Millaiset suhteet teillä äitiinne?

Erittäin hyvät.

Viileän etäiset, mutta muokataan kun tavataan jne

Äitini on narsisti, en ole väleissä.

Oli hyvät kunnes aloitin terapian ja nykyään äitini on narsisti.

Etäiset. Neljän tunnin ajomatka ja muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Oli hyvät kunnes aloitin terapian ja nykyään äitini on narsisti.

Tämä tuntuu palstan kommenttien perusteella olevan terapeuttien päätavoite.

Oli erittäin hyvät. Äitini on kuollut ja ikävä on kova.

Oli erittäin hyvät. Äitini on kuollut ja ikävä on kova.

Äiti on vaikeasti dementoitunut ja välillä tuntee minut, välillä ei, niin eipä siinä kovin merkityksellistä suhdetta voi olla.

Nyt jo vuosia sitten edesmennyt äitini unohti, että hänellä on pieni vauva.

Isäni oli kunnollinen - äiti ei.

Pääsin isänpuoleisien isovanhempieni hoitoon. Nyt olen jo 65-vuotias mummo ja yritin hoitaa omat lapseni parhaani mukaan ja myös lastenlapset.

Vieläkin tulee mieleeni, että kuinka äitini saattoi hylätä minut.

 

Nykyään tosi hyvät ja olen antanut anteeksi että hylkäsi meidät lapsena. Tekstaillaan melkein päivittäin ja soitellaan viikottain. Nähdään harvemmin kun asutaan niin kaukana toisistamme. Reissataan yhdessä kerran-pari vuodessa.

Ei minkäänlaisia. Äidilläni on kaksi lasta joista vain toinen kelpaa, en minä. Hullu on käännyttänyt myös kiltin isäni minua vastaan. Isäni suku on yrittänyt puhua isälleni järkeä, mutta ei auta. Hän ei pidä tyttäreensä tai tyttären lapsiin mitään yhteyttä.

Olkoon koko sakki. Nyt on jo niin monta vuotta tässä tilanteessa mennyt etten kaipaa enää. Olisi outoa olla tekemisissä, ei mulla olis enää aikaakaan kyläillä heillä. Niin se aika ajaa ohi

En ole väleissä. Vaikea mutta oikea ratkaisu.

Ei hääppöiset.

Luin tuosta Olivia Newton-Johnin kuoleman uutisesta kuinka hänen tyttärensä oli äitiään kehunut parhaaksi ystäväkseen ja aloin miettiä että en kyllä ikinä pystyisi omastani sanomaan samaa, niin kurja lapsuus on takana ja pitkälle aikuisuuteen hän yritti jatkuvasti hallita elämääni.

Onneksi nykyään asuu kaukana joten ei nähdä edes joka vuosi, harvat puhelut ovat todella väkinäisiä kun mitään puhuttavaa ei ole. Ne menevät lähinnä siihen kuinka hän kehuu itseään ja tekemisiään.

Mutta nyt vasta tajusin sen että mun ei tarvitse olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Ei tarvitse mennä kylään, ei vastata puhelimeen kun hän soittaa, ei tarvitse kutsua häntä. Luojan kiitos. Ei tarvitse.

Saan olla minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli hyvät kunnes aloitin terapian ja nykyään äitini on narsisti.

Tämä tuntuu palstan kommenttien perusteella olevan terapeuttien päätavoite.

Nyt ymmärrän, miksi tällä palstalla huudetaan narsisti diaknoosia joka tilanteeseen ja määrätään ottamaan lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli hyvät kunnes aloitin terapian ja nykyään äitini on narsisti.

Tämä tuntuu palstan kommenttien perusteella olevan terapeuttien päätavoite.

Nyt ymmärrän, miksi tällä palstalla huudetaan narsisti diaknoosia joka tilanteeseen ja määrätään ottamaan lääkkeet.

Se on diagnoosi. Ja vielä yhdyssanakin.

Huonot, kun se on kuollut jo melkein 30 vuotta sitten.

Sanoisin, että asialliset. Äiti ei ole minulle ystävä tai sellainen henkilö, jolta kysyn neuvoa tai pyydän apua tarvittaessa. Tulemme kuitenkin toimeen, juttelemme asioista yleisellä tasolla ja tapaamme säännöllisesti kerran tai pari kuukaudessa. Joskus olin äidilleni erinnäisistä asioista vihainen, mutta olen päässyt niiden asioiden yli.