Lue keskustelun säännöt.
Perheellinen nainen, mitä miettisit jos joku nainen lähestyisi sua ja väittäisi seurustelevansa miehesi kanssa?!!
17.06.2019 |
Siis kysyn että tekeekö jotkut tällaisia källejä kiusallaan vai onko "ei savua ilman tulta"?
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaa nyt vähän mitä laitoit miehesi tekemään, kaipaan vertaistukea ja vinkkejä.
Olis jotenkin kivakin kertoa, se juttu oli kuin elokuvasta ja meni täydellisesti putkeen, paljon paremmin kuin uskalsin edes toivoa... Ja se oli kyllä multa myös elämäni idea, jolle en lakkaa varmaan koskaan nauramasta :D Myyn sen idean joskus aikojen päästä jollekin elokuvakäsikirjoittajalle.
Sille naisellekin siitä oli loppupeleissä paljon hyötyä,koska en ikinä enää voi vihata häntä kun ajattelen mitä hän joutui kokemaan. En vaan voi. Mun on siitä lähtien ollut helppo ajatella häntä ilman mitään katkeruutta tai vaikeita tunteita.
Mutta ymmärrät varmaan että en voi sitä kertoa! Juttu on helppo tunnistaa jos kerron. Muutama ihminen kuitenkin tietää siitä.
Ei ole mitään juttua vaan keksit koko jutun. Muuten olisit edes hieman avannut tätä. Ja hölmöt uskoo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Niin millä tavalla miehesi maksoi? Tapahtuiko hänen elämässään siis samanlainen romahdus kuin toisen naisen?
Oletan, että ei. Miehesi siis "maksoi kostamalla" tuolle naiselle = maksatti tuolla naisella oman laskunsa. Mikä paskahousu.
Ja sinä vielä pöksyt kuumana tuollaista röllykkäkusiaista himoitset.
Mies ei olis halunnut tehdä sitä minkä pakotin hänet tekemään. Hän koki sen hyvin kiusallisena itseään ajatellen. Ja kyllähän se olikin, sen voin myöntää.
Mutta siinä kohti laitoin hänet valitsemaan, ok, ei tarvitse tehdä jos noin pahalta tuntuu, mutta tää meidän juttu oli sitten tässä. Jonka jälkeen hän sanoi tekevänsä tarvittaessa ihan mitä vaan, vaikka "syövänsä sankollisen pa*skaa".
Mä en kokenut miestäni tuossa kohti paskahousuna vaan ihmisenä, joka teki oikeutta munkin tunteille ja pelasti yhteiselämämme. Ja niin kuin jo sanottu, todellakin pöksyt kuumana sitä "röllykkäkusiaista" himoitsen :D Älä kysy miksi, en osaa selittää... Mut okei, onhan hän ollut hottis mun silmissä aina ennenkin (ja näköjään muidenkin), mut pitkässä suhteessa ihminen helposti vähän kulahtaa toisen silmissä. Aloin tuon ravistuksen seurauksena kai nähdä hänet jotenkin uusin silmin, tai jotain.
En enää ylipäätään koe tarvetta miettiä mitään syvällisiä meidän suhteen, nautin vaan kun on kivaa.
Minuakin kiinnostaa, mitä siis käytännössä tapahtui? Käyttikö mies väkivaltaa tuota naista tai jotakuta hänen läheistään kohtaan? Kenties lemmikkieläintä? Mustasiko naisen maineen jotenkin? Hankki potkut?
Aika vähän sellaisia asioita tulee mieleen, jotka eivät olisi rikoksia. Joku pieni pahanpuhuminen kylillä tietysti ei ole, mutta ei se nyt yleensä kenenkään elämää kovin tuhoakaan.
Eli mitä hän teki?
Ei mitään tuon suuntaistakaan. Sanoinhan jo, että ei mitään rikoksia tms. Mihinkään pahan puhumisen kostoon en itse edes alentuisi. Mutta on kyllä paljonkin asioita, jotka ei ole rikoksia eikä välttämättä edes kostoksi miellettäviä, mutta jotka voi silti olla hyvinkin karvaita juttuja.
Ei sen naisen elämä siitä tuhoutunut mitenkään, hän jatkaa porskuttamistaan niin kuin aina ennenkin. Mutta niin hänen kannaltaan ikävä yhteensattuma siinä kuitenkin tapahtui, että tiedän asian olleen hänelle henkisesti vaikea ylipäästävä.
En tietenkään avaa asiaa täällä enempää, varmaan hyvin ymmärrätte miksi.
Jos kertoisin, moni (huumorintajuinen) ihminen tajuis, että se oli (mun näkökulmasta) aika koominenkin juttu ja ymmärtäis, miksi se oli mun miehelle niin kiusallista ettei hän aluksi meinannut koko asiaan suostua.
Ja senkin, miksi muhun laskeutui sen jälkeen niin suuri rauha ja seesteinen tunne, että puntit on nyt tosiaan kaikkien osapuolten kesken tasan, ihan syvällisellä tunnetasollakin. Sen jälkeen ei jäänyt enää mitään hampaankoloon.
Siis nainen koki jotain, mikä on erittäin vaikeasti henkisesti ylipäästävää + kärsii asiasta edelleen ja sun mies joutui kerran kiusalliseen tilanteeseen? Ja tämä on susta sitten puntit tasan?
Ei, kyllä aiempi oli oikeassa: miehesi on paskahousu, koska suostui tuollaiseen sun vuoksi. Tuottamaan pitkäaikaista henkistä kärsimystä ihmiselle, joka kanssa IHAN ITSE valitsi vehtailla. Itse vähän uiuiui oikein kiusaantui.
Ja sinä olet vähän vinksahtanut, jos moinen sulle mielihyvää ja rauhaa tuottaa.
Ihmissuhteissa on aina riskinsä, se pitää aikuisten ihmisten tajuta. Ja tällaisissa kuvioissa on vielä suuremmat riskit, kuin ns. kahden kaupoissa. Aina voi tulla siipeen, eikä siinä kohti välttämättä kukaan tule lohduttamaan. Jos ei sitä kesta, ei kannata lähteä ihmissuhteisiin. Aikuisiahan tässä ollaan ja kaikki on omaa valintaa. Näin mä ajattelen.
Sekin on omaa valintaa, että sekaantuessaan varattuun, valitsee itse myös sen puolison kuviossa olemisen. Silloin ei olla parisuhteessa lähtökohtaisesti kaksin, vaan kolmisin. Ja puolisolla voi tiukassa tilanteessa olla suurikin valta siihen mielitiettyyn, miehethän ainakin lähes poikkeuksetta valitsevat alkuperäisen puolisonsa jos joutuvat valitsemaan. Eikä sillä alkuperäisellä puolisolla tietenkään ole mitenkään hellät mietteet sivusuhteen toista osapuolta kohtaan. Omaa puolisoaan hän yleensä kuitenkin rakastaa. Nämä realiteetit valitsee se, joka valitsee varatun.
Joo, mun mielestä meidän tilanteessa puntit on tosiaan erittäin hyvin tasan.
Eli sulle on ok, että toinen nainen kuittasi miehesi laskun. Onko hän muutenkin semmoinen siipeilijä luonteeltaan, maksattaa muilla viulunsa?
Se oli se hinta, minkä tuo nainen joutui maksamaan huvittelustaan mun miehen kanssa. Ja sen hinnan määrittelin tietysti mä, jonka miestä hän "lainasi". Mä sen hinnan sellaiseksi arvioin ja olikin hyvin arvioitu, kun toimi niin täydellisesti.
Mies ei ole mikään siipeilijä, kiitos kysymästä, omavarainen ja menestynyt on :D Mähän siis jouduin hänet pakottamaan siihen juttuun, jos oot lukenut mun aiemmat viestit. Se ei todellakaan ollut hänen oma ideansa.
Mies on siis omaisuuttasi ilman todellista omaa tahtoa. Ja kyllä sellainen on siipeilijä, joka istuu pöydässä hyvillä mielin sikailemassa, mutta laskun aikaan häviää takavasemmalle ja jättää vastuut muille.
Ajatteletko ihan oikeasti koskaan, että aivan samalla tavalla kuin nämä "syön vaikka paskaa" jutut oli suhde miehesi valinta? Ainut vaan, että paskaa hän ei ole joutunut syömään, se oli pelkkää puhetta ja vain yhden pienen hetken kiusaannus.
Suhde kaikkineen taas ihan oikeasti tapahtui.
Tottakai suhde oikeasti tapahtui ja se oli mun mieheni valinta. Ei kai tuosta nyt ole ollutkaan mitään epäselvyyttä.
Ja kyllä hänkin sai kaikesta osansa. Jouduimme silloin heti alkuun käymään suhdettamme todella huolella läpi kun pohdittiin, miksi tällaista tapahtui. Mies koki hyvin rankkana sen kaiken mahdollisen yhteiselämämme perkaamisen, meni terapiaankin selvittelemään päätään ja kokoamaan itseään.
Toi oli varmaan yksi syy siihen, että pääsimme suhteessamme ja ennen muuta sen läheisyydessä ihan uudelle levelille, kun jouduimme selvittelemään ne kaikki solmut. Vaikka se tosiaan kävi meidän molempien voimille niin siinä jossain vaiheessa hellyys ja lämpö vaan hyökyi päälle ja sen myötä hillitön intohimo. Ja siinä tunnetilassa ollaan edelleen.
Tuossahan se syrjähypyn jälkeisen uuden nousun mahdollisuus juuri piileekin, kun pariskunta joutuu todella kohtaamaan parisuhteesa ongelmat. Siitä voi alkaa suhteen paras aika.
Toisaalta syrjähyppy voi myös haavoittaa niin pahasti, ettei sen yli päästä.
Nämä riippuu paljon pariskunnan osapuolten itsetunnostakin ja tunteidenkäsittelytaidoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Niin millä tavalla miehesi maksoi? Tapahtuiko hänen elämässään siis samanlainen romahdus kuin toisen naisen?
Oletan, että ei. Miehesi siis "maksoi kostamalla" tuolle naiselle = maksatti tuolla naisella oman laskunsa. Mikä paskahousu.
Ja sinä vielä pöksyt kuumana tuollaista röllykkäkusiaista himoitset.
Mies ei olis halunnut tehdä sitä minkä pakotin hänet tekemään. Hän koki sen hyvin kiusallisena itseään ajatellen. Ja kyllähän se olikin, sen voin myöntää.
Mutta siinä kohti laitoin hänet valitsemaan, ok, ei tarvitse tehdä jos noin pahalta tuntuu, mutta tää meidän juttu oli sitten tässä. Jonka jälkeen hän sanoi tekevänsä tarvittaessa ihan mitä vaan, vaikka "syövänsä sankollisen pa*skaa".
Mä en kokenut miestäni tuossa kohti paskahousuna vaan ihmisenä, joka teki oikeutta munkin tunteille ja pelasti yhteiselämämme. Ja niin kuin jo sanottu, todellakin pöksyt kuumana sitä "röllykkäkusiaista" himoitsen :D Älä kysy miksi, en osaa selittää... Mut okei, onhan hän ollut hottis mun silmissä aina ennenkin (ja näköjään muidenkin), mut pitkässä suhteessa ihminen helposti vähän kulahtaa toisen silmissä. Aloin tuon ravistuksen seurauksena kai nähdä hänet jotenkin uusin silmin, tai jotain.
En enää ylipäätään koe tarvetta miettiä mitään syvällisiä meidän suhteen, nautin vaan kun on kivaa.
Minuakin kiinnostaa, mitä siis käytännössä tapahtui? Käyttikö mies väkivaltaa tuota naista tai jotakuta hänen läheistään kohtaan? Kenties lemmikkieläintä? Mustasiko naisen maineen jotenkin? Hankki potkut?
Aika vähän sellaisia asioita tulee mieleen, jotka eivät olisi rikoksia. Joku pieni pahanpuhuminen kylillä tietysti ei ole, mutta ei se nyt yleensä kenenkään elämää kovin tuhoakaan.
Eli mitä hän teki?
Ei mitään tuon suuntaistakaan. Sanoinhan jo, että ei mitään rikoksia tms. Mihinkään pahan puhumisen kostoon en itse edes alentuisi. Mutta on kyllä paljonkin asioita, jotka ei ole rikoksia eikä välttämättä edes kostoksi miellettäviä, mutta jotka voi silti olla hyvinkin karvaita juttuja.
Ei sen naisen elämä siitä tuhoutunut mitenkään, hän jatkaa porskuttamistaan niin kuin aina ennenkin. Mutta niin hänen kannaltaan ikävä yhteensattuma siinä kuitenkin tapahtui, että tiedän asian olleen hänelle henkisesti vaikea ylipäästävä.
En tietenkään avaa asiaa täällä enempää, varmaan hyvin ymmärrätte miksi.
Jos kertoisin, moni (huumorintajuinen) ihminen tajuis, että se oli (mun näkökulmasta) aika koominenkin juttu ja ymmärtäis, miksi se oli mun miehelle niin kiusallista ettei hän aluksi meinannut koko asiaan suostua.
Ja senkin, miksi muhun laskeutui sen jälkeen niin suuri rauha ja seesteinen tunne, että puntit on nyt tosiaan kaikkien osapuolten kesken tasan, ihan syvällisellä tunnetasollakin. Sen jälkeen ei jäänyt enää mitään hampaankoloon.
Summa summarum: Karma kosti tuolle naiselle.
Neuvoisin naista menemään heti testeihin, kun miehelläni on sekä suussa että kikulissa parantumaton tarttuva herpes, jota hän mielellään tietysti salailee, samoin kuin papilloomavirusta, joka on alunperin edellisen edelliseltä hoidolta tarttunut. Sitten olisin ystävällinen ja näyttäisin entisten "vakavien suhteiden" kuvia ja kertoisin, että miehelläni nyt sattuu olemaan tällainen harrastus. Hän yrittää tänä vuonna ylittää erään Iiron ennätykset, 50 naista puolessa vuodessa, eikö hellyttävää! On se sellainen höpönassu. Mutta nyt on kiire oman rakastajani luo, että kaikkea hyvää sulle Jodelle-Nicolette vaan! Muista ottaa myös HIV-testi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Revisiitä kirjoitti:
Mä, ikävä kyllä, tuhoaisin sen naisen elämän. Kertoisin nimettömänä sen työpaikalle, vanhemmille, sukulaisille, facebook-kavereille, lapsille ja lemmikkieläimille. Eläisin kotona mieheni kanssa kuin en tietäisi mitään. Mies jättäisi hyvin pian hysteerisesti elämänsä siruja kokoon keräävän letukan ja meidän rakkauselämä kukoistaisi pikku syrjähypyn jälkeen parempana kuin ikinä. Edessä on vielä lasten rippijuhlat, häät, lastelasten syntymät, yhteinen vanhuus ja hautapaikka. Se toinen nainen menettää kaiken. Eikä mua kaduta.
Eräs pikkurouva kerran koetti tehdä tuollaisen tempun minulle. En puhunut hänen kanssaan alunperin puhelimessa, kun hän soitti. Myöhemmin alkoi sieltä täältä kuulua tällaisia elämäni tuhoamiseksi leviteltyjä tarinoita siitä että olen toinen nainen.
Olin kyseisen miehen yrityksen asiakas. Sikäli nainen osui oikeaan, että olin kyllä erittäin hyvin verkostoitunut samassa piirissä ja nämä panetteluuni valitut henkilöt olivat molempien tuttavia. Sen verran hyviä tuttavia minulle tosin, että tiesivät todellisen parisuhdetilanteeni.
Miehellä ei enää ole yritystään ja pariskunta erosi.
Jos mulla olis mies ja hän pettäisi niin en ikinä haluaisi mitään pahaa sille toiselle naiselle. Se ei ole yhtään sen toisen naisen vika vaan yksin sen miehen, joka pettää. Se toinen nainenhan on voinut rakastua siihen mieheen eikä voi tunteilleen mitään. Jokainen normaali haluaa yhteyteen rakastamansa ihmisen kanssa. Se mieshän siinä pettää. En voi tajuta teitä joilla on jopa koston ajatuksia toista naista kohtaan. Herätkää ja katsokaa sinne missä on se syyllinen. Siihen mieheenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Revisiitä kirjoitti:
Mä, ikävä kyllä, tuhoaisin sen naisen elämän. Kertoisin nimettömänä sen työpaikalle, vanhemmille, sukulaisille, facebook-kavereille, lapsille ja lemmikkieläimille. Eläisin kotona mieheni kanssa kuin en tietäisi mitään. Mies jättäisi hyvin pian hysteerisesti elämänsä siruja kokoon keräävän letukan ja meidän rakkauselämä kukoistaisi pikku syrjähypyn jälkeen parempana kuin ikinä. Edessä on vielä lasten rippijuhlat, häät, lastelasten syntymät, yhteinen vanhuus ja hautapaikka. Se toinen nainen menettää kaiken. Eikä mua kaduta.
Eräs pikkurouva kerran koetti tehdä tuollaisen tempun minulle. En puhunut hänen kanssaan alunperin puhelimessa, kun hän soitti. Myöhemmin alkoi sieltä täältä kuulua tällaisia elämäni tuhoamiseksi leviteltyjä tarinoita siitä että olen toinen nainen.
Olin kyseisen miehen yrityksen asiakas. Sikäli nainen osui oikeaan, että olin kyllä erittäin hyvin verkostoitunut samassa piirissä ja nämä panetteluuni valitut henkilöt olivat molempien tuttavia. Sen verran hyviä tuttavia minulle tosin, että tiesivät todellisen parisuhdetilanteeni.
Miehellä ei enää ole yritystään ja pariskunta erosi.
Voi KYYNEL!!! Ompa kauhea tarina. Toivottavasti kaikki pikkurouvat ymmärtää ottaa tästä opikseen eikä ala sulle ryppyilemään!
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla olis mies ja hän pettäisi niin en ikinä haluaisi mitään pahaa sille toiselle naiselle. Se ei ole yhtään sen toisen naisen vika vaan yksin sen miehen, joka pettää. Se toinen nainenhan on voinut rakastua siihen mieheen eikä voi tunteilleen mitään. Jokainen normaali haluaa yhteyteen rakastamansa ihmisen kanssa. Se mieshän siinä pettää. En voi tajuta teitä joilla on jopa koston ajatuksia toista naista kohtaan. Herätkää ja katsokaa sinne missä on se syyllinen. Siihen mieheenne!
Sinulla on selvästi harvinaisen jalo luonne.
Harmi vaan, kun sinulla ei ole sitä miestä, joten hän ei voi sinua pettääkään, joten et voi katsoa siihen mieheenkään, etkä nähdä hänessä sitä syyllistäkään.....
Hukkaan siis menee noin jalo luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko on vale tai on totta. Kummassakaan tapauksessa aika turha reagoida mitenkään.
Jos on totta, niin mies selkeästi käyttää tota vaan panoreikänä eikä ole missään aikomuksissa jättää perhettään. Tämä on siten panoreiän epätoivoinen yritys saada aikaiseksi draamaa ja riitaa jotta mies tulisi hänen luo.
Nauraisin räkäisesti panoreiälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Niin millä tavalla miehesi maksoi? Tapahtuiko hänen elämässään siis samanlainen romahdus kuin toisen naisen?
Oletan, että ei. Miehesi siis "maksoi kostamalla" tuolle naiselle = maksatti tuolla naisella oman laskunsa. Mikä paskahousu.
Ja sinä vielä pöksyt kuumana tuollaista röllykkäkusiaista himoitset.
Mies ei olis halunnut tehdä sitä minkä pakotin hänet tekemään. Hän koki sen hyvin kiusallisena itseään ajatellen. Ja kyllähän se olikin, sen voin myöntää.
Mutta siinä kohti laitoin hänet valitsemaan, ok, ei tarvitse tehdä jos noin pahalta tuntuu, mutta tää meidän juttu oli sitten tässä. Jonka jälkeen hän sanoi tekevänsä tarvittaessa ihan mitä vaan, vaikka "syövänsä sankollisen pa*skaa".
Mä en kokenut miestäni tuossa kohti paskahousuna vaan ihmisenä, joka teki oikeutta munkin tunteille ja pelasti yhteiselämämme. Ja niin kuin jo sanottu, todellakin pöksyt kuumana sitä "röllykkäkusiaista" himoitsen :D Älä kysy miksi, en osaa selittää... Mut okei, onhan hän ollut hottis mun silmissä aina ennenkin (ja näköjään muidenkin), mut pitkässä suhteessa ihminen helposti vähän kulahtaa toisen silmissä. Aloin tuon ravistuksen seurauksena kai nähdä hänet jotenkin uusin silmin, tai jotain.
En enää ylipäätään koe tarvetta miettiä mitään syvällisiä meidän suhteen, nautin vaan kun on kivaa.
Minuakin kiinnostaa, mitä siis käytännössä tapahtui? Käyttikö mies väkivaltaa tuota naista tai jotakuta hänen läheistään kohtaan? Kenties lemmikkieläintä? Mustasiko naisen maineen jotenkin? Hankki potkut?
Aika vähän sellaisia asioita tulee mieleen, jotka eivät olisi rikoksia. Joku pieni pahanpuhuminen kylillä tietysti ei ole, mutta ei se nyt yleensä kenenkään elämää kovin tuhoakaan.
Eli mitä hän teki?
Ei mitään tuon suuntaistakaan. Sanoinhan jo, että ei mitään rikoksia tms. Mihinkään pahan puhumisen kostoon en itse edes alentuisi. Mutta on kyllä paljonkin asioita, jotka ei ole rikoksia eikä välttämättä edes kostoksi miellettäviä, mutta jotka voi silti olla hyvinkin karvaita juttuja.
Ei sen naisen elämä siitä tuhoutunut mitenkään, hän jatkaa porskuttamistaan niin kuin aina ennenkin. Mutta niin hänen kannaltaan ikävä yhteensattuma siinä kuitenkin tapahtui, että tiedän asian olleen hänelle henkisesti vaikea ylipäästävä.
En tietenkään avaa asiaa täällä enempää, varmaan hyvin ymmärrätte miksi.
Jos kertoisin, moni (huumorintajuinen) ihminen tajuis, että se oli (mun näkökulmasta) aika koominenkin juttu ja ymmärtäis, miksi se oli mun miehelle niin kiusallista ettei hän aluksi meinannut koko asiaan suostua.
Ja senkin, miksi muhun laskeutui sen jälkeen niin suuri rauha ja seesteinen tunne, että puntit on nyt tosiaan kaikkien osapuolten kesken tasan, ihan syvällisellä tunnetasollakin. Sen jälkeen ei jäänyt enää mitään hampaankoloon.
Summa summarum: Karma kosti tuolle naiselle.
Täsmälleen noin mäkin sen ajattelen, hyvin kiteytetty. Karmahan tuppaa elämässä kostamaan ja tässä tapauksessa se teki sen noin! Mä olin siinä vaan karman pienenä apunaisena :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että löytäjä saa pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla olis mies ja hän pettäisi niin en ikinä haluaisi mitään pahaa sille toiselle naiselle. Se ei ole yhtään sen toisen naisen vika vaan yksin sen miehen, joka pettää. Se toinen nainenhan on voinut rakastua siihen mieheen eikä voi tunteilleen mitään. Jokainen normaali haluaa yhteyteen rakastamansa ihmisen kanssa. Se mieshän siinä pettää. En voi tajuta teitä joilla on jopa koston ajatuksia toista naista kohtaan. Herätkää ja katsokaa sinne missä on se syyllinen. Siihen mieheenne!
Sinulla on selvästi harvinaisen jalo luonne.
Harmi vaan, kun sinulla ei ole sitä miestä, joten hän ei voi sinua pettääkään, joten et voi katsoa siihen mieheenkään, etkä nähdä hänessä sitä syyllistäkään.....
Hukkaan siis menee noin jalo luonne.
Voit kyllä ihan vapaasti olla ilkeä jos nautit sellaisesta. Oletkohan itse niitä naisia, jotka haluaa kostaa sille toiselle naiselle mutta ei näe mitään vikaa siinä miehessään, jossa todellisuudessa on kaikki syy? Olisikohan peiliin katsomisen paikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että löytäjä saa pitää.
Et siis rakasta miestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla olis mies ja hän pettäisi niin en ikinä haluaisi mitään pahaa sille toiselle naiselle. Se ei ole yhtään sen toisen naisen vika vaan yksin sen miehen, joka pettää. Se toinen nainenhan on voinut rakastua siihen mieheen eikä voi tunteilleen mitään. Jokainen normaali haluaa yhteyteen rakastamansa ihmisen kanssa. Se mieshän siinä pettää. En voi tajuta teitä joilla on jopa koston ajatuksia toista naista kohtaan. Herätkää ja katsokaa sinne missä on se syyllinen. Siihen mieheenne!
Sinulla on selvästi harvinaisen jalo luonne.
Harmi vaan, kun sinulla ei ole sitä miestä, joten hän ei voi sinua pettääkään, joten et voi katsoa siihen mieheenkään, etkä nähdä hänessä sitä syyllistäkään.....
Hukkaan siis menee noin jalo luonne.
Voit kyllä ihan vapaasti olla ilkeä jos nautit sellaisesta. Oletkohan itse niitä naisia, jotka haluaa kostaa sille toiselle naiselle mutta ei näe mitään vikaa siinä miehessään, jossa todellisuudessa on kaikki syy? Olisikohan peiliin katsomisen paikka?
Yritä nyt päättää pitääkö mun katsoa SIIHEN mieheen vai SINNE peiliin.....??? Kumpaankin en voi yhtä aikaa katsoa tai alkaa NE silmät harittaa liian pahasti!
Minulle on käynyt noin avokkini kanssa. Olin toki vähän ällistynyt asian kuultuani, mutta mitäpä sitä voi tehdä. Pakkasin miehen tavarat ja käskin muuttaa naisen luo. Mies ei olisi millään halunnut, mutta asunto oli minun nimissä, niin lähtö tuli. Matkaansa sai vaatteensa ja kirjansa ja irto-omaisuutensa, muu oli minun.
Eivät kauhean kauaa kuulemma asuneet yhdessä, ennen kuin erosivat. Nykyään en tiedä yhtään, mitä heille kummallekkaan kuuluu.
Ex miehen kanssa kun olis käyny noin, niin..juu ole hyvä vaan eikä ole palautusoikeutta. Heippa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on käynyt noin avokkini kanssa. Olin toki vähän ällistynyt asian kuultuani, mutta mitäpä sitä voi tehdä. Pakkasin miehen tavarat ja käskin muuttaa naisen luo. Mies ei olisi millään halunnut, mutta asunto oli minun nimissä, niin lähtö tuli. Matkaansa sai vaatteensa ja kirjansa ja irto-omaisuutensa, muu oli minun.
Eivät kauhean kauaa kuulemma asuneet yhdessä, ennen kuin erosivat. Nykyään en tiedä yhtään, mitä heille kummallekkaan kuuluu.
Sinähän pienestä otat nokkiisi!
Tottakai suhde oikeasti tapahtui ja se oli mun mieheni valinta. Ei kai tuosta nyt ole ollutkaan mitään epäselvyyttä.
Ja kyllä hänkin sai kaikesta osansa. Jouduimme silloin heti alkuun käymään suhdettamme todella huolella läpi kun pohdittiin, miksi tällaista tapahtui. Mies koki hyvin rankkana sen kaiken mahdollisen yhteiselämämme perkaamisen, meni terapiaankin selvittelemään päätään ja kokoamaan itseään.
Toi oli varmaan yksi syy siihen, että pääsimme suhteessamme ja ennen muuta sen läheisyydessä ihan uudelle levelille, kun jouduimme selvittelemään ne kaikki solmut. Vaikka se tosiaan kävi meidän molempien voimille niin siinä jossain vaiheessa hellyys ja lämpö vaan hyökyi päälle ja sen myötä hillitön intohimo. Ja siinä tunnetilassa ollaan edelleen.