Lue keskustelun säännöt.
Lasten isä ei noudata tapaamissopimusta
17.07.2019 |
Olemme eronneet vuosi sitten ja puoli vuotta sitten lasten isä muutti pois.
Eron syynä oli se, että isä ei ikinä hoitanut lapsia, että olisin itse saanut edes hetken vapaata.
Sovimme lastenvalvojalla joka toinen viikonloppu tapaamiset eli silloin lapset olisivat isänsä kanssa. Sovimme myös, että isä saa tulla milloin vain moikkaamaan lapsia, mutta hänen tapaamis vuorollaan lapset olisivat hänen luona.
Hän ei ole kertaakaan ottanut lapsia sovitusti luokseen, aina perunut jollain tekosyyllä esim. Lupautunut töihin juuri sinä viikonloppuna jne.
Hänen ei siis ole pakko tehdä viikonloppuisin töitä, vaan hän vain välttelee lasten hoitoa tuolla tavalla.
Silloin, kun olimme vielä yhdessä, jouduin aina pyytämään jonkun muun hoitamaan lapsia, jos minulla oli jotain menoja.
Voiko tälle asialle tehdä jotain? Voinko ilmoittaa jonnekin, että isä jatkuvasti rikkoo tapaamissopimusta?
Isä siis käy aina moikkaamassa lapsia välillä, minun läsnäollessa, mutta ei ikinä ota hoitovastuuta eli, että lapset olisivat hänen kanssaan keskenään.
Lapsia meillä on kaksi alle kouluikäistä.
Kommentit (320)
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmainen lastenvahti OMILLE LAPSILLEEN? Vain ääliön mielestä omien lasten kanssa olemisesta pitäisi vielä maksaa.
No tuolle käy kuten käy kaikille samoin ajatteleville, yksinäinen vanhuus odottaa.
Siksihän niitä lapsia tehdäänkin. Ikään kuin lasta käytettäisiin hyväkseen omiin narsistisiin tarpesiin poistamaan yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Näissä hommissa ei mene ns. nallekarkit koskaan tasan. Omalle kohdalle kävi niin, että olimme jo viikko-viikko-systeemissä, kun lapseni äiti sai päähänsä muuttaa toiselle paikkakunnalle. En halunnut tätä. Sitten sainkin haasteen käräjille. En halunnut lastani minkään huoltajuuskiistan keskelle, joten suostuin exän vaatimuksiin. Siinä meni samalla huoltajuus itseltäni ja muutuin läheisestä isästä "joka toinen viikonloppu" -isäksi. Lisäksi exä vaati jotain aivan järjetöntä elatusmaksua, jonka sain kuitenkin torpattua suhteellisen inhimilliseksi.
Nyt lapseni on melkein aikuinen ja on aika katkera äidilleen. On suunnitellut muuttavansa samalle paikkakunnalle, jossa asun, kun on saanut lukionsa päätökseen. Olisin halunnut olla mahdollisimman lähellä lapseni arkea, mutta siihen ei minulle annettu mahdollisuutta.
Rakastava isä taistelisi lapsestaan. Olet ihm.isjätettä kun et edes elareita halunnut naisen tahdon mukaan maksaa.
-naiset
Vierailija kirjoitti:
Näissä hommissa ei mene ns. nallekarkit koskaan tasan. Omalle kohdalle kävi niin, että olimme jo viikko-viikko-systeemissä, kun lapseni äiti sai päähänsä muuttaa toiselle paikkakunnalle. En halunnut tätä. Sitten sainkin haasteen käräjille. En halunnut lastani minkään huoltajuuskiistan keskelle, joten suostuin exän vaatimuksiin. Siinä meni samalla huoltajuus itseltäni ja muutuin läheisestä isästä "joka toinen viikonloppu" -isäksi. Lisäksi exä vaati jotain aivan järjetöntä elatusmaksua, jonka sain kuitenkin torpattua suhteellisen inhimilliseksi.
Nyt lapseni on melkein aikuinen ja on aika katkera äidilleen. On suunnitellut muuttavansa samalle paikkakunnalle, jossa asun, kun on saanut lukionsa päätökseen. Olisin halunnut olla mahdollisimman lähellä lapseni arkea, mutta siihen ei minulle annettu mahdollisuutta.
Ja sinulla ei ollut mitään mahdollisuuta rakentaa sitä omaa arkea sinne toiselle paikkakunnalle? Työ yms asiat järjestyy kyllä jos sitä aitoa tahtoa on olla läsnä. Nyt sinä vain päätit tehdä siitä katkeruuden kitkerää höttöä todellisen vastuunottamisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Näissä hommissa ei mene ns. nallekarkit koskaan tasan. Omalle kohdalle kävi niin, että olimme jo viikko-viikko-systeemissä, kun lapseni äiti sai päähänsä muuttaa toiselle paikkakunnalle. En halunnut tätä. Sitten sainkin haasteen käräjille. En halunnut lastani minkään huoltajuuskiistan keskelle, joten suostuin exän vaatimuksiin. Siinä meni samalla huoltajuus itseltäni ja muutuin läheisestä isästä "joka toinen viikonloppu" -isäksi. Lisäksi exä vaati jotain aivan järjetöntä elatusmaksua, jonka sain kuitenkin torpattua suhteellisen inhimilliseksi.
Nyt lapseni on melkein aikuinen ja on aika katkera äidilleen. On suunnitellut muuttavansa samalle paikkakunnalle, jossa asun, kun on saanut lukionsa päätökseen. Olisin halunnut olla mahdollisimman lähellä lapseni arkea, mutta siihen ei minulle annettu mahdollisuutta.
V*tun y-hyy, mitäpä jos olisit ollut aikuinen ja kantanut vastuusi, lapsi olisi voinut elää myös sinun kanssasi ja tavata äitiä viikonloppuna. Mutta siitä olisi liikaa vaivaa kai? Ja se olisi varmasti maksanutkin ihan liikaa.
Kaikkia leipä elättääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä lastenvalvojaan yksinhuoltajuuden vahvistamiseksi. Saat asiat kuntoon eikä lapsille aiheudu toistuvaa pettymys-/hylkäämiskokemusta.
Täällä näkyy joku jonne kirjoittelevan sairaita, älä hänestä välitä. Hän vihaa itseään eikä tajua vastuusta, velvollisuuksista ja sitoutumisesta mitään. Eikä huoltajuuslaista.
Yksinhuoltajuushan ei tarkoita sitä, etteikö isällä yhä olisi sitä tapaamisoikeutta joka toinen viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Näissä hommissa ei mene ns. nallekarkit koskaan tasan. Omalle kohdalle kävi niin, että olimme jo viikko-viikko-systeemissä, kun lapseni äiti sai päähänsä muuttaa toiselle paikkakunnalle. En halunnut tätä. Sitten sainkin haasteen käräjille. En halunnut lastani minkään huoltajuuskiistan keskelle, joten suostuin exän vaatimuksiin. Siinä meni samalla huoltajuus itseltäni ja muutuin läheisestä isästä "joka toinen viikonloppu" -isäksi. Lisäksi exä vaati jotain aivan järjetöntä elatusmaksua, jonka sain kuitenkin torpattua suhteellisen inhimilliseksi.
Nyt lapseni on melkein aikuinen ja on aika katkera äidilleen. On suunnitellut muuttavansa samalle paikkakunnalle, jossa asun, kun on saanut lukionsa päätökseen. Olisin halunnut olla mahdollisimman lähellä lapseni arkea, mutta siihen ei minulle annettu mahdollisuutta.
Nyt pitäisi empatia ja sympatian säteillä ja syöksyä saa ta nal li ses ti syyllistäen rakkaan entisen puolisosi kimppuun? Olet saanut lapsesikin mukaan tuohon katkeruuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä hommissa ei mene ns. nallekarkit koskaan tasan. Omalle kohdalle kävi niin, että olimme jo viikko-viikko-systeemissä, kun lapseni äiti sai päähänsä muuttaa toiselle paikkakunnalle. En halunnut tätä. Sitten sainkin haasteen käräjille. En halunnut lastani minkään huoltajuuskiistan keskelle, joten suostuin exän vaatimuksiin. Siinä meni samalla huoltajuus itseltäni ja muutuin läheisestä isästä "joka toinen viikonloppu" -isäksi. Lisäksi exä vaati jotain aivan järjetöntä elatusmaksua, jonka sain kuitenkin torpattua suhteellisen inhimilliseksi.
Nyt lapseni on melkein aikuinen ja on aika katkera äidilleen. On suunnitellut muuttavansa samalle paikkakunnalle, jossa asun, kun on saanut lukionsa päätökseen. Olisin halunnut olla mahdollisimman lähellä lapseni arkea, mutta siihen ei minulle annettu mahdollisuutta.
Ja sinulla ei ollut mitään mahdollisuuta rakentaa sitä omaa arkea sinne toiselle paikkakunnalle? Työ yms asiat järjestyy kyllä jos sitä aitoa tahtoa on olla läsnä. Nyt sinä vain päätit tehdä siitä katkeruuden kitkerää höttöä todellisen vastuunottamisen sijaan.
Muuten ehkäpä, mutta olen töissä alalla, jolla ei ole hirveästi työpaikkoja. En nähnyt mitään järkeä muuttaa toiselle paikkakunnalle työttömäksi. Lisäksi olisin joutunut velkavankeuteen, koska en työttömänä olisi pystynyt maksamaan elatusmaksuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä hommissa ei mene ns. nallekarkit koskaan tasan. Omalle kohdalle kävi niin, että olimme jo viikko-viikko-systeemissä, kun lapseni äiti sai päähänsä muuttaa toiselle paikkakunnalle. En halunnut tätä. Sitten sainkin haasteen käräjille. En halunnut lastani minkään huoltajuuskiistan keskelle, joten suostuin exän vaatimuksiin. Siinä meni samalla huoltajuus itseltäni ja muutuin läheisestä isästä "joka toinen viikonloppu" -isäksi. Lisäksi exä vaati jotain aivan järjetöntä elatusmaksua, jonka sain kuitenkin torpattua suhteellisen inhimilliseksi.
Nyt lapseni on melkein aikuinen ja on aika katkera äidilleen. On suunnitellut muuttavansa samalle paikkakunnalle, jossa asun, kun on saanut lukionsa päätökseen. Olisin halunnut olla mahdollisimman lähellä lapseni arkea, mutta siihen ei minulle annettu mahdollisuutta.
V*tun y-hyy, mitäpä jos olisit ollut aikuinen ja kantanut vastuusi, lapsi olisi voinut elää myös sinun kanssasi ja tavata äitiä viikonloppuna. Mutta siitä olisi liikaa vaivaa kai? Ja se olisi varmasti maksanutkin ihan liikaa.
Kaikkia leipä elättääkin.
Niinpä, lapselle tekeekin oikein hyvää joutua kahden riitelevän vanhemman kiistakapulaksi. Harmi, kun en tätä aikoina tajunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä hommissa ei mene ns. nallekarkit koskaan tasan. Omalle kohdalle kävi niin, että olimme jo viikko-viikko-systeemissä, kun lapseni äiti sai päähänsä muuttaa toiselle paikkakunnalle. En halunnut tätä. Sitten sainkin haasteen käräjille. En halunnut lastani minkään huoltajuuskiistan keskelle, joten suostuin exän vaatimuksiin. Siinä meni samalla huoltajuus itseltäni ja muutuin läheisestä isästä "joka toinen viikonloppu" -isäksi. Lisäksi exä vaati jotain aivan järjetöntä elatusmaksua, jonka sain kuitenkin torpattua suhteellisen inhimilliseksi.
Nyt lapseni on melkein aikuinen ja on aika katkera äidilleen. On suunnitellut muuttavansa samalle paikkakunnalle, jossa asun, kun on saanut lukionsa päätökseen. Olisin halunnut olla mahdollisimman lähellä lapseni arkea, mutta siihen ei minulle annettu mahdollisuutta.
Nyt pitäisi empatia ja sympatian säteillä ja syöksyä saa ta nal li ses ti syyllistäen rakkaan entisen puolisosi kimppuun? Olet saanut lapsesikin mukaan tuohon katkeruuteen.
En kaipaa mitään empatioita tai sympatioita muilta. Lapselleni en ole mitään exästäni puhunut. Lapsetkin, varsinkin jo melkein aikuiset, osaavat itsekin ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Näissä hommissa ei mene ns. nallekarkit koskaan tasan. Omalle kohdalle kävi niin, että olimme jo viikko-viikko-systeemissä, kun lapseni äiti sai päähänsä muuttaa toiselle paikkakunnalle. En halunnut tätä. Sitten sainkin haasteen käräjille. En halunnut lastani minkään huoltajuuskiistan keskelle, joten suostuin exän vaatimuksiin. Siinä meni samalla huoltajuus itseltäni ja muutuin läheisestä isästä "joka toinen viikonloppu" -isäksi. Lisäksi exä vaati jotain aivan järjetöntä elatusmaksua, jonka sain kuitenkin torpattua suhteellisen inhimilliseksi.
Nyt lapseni on melkein aikuinen ja on aika katkera äidilleen. On suunnitellut muuttavansa samalle paikkakunnalle, jossa asun, kun on saanut lukionsa päätökseen. Olisin halunnut olla mahdollisimman lähellä lapseni arkea, mutta siihen ei minulle annettu mahdollisuutta.
Olet saanut ikäviä viestejä. Ymmärrän, ettet ehkä tahtonut tehdä muutosta oikeusasiaa, mutta
minkä takia menetit huoltajuuden? Miksi suostuit siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakatkaa nyt katkerat äm.ät syyllistämästä miehiä kaikesta pskasta. Jokaisessa parisuhteessa on 2 ihmistä. Tajutkaa, että syy eroihin ei ole pelkästään miehissä vaan teissä itsessännekin on vikaa! Ja tätä kirjoittaa eronnut nainen, joka on ymmärtänyt tämän asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?
Eipä hän juurikaan esikoisen kanssa ollut, vaikka paljon puhuimme esikoisen raskausaikana siitä kuinka jaamme hoitovastuun kun lapsi syntyy.
Lapsilla ikä eroa 1,5vuotta, joten huomasin isän hoitamattomuuden vasta, kun aloin odottamaan toista lastamme.
Toisen lapsen raskaus oli aika vaikea voimakkaiden pahoinvointien ym takia ja silloin aloin kaivata isältä tätä tukea lasten hoitoon.
Esikoisen aikaan olin siis vielä tässä "vauva kuplassa" enkä tajunnut kuinka vähän isä otti vastuuta lapsen hoidosta.
ApEli et ponnistellut sen eteen että isä olisi lapsen kanssa vaan elit siellä kuplassasi.
Kuule mies-vauveli, ei toisen vanhemman pidäkään ponnistella kahden edestä, aikuisen miehen pitää tajuta olla isä IHAN ITSE. On sun varmasti vaikea ymmärtää, ettei aikuisen ihmisen puolesta voi kukaan muu elää ja toteuttaa hänen velvollisuuksiaan.
velvollisuuksia?
Naisella ei ole velvollisuutta antaa seksiä, miksi miehellä olisi mitään velvollisuuksia minkään suhteen?
No kuolema ja verojen maksu mutta muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä lastenvalvojaan yksinhuoltajuuden vahvistamiseksi. Saat asiat kuntoon eikä lapsille aiheudu toistuvaa pettymys-/hylkäämiskokemusta.
Täällä näkyy joku jonne kirjoittelevan sairaita, älä hänestä välitä. Hän vihaa itseään eikä tajua vastuusta, velvollisuuksista ja sitoutumisesta mitään. Eikä huoltajuuslaista.
Yksinhuoltajuushan ei tarkoita sitä, etteikö isällä yhä olisi sitä tapaamisoikeutta joka toinen viikonloppu.
Joo äiti muuttaa huitsin vi*tuun joten miehen homma ajaa 400km hakemaan lapsi JA viedä takaisin.
Tuttu tunne koska äitini teki tämän isälleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä hommissa ei mene ns. nallekarkit koskaan tasan. Omalle kohdalle kävi niin, että olimme jo viikko-viikko-systeemissä, kun lapseni äiti sai päähänsä muuttaa toiselle paikkakunnalle. En halunnut tätä. Sitten sainkin haasteen käräjille. En halunnut lastani minkään huoltajuuskiistan keskelle, joten suostuin exän vaatimuksiin. Siinä meni samalla huoltajuus itseltäni ja muutuin läheisestä isästä "joka toinen viikonloppu" -isäksi. Lisäksi exä vaati jotain aivan järjetöntä elatusmaksua, jonka sain kuitenkin torpattua suhteellisen inhimilliseksi.
Nyt lapseni on melkein aikuinen ja on aika katkera äidilleen. On suunnitellut muuttavansa samalle paikkakunnalle, jossa asun, kun on saanut lukionsa päätökseen. Olisin halunnut olla mahdollisimman lähellä lapseni arkea, mutta siihen ei minulle annettu mahdollisuutta.
Ja sinulla ei ollut mitään mahdollisuuta rakentaa sitä omaa arkea sinne toiselle paikkakunnalle? Työ yms asiat järjestyy kyllä jos sitä aitoa tahtoa on olla läsnä. Nyt sinä vain päätit tehdä siitä katkeruuden kitkerää höttöä todellisen vastuunottamisen sijaan.
Vaikka tämä nyt varmaan provo olikin, niin itse asiassa tuossa näkyy just hyvin se mitä se on kun toinen ei ole eronnut vaikka erottu on jo aikoja sitten. JA se oman vastuun välttely. VArsinkin naisilla on monesti käsitys exästään se, että exä edelleen elää elämänsä kuten exvaimo haluaa. Tätä voi olla vaikea uskoa jos ei ole oikeasti asiaa nähnyt. Ei ole ollenkaan liioiteltua että exvaimon mielestä lasten isän tulisi muutella exvaimon perässä koska lapset.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?
Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
Ap
Seuraavan kerran kun tulee moikkaamaan, olette vastassa puistossa ja sinä häivyt kauppaan tms asioille ja isi jää tuuppimaan tunniksi keinuun vauhtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
Ap
SINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
Ap
Ei ole av:laisten tehtävä alkaa puida tällaista, eikä voikaan. Vain sinä itse ja exäsi tietää mitä teidän seinien sisällä on tapahtunut näiden vuosien aikana. Tässähän tulee vain ja ainoastaan sinun näkemyksesi, miehesi näkökanta asioihin on aivan erilainen kuin sinun.
Kuule mies-vauveli, ei toisen vanhemman pidäkään ponnistella kahden edestä, aikuisen miehen pitää tajuta olla isä IHAN ITSE. On sun varmasti vaikea ymmärtää, ettei aikuisen ihmisen puolesta voi kukaan muu elää ja toteuttaa hänen velvollisuuksiaan.