Minkä asian osalta kasvoitte lapsuutenne tynnyrissä?

Meillä ei "hempeilty" kovin paljon. Joissain asioissa vanhemmillani oli vähän karaisevakin kasvatusfilosofia, ei saisi pienistä valittaa jne.

Muistan kun kerran alle kouluikäisenä kuulin leikkipuistossa tms. jonkun vieraan äidin sanovan itkevälle lapselleen "Tuliko sulle paha mieli?", ja minusta tuo "paha mieli" tuntui omituiselta ilmaukselta. Olin tottunut siihen, että lähinnä haava polvessa tai mahatauti tai muu fyysinen ikävä juttu on aihe itkulle.

Kotonamme kyllä välitettiin ja oli lämmin tunnelma, mutta sellaista hempeää puheenpartta ja äänenkäyttöä ei ollut ainakaan kovin paljon. Tai sitten en vain muista sitä.

Kotona oltiin hillittyjä, rehellisiä ja kilttejä, ihan kaikki.

Koulumaailma, työelämä ja ihan kaikki muukin elämä on oikeasti jotain ihan muuta. Olen vieläkin vilpittömästi ällistynyt aina kun kohtaan jonkun ilkeän tai epärehellisen ihmisen.

Politiikka

Kotona ei seurattu uutisia ja maailman tapahtumia niin että me lapset olisimme sen havainneet. Ei tullut lehtiä eikä uutisia katsottu. Nykyään politikka kiinnostaa mutta olen itse joutunut perehtymään ja jopa opiskelemaan mitä puolueet ovat ja millaista valtaa eri toimijoilla on. Äänestämisestä innostuin jo nuorena koulun yhteiskuntaopin opetusten perusteella vaikka kotona ei vaaleista puhuttu koskaan.

Särkylääkkeet. Niitä ei meillä käytetty. Yläasteella uskalsin terkkarin kysyessä tunnustaa, että kuukautiset oli kivuliaat. Hän kysyi että otanko niihin lääkettä.

Öh, siis mitäs lääkettä niihin nyt voisi ottaa...? Koko ajatus ei ollut juolahtanut mieleenkään. Hän katsoi vähän epäuskoisena ja sanoi että niin - SÄRKYlääkettä.

Nuori 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa millä vuosikymmenellä olitte lapsia, että pystyy vähän suhteuttamaan kuinka omituinen tynnyrinne oli.

Tämä on hyvä pointti. Joku kirjoitti mm.mikroaaltouuneista kuinka kavereilla oli, mutta hänen kotona ei. Mun lapsuudessa ja nuoruudessa ei ollut kenelläkään mikroa. Ei sellaisesta tiedetty mitään. Olen siis syntynyt 1968.

Meilläkään ei matkusteltu eikä käyty ravintoloissa. Kävin eka kerran ravintolassa 17-vuotiaana syömässä. Olin menossa oppilasporukassa ystävyyskaupunkiin Saksaan. Seurasin tarkkaan mitä muut tekivät/ottivat ja otin samaa. Samaisella reissulla söin elämäni ensimmäisen kerran spagettia.

Menin ravintolakouluun ollessani 20v. Opettaja ei uskonut, kun kerroin etten ole ikinä maistanut ranskalaisia perunoita.  Noihin aikoihin söin myös ekaa kertaa pitsaa ja hampurilaisia.

Olen jo 56v mutta en ole eläissäni omistanut asuntoa. Vanhempani perivät mummun talon, joten heidänkään ei tarvinnut ostaa asuntoa (asuttiin siellä jo mummun eläessä).

Litsillä kävin ekan kerran 27v:na ja silloinkin Peacockissa.

Eksoottiset ruoan raaka-aineet. Meillä tehtiin perusruokaa eli perunoita ja kastiketta. Tunnistan perunan ja porkkanan ja banaanin, omenan , appelsiinin. Muut kasvikset ovat ihan outoja enkä esim. Hevi-osastolta uskalla ostaa mitään litsejä, granaattiomenoita ym. Eli kasvisruoka on todella vieras ajatuskin vaikka olen kolmekymppinen, koulutettu, kaupunkilaisnainen.

Syntynyt 80. Uskonnollinen ja akateeminen perhe, paradoksaalisesti vähän kallellaan vasemmalle.

- länsimainen kaupallinen viihde kielletty ja blokattu, mm kolmoskanavaa ei annettu virittää telkkariin. My little ponyt, halinallet, barbit yms lelut oli pannassa.

- musiikkina soi vain klassinen musiikki tai virret. Poppia, iskelmää, ns kevyempää musiikkia ei koskaan. Niitä paheksuttiin. Teini-iassa katsoin ylen top 40-lista ohjelmaa ja vanhemmat valitti kun kuuntelin "roskaa."

- herkut ja pikaruoka pannassa, pidettiin paheellisena amerikkalaisena hapatuksena. Kävin 6lk luokkaretkellä ekaa kertaa mäkkärissä, vanhemmat otti yhteyttä rehtoriin, miten kouluajalla voidaan käydä moisessa paheen pesässä.

- alkoholin suhteen opin vanhemmilta, että yhdenkin saunakaljan juoja on "viinamäen miehiä ja puliukko“. Kohtuukäyttöä ei ollut.

Oli paljon muitakin mutta nämä tuli ekana mieleen. Kirjoitan myöhemmin lisää.

Vierailija kirjoitti:

Eksoottiset ruoan raaka-aineet. Meillä tehtiin perusruokaa eli perunoita ja kastiketta. Tunnistan perunan ja porkkanan ja banaanin, omenan , appelsiinin. Muut kasvikset ovat ihan outoja enkä esim. Hevi-osastolta uskalla ostaa mitään litsejä, granaattiomenoita ym. Eli kasvisruoka on todella vieras ajatuskin vaikka olen kolmekymppinen, koulutettu, kaupunkilaisnainen.

Täällä 40v akateeminen helsinkiläisnainen, kasvissyöjä yli 10v. Ikinä en ole ostanut granaattiomenaa, litsiä tms kaukaa tuotua eksoottista hedelmää. Mielestäni paljon fiksumpaa on suosia satokauden lähiruokaa. Asuessani Euroopan ulkopuolella tuli erinäiset eksoottiset hedelmät tutuksi, kun olivat siellä paikallista lähiruokaa. Suomessa en ole noita papaijoita yms kaivannut, eikä minusta ole mikään sivistyksen merkki tunnistaa ja ostaa mitä ihmeellisempiä ja kaukaa tuotuja tuotteita.

Jokainen ihminen on oikeasti erillinen yksilö, mutta sitä tyhmät vanhemmat eivät ymmärtäneet. Kaikenlainen persoonallisuuden epämääräisyys, rajatilahäiriö vanhemmilta lapsille.

Ei voisi olla pahempaa kuin syntyä rajattomien vanhempien leluksi.

Valtavat odotukset teillä on omia vanhempia kohtaan, kaikki pitäisi näyttää ja käyttää. Mun vanhemmat ei puhu vieraita kieliä (sen aikaisessa kansakoulussa ei opetettu), eivät ole käyneet ulkomailla paitsi tyyliin Haaparanta ja pohjois-Norja, hotellissa ei yövytty lapsena koskaan, asuntoa eivät ole vuokranneet, kaupunkibusseilla ajelleet jne. Mutta en minä sitä heiltä odottanutkaan! Olen vieläpä perusluonteeltani ujo ja arka, mutta vanhemmillani oli kyky kannustaa mua yrittämään itse uusia asioita (siis jo pienenä) ja luontainen uteliaisuus auttoi muuten eteenpäin. Nyt on tehty ja reissattu, jopa ollen niillä vanhemmilla oppaana. Osaksi olen opetellut katsomalla, osaksi kokeilemalla ja kysymällä. Jos en ole jotain uskaltanut, niin itsestähän se on kiinni.

Oon syntynyt -66, vanhemmat ennen sotia syntyneitä. Lapseton, mutta en omasta syystäni.

Raha. Siitä ei puhuttu, sitä ei ollut olemassakaan. Jotenkin mielsin, että olemme köyhiä. Toisaalta sain kaiken kohtuullisen mitä pyysin. Ja olen syönyt ravintolassa ja matkustellut lapsena, vaikka olen syntynyt 60-luvulla. Olisin toivonut, että minulle olisi puhuttu rahasta ja opetettu miten sitä käytetään.

Ristiriidat. Kotonani ei ikinä riidelty. Kerran isäni ei sulkenut ovea perässään, vaan paukautti sen äänekkäästi kiinni. Olin ihan ihmeissäni, että mitä täällä tapahtuu. Pelkään edelleen riitoja ja välienselvittelyä, luikertelen pakoon kuin käärme, hautomaan omaan pesääni...

Sellaisesta matalamielisestä, vähä-älyisestä ilkeydestä ihmisten ominaisuuksia kohtaan en tiennyt juuri mitään, ja luulin sellaisten ihmisten olevan jotain todella harvalukuisia ja jollain tavalla omituisia tyyppejä. Meillä oli meistä riippumattomista syistä lapsuudessa ympärillä mm. homopari, kehitysvammaisia, romaneita ja suomenruotsalaisia (heh) ja lapsesta asti kun sellaisessa ympäristössä kasvaa eikä omat vanhemmat mitenkään erityisesti heistä puhu, muuten kuin ihmisistä yleensä, niin on kyllä melkein parikymppinen minä aika puulla päähän lyöty kun ihan kouluttautuneet, hyvätuloiset, järkevänOLOISET ihmiset ovat tällaisia ihmisryhmiä/tyyppejä vastaan/ilkeitä ihan vaan kun haluavat olla.

Vierailija kirjoitti:

Syntynyt 80. Uskonnollinen ja akateeminen perhe, paradoksaalisesti vähän kallellaan vasemmalle.

- länsimainen kaupallinen viihde kielletty ja blokattu, mm kolmoskanavaa ei annettu virittää telkkariin. My little ponyt, halinallet, barbit yms lelut oli pannassa.

- musiikkina soi vain klassinen musiikki tai virret. Poppia, iskelmää, ns kevyempää musiikkia ei koskaan. Niitä paheksuttiin. Teini-iassa katsoin ylen top 40-lista ohjelmaa ja vanhemmat valitti kun kuuntelin "roskaa."

- herkut ja pikaruoka pannassa, pidettiin paheellisena amerikkalaisena hapatuksena. Kävin 6lk luokkaretkellä ekaa kertaa mäkkärissä, vanhemmat otti yhteyttä rehtoriin, miten kouluajalla voidaan käydä moisessa paheen pesässä.

- alkoholin suhteen opin vanhemmilta, että yhdenkin saunakaljan juoja on "viinamäen miehiä ja puliukko“. Kohtuukäyttöä ei ollut.

Oli paljon muitakin mutta nämä tuli ekana mieleen. Kirjoitan myöhemmin lisää.

Kerro lisää. Kerro lisää noita kuriositeetteja ja sitten oma analyysisi, miten on mahdollista että hiekkaa on hörähtänyt noin paljon lönttäntöörään ja töpsöttimen reikään akateemisilla aikuisilla ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisesta matalamielisestä, vähä-älyisestä ilkeydestä ihmisten ominaisuuksia kohtaan en tiennyt juuri mitään, ja luulin sellaisten ihmisten olevan jotain todella harvalukuisia ja jollain tavalla omituisia tyyppejä. Meillä oli meistä riippumattomista syistä lapsuudessa ympärillä mm. homopari, kehitysvammaisia, romaneita ja suomenruotsalaisia (heh) ja lapsesta asti kun sellaisessa ympäristössä kasvaa eikä omat vanhemmat mitenkään erityisesti heistä puhu, muuten kuin ihmisistä yleensä, niin on kyllä melkein parikymppinen minä aika puulla päähän lyöty kun ihan kouluttautuneet, hyvätuloiset, järkevänOLOISET ihmiset ovat tällaisia ihmisryhmiä/tyyppejä vastaan/ilkeitä ihan vaan kun haluavat olla.

Homoja kohtaan ovat ilkeitä ahdasmieliset uskovaiset ja sitten piilohomot.

Kehitysvammaisia kohtaan ovat ilkeitä älyllisesti vammaiset. Lisäksi sellaiset ihmiset saattavat vältellä kehitysvammaisia, jotka ovat saaneet tarpeekseen jostain hyvin rasittavasta ja inhottavasta yksilöstä/yksilöistä, esim työnsä kautta.

Romanit eivät kaikki ole lainkuuliaisia ja sinä tiedät sen. On kiva jos on ainoastaan positiivisia kokemuksia heistä.

Suomenruotsalaiset eivät ole sen parempia kuin suomensuomalaisetkaan ja eiköhän sitä suomalaisetkin saa kokea ilkeilyä ja julmuutta siinä missä vähemmistötkin.

Se on vaan siinä, jos kuulut vähemmistöön niin silloin voi enemmän älistä ja ulista kaikesta kiusaamisesta ja vaikkei ole edes kiusattukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksoottiset ruoan raaka-aineet. Meillä tehtiin perusruokaa eli perunoita ja kastiketta. Tunnistan perunan ja porkkanan ja banaanin, omenan , appelsiinin. Muut kasvikset ovat ihan outoja enkä esim. Hevi-osastolta uskalla ostaa mitään litsejä, granaattiomenoita ym. Eli kasvisruoka on todella vieras ajatuskin vaikka olen kolmekymppinen, koulutettu, kaupunkilaisnainen.

Täällä 40v akateeminen helsinkiläisnainen, kasvissyöjä yli 10v. Ikinä en ole ostanut granaattiomenaa, litsiä tms kaukaa tuotua eksoottista hedelmää. Mielestäni paljon fiksumpaa on suosia satokauden lähiruokaa. Asuessani Euroopan ulkopuolella tuli erinäiset eksoottiset hedelmät tutuksi, kun olivat siellä paikallista lähiruokaa. Suomessa en ole noita papaijoita yms kaivannut, eikä minusta ole mikään sivistyksen merkki tunnistaa ja ostaa mitä ihmeellisempiä ja kaukaa tuotuja tuotteita.

Minusta kyllä ihminen ei ole kovin älykäs tai sivistynyt jos ei tunnista muuta kuin perunan ja porkkanan. Tai sivistys on hyvin kapeaa.

Elin lapsuuteni uskonnollisessa yhteisössä, missä ystävyyssuhteet ei-uskovaisiin olivat kiellettyjä. Ainut likimainkaan ikäiseni samaan uskonnolliseen yhteisöön kuuluva tyttö, joka asui meidän lähellä, kiusasi minua, joten minulla ei ollut ollenkaan kavereita. Sen vuoksi ystävystyminen ihmisten kanssa on ollut aikuisenakin vaikeaa.

Toinen asia on konsertit ja teatterit. Toki joihinkin koululla järjestettyihin, oppilaille "pakollisiin" konsertteihin ja taikuriesityksiin osallistuttiin, mutta en ole koskaan käynyt missään esityksessä, mihin olisi tarvittu lippu. Kynnys niihin osallistumiseen on edelleen aika korkea, vaikka en niitä enää vääränä tai pahana pidäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä varsinaista tynnyrielämää ole mutta minulle valkeni vasta aikuisena, että kuka tahansa - jopa minun kaltainen työläisperheen kasvatti - voi ostaa antiikkihuonekaluja.

Olin niitä ihaillut lehdissä mutta en ollut tajunnut, että niiden saamiseksi riittää, kun on rahaa. Aatelisarvoa tai virkamiessukua ei tarvitse olla.

Miten se sitten valkeni?

Vierailija kirjoitti:

Seksi, seksuaalisuus ja kaikki siihen liittyvä. En edes ole erityisen uskonnollisesta kodista (perus. helluntailaisperhe, ei tiukimmasta päästä lainkaan)

Meillä vaan ei kertakaikkiaan puhuttu mistään seksistä tai siihen viittaavasta koskaan ja kysyä ei saanut. Niihin aikoihin koulussa, ainakaan meidän pienessä kyläkoulussa ei ollut mitään opastusta asiaan. Kun 17-vuotiaana, salaa tietysti minulla oli ensimmäinen mahdollisuus seksiin, siitä ei tullut yhtään mitään. En siis tarkalleen tiennyt mihin penis pitäisi laittaa, johonkin haaraväliin mutta mihin kohtaan. Ei siitä ähellyksestä mitään tullut ja poika lähti tuskastuneena kotiinsa. 

Ei tainnut sitten hänkään tietää.

Sosiaaliset suhteet. Lapsille ei puhuttu, käskettiin vain tekemään jotain. Kavereina sai olla vain valitut lapset, joiden vanhemmat eivät olleet eronneet. Lopulta ei ollut enää kavereitakaan, kun en osannut keskustella murrosikäisten jutuista.