Erilaiset elintasot parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

valitsitko miehen hänen hyvän tilin perusteella?

Miehiä haukutaan että he ajattelevat alapäällään. Millä naiset ajattelevat löytäessään näitä hyvätuloisia (ainakin suhteessa keskivertoon suomalaiseen) helmiä?

Yhtään miestä Suomessa ei viedä vihille haulikolla uhaten. Mies olisi voinut vastata ei, kun nainen ehdotti seurustelua.

Miksi olisi pitänyt vastata ei? Vai tarkoitatko, että miehen täytyy varautua kalliiseen laskuun jos sattuu pitämään naisesta? Miksi nainen ei vastaa ei jos hän kokee, että olisi miehelle elätettävä?

Meillä se on itsestäänselvyys, että rahat ovat yhteisiä. Ei meillä lasketa, mikä on kenenkin rahaa, vaan yhteisille tileille siirretään säästöjä joka kuukausi. Molemmilla on sama elintaso, oli toisen tienestit sitten 5000 tai 0€ kuukaudessa.

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei ole oikein, jos toinen tienaa enemmän? Ei kai toisen tarvii palkastaan luopua ettei toiselle tule paha mieli. Vaimollani on nettotulot noin 1700€ ja mulla noin 6000€. En mä siitä koe huonoa omaatuntoa, että olen elämässäni menestynyt. Vaimo maksaa yhteisistä menoista noin 1300€/kk ja minä 2600€/kk. Se, että mulle vajaa 3400€ enemmän käyttöön ja säästöön, ei ole minun vikani. Voisin enemmänkin varmaan maksaa kuluista, mutta periaatteena on, että en loisia elätä. Ja vaimo on meidän elintason pitkälti valinnut, itselle olisi kelvannut huokeampikin asunto.

Miksi tämä on saanut niin paljon alapeukkuja? Jos vaimo itse haluaa kalliimman asunnon kuin mihin hänellä on varaa, niin miksi miehen pitäisi se maksaa? Kouluttautukaa ja luokaa uraa, jos haluatte asua lukaalissa ja syödä alvariinsa ulkona. Jos meni nuoruus bilettäessä ja koulut pistetttiin läskiksi, niin syyllinen löytyy kyllä ihan peilistä.

-eri

Miksi sitten suostua liian kalliiseen asuntoon? Olisi voinut sanoa, että ei käy. Mies on ihan itse ja vapaaehtoisesti valinnut huonopalkkaisen naisen ja nyt nimittää häntä loiseksi. Heillä ei onneksi ole lapsia. Miehet jaksaa aina jauhaa miten naisen koulutuksella ja ammatilla ei ole väliä, mutta silti he haukkuvat vaimojaan juuri tulojen pienuudesta. Valitkaa ne vaimonne ylä- eikä alapäällä.

Miksi miehen pitäisi vahtia aikuisen ihmisen puolesta, onko hänellä varaa itse valitsemaansa elintasoon? Kulkeeko mies vaatekaupassakin perässä, ja nappaa vaimon kädestä liian kalliit koltut takaisin rekkiin? Onko nainen jonkinlainen vastuunottokyvytön aikuislapsi?

Ei tarvitse vahtia mutta hyvin helposti käy niin että mies ei edes ajattele koko asiaa jos hän on aina itse tottunut siihen että rahaa kyllä on. Ei silloin ehkä mieti sitä että sen pienempituloisen kumppanin tuloista puolet voi äkkiä mennä siihen vuokraan jos asutaan vähänkään kalliimmin. 

Isoilla tuloilla tottuu helposti siihen että pari sataa lisää ei tunnu missään mutta toiselle se voi olla melkoinen lovi kuukauden rahoista.

Ongelma tässä tyylissä jossa eletään ikäänkuin kahta erillistä elämää yhdessä asuen on juuri se että se kosketus toisen talouteen ja toisen arkeen voi olla yllättävän heikko eikä oikeasti tajuta missä sen toisen talous ja talouden rajat menevät. Ja kyllä sen pienempituloisen voi olla vaikea sanoa ei jos toinen on kauhean innoissaan jostain ihanasta asunnosta josta jo suunnittelee yhteistä kotia. Helposti käy niin että ajattelee että kyllä kaikki järjestyy ja se toinen ehkä maksaa sitten muista asioista isomman osuuden. Mutta jos näin ei käy ja asioista ei puhuta kunnolla, voidaan ihan vahingossakin tilanteeseen jossa samassa suhteessa toisella ei ole oikein yhtään rahaa ja toisella yllin kyllin.

Mutta jos elintaso laitetaan vaimon mukaan niin miehelle jää paljon omaa rahaa joka kuukausi, säästöä tai matkailua tai mitä vaan varten. On niin väärin kun mies ei lahjoita rahojaan naiselle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan kuukaudessa nettona 2700 e, mies vähänyli 8000 e. Ei ole käynyt edes mielessä, että miehen pitäisi opintojen ja vuosien työnteon ja erityisosaamisen hankkimisen jälkeen elättää minua vain siksi, että olen ottanut elämäni sen verran kevyesti, että en tienaa enempää.

Miksi muka mieheni pitäisi tuhlata tulojaan minuun, joka olen tehnyt elämässä monta väärää valintaa? Riittää, että maksaa oman osuutensa eli 50% yhteisistä kuluista. Loput rahansa saa käyttää ihan niin kuin tahtoo.

Läheskään aina tai oikeastaan hyvin harvoin se panostus ennen työuraa ei ole ollut miehellä suurempi vaativampi tai parempi kuin naisella vaan ns miestyöstä maksetaan paremmin. Ja nainen pääsääntöisesti ei ole ottanut elåmää kevyemmin.

Parisuhde jossa huomattavasti suurempituloimpi maksattaa toisella kulut puoliksi ei ole parisuhde vaan hyötymissuhde jossa suurempituloinen käyttää toista taloudellisesti hyväksi ja alistaa tätå.

Miksi se olisi hyötysuhde? Eikö jokainen vastaa omista menoistaan, joten asumiskuluista 50% on kahden aikuisen parisuhteessa ihan reilua eikä se ole mitään toisesta hyötymistä.

Vai oletko sitä mieltä, että jos isoveli saa viikkorahaa 15 e ja pikkusisko 10 e, niin veljelle riittää jäätelöä 1 pallero ja pikkusiskolle 3, vaikka isoveli joutuu ne molemmat maksamaan?

Isoveli ja pikkuveli eivät ole parisuhteessa eivätkä maksa toistensa jäätelöitä viikorahasta. Joten sikälikään vertaus ei toimi. Eikä se toimi siinäkään mielessä että ei parisuhteessa se enemmän ansaitseva saa vähemmän mitään kuin se vähemmän ansaitseva vaan joissain tilanteissa ehkä "vain" sen saman.

Miksi sinusta parisuhteessa täytyy maksaa puolison menot, jos tienaa enemmän kuin puoliso? Minusta se on suorastaan sairas ajattelumalli maassa, jossa naiset väittävät olevansa tasa-arvoisia. Miksi se ei ulotu parisuhteeseen asti?

Ihmettelen tällaisia ihmisiä, miksi pitää edes pyrkiä parisuhteeseen kun raha on ainoa rakkaus ja elämän keskipiste. Ei puoliso tai lapset, vaan raha. Pysykää sinkkuina, niin rahoillanne saatte kaikkea mahdollista mannaa mitä taivaasta voi tippua. Paitsi aitoa rakkautta, sitä ei saa edes rahalla.

Juuri siksi yhdessä eläessä molemmilla on omat rahat ja yhteiset menot puolitetaan. Jos toinen haluaa puolisolta vain rahaa, ei kyseessä ole aito rakkaus! Jos parisuhteeseen menee sillä mielellä, että menot jaetaan tulojen suhteessa, ei siinä ole enää rakkautta mukana lainkaan.

Niin ja toisten mielestä rakkautta on se, että kaikki jaetaan, jopa ne tulot.

Jos tulot jaettaisiin, ottaisi se pienempituloinen lisätöitä. Valitettavasti pienempituloinen haluaa keskittyä menopuoleen ja nimenomaan siihen, että toinen maksaa.

Kysyt ukoltasi et mitä oikein rakastat? Sinua vai rahan tuomaa valtaa suhteessanne..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan kuukaudessa nettona 2700 e, mies vähänyli 8000 e. Ei ole käynyt edes mielessä, että miehen pitäisi opintojen ja vuosien työnteon ja erityisosaamisen hankkimisen jälkeen elättää minua vain siksi, että olen ottanut elämäni sen verran kevyesti, että en tienaa enempää.

Miksi muka mieheni pitäisi tuhlata tulojaan minuun, joka olen tehnyt elämässä monta väärää valintaa? Riittää, että maksaa oman osuutensa eli 50% yhteisistä kuluista. Loput rahansa saa käyttää ihan niin kuin tahtoo.

Läheskään aina tai oikeastaan hyvin harvoin se panostus ennen työuraa ei ole ollut miehellä suurempi vaativampi tai parempi kuin naisella vaan ns miestyöstä maksetaan paremmin. Ja nainen pääsääntöisesti ei ole ottanut elåmää kevyemmin.

Parisuhde jossa huomattavasti suurempituloimpi maksattaa toisella kulut puoliksi ei ole parisuhde vaan hyötymissuhde jossa suurempituloinen käyttää toista taloudellisesti hyväksi ja alistaa tätå.

Miksi se olisi hyötysuhde? Eikö jokainen vastaa omista menoistaan, joten asumiskuluista 50% on kahden aikuisen parisuhteessa ihan reilua eikä se ole mitään toisesta hyötymistä.

Vai oletko sitä mieltä, että jos isoveli saa viikkorahaa 15 e ja pikkusisko 10 e, niin veljelle riittää jäätelöä 1 pallero ja pikkusiskolle 3, vaikka isoveli joutuu ne molemmat maksamaan?

Isoveli ja pikkuveli eivät ole parisuhteessa eivätkä maksa toistensa jäätelöitä viikorahasta. Joten sikälikään vertaus ei toimi. Eikä se toimi siinäkään mielessä että ei parisuhteessa se enemmän ansaitseva saa vähemmän mitään kuin se vähemmän ansaitseva vaan joissain tilanteissa ehkä "vain" sen saman.

Miksi sinusta parisuhteessa täytyy maksaa puolison menot, jos tienaa enemmän kuin puoliso? Minusta se on suorastaan sairas ajattelumalli maassa, jossa naiset väittävät olevansa tasa-arvoisia. Miksi se ei ulotu parisuhteeseen asti?

Ihmettelen tällaisia ihmisiä, miksi pitää edes pyrkiä parisuhteeseen kun raha on ainoa rakkaus ja elämän keskipiste. Ei puoliso tai lapset, vaan raha. Pysykää sinkkuina, niin rahoillanne saatte kaikkea mahdollista mannaa mitä taivaasta voi tippua. Paitsi aitoa rakkautta, sitä ei saa edes rahalla.

Juuri siksi yhdessä eläessä molemmilla on omat rahat ja yhteiset menot puolitetaan. Jos toinen haluaa puolisolta vain rahaa, ei kyseessä ole aito rakkaus! Jos parisuhteeseen menee sillä mielellä, että menot jaetaan tulojen suhteessa, ei siinä ole enää rakkautta mukana lainkaan.

Niin ja toisten mielestä rakkautta on se, että kaikki jaetaan, jopa ne tulot.

Jos tulot jaettaisiin, ottaisi se pienempituloinen lisätöitä. Valitettavasti pienempituloinen haluaa keskittyä menopuoleen ja nimenomaan siihen, että toinen maksaa.

No ei se nyt ihan noinkaan mene. Kaikki töissä vietetty aika on sitten pois siltä parisuhteelta.

Tietenkin jos oma odotus parisuhteelle on se, että on joku, joka jakaa menot, niin voi tehdä omat kumppaninvalintansa sen pohjalta. Kannattaa yrittää ymmärtää, että muilla voi olla toisenlaiset arvot. Itse en hakeudu parisuhteeseen sen vuoksi, että elintaso nousisi. Mutta en kyllä katsele sellaistakaan ihmistä, joka ei ole halukas jakamaan elämäänsä minun kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

valitsitko miehen hänen hyvän tilin perusteella?

Miehiä haukutaan että he ajattelevat alapäällään. Millä naiset ajattelevat löytäessään näitä hyvätuloisia (ainakin suhteessa keskivertoon suomalaiseen) helmiä?

Yhtään miestä Suomessa ei viedä vihille haulikolla uhaten. Mies olisi voinut vastata ei, kun nainen ehdotti seurustelua.

Miksi olisi pitänyt vastata ei? Vai tarkoitatko, että miehen täytyy varautua kalliiseen laskuun jos sattuu pitämään naisesta? Miksi nainen ei vastaa ei jos hän kokee, että olisi miehelle elätettävä?

Jos mies ei periaatteesta halua koskaan elättää ketään, niin hänen pitää miettiä asiaa jo ennen seurustelua. Silloin ei oteta puolisoksi osa-aikakosmetologia vaikka tämä olisi miten nätti tahansa ja houkuttelisi miestä parisuhteeseen millä keinolla tahansa.

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei ole oikein, jos toinen tienaa enemmän? Ei kai toisen tarvii palkastaan luopua ettei toiselle tule paha mieli. Vaimollani on nettotulot noin 1700€ ja mulla noin 6000€. En mä siitä koe huonoa omaatuntoa, että olen elämässäni menestynyt. Vaimo maksaa yhteisistä menoista noin 1300€/kk ja minä 2600€/kk. Se, että mulle vajaa 3400€ enemmän käyttöön ja säästöön, ei ole minun vikani. Voisin enemmänkin varmaan maksaa kuluista, mutta periaatteena on, että en loisia elätä. Ja vaimo on meidän elintason pitkälti valinnut, itselle olisi kelvannut huokeampikin asunto.

Miksi tämä on saanut niin paljon alapeukkuja? Jos vaimo itse haluaa kalliimman asunnon kuin mihin hänellä on varaa, niin miksi miehen pitäisi se maksaa? Kouluttautukaa ja luokaa uraa, jos haluatte asua lukaalissa ja syödä alvariinsa ulkona. Jos meni nuoruus bilettäessä ja koulut pistetttiin läskiksi, niin syyllinen löytyy kyllä ihan peilistä.

-eri

Miksi sitten suostua liian kalliiseen asuntoon? Olisi voinut sanoa, että ei käy. Mies on ihan itse ja vapaaehtoisesti valinnut huonopalkkaisen naisen ja nyt nimittää häntä loiseksi. Heillä ei onneksi ole lapsia. Miehet jaksaa aina jauhaa miten naisen koulutuksella ja ammatilla ei ole väliä, mutta silti he haukkuvat vaimojaan juuri tulojen pienuudesta. Valitkaa ne vaimonne ylä- eikä alapäällä.

Miksi miehen pitäisi vahtia aikuisen ihmisen puolesta, onko hänellä varaa itse valitsemaansa elintasoon? Kulkeeko mies vaatekaupassakin perässä, ja nappaa vaimon kädestä liian kalliit koltut takaisin rekkiin? Onko nainen jonkinlainen vastuunottokyvytön aikuislapsi?

Ei tarvitse vahtia mutta hyvin helposti käy niin että mies ei edes ajattele koko asiaa jos hän on aina itse tottunut siihen että rahaa kyllä on. Ei silloin ehkä mieti sitä että sen pienempituloisen kumppanin tuloista puolet voi äkkiä mennä siihen vuokraan jos asutaan vähänkään kalliimmin. 

Isoilla tuloilla tottuu helposti siihen että pari sataa lisää ei tunnu missään mutta toiselle se voi olla melkoinen lovi kuukauden rahoista.

Ongelma tässä tyylissä jossa eletään ikäänkuin kahta erillistä elämää yhdessä asuen on juuri se että se kosketus toisen talouteen ja toisen arkeen voi olla yllättävän heikko eikä oikeasti tajuta missä sen toisen talous ja talouden rajat menevät. Ja kyllä sen pienempituloisen voi olla vaikea sanoa ei jos toinen on kauhean innoissaan jostain ihanasta asunnosta josta jo suunnittelee yhteistä kotia. Helposti käy niin että ajattelee että kyllä kaikki järjestyy ja se toinen ehkä maksaa sitten muista asioista isomman osuuden. Mutta jos näin ei käy ja asioista ei puhuta kunnolla, voidaan ihan vahingossakin tilanteeseen jossa samassa suhteessa toisella ei ole oikein yhtään rahaa ja toisella yllin kyllin.

Mutta jos elintaso laitetaan vaimon mukaan niin miehelle jää paljon omaa rahaa joka kuukausi, säästöä tai matkailua tai mitä vaan varten. On niin väärin kun mies ei lahjoita rahojaan naiselle!

Mutta sitten rahaa jää säästöön naisellakin, kun elintaso on määritelty hänen tulojensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan kuukaudessa nettona 2700 e, mies vähänyli 8000 e. Ei ole käynyt edes mielessä, että miehen pitäisi opintojen ja vuosien työnteon ja erityisosaamisen hankkimisen jälkeen elättää minua vain siksi, että olen ottanut elämäni sen verran kevyesti, että en tienaa enempää.

Miksi muka mieheni pitäisi tuhlata tulojaan minuun, joka olen tehnyt elämässä monta väärää valintaa? Riittää, että maksaa oman osuutensa eli 50% yhteisistä kuluista. Loput rahansa saa käyttää ihan niin kuin tahtoo.

Läheskään aina tai oikeastaan hyvin harvoin se panostus ennen työuraa ei ole ollut miehellä suurempi vaativampi tai parempi kuin naisella vaan ns miestyöstä maksetaan paremmin. Ja nainen pääsääntöisesti ei ole ottanut elåmää kevyemmin.

Parisuhde jossa huomattavasti suurempituloimpi maksattaa toisella kulut puoliksi ei ole parisuhde vaan hyötymissuhde jossa suurempituloinen käyttää toista taloudellisesti hyväksi ja alistaa tätå.

Miksi se olisi hyötysuhde? Eikö jokainen vastaa omista menoistaan, joten asumiskuluista 50% on kahden aikuisen parisuhteessa ihan reilua eikä se ole mitään toisesta hyötymistä.

Vai oletko sitä mieltä, että jos isoveli saa viikkorahaa 15 e ja pikkusisko 10 e, niin veljelle riittää jäätelöä 1 pallero ja pikkusiskolle 3, vaikka isoveli joutuu ne molemmat maksamaan?

Isoveli ja pikkuveli eivät ole parisuhteessa eivätkä maksa toistensa jäätelöitä viikorahasta. Joten sikälikään vertaus ei toimi. Eikä se toimi siinäkään mielessä että ei parisuhteessa se enemmän ansaitseva saa vähemmän mitään kuin se vähemmän ansaitseva vaan joissain tilanteissa ehkä "vain" sen saman.

Miksi sinusta parisuhteessa täytyy maksaa puolison menot, jos tienaa enemmän kuin puoliso? Minusta se on suorastaan sairas ajattelumalli maassa, jossa naiset väittävät olevansa tasa-arvoisia. Miksi se ei ulotu parisuhteeseen asti?

Ihmettelen tällaisia ihmisiä, miksi pitää edes pyrkiä parisuhteeseen kun raha on ainoa rakkaus ja elämän keskipiste. Ei puoliso tai lapset, vaan raha. Pysykää sinkkuina, niin rahoillanne saatte kaikkea mahdollista mannaa mitä taivaasta voi tippua. Paitsi aitoa rakkautta, sitä ei saa edes rahalla.

Juuri siksi yhdessä eläessä molemmilla on omat rahat ja yhteiset menot puolitetaan. Jos toinen haluaa puolisolta vain rahaa, ei kyseessä ole aito rakkaus! Jos parisuhteeseen menee sillä mielellä, että menot jaetaan tulojen suhteessa, ei siinä ole enää rakkautta mukana lainkaan.

Niin ja toisten mielestä rakkautta on se, että kaikki jaetaan, jopa ne tulot.

Moni ihminen edelleen jopa Suomessa ajattelee niin, että on olemassa yksilöä suurempi mittayksikkö perhe, joka kokonaisuudessaan tienaa jonkin verran ja kuluttaa jonkin verran. Perheessä myös on töitä esim. kotona, joita jaetaan ja velvollisuuksia perheenjäseniä kohtaan. Perheenjäseniä on sitten vaihteleva määrä, se voi olla 2 tai se voi olla vaikka 10. Omassa perheessäni on kolme jäsentä. Lapsella ei vielä ole omaa rahaa, mutta toki hänellä on jo omaisuutta ja varttuessaan sen määrä kasvaa. Aikuisten tulot ovat koko perheen tuloja, myös sen lapsen. Aikuisten tuloissa ei eroteta kuka juridisesti minkäkin omistaa. Mies esim. vuokraa omistamaani sijoitusasuntoa. Tulot tulevat edelleen yhteiseen kassaan. Jotenkin ajattelen, että tiukka rahanjako 50/50 liittyy ilmeisen pieniin tuloihin.

Vierailija kirjoitti:

Hirveän harvalle naiselle sopii, että eletään sen pienempituloisen (yleensä naisen) varojen mukaan eli vaikka miehellä olisi varaa hankkia 5h+k asunto Töölöstä, niin asutaan kaksiossa Viikissä. Miehellä olisi varaa autoon, naisella ei, joten ei hankita autoa. Mies tekee etätöitä tai menee töihin taksilla, nainen pyöräilee. Mies voisi kustantaa loman  Etelä-Afrikkaan, mutta koska eletään vaimon tulojen mukaan, niin käydään Tallinnassa päiväristeilyllä. Mies on tyytyväinen, onhan hän elämänsä naisen kanssa, mutta naista kismittää se, että toisella olisi varaa, mutta kun se ei käytä niitä rahojaan häneen.

Minusta tuo on ihan ok, kunhan sitä ei tehdä missään koulutusmielessä vaan eletään omannäköistä elämää.

Ehkä tuon taksin sijaan hankkisin auton ja pitää olla valmis asumaan paikassa, jossa julkisilla hyvät yhteydet.

Tienaan itsekin yli 6000 brutto enkä kuluta kaikkea mikä tulee, joten tuntuisi hullulta, että joku toinen pakottaisi siihen ellei elämä luonnostaan muovaudu sellaiseen malliin.

Yleensä naiset ovat vaativampia asumisen suhteen. Kai siinä on joku luola-aikojen mekanismi vielä.

Nuorena naisena lopetin kolme suhdetta, kun alkoi tuntua ettei mies pysty kustantamaan puolia tavoittelemastani elintasosta. Nyt vanhempana olisi jo varaa ottaa köyhäkin mies, jos olisi muuten hyvä tyyppi.

Mä tienaan reilu 2000 € nettona, kuten ap:kin, ja asun yksin vuokralla, ja silti mulla jää mukavasti rahaa tehdä kaikkia kivoja juttuja.

Mä olen omalle pojalleni opettanut, että rakkaudesta ei tarvitse maksaa. Jos nainen haluaa rakkaudestaan vastineeksi rahaa, kannattaa unohtaa sellainen nainen. Ei poikani äiti eli minä, isoäiti eikä siskokaan elä miehensä rahoilla vaan omillaan. Pääkaupunkiseudulla yksikään hyvätuloinen ja normaali mies ei jää ilman hyvätuloista ja normaalia naista.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen omalle pojalleni opettanut, että rakkaudesta ei tarvitse maksaa. Jos nainen haluaa rakkaudestaan vastineeksi rahaa, kannattaa unohtaa sellainen nainen. Ei poikani äiti eli minä, isoäiti eikä siskokaan elä miehensä rahoilla vaan omillaan. Pääkaupunkiseudulla yksikään hyvätuloinen ja normaali mies ei jää ilman hyvätuloista ja normaalia naista.

No tällaisista kodeista ne hoitovapaalla 50/50 elämistään naisilla laskuttavat miehet sitten tulevat. Hyväosaisten naisten kasvattamina, jotka eivät kykene ymmärtämään, että parisuhteessa voi olla myös kausia puolin ja toisin, että ei pääse hyviin tuloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan kuukaudessa nettona 2700 e, mies vähänyli 8000 e. Ei ole käynyt edes mielessä, että miehen pitäisi opintojen ja vuosien työnteon ja erityisosaamisen hankkimisen jälkeen elättää minua vain siksi, että olen ottanut elämäni sen verran kevyesti, että en tienaa enempää.

Miksi muka mieheni pitäisi tuhlata tulojaan minuun, joka olen tehnyt elämässä monta väärää valintaa? Riittää, että maksaa oman osuutensa eli 50% yhteisistä kuluista. Loput rahansa saa käyttää ihan niin kuin tahtoo.

Läheskään aina tai oikeastaan hyvin harvoin se panostus ennen työuraa ei ole ollut miehellä suurempi vaativampi tai parempi kuin naisella vaan ns miestyöstä maksetaan paremmin. Ja nainen pääsääntöisesti ei ole ottanut elåmää kevyemmin.

Parisuhde jossa huomattavasti suurempituloimpi maksattaa toisella kulut puoliksi ei ole parisuhde vaan hyötymissuhde jossa suurempituloinen käyttää toista taloudellisesti hyväksi ja alistaa tätå.

Miksi se olisi hyötysuhde? Eikö jokainen vastaa omista menoistaan, joten asumiskuluista 50% on kahden aikuisen parisuhteessa ihan reilua eikä se ole mitään toisesta hyötymistä.

Vai oletko sitä mieltä, että jos isoveli saa viikkorahaa 15 e ja pikkusisko 10 e, niin veljelle riittää jäätelöä 1 pallero ja pikkusiskolle 3, vaikka isoveli joutuu ne molemmat maksamaan?

Isoveli ja pikkuveli eivät ole parisuhteessa eivätkä maksa toistensa jäätelöitä viikorahasta. Joten sikälikään vertaus ei toimi. Eikä se toimi siinäkään mielessä että ei parisuhteessa se enemmän ansaitseva saa vähemmän mitään kuin se vähemmän ansaitseva vaan joissain tilanteissa ehkä "vain" sen saman.

Miksi sinusta parisuhteessa täytyy maksaa puolison menot, jos tienaa enemmän kuin puoliso? Minusta se on suorastaan sairas ajattelumalli maassa, jossa naiset väittävät olevansa tasa-arvoisia. Miksi se ei ulotu parisuhteeseen asti?

Ihmettelen tällaisia ihmisiä, miksi pitää edes pyrkiä parisuhteeseen kun raha on ainoa rakkaus ja elämän keskipiste. Ei puoliso tai lapset, vaan raha. Pysykää sinkkuina, niin rahoillanne saatte kaikkea mahdollista mannaa mitä taivaasta voi tippua. Paitsi aitoa rakkautta, sitä ei saa edes rahalla.

Juuri siksi yhdessä eläessä molemmilla on omat rahat ja yhteiset menot puolitetaan. Jos toinen haluaa puolisolta vain rahaa, ei kyseessä ole aito rakkaus! Jos parisuhteeseen menee sillä mielellä, että menot jaetaan tulojen suhteessa, ei siinä ole enää rakkautta mukana lainkaan.

Niin ja toisten mielestä rakkautta on se, että kaikki jaetaan, jopa ne tulot.

Moni ihminen edelleen jopa Suomessa ajattelee niin, että on olemassa yksilöä suurempi mittayksikkö perhe, joka kokonaisuudessaan tienaa jonkin verran ja kuluttaa jonkin verran. Perheessä myös on töitä esim. kotona, joita jaetaan ja velvollisuuksia perheenjäseniä kohtaan. Perheenjäseniä on sitten vaihteleva määrä, se voi olla 2 tai se voi olla vaikka 10. Omassa perheessäni on kolme jäsentä. Lapsella ei vielä ole omaa rahaa, mutta toki hänellä on jo omaisuutta ja varttuessaan sen määrä kasvaa. Aikuisten tulot ovat koko perheen tuloja, myös sen lapsen. Aikuisten tuloissa ei eroteta kuka juridisesti minkäkin omistaa. Mies esim. vuokraa omistamaani sijoitusasuntoa. Tulot tulevat edelleen yhteiseen kassaan. Jotenkin ajattelen, että tiukka rahanjako 50/50 liittyy ilmeisen pieniin tuloihin.

Minä taas ajattelen, ettei 50-50 jako voi edes toimia ellei vähemmän tienaava ole vähintään keskituloinen. Pienituloisella raha näkyy koko ajan arjen valinnoissa. Keski- ja hyvätuloisen suhteessa taas on mahdollista kustantaa perus keskiluokkainen elämäntapa 50-50, ja se omaan käyttöön/säästöön/sijoituksiin jäävä raha on oikeasti ylimääräistä.

Vierailija kirjoitti:

Kysyt ukoltasi et mitä oikein rakastat? Sinua vai rahan tuomaa valtaa suhteessanne..

Ja teiltä yhteisten rahojen vaatijoilta voisi vastavuoroisesti kysyä, että kumpaa te rakastatte, puolisoa vai hänen mahdollistamaansa elintasoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan kuukaudessa nettona 2700 e, mies vähänyli 8000 e. Ei ole käynyt edes mielessä, että miehen pitäisi opintojen ja vuosien työnteon ja erityisosaamisen hankkimisen jälkeen elättää minua vain siksi, että olen ottanut elämäni sen verran kevyesti, että en tienaa enempää.

Miksi muka mieheni pitäisi tuhlata tulojaan minuun, joka olen tehnyt elämässä monta väärää valintaa? Riittää, että maksaa oman osuutensa eli 50% yhteisistä kuluista. Loput rahansa saa käyttää ihan niin kuin tahtoo.

Läheskään aina tai oikeastaan hyvin harvoin se panostus ennen työuraa ei ole ollut miehellä suurempi vaativampi tai parempi kuin naisella vaan ns miestyöstä maksetaan paremmin. Ja nainen pääsääntöisesti ei ole ottanut elåmää kevyemmin.

Parisuhde jossa huomattavasti suurempituloimpi maksattaa toisella kulut puoliksi ei ole parisuhde vaan hyötymissuhde jossa suurempituloinen käyttää toista taloudellisesti hyväksi ja alistaa tätå.

Miksi se olisi hyötysuhde? Eikö jokainen vastaa omista menoistaan, joten asumiskuluista 50% on kahden aikuisen parisuhteessa ihan reilua eikä se ole mitään toisesta hyötymistä.

Vai oletko sitä mieltä, että jos isoveli saa viikkorahaa 15 e ja pikkusisko 10 e, niin veljelle riittää jäätelöä 1 pallero ja pikkusiskolle 3, vaikka isoveli joutuu ne molemmat maksamaan?

Isoveli ja pikkuveli eivät ole parisuhteessa eivätkä maksa toistensa jäätelöitä viikorahasta. Joten sikälikään vertaus ei toimi. Eikä se toimi siinäkään mielessä että ei parisuhteessa se enemmän ansaitseva saa vähemmän mitään kuin se vähemmän ansaitseva vaan joissain tilanteissa ehkä "vain" sen saman.

Miksi sinusta parisuhteessa täytyy maksaa puolison menot, jos tienaa enemmän kuin puoliso? Minusta se on suorastaan sairas ajattelumalli maassa, jossa naiset väittävät olevansa tasa-arvoisia. Miksi se ei ulotu parisuhteeseen asti?

Ihmettelen tällaisia ihmisiä, miksi pitää edes pyrkiä parisuhteeseen kun raha on ainoa rakkaus ja elämän keskipiste. Ei puoliso tai lapset, vaan raha. Pysykää sinkkuina, niin rahoillanne saatte kaikkea mahdollista mannaa mitä taivaasta voi tippua. Paitsi aitoa rakkautta, sitä ei saa edes rahalla.

Juuri siksi yhdessä eläessä molemmilla on omat rahat ja yhteiset menot puolitetaan. Jos toinen haluaa puolisolta vain rahaa, ei kyseessä ole aito rakkaus! Jos parisuhteeseen menee sillä mielellä, että menot jaetaan tulojen suhteessa, ei siinä ole enää rakkautta mukana lainkaan.

Niin ja toisten mielestä rakkautta on se, että kaikki jaetaan, jopa ne tulot.

Moni ihminen edelleen jopa Suomessa ajattelee niin, että on olemassa yksilöä suurempi mittayksikkö perhe, joka kokonaisuudessaan tienaa jonkin verran ja kuluttaa jonkin verran. Perheessä myös on töitä esim. kotona, joita jaetaan ja velvollisuuksia perheenjäseniä kohtaan. Perheenjäseniä on sitten vaihteleva määrä, se voi olla 2 tai se voi olla vaikka 10. Omassa perheessäni on kolme jäsentä. Lapsella ei vielä ole omaa rahaa, mutta toki hänellä on jo omaisuutta ja varttuessaan sen määrä kasvaa. Aikuisten tulot ovat koko perheen tuloja, myös sen lapsen. Aikuisten tuloissa ei eroteta kuka juridisesti minkäkin omistaa. Mies esim. vuokraa omistamaani sijoitusasuntoa. Tulot tulevat edelleen yhteiseen kassaan. Jotenkin ajattelen, että tiukka rahanjako 50/50 liittyy ilmeisen pieniin tuloihin.

Minä taas ajattelen, ettei 50-50 jako voi edes toimia ellei vähemmän tienaava ole vähintään keskituloinen. Pienituloisella raha näkyy koko ajan arjen valinnoissa. Keski- ja hyvätuloisen suhteessa taas on mahdollista kustantaa perus keskiluokkainen elämäntapa 50-50, ja se omaan käyttöön/säästöön/sijoituksiin jäävä raha on oikeasti ylimääräistä.

Ajoittainhan näitä näkee täälläkin kun kinataan kahden euron terveyssidepaketin kustannuksista. Jos talous on näin tiukilla, kannattaisi olla laskematta jokaita latiaan. Paha mieli tulee vain kaikille.

Siis missä vaiheessa on tultu tähän, että oman palkan pitäminen itsellään on itsekkäämpää ja ahneempaa kuin toisen ihmisen palkan vaatiminen itselleen? Jotenkin tämä tuntuu aivan absurdilta lähtökohdalta. Yksi haluaa vain pitää omansa ja toinen vaatii omansa lisäksi vielä sitä toisenkin omaa. Ja ensimmäinen on se kauhea pahis ja jälkimmäinen kaltoinkohdeltu uhri? Ei ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan kuukaudessa nettona 2700 e, mies vähänyli 8000 e. Ei ole käynyt edes mielessä, että miehen pitäisi opintojen ja vuosien työnteon ja erityisosaamisen hankkimisen jälkeen elättää minua vain siksi, että olen ottanut elämäni sen verran kevyesti, että en tienaa enempää.

Miksi muka mieheni pitäisi tuhlata tulojaan minuun, joka olen tehnyt elämässä monta väärää valintaa? Riittää, että maksaa oman osuutensa eli 50% yhteisistä kuluista. Loput rahansa saa käyttää ihan niin kuin tahtoo.

Läheskään aina tai oikeastaan hyvin harvoin se panostus ennen työuraa ei ole ollut miehellä suurempi vaativampi tai parempi kuin naisella vaan ns miestyöstä maksetaan paremmin. Ja nainen pääsääntöisesti ei ole ottanut elåmää kevyemmin.

Parisuhde jossa huomattavasti suurempituloimpi maksattaa toisella kulut puoliksi ei ole parisuhde vaan hyötymissuhde jossa suurempituloinen käyttää toista taloudellisesti hyväksi ja alistaa tätå.

Miksi se olisi hyötysuhde? Eikö jokainen vastaa omista menoistaan, joten asumiskuluista 50% on kahden aikuisen parisuhteessa ihan reilua eikä se ole mitään toisesta hyötymistä.

Vai oletko sitä mieltä, että jos isoveli saa viikkorahaa 15 e ja pikkusisko 10 e, niin veljelle riittää jäätelöä 1 pallero ja pikkusiskolle 3, vaikka isoveli joutuu ne molemmat maksamaan?

Isoveli ja pikkuveli eivät ole parisuhteessa eivätkä maksa toistensa jäätelöitä viikorahasta. Joten sikälikään vertaus ei toimi. Eikä se toimi siinäkään mielessä että ei parisuhteessa se enemmän ansaitseva saa vähemmän mitään kuin se vähemmän ansaitseva vaan joissain tilanteissa ehkä "vain" sen saman.

Miksi sinusta parisuhteessa täytyy maksaa puolison menot, jos tienaa enemmän kuin puoliso? Minusta se on suorastaan sairas ajattelumalli maassa, jossa naiset väittävät olevansa tasa-arvoisia. Miksi se ei ulotu parisuhteeseen asti?

Ihmettelen tällaisia ihmisiä, miksi pitää edes pyrkiä parisuhteeseen kun raha on ainoa rakkaus ja elämän keskipiste. Ei puoliso tai lapset, vaan raha. Pysykää sinkkuina, niin rahoillanne saatte kaikkea mahdollista mannaa mitä taivaasta voi tippua. Paitsi aitoa rakkautta, sitä ei saa edes rahalla.

Juuri siksi yhdessä eläessä molemmilla on omat rahat ja yhteiset menot puolitetaan. Jos toinen haluaa puolisolta vain rahaa, ei kyseessä ole aito rakkaus! Jos parisuhteeseen menee sillä mielellä, että menot jaetaan tulojen suhteessa, ei siinä ole enää rakkautta mukana lainkaan.

Niin ja toisten mielestä rakkautta on se, että kaikki jaetaan, jopa ne tulot.

Moni ihminen edelleen jopa Suomessa ajattelee niin, että on olemassa yksilöä suurempi mittayksikkö perhe, joka kokonaisuudessaan tienaa jonkin verran ja kuluttaa jonkin verran. Perheessä myös on töitä esim. kotona, joita jaetaan ja velvollisuuksia perheenjäseniä kohtaan. Perheenjäseniä on sitten vaihteleva määrä, se voi olla 2 tai se voi olla vaikka 10. Omassa perheessäni on kolme jäsentä. Lapsella ei vielä ole omaa rahaa, mutta toki hänellä on jo omaisuutta ja varttuessaan sen määrä kasvaa. Aikuisten tulot ovat koko perheen tuloja, myös sen lapsen. Aikuisten tuloissa ei eroteta kuka juridisesti minkäkin omistaa. Mies esim. vuokraa omistamaani sijoitusasuntoa. Tulot tulevat edelleen yhteiseen kassaan. Jotenkin ajattelen, että tiukka rahanjako 50/50 liittyy ilmeisen pieniin tuloihin.

Minä taas ajattelen, ettei 50-50 jako voi edes toimia ellei vähemmän tienaava ole vähintään keskituloinen. Pienituloisella raha näkyy koko ajan arjen valinnoissa. Keski- ja hyvätuloisen suhteessa taas on mahdollista kustantaa perus keskiluokkainen elämäntapa 50-50, ja se omaan käyttöön/säästöön/sijoituksiin jäävä raha on oikeasti ylimääräistä.

Onko tämä sitten keskituloisten ja etenkin keskituloisissa sen enemmän tienaavan osan ongelma? Pienituloisilla kaikki menee muutenkin elämiseen, suurituloisten ei tarvitse edes miettiä rahankäyttöä, koska kaikki mitä halajaa, on vain ostettavissa.

Jos itse voittaisin miljoonia lotossa, en miettisi minäkään, meneekö perheen kulut nyt 50/50.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyt ukoltasi et mitä oikein rakastat? Sinua vai rahan tuomaa valtaa suhteessanne..

Ja teiltä yhteisten rahojen vaatijoilta voisi vastavuoroisesti kysyä, että kumpaa te rakastatte, puolisoa vai hänen mahdollistamaansa elintasoa?

Puolisoa.

Mutta ei meilläkään ole yhteiset rahat. On yhteinen talous ja omat rahat. Kulut maksetaan tulojen suhteessa, ja tähän ratkaisuun on päädytty keskustelemalla siitä, mitä kumpainenkin haluaa ja tarvitsee ja mitä on valmis kustantamaan.

Esimerkiksi mies tekee välillä töitä kotoa, joten meillä on hommattu isompi asunto siksi, että mies saa tarvisemansa työhuoneen. Siksipä hän maksaa asumisesta hieman enemmän.