Lue keskustelun säännöt.
Perheellinen nainen, mitä miettisit jos joku nainen lähestyisi sua ja väittäisi seurustelevansa miehesi kanssa?!!
17.06.2019 |
Siis kysyn että tekeekö jotkut tällaisia källejä kiusallaan vai onko "ei savua ilman tulta"?
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Ohjain tämän naisen mielenterveyspalvelujen piiriin ja säälisin sitä.
Perustele nyt hiukan miksi noin tekisit?
Myönnän että vähän luuseri vaikutelman tekee se toinen nainen jonka pitää tulla vaimolle kertomaan että seurustelee tämän miehen kanssa.
Ei ole mies itse tullut sanomaan , jostain syystä.
Mutta silti kiittäisin että kertoi ja siitä lähtisi selvittely.
Kysyisin naisen version ja sitten mieheni
Jos näyttäisi siltä että asiassa on perää, käynnistäisin eroprosessin .
Kun kaikki olisi selvää , en haluaisi kumpaakaan nähdä enää tai ainakin niin vähän kuin mahdollista.
Yhteiset aikuiset lapset kun on, niin kokonaan voi olla vaikeaa välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Niin millä tavalla miehesi maksoi? Tapahtuiko hänen elämässään siis samanlainen romahdus kuin toisen naisen?
Oletan, että ei. Miehesi siis "maksoi kostamalla" tuolle naiselle = maksatti tuolla naisella oman laskunsa. Mikä paskahousu.
Ja sinä vielä pöksyt kuumana tuollaista röllykkäkusiaista himoitset.
Mies ei olis halunnut tehdä sitä minkä pakotin hänet tekemään. Hän koki sen hyvin kiusallisena itseään ajatellen. Ja kyllähän se olikin, sen voin myöntää.
Mutta siinä kohti laitoin hänet valitsemaan, ok, ei tarvitse tehdä jos noin pahalta tuntuu, mutta tää meidän juttu oli sitten tässä. Jonka jälkeen hän sanoi tekevänsä tarvittaessa ihan mitä vaan, vaikka "syövänsä sankollisen pa*skaa".
Mä en kokenut miestäni tuossa kohti paskahousuna vaan ihmisenä, joka teki oikeutta munkin tunteille ja pelasti yhteiselämämme. Ja niin kuin jo sanottu, todellakin pöksyt kuumana sitä "röllykkäkusiaista" himoitsen :D Älä kysy miksi, en osaa selittää... Mut okei, onhan hän ollut hottis mun silmissä aina ennenkin (ja näköjään muidenkin), mut pitkässä suhteessa ihminen helposti vähän kulahtaa toisen silmissä. Aloin tuon ravistuksen seurauksena kai nähdä hänet jotenkin uusin silmin, tai jotain.
En enää ylipäätään koe tarvetta miettiä mitään syvällisiä meidän suhteen, nautin vaan kun on kivaa.
Minuakin kiinnostaa, mitä siis käytännössä tapahtui? Käyttikö mies väkivaltaa tuota naista tai jotakuta hänen läheistään kohtaan? Kenties lemmikkieläintä? Mustasiko naisen maineen jotenkin? Hankki potkut?
Aika vähän sellaisia asioita tulee mieleen, jotka eivät olisi rikoksia. Joku pieni pahanpuhuminen kylillä tietysti ei ole, mutta ei se nyt yleensä kenenkään elämää kovin tuhoakaan.
Eli mitä hän teki?
Ei mitään tuon suuntaistakaan. Sanoinhan jo, että ei mitään rikoksia tms. Mihinkään pahan puhumisen kostoon en itse edes alentuisi. Mutta on kyllä paljonkin asioita, jotka ei ole rikoksia eikä välttämättä edes kostoksi miellettäviä, mutta jotka voi silti olla hyvinkin karvaita juttuja.
Ei sen naisen elämä siitä tuhoutunut mitenkään, hän jatkaa porskuttamistaan niin kuin aina ennenkin. Mutta niin hänen kannaltaan ikävä yhteensattuma siinä kuitenkin tapahtui, että tiedän asian olleen hänelle henkisesti vaikea ylipäästävä.
En tietenkään avaa asiaa täällä enempää, varmaan hyvin ymmärrätte miksi.
Jos kertoisin, moni (huumorintajuinen) ihminen tajuis, että se oli (mun näkökulmasta) aika koominenkin juttu ja ymmärtäis, miksi se oli mun miehelle niin kiusallista ettei hän aluksi meinannut koko asiaan suostua.
Ja senkin, miksi muhun laskeutui sen jälkeen niin suuri rauha ja seesteinen tunne, että puntit on nyt tosiaan kaikkien osapuolten kesken tasan, ihan syvällisellä tunnetasollakin. Sen jälkeen ei jäänyt enää mitään hampaankoloon.
Siis nainen koki jotain, mikä on erittäin vaikeasti henkisesti ylipäästävää + kärsii asiasta edelleen ja sun mies joutui kerran kiusalliseen tilanteeseen? Ja tämä on susta sitten puntit tasan?
Ei, kyllä aiempi oli oikeassa: miehesi on paskahousu, koska suostui tuollaiseen sun vuoksi. Tuottamaan pitkäaikaista henkistä kärsimystä ihmiselle, joka kanssa IHAN ITSE valitsi vehtailla. Itse vähän uiuiui oikein kiusaantui.
Ja sinä olet vähän vinksahtanut, jos moinen sulle mielihyvää ja rauhaa tuottaa.
Ihmissuhteissa on aina riskinsä, se pitää aikuisten ihmisten tajuta. Ja tällaisissa kuvioissa on vielä suuremmat riskit, kuin ns. kahden kaupoissa. Aina voi tulla siipeen, eikä siinä kohti välttämättä kukaan tule lohduttamaan. Jos ei sitä kesta, ei kannata lähteä ihmissuhteisiin. Aikuisiahan tässä ollaan ja kaikki on omaa valintaa. Näin mä ajattelen.
Sekin on omaa valintaa, että sekaantuessaan varattuun, valitsee itse myös sen puolison kuviossa olemisen. Silloin ei olla parisuhteessa lähtökohtaisesti kaksin, vaan kolmisin. Ja puolisolla voi tiukassa tilanteessa olla suurikin valta siihen mielitiettyyn, miehethän ainakin lähes poikkeuksetta valitsevat alkuperäisen puolisonsa jos joutuvat valitsemaan. Eikä sillä alkuperäisellä puolisolla tietenkään ole mitenkään hellät mietteet sivusuhteen toista osapuolta kohtaan. Omaa puolisoaan hän yleensä kuitenkin rakastaa. Nämä realiteetit valitsee se, joka valitsee varatun.
Joo, mun mielestä meidän tilanteessa puntit on tosiaan erittäin hyvin tasan.
Eli sulle on ok, että toinen nainen kuittasi miehesi laskun. Onko hän muutenkin semmoinen siipeilijä luonteeltaan, maksattaa muilla viulunsa?
Sanoisin naiselle, että mukava kuulla, että mieheni kelpaa muillekin. Samaan hengenvetoon sanoisin olevani raskaana miehen parhaalle kaverille ja kuinka tämä nyt helpottaa minun päätöstä jättää mieheni. Jos nainen todella olisi suhteessa mieheeni, niin hän varmasti kertoisi nämä asiat hänelle. Tämän jälkeen odottelisin, että muuttuuko miehen käytös kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Niin millä tavalla miehesi maksoi? Tapahtuiko hänen elämässään siis samanlainen romahdus kuin toisen naisen?
Oletan, että ei. Miehesi siis "maksoi kostamalla" tuolle naiselle = maksatti tuolla naisella oman laskunsa. Mikä paskahousu.
Ja sinä vielä pöksyt kuumana tuollaista röllykkäkusiaista himoitset.
Mies ei olis halunnut tehdä sitä minkä pakotin hänet tekemään. Hän koki sen hyvin kiusallisena itseään ajatellen. Ja kyllähän se olikin, sen voin myöntää.
Mutta siinä kohti laitoin hänet valitsemaan, ok, ei tarvitse tehdä jos noin pahalta tuntuu, mutta tää meidän juttu oli sitten tässä. Jonka jälkeen hän sanoi tekevänsä tarvittaessa ihan mitä vaan, vaikka "syövänsä sankollisen pa*skaa".
Mä en kokenut miestäni tuossa kohti paskahousuna vaan ihmisenä, joka teki oikeutta munkin tunteille ja pelasti yhteiselämämme. Ja niin kuin jo sanottu, todellakin pöksyt kuumana sitä "röllykkäkusiaista" himoitsen :D Älä kysy miksi, en osaa selittää... Mut okei, onhan hän ollut hottis mun silmissä aina ennenkin (ja näköjään muidenkin), mut pitkässä suhteessa ihminen helposti vähän kulahtaa toisen silmissä. Aloin tuon ravistuksen seurauksena kai nähdä hänet jotenkin uusin silmin, tai jotain.
En enää ylipäätään koe tarvetta miettiä mitään syvällisiä meidän suhteen, nautin vaan kun on kivaa.
Minuakin kiinnostaa, mitä siis käytännössä tapahtui? Käyttikö mies väkivaltaa tuota naista tai jotakuta hänen läheistään kohtaan? Kenties lemmikkieläintä? Mustasiko naisen maineen jotenkin? Hankki potkut?
Aika vähän sellaisia asioita tulee mieleen, jotka eivät olisi rikoksia. Joku pieni pahanpuhuminen kylillä tietysti ei ole, mutta ei se nyt yleensä kenenkään elämää kovin tuhoakaan.
Eli mitä hän teki?
Ei mitään tuon suuntaistakaan. Sanoinhan jo, että ei mitään rikoksia tms. Mihinkään pahan puhumisen kostoon en itse edes alentuisi. Mutta on kyllä paljonkin asioita, jotka ei ole rikoksia eikä välttämättä edes kostoksi miellettäviä, mutta jotka voi silti olla hyvinkin karvaita juttuja.
Ei sen naisen elämä siitä tuhoutunut mitenkään, hän jatkaa porskuttamistaan niin kuin aina ennenkin. Mutta niin hänen kannaltaan ikävä yhteensattuma siinä kuitenkin tapahtui, että tiedän asian olleen hänelle henkisesti vaikea ylipäästävä.
En tietenkään avaa asiaa täällä enempää, varmaan hyvin ymmärrätte miksi.
Jos kertoisin, moni (huumorintajuinen) ihminen tajuis, että se oli (mun näkökulmasta) aika koominenkin juttu ja ymmärtäis, miksi se oli mun miehelle niin kiusallista ettei hän aluksi meinannut koko asiaan suostua.
Ja senkin, miksi muhun laskeutui sen jälkeen niin suuri rauha ja seesteinen tunne, että puntit on nyt tosiaan kaikkien osapuolten kesken tasan, ihan syvällisellä tunnetasollakin. Sen jälkeen ei jäänyt enää mitään hampaankoloon.
Siis nainen koki jotain, mikä on erittäin vaikeasti henkisesti ylipäästävää + kärsii asiasta edelleen ja sun mies joutui kerran kiusalliseen tilanteeseen? Ja tämä on susta sitten puntit tasan?
Ei, kyllä aiempi oli oikeassa: miehesi on paskahousu, koska suostui tuollaiseen sun vuoksi. Tuottamaan pitkäaikaista henkistä kärsimystä ihmiselle, joka kanssa IHAN ITSE valitsi vehtailla. Itse vähän uiuiui oikein kiusaantui.
Ja sinä olet vähän vinksahtanut, jos moinen sulle mielihyvää ja rauhaa tuottaa.
Ihmissuhteissa on aina riskinsä, se pitää aikuisten ihmisten tajuta. Ja tällaisissa kuvioissa on vielä suuremmat riskit, kuin ns. kahden kaupoissa. Aina voi tulla siipeen, eikä siinä kohti välttämättä kukaan tule lohduttamaan. Jos ei sitä kesta, ei kannata lähteä ihmissuhteisiin. Aikuisiahan tässä ollaan ja kaikki on omaa valintaa. Näin mä ajattelen.
Sekin on omaa valintaa, että sekaantuessaan varattuun, valitsee itse myös sen puolison kuviossa olemisen. Silloin ei olla parisuhteessa lähtökohtaisesti kaksin, vaan kolmisin. Ja puolisolla voi tiukassa tilanteessa olla suurikin valta siihen mielitiettyyn, miehethän ainakin lähes poikkeuksetta valitsevat alkuperäisen puolisonsa jos joutuvat valitsemaan. Eikä sillä alkuperäisellä puolisolla tietenkään ole mitenkään hellät mietteet sivusuhteen toista osapuolta kohtaan. Omaa puolisoaan hän yleensä kuitenkin rakastaa. Nämä realiteetit valitsee se, joka valitsee varatun.
Joo, mun mielestä meidän tilanteessa puntit on tosiaan erittäin hyvin tasan.
Eli sulle on ok, että toinen nainen kuittasi miehesi laskun. Onko hän muutenkin semmoinen siipeilijä luonteeltaan, maksattaa muilla viulunsa?
Se oli se hinta, minkä tuo nainen joutui maksamaan huvittelustaan mun miehen kanssa. Ja sen hinnan määrittelin tietysti mä, jonka miestä hän "lainasi". Mä sen hinnan sellaiseksi arvioin ja olikin hyvin arvioitu, kun toimi niin täydellisesti.
Mies ei ole mikään siipeilijä, kiitos kysymästä, omavarainen ja menestynyt on :D Mähän siis jouduin hänet pakottamaan siihen juttuun, jos oot lukenut mun aiemmat viestit. Se ei todellakaan ollut hänen oma ideansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Niin millä tavalla miehesi maksoi? Tapahtuiko hänen elämässään siis samanlainen romahdus kuin toisen naisen?
Oletan, että ei. Miehesi siis "maksoi kostamalla" tuolle naiselle = maksatti tuolla naisella oman laskunsa. Mikä paskahousu.
Ja sinä vielä pöksyt kuumana tuollaista röllykkäkusiaista himoitset.
Mies ei olis halunnut tehdä sitä minkä pakotin hänet tekemään. Hän koki sen hyvin kiusallisena itseään ajatellen. Ja kyllähän se olikin, sen voin myöntää.
Mutta siinä kohti laitoin hänet valitsemaan, ok, ei tarvitse tehdä jos noin pahalta tuntuu, mutta tää meidän juttu oli sitten tässä. Jonka jälkeen hän sanoi tekevänsä tarvittaessa ihan mitä vaan, vaikka "syövänsä sankollisen pa*skaa".
Mä en kokenut miestäni tuossa kohti paskahousuna vaan ihmisenä, joka teki oikeutta munkin tunteille ja pelasti yhteiselämämme. Ja niin kuin jo sanottu, todellakin pöksyt kuumana sitä "röllykkäkusiaista" himoitsen :D Älä kysy miksi, en osaa selittää... Mut okei, onhan hän ollut hottis mun silmissä aina ennenkin (ja näköjään muidenkin), mut pitkässä suhteessa ihminen helposti vähän kulahtaa toisen silmissä. Aloin tuon ravistuksen seurauksena kai nähdä hänet jotenkin uusin silmin, tai jotain.
En enää ylipäätään koe tarvetta miettiä mitään syvällisiä meidän suhteen, nautin vaan kun on kivaa.
Minuakin kiinnostaa, mitä siis käytännössä tapahtui? Käyttikö mies väkivaltaa tuota naista tai jotakuta hänen läheistään kohtaan? Kenties lemmikkieläintä? Mustasiko naisen maineen jotenkin? Hankki potkut?
Aika vähän sellaisia asioita tulee mieleen, jotka eivät olisi rikoksia. Joku pieni pahanpuhuminen kylillä tietysti ei ole, mutta ei se nyt yleensä kenenkään elämää kovin tuhoakaan.
Eli mitä hän teki?
Ei mitään tuon suuntaistakaan. Sanoinhan jo, että ei mitään rikoksia tms. Mihinkään pahan puhumisen kostoon en itse edes alentuisi. Mutta on kyllä paljonkin asioita, jotka ei ole rikoksia eikä välttämättä edes kostoksi miellettäviä, mutta jotka voi silti olla hyvinkin karvaita juttuja.
Ei sen naisen elämä siitä tuhoutunut mitenkään, hän jatkaa porskuttamistaan niin kuin aina ennenkin. Mutta niin hänen kannaltaan ikävä yhteensattuma siinä kuitenkin tapahtui, että tiedän asian olleen hänelle henkisesti vaikea ylipäästävä.
En tietenkään avaa asiaa täällä enempää, varmaan hyvin ymmärrätte miksi.
Jos kertoisin, moni (huumorintajuinen) ihminen tajuis, että se oli (mun näkökulmasta) aika koominenkin juttu ja ymmärtäis, miksi se oli mun miehelle niin kiusallista ettei hän aluksi meinannut koko asiaan suostua.
Ja senkin, miksi muhun laskeutui sen jälkeen niin suuri rauha ja seesteinen tunne, että puntit on nyt tosiaan kaikkien osapuolten kesken tasan, ihan syvällisellä tunnetasollakin. Sen jälkeen ei jäänyt enää mitään hampaankoloon.
Siis nainen koki jotain, mikä on erittäin vaikeasti henkisesti ylipäästävää + kärsii asiasta edelleen ja sun mies joutui kerran kiusalliseen tilanteeseen? Ja tämä on susta sitten puntit tasan?
Ei, kyllä aiempi oli oikeassa: miehesi on paskahousu, koska suostui tuollaiseen sun vuoksi. Tuottamaan pitkäaikaista henkistä kärsimystä ihmiselle, joka kanssa IHAN ITSE valitsi vehtailla. Itse vähän uiuiui oikein kiusaantui.
Ja sinä olet vähän vinksahtanut, jos moinen sulle mielihyvää ja rauhaa tuottaa.
Ihmissuhteissa on aina riskinsä, se pitää aikuisten ihmisten tajuta. Ja tällaisissa kuvioissa on vielä suuremmat riskit, kuin ns. kahden kaupoissa. Aina voi tulla siipeen, eikä siinä kohti välttämättä kukaan tule lohduttamaan. Jos ei sitä kesta, ei kannata lähteä ihmissuhteisiin. Aikuisiahan tässä ollaan ja kaikki on omaa valintaa. Näin mä ajattelen.
Sekin on omaa valintaa, että sekaantuessaan varattuun, valitsee itse myös sen puolison kuviossa olemisen. Silloin ei olla parisuhteessa lähtökohtaisesti kaksin, vaan kolmisin. Ja puolisolla voi tiukassa tilanteessa olla suurikin valta siihen mielitiettyyn, miehethän ainakin lähes poikkeuksetta valitsevat alkuperäisen puolisonsa jos joutuvat valitsemaan. Eikä sillä alkuperäisellä puolisolla tietenkään ole mitenkään hellät mietteet sivusuhteen toista osapuolta kohtaan. Omaa puolisoaan hän yleensä kuitenkin rakastaa. Nämä realiteetit valitsee se, joka valitsee varatun.
Joo, mun mielestä meidän tilanteessa puntit on tosiaan erittäin hyvin tasan.
Se mikä mua tässä vaivaakin on, että eihän sun miehes ole mitään riskeerannut. Eikä maksanut. Ilmeisesti tunsi sut niin hyvin, että tiesi, että jollain tollaisella tempulla saisi sut hyväksymään mitä vaan. Vieläpä kiimaisena hyväksymään.
Sun mieshän tässä voitti, sai vierasta pildee aikansa, itse olisi ottanut pisempäänkin ja sut pyörimään lakanoihin siksi aikaa, kun hakee uutta.
Well done, mate.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Niin millä tavalla miehesi maksoi? Tapahtuiko hänen elämässään siis samanlainen romahdus kuin toisen naisen?
Oletan, että ei. Miehesi siis "maksoi kostamalla" tuolle naiselle = maksatti tuolla naisella oman laskunsa. Mikä paskahousu.
Ja sinä vielä pöksyt kuumana tuollaista röllykkäkusiaista himoitset.
Mies ei olis halunnut tehdä sitä minkä pakotin hänet tekemään. Hän koki sen hyvin kiusallisena itseään ajatellen. Ja kyllähän se olikin, sen voin myöntää.
Mutta siinä kohti laitoin hänet valitsemaan, ok, ei tarvitse tehdä jos noin pahalta tuntuu, mutta tää meidän juttu oli sitten tässä. Jonka jälkeen hän sanoi tekevänsä tarvittaessa ihan mitä vaan, vaikka "syövänsä sankollisen pa*skaa".
Mä en kokenut miestäni tuossa kohti paskahousuna vaan ihmisenä, joka teki oikeutta munkin tunteille ja pelasti yhteiselämämme. Ja niin kuin jo sanottu, todellakin pöksyt kuumana sitä "röllykkäkusiaista" himoitsen :D Älä kysy miksi, en osaa selittää... Mut okei, onhan hän ollut hottis mun silmissä aina ennenkin (ja näköjään muidenkin), mut pitkässä suhteessa ihminen helposti vähän kulahtaa toisen silmissä. Aloin tuon ravistuksen seurauksena kai nähdä hänet jotenkin uusin silmin, tai jotain.
En enää ylipäätään koe tarvetta miettiä mitään syvällisiä meidän suhteen, nautin vaan kun on kivaa.
Minuakin kiinnostaa, mitä siis käytännössä tapahtui? Käyttikö mies väkivaltaa tuota naista tai jotakuta hänen läheistään kohtaan? Kenties lemmikkieläintä? Mustasiko naisen maineen jotenkin? Hankki potkut?
Aika vähän sellaisia asioita tulee mieleen, jotka eivät olisi rikoksia. Joku pieni pahanpuhuminen kylillä tietysti ei ole, mutta ei se nyt yleensä kenenkään elämää kovin tuhoakaan.
Eli mitä hän teki?
Ei mitään tuon suuntaistakaan. Sanoinhan jo, että ei mitään rikoksia tms. Mihinkään pahan puhumisen kostoon en itse edes alentuisi. Mutta on kyllä paljonkin asioita, jotka ei ole rikoksia eikä välttämättä edes kostoksi miellettäviä, mutta jotka voi silti olla hyvinkin karvaita juttuja.
Ei sen naisen elämä siitä tuhoutunut mitenkään, hän jatkaa porskuttamistaan niin kuin aina ennenkin. Mutta niin hänen kannaltaan ikävä yhteensattuma siinä kuitenkin tapahtui, että tiedän asian olleen hänelle henkisesti vaikea ylipäästävä.
En tietenkään avaa asiaa täällä enempää, varmaan hyvin ymmärrätte miksi.
Jos kertoisin, moni (huumorintajuinen) ihminen tajuis, että se oli (mun näkökulmasta) aika koominenkin juttu ja ymmärtäis, miksi se oli mun miehelle niin kiusallista ettei hän aluksi meinannut koko asiaan suostua.
Ja senkin, miksi muhun laskeutui sen jälkeen niin suuri rauha ja seesteinen tunne, että puntit on nyt tosiaan kaikkien osapuolten kesken tasan, ihan syvällisellä tunnetasollakin. Sen jälkeen ei jäänyt enää mitään hampaankoloon.
Siis nainen koki jotain, mikä on erittäin vaikeasti henkisesti ylipäästävää + kärsii asiasta edelleen ja sun mies joutui kerran kiusalliseen tilanteeseen? Ja tämä on susta sitten puntit tasan?
Ei, kyllä aiempi oli oikeassa: miehesi on paskahousu, koska suostui tuollaiseen sun vuoksi. Tuottamaan pitkäaikaista henkistä kärsimystä ihmiselle, joka kanssa IHAN ITSE valitsi vehtailla. Itse vähän uiuiui oikein kiusaantui.
Ja sinä olet vähän vinksahtanut, jos moinen sulle mielihyvää ja rauhaa tuottaa.
Ihmissuhteissa on aina riskinsä, se pitää aikuisten ihmisten tajuta. Ja tällaisissa kuvioissa on vielä suuremmat riskit, kuin ns. kahden kaupoissa. Aina voi tulla siipeen, eikä siinä kohti välttämättä kukaan tule lohduttamaan. Jos ei sitä kesta, ei kannata lähteä ihmissuhteisiin. Aikuisiahan tässä ollaan ja kaikki on omaa valintaa. Näin mä ajattelen.
Sekin on omaa valintaa, että sekaantuessaan varattuun, valitsee itse myös sen puolison kuviossa olemisen. Silloin ei olla parisuhteessa lähtökohtaisesti kaksin, vaan kolmisin. Ja puolisolla voi tiukassa tilanteessa olla suurikin valta siihen mielitiettyyn, miehethän ainakin lähes poikkeuksetta valitsevat alkuperäisen puolisonsa jos joutuvat valitsemaan. Eikä sillä alkuperäisellä puolisolla tietenkään ole mitenkään hellät mietteet sivusuhteen toista osapuolta kohtaan. Omaa puolisoaan hän yleensä kuitenkin rakastaa. Nämä realiteetit valitsee se, joka valitsee varatun.
Joo, mun mielestä meidän tilanteessa puntit on tosiaan erittäin hyvin tasan.
Eli sulle on ok, että toinen nainen kuittasi miehesi laskun. Onko hän muutenkin semmoinen siipeilijä luonteeltaan, maksattaa muilla viulunsa?
Se oli se hinta, minkä tuo nainen joutui maksamaan huvittelustaan mun miehen kanssa. Ja sen hinnan määrittelin tietysti mä, jonka miestä hän "lainasi". Mä sen hinnan sellaiseksi arvioin ja olikin hyvin arvioitu, kun toimi niin täydellisesti.
Mies ei ole mikään siipeilijä, kiitos kysymästä, omavarainen ja menestynyt on :D Mähän siis jouduin hänet pakottamaan siihen juttuun, jos oot lukenut mun aiemmat viestit. Se ei todellakaan ollut hänen oma ideansa.
Mies on siis omaisuuttasi ilman todellista omaa tahtoa. Ja kyllä sellainen on siipeilijä, joka istuu pöydässä hyvillä mielin sikailemassa, mutta laskun aikaan häviää takavasemmalle ja jättää vastuut muille.
Ajatteletko ihan oikeasti koskaan, että aivan samalla tavalla kuin nämä "syön vaikka paskaa" jutut oli suhde miehesi valinta? Ainut vaan, että paskaa hän ei ole joutunut syömään, se oli pelkkää puhetta ja vain yhden pienen hetken kiusaannus.
Suhde kaikkineen taas ihan oikeasti tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Niin millä tavalla miehesi maksoi? Tapahtuiko hänen elämässään siis samanlainen romahdus kuin toisen naisen?
Oletan, että ei. Miehesi siis "maksoi kostamalla" tuolle naiselle = maksatti tuolla naisella oman laskunsa. Mikä paskahousu.
Ja sinä vielä pöksyt kuumana tuollaista röllykkäkusiaista himoitset.
Mies ei olis halunnut tehdä sitä minkä pakotin hänet tekemään. Hän koki sen hyvin kiusallisena itseään ajatellen. Ja kyllähän se olikin, sen voin myöntää.
Mutta siinä kohti laitoin hänet valitsemaan, ok, ei tarvitse tehdä jos noin pahalta tuntuu, mutta tää meidän juttu oli sitten tässä. Jonka jälkeen hän sanoi tekevänsä tarvittaessa ihan mitä vaan, vaikka "syövänsä sankollisen pa*skaa".
Mä en kokenut miestäni tuossa kohti paskahousuna vaan ihmisenä, joka teki oikeutta munkin tunteille ja pelasti yhteiselämämme. Ja niin kuin jo sanottu, todellakin pöksyt kuumana sitä "röllykkäkusiaista" himoitsen :D Älä kysy miksi, en osaa selittää... Mut okei, onhan hän ollut hottis mun silmissä aina ennenkin (ja näköjään muidenkin), mut pitkässä suhteessa ihminen helposti vähän kulahtaa toisen silmissä. Aloin tuon ravistuksen seurauksena kai nähdä hänet jotenkin uusin silmin, tai jotain.
En enää ylipäätään koe tarvetta miettiä mitään syvällisiä meidän suhteen, nautin vaan kun on kivaa.
Minuakin kiinnostaa, mitä siis käytännössä tapahtui? Käyttikö mies väkivaltaa tuota naista tai jotakuta hänen läheistään kohtaan? Kenties lemmikkieläintä? Mustasiko naisen maineen jotenkin? Hankki potkut?
Aika vähän sellaisia asioita tulee mieleen, jotka eivät olisi rikoksia. Joku pieni pahanpuhuminen kylillä tietysti ei ole, mutta ei se nyt yleensä kenenkään elämää kovin tuhoakaan.
Eli mitä hän teki?
Ei mitään tuon suuntaistakaan. Sanoinhan jo, että ei mitään rikoksia tms. Mihinkään pahan puhumisen kostoon en itse edes alentuisi. Mutta on kyllä paljonkin asioita, jotka ei ole rikoksia eikä välttämättä edes kostoksi miellettäviä, mutta jotka voi silti olla hyvinkin karvaita juttuja.
Ei sen naisen elämä siitä tuhoutunut mitenkään, hän jatkaa porskuttamistaan niin kuin aina ennenkin. Mutta niin hänen kannaltaan ikävä yhteensattuma siinä kuitenkin tapahtui, että tiedän asian olleen hänelle henkisesti vaikea ylipäästävä.
En tietenkään avaa asiaa täällä enempää, varmaan hyvin ymmärrätte miksi.
Jos kertoisin, moni (huumorintajuinen) ihminen tajuis, että se oli (mun näkökulmasta) aika koominenkin juttu ja ymmärtäis, miksi se oli mun miehelle niin kiusallista ettei hän aluksi meinannut koko asiaan suostua.
Ja senkin, miksi muhun laskeutui sen jälkeen niin suuri rauha ja seesteinen tunne, että puntit on nyt tosiaan kaikkien osapuolten kesken tasan, ihan syvällisellä tunnetasollakin. Sen jälkeen ei jäänyt enää mitään hampaankoloon.
Siis nainen koki jotain, mikä on erittäin vaikeasti henkisesti ylipäästävää + kärsii asiasta edelleen ja sun mies joutui kerran kiusalliseen tilanteeseen? Ja tämä on susta sitten puntit tasan?
Ei, kyllä aiempi oli oikeassa: miehesi on paskahousu, koska suostui tuollaiseen sun vuoksi. Tuottamaan pitkäaikaista henkistä kärsimystä ihmiselle, joka kanssa IHAN ITSE valitsi vehtailla. Itse vähän uiuiui oikein kiusaantui.
Ja sinä olet vähän vinksahtanut, jos moinen sulle mielihyvää ja rauhaa tuottaa.
Ihmissuhteissa on aina riskinsä, se pitää aikuisten ihmisten tajuta. Ja tällaisissa kuvioissa on vielä suuremmat riskit, kuin ns. kahden kaupoissa. Aina voi tulla siipeen, eikä siinä kohti välttämättä kukaan tule lohduttamaan. Jos ei sitä kesta, ei kannata lähteä ihmissuhteisiin. Aikuisiahan tässä ollaan ja kaikki on omaa valintaa. Näin mä ajattelen.
Sekin on omaa valintaa, että sekaantuessaan varattuun, valitsee itse myös sen puolison kuviossa olemisen. Silloin ei olla parisuhteessa lähtökohtaisesti kaksin, vaan kolmisin. Ja puolisolla voi tiukassa tilanteessa olla suurikin valta siihen mielitiettyyn, miehethän ainakin lähes poikkeuksetta valitsevat alkuperäisen puolisonsa jos joutuvat valitsemaan. Eikä sillä alkuperäisellä puolisolla tietenkään ole mitenkään hellät mietteet sivusuhteen toista osapuolta kohtaan. Omaa puolisoaan hän yleensä kuitenkin rakastaa. Nämä realiteetit valitsee se, joka valitsee varatun.
Joo, mun mielestä meidän tilanteessa puntit on tosiaan erittäin hyvin tasan.
Eli sulle on ok, että toinen nainen kuittasi miehesi laskun. Onko hän muutenkin semmoinen siipeilijä luonteeltaan, maksattaa muilla viulunsa?
Se oli se hinta, minkä tuo nainen joutui maksamaan huvittelustaan mun miehen kanssa. Ja sen hinnan määrittelin tietysti mä, jonka miestä hän "lainasi". Mä sen hinnan sellaiseksi arvioin ja olikin hyvin arvioitu, kun toimi niin täydellisesti.
Mies ei ole mikään siipeilijä, kiitos kysymästä, omavarainen ja menestynyt on :D Mähän siis jouduin hänet pakottamaan siihen juttuun, jos oot lukenut mun aiemmat viestit. Se ei todellakaan ollut hänen oma ideansa.
Ei kuitenkaan niin menestynyt, että olisi parisuhdemarkkinoilla riittänyt rahkeita tervepäiseen puolisoon..?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Niin millä tavalla miehesi maksoi? Tapahtuiko hänen elämässään siis samanlainen romahdus kuin toisen naisen?
Oletan, että ei. Miehesi siis "maksoi kostamalla" tuolle naiselle = maksatti tuolla naisella oman laskunsa. Mikä paskahousu.
Ja sinä vielä pöksyt kuumana tuollaista röllykkäkusiaista himoitset.
Mies ei olis halunnut tehdä sitä minkä pakotin hänet tekemään. Hän koki sen hyvin kiusallisena itseään ajatellen. Ja kyllähän se olikin, sen voin myöntää.
Mutta siinä kohti laitoin hänet valitsemaan, ok, ei tarvitse tehdä jos noin pahalta tuntuu, mutta tää meidän juttu oli sitten tässä. Jonka jälkeen hän sanoi tekevänsä tarvittaessa ihan mitä vaan, vaikka "syövänsä sankollisen pa*skaa".
Mä en kokenut miestäni tuossa kohti paskahousuna vaan ihmisenä, joka teki oikeutta munkin tunteille ja pelasti yhteiselämämme. Ja niin kuin jo sanottu, todellakin pöksyt kuumana sitä "röllykkäkusiaista" himoitsen :D Älä kysy miksi, en osaa selittää... Mut okei, onhan hän ollut hottis mun silmissä aina ennenkin (ja näköjään muidenkin), mut pitkässä suhteessa ihminen helposti vähän kulahtaa toisen silmissä. Aloin tuon ravistuksen seurauksena kai nähdä hänet jotenkin uusin silmin, tai jotain.
En enää ylipäätään koe tarvetta miettiä mitään syvällisiä meidän suhteen, nautin vaan kun on kivaa.
Minuakin kiinnostaa, mitä siis käytännössä tapahtui? Käyttikö mies väkivaltaa tuota naista tai jotakuta hänen läheistään kohtaan? Kenties lemmikkieläintä? Mustasiko naisen maineen jotenkin? Hankki potkut?
Aika vähän sellaisia asioita tulee mieleen, jotka eivät olisi rikoksia. Joku pieni pahanpuhuminen kylillä tietysti ei ole, mutta ei se nyt yleensä kenenkään elämää kovin tuhoakaan.
Eli mitä hän teki?
Ei mitään tuon suuntaistakaan. Sanoinhan jo, että ei mitään rikoksia tms. Mihinkään pahan puhumisen kostoon en itse edes alentuisi. Mutta on kyllä paljonkin asioita, jotka ei ole rikoksia eikä välttämättä edes kostoksi miellettäviä, mutta jotka voi silti olla hyvinkin karvaita juttuja.
Ei sen naisen elämä siitä tuhoutunut mitenkään, hän jatkaa porskuttamistaan niin kuin aina ennenkin. Mutta niin hänen kannaltaan ikävä yhteensattuma siinä kuitenkin tapahtui, että tiedän asian olleen hänelle henkisesti vaikea ylipäästävä.
En tietenkään avaa asiaa täällä enempää, varmaan hyvin ymmärrätte miksi.
Jos kertoisin, moni (huumorintajuinen) ihminen tajuis, että se oli (mun näkökulmasta) aika koominenkin juttu ja ymmärtäis, miksi se oli mun miehelle niin kiusallista ettei hän aluksi meinannut koko asiaan suostua.
Ja senkin, miksi muhun laskeutui sen jälkeen niin suuri rauha ja seesteinen tunne, että puntit on nyt tosiaan kaikkien osapuolten kesken tasan, ihan syvällisellä tunnetasollakin. Sen jälkeen ei jäänyt enää mitään hampaankoloon.
Siis nainen koki jotain, mikä on erittäin vaikeasti henkisesti ylipäästävää + kärsii asiasta edelleen ja sun mies joutui kerran kiusalliseen tilanteeseen? Ja tämä on susta sitten puntit tasan?
Ei, kyllä aiempi oli oikeassa: miehesi on paskahousu, koska suostui tuollaiseen sun vuoksi. Tuottamaan pitkäaikaista henkistä kärsimystä ihmiselle, joka kanssa IHAN ITSE valitsi vehtailla. Itse vähän uiuiui oikein kiusaantui.
Ja sinä olet vähän vinksahtanut, jos moinen sulle mielihyvää ja rauhaa tuottaa.
Ihmissuhteissa on aina riskinsä, se pitää aikuisten ihmisten tajuta. Ja tällaisissa kuvioissa on vielä suuremmat riskit, kuin ns. kahden kaupoissa. Aina voi tulla siipeen, eikä siinä kohti välttämättä kukaan tule lohduttamaan. Jos ei sitä kesta, ei kannata lähteä ihmissuhteisiin. Aikuisiahan tässä ollaan ja kaikki on omaa valintaa. Näin mä ajattelen.
Sekin on omaa valintaa, että sekaantuessaan varattuun, valitsee itse myös sen puolison kuviossa olemisen. Silloin ei olla parisuhteessa lähtökohtaisesti kaksin, vaan kolmisin. Ja puolisolla voi tiukassa tilanteessa olla suurikin valta siihen mielitiettyyn, miehethän ainakin lähes poikkeuksetta valitsevat alkuperäisen puolisonsa jos joutuvat valitsemaan. Eikä sillä alkuperäisellä puolisolla tietenkään ole mitenkään hellät mietteet sivusuhteen toista osapuolta kohtaan. Omaa puolisoaan hän yleensä kuitenkin rakastaa. Nämä realiteetit valitsee se, joka valitsee varatun.
Joo, mun mielestä meidän tilanteessa puntit on tosiaan erittäin hyvin tasan.
Eli sulle on ok, että toinen nainen kuittasi miehesi laskun. Onko hän muutenkin semmoinen siipeilijä luonteeltaan, maksattaa muilla viulunsa?
Se oli se hinta, minkä tuo nainen joutui maksamaan huvittelustaan mun miehen kanssa. Ja sen hinnan määrittelin tietysti mä, jonka miestä hän "lainasi". Mä sen hinnan sellaiseksi arvioin ja olikin hyvin arvioitu, kun toimi niin täydellisesti.
Mies ei ole mikään siipeilijä, kiitos kysymästä, omavarainen ja menestynyt on :D Mähän siis jouduin hänet pakottamaan siihen juttuun, jos oot lukenut mun aiemmat viestit. Se ei todellakaan ollut hänen oma ideansa.
Mies on siis omaisuuttasi ilman todellista omaa tahtoa. Ja kyllä sellainen on siipeilijä, joka istuu pöydässä hyvillä mielin sikailemassa, mutta laskun aikaan häviää takavasemmalle ja jättää vastuut muille.
Ajatteletko ihan oikeasti koskaan, että aivan samalla tavalla kuin nämä "syön vaikka paskaa" jutut oli suhde miehesi valinta? Ainut vaan, että paskaa hän ei ole joutunut syömään, se oli pelkkää puhetta ja vain yhden pienen hetken kiusaannus.
Suhde kaikkineen taas ihan oikeasti tapahtui.
En usko, että tuon kanssa kannattaa väitellä. On täysin mahdollista, että mies todella on hänelle pelkkää omaisuutta ja sätkynukke, eikä se tuollaista ihmistä välttämättä häiritse lainkaan. Ei kaikkien ihmisten pää kertakaikkiaan toimi samalla tavalla kuin meidän muiden. Ei samat asiat hävetä tai kaduta tai tunnu pahalta.
Avaa nyt vähän mitä laitoit miehesi tekemään, kaipaan vertaistukea ja vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sanoisin, että ai jaa. Mitä tuohon muutakaan reagoimaan. Miehelle en kertoisi yhteydenotosta, kertokoot mies suhteesta, jos se on tarpeen. Edellisellä kerralla nainen oli erehtynyt puolisosta eli ei hänen minulle pitänyt suhteesta avautua, vaan toiselle samannimiselle.
Oletko aivan varma, ettå erehtyi?
Revisiitä kirjoitti:
Mä, ikävä kyllä, tuhoaisin sen naisen elämän. Kertoisin nimettömänä sen työpaikalle, vanhemmille, sukulaisille, facebook-kavereille, lapsille ja lemmikkieläimille. Eläisin kotona mieheni kanssa kuin en tietäisi mitään. Mies jättäisi hyvin pian hysteerisesti elämänsä siruja kokoon keräävän letukan ja meidän rakkauselämä kukoistaisi pikku syrjähypyn jälkeen parempana kuin ikinä. Edessä on vielä lasten rippijuhlat, häät, lastelasten syntymät, yhteinen vanhuus ja hautapaikka. Se toinen nainen menettää kaiken. Eikä mua kaduta.
No esim.mulla ei ole noita tahoja joita mainitsit, läheiset jo kuolleet. Työpaikka on, pomo ei välittäisi nimettömistä haukkujista, naurais vain. En tosin seurustele varattujen kanssa.
Mutta tuollaisessa tapauksessa, sun mieshän se letukka olis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyytäisin miehen paikalle ja selvitettäisiin asia. Tunnen oman ukkoni niin hyvin, että tiedän korvakarvan asennosta milloin valehtelee.
"Tunnen", öhö öhö, miehesi on vain surkea valehtelija. Et sä mitään sen ihmeemmin osaa.
Niin onkin, en ole muuta väittänytkään. Siksi jäisikin heti kiinni mistä tahansa vilpistä. Öhö öhö.
Kehuit miten tunnet hänet, vaikka et ehkä tunne kauhean hyvin.
Tunnen oikein hyvin, siksi tiedänkin milloin valehtelee. 30 vuodessa oppii yhtä sun toista toisesta. Harmi että sä et ole oppinut mitään mistään.
Mitään mistään? Mistä tiedät mitä hän on oppinut?
Revisiitä kirjoitti:
Mä, ikävä kyllä, tuhoaisin sen naisen elämän. Kertoisin nimettömänä sen työpaikalle, vanhemmille, sukulaisille, facebook-kavereille, lapsille ja lemmikkieläimille. Eläisin kotona mieheni kanssa kuin en tietäisi mitään. Mies jättäisi hyvin pian hysteerisesti elämänsä siruja kokoon keräävän letukan ja meidän rakkauselämä kukoistaisi pikku syrjähypyn jälkeen parempana kuin ikinä. Edessä on vielä lasten rippijuhlat, häät, lastelasten syntymät, yhteinen vanhuus ja hautapaikka. Se toinen nainen menettää kaiken. Eikä mua kaduta.
Ja ajattelet että tuosta ei seuraisi sinulle mitään? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mulle tulisi joku moista kertomaan, nauraisin varmaan. Ihmettelisin miksei mies ole kertonut itse jos haluaa toisen kanssa olla suhteessa.
En varmaan sanoisi juuta enkä jaata. Pitäisin suhdetta epätodennäköisenä, mutta mikäli paljastuisi todeksi niin jättäisin miehen. Jos olisi perätön väite, niin ihmettelisin kovasti motiiveja. En keksi mitään syytä miksi joku kävisi meidän kimppuumme, eletään sellaista elämää ettei kenelläkään pitäisi olla mitään kostettavaa meille.
Minulla tuli myös toinen nainen avautumaan feikki face profiililla. Noh olin jo kärryillä tilanteesta, ollut pidemmän aikaa ja odotin vain sopivaa tilaisuutta iskeä. Sehän sitten tuli kun tämä nainen tuli avautumaan minulle. Hän siis luuli etten tiedä kuka hän on ja oli luonut profiilin "toinen nainen" tyylisellä nimellä.
Meni naikkonen hyvin hiljaiseksi kun kerroin että tiedän kuka hän on ja kerroin hänen etu-ja sukunimensä, osoitteensa ja puhelinnumeron. Ilmoitin myös että olen matkalla hänen ovensa taakse, kun kerta haluaa keskustella niin keskustellaan kasvotusten.
Toinen nainen säikähti pahemman kerran, koska olen pienestä pitäen harrastanut erilaisia taistelulajeja ja olen hyvin timmissä kunnossa ja tämä lukee minulla näkyvästi facessa ja minulla on myös kuvia otteluista jne. Tuli nopeasti vastaus, että jättää mieheni ja minut rauhaan eikä tulla enää ikinä kuulemaan hänestä :D sai kyllä ukkokin kenkää samalla, siis kuvainnollisesti ja ehkä vähän kirjaimellisestikin :D
Meillä tuli vastaan vähän hämmentävä tilanne kun facebookissa mieheni lapsuuden aikainen 'naapurintyttö' oli tagannut mieheni selfieensä. Tosin kuvan julkaisupäivänä olin mieheni kanssa matkoilla, tämä nainen tietääkseni asuu toisella puolella maata ja mieheni sanoi viimeksi jutellessa ko. naisen kanssa monia vuosia sitten.
En sitten tiedä mikä tuollaisen idean taustalla on, jätimme asian sikseen.
Vierailija kirjoitti:
Avaa nyt vähän mitä laitoit miehesi tekemään, kaipaan vertaistukea ja vinkkejä.
Olis jotenkin kivakin kertoa, se juttu oli kuin elokuvasta ja meni täydellisesti putkeen, paljon paremmin kuin uskalsin edes toivoa... Ja se oli kyllä multa myös elämäni idea, jolle en lakkaa varmaan koskaan nauramasta :D Myyn sen idean joskus aikojen päästä jollekin elokuvakäsikirjoittajalle.
Sille naisellekin siitä oli loppupeleissä paljon hyötyä,koska en ikinä enää voi vihata häntä kun ajattelen mitä hän joutui kokemaan. En vaan voi. Mun on siitä lähtien ollut helppo ajatella häntä ilman mitään katkeruutta tai vaikeita tunteita.
Mutta ymmärrät varmaan että en voi sitä kertoa! Juttu on helppo tunnistaa jos kerron. Muutama ihminen kuitenkin tietää siitä.
Aivan sama, minä en tästä liitosta lähde mihinkään, minulla on asiat aivan liian hyvin. Voisin ehkä vastedes lähettää likapyykkikassin miehen mukana tälle toiselle.
Ja jos nyt jostain syystä mies päättäisi lähteä, ei sekään haittaisi, sillä minulla olisi edelleen pullat hyvin uunissa. Mutta tuskin hänkään viitsisi.
Ihmissuhteissa on aina riskinsä, se pitää aikuisten ihmisten tajuta. Ja tällaisissa kuvioissa on vielä suuremmat riskit, kuin ns. kahden kaupoissa. Aina voi tulla siipeen, eikä siinä kohti välttämättä kukaan tule lohduttamaan. Jos ei sitä kesta, ei kannata lähteä ihmissuhteisiin. Aikuisiahan tässä ollaan ja kaikki on omaa valintaa. Näin mä ajattelen.
Sekin on omaa valintaa, että sekaantuessaan varattuun, valitsee itse myös sen puolison kuviossa olemisen. Silloin ei olla parisuhteessa lähtökohtaisesti kaksin, vaan kolmisin. Ja puolisolla voi tiukassa tilanteessa olla suurikin valta siihen mielitiettyyn, miehethän ainakin lähes poikkeuksetta valitsevat alkuperäisen puolisonsa jos joutuvat valitsemaan. Eikä sillä alkuperäisellä puolisolla tietenkään ole mitenkään hellät mietteet sivusuhteen toista osapuolta kohtaan. Omaa puolisoaan hän yleensä kuitenkin rakastaa. Nämä realiteetit valitsee se, joka valitsee varatun.
Joo, mun mielestä meidän tilanteessa puntit on tosiaan erittäin hyvin tasan.