilmoittaa, vasta kuin sunnuntaina iltapäivällä, että vauva nyt jää kotiin. (eikä lähde miehen äidin hoitoon).



Vauva on ollut niin ihana taas tänään. Ihan rasavilli tapaus=)



ap.



Kauniita unia!

minulla alkaa varmaan pian hermo pettämään. Sain tänään huonoja uutisia. LV oli vastannut lakimieheni s-postiin ja ilmoitti, että sopimus on vahvistettu. Lakimieheni oli yrittänyt soittaa, olin unilla vauvan kanssa, ja herättyäni en enää saanut häneen yhteyttä. Lähetti minulle LV n laittaman sähköpostin. Viesti oli kirjoitettu hyvin asenteellisella tavalla. Ihan kuin minä olisin se pahis, joka yrittää kaapata lapsen =(. LV oli erittäin asenteellinen minua kohtaan silloin viikkoja sitten käymämme puhelikeskustelunkin aikana. On ihan selkeästi kuunnellut mieheni jorinoita ja horinoita. Ja miehen on täytynyt puhua minusta todella perättömiä asioita. Käsittämäntöntä, että siinä puljussa on töissä tuollaista väkeä! Luulisi, että ovat jo hyvin tottuneita siihen, että sinne mennään ties minkälaisten tarinoiden kera erojen jälkeen. Niin käsittämätöntä!!! Toivottavasti lakimieheni löytää jonkin porsaanreiän ja saa riitautettua vahvistetun sopimuksen. Jotain täytyy olla! Muutoin tulee pitkät 2,5 viikkoa. Pelätä joka päivä sitä, että vauva haetaan pois KOTOAAN. Ihan hullua. Se LV täti oli niin nuivan oloinen minua kohtaan, että varmaan tulee tekemään kaikkensa, jotta mies saisi mahdollisimman nopeasti pienen luotani pois. Olenhan paha, paha äiti.



ap

lastenvalvojan asennetta. Tutun kuuloista, että miehet vie aina lapsensa omille äideilleen, eivätkä hoida itse.



Vaikea tilanne..olen sinun puolellasi ap!