Erilaiset elintasot parisuhteessa
Mun mielestä ei ole oikein, että toisella puolisolla on paljon isommat tulot kuin toisella. En tarkoita, että pitäisi varakkaamman elättää toista puolisoa. Mutta kun mun nettopalkka menee lähes kokonaan elämiseen, miehelle jää säästöön ja hän käy omilla rahoillaan matkoilla kavereidensa kanssa, kun mä sitten kökötän kotona. Jos jotakuta kiinnostaa niin mä saan nettona n. 2100 ja mies jotain 7000. Molemmat maksetaan ruuat ja vuokrat ja laskut puoliksi. Miksi mies haluaa mun elävän köyhyydessä?
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tienaa bruttona kolme kertaa niin paljon kuin minä. Eikä puhettakaan,että olisi rahat erikseen. En kuuna päivänä hyväksyisi sitä,että parisuhteessa olisi omat rahat. Minua ei kiinnosta pätkääkään taloudellinen itsenäisyys ja avioehtoa ei ole, eikä tule. Tapailin aikoinaan miestä, joka kuvitteli,että yhteen muutettaessa molemmat maksaisivat omat kulunsa ja yhteiset menot puoliksi. Sanoin suoraan,että ei kiinnosta. Saan paremmankin diilin. Nykyään naiset on niin pönttöjä,että eivät osaa neuvotella itselleen taloudellista hyvinvointia parisuhteessa ja taloudellista turvaa eron sattuessa.
Tää on jäätävä :D Olet joko mega-fitness-tissi-instanaikkonen tai mies ihan järkyttävä nössö. Eroa odotellessa ;)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tienaa bruttona kolme kertaa niin paljon kuin minä. Eikä puhettakaan,että olisi rahat erikseen. En kuuna päivänä hyväksyisi sitä,että parisuhteessa olisi omat rahat. Minua ei kiinnosta pätkääkään taloudellinen itsenäisyys ja avioehtoa ei ole, eikä tule. Tapailin aikoinaan miestä, joka kuvitteli,että yhteen muutettaessa molemmat maksaisivat omat kulunsa ja yhteiset menot puoliksi. Sanoin suoraan,että ei kiinnosta. Saan paremmankin diilin. Nykyään naiset on niin pönttöjä,että eivät osaa neuvotella itselleen taloudellista hyvinvointia parisuhteessa ja taloudellista turvaa eron sattuessa.
Hyvätuloisen miehen kannattaakin ottaa samassa sosioekonomisessa asemassa oleva nainen. Jättäkää nämä onnea onkivat parturikampaajat näiden kanssa samaa sosiaaliluokkaa oleville miehille.
Erilaiset elintasot parisuhteessa voi kätevästi korjata sillä, että se pienituloisempi nostaa per'seensä sieltä sohvalta ja ryhtyy kohentamaan ansiotasoaan. Eihän kenenkään suuret tulot tässä yhtälössä se ongelma ole. Sehän on vain hyvä asia jos saa kunnollista palkkaa työstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen omalle pojalleni opettanut, että rakkaudesta ei tarvitse maksaa. Jos nainen haluaa rakkaudestaan vastineeksi rahaa, kannattaa unohtaa sellainen nainen. Ei poikani äiti eli minä, isoäiti eikä siskokaan elä miehensä rahoilla vaan omillaan. Pääkaupunkiseudulla yksikään hyvätuloinen ja normaali mies ei jää ilman hyvätuloista ja normaalia naista.
No tällaisista kodeista ne hoitovapaalla 50/50 elämistään naisilla laskuttavat miehet sitten tulevat. Hyväosaisten naisten kasvattamina, jotka eivät kykene ymmärtämään, että parisuhteessa voi olla myös kausia puolin ja toisin, että ei pääse hyviin tuloihin.
Hoitovapaalle jääminen on täysin vapaaehtoista. Jos haluaa jäädä pidemmäksi aikaa pois töistä, sitä varten säästetään etukäteen. Eikä niin, että päätänpä tässä olla pari vuotta kotona ja sinä maksat koko lystin.
Hoitovapaa lähtee lapsen edusta olla kotona oman vanhemman kanssa kunnes on sen verran ikää, että kykenee nauttimaan varhaiskasvatuksesta.
Totta, mutta lapsi ei tule yllätyksenä. Jos katsoo, että lapsen hyvinvoinnin vuoksi on jäätävä kotiin, sitä varten säästetään etukäteen.
Toki, jos vanhemmilla on niin pienet palkat, että muuten ei pärjätä. Muutoin toki työssäkäyvä vanhempi kustantaa pääosuuden hoitovapaasta omasta palkka- tai pääomatulostaan. Maksaahan se päivähoitokin.
En ymmärrä, miksi hyvätuloisetkin eivät voisi säästää. Ainakin itseltäni onnistui säästäminen ennen äitiysloman alkua ja onnistui myähemminkin, kun päätin jäädä puoleksi vuodeksi sapattivapaalle.
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset elintasot parisuhteessa voi kätevästi korjata sillä, että se pienituloisempi nostaa per'seensä sieltä sohvalta ja ryhtyy kohentamaan ansiotasoaan. Eihän kenenkään suuret tulot tässä yhtälössä se ongelma ole. Sehän on vain hyvä asia jos saa kunnollista palkkaa työstään.
Viva la Kokoomus! Varmasti on niin että ihmiset ovat vain pelkästään laiskuuttaan pienituloisia ja jos kaikki olisivat vain ahkeria niin olisimme kaikki toimistusjohtajia hyvällä palkalla. Vaan kuka silloin siivoaisi ne toimitusjohtajan huoneet ja tuottaisi ruoan toimitusjohtajan lautaselle?
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset elintasot parisuhteessa voi kätevästi korjata sillä, että se pienituloisempi nostaa per'seensä sieltä sohvalta ja ryhtyy kohentamaan ansiotasoaan. Eihän kenenkään suuret tulot tässä yhtälössä se ongelma ole. Sehän on vain hyvä asia jos saa kunnollista palkkaa työstään.
Viva la Kokoomus! Varmasti on niin että ihmiset ovat vain pelkästään laiskuuttaan pienituloisia ja jos kaikki olisivat vain ahkeria niin olisimme kaikki toimistusjohtajia hyvällä palkalla. Vaan kuka silloin siivoaisi ne toimitusjohtajan huoneet ja tuottaisi ruoan toimitusjohtajan lautaselle?
Taidat olla näitä kenelle opiskelu ei maistu ja työnteko on silkkaa tervanjuontia. Taivaasta pitäsi ilmainen leipä tippua suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei ole oikein, jos toinen tienaa enemmän? Ei kai toisen tarvii palkastaan luopua ettei toiselle tule paha mieli. Vaimollani on nettotulot noin 1700€ ja mulla noin 6000€. En mä siitä koe huonoa omaatuntoa, että olen elämässäni menestynyt. Vaimo maksaa yhteisistä menoista noin 1300€/kk ja minä 2600€/kk. Se, että mulle vajaa 3400€ enemmän käyttöön ja säästöön, ei ole minun vikani. Voisin enemmänkin varmaan maksaa kuluista, mutta periaatteena on, että en loisia elätä. Ja vaimo on meidän elintason pitkälti valinnut, itselle olisi kelvannut huokeampikin asunto.
Sellainen vastaus että klapklap.
Näin ohiksena todettakoon, että yritän jotenkin selvitä ongelmineni uniikkina lumihiutaleena. Uskon, että voisin olla myös ihan tavallinen ja tasapainoinen ihminen, mutta homma lähti kusemaan siitä lähtien, kun minut pistettiin 2 kk iässä kokopäiväiseen hoitoon.