Lue keskustelun säännöt.
IS.n jatkuvat isovanhempien väkökulmasta kirjoitetut artikkelit välien katkeamisesta
06.07.2019 |
Iltasanomat on alkanut suoltamaan jatkuvalla syötöllä näitä säälitarinoita isovanhempien näkökulmasta, kuinka he eivät saa viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Ensimmäisenä näitä lukiessa herää ajastus, että tilanteissa on aina kaksi osapuolta, aina. Nyt yksipuoleisesti esitetään useamman artikkelinsarjassa pelkästään tarinoita isovahempien näkökulmasta. Laitoin tästä palautetta toimitukseen, että laadukkaaseen journalismiin kuuluisi myös näkemys toisilta osapuolista, syy siihen miksi vanhemmat ovat nähneet parhaaksi, ettei heidän vanhemmat kuulu heidän elämäänsä. Vaikka isovanhemmat eivät ole valmiita näkemään omassa käytöksessään vikoja, ei se tarkoita etteikö niitä olisi. Esimerkiksi tuo 70-luvulla syntyneiden äidit- ketju on hurjaa luettavaa. Jos vanhemmat ovat huoltajina tehneet raskaan päätöksen rajata isovanhempien vierailuja/ kokonaan poikkasta välit, on siihen varmasti syy. Toimituksesta ei ole tullut pyyntööni mitään vastausta. Liekö siellä töissä tällainen "virheetön" isovanhempi, jota vain kiusataan, ja siksi totaalisen yksipuolinen näkökulma. Olisi kiva lukea myös vastaava ajatuksella tehty useamman artikkelin sarja lasten näkökulmasta miksi näin on päätetty tehdä, millaisia tekoja isovanhempien puolelta on ensin täytynyt tapahtua.
Miksi teidän perheessä on tehty päätös katkaista välit tai vähentää merkittävästi yhteydenpitoa isovanhempiin?
Kommentit (481)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus) perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne.
Miten vanhoilla tiedoilla sinä elät? Esim allergiatietous on kyllä muuttunut 30 vuodessa.
Tämän päivän allergiatiedoilla. Oikeastiko kuvittelet, että sairaanhoitajana ei pidä olla perillä uusimmista asioista vaan 30 vuotta vanha tieto riittää tekemään nykypäivänä töitä?
Perustelit silti osaamisesi nimenomaan vanhoilla tiedoilla.
Ja kyllä minä esim luotan enemmän allergialääkäriin kuin vanhaan perussairaanhoitajaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne.
Kun olin yksinhuoltajana, äitini autteli silloin tällöin lastenhoidossa mutta alkoi selittää että lapset menevät sekaisin eri säännöistä että eikös otettaisi nämä hänen sääntönsä kokonaan käyttöön. Siihen jäi se lapenvahdin tarve.
Lasten lääkitykset, sairaudet yms hoidetaan aina vanhempien ohjeiden mukaan, vaikka oltais lääketieteen tohtoreita.
Samaten rytmit, ruoksvaliot ja jos on erityislapsi, erilaiset mahd ongelmatilanteet vanhempien ohjeen mukaan.
Ei tulis mieleenkään alkaa säätää omia totuuksia.
Minua ei tippaakaan haittaisi, jos välit vähän viilenisivät. Kuten tuolla joku yh kertoi, että hoidontarve väheni, kun äiti sanoo, että hänen säännöt. Siinä sen näkee, ettei sitä hoitoa niin useasti oikeasti tarvitakkaan. Mutta kun olis niin kiva saada vanhempien viettää viikonloput kahdestaan ja lapset aina mummolaan. Mummillahan ei saa olla omaa elämää viikonloppuvapaalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin, että välirikon syynä (niissä tapayksissa, joissa ei ole alkoholismia, mielenterveysongelmia tai muuta selkeää syytä) on liian läheiset välit eli isovanhempien sotkeutuminen perhe-elämään?
Kun luin tämän avauksen, niin mieleeni tuli tuntemani tapaus, jossa isovanhemmat on eroitettu lapsenlastestaan. Alunperin seurasin kateellisena perheen välejä: miniä kiitteli anoppiaan, miten ihana hän on ja kuinka on avuksi lapsen hoidossa. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä, miten paljon lapsenapsi oli hoidossa isovanhemmillaan, saattoi olla päiväkausia. Jos miniä oli töissä, saattoi poika lapsensa kanssa olla vanhemmillaan jatkuvasti. Erohan siitä tuli... Mietin, olisiko perheestä tullut yhtenäisempi, jos isovanhemmat olisivat olleet vähemmän läsnä ja olisiko ero voitu välttää.
Muitakin huonosti päättyneitä tapauksia tulee mieleen, kun ajattelen tapauksia, joissa isovanhempien rooli on jyrännyt vanhempien yli. Isovanhempien pitäisi pitää jonkinlaiset rajat, etteivät mene ydinperheen tontille ja antaa perhelle rauha tehdä omat päätöksensä ilman sekaantumista joka asiaan. Silloin olisi varmasti vähemmän näitä äärimmäisyyksiin meneviä tapauksia.
Eiköhän se ero olisi tullut, vaikka lapset ei olisi olleet päivääkään isovanhemmilla hoidossa.
Hassu isovanhempien haukkumisketju. Ero tulee, kun lapset ei saa olla isovanhempien luona päiväkausia hoidossa, että saisi parisuhdeaikaa. Ja ero tulee siitäkin, kun isovanhemmat ottaa lasta mahdollisimman paljon hoitoon, että pari saisi parisuhdeaikaa.
Varsinkaan miehen vanhempina et voi koskaan voittaa. Kaikki paha, mitä parisuhteessa tapahtuu, saadaan jollain lailla miehen vanhempien syyksi.
Tuskin tässä mitään parisuhdeaikaa oli. Kyllä normaalia puolisoa alkaa v...ttaa, jos puoliso alkaa oleskella enemmän vanhempiensa luona kuin kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei tippaakaan haittaisi, jos välit vähän viilenisivät. Kuten tuolla joku yh kertoi, että hoidontarve väheni, kun äiti sanoo, että hänen säännöt. Siinä sen näkee, ettei sitä hoitoa niin useasti oikeasti tarvitakkaan. Mutta kun olis niin kiva saada vanhempien viettää viikonloput kahdestaan ja lapset aina mummolaan. Mummillahan ei saa olla omaa elämää viikonloppuvapaalla
Kyllä sitä tarvetta oli työn takia ja se oli sitten järjestettävä muuten (maksullisesti opiskelijatyttöjä). Tuollainen yh/lapsenvahtitarve on juuri klassinen tilanne alkaa tällaisten tietyntyyppisten isoäitien kiristää milloin milläkin omaan tahtoonsa ja kävellä tyttärensä eli lasten vanhemman yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei tippaakaan haittaisi, jos välit vähän viilenisivät. Kuten tuolla joku yh kertoi, että hoidontarve väheni, kun äiti sanoo, että hänen säännöt. Siinä sen näkee, ettei sitä hoitoa niin useasti oikeasti tarvitakkaan. Mutta kun olis niin kiva saada vanhempien viettää viikonloput kahdestaan ja lapset aina mummolaan. Mummillahan ei saa olla omaa elämää viikonloppuvapaalla
Kyllä sitä tarvetta oli työn takia ja se oli sitten järjestettävä muuten (maksullisesti opiskelijatyttöjä). Tuollainen yh/lapsenvahtitarve on juuri klassinen tilanne alkaa tällaisten tietyntyyppisten isoäitien kiristää milloin milläkin omaan tahtoonsa ja kävellä tyttärensä eli lasten vanhemman yli.
Sairastumiset on toinen. Meillä toisella lapsella astma ja oltiin tosi lujilla. Äitini näki siinä elämänsä tilausuuden päästä määräilemään ja kiristämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus) perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne.
Miten vanhoilla tiedoilla sinä elät? Esim allergiatietous on kyllä muuttunut 30 vuodessa.
Tämän päivän allergiatiedoilla. Oikeastiko kuvittelet, että sairaanhoitajana ei pidä olla perillä uusimmista asioista vaan 30 vuotta vanha tieto riittää tekemään nykypäivänä töitä?
Perustelit silti osaamisesi nimenomaan vanhoilla tiedoilla.
Ja kyllä minä esim luotan enemmän allergialääkäriin kuin vanhaan perussairaanhoitajaan.
No sittenhän sä viet lapsesi hoitoon allergialääkärille,. No problem.
Kuten aiemmin kirjoitin, jos joku ei luota mun kykyyni hoitaa lapsiaan, silloin ei pidä antaa lapsiaan mulle hoitoon. Eikä edes pyytää, että hoitaisin. Hyvin yksinkertainen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus) perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne.
Miten vanhoilla tiedoilla sinä elät? Esim allergiatietous on kyllä muuttunut 30 vuodessa.
Tämän päivän allergiatiedoilla. Oikeastiko kuvittelet, että sairaanhoitajana ei pidä olla perillä uusimmista asioista vaan 30 vuotta vanha tieto riittää tekemään nykypäivänä töitä?
Perustelit silti osaamisesi nimenomaan vanhoilla tiedoilla.
Ja kyllä minä esim luotan enemmän allergialääkäriin kuin vanhaan perussairaanhoitajaan.
No sittenhän sä viet lapsesi hoitoon allergialääkärille,. No problem.
Kuten aiemmin kirjoitin, jos joku ei luota mun kykyyni hoitaa lapsiaan, silloin ei pidä antaa lapsiaan mulle hoitoon. Eikä edes pyytää, että hoitaisin. Hyvin yksinkertainen asia.
Tietenkin se lapsi on käytetty allergialääkärillä. Mutta sinäkö et noudattaisi lääkärin ohjeita vaan pungertaidit menemään ysärituedoillasi silti? Et ole tosissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Sinulla on sairas ajattelumalli. Isovanhempien itselleen "luonteva" tapa, eli millä tavalla he sitten itse HALUAVAT toimia olisi muka parasta lapselle. Tuota kutsutaan narstisisuudeksi. Isovanhemman halu/luontevuus ei ole lapsen etu. Itsekästä isovanhemmalta, jos ei ajattele lasta ja lapsen vanhempia vaan itseään, kun "minä haluan".
No mietitään asiaa sitten niin, että sanellaanko ystävälle kymmenittäin sääntöjä ja ohjeita, jos hän ottaa toisen ystävän lapsen hoitoon? Harva kai niin tekee vaan on tyytyväinen saadessaan hoitopaikan ja luottaa että homma sujuu? Toki jos on jotain oikeasti tärkeää, kuten allergioita ja lääkityksiä, näistä annetaan ohjeet.
Minusta vähän sama pätee isovanhempiin. Annetaan heidän toimia tyylillään, jollei ole syytä epäillä huonoja toimintamalleja ja tuolloin kannattaa ylipäätään miettiä viekö hoitoon, vai mitä? Ja kyllä, tiedän läheltä seuranneena millaisia ovat rajattomat kontrolloijat, ja olen sitä mieltä että sellaisten kanssa ei juuri kannata tekemisissä olla.
Ohis: normaalin oloiselle ihmiselle ei tarvitse antaa pitkää ohjelistaa lastenhoitoa varten. Jo tuollaisen listan laatiminen kertoo siitä, että sen kirjoittaja epäilee aiempien havaintojensa perusteella ettei isovanhempi lasten hoitamisesta kunnialla vaikuta itsekseen selviävän.
No silloin on kai parempi, ettei lapsi mene tuollaiseen hoitoon? Ei mikään sukulaisuus ole peruste antaa lastaan hoitoon ihmiselle, johon ei luota.
Niinpä. Sitten itketään kuitenkin että miksei saa olla mummo.
No se on voivoi. Jos ei ole luotettava ja tasapainoinen aikuinen, on tärkeintä miettiä lasten etua.
Mutta silti koen, että joka asian kontrollointi lasten suhteen, vaikka kuinka olisi oikeus tähän, on vanhemman puolelta myös aivan sairasta. Se lapsi kohtaa erilaisia ihmisiä ja toimintatapoja. On päiväkodit, koulut, harrastukset, kaverien kodit, erilaiset satunnaiset hoitopaikat jne. Vanhemman pitää oppia luottamaan siihen, että muutkin kyllä osaavat, ei jokaista hengenvetoa voi kontrolloida eikä se ole lapsen etu mistään kohtaa.
Pk:n, koulun jne. henkilökunnalla on tarkasti määritelty rooli lapsen elämässä. Vastuut ym. on jopa lakiin kirjattu. He eivät voi yrittää alkaa päsmäröidä lapsen elämää tai tunkea vanhemman rooliin ilman seurauksia. Näin ollen heitä ei ole lähtökohtaisesti tarvetta kontrolloida. Jos taas lapsen kaverin äiti astuisi minun tontilleni, niin sanoisin asiasta ja jos.ei uskoisi, niin en jättäisi lastani enää hänen vastuulleen - tietenkään.
Mun mielestä on myös aika uskaliasta ulkopuolelta sanoa, että vanhempien pitäisi "hellittää" tai välittää vähemmän "pikkuasioista". Ihan oikeasti kukaan ei näe sitä tilannetta, missä toinen on isovanhempien ja lasten suhteen, eikä kukaan toinen voi sanoa, missä se toisen rajan pitäisi näiden asioiden suhteen mennä. On todella tärkeää, että vanhemmat tuntevat olonsa luontevaksi ja hyväksi vanhemmuudessaan, lapsen kannalta paljon tärkeämpää kuin että isovanhemmat tuntevat olonsa luontevaksi isovanhemmuudessaan. Siksi vanhempien ei pitäisi ikinä joutua ajattelemaan, että "no tää ei tunnu minusta hyvältä, mutta olenpa nyt bigger person ja annan mummon tehdä näin" tai vastaavaa. Jos kyse on pikkuasioista, niin miksi isovanhemmat eivät voi antaa niiden yhtä lailla olla ja kestää? Heillä oli aikanaan mahdollisuudet päättää kaikesta omien lastensa suhteen. Lastenlasten suhteen heidän on kunnioitettava vanhempien päätöksiä, vaikka ne olisivat heistä (tai sinusta) pikkumaisia. Jos joku äiti haluaa olla tosi "hands on" lapsensa kanssa ja kontrolloida useimpia pieniäkin juttuja, se on hänen päätöksensä ja oikeutensa. Jos tämä menee liiallisuuksiin, niin se ensisijainen ongelma ei ole se, että äiti suostutellaan antamaan isovanhempien tehdä mitä haluavat, vaan ihan tuki äidin vanhemmuuteen.
No minusta se vaan menee niin, että lapsi annetaan hoitoon vain sellaisille, joihin voi aidosti luottaa. Jos ei luota, ei anneta. Niin yksinkertaista. Jos kokee, että isovanhempi änkee vanhemman tontille, voi hyvin todeta, että lapsi ei ole tämän hoidossa. Ihan kuten sanot että tekisit kaverin äidin kanssa.
Ja jos luottaa, voi sitten oikeasti luottaa, eikä tehdä taistelua pienistä asioista. Määrittelee ne isot tärkeät linjat ja antaa muuten ihmisten hoitaa niitä lapsia niin kuin hyväksi katsoo.
Mutta oikeasti tämä alkaa jo mennä aivan abstraktille tasolle, kun ihmiset alkavat unohtaa lasten edut ollessaan niin epävarmoja omasta vanhemmuudestaan tai vielä lapsen roolissa suhteessa omiin vanhempiin. Lapsi tarvitsee turvallisia, tasapainoisia ja välittäviä aikuisia ympärilleen. Lapsi ei tarvitse aikuisten vääntöä siitä, onko klo 21 vai 21.15 oikea nukkumaanmenoaika vaan sitä, että aikuiset puhaltavat yhteen hiileen.
Joo totta kai, näinhän se juuri menee että niille isovanhemmille ei anneta hoitoon joihin ei voi luottaa. Tässä kai keskusteltiin juuri siitä, että joidenkin mielestä vanhemmat eivät saisi näin tehdä (siis olla antamatta hoitoon, rajata tapaamisia, pitäisi vaan ottaa rennommin).
No se on vähän veteen piirretty viiva kummin kannattaa toimia ja kumpi johtaa lopulta parempaan lopputulemaan. Ja mitä se rennommin ottaminen tarkoittaa.
Toki, mutta mun pointti on koko ajan ollut, että vanhemmat päättää sen mihin se viiva vedetään. On erilaisia vanhempia minkä takia eri perheissä on erilaisia tapoja, kaikki eivät pidä kaikkia hyvinä mutta vanhempien mukaan mennään niissä kuin myös isovanhempien suhteen.
Kyllä, perheissä on tapoja ja sehän tässä onkin oleellista. Onko kohtuullista olettaa, että hoitopaikka (on se isovanhempi tai kaverin koti tai sisarus tai maksettu hoito) muuttaa täysin tapansa vain, koska sinne tulee toisesta perheestä lapsi? Niiden vanhempien täytyy kertoa ne rajat ja oleelliset lapsen hoitoon liittyvät kuviot, mutta muuten antaa talon toimia tavallaan ja lapsen sujahtaa siihen mukaan. Ja jos talon tavat eivät miellytä, ei lasta hoitoon sinne viedä.
Mutta nyt tämä menee jo ihan hiusten halkomiseksi. Koska jos välit ja kunnioitus ovat kunnossa, näin se menee automaattisesti ja jollei, eivät ne kuntoudu siitä, vaikka joka asia menisi pilkulleen kuten on sanottu.
Ei ole kohtuullista ja jos vanhemmat toistuvasti vievät lapsensa hoitoon isovanhemmille vaikka nämä toimivat vanhempien toiveita vastaan ja/tai yrittävät ottaa äidin/ isän roolin niin tilanne on vanhempien oma syy. Mutta tämä ei silti tee isovanhempien toiminnasta hyväksyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Sinulla on sairas ajattelumalli. Isovanhempien itselleen "luonteva" tapa, eli millä tavalla he sitten itse HALUAVAT toimia olisi muka parasta lapselle. Tuota kutsutaan narstisisuudeksi. Isovanhemman halu/luontevuus ei ole lapsen etu. Itsekästä isovanhemmalta, jos ei ajattele lasta ja lapsen vanhempia vaan itseään, kun "minä haluan".
No mietitään asiaa sitten niin, että sanellaanko ystävälle kymmenittäin sääntöjä ja ohjeita, jos hän ottaa toisen ystävän lapsen hoitoon? Harva kai niin tekee vaan on tyytyväinen saadessaan hoitopaikan ja luottaa että homma sujuu? Toki jos on jotain oikeasti tärkeää, kuten allergioita ja lääkityksiä, näistä annetaan ohjeet.
Minusta vähän sama pätee isovanhempiin. Annetaan heidän toimia tyylillään, jollei ole syytä epäillä huonoja toimintamalleja ja tuolloin kannattaa ylipäätään miettiä viekö hoitoon, vai mitä? Ja kyllä, tiedän läheltä seuranneena millaisia ovat rajattomat kontrolloijat, ja olen sitä mieltä että sellaisten kanssa ei juuri kannata tekemisissä olla.
Ohis: normaalin oloiselle ihmiselle ei tarvitse antaa pitkää ohjelistaa lastenhoitoa varten. Jo tuollaisen listan laatiminen kertoo siitä, että sen kirjoittaja epäilee aiempien havaintojensa perusteella ettei isovanhempi lasten hoitamisesta kunnialla vaikuta itsekseen selviävän.
No silloin on kai parempi, ettei lapsi mene tuollaiseen hoitoon? Ei mikään sukulaisuus ole peruste antaa lastaan hoitoon ihmiselle, johon ei luota.
Niinpä. Sitten itketään kuitenkin että miksei saa olla mummo.
No se on voivoi. Jos ei ole luotettava ja tasapainoinen aikuinen, on tärkeintä miettiä lasten etua.
Mutta silti koen, että joka asian kontrollointi lasten suhteen, vaikka kuinka olisi oikeus tähän, on vanhemman puolelta myös aivan sairasta. Se lapsi kohtaa erilaisia ihmisiä ja toimintatapoja. On päiväkodit, koulut, harrastukset, kaverien kodit, erilaiset satunnaiset hoitopaikat jne. Vanhemman pitää oppia luottamaan siihen, että muutkin kyllä osaavat, ei jokaista hengenvetoa voi kontrolloida eikä se ole lapsen etu mistään kohtaa.
Pk:n, koulun jne. henkilökunnalla on tarkasti määritelty rooli lapsen elämässä. Vastuut ym. on jopa lakiin kirjattu. He eivät voi yrittää alkaa päsmäröidä lapsen elämää tai tunkea vanhemman rooliin ilman seurauksia. Näin ollen heitä ei ole lähtökohtaisesti tarvetta kontrolloida. Jos taas lapsen kaverin äiti astuisi minun tontilleni, niin sanoisin asiasta ja jos.ei uskoisi, niin en jättäisi lastani enää hänen vastuulleen - tietenkään.
Mun mielestä on myös aika uskaliasta ulkopuolelta sanoa, että vanhempien pitäisi "hellittää" tai välittää vähemmän "pikkuasioista". Ihan oikeasti kukaan ei näe sitä tilannetta, missä toinen on isovanhempien ja lasten suhteen, eikä kukaan toinen voi sanoa, missä se toisen rajan pitäisi näiden asioiden suhteen mennä. On todella tärkeää, että vanhemmat tuntevat olonsa luontevaksi ja hyväksi vanhemmuudessaan, lapsen kannalta paljon tärkeämpää kuin että isovanhemmat tuntevat olonsa luontevaksi isovanhemmuudessaan. Siksi vanhempien ei pitäisi ikinä joutua ajattelemaan, että "no tää ei tunnu minusta hyvältä, mutta olenpa nyt bigger person ja annan mummon tehdä näin" tai vastaavaa. Jos kyse on pikkuasioista, niin miksi isovanhemmat eivät voi antaa niiden yhtä lailla olla ja kestää? Heillä oli aikanaan mahdollisuudet päättää kaikesta omien lastensa suhteen. Lastenlasten suhteen heidän on kunnioitettava vanhempien päätöksiä, vaikka ne olisivat heistä (tai sinusta) pikkumaisia. Jos joku äiti haluaa olla tosi "hands on" lapsensa kanssa ja kontrolloida useimpia pieniäkin juttuja, se on hänen päätöksensä ja oikeutensa. Jos tämä menee liiallisuuksiin, niin se ensisijainen ongelma ei ole se, että äiti suostutellaan antamaan isovanhempien tehdä mitä haluavat, vaan ihan tuki äidin vanhemmuuteen.
No minusta se vaan menee niin, että lapsi annetaan hoitoon vain sellaisille, joihin voi aidosti luottaa. Jos ei luota, ei anneta. Niin yksinkertaista. Jos kokee, että isovanhempi änkee vanhemman tontille, voi hyvin todeta, että lapsi ei ole tämän hoidossa. Ihan kuten sanot että tekisit kaverin äidin kanssa.
Ja jos luottaa, voi sitten oikeasti luottaa, eikä tehdä taistelua pienistä asioista. Määrittelee ne isot tärkeät linjat ja antaa muuten ihmisten hoitaa niitä lapsia niin kuin hyväksi katsoo.
Mutta oikeasti tämä alkaa jo mennä aivan abstraktille tasolle, kun ihmiset alkavat unohtaa lasten edut ollessaan niin epävarmoja omasta vanhemmuudestaan tai vielä lapsen roolissa suhteessa omiin vanhempiin. Lapsi tarvitsee turvallisia, tasapainoisia ja välittäviä aikuisia ympärilleen. Lapsi ei tarvitse aikuisten vääntöä siitä, onko klo 21 vai 21.15 oikea nukkumaanmenoaika vaan sitä, että aikuiset puhaltavat yhteen hiileen.
Joo totta kai, näinhän se juuri menee että niille isovanhemmille ei anneta hoitoon joihin ei voi luottaa. Tässä kai keskusteltiin juuri siitä, että joidenkin mielestä vanhemmat eivät saisi näin tehdä (siis olla antamatta hoitoon, rajata tapaamisia, pitäisi vaan ottaa rennommin).
No se on vähän veteen piirretty viiva kummin kannattaa toimia ja kumpi johtaa lopulta parempaan lopputulemaan. Ja mitä se rennommin ottaminen tarkoittaa.
Toki, mutta mun pointti on koko ajan ollut, että vanhemmat päättää sen mihin se viiva vedetään. On erilaisia vanhempia minkä takia eri perheissä on erilaisia tapoja, kaikki eivät pidä kaikkia hyvinä mutta vanhempien mukaan mennään niissä kuin myös isovanhempien suhteen.
Kyllä, perheissä on tapoja ja sehän tässä onkin oleellista. Onko kohtuullista olettaa, että hoitopaikka (on se isovanhempi tai kaverin koti tai sisarus tai maksettu hoito) muuttaa täysin tapansa vain, koska sinne tulee toisesta perheestä lapsi? Niiden vanhempien täytyy kertoa ne rajat ja oleelliset lapsen hoitoon liittyvät kuviot, mutta muuten antaa talon toimia tavallaan ja lapsen sujahtaa siihen mukaan. Ja jos talon tavat eivät miellytä, ei lasta hoitoon sinne viedä.
Mutta nyt tämä menee jo ihan hiusten halkomiseksi. Koska jos välit ja kunnioitus ovat kunnossa, näin se menee automaattisesti ja jollei, eivät ne kuntoudu siitä, vaikka joka asia menisi pilkulleen kuten on sanottu.
Ei ole kohtuullista ja jos vanhemmat toistuvasti vievät lapsensa hoitoon isovanhemmille vaikka nämä toimivat vanhempien toiveita vastaan ja/tai yrittävät ottaa äidin/ isän roolin niin tilanne on vanhempien oma syy. Mutta tämä ei silti tee isovanhempien toiminnasta hyväksyttävää.
Katsopa nyt ketjun otsikko. Ei ongelma ole liikaa hoidattava vanhemmat vaan ne hoitoon vinkuvat isovanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus) perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne.
Miten vanhoilla tiedoilla sinä elät? Esim allergiatietous on kyllä muuttunut 30 vuodessa.
Tämän päivän allergiatiedoilla. Oikeastiko kuvittelet, että sairaanhoitajana ei pidä olla perillä uusimmista asioista vaan 30 vuotta vanha tieto riittää tekemään nykypäivänä töitä?
Perustelit silti osaamisesi nimenomaan vanhoilla tiedoilla.
Ja kyllä minä esim luotan enemmän allergialääkäriin kuin vanhaan perussairaanhoitajaan.
No sittenhän sä viet lapsesi hoitoon allergialääkärille,. No problem.
Kuten aiemmin kirjoitin, jos joku ei luota mun kykyyni hoitaa lapsiaan, silloin ei pidä antaa lapsiaan mulle hoitoon. Eikä edes pyytää, että hoitaisin. Hyvin yksinkertainen asia.
Tietenkin se lapsi on käytetty allergialääkärillä. Mutta sinäkö et noudattaisi lääkärin ohjeita vaan pungertaidit menemään ysärituedoillasi silti? Et ole tosissasi.
Voi hyvä päivää taas! Tietenkin noudattaisin lääkärin ohjetta. Mutta vain lääkärin ohjetta. En vanhemman näkemystä siitä, mihin kellonaikaan pitää olla ruoka (paitsi jos on kyse diabeetikosta), montako tuntia saa olla ulkona ja missä, mistä asiosta saa kieltää ja mistä ei, mitä lapsi saa tehdä mummolassa ollessaan, mihin aikaan lapsi pitää laittaa illalla nukkumaan jne jne. Mummolassa on mummolan säännöt ja lapsen allergiat kuitenkin huomioidaan, Jos mummolan muut säännöt ei kelpaa, ei tarvitse tuoda lasta mummolaan. Ihan sama kuin lapsen kaveriperheissäkin...talossa talon tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus) perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne.
Eli omassa kodissasi toimisit täysin omien periaatteidesi mukaan, vaikka vanhemmat pyytäisivät jonkun asian kohdalla jotain muuta, täysin toteutettamiskelpoista toimintatapaa jotta säännöt olisivat yhtenäiset? Vain, koska voit ja koska sun säännöt? Entä miten miellät "perustellun" asian - täytyykö asioihin olla lääkärin lausunnot vai riittääkö ihan vain vanhempien toive vaikka siitä että lapselle ei annettaisi karkkia ikävuoteen x saakka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus) perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne.
Miten vanhoilla tiedoilla sinä elät? Esim allergiatietous on kyllä muuttunut 30 vuodessa.
Tämän päivän allergiatiedoilla. Oikeastiko kuvittelet, että sairaanhoitajana ei pidä olla perillä uusimmista asioista vaan 30 vuotta vanha tieto riittää tekemään nykypäivänä töitä?
Perustelit silti osaamisesi nimenomaan vanhoilla tiedoilla.
Ja kyllä minä esim luotan enemmän allergialääkäriin kuin vanhaan perussairaanhoitajaan.
No sittenhän sä viet lapsesi hoitoon allergialääkärille,. No problem.
Kuten aiemmin kirjoitin, jos joku ei luota mun kykyyni hoitaa lapsiaan, silloin ei pidä antaa lapsiaan mulle hoitoon. Eikä edes pyytää, että hoitaisin. Hyvin yksinkertainen asia.
Tietenkin se lapsi on käytetty allergialääkärillä. Mutta sinäkö et noudattaisi lääkärin ohjeita vaan pungertaidit menemään ysärituedoillasi silti? Et ole tosissasi.
Voi hyvä päivää taas! Tietenkin noudattaisin lääkärin ohjetta. Mutta vain lääkärin ohjetta. En vanhemman näkemystä siitä, mihin kellonaikaan pitää olla ruoka (paitsi jos on kyse diabeetikosta), montako tuntia saa olla ulkona ja missä, mistä asiosta saa kieltää ja mistä ei, mitä lapsi saa tehdä mummolassa ollessaan, mihin aikaan lapsi pitää laittaa illalla nukkumaan jne jne. Mummolassa on mummolan säännöt ja lapsen allergiat kuitenkin huomioidaan, Jos mummolan muut säännöt ei kelpaa, ei tarvitse tuoda lasta mummolaan. Ihan sama kuin lapsen kaveriperheissäkin...talossa talon tavoilla.
Juurihan sinä sössötit että sinä osaat hoitaa allergiatkin parhsiten.
Taidat olla yksinäinen vanhus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus) perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne.
Miten vanhoilla tiedoilla sinä elät? Esim allergiatietous on kyllä muuttunut 30 vuodessa.
Tämän päivän allergiatiedoilla. Oikeastiko kuvittelet, että sairaanhoitajana ei pidä olla perillä uusimmista asioista vaan 30 vuotta vanha tieto riittää tekemään nykypäivänä töitä?
Perustelit silti osaamisesi nimenomaan vanhoilla tiedoilla.
Ja kyllä minä esim luotan enemmän allergialääkäriin kuin vanhaan perussairaanhoitajaan.
No sittenhän sä viet lapsesi hoitoon allergialääkärille,. No problem.
Kuten aiemmin kirjoitin, jos joku ei luota mun kykyyni hoitaa lapsiaan, silloin ei pidä antaa lapsiaan mulle hoitoon. Eikä edes pyytää, että hoitaisin. Hyvin yksinkertainen asia.
Tietenkin se lapsi on käytetty allergialääkärillä. Mutta sinäkö et noudattaisi lääkärin ohjeita vaan pungertaidit menemään ysärituedoillasi silti? Et ole tosissasi.
Voi hyvä päivää taas! Tietenkin noudattaisin lääkärin ohjetta. Mutta vain lääkärin ohjetta. En vanhemman näkemystä siitä, mihin kellonaikaan pitää olla ruoka (paitsi jos on kyse diabeetikosta), montako tuntia saa olla ulkona ja missä, mistä asiosta saa kieltää ja mistä ei, mitä lapsi saa tehdä mummolassa ollessaan, mihin aikaan lapsi pitää laittaa illalla nukkumaan jne jne. Mummolassa on mummolan säännöt ja lapsen allergiat kuitenkin huomioidaan, Jos mummolan muut säännöt ei kelpaa, ei tarvitse tuoda lasta mummolaan. Ihan sama kuin lapsen kaveriperheissäkin...talossa talon tavoilla.
Ajatus nukkumaanmenoajasta - joustovaran puitteissa tietenkin - on kyllä ihan perusteltu asia. Jos lapsi valvoo mummolassa esim. klo 21 saakka vaikka kotioloissa nukahtaa siinä 19.30 aikaan, niin kyllä se kuitenkin jaksamisessa näkyy.
Toki jokainen täysjärkinen osaa katsoa, milloin lasta alkaa väsyttämään tai jos tietää että mihin aikoihin suunnilleen lapsi menee yleensä nukkumaan.. mutta tuskin kukaan oikeasti mitään minuuttiaikataulua vaatiikaan. Tosin sitä en ymmärrä että tuntikausia aletaan (en tarkoita että sinä näin tekisit) poikkeamaan vain siksi, koska niin voi tehdä. Eli jos noin ihan tieten tahtoen toimittaisiin, niin taatusti kyllä jäisi lapset mummolaan viemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin, että välirikon syynä (niissä tapayksissa, joissa ei ole alkoholismia, mielenterveysongelmia tai muuta selkeää syytä) on liian läheiset välit eli isovanhempien sotkeutuminen perhe-elämään?
Kun luin tämän avauksen, niin mieleeni tuli tuntemani tapaus, jossa isovanhemmat on eroitettu lapsenlastestaan. Alunperin seurasin kateellisena perheen välejä: miniä kiitteli anoppiaan, miten ihana hän on ja kuinka on avuksi lapsen hoidossa. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä, miten paljon lapsenapsi oli hoidossa isovanhemmillaan, saattoi olla päiväkausia. Jos miniä oli töissä, saattoi poika lapsensa kanssa olla vanhemmillaan jatkuvasti. Erohan siitä tuli... Mietin, olisiko perheestä tullut yhtenäisempi, jos isovanhemmat olisivat olleet vähemmän läsnä ja olisiko ero voitu välttää.
Muitakin huonosti päättyneitä tapauksia tulee mieleen, kun ajattelen tapauksia, joissa isovanhempien rooli on jyrännyt vanhempien yli. Isovanhempien pitäisi pitää jonkinlaiset rajat, etteivät mene ydinperheen tontille ja antaa perhelle rauha tehdä omat päätöksensä ilman sekaantumista joka asiaan. Silloin olisi varmasti vähemmän näitä äärimmäisyyksiin meneviä tapauksia.
Eiköhän se ero olisi tullut, vaikka lapset ei olisi olleet päivääkään isovanhemmilla hoidossa.
Hassu isovanhempien haukkumisketju. Ero tulee, kun lapset ei saa olla isovanhempien luona päiväkausia hoidossa, että saisi parisuhdeaikaa. Ja ero tulee siitäkin, kun isovanhemmat ottaa lasta mahdollisimman paljon hoitoon, että pari saisi parisuhdeaikaa.
Varsinkaan miehen vanhempina et voi koskaan voittaa. Kaikki paha, mitä parisuhteessa tapahtuu, saadaan jollain lailla miehen vanhempien syyksi.
Tuskin tässä mitään parisuhdeaikaa oli. Kyllä normaalia puolisoa alkaa v...ttaa, jos puoliso alkaa oleskella enemmän vanhempiensa luona kuin kotonaan.
Ei meillä vain tullut, vaikka hoitovapaalla ollessa vietin vanhempieni luona todella paljon aikaa aina miehen työviikon aikana.
Kun itse lähdin töihin, olisin toivonut, että miehen vanhemmat olisi olleet elossa, että olisi voinut tehdä samoin toisin päin. Kuinka ihanaa olisi ollut, jos mies olisi voinut viettää vanhempiensa luona aina aikaa, kun minulla oli yövuoroputki meneillään. Joskus tehtiin niin, että mies otti lapset matkaan ja meni sen sijaan minun vanhempieni luo muutamaksi päiväksi, jotta sain levätä rauhassa työvuorojen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus) perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne.
Miten vanhoilla tiedoilla sinä elät? Esim allergiatietous on kyllä muuttunut 30 vuodessa.
Tämän päivän allergiatiedoilla. Oikeastiko kuvittelet, että sairaanhoitajana ei pidä olla perillä uusimmista asioista vaan 30 vuotta vanha tieto riittää tekemään nykypäivänä töitä?
Perustelit silti osaamisesi nimenomaan vanhoilla tiedoilla.
Ja kyllä minä esim luotan enemmän allergialääkäriin kuin vanhaan perussairaanhoitajaan.
No sittenhän sä viet lapsesi hoitoon allergialääkärille,. No problem.
Kuten aiemmin kirjoitin, jos joku ei luota mun kykyyni hoitaa lapsiaan, silloin ei pidä antaa lapsiaan mulle hoitoon. Eikä edes pyytää, että hoitaisin. Hyvin yksinkertainen asia.
Tietenkin se lapsi on käytetty allergialääkärillä. Mutta sinäkö et noudattaisi lääkärin ohjeita vaan pungertaidit menemään ysärituedoillasi silti? Et ole tosissasi.
Voi hyvä päivää taas! Tietenkin noudattaisin lääkärin ohjetta. Mutta vain lääkärin ohjetta. En vanhemman näkemystä siitä, mihin kellonaikaan pitää olla ruoka (paitsi jos on kyse diabeetikosta), montako tuntia saa olla ulkona ja missä, mistä asiosta saa kieltää ja mistä ei, mitä lapsi saa tehdä mummolassa ollessaan, mihin aikaan lapsi pitää laittaa illalla nukkumaan jne jne. Mummolassa on mummolan säännöt ja lapsen allergiat kuitenkin huomioidaan, Jos mummolan muut säännöt ei kelpaa, ei tarvitse tuoda lasta mummolaan. Ihan sama kuin lapsen kaveriperheissäkin...talossa talon tavoilla.
Ajatus nukkumaanmenoajasta - joustovaran puitteissa tietenkin - on kyllä ihan perusteltu asia. Jos lapsi valvoo mummolassa esim. klo 21 saakka vaikka kotioloissa nukahtaa siinä 19.30 aikaan, niin kyllä se kuitenkin jaksamisessa näkyy.
Toki jokainen täysjärkinen osaa katsoa, milloin lasta alkaa väsyttämään tai jos tietää että mihin aikoihin suunnilleen lapsi menee yleensä nukkumaan.. mutta tuskin kukaan oikeasti mitään minuuttiaikataulua vaatiikaan. Tosin sitä en ymmärrä että tuntikausia aletaan (en tarkoita että sinä näin tekisit) poikkeamaan vain siksi, koska niin voi tehdä. Eli jos noin ihan tieten tahtoen toimittaisiin, niin taatusti kyllä jäisi lapset mummolaan viemättä.
Ja moni väsynyt mummo ja pappa olisi varmaan siitä tosi tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus) perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne.
Eli omassa kodissasi toimisit täysin omien periaatteidesi mukaan, vaikka vanhemmat pyytäisivät jonkun asian kohdalla jotain muuta, täysin toteutettamiskelpoista toimintatapaa jotta säännöt olisivat yhtenäiset? Vain, koska voit ja koska sun säännöt? Entä miten miellät "perustellun" asian - täytyykö asioihin olla lääkärin lausunnot vai riittääkö ihan vain vanhempien toive vaikka siitä että lapselle ei annettaisi karkkia ikävuoteen x saakka?
No koska itse en ole isovanhempi, voin kommentoida vain omasta näkökulmastani. Itselläni on kaksi lasta ja heillä on tietyt säännöt ja tavat. Jos siskoni toisi lapsensa meille hoitoon lasteni karkkipäivänä, en tietenkään väen vängällä karkkia tälle anna, jos vanhemmat toisin toivovat, mutta en myöskään ala omieni karkinsyöntiä rajoittaa (siskon lapselle saa antaa karkkia, tämä nyt esimerkkinä vain). Eli meidän kotona lapset saavat syödä tiettyinä aikoina karkkia, ja jos joku haluaa ettei omalle tuolloin anneta, se on fine, muttei pidä vaatia meitä muita muuttamaan toimintaa. Jos tuo lapsi sitten pahoittaa mielensä, se on vanhemman vastuulla.
Sama johonkin nukkumaanmenoihin. Omat menevät tiettyyn aikaan nukkumaan. En pakota heitä valvomaan tai menemään aiemmin nukkumaan, jos meillä on eri rytmissä elävä kylässä. Yritämme olla hiljempaa toki, jos joku tahtoo nukkua, mutta mitään täyshiljaisuutta ei voi vaatia.
Isovanhemman ollessa kyseessä nämä kyseiset esimerkit eivät ole niin olennaisia, mutta voi niillä isovnahemmillakin olla tapoja, joiden muuttamisen vaatiminen aiheuttaa kohtuutonta epämukavuutta. Siksi talossa eletään talon tavoilla, ei vaadita talon väkeä mukautumaan.
Ei kiinnosta lapsenlapset. Mielellään kyllä seurustelisivat minun, miniänsä, kanssa.
Minä taas pistän vastaan, koska olenhan vaan joku sisäännaitu., poikansa ja lapsenlapset enemmän sukua kun minä.
Tämän päivän allergiatiedoilla. Oikeastiko kuvittelet, että sairaanhoitajana ei pidä olla perillä uusimmista asioista vaan 30 vuotta vanha tieto riittää tekemään nykypäivänä töitä?