Minkä asian osalta kasvoitte lapsuutenne tynnyrissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisesta matalamielisestä, vähä-älyisestä ilkeydestä ihmisten ominaisuuksia kohtaan en tiennyt juuri mitään, ja luulin sellaisten ihmisten olevan jotain todella harvalukuisia ja jollain tavalla omituisia tyyppejä. Meillä oli meistä riippumattomista syistä lapsuudessa ympärillä mm. homopari, kehitysvammaisia, romaneita ja suomenruotsalaisia (heh) ja lapsesta asti kun sellaisessa ympäristössä kasvaa eikä omat vanhemmat mitenkään erityisesti heistä puhu, muuten kuin ihmisistä yleensä, niin on kyllä melkein parikymppinen minä aika puulla päähän lyöty kun ihan kouluttautuneet, hyvätuloiset, järkevänOLOISET ihmiset ovat tällaisia ihmisryhmiä/tyyppejä vastaan/ilkeitä ihan vaan kun haluavat olla.

Homoja kohtaan ovat ilkeitä ahdasmieliset uskovaiset ja sitten piilohomot.

Kehitysvammaisia kohtaan ovat ilkeitä älyllisesti vammaiset. Lisäksi sellaiset ihmiset saattavat vältellä kehitysvammaisia, jotka ovat saaneet tarpeekseen jostain hyvin rasittavasta ja inhottavasta yksilöstä/yksilöistä, esim työnsä kautta.

Romanit eivät kaikki ole lainkuuliaisia ja sinä tiedät sen. On kiva jos on ainoastaan positiivisia kokemuksia heistä.

Suomenruotsalaiset eivät ole sen parempia kuin suomensuomalaisetkaan ja eiköhän sitä suomalaisetkin saa kokea ilkeilyä ja julmuutta siinä missä vähemmistötkin.

Se on vaan siinä, jos kuulut vähemmistöön niin silloin voi enemmän älistä ja ulista kaikesta kiusaamisesta ja vaikkei ole edes kiusattukaan.

Kas, tässä saimmekin heti esimerkin mainitusta matalamielisestä ilkeydestä.

Tämä on vähän nololta tuntuva juttu koska puutteet hygieniassa herättävät niin voimakkaita tunteita, mutta menköön, eihän syy ollut omani. Kasvoin erittäin pidättyväisen yksinhuoltajaäidin poikana eikä minulle koskaan kerrottu miten "kalsarialueen" vehkeet, vaot ja raot pestään. Olin oikeasti about 20-vuotias kun asia valkeni minulle. Voin vain kuvitella kuinka moni ihminen ennen tuota ajatteli että eikö tuo käy koskaan suihkussa...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meidän perheessä matkustettiin 1980-luvulla joka kesä, vaikka oltiin oikeasti köyhiä. Ei tietenkään lentokoneella eikå yleensä Pohjoismaita pitemmälle, mutta autolla ja junalla kotimaassa. Yövyttiin leirintä-alueilla ja sukulaisissa. Käytiin katsomassa maisemakohteita, vanhoja kirkkoja ja vanhoja rakennuksia, puistoja, museoita, tehtaita, kansallispuistoja, kaupunkeja. Ravintoloissa ei syöty, vaan ostettiin kaupoista leipäaineksia ja illalla grillattiin sen illan leirintä-alueella.

Minä kasvoin pimennossa small talkista ja väkivaltaviihteestä. Meillä katsottiin kyllä telkkaria kotona, brittiläisiä dekkareita ja vanhoja länkkäreitä, mutta jotenkin aina sellaista, missä väkivalta tapahtui kulman takana piilossa ja sen seurauksia vaan ratkottiin. En vieläkään siedä väkivallan näyttämistä.

Tämä kuulostaa idylliseltä ja todella sympaattiselta. Meillä matkustelu jäi kokonaan väliin koska yksinhuoltajavanhempani ei kerta kaikkiaan jaksanut normiarjen lisäksi mitään ylimääräistä. Ymmärrän häntä täysin ja kunnioitan hänen onnistumisiaan, mutta asia on kieltämättä vähän harmillinen.

Väkivaltaviihteen "hyödyistä" olen samaa mieltä: se voi korkeintaan turruttaa ihmisiä.

Kasvoin ihan konkreettisesti tynnyrissä suunnilleen ikävuodet 0-4v. Mun vanhemmat piti mua ypöyksin pimeässä tynnyrissä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän nololta tuntuva juttu koska puutteet hygieniassa herättävät niin voimakkaita tunteita, mutta menköön, eihän syy ollut omani. Kasvoin erittäin pidättyväisen yksinhuoltajaäidin poikana eikä minulle koskaan kerrottu miten "kalsarialueen" vehkeet, vaot ja raot pestään. Olin oikeasti about 20-vuotias kun asia valkeni minulle. Voin vain kuvitella kuinka moni ihminen ennen tuota ajatteli että eikö tuo käy koskaan suihkussa...

Hyvin sinulla meni jos opit nuo JO 20 vuotiaana. Itse opin vasta 30 vuotiaana. Varmaan jotkut oppii vielä myöhemmin. Varmaan jotkut ei ikinä opi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meidän perheessä matkustettiin 1980-luvulla joka kesä, vaikka oltiin oikeasti köyhiä. Ei tietenkään lentokoneella eikå yleensä Pohjoismaita pitemmälle, mutta autolla ja junalla kotimaassa. Yövyttiin leirintä-alueilla ja sukulaisissa. Käytiin katsomassa maisemakohteita, vanhoja kirkkoja ja vanhoja rakennuksia, puistoja, museoita, tehtaita, kansallispuistoja, kaupunkeja. Ravintoloissa ei syöty, vaan ostettiin kaupoista leipäaineksia ja illalla grillattiin sen illan leirintä-alueella.

Tää on jännä. Me käytiin kesällä jossain (mummolassa, huvipuistossa jne.) autolla ja aina tehtiin automatkoille omat eväät mukaan. Nyt kun on oma perhe niin me käydään aina jossain huoltsikalla syömässä. Ikinä aleta mitään eväitten kanssa säätämään.

Kai tämäkin on sitä vaurastumista.

Nykyään ruoanlaitto on monille enemmän harrastus kuin ennen. Vastauksestasi tuli mieleen sellainen idyllinen ajatus että perhe voisi tehdä esim. aamulla yhdessä eväät (ja vanhemmat hypettää tilannetta sanomalla että päivällä päästäänkin syömään kunnolla!) ja sitten matkaan. Sopiva maisemapaikka, oli sitten sadetta tai auringonpaistetta ja koko perhe mutustamaan niitä aamulla tehtyjä eväitä...

Vierailija kirjoitti:

Huumeet. Ajattelin, että kaikki huumeita käyttävät ovat jotain katuojassa makaavia syrjäytyneitä hulluja. Oli järkytys kun muutin 18 vuotiaana ulkomaille ja tajusin, kuinka yleisiä huumeet ovat ja suurin osa niitä käyttävistä on ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, jopa perheenäitejä ja -isiä, jotka rentoutuvat juhlissa jonkun aineen avulla. Valistus lienee menneen hyvin perille, koska en ole koskaan huumeita kokeillut, mutta en enää todellakaan osaa pitää niitä kovin haitallisena kohtuudella käytettynä. Vaarallisinta huumeissa taitaa olla epäpuhdas kama, josta ei voi olla varma mitä se oikein on. 

Tähän liittyen: tunnetussa eläinkokeessa rotta laitettiin tyhjään häkkiin jonka ainoana kalusteena oli kaksi juomapulloa: toisessa puhdasta vettä, toisessa huumausaineella varustettua (en enää muista oliko se kokaiinia vai heroiinia). Lopputulos: kaikki rotat joille testi tehtiin, päätyivät tap p amaan itsensä yliannostukseen. Johtopäätös: jotkin aineet ovat niin koukuttavia että biologia vetää olion kuolemaan saakka.

Vuosia myöhemmin tehtiin toinen koe. Siinäkin oli rotta ja kaksi pulloa, mutta lisäksi häkissä oli muita rottia, runsaasti pehmikkeitä ja rotille mieluisaa askarreltavaa. Lopputulos: rotat yleensä testasivat molempien vesipullojen sisältöä mutta päätyivät juomaan puhdasta vettä. Ei kuolemia. Johtopäätös: kun perustarpeet eivät täyty, on paljon helpompi päätyä huumekoukkuun.

Olin todella lapsellinen ja sinisilmäinen ainoa lapsi. Ei ollut vertailupohjaa. Aina kehotettiin kunnioittamaan vanhempia, käyttäytymään sivistyneesti, kiittämään, niiamaan ja olemaan kohtelias. Katsekontaktin piti olla tiivis ja avoin tai muuten oli epäilyttävästi pälyilevä huijari.

Noh, näin omalla elämänkokemuksella parikymmentä vuotta myöhemmin totean: suoraan silmiin tuijottajaa pidetään hulluna tai stalkkerina, sivistynyt käytös tarkoittaa ”jyrää mun yli”. Vanhempia ihmisiä ei pidä myöskään kunnioittaa ilman erityistä syytä. Muuten puiston dena-Teuvokin olisi kunnioitettava vanhus, koska ikä. Ei ei, nyt elän omalla tavallani hyvällä menestyksellä, vaikka se vanhempiani kyrsiikin.

Kaikenlaisia käytöstapoja jäi oppimatta, mutta pahin ehkä vessaharjan käyttö: luulin, että se on vain siivouspäiviä varten. Poikaystävän äiti sitten kerran nätisti ohjeisti kun oli ilmeisesti jotkut kikkurat jäänyt. Vieläkin hävettää, 20 vuotta myöhemmin.

Ihanaa että on ollut näin paljon muitakin, joiden perheissä ei ole paljon ravintoloissa käyty. Omat vanhempani ovat koulutettuja ja suht matkustelleita ihmisiä, ja olen syntynyt 80-luvun alussa, mutta silti monet käytöstavat olen saanut opetella aikuisena, eikä ne tule niin kovin luontevasti...

Toinen asia jonka olen oppinut vasta aikuisena poikaystäviltä: että on ok haluta asioita itselleen, sitä ei tarvitse hävetä. Viihde, hemmottelu ja nautiskelu eivät kuulunut lapsuudenkotiin. Myös positiivisten tunteiden ilmaisu ja ihan sen kommunikointi että haluaa toisen seuraa, on ollut jotain, jota olen oppinut muilta ihmisiltä kuin vanhemmiltani.

Juttelu ja sosiaalinen kanssakäynti. Vanhemmat eivät jutelleet minulle mitään. :D Puhetaitoni on siksi varsin heikko nykyään ja ihmiset kysyvät usein "mitä?" kun sanon jotain.

vm1981

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia käytöstapoja jäi oppimatta, mutta pahin ehkä vessaharjan käyttö: luulin, että se on vain siivouspäiviä varten. Poikaystävän äiti sitten kerran nätisti ohjeisti kun oli ilmeisesti jotkut kikkurat jäänyt. Vieläkin hävettää, 20 vuotta myöhemmin.

Oijoij, sama täällä... Yksinhuoltajaäitini ei jaksanut pitää huolta ihan kaikesta, joten lapsena minullekin syntyi se ajatus että pytty pestiin vain kun oli tulossa vieraita jos silloinkaan. Muistan elävästi ekasta asunnostani tilanteen jossa isäni oli ensimmäistä kertaa kylässä ja hän puhisten, tuhisten ja matalalla äänellä kiroillen pesi vessanpyttyni. Silloin jotenkin oletin/ymmärsin että pytyn pitäisi olla oikeastaan aina puhdas. Opetus tuntui silti nololta.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa että on ollut näin paljon muitakin, joiden perheissä ei ole paljon ravintoloissa käyty. Omat vanhempani ovat koulutettuja ja suht matkustelleita ihmisiä, ja olen syntynyt 80-luvun alussa, mutta silti monet käytöstavat olen saanut opetella aikuisena, eikä ne tule niin kovin luontevasti...

Toinen asia jonka olen oppinut vasta aikuisena poikaystäviltä: että on ok haluta asioita itselleen, sitä ei tarvitse hävetä. Viihde, hemmottelu ja nautiskelu eivät kuulunut lapsuudenkotiin. Myös positiivisten tunteiden ilmaisu ja ihan sen kommunikointi että haluaa toisen seuraa, on ollut jotain, jota olen oppinut muilta ihmisiltä kuin vanhemmiltani.

Huomaan vastaavani todella moneen viestiin tässä ketjussa mutta menköön: minäkin opin lapsuudenkodissani että kaikenlainen "ylimääräinen" viihdyke oli jotenkin tuomittavaa. Meillä ei koskaan ollut videonauhuria, ei pelikonsolia, ei cd-soitinta... Ainoa syy siihen että meille ostettiin C64-tietokone oli se että sillä pystyi (tai siis olisi pystynyt) ohjelmoimaan. En enää edes muista mitä kautta sain siihen kaikenlaisia pelejä joita sitten puolisalaa yritin pelata.

Matkat ulkomaille, käynnit ravintoloissa jne. kaikenlainen kaupunkielämä. Maaseudulle / maataloon en muuta enää kilon palasina.

En käynyt lapsena koskaan ulkomailla. En kyllä koe että siitä olisi mitään haittakaan ollut. Aikuisena olen ollut ulkomailla työn ja lomailun puolesta ihan riittävästi.

Minulle lapsena oli ihmeellisiä asioita joita toteutettiin vasta koulussa ala-asteella: uimahallissa käynti,elokuviin meno,teatterissa käynti jne lapsuudenperheessä ei käyty missään,huvipuistoonkin pääsin koulusta. Ei myöskään matkusteltu,eikä käyty Helsingissä eikä tampereellakaan.

Ei oikeastaan mistään, olen 1974 syntynyt joten kyllä silloin 80-luvulla oli kaikenlaista, luettiin lehdistä ja kirjoista ja katsottiin telkkaria kun nettiä ei ollut.

Missään hienommassa hotellissa ei koskaan lapsuuden perheen kanssa oltu, autolla matkailtiin kotimaassa ja vähän Ruotsissa, oltiin joskus teltassakin yötä, mutta yleensä sukulaisten luona tai laivalla. Lentokoneessa matkustin vasta keski-ikäisenä. Mutta ei ne nyt sinänsä ollut silti vieraita asioita koska niitä näki telkkarissa koko ajan ja luki kirjoista. 

Tynnyrissä kasvaminen on sitä ettei edes tiedä asioista.

Köyhyys ei tullut tutuksi ja se on ollut kompastuskivenä.

On kyllä outoa jos 70-luvulla syntynyt ei ole käynyt edes grillillä tai ruotsinlaivalla.

Ei ulkomaanmatkailua, ei autoilua, koska ei ollut autoa, ei käyty ravintoloissa, juurikaan ei ollut sukujuhlia (hyvin pieni suku molemmilla vanhemmilla). Lomat oltiin mökillä, se onneksi oli kokemus piirissä. Muutettiin aika ajoin paikkakuntia työn vuoksi, joten ei oikeastaan sellaista lapsuudenkotiseutuakaan ole muodostunut puhumattakaan joukosta lapsuuden kavereita. Onneksi oli kotona vanhemmilla rakkaus kirjallisuuteen ja tietoon, joka on minuakin avittanut elämässä.