Erilaiset elintasot parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis missä vaiheessa on tultu tähän, että oman palkan pitäminen itsellään on itsekkäämpää ja ahneempaa kuin toisen ihmisen palkan vaatiminen itselleen? Jotenkin tämä tuntuu aivan absurdilta lähtökohdalta. Yksi haluaa vain pitää omansa ja toinen vaatii omansa lisäksi vielä sitä toisenkin omaa. Ja ensimmäinen on se kauhea pahis ja jälkimmäinen kaltoinkohdeltu uhri? Ei ymmärrä.

Itse en ymmärrä miten paljon täällä tuntuu olevan näitä jotka häpeilemättä vaativat toisen palkkaa itselleen. Itse en voisi kuvitella ikinä suostuvani tuohon, en vaikka olisin työtön ja vaikka miten kumppani tyrkyttäisi rahojaan. Voisi se olla ihan järkevääkin tuossa tilanteessa, mutta en vain pystyisi.

Miten ajattelit elättää itsesi ollessasi esim. pitkäaikaisen sairauden vuoksi työkyvytön? Yhteiskunnan tuilla? Että mieluummin meidän kaikkien lompakolla kuin oman puolison?

Miten ajattelit parantaa kommunikaatiotasi että pystyt käyttäytymään asiallisesti keskustelupalstalla?

Vierailija kirjoitti:

Suhde, missä on eri elintasot puolisoiden kesken kuulostaa enemmän hengailusuhteelta tai kaverisuhteelta, kuin oikealta parisuhteelta. Parisuhteenhan paras puoli on se, että voitot ja häviöt jaetaan, otetaan yhteisiksi iloiksi ja murheiksi.

OK. Eli sellainen parisuhde missä toinen on tarkoituksella etsinyt varakkaan elättäjän on Oikea Parisuhde kun taas kahden itsenäisen ihmisen suhde on automaattisesti vain epäkypsää hengailua. Mielipide tietysti tuokin.

Ymmärrän omien näkemysten esiintuomisen, mutta en sitä että samalla pitää polkea alas jonkun toisen arvoja ja valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kumman valitsemalla elintasolla eletään. Minusta 50-50 on ihan reilu jako, kunhan elintaso on mitoitettu sen mukaan miten pienempituloinen muutenkin eläisi. Jos olet tehnyt uravalintasi aikanaan sillä perusteella, ettet tarvitse hienoa uutta taloa, tuliterää autoa tai viikottaisia luksusillasia, niin mihin se päätös nyt on muuttunut? Mies on todennäköisesti tehnyt elämässään aika erinäköisiä valintoja. Miksei hän saisi hyötyä niistä?

Entäs jos ei ole tehnyt mitään valintoja ja on vähemmän koulutettukin? Jos toinen on esim. perinyt huomattavan omaisuuden. Miten silloin eletään ja jaetaan?

Mielenkiintoinen ketju. Selvästi on niitä jotka rakkauden nimeen haluaa päästä osalle puolison lompakkoa ja kaikki on yhteistä (oli syyt tuloeroihin mitkä vain) ja monta myös niitä jotka kokevat ettei puolisolla ole (rakkauden tai muunkaan syyn takia) velvollisuutta tai moraalista avioliiittonäkökulmaa kohottaa vähävaraisen puolison elämää. No meillä menee näin, laitan siis lusikkani soppaan :) Mulla brutto kuukaudessa 2800 ja miehellä noin 7000-8000, riippuen bonareista. Jee, kuulun siis tähän AV-palstan mammajoukkoon jolla on hyvin toimeentuleva mies :) Meillä minä maksan ruuat ja kiinteät kulut (sähkö, vesi, vakuutukset) ja mies maksaa talon ja autot....jako rahassa on mulle noin 1600e/kk ja 2200e/kk miehelle. Lasten (3 kpl) harrastukset maksetaan puoliksi, jääkiekkoa ja futista ja molempia päällekkäin eli kallista on. Kaiken kaikkiaan mulle jää ehkä kuukaudessa 200-300 "omaa" rahaa jonka laitan haisemaan hyvällä omallatunnolla, mutta ei tulisi mieleenkään maksattaa miehellä yhtään enempää. Kotityöt puoliksi, mies kyllä oikeasti enemmän koska tekee kotikonttorilla töitä, ja siivoilee pitkin päivää ja ruuat on aina valmiina kun nälkäinen perhe istuu keittiöön. Lomareissut menee niin että joko minä lähden muksujen kanssa tai sitten mies, ukko tykkää ottaa ***** tähden hotellit ja all-inclusivet ja minä taas pärjään lasten kanssa vähemmällä, mutta AINA reissusta on tulleet kaikki iloisina pois ja ihania muistoja kaikilla oli matkanjohtaja ollut minä tai ukko. Koko porukka tehdään sitten Riikan, Tallinnan, Tukholman tai Kööpenhaminan reissuja ja tämä on kaikille täysin ok. Mitähän vielä? No tässä varmaan mitä ensin tuli mieleen pitkään vuodatukseen ;)

Lienee off topic mutta miten ihmeessä täällä kirjoittelee moni että on +6 000 nerrotulot!?! Siis 15 000 bruttopalkkoja? Suomessa? Useammalla vauvapalstan lukijalla. Vaikea uskoa. Se 2700 nettona on 4000 kuussa mikä on jo keskiarvoa parempi palkka.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Selvästi on niitä jotka rakkauden nimeen haluaa päästä osalle puolison lompakkoa ja kaikki on yhteistä (oli syyt tuloeroihin mitkä vain) ja monta myös niitä jotka kokevat ettei puolisolla ole (rakkauden tai muunkaan syyn takia) velvollisuutta tai moraalista avioliiittonäkökulmaa kohottaa vähävaraisen puolison elämää. No meillä menee näin, laitan siis lusikkani soppaan :) Mulla brutto kuukaudessa 2800 ja miehellä noin 7000-8000, riippuen bonareista. Jee, kuulun siis tähän AV-palstan mammajoukkoon jolla on hyvin toimeentuleva mies :) Meillä minä maksan ruuat ja kiinteät kulut (sähkö, vesi, vakuutukset) ja mies maksaa talon ja autot....jako rahassa on mulle noin 1600e/kk ja 2200e/kk miehelle. Lasten (3 kpl) harrastukset maksetaan puoliksi, jääkiekkoa ja futista ja molempia päällekkäin eli kallista on. Kaiken kaikkiaan mulle jää ehkä kuukaudessa 200-300 "omaa" rahaa jonka laitan haisemaan hyvällä omallatunnolla, mutta ei tulisi mieleenkään maksattaa miehellä yhtään enempää. Kotityöt puoliksi, mies kyllä oikeasti enemmän koska tekee kotikonttorilla töitä, ja siivoilee pitkin päivää ja ruuat on aina valmiina kun nälkäinen perhe istuu keittiöön. Lomareissut menee niin että joko minä lähden muksujen kanssa tai sitten mies, ukko tykkää ottaa ***** tähden hotellit ja all-inclusivet ja minä taas pärjään lasten kanssa vähemmällä, mutta AINA reissusta on tulleet kaikki iloisina pois ja ihania muistoja kaikilla oli matkanjohtaja ollut minä tai ukko. Koko porukka tehdään sitten Riikan, Tallinnan, Tukholman tai Kööpenhaminan reissuja ja tämä on kaikille täysin ok. Mitähän vielä? No tässä varmaan mitä ensin tuli mieleen pitkään vuodatukseen ;)

Niin joo, tämä unohtui. Meillä ei ole avioehtoa. Eli jos jokus ero tulisi, niin mies ostanee minut ulos huushollista ja uskon vakaasti että haluaa pitää talon, ja lapset omassa syntymäkodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis missä vaiheessa on tultu tähän, että oman palkan pitäminen itsellään on itsekkäämpää ja ahneempaa kuin toisen ihmisen palkan vaatiminen itselleen? Jotenkin tämä tuntuu aivan absurdilta lähtökohdalta. Yksi haluaa vain pitää omansa ja toinen vaatii omansa lisäksi vielä sitä toisenkin omaa. Ja ensimmäinen on se kauhea pahis ja jälkimmäinen kaltoinkohdeltu uhri? Ei ymmärrä.

Itse en ymmärrä miten paljon täällä tuntuu olevan näitä jotka häpeilemättä vaativat toisen palkkaa itselleen. Itse en voisi kuvitella ikinä suostuvani tuohon, en vaikka olisin työtön ja vaikka miten kumppani tyrkyttäisi rahojaan. Voisi se olla ihan järkevääkin tuossa tilanteessa, mutta en vain pystyisi.

Parisuhteessa harva osaa tai viitsii tehdä juuri samoja asioita mitä puoliso. Josain syystä ruuanlaitto on sellainen asia, jonka toinen joutuu tekemään ja toinen hoitaa sen lykkäämällä pakasteranskalaisia uuniin. Miksi kokkaustaidottoman pitäisi hyötyä toisen tekemästä hyvästä ruuasta? Jos hän ei vuorollaan saa yhtä hyvää aikaiseksi, niin sitten kumpikin ostaa ja tekee omat ruokansa. Pyykinpesukoneen käyttäminenkin on joskus miehille ylivoimaisen vaikeaa. Miksi nainen pesee miehen pyykit, kun pesuloitakin on olemassa?

Ihan sama kaikelle muulle, mutta jos asuisin kumppanin kanssa joka kutsuu minua nimellä "loinen", se suhde olisi historiaa samantien. Ihan sama miten raha-asiat järjestetään, mutta jos toisen arvostus on tuota luokkaa, niin enpä keksi yhtäkään syytä jäädä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama kaikelle muulle, mutta jos asuisin kumppanin kanssa joka kutsuu minua nimellä "loinen", se suhde olisi historiaa samantien. Ihan sama miten raha-asiat järjestetään, mutta jos toisen arvostus on tuota luokkaa, niin enpä keksi yhtäkään syytä jäädä. 

Luultavasti kumppani on myös tyytyväinen tähän ratkaisuun. Vai ajatteleko että hän on vastuullinen maksamaan myös sinun kulusi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kumman valitsemalla elintasolla eletään. Minusta 50-50 on ihan reilu jako, kunhan elintaso on mitoitettu sen mukaan miten pienempituloinen muutenkin eläisi. Jos olet tehnyt uravalintasi aikanaan sillä perusteella, ettet tarvitse hienoa uutta taloa, tuliterää autoa tai viikottaisia luksusillasia, niin mihin se päätös nyt on muuttunut? Mies on todennäköisesti tehnyt elämässään aika erinäköisiä valintoja. Miksei hän saisi hyötyä niistä?

Entäs jos ei ole tehnyt mitään valintoja ja on vähemmän koulutettukin? Jos toinen on esim. perinyt huomattavan omaisuuden. Miten silloin eletään ja jaetaan?

En perinyt huomattavaa summaa, töissä joutuu käymään vieläkin. Mutta perintö on kiinni kesäkodissa ja jos ero tulee sitä ei jaeta. Niin kauan kuin hyvin menee, puoliso voi käyttää sitä ihan vapaasti. Jos mulle iskee kassakriisi (vaikka se sairaus josta ei päivärahoilla selviä), voin tuon ylimääräisen asunnon laittaa tuloiksi eli vuokralle tai syödä pois eli myydä, kysymättä puolisolta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama kaikelle muulle, mutta jos asuisin kumppanin kanssa joka kutsuu minua nimellä "loinen", se suhde olisi historiaa samantien. Ihan sama miten raha-asiat järjestetään, mutta jos toisen arvostus on tuota luokkaa, niin enpä keksi yhtäkään syytä jäädä. 

Luultavasti kumppani on myös tyytyväinen tähän ratkaisuun. Vai ajatteleko että hän on vastuullinen maksamaan myös sinun kulusi?

En ole maininnut sanallakaan, miten pariasuhteessa raha-asiat pitäisi hoitaa. Kunhan totesin, että jos toista kutsuu loiseksi, niin huonosti menee siinä parisuhteessa sillä toisen kunnioitus on käytännössä olematon. 

Palstalla nämä naisia loisiksi kutsuvat ovat niitä miehiä, joiden vaimot ovat kotona äitiyslomalla tai hoitovapaalla lapsen vuoksi. Siitäkin he valittavat, kun työssäkäyvä mies joutuu yksin tekemään kotityöt, jos vaimo pyytää miestä korjaamaan omat jälkensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Selvästi on niitä jotka rakkauden nimeen haluaa päästä osalle puolison lompakkoa ja kaikki on yhteistä (oli syyt tuloeroihin mitkä vain) ja monta myös niitä jotka kokevat ettei puolisolla ole (rakkauden tai muunkaan syyn takia) velvollisuutta tai moraalista avioliiittonäkökulmaa kohottaa vähävaraisen puolison elämää. No meillä menee näin, laitan siis lusikkani soppaan :) Mulla brutto kuukaudessa 2800 ja miehellä noin 7000-8000, riippuen bonareista. Jee, kuulun siis tähän AV-palstan mammajoukkoon jolla on hyvin toimeentuleva mies :) Meillä minä maksan ruuat ja kiinteät kulut (sähkö, vesi, vakuutukset) ja mies maksaa talon ja autot....jako rahassa on mulle noin 1600e/kk ja 2200e/kk miehelle. Lasten (3 kpl) harrastukset maksetaan puoliksi, jääkiekkoa ja futista ja molempia päällekkäin eli kallista on. Kaiken kaikkiaan mulle jää ehkä kuukaudessa 200-300 "omaa" rahaa jonka laitan haisemaan hyvällä omallatunnolla, mutta ei tulisi mieleenkään maksattaa miehellä yhtään enempää. Kotityöt puoliksi, mies kyllä oikeasti enemmän koska tekee kotikonttorilla töitä, ja siivoilee pitkin päivää ja ruuat on aina valmiina kun nälkäinen perhe istuu keittiöön. Lomareissut menee niin että joko minä lähden muksujen kanssa tai sitten mies, ukko tykkää ottaa ***** tähden hotellit ja all-inclusivet ja minä taas pärjään lasten kanssa vähemmällä, mutta AINA reissusta on tulleet kaikki iloisina pois ja ihania muistoja kaikilla oli matkanjohtaja ollut minä tai ukko. Koko porukka tehdään sitten Riikan, Tallinnan, Tukholman tai Kööpenhaminan reissuja ja tämä on kaikille täysin ok. Mitähän vielä? No tässä varmaan mitä ensin tuli mieleen pitkään vuodatukseen ;)

Niin joo, tämä unohtui. Meillä ei ole avioehtoa. Eli jos jokus ero tulisi, niin mies ostanee minut ulos huushollista ja uskon vakaasti että haluaa pitää talon, ja lapset omassa syntymäkodissaan.

Totta kai, sullahan on klassikko. Nainen makselee ruuat ja lasten vaatteet ja siihen sen naisen rahat meneekin, mies makselee talon ja auton. Kun ero tulee, mies pitää talon ja auton ja naiselle ei kertynyt minkäänlaista omaisuutta vaikka kaikki rahat meni avioliiton aikana.

Outoa menoa. Me ollaan jo 45+ iässä uudella kiertoksella oleva pariskunta, ja me käytiin heti rahakeskustelu läpi ennen kuin alettiin vakavasti seurustelemaan. Kumpikin terävöitti ettei toinen osallistu kummankaan talouselämään (molemmilla on omia lapsia kotona), ja jos toinen haluaa jotain mitä toinen ei, niin heti pitää sanoa jos ei ole varaa. Jos ei ole, niin ei ole. Toinen lähtee reissulleen jos lähtee, ja toisen on turha pahoittaa mieltään jos oma kukkaro ei kestä. Ja tämä sama oli mulla aikaisemmin myös siellä "ydinperheessä", me pidettiin huolta lapsista muttei toisen harrastuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Selvästi on niitä jotka rakkauden nimeen haluaa päästä osalle puolison lompakkoa ja kaikki on yhteistä (oli syyt tuloeroihin mitkä vain) ja monta myös niitä jotka kokevat ettei puolisolla ole (rakkauden tai muunkaan syyn takia) velvollisuutta tai moraalista avioliiittonäkökulmaa kohottaa vähävaraisen puolison elämää. No meillä menee näin, laitan siis lusikkani soppaan :) Mulla brutto kuukaudessa 2800 ja miehellä noin 7000-8000, riippuen bonareista. Jee, kuulun siis tähän AV-palstan mammajoukkoon jolla on hyvin toimeentuleva mies :) Meillä minä maksan ruuat ja kiinteät kulut (sähkö, vesi, vakuutukset) ja mies maksaa talon ja autot....jako rahassa on mulle noin 1600e/kk ja 2200e/kk miehelle. Lasten (3 kpl) harrastukset maksetaan puoliksi, jääkiekkoa ja futista ja molempia päällekkäin eli kallista on. Kaiken kaikkiaan mulle jää ehkä kuukaudessa 200-300 "omaa" rahaa jonka laitan haisemaan hyvällä omallatunnolla, mutta ei tulisi mieleenkään maksattaa miehellä yhtään enempää. Kotityöt puoliksi, mies kyllä oikeasti enemmän koska tekee kotikonttorilla töitä, ja siivoilee pitkin päivää ja ruuat on aina valmiina kun nälkäinen perhe istuu keittiöön. Lomareissut menee niin että joko minä lähden muksujen kanssa tai sitten mies, ukko tykkää ottaa ***** tähden hotellit ja all-inclusivet ja minä taas pärjään lasten kanssa vähemmällä, mutta AINA reissusta on tulleet kaikki iloisina pois ja ihania muistoja kaikilla oli matkanjohtaja ollut minä tai ukko. Koko porukka tehdään sitten Riikan, Tallinnan, Tukholman tai Kööpenhaminan reissuja ja tämä on kaikille täysin ok. Mitähän vielä? No tässä varmaan mitä ensin tuli mieleen pitkään vuodatukseen ;)

Niin joo, tämä unohtui. Meillä ei ole avioehtoa. Eli jos jokus ero tulisi, niin mies ostanee minut ulos huushollista ja uskon vakaasti että haluaa pitää talon, ja lapset omassa syntymäkodissaan.

Totta kai, sullahan on klassikko. Nainen makselee ruuat ja lasten vaatteet ja siihen sen naisen rahat meneekin, mies makselee talon ja auton. Kun ero tulee, mies pitää talon ja auton ja naiselle ei kertynyt minkäänlaista omaisuutta vaikka kaikki rahat meni avioliiton aikana.

Oletko vähän vajaa? Osituksessa mies maksaa mulle puolet talon markkinahinnasta. Ja toinen autoista on minun nimissä. Rahallisesti saan varmasti osani, mutta enemmän huolettaa tietysti lapset.

Monet hyvin tienaavat miehet osaavat pelata raha-asiansa niin ettei rahat vaan kulu ja köyhempi elättää.

Vierailija kirjoitti:

Monet hyvin tienaavat miehet osaavat pelata raha-asiansa niin ettei rahat vaan kulu ja köyhempi elättää.

On mahdollista, mutta onnistuu vain jos nainen pariutuu ylöspäin ja sokeasti rakastuneena suostuu kaikkeen.

Ajatellaan tilanne, että ihminen, nainen tai mies, on ahkera ja käy työssä tunnollisesti, mutta on alalla jossa palkkaus on huono.

Hän on siis ns. ihan kunnon ihminen, mutta joutuu jo sinkkuaikanaan sinnittelemään toisinaan.

Sitten astuu kuvaan rakkaus ja avioliitto, paremmin tienaavan ihmisen kanssa.

Ei ole tarkoitus hyötyä toisen kustannuksella, mutta uskoisin, että miltei jokainen ihminen ajattelee, että hänen olonsa hiukan kuitenkin paranevat ja rahasta ei tarvitse koko ajan olla huolissaan kun on kahden tulot taloudessa ja ollaa jo naimisissakin.

En ymmärrä tilannetta, jossa heikommin tienaavat yhä edelleen on pienissä rahoissa kun joutuu osallistumaan yhteisiin menoihin yhtä suurella osuudella kuin paremmin tienaava puoliso.

En jaksa ymmärtää miksi kumppani, joka varmaan tietää toisen sinnittelyn jo ennestäänkin ei halua helpottaa kumppaninsa elämää muuttaa tilannetta paremmaksi, että toisellakin olisi, jos ei yhtä hyvä, mutta olisi kohtuullinen tilanne olla, elää ja tehdä asioita yhdessä.

Onko niin, että se jo ennestään pienillä rahoilla ollut joutuu naimisiin mentyään edelleen elämään pienillä rahoilla, vaikka parisuhteessa olisi mahdollista tämä tilanne muuttaa?

Mutta kun se paremmin tienaava kumppani ei niin halua. Vaikka hänelle itselleen silti jäisi ihan mukavasti rahaa ja mahdollisuuksia käyttää niitä miten haluaa.

Minulla olisi varakkaampana ainakin kamalan paha olla siinä vieressä, ja tuntisin itseni tosi alhaiseksi ja kusipääksi jos en tukisi kumppaniani myös rahallisesti. Ainakin jossain asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet hyvin tienaavat miehet osaavat pelata raha-asiansa niin ettei rahat vaan kulu ja köyhempi elättää.

On mahdollista, mutta onnistuu vain jos nainen pariutuu ylöspäin ja sokeasti rakastuneena suostuu kaikkeen.

Höpsis. Helposti se onnistuu Ja moni menee lankaan. Mies voivottelee harvasepäivä suureen ääneen miten rahat on aina loppu kun menee MEIDÄN (miehen oman) talon maksuun niin Ja niin paljon ja MEIDÄN (miehen oman) auton kuluihin myös.. että jos nyt nainen voisi sen verta osallistua että ruuat ja lasten kulut maksaa. Miehen omaisuus karttuu, nainen luulee että elää lähes kädestä suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kumman valitsemalla elintasolla eletään. Minusta 50-50 on ihan reilu jako, kunhan elintaso on mitoitettu sen mukaan miten pienempituloinen muutenkin eläisi. Jos olet tehnyt uravalintasi aikanaan sillä perusteella, ettet tarvitse hienoa uutta taloa, tuliterää autoa tai viikottaisia luksusillasia, niin mihin se päätös nyt on muuttunut? Mies on todennäköisesti tehnyt elämässään aika erinäköisiä valintoja. Miksei hän saisi hyötyä niistä?

Entäs jos ei ole tehnyt mitään valintoja ja on vähemmän koulutettukin? Jos toinen on esim. perinyt huomattavan omaisuuden. Miten silloin eletään ja jaetaan?

No silloin tehdään tietysti niinkuin kaikissa muissakin suhteissa, eli eletään ja jaetaan siten kuin yhdessä sovitaan. Ja päteehän tuo edellä sanomani silti siihen pienempipalkkaiseen. Hän on yleensä tehnyt elämänvalintansa sen mukaan, että alemman keskiluokan elintaso riittää hänelle. Miksi se ei yhtäkkiä riitäkään? Minä en tavallaan ymmärrä, miksi kumppanin pitäisi ylipäänsä tuoda suhteeseen rahaa. Eikö parisuhteessa pitäisi olla ihan muut jutut tärkeitä? Kun kaksi omillaan pärjäävää aikuista rakastuu, niin miksi ihmeessä rahoja pitäisi alkaa jakamaan jotenkin uusiksi?