Pitääkö parisuhteessa myös vaimon päästä matkustelemaan vaikka ei olisi maksukykyä?

Siinäpä sitä on pienempituloisen lompakolla loisivalla miehellä pohdittavaa.

TotuusSattuu kirjoitti:

Tietysti jos vaimon ottaminen matkalle mukaan on pelkkä kulu eikä lainkaan ilo niin ei tietenkään ole pakko maksaa toisen matkaa.

Tässä tapauksessa kannattaa erota suosiolla.

Vaimo voi ottaa avioeron ja sen hintalappu olisi meillä noin 300 000€ miehen tappioksi. Sillä pääsisi kivasti matkustelemaan ilman miestä. Miehelle tulisi siis huomattavasti edullisemmaksi maksaa matka kuin olla maksamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ihan itse päättää ketä pitää elämässään tärkeänä ja millaista mallia haluaa lapsilleen näyttää. Mitään velvollisuutta ei olle kelleen maksaa mitään matkoja.

Mutta naisella on kaikki oikeus käyttää palkkansa kalliisiin kampaamo käynteihin, vaatteisiin, laukkuihin ja pillukarvavahauksiin? Sehän on hieno esimerkki lapsille vai mitä?

Jos nainen maksaa yhdessä sovitun osansa kuluista, niin kyllä, täysi oikeus on vaikka polttaa takassa ylimääräiset rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ihan itse päättää ketä pitää elämässään tärkeänä ja millaista mallia haluaa lapsilleen näyttää. Mitään velvollisuutta ei olle kelleen maksaa mitään matkoja.

Mutta naisella on kaikki oikeus käyttää palkkansa kalliisiin kampaamo käynteihin, vaatteisiin, laukkuihin ja pillukarvavahauksiin? Sehän on hieno esimerkki lapsille vai mitä?

Sun tuttavapiirissä voi olla näin, mutta itse en tunne yhtäkään tällaista naista. Naisen rahat uppoavat pääasiassa kotiin ja lapsiin.

Näin juuri. Koska miehet ovat pienempituloisen kukkarolle loisivia siipelijöitä ja vapaamatkustajia.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo voi ottaa avioeron ja sen hintalappu olisi meillä noin 300 000€ miehen tappioksi. Sillä pääsisi kivasti matkustelemaan ilman miestä. Miehelle tulisi siis huomattavasti edullisemmaksi maksaa matka kuin olla maksamatta.

Kuulostaa tosi onnelliselta, rakkauteen perustuvalta suhteelta...

Onnea vaan miehelle jos yksin meinas lähteä meidän lasten kanssa :D ei se kyllä varsinaisesti mitään lomaa ole, paitsi minulle joka ottaisin varmaan palkatonta tuon viikon ja nauttisin yksin kotona!

Vierailija kirjoitti:

Vaimo voi ottaa avioeron ja sen hintalappu olisi meillä noin 300 000€ miehen tappioksi. Sillä pääsisi kivasti matkustelemaan ilman miestä. Miehelle tulisi siis huomattavasti edullisemmaksi maksaa matka kuin olla maksamatta.

Minun mukaani lähtisi n. 2 miljoonaa ja miehen perheyritys menisi konkurssiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo voi ottaa avioeron ja sen hintalappu olisi meillä noin 300 000€ miehen tappioksi. Sillä pääsisi kivasti matkustelemaan ilman miestä. Miehelle tulisi siis huomattavasti edullisemmaksi maksaa matka kuin olla maksamatta.

Kuulostaa tosi onnelliselta, rakkauteen perustuvalta suhteelta...

Ikävä tosiasia on että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Toki voihan nainen rakastua uuteen mieheen ja edelleen viedä osansa mukanaan. Kaikki on mahdollista.-ohis

Meillä mies tienaa hieman enemmän. Yhteiset rahat ja tili ollut jo yli viisitoista vuotta. Meillä pyritään pitämään samanlaista elintasoa koko perheellä, siitä riippumatta, kumpi tuo sitä enemmän tilille.

Parisuhteessa olisi varmaan hyvä jos ihan itse haluaisi matkustaa vaimon kanssa. Siinä vaiheessa kun tuntuu että vaimo on matkalla inhottava lisäkulu, kannattaa miettiä onko se parisuhde-elämä muutenkaan sitä mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan koskaan tuu ymmärtämään ihmisiä, joille parisuhteessa, etenkin lapsien jälkeen, on olemassa joku mun ja sun elintaso. Mulle se on perheen elintaso, piste! Ja mä oon meistä se harkitsevainen ja varakkaampi.

Oon yrittänyt ymmärtää, mutta kun en ymmärrä. No mulle lähisukukin on lähes samaa tasoa, mutta eipä meillä ketään loiseläjiä olekaan. Ehkä tilanne olis toinen, jos lähipiiriin kuuluisi joku itsekäs hyötyjä.

Muuten ihan kulunut provon aihe.

Mun olis hyvin vaikea kokea miehen tienaamia rahoja omikseni.

Olisihan se kyllä ihanaa jos mies veisi lapset lomalle ja itse saisi jäädä kotiin.

Jo aiemmin samasta asiasta olleessa ketjussa kiinnitin huomiota siihen, että parisuhteeseen ja perheeseen suhtauduttiin kun se olisi joku firma, pörssiyhtiö tai vain asumismuoto jossa asuu kaksi ihmistä (ynnä lapset) ja tärkeintä on se, että rahaa ei vain hiukkaakaan menisi sen toisen ihmisen (puolison) hyvinvointiin.

Tärkein, tärkein ja kaikista tärkein oli se, ettei vain puoliso "hyödy" missään tapauksessa, esimerkiksi juuri lomamatkan muodossa, kumppanistaan. Viis rakkaudesta ja siitä, että tarkoitus on elää ja nauttia elämästä sen toisen ihmisen kanssa, ei erikseen. Kerätä juuri yhteisiä kokemuksia, muistoja, elämyksiä, "me henkeä" jne. Ne ovat myös liima yhdessä pysymiseen liima ja myös jotain, jota muistella jälkeenpäin.

Jos nämä parisuhteen hetket puuttuvat niin vaikka rahaa olisi massi täysi ja ylikin, niin kovin lämminhenkinen, toisiinsa sitoutunut ja rakastava liitto silloin tuskin on.

No, ne jotka rakastavat rahaa niin paljon kun kertovat ovat varmaan sitten tyytyväisiä elämään sen rahakasansa kanssa sitten ja nukkuvatkain rahakasa tyynynään, viis muusta rakkaudesta.

Ihan sellaisen kuvan sain joistain, että ovat täysin ulkona parisuhteen ideasta ja mitä onnelliseen parisuhteeseen kuuluu.

Ovat menneet ihan vääristä motiiveista yhteen toisen ihmisen kanssa, surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan koskaan tuu ymmärtämään ihmisiä, joille parisuhteessa, etenkin lapsien jälkeen, on olemassa joku mun ja sun elintaso. Mulle se on perheen elintaso, piste! Ja mä oon meistä se harkitsevainen ja varakkaampi.

Oon yrittänyt ymmärtää, mutta kun en ymmärrä. No mulle lähisukukin on lähes samaa tasoa, mutta eipä meillä ketään loiseläjiä olekaan. Ehkä tilanne olis toinen, jos lähipiiriin kuuluisi joku itsekäs hyötyjä.

Muuten ihan kulunut provon aihe.

Mun olis hyvin vaikea kokea miehen tienaamia rahoja omikseni.

Eihän ne miehen tienaamaat rahat omia olekkaan vaan yhteisiä. Kuten myöskin minun tienaamaan rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan koskaan tuu ymmärtämään ihmisiä, joille parisuhteessa, etenkin lapsien jälkeen, on olemassa joku mun ja sun elintaso. Mulle se on perheen elintaso, piste! Ja mä oon meistä se harkitsevainen ja varakkaampi.

Oon yrittänyt ymmärtää, mutta kun en ymmärrä. No mulle lähisukukin on lähes samaa tasoa, mutta eipä meillä ketään loiseläjiä olekaan. Ehkä tilanne olis toinen, jos lähipiiriin kuuluisi joku itsekäs hyötyjä.

Muuten ihan kulunut provon aihe.

Mun olis hyvin vaikea kokea miehen tienaamia rahoja omikseni.

Sama. Ja ylipäänsä se, että elintasoni perustuisi parisuhteessa olemiseen eli miehen tuloihin. Tottakai molemmille jää nytkin enemmän rahaa, kun on kahden ihmisen tulot mutta esim. asumiskulut eivät yhteen muuttaessa nousseet kaksinkertaisiksi, mutta nyt sitä omaa rahaa jää nimenomaan molemmille. Tuloni ovat samat kuin ennenkin, menot vain vähän yli puolet entisistä.

TotuusSattuu kirjoitti:

Tietysti jos vaimon ottaminen matkalle mukaan on pelkkä kulu eikä lainkaan ilo niin ei tietenkään ole pakko maksaa toisen matkaa.

Mutta eikö sekin kivempaa olisi jos miehellekin tehtäisiin maksulliset 200:n euron kampaamokäynnit ja munakarvavahaukset? Miksi sinä et maksa miehelle niitä?

Miksi olet mennyt naimisiin jos et halua perhettä vaan kaksi täysin erillistä elämää? Minusta perhe matkustaa yhdessä ja matkakohde valitaan sen mukaan kuinka paljon yhdessä halutaan siitä maksaa. Tämä siis tilanne aivan sama kumpi on se paremmin tienaava osapuoli. Jos haluat elää kuin sinkku, älä mene naimisiin. Miten muuten selittäisit asian lapsille? Emme ole perhe, äitinne on minulle ilma enkä välitä hänestä, joten äiti jää nyt kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Jo aiemmin samasta asiasta olleessa ketjussa kiinnitin huomiota siihen, että parisuhteeseen ja perheeseen suhtauduttiin kun se olisi joku firma, pörssiyhtiö tai vain asumismuoto jossa asuu kaksi ihmistä (ynnä lapset) ja tärkeintä on se, että rahaa ei vain hiukkaakaan menisi sen toisen ihmisen (puolison) hyvinvointiin.

Tärkein, tärkein ja kaikista tärkein oli se, ettei vain puoliso "hyödy" missään tapauksessa, esimerkiksi juuri lomamatkan muodossa, kumppanistaan. Viis rakkaudesta ja siitä, että tarkoitus on elää ja nauttia elämästä sen toisen ihmisen kanssa, ei erikseen. Kerätä juuri yhteisiä kokemuksia, muistoja, elämyksiä, "me henkeä" jne. Ne ovat myös liima yhdessä pysymiseen liima ja myös jotain, jota muistella jälkeenpäin.

Jos nämä parisuhteen hetket puuttuvat niin vaikka rahaa olisi massi täysi ja ylikin, niin kovin lämminhenkinen, toisiinsa sitoutunut ja rakastava liitto silloin tuskin on.

No, ne jotka rakastavat rahaa niin paljon kun kertovat ovat varmaan sitten tyytyväisiä elämään sen rahakasansa kanssa sitten ja nukkuvatkain rahakasa tyynynään, viis muusta rakkaudesta.

Ihan sellaisen kuvan sain joistain, että ovat täysin ulkona parisuhteen ideasta ja mitä onnelliseen parisuhteeseen kuuluu.

Ovat menneet ihan vääristä motiiveista yhteen toisen ihmisen kanssa, surullista.

Oliko se eilen vai toissapäivänä kun nämä aivan samat keskustelut käytiin. Me nimenomaan keräämme sitä liimaa tekemällä paljon asioita yhdessä, mm. matkustelemalla useimmiten kahdestaan. Ja olemme yhdessä nimenomaan vain ja ainoastaan rakkaudesta, koska meidän ei tarvitse laskea hintalappua erolle.

t. Erilliset rahat

Vierailija kirjoitti:

Vaimo voi ottaa avioeron ja sen hintalappu olisi meillä noin 300 000€ miehen tappioksi. Sillä pääsisi kivasti matkustelemaan ilman miestä. Miehelle tulisi siis huomattavasti edullisemmaksi maksaa matka kuin olla maksamatta.

Oletpa ihana nainen. Kiristät hintaa seurastasi ja uhkailleet avioerolla. Miehesi ei kyllä mitään menettäisi vaikka jättäisi sinut rannalle.