Asumismenoista kysymys (avoliitto)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti joko yhteinen asunto tai vuokra-asunto. En hetkeäkään asuisi toisen omistamassa kämpässä, jossa minä maksaisin vastikkeen (vaihteluväli taloyhtiöstä riippuen 150 - 500 e/kk = 1800 e - 6000 e/a), kaikki juoksevat kulut ja puolet sitten muista kuluista. Samaan aikaan kumppani ei osallistuisi näihin arjen kuluihin, vaan maksaa parhaimmillaan lainaa sitten pois +10 000 e/kk vuodessa. 

Väitättekö tosissanne, ettei myöskin asunnonomistaja hyödy elämisen kuluja jakamassa olevasta ihmisestä? 

Mielestäni tosiaan ehdottomasta yhteinen vuokra-asunto, niin sijoitusomistaja saa sitten kokonaan vuokratulot kämpästä lainanlyhennyksiin ja toki maksaa sitten 500-1000 e/kk vuokraa omasta asunnostaan. 

Eli sinusta on ihan fine, että molemmat maksaa 600 euroa vieraalle ja kumppani kerryttää omaisuutta, mutta sinusta ei ole ok, että sinä maksat vastaavasta kämpästä kumppanille esim. 350-400 euroa ja kumppani kerryttää edelleen sitä omaisuutta?

Niin, näet itsekin varmasti tekstistäsi, että molemmissa tapauksissa a.) asunnonomistaja kerryttää omaisuuttaan ja kumppani ei ja b.) toisessa tapauksessa, eli vuokralla asuessa, myös asunnonomistaja joutuu maksamaan, ei vain kumppani. Kun laskemme a + b, näemme, että skenaariossa a.) asunnonomistaja kerryttää omaisuuttaan sen puolison tuloista. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvätuloisena asunnonomistajana koen vaikeaksi ymmärtää tätä ajatusta, että minun puolisoni pitäisi maksaa minun lainaani. Puolisoni ei ole vuokralaiseni. Puolisoni ei omista asuntoani. Jos haluan rahallisia tuloja toiselta ihmiseltä asunnostani, otan siihen vuokralaisen ja tuolloin maksan yksinäni vastikkeen + remontit + kulut. Vuokralaisen kanssa en puolestaan sitten asu, en saa siis asumishyötyä samalla asunnostani. Jos sen sijaan asun puolisoni kanssa >> en joudu maksamaan muualla asumisestani >> puoliso maksaa meidän asumisen kulut >> minä maksan vain lainanlyhennyksen >> käytännössä kerrytän omaa varallisuuttani samaan aikaan, kun puoliso huolehtii asumisen muut kulut ja mahdollistaa mm. isommat lainanlyhennyserät, samaan aikaan hän ei toki kerrytä omaa, kiinteää omaisuuttaan. 

Tunnutte unohtavan, että jos vuokralaisen ottaa sijoitusasuntoon, joutuu itse asumaan muualla ja maksamaan tästä. Tämän lisäksi itselle lankeavat remonttikulut ja vastike. Ymmärrän, että täällä on moni omaisuuteensa kouristuksenomaisesti tarrautuva, lokkeilusta kirkuva ihminen, joka sitten näppärästi unohtaa muutaman muun aspektin tästä asetelmasta.

Aika harva täällä on tainnut oikeasti puolikasta markkinavuokraa vaatia, mutta monen mielestä pelkkä puolikas vastike on liian vähän ja tätä ehdottavia ihmisiä nimitetään lokeiksi. Tuo teidän järjestelynne nimenomaan on joidenkin mielestä sitä lainan maksattamista puolisolla. Toisten mielestä se taas on järkevä ja reilu jako josta molemmat hyötyy.

Väittääkö täällä joku asunnonomistaja tosissaan, ettei hyödy jo siitä, että puoliso on tasaamassa kuluja? Otatteko te tosiaan vuokranantajan aseman puolisonne kanssa, koska silloinhan teidän pitäisi muuttaa asunnosta sitten pois myös? Olisipa mielenkiintoista kuulla näin ajattelevien asunto-, parisuhde- ja kulunjakamistilanteesta. 

Me ratkaisimme asian niin, että markkinahintaan osti toinen asunnosta puolikkaan, niin ei tartte sitten leuka väpättäen kummankaan asiasta itkeä vinistä. Tosin luulen, ettei täällä asiasta vääntäjillä kyllä mitään vaimoa olekaan. 

M43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvätuloisena asunnonomistajana koen vaikeaksi ymmärtää tätä ajatusta, että minun puolisoni pitäisi maksaa minun lainaani. Puolisoni ei ole vuokralaiseni. Puolisoni ei omista asuntoani. Jos haluan rahallisia tuloja toiselta ihmiseltä asunnostani, otan siihen vuokralaisen ja tuolloin maksan yksinäni vastikkeen + remontit + kulut. Vuokralaisen kanssa en puolestaan sitten asu, en saa siis asumishyötyä samalla asunnostani. Jos sen sijaan asun puolisoni kanssa >> en joudu maksamaan muualla asumisestani >> puoliso maksaa meidän asumisen kulut >> minä maksan vain lainanlyhennyksen >> käytännössä kerrytän omaa varallisuuttani samaan aikaan, kun puoliso huolehtii asumisen muut kulut ja mahdollistaa mm. isommat lainanlyhennyserät, samaan aikaan hän ei toki kerrytä omaa, kiinteää omaisuuttaan. 

Tunnutte unohtavan, että jos vuokralaisen ottaa sijoitusasuntoon, joutuu itse asumaan muualla ja maksamaan tästä. Tämän lisäksi itselle lankeavat remonttikulut ja vastike. Ymmärrän, että täällä on moni omaisuuteensa kouristuksenomaisesti tarrautuva, lokkeilusta kirkuva ihminen, joka sitten näppärästi unohtaa muutaman muun aspektin tästä asetelmasta.

Aika harva täällä on tainnut oikeasti puolikasta markkinavuokraa vaatia, mutta monen mielestä pelkkä puolikas vastike on liian vähän ja tätä ehdottavia ihmisiä nimitetään lokeiksi. Tuo teidän järjestelynne nimenomaan on joidenkin mielestä sitä lainan maksattamista puolisolla. Toisten mielestä se taas on järkevä ja reilu jako josta molemmat hyötyy.

Juu, enköhän minä lainan maksa kokonaisuudessaan, koska asuntokin on minun. En aio antaa asuntoa miehen nimiin, siksi maksan sen itse ja se tulee myös jäämään minulle, jos ero koittaisi. Mitään lapsellista vuokrapelleilyä en rupea järjestämään, puolet menoista maksamme, remontit, kalusteet yms. Mies EI ole vuokralaiseni, mutta eikä myöskään omista/tule omistamaan asunto. Miten tämä on joillekin niin vaikeaa? En ylipäänsä kauheasti jaksa itkeä mistään ruokapöydän tuolin kulumisesta tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksat liikaa. Asumiskulut puoliksi eli vastike, kotivakuutus, sähkö,vesi yms. Laina kuuluu sille, jonka nimissä laina ja asunto on.

Meillä on tätä keskustelua käyty vaikka yhteenmuutto ei vielä ole ajankohtainen. Hieman särähti korvaan, kun mies vähän iloitsi, että jossain vaiheessa helpottaa lainan maksaminen. En minä hänen lainaansa aio maksaa talosta, josta en tule neliötäkään omistamaan. Ymmärsi kyllä pointtini tässä asiassa.

Minä vähän ihmettelen näitä ajatuksia, että yhteenmuuton myötä syntyvät säästöt pitäisi ulosmitata kokanaisuudessaan sille ei-omistavalle osapuolelle. Miksi se on ok, jos sinä kerrytät omaisuuttasi asumalla miehen nurkissa lähes ilmaiseksi ja laittamalla säästösi osakkeisiin? Mutta kun mies on mennyt valitsemaan väärän sijoitusmuodon, niin hän ei saa hyötyä yhtään? Millaiselle ihmiselle on ylipäänsä yhteenmuutossa tärkeintä, ettei toinen hyödy senttiäkään vaikka itse hyötyisi satoja euroja?

Hyötyyhän toinenkin, kun asumiskulut puolitetaan. Miksi minun pitäisi maksaa toisen asuntolainaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti joko yhteinen asunto tai vuokra-asunto. En hetkeäkään asuisi toisen omistamassa kämpässä, jossa minä maksaisin vastikkeen (vaihteluväli taloyhtiöstä riippuen 150 - 500 e/kk = 1800 e - 6000 e/a), kaikki juoksevat kulut ja puolet sitten muista kuluista. Samaan aikaan kumppani ei osallistuisi näihin arjen kuluihin, vaan maksaa parhaimmillaan lainaa sitten pois +10 000 e/kk vuodessa. 

Väitättekö tosissanne, ettei myöskin asunnonomistaja hyödy elämisen kuluja jakamassa olevasta ihmisestä? 

Mielestäni tosiaan ehdottomasta yhteinen vuokra-asunto, niin sijoitusomistaja saa sitten kokonaan vuokratulot kämpästä lainanlyhennyksiin ja toki maksaa sitten 500-1000 e/kk vuokraa omasta asunnostaan. 

Eli sinusta on ihan fine, että molemmat maksaa 600 euroa vieraalle ja kumppani kerryttää omaisuutta, mutta sinusta ei ole ok, että sinä maksat vastaavasta kämpästä kumppanille esim. 350-400 euroa ja kumppani kerryttää edelleen sitä omaisuutta?

Rehellisesti sanottuna, tässähän on kyse vain siitä, kenen selkänahasta kerryttää omaisuuttaan - kumppanin vai vuokralaisen. 

Vierailija kirjoitti:

Asumme avopuolisoni kanssa yhdessä hänen omistamassaan asunnossa. Vastike on n.300e/kk, jonka minä maksan. Lisäksi siirrän joka kuukausi hänen tililleen 80e kattamaan sähkö/vesi/nettikuluja. Hän itse lyhentää asuntolainaansa n.420e/kk. Kysymys kuuluukin, että maksanko minä tässä nyt liian vähän, koska se on hänen mielipide??

Ap hox! Tässä asiassa menee monella asiat vähän sekaisin. Nykyisen lainsäädännön mukaan avosuhteet on huomioon otettu aviossa olevan säädösten mukaan. Jos AVOpuoliso maksaa/osallistuu asuntoa koskeviin lainan lyhennyksiin niin hänellä on oikeus erossa vaatia omansa takaisin. Tämä toki tietysti koskee pitempi aikaista osallistumista asunnon lainan lyhennyksiin mutta knoppina se että jos maksat lainan lyhennyksiä niin sinulla on oikeus pitemmän suhteen päätyttyä vaatia omasi takaisin. 

Itse omistan asunnon ja puoliso on maksanut puolet juoksevista kuluista (sähkö,vesi,vastikkeet) jos vaatisin osallistumista lainan lyhennyksiin niin erossa hän voi lain mukaan vaatia omansa takaisn. Eli voit toki suostua maksamaan lainan lyhennyksiä mutta kannattaa kertoa miehelle että eron tullessa sinä voit vaatia maksamia takaisin (tämä pätee jos suhde on kestänyt pitemmän aikaa, jos en väärin muista niin ennakko tapaukset on 4-5v kestaneet suhteet)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti joko yhteinen asunto tai vuokra-asunto. En hetkeäkään asuisi toisen omistamassa kämpässä, jossa minä maksaisin vastikkeen (vaihteluväli taloyhtiöstä riippuen 150 - 500 e/kk = 1800 e - 6000 e/a), kaikki juoksevat kulut ja puolet sitten muista kuluista. Samaan aikaan kumppani ei osallistuisi näihin arjen kuluihin, vaan maksaa parhaimmillaan lainaa sitten pois +10 000 e/kk vuodessa. 

Väitättekö tosissanne, ettei myöskin asunnonomistaja hyödy elämisen kuluja jakamassa olevasta ihmisestä? 

Mielestäni tosiaan ehdottomasta yhteinen vuokra-asunto, niin sijoitusomistaja saa sitten kokonaan vuokratulot kämpästä lainanlyhennyksiin ja toki maksaa sitten 500-1000 e/kk vuokraa omasta asunnostaan. 

Eli sinusta on ihan fine, että molemmat maksaa 600 euroa vieraalle ja kumppani kerryttää omaisuutta, mutta sinusta ei ole ok, että sinä maksat vastaavasta kämpästä kumppanille esim. 350-400 euroa ja kumppani kerryttää edelleen sitä omaisuutta?

Niin, näet itsekin varmasti tekstistäsi, että molemmissa tapauksissa a.) asunnonomistaja kerryttää omaisuuttaan ja kumppani ei ja b.) toisessa tapauksessa, eli vuokralla asuessa, myös asunnonomistaja joutuu maksamaan, ei vain kumppani. Kun laskemme a + b, näemme, että skenaariossa a.) asunnonomistaja kerryttää omaisuuttaan sen puolison tuloista. 

Millä perusteella kumppani ei maksa mitään vaihtoehdossa a? Oletko sinä näitä, jotka luulevat että omistusasunnon kustannukset ovat yhtä kuin vastike? Vaihtoehdossa a omistaja maksaa lainat korkoineen plus remonttikulut. Vaihtoehdossa b asunnonomistaja maksaa vuokraa, mutta samalla ulkopuolinen vuokralainen maksaa pois hänen lainansa plus katetta päälle. Erittäin todennäköisesti asunnonomistaja hyötyy skenariosta b enemmän samalla kun kumppani häviää satoja euroja kuukaudessa.

Toiseksi, miksi se kumppani ei kerrytä omaisuutta, kun hän vaihtoehdossa a kuitenkin asuu sen 200-250 euroa halvemmalla kuin puolikkaassa vuokrakämpässä ja jopa 400-500 euroa halvemmalla kuin siinä vuokrayksiössä jossa hän muuten asuisi? Mikä estää häntä laittamasta näitä rahoja osakkeisiin, rahastoihin tai vaikka kerryttämään pesämunaa omaan sijoituskämppään?

Vierailija kirjoitti:

Väittääkö täällä joku asunnonomistaja tosissaan, ettei hyödy jo siitä, että puoliso on tasaamassa kuluja? Otatteko te tosiaan vuokranantajan aseman puolisonne kanssa, koska silloinhan teidän pitäisi muuttaa asunnosta sitten pois myös? Olisipa mielenkiintoista kuulla näin ajattelevien asunto-, parisuhde- ja kulunjakamistilanteesta. 

Me ratkaisimme asian niin, että markkinahintaan osti toinen asunnosta puolikkaan, niin ei tartte sitten leuka väpättäen kummankaan asiasta itkeä vinistä. Tosin luulen, ettei täällä asiasta vääntäjillä kyllä mitään vaimoa olekaan. 

M43

En tiedä onko kukaan väittänyt tuollaista, veikkaan että ei. Ei kai kyse ole siitä ettei hyötyisi penniäkään, vaan siitä että hyöty olisi reilua jakaa vähän tasaisemmin kuin niin että toinen hyötyy esimerkiksi vain reilun satasen ja toinen 700 euroa yksin asumiseen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksat liikaa. Asumiskulut puoliksi eli vastike, kotivakuutus, sähkö,vesi yms. Laina kuuluu sille, jonka nimissä laina ja asunto on.

Meillä on tätä keskustelua käyty vaikka yhteenmuutto ei vielä ole ajankohtainen. Hieman särähti korvaan, kun mies vähän iloitsi, että jossain vaiheessa helpottaa lainan maksaminen. En minä hänen lainaansa aio maksaa talosta, josta en tule neliötäkään omistamaan. Ymmärsi kyllä pointtini tässä asiassa.

Minä vähän ihmettelen näitä ajatuksia, että yhteenmuuton myötä syntyvät säästöt pitäisi ulosmitata kokanaisuudessaan sille ei-omistavalle osapuolelle. Miksi se on ok, jos sinä kerrytät omaisuuttasi asumalla miehen nurkissa lähes ilmaiseksi ja laittamalla säästösi osakkeisiin? Mutta kun mies on mennyt valitsemaan väärän sijoitusmuodon, niin hän ei saa hyötyä yhtään? Millaiselle ihmiselle on ylipäänsä yhteenmuutossa tärkeintä, ettei toinen hyödy senttiäkään vaikka itse hyötyisi satoja euroja?

Hyötyyhän toinenkin, kun asumiskulut puolitetaan. Miksi minun pitäisi maksaa toisen asuntolainaa?

Jonkun asuntolainaa sinä maksat kuitenkin. Omaa, puolison tai sijoittajan.

Mä asuin miehen rivarissa ja maksoin vastikkeen ns vuokrana. 2,5 vuoden avoliiton jälkeen mies oli yllättäen pyytänyt poikansa hakemaan mun kotiavaimen kaapista, jonne äitini oli sen mulle jättänyt, kun palasimme tämän avomiehen kanssa yhdessä hänen toivomaltaan matkalta.

Vierailija kirjoitti:

Mä asuin miehen rivarissa ja maksoin vastikkeen ns vuokrana. 2,5 vuoden avoliiton jälkeen mies oli yllättäen pyytänyt poikansa hakemaan mun kotiavaimen kaapista, jonne äitini oli sen mulle jättänyt, kun palasimme tämän avomiehen kanssa yhdessä hänen toivomaltaan matkalta.

Mitä?

Mielestäni erillään asuminen on parempi vaihtoehto kuin muuttaa toisen omistamaan asuntoon.

Jos haluaa saada vuokraa, tekee vupkrasopimuksen. Toinen voi hakea myös asumistukea, jos tarvitsee. Ja vuokraaja maksaa verot. Ei pimeää vuokraa kannata maksaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä asuin miehen rivarissa ja maksoin vastikkeen ns vuokrana. 2,5 vuoden avoliiton jälkeen mies oli yllättäen pyytänyt poikansa hakemaan mun kotiavaimen kaapista, jonne äitini oli sen mulle jättänyt, kun palasimme tämän avomiehen kanssa yhdessä hänen toivomaltaan matkalta.

Mitä?

Niin tämä oli aika uskomatonta kaikkien muidenkin mielestä. Huomasin jälkeenpäin olleeni kihloissa narsistin kanssa. En siis suosittele kenellekään asumista toisen asunnossa vain kirjoilla olo ja avoliitto ei takaa mitään oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksat liikaa. Asumiskulut puoliksi eli vastike, kotivakuutus, sähkö,vesi yms. Laina kuuluu sille, jonka nimissä laina ja asunto on.

Meillä on tätä keskustelua käyty vaikka yhteenmuutto ei vielä ole ajankohtainen. Hieman särähti korvaan, kun mies vähän iloitsi, että jossain vaiheessa helpottaa lainan maksaminen. En minä hänen lainaansa aio maksaa talosta, josta en tule neliötäkään omistamaan. Ymmärsi kyllä pointtini tässä asiassa.

Minä vähän ihmettelen näitä ajatuksia, että yhteenmuuton myötä syntyvät säästöt pitäisi ulosmitata kokanaisuudessaan sille ei-omistavalle osapuolelle. Miksi se on ok, jos sinä kerrytät omaisuuttasi asumalla miehen nurkissa lähes ilmaiseksi ja laittamalla säästösi osakkeisiin? Mutta kun mies on mennyt valitsemaan väärän sijoitusmuodon, niin hän ei saa hyötyä yhtään? Millaiselle ihmiselle on ylipäänsä yhteenmuutossa tärkeintä, ettei toinen hyödy senttiäkään vaikka itse hyötyisi satoja euroja?

Hyötyyhän toinenkin, kun asumiskulut puolitetaan. Miksi minun pitäisi maksaa toisen asuntolainaa?

Jos maksaa vastikkeen kokonaan ja puolet juoksevista kuluista, niin ei se ole asuntolainan maksamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä asuin miehen rivarissa ja maksoin vastikkeen ns vuokrana. 2,5 vuoden avoliiton jälkeen mies oli yllättäen pyytänyt poikansa hakemaan mun kotiavaimen kaapista, jonne äitini oli sen mulle jättänyt, kun palasimme tämän avomiehen kanssa yhdessä hänen toivomaltaan matkalta.

Mitä?

Niin tämä oli aika uskomatonta kaikkien muidenkin mielestä. Huomasin jälkeenpäin olleeni kihloissa narsistin kanssa. En siis suosittele kenellekään asumista toisen asunnossa vain kirjoilla olo ja avoliitto ei takaa mitään oikeuksia.

Mitä tapajtui. Ei viestistä saa mitään tolkkua

Meidän tarina. Maksoin vastikkeen kokonaan ja puolet muista kuluista. Sitten ostin sijoituskaksion, jonka laitoin vuokralle. Vuokra kattoi verojen jälkeen lainaerän. Lisäksi laitoin rahaa säästöön, kun asumiskuluni putosivat huomattavasti. Miehen asunto oli niin arvokas, ettei mitään mahiksia ostaa siitä puolikasta.

No kymmenen vuoden jälkeen tuli ero. Remontoin kaksion säästöilläni itselleni mieleiseksi, ja täällä sitä nyt asutaan. 

Mielestäni on kohtuullista maksaa enemmän kuin vain puolet kuluista. Muuten hyöty on liian suuri asunnon omistajaan nähden. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni erillään asuminen on parempi vaihtoehto kuin muuttaa toisen omistamaan asuntoon.

Jos haluaa saada vuokraa, tekee vupkrasopimuksen. Toinen voi hakea myös asumistukea, jos tarvitsee. Ja vuokraaja maksaa verot. Ei pimeää vuokraa kannata maksaa

No ei tietenkään ole parempi vaihtoehto. Sehän tulee paljon kalliimmaksi kuin yhdessä asuminen. 

Eikä se ole vuokranmaksua, jos toinen maksaa korvaukseksi vastikkeen ja lisäksi puolet muista asumiskuluista. Sen vastikkeen voi maksaa suoraan taloyhtiön tilille. Mitä vuokranmaksua se muka olisi?

Tässä järjestelyssä molemmat hyötyvät eikä vain se asuntoon muuttaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä asuin miehen rivarissa ja maksoin vastikkeen ns vuokrana. 2,5 vuoden avoliiton jälkeen mies oli yllättäen pyytänyt poikansa hakemaan mun kotiavaimen kaapista, jonne äitini oli sen mulle jättänyt, kun palasimme tämän avomiehen kanssa yhdessä hänen toivomaltaan matkalta.

Mitä?

Niin tämä oli aika uskomatonta kaikkien muidenkin mielestä. Huomasin jälkeenpäin olleeni kihloissa narsistin kanssa. En siis suosittele kenellekään asumista toisen asunnossa vain kirjoilla olo ja avoliitto ei takaa mitään oikeuksia.

Mitä tapajtui. Ei viestistä saa mitään tolkkua

Tosiaan tämä toiminta oli itselle ja monelle muullekin ennenkuulumatonta. Siis olimme avoliitossa, asuin kirjoilla miehen asunnossa 2,5v. Olimme tämäm miehen kanssa matkalla ja olin antanut avaimen äidilleni käydä kastelemassa kukkia. Äitini oli sitten jättänyt avaimen minulle siivouskaappiin ja mies tiesi tämän. Tullessamme (pitkältä) matkalta ei avainta löytynytkään. Mies ilmoitti pyytäneensä poikansa hakemaan avaimen kaapista.

Vuokrasuhteessa olevalla on oikeus tarvittaessa asumistukeen, avopuolison asunnossa ilman vuokrasopimusta asuvalla ei. Jos vaikka tulot pienenee menee tuloista ehkä liian suuri osa asumiseen.