Lue keskustelun säännöt.
IS.n jatkuvat isovanhempien väkökulmasta kirjoitetut artikkelit välien katkeamisesta
06.07.2019 |
Iltasanomat on alkanut suoltamaan jatkuvalla syötöllä näitä säälitarinoita isovanhempien näkökulmasta, kuinka he eivät saa viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Ensimmäisenä näitä lukiessa herää ajastus, että tilanteissa on aina kaksi osapuolta, aina. Nyt yksipuoleisesti esitetään useamman artikkelinsarjassa pelkästään tarinoita isovahempien näkökulmasta. Laitoin tästä palautetta toimitukseen, että laadukkaaseen journalismiin kuuluisi myös näkemys toisilta osapuolista, syy siihen miksi vanhemmat ovat nähneet parhaaksi, ettei heidän vanhemmat kuulu heidän elämäänsä. Vaikka isovanhemmat eivät ole valmiita näkemään omassa käytöksessään vikoja, ei se tarkoita etteikö niitä olisi. Esimerkiksi tuo 70-luvulla syntyneiden äidit- ketju on hurjaa luettavaa. Jos vanhemmat ovat huoltajina tehneet raskaan päätöksen rajata isovanhempien vierailuja/ kokonaan poikkasta välit, on siihen varmasti syy. Toimituksesta ei ole tullut pyyntööni mitään vastausta. Liekö siellä töissä tällainen "virheetön" isovanhempi, jota vain kiusataan, ja siksi totaalisen yksipuolinen näkökulma. Olisi kiva lukea myös vastaava ajatuksella tehty useamman artikkelin sarja lasten näkökulmasta miksi näin on päätetty tehdä, millaisia tekoja isovanhempien puolelta on ensin täytynyt tapahtua.
Miksi teidän perheessä on tehty päätös katkaista välit tai vähentää merkittävästi yhteydenpitoa isovanhempiin?
Kommentit (481)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kertoi, että miniä oli pyytänyt heitä isovanhempia viemään heidän lapsensa sirkukseen, kun itse eivät millään päässeet viemään, oli syitä jos mitäkin. Pyytämisessä oli ollut sen verran haastava sävy, että siihen oli pakko vastata myöntävästi. Jotain siitä kuitenkin olisi taas koitunut, jos olisivat kieltäytyneet.
No, veivät sitten, mutta tietenkään lippurahaa ei edes tarjottu. Neljä lasta ja kaksi aikuista teki aikamoisen summan. Pakko oli molempien kuitenkin olla mukana, kun yksi lapsista oli erityislapsi, joka vaati toisen isovanhemman huomion kokonaan. Itse asiassa hänet olisi voinut jättää kokonaan pois, koska oli niin vaikea, että ei edes seurannut esitystä vaan yritti vain juoksennella ympäriinsä ja kiljui, kun ei annettu sitä tehdä. Ja pakko oli vielä ostaa kaikille namut ja hattarat sun muut. Eipä siinä mitään, mutta on se tuokin jonkinlaista hyväksikäyttöä. Jos esitys olisi tullut isovanhemmilta itseltään tai toisenlaisessa muodossa, asia olisi tuntunut ihan muulta. Mutta tuossa haluttiin vain säästää lippurahat ja maksattaa ne isovanhemmilla. Tämmöinen ei ole koskaan kivaa. Ystävälläni oli aika paljonkin tämäntyyppistä tarinaa niiltä ajoilta, kun lapsenlapset oli vielä lapsia.
Siinä vaiheessa, kun isovanhemmista alkaa tuntua että heitä käytetään hyväksi, isovanhemmuuden iloltakin katkeaa kärki.
Millainen isovanhempi urputtaa tuollaisesta selän takana?
Miksipä ei? Täällähän urputetaan kaiken aikaa omien lasten isovanhemmista "selän takana." Ja tiedoksi sinulle: ystävät jakavat toistensa kanssa elämän ilot, surut, huolet, riemut ja harmit ja ihan tavallisetkin elämänsä asiat, niin kivat kuin kenkutkin.
Ja tuostakin on jo aikaa parikymmentä vuotta. Mutta on asioita, jotka ei koskaan muutu.
Ei jaa.
Ja on eri asia urputtaa nimettömänä netidsä kuin nimellä jollekin juoruämmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kertoi, että miniä oli pyytänyt heitä isovanhempia viemään heidän lapsensa sirkukseen, kun itse eivät millään päässeet viemään, oli syitä jos mitäkin. Pyytämisessä oli ollut sen verran haastava sävy, että siihen oli pakko vastata myöntävästi. Jotain siitä kuitenkin olisi taas koitunut, jos olisivat kieltäytyneet.
No, veivät sitten, mutta tietenkään lippurahaa ei edes tarjottu. Neljä lasta ja kaksi aikuista teki aikamoisen summan. Pakko oli molempien kuitenkin olla mukana, kun yksi lapsista oli erityislapsi, joka vaati toisen isovanhemman huomion kokonaan. Itse asiassa hänet olisi voinut jättää kokonaan pois, koska oli niin vaikea, että ei edes seurannut esitystä vaan yritti vain juoksennella ympäriinsä ja kiljui, kun ei annettu sitä tehdä. Ja pakko oli vielä ostaa kaikille namut ja hattarat sun muut. Eipä siinä mitään, mutta on se tuokin jonkinlaista hyväksikäyttöä. Jos esitys olisi tullut isovanhemmilta itseltään tai toisenlaisessa muodossa, asia olisi tuntunut ihan muulta. Mutta tuossa haluttiin vain säästää lippurahat ja maksattaa ne isovanhemmilla. Tämmöinen ei ole koskaan kivaa. Ystävälläni oli aika paljonkin tämäntyyppistä tarinaa niiltä ajoilta, kun lapsenlapset oli vielä lapsia.
Siinä vaiheessa, kun isovanhemmista alkaa tuntua että heitä käytetään hyväksi, isovanhemmuuden iloltakin katkeaa kärki.
Sehän on ikävää, ettei ystäväsi halua käyttää rahaa omiin lapsenlapsiin rahaa ja että hänen mielestään on vaivalloista hoitaa omia lapsenlapsia. Me viemme mielellämme lapsenlapsiamme sirkukseen, huvipuistoon tai reissuun. Saamme vastineeksi nähdä ilon lasten kasvoilla ja tehdä sellaisia asioita, mitä aikuisten kanssa tulisi tehtyä. Toki vietämme tavallisen arjen keskelläkin aikaa lapsenlapsien kanssa. Elämä rikastuu kummasti, kun pienet ihastelevat muurahaisia, pikkukiviä tms, mihin ei itse kiinnitä huomiota.
Sitä on saanut käyttää ihan tarpeeksi rahaa itseensä, hyvä kun voi välillä ilahduttaa lapsia ja lapsenlapsia. Lapsiperheillä on nykyään tosi tiukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Sinulla on sairas ajattelumalli. Isovanhempien itselleen "luonteva" tapa, eli millä tavalla he sitten itse HALUAVAT toimia olisi muka parasta lapselle. Tuota kutsutaan narstisisuudeksi. Isovanhemman halu/luontevuus ei ole lapsen etu. Itsekästä isovanhemmalta, jos ei ajattele lasta ja lapsen vanhempia vaan itseään, kun "minä haluan".
Vai sairas ajattelumalli. Minkäslainen terve ajattelumalli sitten on vanhemmilla, jotka vaativat isovanhempia tekemään asioita oman muottinsa mukaisesti, vastoin näiden luontevia taitoja ja kykyjä?
Jotenkin taidat nyt ottaa tämän liian syvääluotaavasti, aivan kuin tässä isovanhemmat toimisivat täysin itsekkäästi omia halujaan pelkästään toteuttaen, ottamatta sanallakaan huomioon vanhempien ohjeita tai lasten toiveita tai tarpeita, ikään kuin olisivat robotteja, jotka eivät millään muotoa kykenisi tekemään mitään sellaista, mitä eivät normaalisti keskenään ollessaan tee. Vedät nyt mutkia liian suoriksi.
Miksi täällä käsitellään asioita jo hyvin teoreettisesti, ihan kuin kukaan ei ajattelisi enää tavallisia käytäntöjä.
Jos näin vaikeaksi menee, niin miksi ihmeessä kukaan veisi lapsiaan isovanhemmille hoitoon? Eikö tervejärkinen ihminen näe, millaisen ihmisen hoitoon hän lapsensa antaa? Onhan hänen täytynyt tämä ihminen tuntea jo ennen lapsensa syntymääkin ja jonkinlainen taju hänestä saada. Jos isovanhemmat on hänestä täysin pölvästejä tai liian vanhoja tai liian kaavoihinsa kangistuneita, niin kaipa hän käsittää myös, ettei näille lapsia voi hoitoon antaakaan. Eihän sellaista sitten edes yritetäkään.
Miksi välit pitää katkaista, niin ettei enää olla lainkaan tekemisissä eikä tunnetakaan vai? Eikö normaalit kanssakäymisen lait kuulu elämään, vaikka ei lapsia toisilla hoidatetakaan? Naapurissakin voi asua ihan hulluja ihmisiä., mutta silti heitä tervehditään ja heille ollaan kohteliaita normaalissa määrin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Sinulla on sairas ajattelumalli. Isovanhempien itselleen "luonteva" tapa, eli millä tavalla he sitten itse HALUAVAT toimia olisi muka parasta lapselle. Tuota kutsutaan narstisisuudeksi. Isovanhemman halu/luontevuus ei ole lapsen etu. Itsekästä isovanhemmalta, jos ei ajattele lasta ja lapsen vanhempia vaan itseään, kun "minä haluan".
No mietitään asiaa sitten niin, että sanellaanko ystävälle kymmenittäin sääntöjä ja ohjeita, jos hän ottaa toisen ystävän lapsen hoitoon? Harva kai niin tekee vaan on tyytyväinen saadessaan hoitopaikan ja luottaa että homma sujuu? Toki jos on jotain oikeasti tärkeää, kuten allergioita ja lääkityksiä, näistä annetaan ohjeet.
Minusta vähän sama pätee isovanhempiin. Annetaan heidän toimia tyylillään, jollei ole syytä epäillä huonoja toimintamalleja ja tuolloin kannattaa ylipäätään miettiä viekö hoitoon, vai mitä? Ja kyllä, tiedän läheltä seuranneena millaisia ovat rajattomat kontrolloijat, ja olen sitä mieltä että sellaisten kanssa ei juuri kannata tekemisissä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Sinulla on sairas ajattelumalli. Isovanhempien itselleen "luonteva" tapa, eli millä tavalla he sitten itse HALUAVAT toimia olisi muka parasta lapselle. Tuota kutsutaan narstisisuudeksi. Isovanhemman halu/luontevuus ei ole lapsen etu. Itsekästä isovanhemmalta, jos ei ajattele lasta ja lapsen vanhempia vaan itseään, kun "minä haluan".
No mietitään asiaa sitten niin, että sanellaanko ystävälle kymmenittäin sääntöjä ja ohjeita, jos hän ottaa toisen ystävän lapsen hoitoon? Harva kai niin tekee vaan on tyytyväinen saadessaan hoitopaikan ja luottaa että homma sujuu? Toki jos on jotain oikeasti tärkeää, kuten allergioita ja lääkityksiä, näistä annetaan ohjeet.
Minusta vähän sama pätee isovanhempiin. Annetaan heidän toimia tyylillään, jollei ole syytä epäillä huonoja toimintamalleja ja tuolloin kannattaa ylipäätään miettiä viekö hoitoon, vai mitä? Ja kyllä, tiedän läheltä seuranneena millaisia ovat rajattomat kontrolloijat, ja olen sitä mieltä että sellaisten kanssa ei juuri kannata tekemisissä olla.
Ohis: normaalin oloiselle ihmiselle ei tarvitse antaa pitkää ohjelistaa lastenhoitoa varten. Jo tuollaisen listan laatiminen kertoo siitä, että sen kirjoittaja epäilee aiempien havaintojensa perusteella ettei isovanhempi lasten hoitamisesta kunnialla vaikuta itsekseen selviävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kertoi, että miniä oli pyytänyt heitä isovanhempia viemään heidän lapsensa sirkukseen, kun itse eivät millään päässeet viemään, oli syitä jos mitäkin. Pyytämisessä oli ollut sen verran haastava sävy, että siihen oli pakko vastata myöntävästi. Jotain siitä kuitenkin olisi taas koitunut, jos olisivat kieltäytyneet.
No, veivät sitten, mutta tietenkään lippurahaa ei edes tarjottu. Neljä lasta ja kaksi aikuista teki aikamoisen summan. Pakko oli molempien kuitenkin olla mukana, kun yksi lapsista oli erityislapsi, joka vaati toisen isovanhemman huomion kokonaan. Itse asiassa hänet olisi voinut jättää kokonaan pois, koska oli niin vaikea, että ei edes seurannut esitystä vaan yritti vain juoksennella ympäriinsä ja kiljui, kun ei annettu sitä tehdä. Ja pakko oli vielä ostaa kaikille namut ja hattarat sun muut. Eipä siinä mitään, mutta on se tuokin jonkinlaista hyväksikäyttöä. Jos esitys olisi tullut isovanhemmilta itseltään tai toisenlaisessa muodossa, asia olisi tuntunut ihan muulta. Mutta tuossa haluttiin vain säästää lippurahat ja maksattaa ne isovanhemmilla. Tämmöinen ei ole koskaan kivaa. Ystävälläni oli aika paljonkin tämäntyyppistä tarinaa niiltä ajoilta, kun lapsenlapset oli vielä lapsia.
Siinä vaiheessa, kun isovanhemmista alkaa tuntua että heitä käytetään hyväksi, isovanhemmuuden iloltakin katkeaa kärki.
Sehän on ikävää, ettei ystäväsi halua käyttää rahaa omiin lapsenlapsiin rahaa ja että hänen mielestään on vaivalloista hoitaa omia lapsenlapsia. Me viemme mielellämme lapsenlapsiamme sirkukseen, huvipuistoon tai reissuun. Saamme vastineeksi nähdä ilon lasten kasvoilla ja tehdä sellaisia asioita, mitä aikuisten kanssa tulisi tehtyä. Toki vietämme tavallisen arjen keskelläkin aikaa lapsenlapsien kanssa. Elämä rikastuu kummasti, kun pienet ihastelevat muurahaisia, pikkukiviä tms, mihin ei itse kiinnitä huomiota.
Sitä on saanut käyttää ihan tarpeeksi rahaa itseensä, hyvä kun voi välillä ilahduttaa lapsia ja lapsenlapsia. Lapsiperheillä on nykyään tosi tiukkaa.
Käsitit tämän hieman väärin. Et tiedä, millainen tausta tässä asiassa on, enkä sitä lähde availemaan.
Etkö lukenut viimeistä lausetta? Siinähän luki, että siitä ilosta, että on lapsenlapsia, katkeaa kärki siinä vaiheessa, kun isovanhempia aletaan käyttää hyväksi.
Ja puuttumatta tähän tapaukseen enempää, on muistettava, että monilla isovanhemmilla on käytettävissään varsin vähän rahaa. Kaikki eivät pysty kaikkeen. On sairauksia jo itselläänkin ja hyvin pienet eläkkeet. Lapsiperheillä VOI olla nykyään tosi tiukkaa, tiedän sen, mutta tiedän myös sen, että myös eläkeläisillä voi olla nykyään äärettömän tiukkaa. Kaikki lapsiperheet eivät ole suinkaan mitään huonotuloisia, voin sanoa tämän aivan kirkkain silmin, mutta on tiukillakin olevia, tottakai. Sen mukaan on sitten vaan elettävä ja jos mummo tai pappakin on vähävaraisia, silloin on elettävä senkin mukaan, eikä olettaa näiden olevan aina rahaa tarjoamassa. Mistä he sitä ottavat jos sitä ei ole?
Äitini on yhdessä eläkeläiskerhossa ja hän sanoi, että siellä on muutama ihminen, jotka ei koskaan lähde eläkeläisten virkistysreissuille, koska heillä ei ole kertomansa mukaan varaa maksaa sitä kahta tai kolmea kymppiä, mikä siihen reissuun heiltä menisi. Joka lantti on laskettava tarkkaan, että saa edes tarvitsemansa lääkkeet. Revittäköön siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Sinulla on sairas ajattelumalli. Isovanhempien itselleen "luonteva" tapa, eli millä tavalla he sitten itse HALUAVAT toimia olisi muka parasta lapselle. Tuota kutsutaan narstisisuudeksi. Isovanhemman halu/luontevuus ei ole lapsen etu. Itsekästä isovanhemmalta, jos ei ajattele lasta ja lapsen vanhempia vaan itseään, kun "minä haluan".
No mietitään asiaa sitten niin, että sanellaanko ystävälle kymmenittäin sääntöjä ja ohjeita, jos hän ottaa toisen ystävän lapsen hoitoon? Harva kai niin tekee vaan on tyytyväinen saadessaan hoitopaikan ja luottaa että homma sujuu? Toki jos on jotain oikeasti tärkeää, kuten allergioita ja lääkityksiä, näistä annetaan ohjeet.
Minusta vähän sama pätee isovanhempiin. Annetaan heidän toimia tyylillään, jollei ole syytä epäillä huonoja toimintamalleja ja tuolloin kannattaa ylipäätään miettiä viekö hoitoon, vai mitä? Ja kyllä, tiedän läheltä seuranneena millaisia ovat rajattomat kontrolloijat, ja olen sitä mieltä että sellaisten kanssa ei juuri kannata tekemisissä olla.
Ohis: normaalin oloiselle ihmiselle ei tarvitse antaa pitkää ohjelistaa lastenhoitoa varten. Jo tuollaisen listan laatiminen kertoo siitä, että sen kirjoittaja epäilee aiempien havaintojensa perusteella ettei isovanhempi lasten hoitamisesta kunnialla vaikuta itsekseen selviävän.
No silloin on kai parempi, ettei lapsi mene tuollaiseen hoitoon? Ei mikään sukulaisuus ole peruste antaa lastaan hoitoon ihmiselle, johon ei luota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Sinulla on sairas ajattelumalli. Isovanhempien itselleen "luonteva" tapa, eli millä tavalla he sitten itse HALUAVAT toimia olisi muka parasta lapselle. Tuota kutsutaan narstisisuudeksi. Isovanhemman halu/luontevuus ei ole lapsen etu. Itsekästä isovanhemmalta, jos ei ajattele lasta ja lapsen vanhempia vaan itseään, kun "minä haluan".
Vai sairas ajattelumalli. Minkäslainen terve ajattelumalli sitten on vanhemmilla, jotka vaativat isovanhempia tekemään asioita oman muottinsa mukaisesti, vastoin näiden luontevia taitoja ja kykyjä?
Jotenkin taidat nyt ottaa tämän liian syvääluotaavasti, aivan kuin tässä isovanhemmat toimisivat täysin itsekkäästi omia halujaan pelkästään toteuttaen, ottamatta sanallakaan huomioon vanhempien ohjeita tai lasten toiveita tai tarpeita, ikään kuin olisivat robotteja, jotka eivät millään muotoa kykenisi tekemään mitään sellaista, mitä eivät normaalisti keskenään ollessaan tee. Vedät nyt mutkia liian suoriksi.
Miksi täällä käsitellään asioita jo hyvin teoreettisesti, ihan kuin kukaan ei ajattelisi enää tavallisia käytäntöjä.
Jos näin vaikeaksi menee, niin miksi ihmeessä kukaan veisi lapsiaan isovanhemmille hoitoon? Eikö tervejärkinen ihminen näe, millaisen ihmisen hoitoon hän lapsensa antaa? Onhan hänen täytynyt tämä ihminen tuntea jo ennen lapsensa syntymääkin ja jonkinlainen taju hänestä saada. Jos isovanhemmat on hänestä täysin pölvästejä tai liian vanhoja tai liian kaavoihinsa kangistuneita, niin kaipa hän käsittää myös, ettei näille lapsia voi hoitoon antaakaan. Eihän sellaista sitten edes yritetäkään.
Miksi välit pitää katkaista, niin ettei enää olla lainkaan tekemisissä eikä tunnetakaan vai? Eikö normaalit kanssakäymisen lait kuulu elämään, vaikka ei lapsia toisilla hoidatetakaan? Naapurissakin voi asua ihan hulluja ihmisiä., mutta silti heitä tervehditään ja heille ollaan kohteliaita normaalissa määrin.
Se on se terve malli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Sinulla on sairas ajattelumalli. Isovanhempien itselleen "luonteva" tapa, eli millä tavalla he sitten itse HALUAVAT toimia olisi muka parasta lapselle. Tuota kutsutaan narstisisuudeksi. Isovanhemman halu/luontevuus ei ole lapsen etu. Itsekästä isovanhemmalta, jos ei ajattele lasta ja lapsen vanhempia vaan itseään, kun "minä haluan".
No mietitään asiaa sitten niin, että sanellaanko ystävälle kymmenittäin sääntöjä ja ohjeita, jos hän ottaa toisen ystävän lapsen hoitoon? Harva kai niin tekee vaan on tyytyväinen saadessaan hoitopaikan ja luottaa että homma sujuu? Toki jos on jotain oikeasti tärkeää, kuten allergioita ja lääkityksiä, näistä annetaan ohjeet.
Minusta vähän sama pätee isovanhempiin. Annetaan heidän toimia tyylillään, jollei ole syytä epäillä huonoja toimintamalleja ja tuolloin kannattaa ylipäätään miettiä viekö hoitoon, vai mitä? Ja kyllä, tiedän läheltä seuranneena millaisia ovat rajattomat kontrolloijat, ja olen sitä mieltä että sellaisten kanssa ei juuri kannata tekemisissä olla.
Ohis: normaalin oloiselle ihmiselle ei tarvitse antaa pitkää ohjelistaa lastenhoitoa varten. Jo tuollaisen listan laatiminen kertoo siitä, että sen kirjoittaja epäilee aiempien havaintojensa perusteella ettei isovanhempi lasten hoitamisesta kunnialla vaikuta itsekseen selviävän.
No silloin on kai parempi, ettei lapsi mene tuollaiseen hoitoon? Ei mikään sukulaisuus ole peruste antaa lastaan hoitoon ihmiselle, johon ei luota.
Niinpä. Sitten itketään kuitenkin että miksei saa olla mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen selän takana haukkuminen on kyllä ihan selkeä syy olla luottamatta.
Mun appivanhemmat harrastaa tuota. Haukkuvat aina sen joka ei ole paikalla.
Että ei oke kyllä ystävinäkään kaksisia.
INHOAN tuota vieraille juoruilua. Äitini harrasti sitä aina. Helmat lepattaen aina naapuriin kohkaamaan. Tekee sitä edelleen.
Itse en puhu lasteni asioista, en jaa koskaan heidän kuviaan enkä avaudu ongelmista.
Jos olisi jommankummsn vävyn kanssa ongelmia, selvittäisin ne hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Sinulla on sairas ajattelumalli. Isovanhempien itselleen "luonteva" tapa, eli millä tavalla he sitten itse HALUAVAT toimia olisi muka parasta lapselle. Tuota kutsutaan narstisisuudeksi. Isovanhemman halu/luontevuus ei ole lapsen etu. Itsekästä isovanhemmalta, jos ei ajattele lasta ja lapsen vanhempia vaan itseään, kun "minä haluan".
No mietitään asiaa sitten niin, että sanellaanko ystävälle kymmenittäin sääntöjä ja ohjeita, jos hän ottaa toisen ystävän lapsen hoitoon? Harva kai niin tekee vaan on tyytyväinen saadessaan hoitopaikan ja luottaa että homma sujuu? Toki jos on jotain oikeasti tärkeää, kuten allergioita ja lääkityksiä, näistä annetaan ohjeet.
Minusta vähän sama pätee isovanhempiin. Annetaan heidän toimia tyylillään, jollei ole syytä epäillä huonoja toimintamalleja ja tuolloin kannattaa ylipäätään miettiä viekö hoitoon, vai mitä? Ja kyllä, tiedän läheltä seuranneena millaisia ovat rajattomat kontrolloijat, ja olen sitä mieltä että sellaisten kanssa ei juuri kannata tekemisissä olla.
Ohis: normaalin oloiselle ihmiselle ei tarvitse antaa pitkää ohjelistaa lastenhoitoa varten. Jo tuollaisen listan laatiminen kertoo siitä, että sen kirjoittaja epäilee aiempien havaintojensa perusteella ettei isovanhempi lasten hoitamisesta kunnialla vaikuta itsekseen selviävän.
No silloin on kai parempi, ettei lapsi mene tuollaiseen hoitoon? Ei mikään sukulaisuus ole peruste antaa lastaan hoitoon ihmiselle, johon ei luota.
Niinpä. Sitten itketään kuitenkin että miksei saa olla mummo.
No se on voivoi. Jos ei ole luotettava ja tasapainoinen aikuinen, on tärkeintä miettiä lasten etua.
Mutta silti koen, että joka asian kontrollointi lasten suhteen, vaikka kuinka olisi oikeus tähän, on vanhemman puolelta myös aivan sairasta. Se lapsi kohtaa erilaisia ihmisiä ja toimintatapoja. On päiväkodit, koulut, harrastukset, kaverien kodit, erilaiset satunnaiset hoitopaikat jne. Vanhemman pitää oppia luottamaan siihen, että muutkin kyllä osaavat, ei jokaista hengenvetoa voi kontrolloida eikä se ole lapsen etu mistään kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kertoi, että miniä oli pyytänyt heitä isovanhempia viemään heidän lapsensa sirkukseen, kun itse eivät millään päässeet viemään, oli syitä jos mitäkin. Pyytämisessä oli ollut sen verran haastava sävy, että siihen oli pakko vastata myöntävästi. Jotain siitä kuitenkin olisi taas koitunut, jos olisivat kieltäytyneet.
No, veivät sitten, mutta tietenkään lippurahaa ei edes tarjottu. Neljä lasta ja kaksi aikuista teki aikamoisen summan. Pakko oli molempien kuitenkin olla mukana, kun yksi lapsista oli erityislapsi, joka vaati toisen isovanhemman huomion kokonaan. Itse asiassa hänet olisi voinut jättää kokonaan pois, koska oli niin vaikea, että ei edes seurannut esitystä vaan yritti vain juoksennella ympäriinsä ja kiljui, kun ei annettu sitä tehdä. Ja pakko oli vielä ostaa kaikille namut ja hattarat sun muut. Eipä siinä mitään, mutta on se tuokin jonkinlaista hyväksikäyttöä. Jos esitys olisi tullut isovanhemmilta itseltään tai toisenlaisessa muodossa, asia olisi tuntunut ihan muulta. Mutta tuossa haluttiin vain säästää lippurahat ja maksattaa ne isovanhemmilla. Tämmöinen ei ole koskaan kivaa. Ystävälläni oli aika paljonkin tämäntyyppistä tarinaa niiltä ajoilta, kun lapsenlapset oli vielä lapsia.
Siinä vaiheessa, kun isovanhemmista alkaa tuntua että heitä käytetään hyväksi, isovanhemmuuden iloltakin katkeaa kärki.
Juu. Vanhemmat voivat joskus esittää kohtuuttomia vaatimuksia isovanhemmille. Se ei kuitenkaan ollut tämän ketjun aihe. Eikä tuo ole millään lailla rajattomien isovanhempien "kääntöpuoli", onpahan vaan kohtuutonta ja huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pidetään etäisyyttä minun vanhempiini. He ovat sinänsä kyllä ihan vastuullisia ja lapsi olisi varmasti ihan hyvässä hoidossa heillä, mutta...
Lapsi on isovanhemmille vain oman egon jatke. Asiat tehdään mummon ja vaarin tyylillä, tai mökötetään. Lapsen omia mielipiteitä ja pyyntöjä voidaan dissata miten päin vaan.
Isovanhemmat myös hukuttavat lapsen tavaraan, mikä on vähän tylsää, kun yritämme omassa perheessä noudattaa kestäviä periaatteita kulutuksessa. Kierrätämme, ostamme laadukasta ja lapsi itse säästää, jos haluaa jotain tiettyä. Tuo kaikki vesittyy aika tehokkaasti, kun materialistimummo pääsee vauhtiin.
Isovanhemmilla on myös sangen jyrkkiä mielipiteitä asioista ja he tuputtavat kovasti omia arvojaan. Mielipiteitä saa olla, mutta lapsen täytyy minusta antaa löytää omat arvonsa ihan itse.
Syyllistäminen on myös keskeinen tapa kommunikoida. Kun ette koskaan käy, kun lapsi ei koskaan saa mitään kivaa jnejne.
Välit eivät ole poikki, mutta lasta ei jätetä ilman vanhempia isovanhemmille ja aika harvoin nykyään viitsimme mennä vinkumista kuuntelemaan.
On se joillakin vaikeaa. Minulla on eri tilanne. Minä määrään lapsenlapsen asioista, mutta kyllä vanhempienkin toiveet otan huomioon. Kun on selvät rajat ja homma toimii. Vähän aiheen vierestä tämä kommentti siksi, että joskus kyllä isovanhempi on se, joka määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Sinulla on sairas ajattelumalli. Isovanhempien itselleen "luonteva" tapa, eli millä tavalla he sitten itse HALUAVAT toimia olisi muka parasta lapselle. Tuota kutsutaan narstisisuudeksi. Isovanhemman halu/luontevuus ei ole lapsen etu. Itsekästä isovanhemmalta, jos ei ajattele lasta ja lapsen vanhempia vaan itseään, kun "minä haluan".
No mietitään asiaa sitten niin, että sanellaanko ystävälle kymmenittäin sääntöjä ja ohjeita, jos hän ottaa toisen ystävän lapsen hoitoon? Harva kai niin tekee vaan on tyytyväinen saadessaan hoitopaikan ja luottaa että homma sujuu? Toki jos on jotain oikeasti tärkeää, kuten allergioita ja lääkityksiä, näistä annetaan ohjeet.
Minusta vähän sama pätee isovanhempiin. Annetaan heidän toimia tyylillään, jollei ole syytä epäillä huonoja toimintamalleja ja tuolloin kannattaa ylipäätään miettiä viekö hoitoon, vai mitä? Ja kyllä, tiedän läheltä seuranneena millaisia ovat rajattomat kontrolloijat, ja olen sitä mieltä että sellaisten kanssa ei juuri kannata tekemisissä olla.
Ohis: normaalin oloiselle ihmiselle ei tarvitse antaa pitkää ohjelistaa lastenhoitoa varten. Jo tuollaisen listan laatiminen kertoo siitä, että sen kirjoittaja epäilee aiempien havaintojensa perusteella ettei isovanhempi lasten hoitamisesta kunnialla vaikuta itsekseen selviävän.
No silloin on kai parempi, ettei lapsi mene tuollaiseen hoitoon? Ei mikään sukulaisuus ole peruste antaa lastaan hoitoon ihmiselle, johon ei luota.
Niinpä. Sitten itketään kuitenkin että miksei saa olla mummo.
No se on voivoi. Jos ei ole luotettava ja tasapainoinen aikuinen, on tärkeintä miettiä lasten etua.
Mutta silti koen, että joka asian kontrollointi lasten suhteen, vaikka kuinka olisi oikeus tähän, on vanhemman puolelta myös aivan sairasta. Se lapsi kohtaa erilaisia ihmisiä ja toimintatapoja. On päiväkodit, koulut, harrastukset, kaverien kodit, erilaiset satunnaiset hoitopaikat jne. Vanhemman pitää oppia luottamaan siihen, että muutkin kyllä osaavat, ei jokaista hengenvetoa voi kontrolloida eikä se ole lapsen etu mistään kohtaa.
Pk:n, koulun jne. henkilökunnalla on tarkasti määritelty rooli lapsen elämässä. Vastuut ym. on jopa lakiin kirjattu. He eivät voi yrittää alkaa päsmäröidä lapsen elämää tai tunkea vanhemman rooliin ilman seurauksia. Näin ollen heitä ei ole lähtökohtaisesti tarvetta kontrolloida. Jos taas lapsen kaverin äiti astuisi minun tontilleni, niin sanoisin asiasta ja jos.ei uskoisi, niin en jättäisi lastani enää hänen vastuulleen - tietenkään.
Mun mielestä on myös aika uskaliasta ulkopuolelta sanoa, että vanhempien pitäisi "hellittää" tai välittää vähemmän "pikkuasioista". Ihan oikeasti kukaan ei näe sitä tilannetta, missä toinen on isovanhempien ja lasten suhteen, eikä kukaan toinen voi sanoa, missä se toisen rajan pitäisi näiden asioiden suhteen mennä. On todella tärkeää, että vanhemmat tuntevat olonsa luontevaksi ja hyväksi vanhemmuudessaan, lapsen kannalta paljon tärkeämpää kuin että isovanhemmat tuntevat olonsa luontevaksi isovanhemmuudessaan. Siksi vanhempien ei pitäisi ikinä joutua ajattelemaan, että "no tää ei tunnu minusta hyvältä, mutta olenpa nyt bigger person ja annan mummon tehdä näin" tai vastaavaa. Jos kyse on pikkuasioista, niin miksi isovanhemmat eivät voi antaa niiden yhtä lailla olla ja kestää? Heillä oli aikanaan mahdollisuudet päättää kaikesta omien lastensa suhteen. Lastenlasten suhteen heidän on kunnioitettava vanhempien päätöksiä, vaikka ne olisivat heistä (tai sinusta) pikkumaisia. Jos joku äiti haluaa olla tosi "hands on" lapsensa kanssa ja kontrolloida useimpia pieniäkin juttuja, se on hänen päätöksensä ja oikeutensa. Jos tämä menee liiallisuuksiin, niin se ensisijainen ongelma ei ole se, että äiti suostutellaan antamaan isovanhempien tehdä mitä haluavat, vaan ihan tuki äidin vanhemmuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Sinulla on sairas ajattelumalli. Isovanhempien itselleen "luonteva" tapa, eli millä tavalla he sitten itse HALUAVAT toimia olisi muka parasta lapselle. Tuota kutsutaan narstisisuudeksi. Isovanhemman halu/luontevuus ei ole lapsen etu. Itsekästä isovanhemmalta, jos ei ajattele lasta ja lapsen vanhempia vaan itseään, kun "minä haluan".
No mietitään asiaa sitten niin, että sanellaanko ystävälle kymmenittäin sääntöjä ja ohjeita, jos hän ottaa toisen ystävän lapsen hoitoon? Harva kai niin tekee vaan on tyytyväinen saadessaan hoitopaikan ja luottaa että homma sujuu? Toki jos on jotain oikeasti tärkeää, kuten allergioita ja lääkityksiä, näistä annetaan ohjeet.
Minusta vähän sama pätee isovanhempiin. Annetaan heidän toimia tyylillään, jollei ole syytä epäillä huonoja toimintamalleja ja tuolloin kannattaa ylipäätään miettiä viekö hoitoon, vai mitä? Ja kyllä, tiedän läheltä seuranneena millaisia ovat rajattomat kontrolloijat, ja olen sitä mieltä että sellaisten kanssa ei juuri kannata tekemisissä olla.
Aika harva varmaan on lähtenyt hirveästä sääntölistasta. Yleensä tilanne on se, että lapset on olleet hoidossa ilman tarkkoja sääntöjä ja isovanhemmat ovat tehneet jotain mitä vanhemmat eivät.hyväksy, mistä sääntöjen tarve/hoitamisen rajaaminen on sitten lähtenyt.
että mummu esimerkiksi uhkaa itsarilla, jos ei saa tahtoaan läpi, on kyllä sellaista lapsellista draamaa, että itsekin kyllä vähentäisin kanssakäymistä. Kyllä normaalilla tunne-elämällä varustetut ihmiset lopettaa tuommoisen viimeistään yläasteen jälkeen.
Melkein samaan sarjaan kuuluu se, että syyllistetään ja ilkeillään jatkuvasti, joa käydään kylässä yli 100 km päässä vähemmän kuin kerran kuussa. Perheillä ei vissiin saa olla keskinäistä vapaa-aikaa. 1950-ja 1960-luvuilla syntyneillä alkoholismi tai sitä hipova alkoholin suurkulutus on myös erittäin yleistä. Omat vanhempani ja appivanhempani ovat ihania ihmisiä, mutta yksin en pientä lasta juuri tuosta syystä sinne yöksi jättäisi. Ongelmasta ei voida keskustelka, koska heidän näkökulmastaan sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo kutsui itseään lapselleni äidiksi "vahingossa". Joka tapaamisella. Neljä vuotta.
Sitten loppui huumori itseltäni.
Lapsesi toi hänelle mieleen elävästi ajat, jolloin sinä olit pieni. Mikä tuossa nyt niin kamalaa on?
Oikeasti, tässä ketjussa on paljonkin sellaisia tapauksia, joissa mitään järkevää syytä välien katkaisulle ei ole - vaikka ap väittää, ettei sellaisia ole olemassakaan...
Oikeesti? Ei ole enää mikään ajatuksiin uppoutuneen vahinko, jos mummo kutsuu itseään systemaattisesti joka tapaamisella lapsen äidiksi neljän vuoden ajan. Ainoa hyväksyttävä syy olisi dementia.
Aikuinen ihminen selvittää ihmissuhteensa kasvotusten, eikä uhriudu selän takana.
Enkä edes usko tuota juttua. Marttyyrin paisuttelua.