Lue keskustelun säännöt.
Asumismenoista kysymys (avoliitto)
04.07.2019 |
Asumme avopuolisoni kanssa yhdessä hänen omistamassaan asunnossa. Vastike on n.300e/kk, jonka minä maksan. Lisäksi siirrän joka kuukausi hänen tililleen 80e kattamaan sähkö/vesi/nettikuluja. Hän itse lyhentää asuntolainaansa n.420e/kk. Kysymys kuuluukin, että maksanko minä tässä nyt liian vähän, koska se on hänen mielipide??
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumiskulut puoliksi. Se kenen asunto, hoitaa lainan jos asunto on vain toisen oma. Sillehän se sitten jää kun ero tulee.
Näin juuri. Vastike ja muut juoksevat kulut puoliksi ja laina on sitten erikseen, sitä lyhentää se kenen se on eikä sen pidä vaikuttaa toisen osapuolen asumiskuluihin ellei hän samalla kuukausittain lunasta itselleen pientä osuutta asunnosta.
Yleisimmät asumismuodot ovat vuokra-asuminen, omistusasuminen ja asumisoikeusasunto. Vuokralla maksetaan joka kuukausi isohko summa, jolla katetaan kaikki asunnon ylläpitokulut plus vaivanpalkkaa sijoittajalle. Omistusasunnossa maksetaan suuri könttäsumma ja otetaan vastuu esimerkiksi yllättävistä remonteista, mutta vastaavasti kuukausittaiset juoksevat kulut ovat pienemmät. Asumisoikeusasunto on näiden välimuoto.
Ja sitten on palstalokkien käsitys reilusta asumiskulujen jaosta, jossa kuoritaan kermat molemmista ääripäistä. Ei kanneta riskiä tai sidota senttiäkään pääomaa, mutta halutaan asua velattoman omistusasunnon matalilla kuukausikuluilla. Kas sehän on reilua, kun kumppani on aikanaan tyhmyyksissään mennyt sijoittamaan asuntoon. Vaaditteko te kenties puolison osakesalkkuakin jakoon, tai ainakin puolia osingoista? Koska onhan se nyt ihan epistä, että ihminen joka on sijoittanut asiaan x hyötyy siitä hieman enemmän kuin ihminen joka ei siihen viitsi pennin pyörylää laittaa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku kehtaa edes ehdottaa asumista toisen asunnossa maksamalla vain puolet asumiskuluista?
Vieraalle vuokranantajalle ollaan valmiita maksamaan satoja euroja, mutta sille omalle kumppanille ei edes pientä kulukorvausta? Ei mene omaan järkeen tuollainen ajattelutapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtiövastike, vesi, sähkö, lainan korot puoliksi jne. juoksevat kulut puoliksi.
Mies kartuttaa omaisuuttaan asuntosäästämisellään, joten se on asia erikseen.
Toki jos hän haluaa sinulta jotain vuokraa tai korvausta asunnon kulumisesta, niin siitä voitte keskustella mikä olisi kohtuullista.
Toinen vaihtoehto on, että otat lainan, ostat puolet asunnosta sen hinnan mukaan, mitä hän aikoinaan maksoi ja molemmat lyhentävät sitten omat lainansa.
Sen hinnan mukaan mitä aikoinaan maksoi? Oletko tosissasi. Maksoin asunnostani 200 000 euroa, mutta nyt asunnon arvo on vähintään 350 000. En todellakaan myisi puolia tästä asunnosta 100 000 eurolla. Sehän olisi järjettömyyden huippu. Verottajakin saattaisi kiinnostua asiasta.
Ongelmat alkaa kun ajattelee puolisoaan ja yhteistä kotia bisneksenä. Onnea vain parisuhteeseen!
Ei taida olla edes laillista myydä paljon alle markkina-arvon.
Laillista. Heh heh. Kunnon idiootteja sitä onkin liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku kehtaa edes ehdottaa asumista toisen asunnossa maksamalla vain puolet asumiskuluista?
Vieraalle vuokranantajalle ollaan valmiita maksamaan satoja euroja, mutta sille omalle kumppanille ei edes pientä kulukorvausta? Ei mene omaan järkeen tuollainen ajattelutapa.
Tämä. Ja sitten se logiikka, että useimmille kuitenkin sopii ihan hyvin asua puolikkaassa vuokrakämpässä. Se on ihan okei, että kumpikin maksaa 600 kuussa vuokraa ja puolison sijoituskämppä maksaa itseään pois. Mutta se ei ole ok, että maksaa vastaavasta kämpästä puolisolle vaikka 400 euroa kuussa ja puoliso maksaa omaa kämppäänsä vaikka sillä 600 eurolla pois. Vaikka itseasiassa lopputulos on sen omistajan kannalta tasan sama ja se ei-omistava kumppani hyötyisi jälkimmäisestä järjestelystä 200 euroa kuussa. Mutta ei käy ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtiövastike, vesi, sähkö, lainan korot puoliksi jne. juoksevat kulut puoliksi.
Mies kartuttaa omaisuuttaan asuntosäästämisellään, joten se on asia erikseen.
Toki jos hän haluaa sinulta jotain vuokraa tai korvausta asunnon kulumisesta, niin siitä voitte keskustella mikä olisi kohtuullista.
Toinen vaihtoehto on, että otat lainan, ostat puolet asunnosta sen hinnan mukaan, mitä hän aikoinaan maksoi ja molemmat lyhentävät sitten omat lainansa.
Sen hinnan mukaan mitä aikoinaan maksoi? Oletko tosissasi. Maksoin asunnostani 200 000 euroa, mutta nyt asunnon arvo on vähintään 350 000. En todellakaan myisi puolia tästä asunnosta 100 000 eurolla. Sehän olisi järjettömyyden huippu. Verottajakin saattaisi kiinnostua asiasta.
Ongelmat alkaa kun ajattelee puolisoaan ja yhteistä kotia bisneksenä. Onnea vain parisuhteeseen!
Ei taida olla edes laillista myydä paljon alle markkina-arvon.
Laillista. Heh heh. Kunnon idiootteja sitä onkin liikkeellä.
Jep. Laillista toki on mutta lahjaveron pääsee maksamaan myyntihinnan ja markkinahinnan erotuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reiluinta olisi että maksat puolet asumisen kuluista. Ja lainan korko-osuus on asumisen kuluja. Vastaavasti lyhennys ei ole asumisen kulu.
Miksi on reilua, että toinen asuu asunnossa ihan ilmaiseksi? Kulut pitää joka tapauksessa maksa.
Miten niin ilmaiseksi jos kerta MAKSAA jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtiövastike, vesi, sähkö, lainan korot puoliksi jne. juoksevat kulut puoliksi.
Mies kartuttaa omaisuuttaan asuntosäästämisellään, joten se on asia erikseen.
Toki jos hän haluaa sinulta jotain vuokraa tai korvausta asunnon kulumisesta, niin siitä voitte keskustella mikä olisi kohtuullista.
Toinen vaihtoehto on, että otat lainan, ostat puolet asunnosta sen hinnan mukaan, mitä hän aikoinaan maksoi ja molemmat lyhentävät sitten omat lainansa.
Sen hinnan mukaan mitä aikoinaan maksoi? Oletko tosissasi. Maksoin asunnostani 200 000 euroa, mutta nyt asunnon arvo on vähintään 350 000. En todellakaan myisi puolia tästä asunnosta 100 000 eurolla. Sehän olisi järjettömyyden huippu. Verottajakin saattaisi kiinnostua asiasta.
Ongelmat alkaa kun ajattelee puolisoaan ja yhteistä kotia bisneksenä. Onnea vain parisuhteeseen!
Ei taida olla edes laillista myydä paljon alle markkina-arvon.
on se täysin laillista. Mikään laki sitä ei kiellä. Verottaja vain haluaa oman siivunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reiluinta olisi että maksat puolet asumisen kuluista. Ja lainan korko-osuus on asumisen kuluja. Vastaavasti lyhennys ei ole asumisen kulu.
Miksi on reilua, että toinen asuu asunnossa ihan ilmaiseksi? Kulut pitää joka tapauksessa maksa.
Miten niin ilmaiseksi jos kerta MAKSAA jotain?
Jos menet vieraalle vuokralle ja maksat vain asumiskulut, niin eikö se ole ilmaiseksi asumista, kun ei tarvitse maksaa yhtään vuokraa? Ihan sama tilanne. Kyllä jotain pientä korvausta olisi hyvä maksaa eikä vain niitä kuluja.
Itse miettisin asiaa seuraavasti: jossakin on aina asuttava. Joko ostettava omistusasunto tai sitten maksettava vuokraa. Jos asuisin esim. pääkaupunkiseudulla pienessä asunnossa, niin siitäkin on maksettava vuokraa 800-900 euroa/kk. Sen jälkeen on sähköt, vakuutukset, vedet, mahdolliset autopaikat ym. Järkevä ihminen varmaankin suhteuttaa asuinpaikkansa ja asumistyylinsä omaan tulotasoonsa.
Jos muuttaisin yhteen jonkun kanssa ja tulotasoni ei nousisi, niin en edelleenkään sijoittaisi asumiseen enempää kuin yksin asuessani. Säästöä toki syntyisi siitä, jos juoksevat asumiskulut jaetaan kahden henkilön kesken. Jos toisen omistusasunto olisi itselleni mieluinen, niin voisin vähän korottaa asumiseen menevää summan juuri noiden juoksevien kulujen säästön verran.
Karkeasti lähtisin siitä, että maksaisin puolet ko. asunnon markkinatasoisesta vuokrasta ja puolet juoksevista kuluista, jos ne mahtuvat yllä olevan ajattelun mukaiseen budjettiini. Jos taas kumppanin asunnon vuokra olisi huomattavasti enemmän kuin mitä olen valmis maksamaan, niin sitten asiasta pitäisi neuvotella. Onko kumppani valmis maksamaan enemmän syystä tai toisesta johtuen. Jos on niin, sitten asia olisi sillä selvä ja, jos taas eli niin, sitten yhdessä asuminen ei onnistuisi. Joka viikko ja kuukausi en suostuisi asiasta neuvottelemaan. Enkä asumaan asunnossa, jossa mua syyllistetään liian vähäisestä osallistumisesta asumiskustannuksiin ja kyllä siinä samalla se mieskin jäisi taakse, jos näin menettelisi.
En myöskään tykkää yhtään ajatuksesta, että ruokakuluja pitäisi koko ajan räknäillä tai puntaroida kuka syö ja miten paljon ja mikä minkäkin kilohinta. Ihan mahdottomaksihan sellainen menee. Ja kyllähän taloudessa tulee muitakin kustannuksia ja itsellä on ainakin toiminut sellainen, että molemmat ostaa tarvittavia juttuja eikä niistä tarvitse sen enempiä kuluexceliä pitää.
Jos itse olisin kumppaniani reilusti parempi tuloinen, niin kyllä mä voisin maksaa asumisesta enemmän, jos koti olisi itselleni mieluinen ja kumppanilla ei olisi aidosti mahdollisuutta maksaa enempää. En miettisi, että joku elää mun siivellä tms. Miettisin, että me haluamme asua yhdessä ja mulla on mahdollisuus maksaa yhteisestä kodista enemmän. Ehkä kuitenkin odottaisin, että tämä toinen tekee esim. kotihommia vähintään yhtä paljon ja salaa ehkä toivoisin, että vähän enemmänkin kuin puolet. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksat liikaa.
Maksa puolet juoksevista kuluista: yhtiövastike, vesi jne.
Kuten täällä sanottu on asunto hänen (vielä pankin), hän puljatkoon omat sijoituksensa kuten haluaa. Sinulla ei niihin ole oikeutta, jos avoero tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reiluinta olisi että maksat puolet asumisen kuluista. Ja lainan korko-osuus on asumisen kuluja. Vastaavasti lyhennys ei ole asumisen kulu.
Miksi on reilua, että toinen asuu asunnossa ihan ilmaiseksi? Kulut pitää joka tapauksessa maksa.
Miten niin ilmaiseksi jos kerta MAKSAA jotain?
Jos menet vieraalle vuokralle ja maksat vain asumiskulut, niin eikö se ole ilmaiseksi asumista, kun ei tarvitse maksaa yhtään vuokraa? Ihan sama tilanne. Kyllä jotain pientä korvausta olisi hyvä maksaa eikä vain niitä kuluja.
Ei ole. Ilmaista asumista on vain jos ei maksa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin yksiöstä miehen erittäin tilavaan ja valoisaan kolmioon (110 m2).
Maksoin yksiöstä vuokraa 800 euroa + kulut päälle. Miehelle maksoin sitten 285 euron vastikkeen sekä puolet juoksevista kuluista.
Asumiskuluni putosivat ja samalla asumisoloni kohenivat huomattavasti.
En missään nimessä olisi kehdannut vain maksaa puolet kuluista vaikka se miehelle olisi ollut ok. Omasta tahdostani maksoin lisäksi tuo koko vastikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Maksat liikaa.
Maksa puolet juoksevista kuluista: yhtiövastike, vesi jne.
Kuten täällä sanottu on asunto hänen (vielä pankin), hän puljatkoon omat sijoituksensa kuten haluaa. Sinulla ei niihin ole oikeutta, jos avoero tulee.
Maksaa vain puolet kuluista ja sitten voi kerryttää huolettomasti omia säästöjään? Miksi se toinen voi vain hyötyä sen sijaan, että kumpikin hyötyisi.
Maksetaan puolet juoksevista kuluista ja sitten toinen maksaa asunnon omistajalle pientä korvausta. Tässä tapauksessa molemmat sitten hyötyvät. Eikö se olisi paljon tasapuolisempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä, jotka ovat valmiita maksamaan vain puolet kuluista, täytyvät saada asumis- ja toimeentulotukea.
Muuten ei voi ymmärtää heidän ajatusmaailmaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtiövastike, vesi, sähkö, lainan korot puoliksi jne. juoksevat kulut puoliksi.
Mies kartuttaa omaisuuttaan asuntosäästämisellään, joten se on asia erikseen.
Toki jos hän haluaa sinulta jotain vuokraa tai korvausta asunnon kulumisesta, niin siitä voitte keskustella mikä olisi kohtuullista.
Toinen vaihtoehto on, että otat lainan, ostat puolet asunnosta sen hinnan mukaan, mitä hän aikoinaan maksoi ja molemmat lyhentävät sitten omat lainansa.
Sen hinnan mukaan mitä aikoinaan maksoi? Oletko tosissasi. Maksoin asunnostani 200 000 euroa, mutta nyt asunnon arvo on vähintään 350 000. En todellakaan myisi puolia tästä asunnosta 100 000 eurolla. Sehän olisi järjettömyyden huippu. Verottajakin saattaisi kiinnostua asiasta.
Ongelmat alkaa kun ajattelee puolisoaan ja yhteistä kotia bisneksenä. Onnea vain parisuhteeseen!
Noinhan juuri tekee ne, jotka haluavat muuttaa puolison omistusasuntoon maksamaan puolikasta vastiketta. Kivasti siinä pääsee säästämään ja kerryttämään omaisuuttaan puolison sijoituksen varassa. Jos ero tulee, niin puolisolla ei ole niihin säästyneillä vuokrarahoilla tehtyihin sijoituksiin mitään osuutta.
Vierailija kirjoitti:
Muutin yksiöstä miehen erittäin tilavaan ja valoisaan kolmioon (110 m2).
Maksoin yksiöstä vuokraa 800 euroa + kulut päälle. Miehelle maksoin sitten 285 euron vastikkeen sekä puolet juoksevista kuluista.
Asumiskuluni putosivat ja samalla asumisoloni kohenivat huomattavasti.
En missään nimessä olisi kehdannut vain maksaa puolet kuluista vaikka se miehelle olisi ollut ok. Omasta tahdostani maksoin lisäksi tuo koko vastikkeen.
Meilläkin puoliso maksoi koko vastikkeen. Minun asumiskuluni tippuivat 30% ja hänen 50% edeltävään tilanteeseen verrattuna. Molemmat oli tyytyväisiä eikä rahasta tarvinnut riidellä. Pari vuotta myöhemmin ostettiin talo puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin yksiöstä miehen erittäin tilavaan ja valoisaan kolmioon (110 m2).
Maksoin yksiöstä vuokraa 800 euroa + kulut päälle. Miehelle maksoin sitten 285 euron vastikkeen sekä puolet juoksevista kuluista.
Asumiskuluni putosivat ja samalla asumisoloni kohenivat huomattavasti.
En missään nimessä olisi kehdannut vain maksaa puolet kuluista vaikka se miehelle olisi ollut ok. Omasta tahdostani maksoin lisäksi tuo koko vastikkeen.
Meilläkin puoliso maksoi koko vastikkeen. Minun asumiskuluni tippuivat 30% ja hänen 50% edeltävään tilanteeseen verrattuna. Molemmat oli tyytyväisiä eikä rahasta tarvinnut riidellä. Pari vuotta myöhemmin ostettiin talo puoliksi.
Noinhan se pitää juuri mennäkin, että molemmat hyötyvät eikä kumpaakaan käytetä hyväksi.
Siinä on hyvä alku hyvälle parisuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin yksiöstä miehen erittäin tilavaan ja valoisaan kolmioon (110 m2).
Maksoin yksiöstä vuokraa 800 euroa + kulut päälle. Miehelle maksoin sitten 285 euron vastikkeen sekä puolet juoksevista kuluista.
Asumiskuluni putosivat ja samalla asumisoloni kohenivat huomattavasti.
En missään nimessä olisi kehdannut vain maksaa puolet kuluista vaikka se miehelle olisi ollut ok. Omasta tahdostani maksoin lisäksi tuo koko vastikkeen.
Meilläkin puoliso maksoi koko vastikkeen. Minun asumiskuluni tippuivat 30% ja hänen 50% edeltävään tilanteeseen verrattuna. Molemmat oli tyytyväisiä eikä rahasta tarvinnut riidellä. Pari vuotta myöhemmin ostettiin talo puoliksi.
Näin oli meilläkin. Puoliso maksoi koko vastikkeen kun minä omistin asunnon. Edullista asumista molemmille. Uusi asunto ostettiin sitten yhdessä puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Maksat liikaa.
Maksa puolet juoksevista kuluista: yhtiövastike, vesi jne.
Kuten täällä sanottu on asunto hänen (vielä pankin), hän puljatkoon omat sijoituksensa kuten haluaa. Sinulla ei niihin ole oikeutta, jos avoero tulee.
Kumppani on nimenomaan tämän sijoituksen ansiosta saanut itselleen markkinavuokraa halvemmat asumiskulut, ei ne mistään taikapuusta ole hänelle tupsahtaneet. Miksi ap:n pitäisi hyötyä kumppanin sijoituksista, joihin hän ei itse ole valmis osallistumaan? Siitä vaan pankkiin neuvottelemaan ja kämpän puolikasta ostamaan, jos haluaa asua omistusasunnon kuluilla.
Joopa joo!