Lue keskustelun säännöt.
Lasten isä ei noudata tapaamissopimusta
17.07.2019 |
Olemme eronneet vuosi sitten ja puoli vuotta sitten lasten isä muutti pois.
Eron syynä oli se, että isä ei ikinä hoitanut lapsia, että olisin itse saanut edes hetken vapaata.
Sovimme lastenvalvojalla joka toinen viikonloppu tapaamiset eli silloin lapset olisivat isänsä kanssa. Sovimme myös, että isä saa tulla milloin vain moikkaamaan lapsia, mutta hänen tapaamis vuorollaan lapset olisivat hänen luona.
Hän ei ole kertaakaan ottanut lapsia sovitusti luokseen, aina perunut jollain tekosyyllä esim. Lupautunut töihin juuri sinä viikonloppuna jne.
Hänen ei siis ole pakko tehdä viikonloppuisin töitä, vaan hän vain välttelee lasten hoitoa tuolla tavalla.
Silloin, kun olimme vielä yhdessä, jouduin aina pyytämään jonkun muun hoitamaan lapsia, jos minulla oli jotain menoja.
Voiko tälle asialle tehdä jotain? Voinko ilmoittaa jonnekin, että isä jatkuvasti rikkoo tapaamissopimusta?
Isä siis käy aina moikkaamassa lapsia välillä, minun läsnäollessa, mutta ei ikinä ota hoitovastuuta eli, että lapset olisivat hänen kanssaan keskenään.
Lapsia meillä on kaksi alle kouluikäistä.
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
Ap
Kai sinä aikuisena ihmisenä ymmärrät, että kaikki ihmisuhteet on kahden kauppaa, joissa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan ihan kummassakin vikaa?
Sinun vikasi lienee siinä, että et antanut sitä tilaa synnytyslaitokselta alkaen sille isyydelle vaan elit siellä kuplassasi ja teit siihen kuplaa vielä sen toisenkin lapsen. Sinä et ole mikään lapsen tasolle typistetty viaton uhri vaan ihan toimiva subjekti joka on tehnyt omia valintoja, arvioita ja päätöksiä omassa elämässäsi. Ja nyt tavallaan jatkat tuota parisuhdetta lataamaalla odotuksia, jotka ei tule täyttymään. Opi elämään sen kanssa, että olet omillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApSINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Käsittääkseni lisääntymiseen tarvitaan kaksi ja mies oli se joka enemmän halusi lisääntyä.
Sovimme esikoisen raskausaikana miten jaamme hoito vastuun, mies ei vaan tätä toteuttanut.
Kukaan ei voi tietää etukäteen, millainen toinen ihminen on vanhempana ennenkuin hän tulee vanhemmaksi. Itse ainakaan en ollut ennustaja ja mies oli hyvin lapsi rakas ja halusi kovasti lapsia, mutta osottautui aivan toisenlaiseksi.
Minä en ole päättänyt mitään siitä miten lasten kanssa ollaan, mieshän tässä määrää marssi tahdin niin, kuin aina ennenkin, olemalla hoitamatta lapsia.
Ainoa mitä yritän on se, että lapset saisivat olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa. Tähän myönnän syyllisyyteni, mutta onko se väärin, että haluan lasten säilyttävän välinsä isään ja tukea heidän suhdettaan??
Erosin, koska en halunnut lasten kasvavan jatkuvan riitelyn keskellä, joka johtui siitä, kun mies ei ottanut vastuuta. Tämäkin ilmeisesti väärin,kun ajattelin tässäkin lasten etua, ettei heidän tarvitse elää riitojen keskellä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joudut hyväksymään sen, että lapsillasi on huono isä ja että olet yksin vastuussa heistä. Olisin itsekin kyllä tuossa tilanteessa eronnut. Eron jälkeen tulee näkyväksi kaikille (isälle itselleen, lapsille, lähipiirille), että kuka niistä lapsista välittää ja huolehtii ja kuka ei.
Ei näin. Eroaminen ei saa koskaan olla keino näpäyttää isää, ja näyttää lähipiirille miten hieno marttyyri äiti onkaan.
Kyllä minäkin olisin eronnut aloittajan tapauksessa enkä pidä eron syynä mitään näpäyttelyä. Aloittajan mies on itsekäs omaan napaan tuijottaja, joka ei osannut ottaa vaimoaan ja lapsiaan huomioon. Mitä tuollaisella miehellä tekee? Ei mitään.
Miten kuvottavia miehiä täällä onkaan, ei tajuta ettei lapsista erota, vaan niiden äidistä. Itse luovutaan oikeuksista, ja sitten kehdataan syyttää vielä toista omasta päätöksestä.
No lapset näkevät lävitsenne kyllä kun aikuistuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä se onkin jännää, että huoltajuus ei sido ihmistä mihinkään jos ei huvita.
Minun mielestäni on lapsia kohtaa kohtuutonta, että hänen oma huoltajansa voi tuosta noin vain kadota lasten elämästä, jos haluaa.
Todellakin myös etävanhemmalla tulisi olla tapaamis-ja hoitovelvollisuus omia lapsiaan kohtaan edes jollain tasolla, poislukien vakavat sairaudet.Ei lähivanhemmallakaan ole. Voi antaa lapset huostaan jos ei viitsi hoitaa. Onneksi useimmiten äitejä sentään kiinnostaa huolehtia lapsista silloinkin, kun isiä ei.
Omaishoitajillakin on lakisääteisesti vapaata kolme vuorokautta kuukaudessa eikä kukaan vaadi, että hoidettava pitää antaa huostaan, jos hoitaja haluaa viettää vapaapäivänsä. Olet ilkeä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?
Eipä hän juurikaan esikoisen kanssa ollut, vaikka paljon puhuimme esikoisen raskausaikana siitä kuinka jaamme hoitovastuun kun lapsi syntyy.
Lapsilla ikä eroa 1,5vuotta, joten huomasin isän hoitamattomuuden vasta, kun aloin odottamaan toista lastamme.
Toisen lapsen raskaus oli aika vaikea voimakkaiden pahoinvointien ym takia ja silloin aloin kaivata isältä tätä tukea lasten hoitoon.
Esikoisen aikaan olin siis vielä tässä "vauva kuplassa" enkä tajunnut kuinka vähän isä otti vastuuta lapsen hoidosta.
ApEli et ponnistellut sen eteen että isä olisi lapsen kanssa vaan elit siellä kuplassasi.
Kuule mies-vauveli, ei toisen vanhemman pidäkään ponnistella kahden edestä, aikuisen miehen pitää tajuta olla isä IHAN ITSE. On sun varmasti vaikea ymmärtää, ettei aikuisen ihmisen puolesta voi kukaan muu elää ja toteuttaa hänen velvollisuuksiaan.
velvollisuuksia?
Naisella ei ole velvollisuutta antaa seksiä, miksi miehellä olisi mitään velvollisuuksia minkään suhteen?
No kuolema ja verojen maksu mutta muuten.
VOI rautalanka: seksissä ei ole kyse siitä, että toinen antaa ja toinen saa. Vaan molemmat saavat. Elleivät saa, niin sitten käy kuten sinulle on käynyt, olet jäänyt ilman. Hyvästä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joudut hyväksymään sen, että lapsillasi on huono isä ja että olet yksin vastuussa heistä. Olisin itsekin kyllä tuossa tilanteessa eronnut. Eron jälkeen tulee näkyväksi kaikille (isälle itselleen, lapsille, lähipiirille), että kuka niistä lapsista välittää ja huolehtii ja kuka ei.
Ei näin. Eroaminen ei saa koskaan olla keino näpäyttää isää, ja näyttää lähipiirille miten hieno marttyyri äiti onkaan.
Kyllä minäkin olisin eronnut aloittajan tapauksessa enkä pidä eron syynä mitään näpäyttelyä. Aloittajan mies on itsekäs omaan napaan tuijottaja, joka ei osannut ottaa vaimoaan ja lapsiaan huomioon. Mitä tuollaisella miehellä tekee? Ei mitään.
Niin ap...mitä lapset tekee tuollaisella isällä? Ei mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApSINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Käsittääkseni lisääntymiseen tarvitaan kaksi ja mies oli se joka enemmän halusi lisääntyä.
Sovimme esikoisen raskausaikana miten jaamme hoito vastuun, mies ei vaan tätä toteuttanut.
Kukaan ei voi tietää etukäteen, millainen toinen ihminen on vanhempana ennenkuin hän tulee vanhemmaksi. Itse ainakaan en ollut ennustaja ja mies oli hyvin lapsi rakas ja halusi kovasti lapsia, mutta osottautui aivan toisenlaiseksi.
Minä en ole päättänyt mitään siitä miten lasten kanssa ollaan, mieshän tässä määrää marssi tahdin niin, kuin aina ennenkin, olemalla hoitamatta lapsia.
Ainoa mitä yritän on se, että lapset saisivat olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa. Tähän myönnän syyllisyyteni, mutta onko se väärin, että haluan lasten säilyttävän välinsä isään ja tukea heidän suhdettaan??
Erosin, koska en halunnut lasten kasvavan jatkuvan riitelyn keskellä, joka johtui siitä, kun mies ei ottanut vastuuta. Tämäkin ilmeisesti väärin,kun ajattelin tässäkin lasten etua, ettei heidän tarvitse elää riitojen keskellä.
Ap
Syy miksi halusit avata tämän keskustelun on ainoastaan se, että halusit päästä haukkumaan miestäsi. Jälleen kerran. Nyt kun ei kaikki av:n lukijat eivät komppaakaan sinua, niin alkaa tuo uhriutuminen. Fakta nyt on, että olet eronnut eikä mies ainakaan tällä hetkellä aio ottaa lapsiansa luokseen siten kun sinä haluaisit. Sinä kuitenkin voit lopettaa tuon miehen jatkuvan syyllistämisen ja miettiä mikä sinun oma osuutesi loppupeleissä oli eroon. Kun sinä tiedät tämän, keskustele miehesi kanssa ja ehkä hän jonain päivänä ottaakin vielä lapset luokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApSINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Käsittääkseni lisääntymiseen tarvitaan kaksi ja mies oli se joka enemmän halusi lisääntyä.
Sovimme esikoisen raskausaikana miten jaamme hoito vastuun, mies ei vaan tätä toteuttanut.
Kukaan ei voi tietää etukäteen, millainen toinen ihminen on vanhempana ennenkuin hän tulee vanhemmaksi. Itse ainakaan en ollut ennustaja ja mies oli hyvin lapsi rakas ja halusi kovasti lapsia, mutta osottautui aivan toisenlaiseksi.
Minä en ole päättänyt mitään siitä miten lasten kanssa ollaan, mieshän tässä määrää marssi tahdin niin, kuin aina ennenkin, olemalla hoitamatta lapsia.
Ainoa mitä yritän on se, että lapset saisivat olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa. Tähän myönnän syyllisyyteni, mutta onko se väärin, että haluan lasten säilyttävän välinsä isään ja tukea heidän suhdettaan??
Erosin, koska en halunnut lasten kasvavan jatkuvan riitelyn keskellä, joka johtui siitä, kun mies ei ottanut vastuuta. Tämäkin ilmeisesti väärin,kun ajattelin tässäkin lasten etua, ettei heidän tarvitse elää riitojen keskellä.
Ap
Mitkä välit? Eihän hän ole osallistunut lasten elämään, eikä heillä ole mitään suhdetta toisiinsa, eikä sellaista voi väkisin luoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kannattaa muistaa se että mies voi halutessaan pestä kätensä koko lapsihommasta ja katkaista välit. Vain elarit on pakko maksaa. Koeta saada välit mieheen paremmiksi. Se on lastesi etu. Terveisin eräs jota totaaluyh:ksi kutsutaan. Tapaamisissa ollut kuukausien taukoja. Nyt kun välit paremmat ja on lasten tapaamisia niin isän uusi vaimo alkanut kiusata heittää kapuloita rattaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApSINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Käsittääkseni lisääntymiseen tarvitaan kaksi ja mies oli se joka enemmän halusi lisääntyä.
Sovimme esikoisen raskausaikana miten jaamme hoito vastuun, mies ei vaan tätä toteuttanut.
Kukaan ei voi tietää etukäteen, millainen toinen ihminen on vanhempana ennenkuin hän tulee vanhemmaksi. Itse ainakaan en ollut ennustaja ja mies oli hyvin lapsi rakas ja halusi kovasti lapsia, mutta osottautui aivan toisenlaiseksi.
Minä en ole päättänyt mitään siitä miten lasten kanssa ollaan, mieshän tässä määrää marssi tahdin niin, kuin aina ennenkin, olemalla hoitamatta lapsia.
Ainoa mitä yritän on se, että lapset saisivat olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa. Tähän myönnän syyllisyyteni, mutta onko se väärin, että haluan lasten säilyttävän välinsä isään ja tukea heidän suhdettaan??
Erosin, koska en halunnut lasten kasvavan jatkuvan riitelyn keskellä, joka johtui siitä, kun mies ei ottanut vastuuta. Tämäkin ilmeisesti väärin,kun ajattelin tässäkin lasten etua, ettei heidän tarvitse elää riitojen keskellä.
Ap
Ja parisuhteeseen tarvitaan kaksi...
Nyt se lasten etu toteutuu, jonka sinä valitsit. Lapsille riittää yksi kyllin hyvä vanhempi ja kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, älä lähde vastaamaan noille/tuolle syyttelijälle.
Suosittelen sitä, mitä jo joku toinenkin. Hae tukiperhettä. Näihin on yleensä pitkät jonot, joten kannattaa olla liikkeellä aikaisin. Yleensä toimii niin, että lapset menevät tukiperheeseen kerran kuukaudessa.
Oman elämäsi helpottamiseksi, varaa lastenvalvojalta aika. Kirjoitat ylös, mitkä kaikki tapaamiset on jätetty pitämättä. Jos vähennätte ne viikonlopputapaamiset edes yhteen kuukaudessa, niin helpottaa sinua ja lapsia, kun ei tarvitse valmiina odottaa.
Ja yritä päästä niistä moikkaus-tapaamisista eroon. Ne rasittavat sinua, ja tulevat rasittamaan sinua, varsinkin, jos olet niihin aina valmiina. Jos mies haluaa tavata lapsiaan viikolla, niin voitte sopia lastenvalvojalla tietyn päivän ja kellonajan. Älä itsesi tähden kuitenkaan odota, että mies tulee sitä noudattamaan. Jos noudattaa, niin hyvä, mutta tässä asiassa pessimisti ei pety. etukäteen ei tietenkään kannata miehelle valittaa, ei kannata myöskään valittaa, kun ne tapaamiset eivät onnistu. sitten vain, kun eivät ole taaskaan onnistuneet työ yms. asioiden vuoksi, niin lastenvalvojalle uutta sopimusta tekemään vuoden päästä.
On hyviä äitejä, on hyviä isejä. Hyvyys vanhempana on vastuun ottamista. Älköön siis edellä kirjoitetusta loukkaantuko ne etäi-sät tai etä-äidit, jotka ottavat vastuuta. Lasten kannalta vain on parempi, että niitä tapaamisia on harvemmin, kun ne tapaamiset eivät kuitenkaan toteudu. Jos niitä on virallisesti harvemmin, niin ap voi hankkia sitä tukiperhettä, käydä perheleireillä yms hoitaa perhettään helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?
Eipä hän juurikaan esikoisen kanssa ollut, vaikka paljon puhuimme esikoisen raskausaikana siitä kuinka jaamme hoitovastuun kun lapsi syntyy.
Lapsilla ikä eroa 1,5vuotta, joten huomasin isän hoitamattomuuden vasta, kun aloin odottamaan toista lastamme.
Toisen lapsen raskaus oli aika vaikea voimakkaiden pahoinvointien ym takia ja silloin aloin kaivata isältä tätä tukea lasten hoitoon.
Esikoisen aikaan olin siis vielä tässä "vauva kuplassa" enkä tajunnut kuinka vähän isä otti vastuuta lapsen hoidosta.
ApEli et ponnistellut sen eteen että isä olisi lapsen kanssa vaan elit siellä kuplassasi.
Kuule mies-vauveli, ei toisen vanhemman pidäkään ponnistella kahden edestä, aikuisen miehen pitää tajuta olla isä IHAN ITSE. On sun varmasti vaikea ymmärtää, ettei aikuisen ihmisen puolesta voi kukaan muu elää ja toteuttaa hänen velvollisuuksiaan.
velvollisuuksia?
Naisella ei ole velvollisuutta antaa seksiä, miksi miehellä olisi mitään velvollisuuksia minkään suhteen?
No kuolema ja verojen maksu mutta muuten.
Sitten miehen kannattaa jättää parisuhde väliin ja huolehtia ehkäisystä omalta osaltaan. Irtoseksiä riittää ihan jokaiselle miehelle, jos vain jätette naisten nimittelyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin koko systeemi on taas tehty miehiä varten ja äidin ja lapsien on vain sopeuduttava. Ensin mies haluaa lapsia, mutta niiden synnyttyä muuttuukin vapaamatkustajaksi. Eli käytännössä huijasi naisen luottamaan itseensä. Naista syyllistetään.
Nainen ei jaksa ja ottaa eron. Miehelle pitää paperille kirjata oikeudet, tapaamisoikeus, oikeus oikeus oikeus. Mies ei noudata sopimusta. Ketään ei kiinnosta. Jos äiti ei noudata sopimusta, sakot ja käräjät odottaa. Lapsilta ei kysytä mitään. Isää on tavattava vaikka itkettäisi, ahdistaisi ja ujostuttaisi.
Miehen pitää maksaa pari satkua elareita sille
lapselle jota niin kovin halusi. Kauhea kitinä. Kela hoitaa.
Etäisä voi muuttaa vaikka kuuhun ilmoittamatta siitä mitään. Ketään ei kiinnosta. Äiti muuttaa lasten kanssa lähemmäksi turvaverkkojaan ja alkaa kauhea kitinä. Äiti velvoitetaan roudaamaan lasta isälle, joka ei sitten saavu paikalle.
Kaikki asiantuntijoita myöten ovat hirveän huolissaan siitä, että eihän äiti nyt vain vieraannuta isää? Tukiko äiti isän isyyttä tarpeeksi? Eihän puhu isästä pahaa? Kyllä tämä kaikki on varmasti jollakin tapaa äidin syytä. Miesparka vain yrittää parhaansa. On varmasti rankkaa olla vastuussa omista lapsistaan edes kerran kuussa. Ei ihme että tuli kännissä tapaamiseen.
Jep. Miehiä varten on koko systeemi luotu lasten etujen varjolla. Koko särkynyt perhe hyppää miehen oikuttelujen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?
Eipä hän juurikaan esikoisen kanssa ollut, vaikka paljon puhuimme esikoisen raskausaikana siitä kuinka jaamme hoitovastuun kun lapsi syntyy.
Lapsilla ikä eroa 1,5vuotta, joten huomasin isän hoitamattomuuden vasta, kun aloin odottamaan toista lastamme.
Toisen lapsen raskaus oli aika vaikea voimakkaiden pahoinvointien ym takia ja silloin aloin kaivata isältä tätä tukea lasten hoitoon.
Esikoisen aikaan olin siis vielä tässä "vauva kuplassa" enkä tajunnut kuinka vähän isä otti vastuuta lapsen hoidosta.
ApEli suomeksi sanottuna sinä omit ensimmäisen vauvanne, etkä antanut miehen hoitaa. No, sitä saa mitä tilaa.
En millään tavalla ominut vauvaa, mutta en huomannut vaaleanpunaiset vauvakupla lasieni läpi, sitä kuinka vähän isä oli lapsemme kanssa.
En älynnyt, että hän ravasi 5kertaa viikossa työpäivien jälkeen omissa harrastuksissa ja että se aika on häneltä pois vauvan kanssa tai että hän ei ottanut vauvaa mukaan, kun lähti käymään kaupassa tai missään muuallakaan.
Olinhan kuitenkin tottunut olemaan päivät yksin vauvan kanssa, kun hän oli töissä.
Kun odotin toista lastamme ja kärsin pahoista pahoinvoinneista, alkoivat vaaleanpunaiset lasini kirkastua, kun yritin nukuttaa esikoista.
Ravasin vessassa oksentamassa ja taas nukuttamassa esikoista, kun mies alkoi tehdä lähtöä kauppaan. Ehdotin, että ottaisi esikoisen mukaan vaunuihin, sillä niihin hän nukahti salaman nopeasti.
Oli siis kesä, eli esikoinen olisi pitänyt laittaa vaan vaunuihin ja isän lähteä vaunujen kanssa kauppaan. Noh ei käynyt, koska hän pääsisi "nopeammin" ilman vaunuja.
Lopputulos oli, että kun mies tuli kaupasta, lähdin itse vaunukävelylle, että sain esikoisen nukkumaan.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApSINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Käsittääkseni lisääntymiseen tarvitaan kaksi ja mies oli se joka enemmän halusi lisääntyä.
Sovimme esikoisen raskausaikana miten jaamme hoito vastuun, mies ei vaan tätä toteuttanut.
Kukaan ei voi tietää etukäteen, millainen toinen ihminen on vanhempana ennenkuin hän tulee vanhemmaksi. Itse ainakaan en ollut ennustaja ja mies oli hyvin lapsi rakas ja halusi kovasti lapsia, mutta osottautui aivan toisenlaiseksi.
Minä en ole päättänyt mitään siitä miten lasten kanssa ollaan, mieshän tässä määrää marssi tahdin niin, kuin aina ennenkin, olemalla hoitamatta lapsia.
Ainoa mitä yritän on se, että lapset saisivat olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa. Tähän myönnän syyllisyyteni, mutta onko se väärin, että haluan lasten säilyttävän välinsä isään ja tukea heidän suhdettaan??
Erosin, koska en halunnut lasten kasvavan jatkuvan riitelyn keskellä, joka johtui siitä, kun mies ei ottanut vastuuta. Tämäkin ilmeisesti väärin,kun ajattelin tässäkin lasten etua, ettei heidän tarvitse elää riitojen keskellä.
Ap
Syy miksi halusit avata tämän keskustelun on ainoastaan se, että halusit päästä haukkumaan miestäsi. Jälleen kerran. Nyt kun ei kaikki av:n lukijat eivät komppaakaan sinua, niin alkaa tuo uhriutuminen. Fakta nyt on, että olet eronnut eikä mies ainakaan tällä hetkellä aio ottaa lapsiansa luokseen siten kun sinä haluaisit. Sinä kuitenkin voit lopettaa tuon miehen jatkuvan syyllistämisen ja miettiä mikä sinun oma osuutesi loppupeleissä oli eroon. Kun sinä tiedät tämän, keskustele miehesi kanssa ja ehkä hän jonain päivänä ottaakin vielä lapset luokseen.
Jonain päivänä mies voi haluta lapset luokseen, mutta lapset eivät välttämättä halua mennä puolitutun miehen luokse.
Vierailija kirjoitti:
Naurettava syy erota
Ei ole vaan ihan hyvä syy. Mies olisi helposti voinut välttää eron muuttamalla hieman käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApKai sinä aikuisena ihmisenä ymmärrät, että kaikki ihmisuhteet on kahden kauppaa, joissa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan ihan kummassakin vikaa?
Sinun vikasi lienee siinä, että et antanut sitä tilaa synnytyslaitokselta alkaen sille isyydelle vaan elit siellä kuplassasi ja teit siihen kuplaa vielä sen toisenkin lapsen. Sinä et ole mikään lapsen tasolle typistetty viaton uhri vaan ihan toimiva subjekti joka on tehnyt omia valintoja, arvioita ja päätöksiä omassa elämässäsi. Ja nyt tavallaan jatkat tuota parisuhdetta lataamaalla odotuksia, jotka ei tule täyttymään. Opi elämään sen kanssa, että olet omillasi.
TÄMÄ!
Kiitos ja aamen.
Kostokroppa kehiin