Lue keskustelun säännöt.
Kun mies inttää vastaan aivan kaikessa
05.06.2019 |
Alkaa mennä oikeasti hermo mieheen joka inttää _joka ikisessä asiassa_ vastaan. Perheessämme ei toimi kommunikointi lainkaan koska olen väsynyt siihen että sanon mitä tahansa, mies väittää vastaan. Jos pyydän miestä tekemään jotain, hän ei varmasti tee niin ihan vaan siksi että minä pyysin; usein jopa täysin päinvastoin.
Olen kotona 7 kk ikäisen vauvan kanssa ja esikoinen on 6v. Kuopus valvottaa ja on todella herkkäuninen. Tänä aamuna mies heräsi klo 06 töihin ja olin itse herännyt jo aiemmin koska kipeä vatsa valvotti.
Mies alkoi jutella normaalilla äänellä (hänellä on todella kantava ja matala ääni) sängyssä ja sanoin että vauva herää ihan varmasti miehen puheeseen. Mies jatkaa. Kuiskaan miehelle että mennään keittiöön juttelemaan jos on pakko puhua mutta mies jatkaa jorinoitaan sängyssä. Ei mennyt kuin hetki kun vauva heräsi miehen ääneen. Kiukuttaa niin paljon, pyysin nätisti ja moneen kertaan että mies ei puhumisellaan herättäisi vauvaa.
Eilen esikoinen sanoi minulle että hän ei tykkää siitä kun isi kiroilee niin paljon. Otin asian puheeksi miehen kanssa, joka töksäytti vaan että sellainen hän on ja hän kiroilee paljon; piste. En hermostunut, totesin vaan että yritän ainakin itse kiinnittää erityistä huomiota puheisiini etten kiroilisi. Mies tähän että hän aikoo opettaa kuopuksen kiroilemaan heti kun tämä oppii puhumaan. Olin taas kerran sanaton, miehen kanssa keskustelu jälleen kerran osoittautui mahdottomaksi.
Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka ja näitä tulee joka päivä. Olen alkanut salaa toivoa että mies jäisi ylitöihin tms. Vaikka joka päivä, en jaksa kinata kaikesta.
Kaupassa käynti miehen kanssa on aivan horroria, hän kyseenalaistaa jokaisen ostoksen, "tarvitaanko me muka tätä (maitoa)?" ..joo-o, kyllä me tarvitaan. Ja jos kaupassa on jonoa tai tarvittavia asioita ei löydy heti, mies alkaa kiukutella kuin pikkulapsi. Jos kaupankassalla on jonoa, hän alkaa pakata ostoksia aivan ylikorostetun hitaasti ja huolellisesti, vaikka juuri silloin normaali ihminen pyrkisi ripeästi maksamaan ja pakkaamaan ostokset. En voi käsittää mistä tällainen touhu johtuu, että kaikissa tilanteissa on toimittava täysin päinvastoin kuin mitä normaali järkinen ihminen toimisi yleensä.
Osaako kukaan sanoa mistä tällainen todella rasittava käytös johtuu ja miten tällaisen kanssa pitäisi toimia? Kun mies on vastaaninttävä ja lapsen tasolle taantuva jumpittelija, ei paljon parisuhde kiinnosta. Koen olevani ainoa aikuinen perheessä, mies on vaan joku outo ylimääräinen rasite jonka tehtävänä on koetella hermojani mahdollisimman pitkälle tällä naurettavalla vastarannankiiskeilyllään.
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vink, vink!
Älä puhu ja sössötä typeriä ja järjettömyyksiä miehellesi, vaan hoida naisen tehtävät niin vauvan hoidossa kuin kotonakin ja ole aina kuuliainen sekä ystävällinen miehellesi.Problem solved.
Joo, voi tehdä näin, tai sitten, vink vink, vaihtaa miehen normaaliälyiseen.[/
Ahaaa!
Sellainenko on normaaliälyinen mies, joka jaksaa kuunnella naisen lässyttämiä typeryyksiä ja järjettömyyksiä sekä katsella laiskaa ja víttuilevaa āmmāā ? Ja luonnollisesti sponssaa kaiken kyselemättä.
Tämä selvä.
Sellainen, joka ymmärtää, että lapsiperheessä on oltava tietyt rutiinit, ja että pienten lasten perustarpeet menevät hänen omiensa edelle. Tämä ei tuota vaikeuksia aikuisille.
Tottakai jokainen ymmärtää tuon.
Mutta ne on juuri niitä töitä ja tehtäviä jotka kuuluu naisille, mies sitten taas kasvattaa ne lapset jotta niistä tulee täyspäisiä. Yhteispelillä siis.
Siis mitkä työt KUULUU naisille?
Jos sitä täytyy kysyä, niin olet todella hakoteillä. Siivous, ruuanlaitto, pyykkäys, petaaminen, vaatehuolto, noin niinkuin aluksi.
Ja miesten? Anna mä arvaan: renkaanvaihto, sähköjen kilpailutus ja ok-talon saranoiden rasvaus 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun miehessä on tuota samaa. Menee laput silmillä, muita huomioimatta omaa polkuaan. Teoriassa hyvä juttu, mitä sitä nyt liikaa välittämään ympäristöstä ja muiden mielipiteistä. Mutta arjessa rasittavaa.
Pahinta on aina ennen juhliin lähtöä tai lomamatkaa. Jälkimmäistä ennen mies tekee pitkää päivää töissä koska "projektit pitää saada valmiiksi". Totta kai pitää, mutta kumma miten se iskee aina sillä lähtöviikolla, jolloin ihan kaikki normaalin arjen lisäksi kaatuu minun niskaani. Kun olen pakannut, ravannut apteekissa, vienyt kissan hoitoon, siivoillut ja laittanut talon "pakettiin" ja herättänyt lapset aamu kolmelta lentokentälle lähtöä varten, niin mies alkaa kysellä että missä on hänen hammasharjansa ja menee suihkuun siinä vaiheessa, pitäisi lähteä. Kun minä kohteessa sitten istun alas ja sanon että hoida sinä noi, mua väsyttää, niin mies ärsyyntyy. Kun ollaan vihdoin lomalla, nyt nautitaan s**tana.
On muutenkin ihan ihme tyyppi välillä. Tekee juuri tuota, että kun asunto pitää siivota näyttöä varten, mies alkaa puhdista grilliä! Siis oikeasti!! 😂 Nyt ehkä vähän naurattaa, mutta silloin kun hikipäissäni siivosin yläkertaa ja tuuletin ja aloin ihmetellä, että mikä piru täällä haisee. Niin siellä se mies ikkunan alla kärytteli grilliä kun jos joku katsoo sinne sisään 🙄
Onkohan sinun mies jotain sukua minun miehelle? Kuulostaa niin tutulle! 5 minuuttia ennen lentokentälle lähtöä alkaa etsimään matkavakuutuskorttiaan. Edellisellä kerralla kyseinen kortti oli jo unohtunut matkasta, mutta sai soitettua vakuutusyhtiöstä tiedot sähköpostiinsa. Olemme myös kerran "ajaneet kilpaa" lentokenttäbussin kanssa, että mies ehtisi kyytiin seuraavalta pysäkiltä, kun myöhästyi omalta pysäkiltä. Kun miehen pitäisi siivota ennen juhlia, hän pesee ikkunat vaikka olohuoneen imurointi olisi paljon oleellisempaa. Jos mies on lasten kanssa koko päivän ja minä illalla kysyn, että mitä ovat syöneet, niin vastaus on:muroja. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Rakas, mutta välillä vähän raskas mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehessä on tuota samaa. Menee laput silmillä, muita huomioimatta omaa polkuaan. Teoriassa hyvä juttu, mitä sitä nyt liikaa välittämään ympäristöstä ja muiden mielipiteistä. Mutta arjessa rasittavaa.
Pahinta on aina ennen juhliin lähtöä tai lomamatkaa. Jälkimmäistä ennen mies tekee pitkää päivää töissä koska "projektit pitää saada valmiiksi". Totta kai pitää, mutta kumma miten se iskee aina sillä lähtöviikolla, jolloin ihan kaikki normaalin arjen lisäksi kaatuu minun niskaani. Kun olen pakannut, ravannut apteekissa, vienyt kissan hoitoon, siivoillut ja laittanut talon "pakettiin" ja herättänyt lapset aamu kolmelta lentokentälle lähtöä varten, niin mies alkaa kysellä että missä on hänen hammasharjansa ja menee suihkuun siinä vaiheessa, pitäisi lähteä. Kun minä kohteessa sitten istun alas ja sanon että hoida sinä noi, mua väsyttää, niin mies ärsyyntyy. Kun ollaan vihdoin lomalla, nyt nautitaan s**tana.
On muutenkin ihan ihme tyyppi välillä. Tekee juuri tuota, että kun asunto pitää siivota näyttöä varten, mies alkaa puhdista grilliä! Siis oikeasti!! 😂 Nyt ehkä vähän naurattaa, mutta silloin kun hikipäissäni siivosin yläkertaa ja tuuletin ja aloin ihmetellä, että mikä piru täällä haisee. Niin siellä se mies ikkunan alla kärytteli grilliä kun jos joku katsoo sinne sisään 🙄
Onkohan sinun mies jotain sukua minun miehelle? Kuulostaa niin tutulle! 5 minuuttia ennen lentokentälle lähtöä alkaa etsimään matkavakuutuskorttiaan. Edellisellä kerralla kyseinen kortti oli jo unohtunut matkasta, mutta sai soitettua vakuutusyhtiöstä tiedot sähköpostiinsa. Olemme myös kerran "ajaneet kilpaa" lentokenttäbussin kanssa, että mies ehtisi kyytiin seuraavalta pysäkiltä, kun myöhästyi omalta pysäkiltä. Kun miehen pitäisi siivota ennen juhlia, hän pesee ikkunat vaikka olohuoneen imurointi olisi paljon oleellisempaa. Jos mies on lasten kanssa koko päivän ja minä illalla kysyn, että mitä ovat syöneet, niin vastaus on:muroja. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Rakas, mutta välillä vähän raskas mies.
Psst...mä kasvatin ADD-lapsen, on ihan kuin isänsä (tätä suukpolvea ei diagnosoitu) ja sun miehesi. Auttaa ehkä ymmärtämään :)
Kuulostaa mun isältä. Inttää vastaan joka asiassa. Saatoin lapsena herätä viikonloppuaamuna kello 6:30 sähkökitaraan tai pianoon ja kun äiti kävi kysymässä mitähän helkkaria hän puuhaa hän selitti, että kun teki mieli vähän soittaa ohi kulkiessaan. Sitten meni itse vielä takaisin nukkumaan ja minä, sisarukset ja äiti jäätiin valvomaan kun oltiin jo säikähdetty hereille sitä kitaran kovaa ääntä.
Neuvoo myös jokaisessa asiassa kaikkia niin kuin kukaan ei osaisi yhtään mitään. Jos sanoo, että tiedän niin hän hermostuu ja jos sen jälkeen mokaa pienestikään hän tulee ilkkumaan, että oisko kannattanut kuunnella! Ei itse myöskään kuuntele vaan kesken puheen on että "joo joo" ja lähtee ja sitten tulee takaisin, että ihan mahdoton tehtävä. No oisit kuunnellut. Ei myöskään omaa yhtään maalaisjärkeä vaan saattaa joskus talvipakkasella lähteä käymään varastossa pihan laidalla reinoilla tai crockseilla ja tulee takaisin valittamaan ku sukat kastui lumessa ja oli liukasta. Vahingossakaan ei voi laittaa niitä talvikenkiä, kun niitä ei voi vain sujauttaa jalkaan.
Ilkeä hän ei ole, on vaan yksinkertaisesti ajattelematon.
Lapsille voi jäädä traumoja isän käytöksestä. Oma isäni oli aika lailla tuollainen. Inttäminen, komentelu ja kiroilu oli hänelle ominaista. Oli myös aina vihainen/huonolla tuulella eikä halunnut osallistua lasten tai kodin hoitoon. En toivonut mitään niin hartaasti lapsena kuin että vanhempani olisivat eronneet ja ei olisi tarvinnut nähdä isää enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vink, vink!
Älä puhu ja sössötä typeriä ja järjettömyyksiä miehellesi, vaan hoida naisen tehtävät niin vauvan hoidossa kuin kotonakin ja ole aina kuuliainen sekä ystävällinen miehellesi.Problem solved.
Joo, voi tehdä näin, tai sitten, vink vink, vaihtaa miehen normaaliälyiseen.[/
Ahaaa!
Sellainenko on normaaliälyinen mies, joka jaksaa kuunnella naisen lässyttämiä typeryyksiä ja järjettömyyksiä sekä katsella laiskaa ja víttuilevaa āmmāā ? Ja luonnollisesti sponssaa kaiken kyselemättä.
Tämä selvä.
Sellainen, joka ymmärtää, että lapsiperheessä on oltava tietyt rutiinit, ja että pienten lasten perustarpeet menevät hänen omiensa edelle. Tämä ei tuota vaikeuksia aikuisille.
Tottakai jokainen ymmärtää tuon.
Mutta ne on juuri niitä töitä ja tehtäviä jotka kuuluu naisille, mies sitten taas kasvattaa ne lapset jotta niistä tulee täyspäisiä. Yhteispelillä siis.
Siis mitkä työt KUULUU naisille?
Jos sitä täytyy kysyä, niin olet todella hakoteillä. Siivous, ruuanlaitto, pyykkäys, petaaminen, vaatehuolto, noin niinkuin aluksi.
Ja miesten? Anna mä arvaan: renkaanvaihto, sähköjen kilpailutus ja ok-talon saranoiden rasvaus 😁
Ok-talossa vielä on sekin, että pitää pohtia että jos hommattaisiin robottiruohonleikkuri. Vertailuun, päätöksen tekoon ja itse hankintaan menee pari vuotta. Se on kuitenkin ihan ok, koska on niin raskasta verrata, päättää ja hakea.
Ei tehda niinkuin haluan = Ollaan vaarassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vink, vink!
Älä puhu ja sössötä typeriä ja järjettömyyksiä miehellesi, vaan hoida naisen tehtävät niin vauvan hoidossa kuin kotonakin ja ole aina kuuliainen sekä ystävällinen miehellesi.Problem solved.
Joo, voi tehdä näin, tai sitten, vink vink, vaihtaa miehen normaaliälyiseen.[/
Ahaaa!
Sellainenko on normaaliälyinen mies, joka jaksaa kuunnella naisen lässyttämiä typeryyksiä ja järjettömyyksiä sekä katsella laiskaa ja víttuilevaa āmmāā ? Ja luonnollisesti sponssaa kaiken kyselemättä.
Tämä selvä.
Sellainen, joka ymmärtää, että lapsiperheessä on oltava tietyt rutiinit, ja että pienten lasten perustarpeet menevät hänen omiensa edelle. Tämä ei tuota vaikeuksia aikuisille.
Tottakai jokainen ymmärtää tuon.
Mutta ne on juuri niitä töitä ja tehtäviä jotka kuuluu naisille, mies sitten taas kasvattaa ne lapset jotta niistä tulee täyspäisiä. Yhteispelillä siis.
Siis mitkä työt KUULUU naisille?
Jos sitä täytyy kysyä, niin olet todella hakoteillä. Siivous, ruuanlaitto, pyykkäys, petaaminen, vaatehuolto, noin niinkuin aluksi.
Jaa, onneksi mun mieheni osaa tehdä tuota kaikkea ja hyvin tekeekin!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mun isältä. Inttää vastaan joka asiassa. Saatoin lapsena herätä viikonloppuaamuna kello 6:30 sähkökitaraan tai pianoon ja kun äiti kävi kysymässä mitähän helkkaria hän puuhaa hän selitti, että kun teki mieli vähän soittaa ohi kulkiessaan. Sitten meni itse vielä takaisin nukkumaan ja minä, sisarukset ja äiti jäätiin valvomaan kun oltiin jo säikähdetty hereille sitä kitaran kovaa ääntä.
Neuvoo myös jokaisessa asiassa kaikkia niin kuin kukaan ei osaisi yhtään mitään. Jos sanoo, että tiedän niin hän hermostuu ja jos sen jälkeen mokaa pienestikään hän tulee ilkkumaan, että oisko kannattanut kuunnella! Ei itse myöskään kuuntele vaan kesken puheen on että "joo joo" ja lähtee ja sitten tulee takaisin, että ihan mahdoton tehtävä. No oisit kuunnellut. Ei myöskään omaa yhtään maalaisjärkeä vaan saattaa joskus talvipakkasella lähteä käymään varastossa pihan laidalla reinoilla tai crockseilla ja tulee takaisin valittamaan ku sukat kastui lumessa ja oli liukasta. Vahingossakaan ei voi laittaa niitä talvikenkiä, kun niitä ei voi vain sujauttaa jalkaan.
Ilkeä hän ei ole, on vaan yksinkertaisesti ajattelematon.
Lisään vielä, että en välillä ymmärrä miten äiti on jaksanut kuunnella sitä 40 vuotta. Toisaalta mun äiti on sellainen, että sanoo napakasti takaisin ja on suuttuneena pelottava ja isä tietää milloin hänellä alkaa mennä hermo ja silloin lopettaa sen periaatteesta inttämisensä. Eli hän siis kykenee lopettamaan, mutta yleensä ei halua. En ymmärrä mitä hän saa siitä, että tahallaan ärsyttää ja itkettää kaikkia lapsiaan. Lapsena muistan kun itse hermostuin ja tuli paha mieli (isä lopetti vasta, kun itkin) ja isä sanoi, että hän vaan vähän kiusasi ja ei tarvi tuommosesta pahastua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vink, vink!
Älä puhu ja sössötä typeriä ja järjettömyyksiä miehellesi, vaan hoida naisen tehtävät niin vauvan hoidossa kuin kotonakin ja ole aina kuuliainen sekä ystävällinen miehellesi.Problem solved.
Joo, voi tehdä näin, tai sitten, vink vink, vaihtaa miehen normaaliälyiseen.[/
Ahaaa!
Sellainenko on normaaliälyinen mies, joka jaksaa kuunnella naisen lässyttämiä typeryyksiä ja järjettömyyksiä sekä katsella laiskaa ja víttuilevaa āmmāā ? Ja luonnollisesti sponssaa kaiken kyselemättä.
Tämä selvä.
Sellainen, joka ymmärtää, että lapsiperheessä on oltava tietyt rutiinit, ja että pienten lasten perustarpeet menevät hänen omiensa edelle. Tämä ei tuota vaikeuksia aikuisille.
Tottakai jokainen ymmärtää tuon.
Mutta ne on juuri niitä töitä ja tehtäviä jotka kuuluu naisille, mies sitten taas kasvattaa ne lapset jotta niistä tulee täyspäisiä. Yhteispelillä siis.
Siis mitkä työt KUULUU naisille?
Jos sitä täytyy kysyä, niin olet todella hakoteillä. Siivous, ruuanlaitto, pyykkäys, petaaminen, vaatehuolto, noin niinkuin aluksi.
Sinä et varmaan noita mainitsemiasi asioita osaa tehdä. Se on aika säälittävää, jos aikuinen ihminen ei kykene tuohon sukupuolesta riippumatta.
Joo, tuollaista vastaanvänkääjää vaivaa varmaan usein tunne siitä, että menettää hallinnan. Pikkulapsiaikana työmäärä kasvaa moninkertaiseksi ja aikataulun sanelevat lasten tarpeet. Minäkin kamppailen sisäisesti lähes päivittäin sen vi****ksen kanssa, että ei ole omaa aikaa niin paljon kuin haluaisi/tarvisi ja oma sisäinen rytmi on hitaampi kuin lapsiperheen rytmi. MUTTA se vitutus on vaan nieltävä ja mentävä niiden lasten tarpeiden mukaan, kun itse ne tänne maailmaan tuli täysin vapaaehtoisesti porsittua. Aikuinen joustaa ja sopeutuu ja ymmärtää senkin, että aika aikaansa kutakin lapseperheissäkin.
Vastaanvänkääjä tosin ei välttämättä hahmota sitä, että puoliso ei "sanele" mitään vaan muistuttaa olosuhteista ja niiden asettamista raameista. Kyse ei ole siitä, että toisen "tapa" olisi huonompi tai parempi, vaan ihan realiteeteista joiden puitteissa on toimittava.
Vänkääjän maailmankuva on myös aika itsekeskeinen ja kyky asettua toisten asemaan heikko. Itsekeskeisyyttä on sekin, että vaikkapa siinä kassajonossa tuskastutaan toisen "hidasteluun" mutta hidastellaan oikein tahallaan sitten itse. Varas epäilee, että toisetkin varastaa. Vänkääjä kuvittelee, että toiset hidastelee tahallaan, koska hän tekee itsekin niin. Kärsivällisempi yrittää parhaansa mukaan tehdä asiat niin reippaasti kuin pystyy ja luottaa siihen, että lähtökohtaisesti toisetkin toimivat niin. Siksi hän ei hermostu jos välillä jono etenee hitaasti tai pitää odottaa omaa vuoroa. Vänkääjä myös kuvittelee että puoliso pomottaa ja kyse on valtataistelusta, koska se on olennainen osa hänen ihmiskuvaansa. Hän ei osaa oikein kuvitella puolisonsa toiminnalle muita motiiveja, koska ei osaa oikein asettua toisen asemaan ja miettiä asioita hänen näkökulmastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös tuollainen mies mutta ei lapsia. Olen ajatellut jopa aivovaurion mahdollisuutta koska olen tavannut sairaalloisia vastaanjankuttajia aivovammaisissa potilaissa. Myös asioiden vääntäminen vitseiksi ja päinvastaisiksi esim. kuumalla ilmalla "huh kun palelee" tai täyttä jääkaappia katsellessa "ei mitään syötävää lähetäänkö kauppaan" -jutut sata kertaa päivässä ihmetyttää ja väsyttää. Outoa ja rasittavaa.
Aivan hyvin voi ollakin, todennäköisesti kuitenkin jotain lievempää neurologista poikkeamaa. Monen miehellä kuulostaa ainakin ketjun kuvailujen perusteella olevan selkeitä ongelmia toiminnanohjauksessa. Se ei ole asia, jonka voisi tuosta vaan etenkään aikuisena korjata. Aikuisillekin on toki toimintaterapiaa tarjolla.
voi kun joskus saisi lukea sen vastapuolen näkemyksen asioista eli sen kiukuttelevan miehen joka käyttäytyy kuin kakara, se vasta olisi mielenkiintoista. Eli ihan oikeasti kertoisi miksi on sellainen kun on; eli mölyää kun lapsen pitäisi saada nukkua, inttää kaikesta, kiroilee ym. Pistä aloittaja se ukkosi kirjoittamaan tälle palstalle oman versionsa asioista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kolme vuotias on tuollainen :,D pyydän olemaan hiljenpaa, huutaa. Pyydän kävelemään nopeammin, hidastaa. Pyydän että nostaa lelun, heittää lisää leluja lattialle. Onnea.
Sanoin naiselle että haetaan tavarat nyt kun minulla on auto liikenteessä, tulevat pakkaset hyydyttävät sen pihalle. Toistin monasti ja sanoin etten ala niitä käsipelillä kantamaan asemalta.
Parin viikon päästä tuli 25 asteen pakkaset ja auto seisoi jäisenä
ja minä istuin sohvalla kuumatoti kädessä ja annoin tulevan exäni kärvistellä asemalla taksia odottamassa tavaroittensa kanssa.
Että tämmönen tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös tuollainen mies mutta ei lapsia. Olen ajatellut jopa aivovaurion mahdollisuutta koska olen tavannut sairaalloisia vastaanjankuttajia aivovammaisissa potilaissa. Myös asioiden vääntäminen vitseiksi ja päinvastaisiksi esim. kuumalla ilmalla "huh kun palelee" tai täyttä jääkaappia katsellessa "ei mitään syötävää lähetäänkö kauppaan" -jutut sata kertaa päivässä ihmetyttää ja väsyttää. Outoa ja rasittavaa.
Aivan hyvin voi ollakin, todennäköisesti kuitenkin jotain lievempää neurologista poikkeamaa. Monen miehellä kuulostaa ainakin ketjun kuvailujen perusteella olevan selkeitä ongelmia toiminnanohjauksessa. Se ei ole asia, jonka voisi tuosta vaan etenkään aikuisena korjata. Aikuisillekin on toki toimintaterapiaa tarjolla.
Voisiko olla mahdollista, että suurin osa suomalaismiehistä on jollain tavoin ainakin lievästi kehitysvammaisia? Se selittäisi hyvin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Useissa viesteissä on jo kerrottu mistä kiikastaa. "Jätä se miesvauva" jne. Ei ole vauvaa jos ei ole naista joka asettuu äidiksi miehelle.
Hysteria on opittu omalta äidiltä, vain nainen tietää miten koti siivotaan jne. Ja miestä täytyy koko ajan paimentaa.
Kun unohdatte hysteerisen äitinne neuvot ja opit, olette paranemisen tiellä.
Kaikkein pahin neuvo oli kun joku äitinsä tytär neuvoi piilov^^^¨lulla saavansa mies "tajuamaan" mitä pitäisi tehdä.
Repesin ääneen nauramaan. Sehän se auttaa, eikä mies yhtään tajua mitä tapahtuu.
Ota mies ero vielä kun pääset ja olet nuori saamaan kunnon naista.
Meillä ei ainakaan äiti ollut" hysteerinen", eikä antanut" hysteerisiä" neuvoja. Ihan minun oma järki sanoi, että jos muovimaton lattiassa jättää niin märäksi, että siinä vesi seisoo pesun jälkeen ja parivuotias lapsi liukastuu kävellessään ja lentää selälleen on työn jälki huono.
Vai täytyykö miehen työ hyväksyä, oli se jälki sitten mikä tahansa, ettei miehen mieli pahoitu? Viis siitä, että lapset loukkaa itsensä, kunhan isillä(siis sillä miesvauvalla) on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mun isältä. Inttää vastaan joka asiassa. Saatoin lapsena herätä viikonloppuaamuna kello 6:30 sähkökitaraan tai pianoon ja kun äiti kävi kysymässä mitähän helkkaria hän puuhaa hän selitti, että kun teki mieli vähän soittaa ohi kulkiessaan. Sitten meni itse vielä takaisin nukkumaan ja minä, sisarukset ja äiti jäätiin valvomaan kun oltiin jo säikähdetty hereille sitä kitaran kovaa ääntä.
Neuvoo myös jokaisessa asiassa kaikkia niin kuin kukaan ei osaisi yhtään mitään. Jos sanoo, että tiedän niin hän hermostuu ja jos sen jälkeen mokaa pienestikään hän tulee ilkkumaan, että oisko kannattanut kuunnella! Ei itse myöskään kuuntele vaan kesken puheen on että "joo joo" ja lähtee ja sitten tulee takaisin, että ihan mahdoton tehtävä. No oisit kuunnellut. Ei myöskään omaa yhtään maalaisjärkeä vaan saattaa joskus talvipakkasella lähteä käymään varastossa pihan laidalla reinoilla tai crockseilla ja tulee takaisin valittamaan ku sukat kastui lumessa ja oli liukasta. Vahingossakaan ei voi laittaa niitä talvikenkiä, kun niitä ei voi vain sujauttaa jalkaan.
Ilkeä hän ei ole, on vaan yksinkertaisesti ajattelematon.
Kyllä tuo kuulostaa ihan ilkeältä, ja narsistiselta etenkin tuo lasten kiusaaminen itkuun asti ja muiden tahallaan herättäminen.
Millä perusteella hän ei olisi ilkeä, oletko varma ettet vain yritä alitajuisesti puolustella häntä koska on liian rankkaa myöntää että oma vanhempi on persoonallisuushäiriöinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös tuollainen mies mutta ei lapsia. Olen ajatellut jopa aivovaurion mahdollisuutta koska olen tavannut sairaalloisia vastaanjankuttajia aivovammaisissa potilaissa. Myös asioiden vääntäminen vitseiksi ja päinvastaisiksi esim. kuumalla ilmalla "huh kun palelee" tai täyttä jääkaappia katsellessa "ei mitään syötävää lähetäänkö kauppaan" -jutut sata kertaa päivässä ihmetyttää ja väsyttää. Outoa ja rasittavaa.
Aivan hyvin voi ollakin, todennäköisesti kuitenkin jotain lievempää neurologista poikkeamaa. Monen miehellä kuulostaa ainakin ketjun kuvailujen perusteella olevan selkeitä ongelmia toiminnanohjauksessa. Se ei ole asia, jonka voisi tuosta vaan etenkään aikuisena korjata. Aikuisillekin on toki toimintaterapiaa tarjolla.
Voisiko olla mahdollista, että suurin osa suomalaismiehistä on jollain tavoin ainakin lievästi kehitysvammaisia? Se selittäisi hyvin paljon.
Tai sitten naiset jotka kuvittelevat yhteisössään että asiat täytyy tehdä heidän sanomallaan tavalla tai taivas putoaa just nyt. Onko hysteriaan olemassa lääkitystä??
Minun mies on jo 60v ja ihan uhmaikäinen. Onneksi ei asuta yhdessä eikä ole lapsia. Hän muuten vaan punkkaa minun kodissani ja alkuvuodesta sain selville, että omasta asunnostaan oli jättänyt vastikkeet vuoden ajalta maksamatta, sähköt poikki, toinen puhelinliittymä katkaistiin eikä siitäkään kertonut mitään etukäteen. Työttömänä ollut 10 vuotta, eikä ole hakenut työkkärin rahoja, söi säästönsä, kulutti rahansa huvitteluun ja matkusteluun. Seksiä ei ole ollut 9 vuoteen. Päivät notkuu tietsikalla, puhelinta räplää. Lupasi 3 viikkoa sitten imuroida, ei ole imuroinut. Silti paras mies joka minulla on ollut, koska ei ole varaa valkata, ei sentään lyö ja on toisinaan hauska.