Veljelläni ero edessä ja lapset haluaisivat

Ei tässä ole edes sanottu, että kyse olisi syövästä. Ja myös sairaiden lapset saavat päivähoitopaikat, ei siihen tarvita isää ja isän lähisukua kotihoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on veljesi joka jää yhteiseen kotiin asumaan eikä lapset ja lasten äiti?

Onko niin että lapset haluavat jäädä isälleen vain siksi että haluavat asua vanhassa kodissa? Jos näin on miksi juuri isä jää sinne asumaan?

Ihan yksinkertaisesti siitä syysyö että talo on veljeni oma.

Joo, mutta lapsethan jäisi taloon asumaan äitinsä kanssa, jos lapsen etu menee oman edun edelle. Kyllä tuossa on veljelläsi itsekkyyden makua.

Näin oli myös veljelläni, hänellä oli talo, ennen kuin aloittivat seurustelun, mutta veljelleni lapsen etu meni edelle ja oli itsestään selvää, että perheen lapsilla kaikki pysyy muuttumattomana ja äiti oli läheisempi lapselle kuin isä ja he asuvat edelleen veljeni omistamsssa talossa.

Ja tiedän vastaavia tapauksia useampia, omassa ja tuttavapiirissäni.

No eihän se ole lasten etu, kun kerta ovat läheisempiä isän kanssa? Mikä hel.. tin velvollisuus miehellä olisi luovuttaa talonsa naiselle??

Mun käy sääliksi tuota lasten äitiä. Ei omaisuutta, liekö edes työpaikkaa, sairastanut pitkään (mikä tilanne lienee nykyään, onko vielä täysin toipunut), mies on kyllästynyt katsomaan sairasta vaimoaan - todennäköisesti on löytänyt uuden - ja isä haluaa vielä riistää lapset äidiltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on veljesi joka jää yhteiseen kotiin asumaan eikä lapset ja lasten äiti?

Onko niin että lapset haluavat jäädä isälleen vain siksi että haluavat asua vanhassa kodissa? Jos näin on miksi juuri isä jää sinne asumaan?

Ihan yksinkertaisesti siitä syysyö että talo on veljeni oma.

Eli pitkän avioliiton jälkeen veljelläsi on omakotitalo alueella, jossa ei ole vuokrasakkia, hän on hoitanut lapset vanhempain- ja hoitovapaalla, hänellä on auto.

Vaimo ei omista siivuakaan omakotitalosta, hänellä ei ole autoa ja hänellä on varaa muuttaa lähimmillään 10 km päähän alueellea, jossa ilmeisesti on vuokrasakkia.

Kuulostaa kyllä varsin hyvältä järjestelyltä - veljesi kannalta.

En ole ap mutta mitä ihmeellistä tuossa on? Oletko koskaan käynyt maaseudulla?

Siellä yleensä joku lapsista perii vanhan tilan/vanhempien asunnon.

Me asumme Eurajoella mieheni vanhempien talossa, mies osti tämän asunnon kun vanhemmat halusivat lähemmäs palveluita.

Itse en halunnut tähän rahojani kiinnittää.

Tässä tuskin kyse oli maaseudusta tai Eurajoesta, vaan jostain isomman kaupungin "paremmasta" ja "huonommasta" alueesta, koska siellä halvalla alueella oli toinen lajiseura. Harvassa paikassa maaseudulla on lajiseuroja 10 km välein. Maaseudulla myös 10 km päästä kuljetaan todennäköisesti samaan kouluun.

Avioliiton jälkeen joutuu maksamaan myös tasinkoa. Jos kuitenkin aviossa on oltu noin 10 vuotta, niin voisi luulla, että edes autoon olisi vaimolla mahdollisuus.

Ap vissiin tuolla aiemmin sanoi että alusta asti ollut omat rahat, eli vois olettaa että silloin on ollut avioehto jolloin myöskään tasinkoa ei makseta.

Mahdollista että lasten isä manipuloi kun lapset ovat isän puolella, aika todennäköistäkin että kuvio tuo.  muuten olisi lasten äidin kanssa hakemassa hyvää ratkaisua kaikille.

Ja miksi asia niin että isä jää taloon asumaan, tietenkin koska käynyt töissä ja maksanut talon ja äiti vaan hoitanut lapsia kotona. Sillähän ei taloja osteta ja lainoja makseta.

Mitenkäs isä aikoo elämänsä jatkossa järjestää kun ei ole äitipiikaa kotona.

Tsiisös siskokulta, vähän objektiivisempi näkemys olisi paikallaan

Vierailija kirjoitti:

Isät ovat ydinperheissäkin lähtökohtaisesti outoja lapsille. Sen takia huoltajuus pitäisi aina myöntää äidille. Lapsen ja äidin side on niin erityinen.

Huutonaurua, tämä on jonkun katkeran yh:n mielipide, noin ei ole yhdessäkään lähipiirimme ydinperheissä! Vit.. mitä isän ja lapsen suhteen aliarviointia.

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä usko ap:n tarinaa ihan sellaisenaan.

Ap väittää, että veljen vaimo on ollut sairas lasten ensimmäiset kolme vuotta, joten veli on hoitanut lapsensa vaimon sairauden vuoksi ne ensimmäiset kolme vuotta. Miksi on tehty toinen lapsi, jos nainen on ollut niin sairas, että ei pysty lapsia hoitamaan niin että mies olisi päivät töissä? Ja vieläpä niin, että isän sisko (ap) on joutunut paljon olemaan apuna siinä lastenhoidossa. Mikä sairaus kestää kolme vuotta niin, että ei pysty hoitamaan lapsiaan? Esim. vakava mielenterveysongelma, joka vaatii usein osastohoitoa. Se ei varmasti olisi parantunut lasten kouluikään mennessä täysin eikä toista lasta tehdä keskelle tuollaista tilannetta. Syöpä voi tulla kyseeseen, mutta silloin uusi raskaus olisi ollut kielletty syöpähoitojen vuoksi.

Ap väittää myös että veljen vaimo ei aja autoa. Miksi kummassa joku nainen muuttaisi jonnekin kylän reunamille omakotitaloalueelle, jos ei aja autoa, koska noissa ei kulje bussit. En usko. 

Tai sitten tämä veljen vaimo on todella outo tapaus, vailla mitään elämänhallintataitoja. En sitäkään usko, koska ap kuitenkin väittää, että hän on ihan hyvä äiti.

Varmaan joku synnytyksen jälkeinen masennus, jolla ei mitään relevanssia enää ja epäilen, ettei ole mitenkään estänyt lasten hoitamiseen osallistumista, ehkä mies joutunut vaimonsa tukena pari kertaa peräti imuroimaan ja kokenut tämän valtavana osallistumisena.

Ulkopuolisen, jopa siskon, on mahdotonta tietää perheen osallistumisista. Minun todennäköisesti tuleva ex-mies kokee osallistuneensa aivan valtavasti ja jopa haukkuu ja lyttää, kuinka minä olen hoitanut lasta huonosti, en osaa käyttäytyä jne.

Totuus: mies osallistui ensimmäisinä kahtena kuukautena, mikä oli ihanaa. Tämän jälkeen tulikin kylmä suihku naamalle kun mies meni töihin. Mies lähti töihin n klo 7-8, palasi 18-20. Tämän jälkeen istui sohvalle syömään ja lukenut lehtiä kysymättä, olinko edes ehtinyt syödä lounasta tai olisinko minäkin syönyt iltapalaa. Lapsella oli terveysongelmia muutama kuukausi ja hän huusi kurkku suorana joka sekunnin minkä hänet päiväsaikaan käsistäni laskin. Heräsin lapsen kanssa yöt, mies kävi edelleen mökillänsä viikonloppuisin, yksin. Vaati, että lähdetään kauppakeskuksiin ym kun ei se imetys kotonakaan sujunut hyvin (kun ei ollut mitään tilaisuutta paneutua siihen). Jos oli kotona, suostui ehkä juuri ja juuri pitelemään vauvaa, ei esim. KERTAAKAAN tehnyt perheelle ruokaa ellei lasketa jonkun valmishampurilaisen lämmittämistä. Lapsen lohduttaminen oli hänelle sitä että jos lapsi ei hiljentynyt heti, hän laittoi sen lattialle pöydän alle koska turha sitä oli pitää sylissä koska ei kuitenkaan ollut hiljaa. Rahoista vielä totesi joisankin kuukausina kun oli hankkinut itselleen esim uuden tietokoneen että tässä kuussa hänellä ei ole varaa osallistua ruokaostoksiin. Maksoin ja maksan sentilleen kaiken saman töissä ollessani kuin ollessani äitiyslomalla. Ainoa että mies ei lutraa suihkussa 2krt/pv joten sähkölasku puolittui. Hän kuitenkin ainoastaan arvostelee ja vähättelee osuuttani ja pitää itseään suunnilleen vuoden isänä. Käytäntö on, että mies osallistuu jos huvittaa eli ei ole mitään kivempaa omaa menoa. Mä osallistun sitten aina ellei mies jalosti suostu osallistumaan.

Viikko/viikko toimi meillä loistavasti, minä olin lähivanhempi, siis lapset kirjoilla mun luona.

Kun erosimme hankin asunnon kilometrin päästä, koulu, kaverit ja harrastusmatkat pysyivät samoina. Lapset kaksoset ja samat harrastukset, minä hoidin toisen harrastuksen ja isä toisen harrastuksen kuljetukset ja järkkäilyt joka viikko.

En saanut elareita, koska viikko/viikko, harrastuskulut jaettiin, vaatekulut piti jakaa, mutta niin ne vaan kaatuivat mun niskoille, samoin puhelimet, kavereiden synttärilahjat, kaikenkarvaiset myyjäiset ja keräykset jne. Lapsilisät ei riittäneet kaikkeen tuohon.

En viitsinyt rähistä aiheesta, mies oli jo muutenkin tarpeeksi vaikea ja k*sipäinen, siksi lähdin. Mutta hänen kunniakseen on sanottava että viikko/viikko toimi loistavasti, hän vähensi menojaan omilla viikoillaan ja keskusteluyhteys ja joustot tarvittaessa toimivat.

Lapset ovat syyttömiä vanhempien huonoihin väleihin, ja ansaitsevat kaksi vanhempaa.

Miksi äiti savustetaan ulos yhteisestä kodista? Miksei mies muuta pois (sillä ei ole merkitystä että miehen talo), niin että äiti saisi jatkaa normaalia elämää lastensa kanssa?

Äidin näkökulma olisi mukava kuulla. Surullista äidin kohdalle. Sairaus ja sitten potkitaan ulos kodistaan ja lapsetkin viedään.

Aika erikoinen tilanne, en usko että on totta.

Mitä jos veljesi ja hänen ero kumppaninsa kokeilisi vielä parisuhdeterapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä usko ap:n tarinaa ihan sellaisenaan.

Ap väittää, että veljen vaimo on ollut sairas lasten ensimmäiset kolme vuotta, joten veli on hoitanut lapsensa vaimon sairauden vuoksi ne ensimmäiset kolme vuotta. Miksi on tehty toinen lapsi, jos nainen on ollut niin sairas, että ei pysty lapsia hoitamaan niin että mies olisi päivät töissä? Ja vieläpä niin, että isän sisko (ap) on joutunut paljon olemaan apuna siinä lastenhoidossa. Mikä sairaus kestää kolme vuotta niin, että ei pysty hoitamaan lapsiaan? Esim. vakava mielenterveysongelma, joka vaatii usein osastohoitoa. Se ei varmasti olisi parantunut lasten kouluikään mennessä täysin eikä toista lasta tehdä keskelle tuollaista tilannetta. Syöpä voi tulla kyseeseen, mutta silloin uusi raskaus olisi ollut kielletty syöpähoitojen vuoksi.

Ap väittää myös että veljen vaimo ei aja autoa. Miksi kummassa joku nainen muuttaisi jonnekin kylän reunamille omakotitaloalueelle, jos ei aja autoa, koska noissa ei kulje bussit. En usko. 

Tai sitten tämä veljen vaimo on todella outo tapaus, vailla mitään elämänhallintataitoja. En sitäkään usko, koska ap kuitenkin väittää, että hän on ihan hyvä äiti.

Lapset voivat olla kaksoset

Syöpäperhe tarvii kyllä kaiken avun minkä saa

Sairaus voi estää autolla ajon, ja tämä sairaus ilmeni vasta kun asui jo siellä

Tietty ymmärrän että ap ei halua näin henkilökohtaisia asioita suvustaan paljastaa

Ehkä joo, mutta en oikein usko, että syöpäsairas tai muuten vakavasti sairas kaksosten äiti haluaisi erota lasten isästä, jos ei mitään väkivaltaa tai alkoholismia ole. Vakava sairaus ja suhteellisen pienet lapset on jo itsessään niin rankka juttu, että ei siihen oikein avioeroa muuttoineen se sairas ainakaan järjestä ilman todella merkittävää syytä.

Käsitin että syöpä on ollut silloin kun lapset ovat syntyneet, siksi mies on heitä hoitanut. Ja ilmeisesti äiti on parantunut kun kerrotaan että hänkin on heitä hoitanut ja ovat nyt koululaisia. Eli aikaa tästä voi hyvinkin olla vaikka 10 vuotta.

Ei tässä mistään syövästä ole puhuttu, ihme tulkintaa.

Vierailija kirjoitti:

Viikko/viikko toimi meillä loistavasti, minä olin lähivanhempi, siis lapset kirjoilla mun luona.

Kun erosimme hankin asunnon kilometrin päästä, koulu, kaverit ja harrastusmatkat pysyivät samoina. Lapset kaksoset ja samat harrastukset, minä hoidin toisen harrastuksen ja isä toisen harrastuksen kuljetukset ja järkkäilyt joka viikko.

En saanut elareita, koska viikko/viikko, harrastuskulut jaettiin, vaatekulut piti jakaa, mutta niin ne vaan kaatuivat mun niskoille, samoin puhelimet, kavereiden synttärilahjat, kaikenkarvaiset myyjäiset ja keräykset jne. Lapsilisät ei riittäneet kaikkeen tuohon.

En viitsinyt rähistä aiheesta, mies oli jo muutenkin tarpeeksi vaikea ja k*sipäinen, siksi lähdin. Mutta hänen kunniakseen on sanottava että viikko/viikko toimi loistavasti, hän vähensi menojaan omilla viikoillaan ja keskusteluyhteys ja joustot tarvittaessa toimivat.

Lapset ovat syyttömiä vanhempien huonoihin väleihin, ja ansaitsevat kaksi vanhempaa.

Erittäin hyvä kirjoitus. Tosin vuoroasuminen ei tarkoita sitä ettei elareita pitäisi maksaa lainkaan. Harvoin ne kulut jakautuvat kuitenkaan täysin puoliksi, ja vaikka toinen vanhempi saa lapsilisät ei se lapsilisä kata kaikkia lapsen kuluja (eikä ole tarkoituskaan kattaa).

Vierailija kirjoitti:

Miksi äiti savustetaan ulos yhteisestä kodista? Miksei mies muuta pois (sillä ei ole merkitystä että miehen talo), niin että äiti saisi jatkaa normaalia elämää lastensa kanssa?

Äidin näkökulma olisi mukava kuulla. Surullista äidin kohdalle. Sairaus ja sitten potkitaan ulos kodistaan ja lapsetkin viedään.

Aika erikoinen tilanne, en usko että on totta.

Et kai ole tosissasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rivien välistä hahmottuu että veljesi on aikamoinen kuumakalle (jos provosoitumisesta joutuu oikein erikseen varoittelemaan). Oletko ihan objektiivisesti sitä mieltä että hän olisi parempi vaihtoehto lähivanhemmaksi?

Kuka nyt ei muka suuttuisi siitä, että ex-puoliso yrittää viedä lapset??

Nainen ehdottaa asumisjärjestelyä = yrittää viedä lapset.

Mies ehdottaa samaa järjestelyä toisin päin = ---?

Mä kyllä ymmärsin, että nainen haluaa joka toinen vklp = yrittää viedä lapset. Mies haluaa 50/50 = ei yritä viedä lapsia.

Ei kun ap:n veli haluaa tässä tapauksessa myös huoltajuuden itselleen siten että lapset asuvat joka viikko arkisin hänen luonaan ja sitten viikonloppuisin tavataan äitiä. 

Kuten täällä mainittiinkin, lapset menee naiselle de facto automaattisesti.

Isän kannattaisi ehdottaa vuoroviikkoja, mutta vaatia lähivanhemmuus itselleen. Kun lapset ovat kirjoilla vanhassa kodissa, heillä on automaattinen oikeus päästä lähikouluun myös yläasteelle, jos taas äiti asuu eri koulupiirissä, se ei ole niin itsestäänselvää. Ei kai kukaan nykyaikana pidä joka toinen vkl -järjestelyä hyvänä, jos kumpikin vanhemmista pystyy huolehtimaan lapsista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset jäi minulle, minä olen siis lähivanhempi. Isällään lapset on 2-3 päivää viikossa. Antaisin enemmänkin, mutta ei mies oikein ole eron jälkeen jaksanut ottaa enempää (eikä nyt hirveästi jaksanut ennen eroakaan, jos totta puhutaan). Vaihdot tehdään ihan miehen työvuorojen mukaan + lasten ikävä, mielipiteet, halut huomioiden - kohtuullisuuden rajoissa. Mutta siis ei sen ole pakko olla mikään joka toinen viikonloppu etän kannalta, voi olla myös esim. keskeltä viikkoa muutaman päivän ja viikottain. Toki tämä vaatii vanhemmilta hyvää yhteistyötä, joustavuutta ja lähekkäin asumista. 

Viikko-viikko-asumista ei asiantuntijat oikein suosittele, joten itse kyllä pohtisin tarkkaan kenen haluja ja tarpeita siinä toteutetaan jos sellaista lähtee vaatimaan. Lapsilla on yleensä parempi olla yksi ns. tukikohta. Vaikka se etänkin koti on silti heidän koti myös.

Kun lapset on minulla niin kaipaavat toki isäänsä ja useinkin. Mutta heille on selvästi vielä vaikeampaa olla kauan isän luona ja minusta erossa, minä olen ollut heidän pääasiallinen huoltaja syntymästä saakka joten asia lienee ihan sen takia niin. Jos lapset on minulla 5 päivää niin se menee ilman suurempia takkuja, jos lapset on isällään 5 päivää niin kolmannen päivän kohdalla alkaa jo olla liian iso ikävä. Lapset on 7v ja 5v. Eli kyllä se on todella merkittävää kuka on ollut lasten pääasiallinen huoltaja ennen eroa, se on todella harvalla mennyt 50/50. 

t. lähiäiti

Tuosta olen minäkin samaa mieltä että lapsilla olisi hyvä olla yksi koti ja sitten vierailisivat toisen vanhemman luona. Tässä nyt on vain se ongelma että lapset haluaisivat jäädä isän luokse vanhaa kotiin ja äidille tämä ei sovi missään tapauksessa.

He ovat jo olleet yhteydessä lastenvalvojaan puhelimitse ja sieltä käskettiin molempien miettiä erilaisia vaihtoehtoja joista sitten juttelevat kun sinne menevät.

Veljeni aikoo ehdottaa tuota että lapset olisivat äidillään joka 2. viikonloppu ja muutaman päivän viikolla niin että veljeni kuskaisi lapsia.

Mielestäni he ovat aika tasan hoitaneet lapsia, veljeni ehkä ollut hitusen enemmän osallistuva koska vaimo oli sairas lapsien syntymän aikaan.

Ap

Minusta tuo kuulostaa oudolta että erolapsilla olisi vain yksi koti ja toisen vanhemman luona vain vierailtaisiin. Lapsilla pitää olla kaksi vanhempaa eron jälkeenkin ja silloin se tarkoittaa kahta kotia eikä mitään vieraspaikkoja. Aika ovelasti ja hienoin sanankääntein koetat tehdä asiasta veljellesi edullista, mutta eihän täällä kukaan noista päätä eli siinä mielessä turhaa.

Tottakai lapsilla on kaksi vanhempaa eron jälkeenkin, mielestäni olen tämän jokaisessa viestissä sanonut ja myös veljeni kanssa jutellut että pitää löytää sellainen ratkaisu mikä on kaikille hyvä!

Sinä luet nyt kyllä jotain ihan omiasi rivien välistä.

Olen pyytänyt erilaisia esimerkkejä muiden ratkaisuista siksi että jos niistä löytyisi joku hyvä ratkaisu veljellenikin.

Ap

Jos vanhemmat laittavat lapsen edun, omien etujen edelle, lapset jäävöt sen vanhemman luokse joka on ollut lasten pääasiallinen hoitaja ja pitänyt perhevapaat.

Miten on, miten paljon veljesi hoiti lapsia ja kuinka kauan oli koti-isänä?

Tässä tapauksessa lapset jäisivät veljelleni, hän on hoitanut pääasiassa lapset ensimmäiset 3 vuotta. Toki me olimme pljonbapuna, koska lasten äiti oli sairas joten tämä heidän tapaus on hiukan erilainen.

Ap

No eivät kuulosta kyllä ihan terävimmältä porukalta jos äiti oli sairas eikä saanut esikoistakaan hoidettua mutta tekivät vielä toisen lapsen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on veljesi joka jää yhteiseen kotiin asumaan eikä lapset ja lasten äiti?

Onko niin että lapset haluavat jäädä isälleen vain siksi että haluavat asua vanhassa kodissa? Jos näin on miksi juuri isä jää sinne asumaan?

Ihan yksinkertaisesti siitä syysyö että talo on veljeni oma.

Tämä taas muistutuksena kaikille naisille. Voi olla niin ihana mies, että kyllähän sen kannattaa antaa hoitaa kaikki omaisuusasiat, mutta eron tullen oletkin sitten puilla paljailla.

Talo on veljeni ja heillä on ollut ihan omat rahat jo alusta asti, turha tätä asiaa on tähän vetää.

Ap

Sääliksi käy sitä äitiä tämän perusteella, hän on ollut sairas ja halunnut silti lapsia eli ne "omat rahat" on olleet kyllä todella vähäisiä. Veljesi taas on oletettavasti ihan ok-palkkaisessa työssä jos on ollut varaa jäädä hoitovapaalle samaan aikaan kun vaimo on ollut työkyvytön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän tässä nyt aika kykenemätön nainen tuosta äidistä piirretään. Ei omistusosuutta talosta, ei ole hoitanut lapsia, on jotenkin sairas. Isä on tietenkin hoitanut kaiken ja lapsetkin haluavat isän luo asumaan. Ehkä hiukan epäuskottava asetelma kuitenkin.

Missä sanottiin ettei ole hoitanut lapsia? Joka viesti minkä minä olen lukenut on että ovat hoitaneet lapsia yhtäpaljon? Miksi valehtelet asioista?

Kas tässä tämä koko homma paljastuukin vain provoksi kun ensin kerrotaan että ovat hoitaneet lapsia aina ihan yhtä paljon ja pian tämä unohtuu kun pitikin alkaa maalata veljestä sankari-isää ja kerrotaan että lasten ollessan pieniä isä hoiti heiti yksin ja suvun avustuksella kun äiti oli sairas :D 

Vierailija kirjoitti:

Kuka maksoi elämisen kun äiti sairasti ja isä oli hoitovapaalla vuosikausia? Melko rikas mies täytyy olla, kun on talonkin yksin pystynyt muutamalla satasella kuukaudessa maksamaan. En usko alkuunkaan tähän tarinaan, ap on itse mies joka yrittää keinoja kaihtamatta saada lapset kokonaan itselleen. Toivottavasti vaimo palkkaa kunnon asianajajan.

Ei tämä oo mitään muuta kun perusvihaketju jossa haetaan sitä reaktiota että lapsia ei tässäkään tapauksessa suotaisi isälle hoitoon vaikka hänestä maalataan kaikin puolin "parempi" vaihtoehto tilanteessa jossa molemmat ovat kuitenkin ihan kunnollisia.