Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Perheellinen nainen, mitä miettisit jos joku nainen lähestyisi sua ja väittäisi seurustelevansa miehesi kanssa?!!
17.06.2019 |
Siis kysyn että tekeekö jotkut tällaisia källejä kiusallaan vai onko "ei savua ilman tulta"?
Kommentit (250)
Vähän riippuu tilanteessa. Olisko tämä nainen järkyttynyt, kun on saanut tietää musta? Vai tulisiko hän kiusaamaan ja ähäkutti, mä olen miehesi valittu?
Jos ekaa sorttia, lohduttaisin. Jutusteltaisiin enemmän. Ehkä parannettais maailmaa viinilasin äärellä, kun mies tulis kotiin. Oho! Mites se ero tuliskaan nopeeta?
Jos olisi ilkiö ja kuvittelee tekevänsä mulle (tuntemattomalle) kiusaa, niin toteaisin viileästi: "juu, semmonenhan se on". "sillähän teitä panoluuskia riittää". Poistuisin paikalta. Tai sitten en sanois mitään, ehkä vähän kohauttaisin hartioita ja poistuisin paikalta. - miehestä ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti uskoisin koska kaikki mieheni on olleet pettureita ja valehtelijoita, mutta yksi hyvä tapa on saada selvyys asioista on kysyä millainen mies on sängyssä. Miehet ei tapojaan muuta.
Ottaisin häneltä yhteystiedot ja vaatisin todisteita. Jos häneltä ei irtia todisteita ja on vakaasti sitä mieltä, että miehelläni on häneen suhde, niin asia lähtisi oikeuteen kunnianloukkauksena, mikäli hän valehtelee.
Yksi nainen sanoi iskevänsä minun mieheni. Kerroin miehelleni ja hän nauroi. Seuraavan kerran kun näimme kyseistä naista illanvietossa, niin menimme mieheni kanssa hänen luokseen ja kysyimme "miten menee" nainen ei ollut kiinnostunut seurastamme.
Naurahtaisin koska väite olisi naurettava, mutta toki tuollaista tyhjästä keksinyt nainen pelottaisi/saisi minut hermostuneeksi. Miettisin, että ei ole ihan syyntakeinen, pitää varoa. Kertoisin varmasti myös miehelleni kohtaamisesta. Todella vaikea kuvitella tuollaista tilannetta, tällä hetkellä täysi mahdottomuus. Varoisin naista tulevaisuudessa, en levittelisi juoruja, etten provosoisi mielisairasta. Ei minua harmittaisi hänen kuvitelmansa, pellottaisi kyllä.
Valitettavasti en voi vastata sellaisesta näkökulmasta, että olisi mahdollista, että miehelläni olisi toinen. Sellaisessa tilanteessa toteaisin varmaan, että "kiitos tiedosta. En halua kuulla sinusta enää koskaan, selvitän asian mieheni kanssa". Kävisin asiat läpi mieheni kanssa, eroaisin, keräisin itseni ja jatkaisin elämää. Toivottavasti naisessa olisi edes jotain hyvää mikäli tulisi olemaan lastemme kanssa tekemisissä. Ikävä tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Niin millä tavalla miehesi maksoi? Tapahtuiko hänen elämässään siis samanlainen romahdus kuin toisen naisen?
Oletan, että ei. Miehesi siis "maksoi kostamalla" tuolle naiselle = maksatti tuolla naisella oman laskunsa. Mikä paskahousu.
Ja sinä vielä pöksyt kuumana tuollaista röllykkäkusiaista himoitset.
Mies ei olis halunnut tehdä sitä minkä pakotin hänet tekemään. Hän koki sen hyvin kiusallisena itseään ajatellen. Ja kyllähän se olikin, sen voin myöntää.
Mutta siinä kohti laitoin hänet valitsemaan, ok, ei tarvitse tehdä jos noin pahalta tuntuu, mutta tää meidän juttu oli sitten tässä. Jonka jälkeen hän sanoi tekevänsä tarvittaessa ihan mitä vaan, vaikka "syövänsä sankollisen pa*skaa".
Mä en kokenut miestäni tuossa kohti paskahousuna vaan ihmisenä, joka teki oikeutta munkin tunteille ja pelasti yhteiselämämme. Ja niin kuin jo sanottu, todellakin pöksyt kuumana sitä "röllykkäkusiaista" himoitsen :D Älä kysy miksi, en osaa selittää... Mut okei, onhan hän ollut hottis mun silmissä aina ennenkin (ja näköjään muidenkin), mut pitkässä suhteessa ihminen helposti vähän kulahtaa toisen silmissä. Aloin tuon ravistuksen seurauksena kai nähdä hänet jotenkin uusin silmin, tai jotain.
En enää ylipäätään koe tarvetta miettiä mitään syvällisiä meidän suhteen, nautin vaan kun on kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on eläkkeellä ja on melkein aina kotona, ei suostu käymään juuri missään. Ajattelisin, että naisen on pakko olla nettituttava tai joku kaheli. Tai on erehtynyt henkilöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyytäisin kuvailemaan äijän kullin ja kassit.
Samoin. Mieheni on ympärileikattu.
Jos asiassa olisi perää, Ihmettelisin korkeintaan miehen keski-iän kriisin syvyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Niin millä tavalla miehesi maksoi? Tapahtuiko hänen elämässään siis samanlainen romahdus kuin toisen naisen?
Oletan, että ei. Miehesi siis "maksoi kostamalla" tuolle naiselle = maksatti tuolla naisella oman laskunsa. Mikä paskahousu.
Ja sinä vielä pöksyt kuumana tuollaista röllykkäkusiaista himoitset.
Mies ei olis halunnut tehdä sitä minkä pakotin hänet tekemään. Hän koki sen hyvin kiusallisena itseään ajatellen. Ja kyllähän se olikin, sen voin myöntää.
Mutta siinä kohti laitoin hänet valitsemaan, ok, ei tarvitse tehdä jos noin pahalta tuntuu, mutta tää meidän juttu oli sitten tässä. Jonka jälkeen hän sanoi tekevänsä tarvittaessa ihan mitä vaan, vaikka "syövänsä sankollisen pa*skaa".
Mä en kokenut miestäni tuossa kohti paskahousuna vaan ihmisenä, joka teki oikeutta munkin tunteille ja pelasti yhteiselämämme. Ja niin kuin jo sanottu, todellakin pöksyt kuumana sitä "röllykkäkusiaista" himoitsen :D Älä kysy miksi, en osaa selittää... Mut okei, onhan hän ollut hottis mun silmissä aina ennenkin (ja näköjään muidenkin), mut pitkässä suhteessa ihminen helposti vähän kulahtaa toisen silmissä. Aloin tuon ravistuksen seurauksena kai nähdä hänet jotenkin uusin silmin, tai jotain.
En enää ylipäätään koe tarvetta miettiä mitään syvällisiä meidän suhteen, nautin vaan kun on kivaa.
Minuakin kiinnostaa, mitä siis käytännössä tapahtui? Käyttikö mies väkivaltaa tuota naista tai jotakuta hänen läheistään kohtaan? Kenties lemmikkieläintä? Mustasiko naisen maineen jotenkin? Hankki potkut?
Aika vähän sellaisia asioita tulee mieleen, jotka eivät olisi rikoksia. Joku pieni pahanpuhuminen kylillä tietysti ei ole, mutta ei se nyt yleensä kenenkään elämää kovin tuhoakaan.
Eli mitä hän teki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Revisiitä kirjoitti:
Mä, ikävä kyllä, tuhoaisin sen naisen elämän. Kertoisin nimettömänä sen työpaikalle, vanhemmille, sukulaisille, facebook-kavereille, lapsille ja lemmikkieläimille. Eläisin kotona mieheni kanssa kuin en tietäisi mitään. Mies jättäisi hyvin pian hysteerisesti elämänsä siruja kokoon keräävän letukan ja meidän rakkauselämä kukoistaisi pikku syrjähypyn jälkeen parempana kuin ikinä. Edessä on vielä lasten rippijuhlat, häät, lastelasten syntymät, yhteinen vanhuus ja hautapaikka. Se toinen nainen menettää kaiken. Eikä mua kaduta.
Mielenkiintoista.
Luulisi, ettei pettämisen, siis kokonaisen suhteen eikä yksittäisen hairahduksen, jälkeen enää tekisi mieli elellä kulissiliitossa. Miten tuossa voi enää katsoa toista syvälle silmiin ja uskoa, kun mies vannoo rakastavansa ja pitävänsä sinua kauneimpana ja parhainpana asiana elämässään "Missä olisinkaan ilman sinua?" - No sen toisen naisen kanssa.
Juuri siksi. Mies on tälle voitonmerkki ja saalis.
Miettisin, että eikö Tinder ole sinkkuja pullollaan.
Jännä miten se varattu mies vaikuttaa usein paremmalta vaihtoehdolta kuin sinkku.. mut silti jos mies vapautuu, kariutuu usein se suhde uudenkin kanssa. Miksi? Koska arki. Koska edelleen ihan tavallinen mies kuten ne sinkutkin.
Paitsi että jossain määrin epäluotettavampi kun lähtihän se sinunkin matkaasi.
En tajua, en itse haluaisi sellaista miestä joka osoittaa kiinnostusta muihin myös vakiintuessaan. Ei ole true love-materiaalia, jatkaisin etsintää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Niin millä tavalla miehesi maksoi? Tapahtuiko hänen elämässään siis samanlainen romahdus kuin toisen naisen?
Oletan, että ei. Miehesi siis "maksoi kostamalla" tuolle naiselle = maksatti tuolla naisella oman laskunsa. Mikä paskahousu.
Ja sinä vielä pöksyt kuumana tuollaista röllykkäkusiaista himoitset.
Mies ei olis halunnut tehdä sitä minkä pakotin hänet tekemään. Hän koki sen hyvin kiusallisena itseään ajatellen. Ja kyllähän se olikin, sen voin myöntää.
Mutta siinä kohti laitoin hänet valitsemaan, ok, ei tarvitse tehdä jos noin pahalta tuntuu, mutta tää meidän juttu oli sitten tässä. Jonka jälkeen hän sanoi tekevänsä tarvittaessa ihan mitä vaan, vaikka "syövänsä sankollisen pa*skaa".
Mä en kokenut miestäni tuossa kohti paskahousuna vaan ihmisenä, joka teki oikeutta munkin tunteille ja pelasti yhteiselämämme. Ja niin kuin jo sanottu, todellakin pöksyt kuumana sitä "röllykkäkusiaista" himoitsen :D Älä kysy miksi, en osaa selittää... Mut okei, onhan hän ollut hottis mun silmissä aina ennenkin (ja näköjään muidenkin), mut pitkässä suhteessa ihminen helposti vähän kulahtaa toisen silmissä. Aloin tuon ravistuksen seurauksena kai nähdä hänet jotenkin uusin silmin, tai jotain.
En enää ylipäätään koe tarvetta miettiä mitään syvällisiä meidän suhteen, nautin vaan kun on kivaa.
Minuakin kiinnostaa, mitä siis käytännössä tapahtui? Käyttikö mies väkivaltaa tuota naista tai jotakuta hänen läheistään kohtaan? Kenties lemmikkieläintä? Mustasiko naisen maineen jotenkin? Hankki potkut?
Aika vähän sellaisia asioita tulee mieleen, jotka eivät olisi rikoksia. Joku pieni pahanpuhuminen kylillä tietysti ei ole, mutta ei se nyt yleensä kenenkään elämää kovin tuhoakaan.
Eli mitä hän teki?
Ei mitään tuon suuntaistakaan. Sanoinhan jo, että ei mitään rikoksia tms. Mihinkään pahan puhumisen kostoon en itse edes alentuisi. Mutta on kyllä paljonkin asioita, jotka ei ole rikoksia eikä välttämättä edes kostoksi miellettäviä, mutta jotka voi silti olla hyvinkin karvaita juttuja.
Ei sen naisen elämä siitä tuhoutunut mitenkään, hän jatkaa porskuttamistaan niin kuin aina ennenkin. Mutta niin hänen kannaltaan ikävä yhteensattuma siinä kuitenkin tapahtui, että tiedän asian olleen hänelle henkisesti vaikea ylipäästävä.
En tietenkään avaa asiaa täällä enempää, varmaan hyvin ymmärrätte miksi.
Jos kertoisin, moni (huumorintajuinen) ihminen tajuis, että se oli (mun näkökulmasta) aika koominenkin juttu ja ymmärtäis, miksi se oli mun miehelle niin kiusallista ettei hän aluksi meinannut koko asiaan suostua.
Ja senkin, miksi muhun laskeutui sen jälkeen niin suuri rauha ja seesteinen tunne, että puntit on nyt tosiaan kaikkien osapuolten kesken tasan, ihan syvällisellä tunnetasollakin. Sen jälkeen ei jäänyt enää mitään hampaankoloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Tulipa ikävät muistot mieleen. Itse uskoin aikanaan miehen selitykset ja hukassa olot ja mitä tähän aina liittyy. Meillä oli kanssa oikein huumainen kiimakausi. Sain tietää, että mies pettää toisen kanssa, siis uuden naisen kanssa.
Olen aina ajatellut, että koko kiimakausi on itseltäni ensinnä sitä, että alitajuisesti halusin varmistella, että mies saa kotoa, mitä haluaa ja toiseksi juuri jossain harhaisessa voitonhuumassa kierimistä.
Ei yhtään ollut voittajaolo tulla sieltä alas, toivotaan, että teillä niin ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Niin millä tavalla miehesi maksoi? Tapahtuiko hänen elämässään siis samanlainen romahdus kuin toisen naisen?
Oletan, että ei. Miehesi siis "maksoi kostamalla" tuolle naiselle = maksatti tuolla naisella oman laskunsa. Mikä paskahousu.
Ja sinä vielä pöksyt kuumana tuollaista röllykkäkusiaista himoitset.
Mies ei olis halunnut tehdä sitä minkä pakotin hänet tekemään. Hän koki sen hyvin kiusallisena itseään ajatellen. Ja kyllähän se olikin, sen voin myöntää.
Mutta siinä kohti laitoin hänet valitsemaan, ok, ei tarvitse tehdä jos noin pahalta tuntuu, mutta tää meidän juttu oli sitten tässä. Jonka jälkeen hän sanoi tekevänsä tarvittaessa ihan mitä vaan, vaikka "syövänsä sankollisen pa*skaa".
Mä en kokenut miestäni tuossa kohti paskahousuna vaan ihmisenä, joka teki oikeutta munkin tunteille ja pelasti yhteiselämämme. Ja niin kuin jo sanottu, todellakin pöksyt kuumana sitä "röllykkäkusiaista" himoitsen :D Älä kysy miksi, en osaa selittää... Mut okei, onhan hän ollut hottis mun silmissä aina ennenkin (ja näköjään muidenkin), mut pitkässä suhteessa ihminen helposti vähän kulahtaa toisen silmissä. Aloin tuon ravistuksen seurauksena kai nähdä hänet jotenkin uusin silmin, tai jotain.
En enää ylipäätään koe tarvetta miettiä mitään syvällisiä meidän suhteen, nautin vaan kun on kivaa.
Minuakin kiinnostaa, mitä siis käytännössä tapahtui? Käyttikö mies väkivaltaa tuota naista tai jotakuta hänen läheistään kohtaan? Kenties lemmikkieläintä? Mustasiko naisen maineen jotenkin? Hankki potkut?
Aika vähän sellaisia asioita tulee mieleen, jotka eivät olisi rikoksia. Joku pieni pahanpuhuminen kylillä tietysti ei ole, mutta ei se nyt yleensä kenenkään elämää kovin tuhoakaan.
Eli mitä hän teki?
Ei mitään tuon suuntaistakaan. Sanoinhan jo, että ei mitään rikoksia tms. Mihinkään pahan puhumisen kostoon en itse edes alentuisi. Mutta on kyllä paljonkin asioita, jotka ei ole rikoksia eikä välttämättä edes kostoksi miellettäviä, mutta jotka voi silti olla hyvinkin karvaita juttuja.
Ei sen naisen elämä siitä tuhoutunut mitenkään, hän jatkaa porskuttamistaan niin kuin aina ennenkin. Mutta niin hänen kannaltaan ikävä yhteensattuma siinä kuitenkin tapahtui, että tiedän asian olleen hänelle henkisesti vaikea ylipäästävä.
En tietenkään avaa asiaa täällä enempää, varmaan hyvin ymmärrätte miksi.
Jos kertoisin, moni (huumorintajuinen) ihminen tajuis, että se oli (mun näkökulmasta) aika koominenkin juttu ja ymmärtäis, miksi se oli mun miehelle niin kiusallista ettei hän aluksi meinannut koko asiaan suostua.
Ja senkin, miksi muhun laskeutui sen jälkeen niin suuri rauha ja seesteinen tunne, että puntit on nyt tosiaan kaikkien osapuolten kesken tasan, ihan syvällisellä tunnetasollakin. Sen jälkeen ei jäänyt enää mitään hampaankoloon.
Siis nainen koki jotain, mikä on erittäin vaikeasti henkisesti ylipäästävää + kärsii asiasta edelleen ja sun mies joutui kerran kiusalliseen tilanteeseen? Ja tämä on susta sitten puntit tasan?
Ei, kyllä aiempi oli oikeassa: miehesi on paskahousu, koska suostui tuollaiseen sun vuoksi. Tuottamaan pitkäaikaista henkistä kärsimystä ihmiselle, joka kanssa IHAN ITSE valitsi vehtailla. Itse vähän uiuiui oikein kiusaantui.
Ja sinä olet vähän vinksahtanut, jos moinen sulle mielihyvää ja rauhaa tuottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Niin millä tavalla miehesi maksoi? Tapahtuiko hänen elämässään siis samanlainen romahdus kuin toisen naisen?
Oletan, että ei. Miehesi siis "maksoi kostamalla" tuolle naiselle = maksatti tuolla naisella oman laskunsa. Mikä paskahousu.
Ja sinä vielä pöksyt kuumana tuollaista röllykkäkusiaista himoitset.
Mies ei olis halunnut tehdä sitä minkä pakotin hänet tekemään. Hän koki sen hyvin kiusallisena itseään ajatellen. Ja kyllähän se olikin, sen voin myöntää.
Mutta siinä kohti laitoin hänet valitsemaan, ok, ei tarvitse tehdä jos noin pahalta tuntuu, mutta tää meidän juttu oli sitten tässä. Jonka jälkeen hän sanoi tekevänsä tarvittaessa ihan mitä vaan, vaikka "syövänsä sankollisen pa*skaa".
Mä en kokenut miestäni tuossa kohti paskahousuna vaan ihmisenä, joka teki oikeutta munkin tunteille ja pelasti yhteiselämämme. Ja niin kuin jo sanottu, todellakin pöksyt kuumana sitä "röllykkäkusiaista" himoitsen :D Älä kysy miksi, en osaa selittää... Mut okei, onhan hän ollut hottis mun silmissä aina ennenkin (ja näköjään muidenkin), mut pitkässä suhteessa ihminen helposti vähän kulahtaa toisen silmissä. Aloin tuon ravistuksen seurauksena kai nähdä hänet jotenkin uusin silmin, tai jotain.
En enää ylipäätään koe tarvetta miettiä mitään syvällisiä meidän suhteen, nautin vaan kun on kivaa.
Eiköhän tässä ole vakka kantensa valinnut. Kiitoksia vaan teille kummallekin, että olette keränneet puolisonne pois markkinoilta niin ei kukaan normaali mene teihin haksahtamaan ja sillä elämäänsä pilaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Tulipa ikävät muistot mieleen. Itse uskoin aikanaan miehen selitykset ja hukassa olot ja mitä tähän aina liittyy. Meillä oli kanssa oikein huumainen kiimakausi. Sain tietää, että mies pettää toisen kanssa, siis uuden naisen kanssa.
Olen aina ajatellut, että koko kiimakausi on itseltäni ensinnä sitä, että alitajuisesti halusin varmistella, että mies saa kotoa, mitä haluaa ja toiseksi juuri jossain harhaisessa voitonhuumassa kierimistä.
Ei yhtään ollut voittajaolo tulla sieltä alas, toivotaan, että teillä niin ei käy.
Voi, olen pahoillani sun puolesta, tsemppiä sinne!
Mun mies ei pahemmin selitellyt, myönsi auliisti suunnilleen kaiken. Mut onhan se aina mahdollista, että jotain ikävää tapahtuu myös tulevaisuudessa, tässä tai jossain muussa asiassa. En mä kuitenkaan mieti sellaisia ennakkoon. Meillä on miehen kanssa pitkä yhteinen historia ja vahva suhde ja tosi hyvä olla yhdessä, tässä ja nyt.
Ajattelen, että mitä tahansa muutakin ikävää voi tulevaisuudessa tapahtua, meistä jompi kumpi voi vaikka yhtäkkiä kuolla sairaskohtaukseen, kuten kävi mun nelikymppiselle ystävälleni. Mä itse voin vammautua, tai rakastua johonkin toiseen, niin ettei siitä ole enää paluuta. Mitä vaan voi elämässä tapahtua.
Eipä noita kannata ennakkoon surra, eletään kun voidaan ja jos se elämä vieläpä tuntuu ihanalta, niin mitä sitä itse jarruttelemaan ja tuomaan taivaalle tummaa pilveä itse kehiteltyjen, synkkien skenaarioiden muodossa!
Kyllä niitä kuulkaa aika pipipäisiä kostajattaria on ja miehiä, jotka mukaan suostuvat. Yks ystävä joutui tilanteeseen, jossa vaimorakas oli vaatinut, että toisen naisen kanssa harrastetaan seksiä naisen kotona siten, että nainen jää kiinni teini-ikäiselle pojalleen, joka ei siis tiennyt äidin varatusta miehestä. Mies ei suostunut tähän, niin seuraava vaatimus koski työpaikkaa, työkavereita kun tavan mukaan olivat.
Ajatus oli siis ilmeisesti häpäistä nainen seksillä tai jotain muuta sekopäätä.
Alue: Aihe vapaa
Niin millä tavalla miehesi maksoi? Tapahtuiko hänen elämässään siis samanlainen romahdus kuin toisen naisen?
Oletan, että ei. Miehesi siis "maksoi kostamalla" tuolle naiselle = maksatti tuolla naisella oman laskunsa. Mikä paskahousu.
Ja sinä vielä pöksyt kuumana tuollaista röllykkäkusiaista himoitset.