Lasten isä ei noudata tapaamissopimusta

Vierailija kirjoitti:

Aikuista ihmistä ei voi pakottaa eikä velvoittaa olemaan lastensa kanssa. Kannattaa järjestää oma elämä ihan ikiomalla tavalla ja unohtaa se että koetat ylläpitää isän suhdetta lapsiinsa kun hän ei itse sitä tee - tai jos tekee niin sinun järjestämissäsi puitteissa. Älä ota kantaaksesi hänenkin vastuutaan vaan unohda koko tyyppi ja jos koettaa tulla teille niin sano että valitettavasti ei sovi tällä viikolla mutta saat lapset sitten kun on sinun viikonloppusi. Älä mahdollista perseilyn jatkumista. Saattaa olla että se jatkuu silti muttei ainakaan sinun kotonasi, sinun ajallasi.

Eikä lasta voi pakottaa vanhemmalle, joka ei tätä halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurja tilanne. Lasten kannalta kiva että annat tavata luonasi/valvoessasi ja ollessasi vastuussa. Minä en antaisi. Lastenkin etu olisi että isä ottaisi itse vastuuta ja olisi kunnolla aikuinen. Mahdollistat hänen vastuunpakoilunsa käytökselläsi. En ikinä suostuisi kirjaamaan sopimukseen että toinen vanhempi saa koska tahansa tulla omaan kotiini katsomaan lapsia, tai antaisi edes ymmärtää tällaista etenkään jos on ollut ongelmaa toisen vanhemman kanssa siitä ettei ota vastuuta.

Joka toinen viikonloppu on yleinen ja verrattaen runsas määrä tapaamisia (joskin usein etä saa tavata lapsia myös joka viikko yhtenä arkipäivänä, nämä määrät usein ne mitä oikeudessa vahvistetaan jos vanhemmat eivät pääse sopuun ja määrä on muuten mahdollinen toteuttaa) ja minusta toisella vanhemmalla ei pitäisi olla mitään erityistä syytä tulla sinun kotiisi ellet erikseen niin toivo ja hyväksy sitä että siinä ne tapaamiset sitten ovat. Pidä rajasi. Se on lastenkin etu.

Lasten takia nimenomaan halusin, että isä voisi tavata lapsia myös muina päivinä.

Halusin, että isän ja lapsien välit säilyisivät mahdollisimman hyvinä ja läheisinä erosta huolimatta.

Oletin, että isä olisi valmis noudattamaan sopimusta, kun itse näytin olevani joustava ja reilu tapaamisten suhteen eli kuvittelin hänen tulevan puolitiehen vastaan,mutta toisin kävi.

Ap

Hän ei vaikuta olleen aiemminkaan joustava ja reilu, ymmärrän toiveesi mutta parempi antaa tuollaisen olla. No tietysti jos toinen vanhempi ei ole kertaakaan puoleen vuoteen tavannut lasta eikä sopimusta ole noudatettu lainkaan, varaisin uuden ajan lastenvalvojan luokse ja menisin keskustelemaan sopimuksen reaaliaikaistamisesta koska toinen vanhempi ei sitä noudata ja sopimus voitaisiin päivittää vastaamaan todellisuutta. Lukeeko teillä tosiaan siinä että saa tulla vapaasti kotiisi katsomaan lapsia koska haluaa? Niiltä osin hän toki sitten noudattaa sopimusta ja tapaa lapsia.

Tapaamissopimuksessa lukee, että isä tapaa lapsia joka toinen viikonloppu ja muista tapaamisista vanhemmat sopivat keskenään.

Ehkä pitäisi mennä päivittämään tapaamissopimus ja poistaa tuo viimeinen kohta eli nuo muut tapaamiset ja pitää kiinni tuosta joka toinen viikonloppu,mutta pelkään lasten takia että isä ei silloin tapaa lapsia ollenkaan ja sitä en todellakaan halua.

Ap

Ihan turhaa lähteä muuttelemaan mitään sopimuksia jos se isä ei nytkään niitä lapsia tapaa. Sitten jos hän alkaa yhtäkkiä tunkemaan luoksesi joka päivä niitä tapaamaan, niin sen sopimuksen voi sitten käysä muutttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä se onkin jännää, että huoltajuus ei sido ihmistä mihinkään jos ei huvita.

Minun mielestäni on lapsia kohtaa kohtuutonta, että hänen oma huoltajansa voi tuosta noin vain kadota lasten elämästä, jos haluaa.

Todellakin myös etävanhemmalla tulisi olla tapaamis-ja hoitovelvollisuus omia lapsiaan kohtaan edes jollain tasolla, poislukien vakavat sairaudet.

Ei lähivanhemmallakaan ole. Voi antaa lapset huostaan jos ei viitsi hoitaa. Onneksi useimmiten äitejä sentään kiinnostaa huolehtia lapsista silloinkin, kun isiä ei.

Vierailija kirjoitti:

Tämä se onkin jännää, että huoltajuus ei sido ihmistä mihinkään jos ei huvita.

Minun mielestäni on lapsia kohtaa kohtuutonta, että hänen oma huoltajansa voi tuosta noin vain kadota lasten elämästä, jos haluaa.

Todellakin myös etävanhemmalla tulisi olla tapaamis-ja hoitovelvollisuus omia lapsiaan kohtaan edes jollain tasolla, poislukien vakavat sairaudet.

Miksi pitäisi? Eihä lähinkään ole mikään pakko lapsia hoitaa. Suomessa on paljon perheitä jotka mielellään ottavat lapset joita kumpikaan oma vanhempi ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Tämä se onkin jännää, että huoltajuus ei sido ihmistä mihinkään jos ei huvita.

Minun mielestäni on lapsia kohtaa kohtuutonta, että hänen oma huoltajansa voi tuosta noin vain kadota lasten elämästä, jos haluaa.

Todellakin myös etävanhemmalla tulisi olla tapaamis-ja hoitovelvollisuus omia lapsiaan kohtaan edes jollain tasolla, poislukien vakavat sairaudet.

Lähivanhempikin voi sortaa lapsiaan ihan vapaasti kenenkään siihen puuttumatta. Lapsia annetaan jopa huostaan, kun kumpikaan vanhemmista ei heitä halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudut hyväksymään sen, että lapsillasi on huono isä ja että olet yksin vastuussa heistä. Olisin itsekin kyllä tuossa tilanteessa eronnut. Eron jälkeen tulee näkyväksi kaikille (isälle itselleen, lapsille, lähipiirille), että kuka niistä lapsista välittää ja huolehtii ja kuka ei.

Ei näin. Eroaminen ei saa koskaan olla keino näpäyttää isää, ja näyttää lähipiirille miten hieno marttyyri äiti onkaan. 

Sinäkö sen sanelet, mistä syystä minä saan erota? XD

Saat sinä olla huono vanhempi, ei sitä mikään laki estä. Harmi vain lapsia ajatellen. Teitä on tosi paljon jotka yrittävät saada itsensä korotettua lastensa avulla, mutta kokemukseta voin sanoa että lastesi nilkaan se lopulta kolahtaa. 

Vinkkinä että kannattaa hakea lapsille tukiperhettä vaikka yhdeksi viikonlopuksi per kuukausi niin saat joskus omaakin aikaa jos oma tukiverkkosi on pieni.

Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?

Mene sossuun juttelemaan tukiperheestä. Jos sellaisia teilläpäin oliso vapaana, voisit saada lapset 1 krt/kk viikonlopuksi sellaiseen. Unohda isä, hän ei tule lapsiaan hoitamaan.

Eikö ole lapsen etu että tapaa isäänsä luonnollisesti, eikä pakotettuna 2 viikon välein? Miltä lapsesta tuntuu mennä isän luokse vaikka haluaisi olla kotonaan ja tavata isäänsä kun siltä tuntuu.

Äidin etua nämä ajaa, ei lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurja tilanne. Lasten kannalta kiva että annat tavata luonasi/valvoessasi ja ollessasi vastuussa. Minä en antaisi. Lastenkin etu olisi että isä ottaisi itse vastuuta ja olisi kunnolla aikuinen. Mahdollistat hänen vastuunpakoilunsa käytökselläsi. En ikinä suostuisi kirjaamaan sopimukseen että toinen vanhempi saa koska tahansa tulla omaan kotiini katsomaan lapsia, tai antaisi edes ymmärtää tällaista etenkään jos on ollut ongelmaa toisen vanhemman kanssa siitä ettei ota vastuuta.

Joka toinen viikonloppu on yleinen ja verrattaen runsas määrä tapaamisia (joskin usein etä saa tavata lapsia myös joka viikko yhtenä arkipäivänä, nämä määrät usein ne mitä oikeudessa vahvistetaan jos vanhemmat eivät pääse sopuun ja määrä on muuten mahdollinen toteuttaa) ja minusta toisella vanhemmalla ei pitäisi olla mitään erityistä syytä tulla sinun kotiisi ellet erikseen niin toivo ja hyväksy sitä että siinä ne tapaamiset sitten ovat. Pidä rajasi. Se on lastenkin etu.

Lasten takia nimenomaan halusin, että isä voisi tavata lapsia myös muina päivinä.

Halusin, että isän ja lapsien välit säilyisivät mahdollisimman hyvinä ja läheisinä erosta huolimatta.

Oletin, että isä olisi valmis noudattamaan sopimusta, kun itse näytin olevani joustava ja reilu tapaamisten suhteen eli kuvittelin hänen tulevan puolitiehen vastaan,mutta toisin kävi.

Ap

Hän ei vaikuta olleen aiemminkaan joustava ja reilu, ymmärrän toiveesi mutta parempi antaa tuollaisen olla. No tietysti jos toinen vanhempi ei ole kertaakaan puoleen vuoteen tavannut lasta eikä sopimusta ole noudatettu lainkaan, varaisin uuden ajan lastenvalvojan luokse ja menisin keskustelemaan sopimuksen reaaliaikaistamisesta koska toinen vanhempi ei sitä noudata ja sopimus voitaisiin päivittää vastaamaan todellisuutta. Lukeeko teillä tosiaan siinä että saa tulla vapaasti kotiisi katsomaan lapsia koska haluaa? Niiltä osin hän toki sitten noudattaa sopimusta ja tapaa lapsia.

Tapaamissopimuksessa lukee, että isä tapaa lapsia joka toinen viikonloppu ja muista tapaamisista vanhemmat sopivat keskenään.

Ehkä pitäisi mennä päivittämään tapaamissopimus ja poistaa tuo viimeinen kohta eli nuo muut tapaamiset ja pitää kiinni tuosta joka toinen viikonloppu,mutta pelkään lasten takia että isä ei silloin tapaa lapsia ollenkaan ja sitä en todellakaan halua.

Ap

Ihan turhaa lähteä muuttelemaan mitään sopimuksia jos se isä ei nytkään niitä lapsia tapaa. Sitten jos hän alkaa yhtäkkiä tunkemaan luoksesi joka päivä niitä tapaamaan, niin sen sopimuksen voi sitten käysä muutttamassa.

No eikö tuo ole juuri parasta että tapaa lapsiaan näiden kotona? Siis lapsen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?

Eipä hän juurikaan esikoisen kanssa ollut, vaikka paljon puhuimme esikoisen raskausaikana siitä kuinka jaamme hoitovastuun kun lapsi syntyy.

Lapsilla ikä eroa 1,5vuotta, joten huomasin isän hoitamattomuuden vasta, kun aloin odottamaan toista lastamme.

Toisen lapsen raskaus oli aika vaikea voimakkaiden pahoinvointien ym takia ja silloin aloin kaivata isältä tätä tukea lasten hoitoon.

Esikoisen aikaan olin siis vielä tässä "vauva kuplassa" enkä tajunnut kuinka vähän isä otti vastuuta lapsen hoidosta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?

Eipä hän juurikaan esikoisen kanssa ollut, vaikka paljon puhuimme esikoisen raskausaikana siitä kuinka jaamme hoitovastuun kun lapsi syntyy.

Lapsilla ikä eroa 1,5vuotta, joten huomasin isän hoitamattomuuden vasta, kun aloin odottamaan toista lastamme.

Toisen lapsen raskaus oli aika vaikea voimakkaiden pahoinvointien ym takia ja silloin aloin kaivata isältä tätä tukea lasten hoitoon.

Esikoisen aikaan olin siis vielä tässä "vauva kuplassa" enkä tajunnut kuinka vähän isä otti vastuuta lapsen hoidosta.

Ap

Eli suomeksi sanottuna sinä omit ensimmäisen vauvanne, etkä antanut miehen hoitaa. No, sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?

Eipä hän juurikaan esikoisen kanssa ollut, vaikka paljon puhuimme esikoisen raskausaikana siitä kuinka jaamme hoitovastuun kun lapsi syntyy.

Lapsilla ikä eroa 1,5vuotta, joten huomasin isän hoitamattomuuden vasta, kun aloin odottamaan toista lastamme.

Toisen lapsen raskaus oli aika vaikea voimakkaiden pahoinvointien ym takia ja silloin aloin kaivata isältä tätä tukea lasten hoitoon.

Esikoisen aikaan olin siis vielä tässä "vauva kuplassa" enkä tajunnut kuinka vähän isä otti vastuuta lapsen hoidosta.

Ap

Ja nyt puhkesi toinenkin kupla. Oletit että ero ratkaisee teidän ongelmat, mutta toisin kävi. Sinä olet nyt yksin vastuussa, joten siltä pohjalta on hyvä ponnistaa eteen päin.

Ilmainen lastenvahti OMILLE LAPSILLEEN? Vain ääliön mielestä omien lasten kanssa olemisesta pitäisi vielä maksaa.

No tuolle käy kuten käy kaikille samoin ajatteleville, yksinäinen vanhuus odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?

Eipä hän juurikaan esikoisen kanssa ollut, vaikka paljon puhuimme esikoisen raskausaikana siitä kuinka jaamme hoitovastuun kun lapsi syntyy.

Lapsilla ikä eroa 1,5vuotta, joten huomasin isän hoitamattomuuden vasta, kun aloin odottamaan toista lastamme.

Toisen lapsen raskaus oli aika vaikea voimakkaiden pahoinvointien ym takia ja silloin aloin kaivata isältä tätä tukea lasten hoitoon.

Esikoisen aikaan olin siis vielä tässä "vauva kuplassa" enkä tajunnut kuinka vähän isä otti vastuuta lapsen hoidosta.

Ap

Eli et ponnistellut sen eteen että isä olisi lapsen kanssa vaan elit siellä kuplassasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?

Eipä hän juurikaan esikoisen kanssa ollut, vaikka paljon puhuimme esikoisen raskausaikana siitä kuinka jaamme hoitovastuun kun lapsi syntyy.

Lapsilla ikä eroa 1,5vuotta, joten huomasin isän hoitamattomuuden vasta, kun aloin odottamaan toista lastamme.

Toisen lapsen raskaus oli aika vaikea voimakkaiden pahoinvointien ym takia ja silloin aloin kaivata isältä tätä tukea lasten hoitoon.

Esikoisen aikaan olin siis vielä tässä "vauva kuplassa" enkä tajunnut kuinka vähän isä otti vastuuta lapsen hoidosta.

Ap

Ja nyt puhkesi toinenkin kupla. Oletit että ero ratkaisee teidän ongelmat, mutta toisin kävi. Sinä olet nyt yksin vastuussa, joten siltä pohjalta on hyvä ponnistaa eteen päin.

Pitkän päälle silti parempi erota, ei tuollaisesta olisi isäksi millään keinolla. Nyt on raskasta, mutta ajan mittaan saa edes joskus sen hyvän elämän, mitä tuollaisen miehen kanssa ei saisi koskaan.

Ota yhteyttä lastenvalvojaan yksinhuoltajuuden vahvistamiseksi. Saat asiat kuntoon eikä lapsille aiheudu toistuvaa pettymys-/hylkäämiskokemusta.

Täällä näkyy joku jonne kirjoittelevan sairaita, älä hänestä välitä. Hän vihaa itseään eikä tajua vastuusta, velvollisuuksista ja sitoutumisesta mitään. Eikä huoltajuuslaista.

Näissä hommissa ei mene ns. nallekarkit koskaan tasan. Omalle kohdalle kävi niin, että olimme jo viikko-viikko-systeemissä, kun lapseni äiti sai päähänsä muuttaa toiselle paikkakunnalle. En halunnut tätä. Sitten sainkin haasteen käräjille. En halunnut lastani minkään huoltajuuskiistan keskelle, joten suostuin exän vaatimuksiin. Siinä meni samalla huoltajuus itseltäni ja muutuin läheisestä isästä "joka toinen viikonloppu" -isäksi. Lisäksi exä vaati jotain aivan järjetöntä elatusmaksua, jonka sain kuitenkin torpattua suhteellisen inhimilliseksi.

Nyt lapseni on melkein aikuinen ja on aika katkera äidilleen. On suunnitellut muuttavansa samalle paikkakunnalle, jossa asun, kun on saanut lukionsa päätökseen. Olisin halunnut olla mahdollisimman lähellä lapseni arkea, mutta siihen ei minulle annettu mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etävanhemman ei ole pakko noudattaa sopimusta. Et mahda mitään.

Oikeasti?? Siis voiko todella olla näin, että etävanhempi pääsee pois kaikesta vastuusta mitä tulee lasten hoitoon ja kasvatukseen?

Ap

jep