Lue keskustelun säännöt.
Kun mies inttää vastaan aivan kaikessa
05.06.2019 |
Alkaa mennä oikeasti hermo mieheen joka inttää _joka ikisessä asiassa_ vastaan. Perheessämme ei toimi kommunikointi lainkaan koska olen väsynyt siihen että sanon mitä tahansa, mies väittää vastaan. Jos pyydän miestä tekemään jotain, hän ei varmasti tee niin ihan vaan siksi että minä pyysin; usein jopa täysin päinvastoin.
Olen kotona 7 kk ikäisen vauvan kanssa ja esikoinen on 6v. Kuopus valvottaa ja on todella herkkäuninen. Tänä aamuna mies heräsi klo 06 töihin ja olin itse herännyt jo aiemmin koska kipeä vatsa valvotti.
Mies alkoi jutella normaalilla äänellä (hänellä on todella kantava ja matala ääni) sängyssä ja sanoin että vauva herää ihan varmasti miehen puheeseen. Mies jatkaa. Kuiskaan miehelle että mennään keittiöön juttelemaan jos on pakko puhua mutta mies jatkaa jorinoitaan sängyssä. Ei mennyt kuin hetki kun vauva heräsi miehen ääneen. Kiukuttaa niin paljon, pyysin nätisti ja moneen kertaan että mies ei puhumisellaan herättäisi vauvaa.
Eilen esikoinen sanoi minulle että hän ei tykkää siitä kun isi kiroilee niin paljon. Otin asian puheeksi miehen kanssa, joka töksäytti vaan että sellainen hän on ja hän kiroilee paljon; piste. En hermostunut, totesin vaan että yritän ainakin itse kiinnittää erityistä huomiota puheisiini etten kiroilisi. Mies tähän että hän aikoo opettaa kuopuksen kiroilemaan heti kun tämä oppii puhumaan. Olin taas kerran sanaton, miehen kanssa keskustelu jälleen kerran osoittautui mahdottomaksi.
Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka ja näitä tulee joka päivä. Olen alkanut salaa toivoa että mies jäisi ylitöihin tms. Vaikka joka päivä, en jaksa kinata kaikesta.
Kaupassa käynti miehen kanssa on aivan horroria, hän kyseenalaistaa jokaisen ostoksen, "tarvitaanko me muka tätä (maitoa)?" ..joo-o, kyllä me tarvitaan. Ja jos kaupassa on jonoa tai tarvittavia asioita ei löydy heti, mies alkaa kiukutella kuin pikkulapsi. Jos kaupankassalla on jonoa, hän alkaa pakata ostoksia aivan ylikorostetun hitaasti ja huolellisesti, vaikka juuri silloin normaali ihminen pyrkisi ripeästi maksamaan ja pakkaamaan ostokset. En voi käsittää mistä tällainen touhu johtuu, että kaikissa tilanteissa on toimittava täysin päinvastoin kuin mitä normaali järkinen ihminen toimisi yleensä.
Osaako kukaan sanoa mistä tällainen todella rasittava käytös johtuu ja miten tällaisen kanssa pitäisi toimia? Kun mies on vastaaninttävä ja lapsen tasolle taantuva jumpittelija, ei paljon parisuhde kiinnosta. Koen olevani ainoa aikuinen perheessä, mies on vaan joku outo ylimääräinen rasite jonka tehtävänä on koetella hermojani mahdollisimman pitkälle tällä naurettavalla vastarannankiiskeilyllään.
Kommentit (323)
Ei jumalauta mitä miehiä.
Mulla on tosin myös kokemusta tyypistä, joka ei saanut itseään liikkeelle ennen kuin oltiin jo myöhässä tai oli jo kiire. Sitten piti mennä suihkuun, laajalle, mitä milloinkin. Matkalla hidasteli.
Tuli kerran mun lääkärikäynnille mukaan, mikä oli ihan ok. Kun käynti oli ohi ja olin reseptini saanut, kiitin, nousin ja kävelin ovelle päin. Tämä tyyppi jäi istumaan tuolille ja alkoi puhua lääkärin kanssa niitä näitä. Tyyliin "Joo, on se vaan kun tuota vettäkin on satanut tässä ja pitäisi ostaa grilli". Siis oikeasti. Lääkärikin katsoi ihan H. Moilasena että mitä v.ttua.
No joo. Eipä se suhde sitten loputtomiin jatkunut, väsyin hidasteluun ja saamattomuuteen. Täysi kakara koko jätkä. Toivottavasti on sittemmin kasvanut, ainakin jos on parisuhteessa jonkun kanssa, tai vastaavasti löytänyt jonkun samoilla aaltopituuksilla olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehdään hommia näin:
Sanon että nurtsi pitäisi leikata. Mies siihen että pensasaitakin pitää. Ja alkaa leikata pensaita (joita ei tarvitsisi leikata).
Tai
Minä alan leikata nurtsia jolloin mies tulew neuvomaan ja ohjeistamaan. ”Säädä noin, siinä ruusu”... ei ole vaan itse istuttamani kuunlilja jonja mies on viidesti leikannut.
Tai
Mies alkaa leikata mutta häipyy viideksi tunnijsi rautakauppaan katselemaan leikkureita.
Tai
Mies slkaa leikata muttei löydä mitään työkaluja. Ja päivä menee ktsellen missä, missä.
Kuulostaa adhd:lta tai erityisen tehokkaalta työn välttelijältä.
Vierailija kirjoitti:
Useissa viesteissä on jo kerrottu mistä kiikastaa. "Jätä se miesvauva" jne. Ei ole vauvaa jos ei ole naista joka asettuu äidiksi miehelle.
Hysteria on opittu omalta äidiltä, vain nainen tietää miten koti siivotaan jne. Ja miestä täytyy koko ajan paimentaa.
Kun unohdatte hysteerisen äitinne neuvot ja opit, olette paranemisen tiellä.
Kaikkein pahin neuvo oli kun joku äitinsä tytär neuvoi piilov^^^¨lulla saavansa mies "tajuamaan" mitä pitäisi tehdä.
Repesin ääneen nauramaan. Sehän se auttaa, eikä mies yhtään tajua mitä tapahtuu.
Ota mies ero vielä kun pääset ja olet nuori saamaan kunnon naista.
Haha, "ota mies ero" :D Vätysmies ei eroa, ei se saa aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta mitä miehiä.
Mulla on tosin myös kokemusta tyypistä, joka ei saanut itseään liikkeelle ennen kuin oltiin jo myöhässä tai oli jo kiire. Sitten piti mennä suihkuun, laajalle, mitä milloinkin. Matkalla hidasteli.
Tuli kerran mun lääkärikäynnille mukaan, mikä oli ihan ok. Kun käynti oli ohi ja olin reseptini saanut, kiitin, nousin ja kävelin ovelle päin. Tämä tyyppi jäi istumaan tuolille ja alkoi puhua lääkärin kanssa niitä näitä. Tyyliin "Joo, on se vaan kun tuota vettäkin on satanut tässä ja pitäisi ostaa grilli". Siis oikeasti. Lääkärikin katsoi ihan H. Moilasena että mitä v.ttua.
No joo. Eipä se suhde sitten loputtomiin jatkunut, väsyin hidasteluun ja saamattomuuteen. Täysi kakara koko jätkä. Toivottavasti on sittemmin kasvanut, ainakin jos on parisuhteessa jonkun kanssa, tai vastaavasti löytänyt jonkun samoilla aaltopituuksilla olevan.
Laajalle = paskalle.
T. Edellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vink, vink!
Älä puhu ja sössötä typeriä ja järjettömyyksiä miehellesi, vaan hoida naisen tehtävät niin vauvan hoidossa kuin kotonakin ja ole aina kuuliainen sekä ystävällinen miehellesi.Problem solved.
Joo, voi tehdä näin, tai sitten, vink vink, vaihtaa miehen normaaliälyiseen.
Nyt repesin nauruun :D yhdellä lauseella tiivistetty pitkät jorinat. Ehkä joku tosiaan on jäänyt jonnekin 50-luvulle vaatimaan kuuliaisuutta tai kaipaa sinne niin vimmatusti.
Meille muille riittää, että puolisolla on kohtalainen älykapasiteetti. Silloin voidaan aina asioista neuvotella ja hakea molempia tyydyttävä kompromissi mutta siihen toimintaan tosiaan pitää olla pohjat kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useissa viesteissä on jo kerrottu mistä kiikastaa. "Jätä se miesvauva" jne. Ei ole vauvaa jos ei ole naista joka asettuu äidiksi miehelle.
Hysteria on opittu omalta äidiltä, vain nainen tietää miten koti siivotaan jne. Ja miestä täytyy koko ajan paimentaa.
Kun unohdatte hysteerisen äitinne neuvot ja opit, olette paranemisen tiellä.
Kaikkein pahin neuvo oli kun joku äitinsä tytär neuvoi piilov^^^¨lulla saavansa mies "tajuamaan" mitä pitäisi tehdä.
Repesin ääneen nauramaan. Sehän se auttaa, eikä mies yhtään tajua mitä tapahtuu.
Ota mies ero vielä kun pääset ja olet nuori saamaan kunnon naista.
Hehheh.
Mutta tosiasiassa ainakin oman mieheni kohdalla kyse on siitä, miten hänet on jätetty kasvattamatta. Hän on tosi fiksu ja nopea oppimaan, ja pärjää työelämässä. Että ainakaan mistään isommasta aivovammasta ei voi olla kyse.
Mutta kun hän lapsena ja varsinkin teininä on ollut itsepäinen (tekee juuri niin kuin tahtoo vaikka kuka sanoisi mitä) ja oikeasti veemäinenkin, hänelle ei ole siitä sanottu. Ei ole tullut seuraamuksia, ja jos on, ne on olleet hänelle mieluisia: jos et nyt pue päälle, et tule mukaan. Eli jei, mies sai jäädä kotiin räpläämän tietsikkaa - tekemään siis juuri sitä mitä tahtoikin.
Nyt sitten miehelle ja hänen vanhemmilleen on ollut pieni kulttuurishokki, kun minulla on lapsille (ja miehelle) selvät säännöt, enkä pelkää niitä luetella muidenkaan edessä. Ja nyt kun katselee miten miehen äiti on lastenlasten kanssa, tulee sellaisia Ahaa-elämyksiä. Että tosiaan, toinen törttöilee ja mummu selittää asian parhain päin, että kun se nyt vaan on niin innokas että ei huomaa muita. Ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vink, vink!
Älä puhu ja sössötä typeriä ja järjettömyyksiä miehellesi, vaan hoida naisen tehtävät niin vauvan hoidossa kuin kotonakin ja ole aina kuuliainen sekä ystävällinen miehellesi.Problem solved.
Joo, voi tehdä näin, tai sitten, vink vink, vaihtaa miehen normaaliälyiseen.[/
Ahaaa!
Sellainenko on normaaliälyinen mies, joka jaksaa kuunnella naisen lässyttämiä typeryyksiä ja järjettömyyksiä sekä katsella laiskaa ja víttuilevaa āmmāā ? Ja luonnollisesti sponssaa kaiken kyselemättä.
Tämä selvä.
Sellainen, joka ymmärtää, että lapsiperheessä on oltava tietyt rutiinit, ja että pienten lasten perustarpeet menevät hänen omiensa edelle. Tämä ei tuota vaikeuksia aikuisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eksäni oli maailman pahin jankkaaja/inttääjä. AINA sanottava viimeinen sana. AINA vängättävä asioista vaan sen vängäyksen "ilosta".
Hän sanoi joka ikisessä asiassa vastaan, vaikka ei ollut edes tarvetta. Hänen mielestään hän ei myöskään ollut koskaan väärässä missään asiassa. Eikä asioissa ollut koskaan mitään muuta totuutta, kuin hänen totuutensa.
Olemme väitelleet esimerkiksi siitä, kun sanoin, etten ollut nähnyt jotain asiaa, niin hän väitti minulle, että olenpa. Siis hän kertoi minulle, mitä MINÄ olen nähnyt. Mitä tällaiseen voi edes sanoa? Ja miten tällaisesta voi edes väitellä? Istuimme sohvalla vierekkäin. Mies teki jonkun eleen, mutta hänen kätensä oli edessä, joten en nähnyt käden takaa hänen elettään. Sanoin, etten nähnyt, näytätkö uudelleen. Hän inttää, että näin. Ja siis tätä rataa joka hemmetin päivä joka ikisestä asiasta. Mielenterveyshän tuossa meinasi mennä.
Näin häntä vähän aikaa sitten ja hän väitti, että yksi paitani (jota käytän usein, jonka itse ostin, joka on MINUN paitani) on pitkähihainen, vaikka paita on oikeasti hihaton. Siinä hän istui ja vänkäsi, että EI, paita on pitkähihainen. Kyllä, hän varmasti tietää vaatteeni paremmin, vaikka on nähnyt ko. paidan 5 vuotta sitten. Hemmetti, että tuollainen on kuluttavaa!
Onneksi eksä.
Googlaa gaslighting, harhauttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useissa viesteissä on jo kerrottu mistä kiikastaa. "Jätä se miesvauva" jne. Ei ole vauvaa jos ei ole naista joka asettuu äidiksi miehelle.
Hysteria on opittu omalta äidiltä, vain nainen tietää miten koti siivotaan jne. Ja miestä täytyy koko ajan paimentaa.
Kun unohdatte hysteerisen äitinne neuvot ja opit, olette paranemisen tiellä.
Kaikkein pahin neuvo oli kun joku äitinsä tytär neuvoi piilov^^^¨lulla saavansa mies "tajuamaan" mitä pitäisi tehdä.
Repesin ääneen nauramaan. Sehän se auttaa, eikä mies yhtään tajua mitä tapahtuu.
Ota mies ero vielä kun pääset ja olet nuori saamaan kunnon naista.
Hehheh.
Mutta tosiasiassa ainakin oman mieheni kohdalla kyse on siitä, miten hänet on jätetty kasvattamatta. Hän on tosi fiksu ja nopea oppimaan, ja pärjää työelämässä. Että ainakaan mistään isommasta aivovammasta ei voi olla kyse.
Mutta kun hän lapsena ja varsinkin teininä on ollut itsepäinen (tekee juuri niin kuin tahtoo vaikka kuka sanoisi mitä) ja oikeasti veemäinenkin, hänelle ei ole siitä sanottu. Ei ole tullut seuraamuksia, ja jos on, ne on olleet hänelle mieluisia: jos et nyt pue päälle, et tule mukaan. Eli jei, mies sai jäädä kotiin räpläämän tietsikkaa - tekemään siis juuri sitä mitä tahtoikin.
Nyt sitten miehelle ja hänen vanhemmilleen on ollut pieni kulttuurishokki, kun minulla on lapsille (ja miehelle) selvät säännöt, enkä pelkää niitä luetella muidenkaan edessä. Ja nyt kun katselee miten miehen äiti on lastenlasten kanssa, tulee sellaisia Ahaa-elämyksiä. Että tosiaan, toinen törttöilee ja mummu selittää asian parhain päin, että kun se nyt vaan on niin innokas että ei huomaa muita. Ja niin edelleen.
Meillä sama, töissä ja muualla hyvin pärjäävät ja arvostettu. Mutta hänelle ei oo kukaan sanonut lapsena, että pystyt siihen ja osaat. Luovuttaa joka kerta, kun vähän pitäisi haastaa itseään tai syyttää ympäristöä, kun moka on täysin omaa ajattelemattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin vänkyttää mies kaikkeen vastaan. Jos sanon kissa niin hänestä se on koira. Vänkynvänkyn ja kiinnittää tarpeetonta huomiota yksityiskohtiin jolla ei niin hirveää merkitystä. Hirveä tarve olla oikeassa joka asiassa ja jos ei ole niin sitten siitä ei puhuta. Hirveä tarve tarkistella joka asia esim. netistä että on varmasti oikeassa. Sitten saattaa pitää jotain ihme "tietovisoja" aiheista mistä itse tietää ja jotka minua eivät juuri kiinnosta tyyliin "mikä oli sen ja sen elokuvan kolmas sana?".
En tiedä mitä tuo on. Miehen käytös muuttunut oudoksi muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Päälliköt täällä taas valittaa. Se on vain niin ettei mies suostu olemaan alaisenne. Sisäistäkää tämä niin asiat aukeavat itsestään.
Tämä vastaus on tyypillinen mieheltä, joka ei kykene normaaliin vuorovaikutukseen . Elämä on jatkuvaa valtataistelua sen elämänkumppanin kanssa. Ja varmaan molemmille raskasta.
Meillä mies oli täsmälleen samallainen, kuin ap mies. Ihmettelin, että miksi tulen toimeen kaikkien muiden ihmisten kanssa, mutta miehen kanssa en. Jatkuva riita, joka asiasta. Sanoimpa mitä tahansa mies vastusti ja vaikka olin miehen kanssa samaa mieltä, hän sai siitä riidan
aikaiseksi.
Pitkään ajattelin, että me emmme vain ymmärrä toisiamme millään tasolla.
Nyt olen miehelle vuosikymmeniä painottanut, että jos sanon jotakin, se ei ole hyökkäys miestä vastaan, vaan minun mielipide asiasta. Siitä ei tarvitse suuttua , eikä riidellä. Asioista voi keskustella ja molempien mielipiteen voi kuunnella. Ennen oli niin, että jos vain myöntelin miehen puheita, kaikki meni hyvin(vastasin siis "niin" tai nyökkäsin. Jos selitin enemmän, vaikka olin miehen kanssa samaa mieltä, tuli jo riita ja mies alkoi jankuttaa vastaan. Vaikka siis oltiin asiasta samaa mieltä :) )
Suurimmaksi osaksi tuossa ap:n tilanteessa on varmaan kyse valtataistelusta. Mies yrittää näyttää, että hän on pomo, eikä tajua, että lasten myötä olosuhteet muuttuu ja myös ihmisen on muututtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas muistan miksi en enää koskaan halua parisuhteeseen. En syytä naisia tai miehiä, se vaan on raskasta puuhaa. Yksin on mukavampaa. Olen mies ja eronnut 10v sitten ja nyt ihan tyytyväinen, pesääkin saa jos sille päälle sattuu, tosin koko ajan harvemmin kiinnostaa:)
Vierailija kirjoitti:
Taas muistan miksi en enää koskaan halua parisuhteeseen. En syytä naisia tai miehiä, se vaan on raskasta puuhaa. Yksin on mukavampaa. Olen mies ja eronnut 10v sitten ja nyt ihan tyytyväinen, pesääkin saa jos sille päälle sattuu, tosin koko ajan harvemmin kiinnostaa:)
Minä olen ollut 17-vuotiaasta lähtien aina parisuhteessa, pitkiä suhteita kolme, nyt naimisissa. Noin vuoden olin yksin mutta tapailin miehiä. Tyypiltäni olen itsenäinen ja pärjään hyvin yksin mutta olen sitten törmännyt vastaavaan mieheen.
Ei parisuhde ole raskasta, se on juuri sellainen kun pari sen itselleen tekee. Yleensä ihminen, joka ei osaa olla parisuhteessa on yksin. Kyse on vuorovaikutustaidoista ja niitä jokainen pystyy kehittämään. Omat vuorovaikutustaitoni olivat aika kehittymättömät nuorena mutta nyt alan päästä jo jyvälle. Minä ja mieheni emme riitele kovin usein, ehkä riita vuodessa ja ollaan oltu yhdessä 12 vuotta. Kumpikaan meistä ei ole tossu tai jyrääjä vaan me luovimme. Osa ihmisistä ei luovi vaan luopuu, osittain siitä syystä etteivät enää usko pystyvänsä itse rakentamaan hyvän parisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pomottaminen johtuu usein tarpeesta kontrolloida tilanteita.
Taustalla voi olla pelkoa ja ahdistusta siitä, että kaikki ajautuu kaaokseen, joudutaan ongelmiin tai tapahtuu jotain ikävää ja pahaa, jos toimitaan toisin
Pomottava puoliso ei välttämättä tiedosta pelkojaan. Hänellä voi olla hyvä tahto eikä hän haluaisi pomottaa, mutta tarve pitää tilanne hallinnassa saa hänet päsmäröimään.
Parisuhteessa pomottaminen voi olla muodostunut tavaksi. Kauan yhdessä ollut pari on aina toiminut tietyllä tavalla, ja suhteen kumpikin osapuoli pitää tapaa yllä, koska se tuntuu tutulta, vaikka ei olisi kummallekaan paras vaihtoehto Se joka suostuu pomotettavaksi eikä sano asiasta, on omalta osaltaan myös ylläpitämässä dynamiikkaa. Pomottamista ei voi laittaa vain toisen vastuulle.
Me oltiin pitkään yhdessä ennen lapsia ilman ongelmai. Lasten myötä miehestä sukeutui vänkäävä pomottaja, mäntin appeni toisinto.
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyvät miehet tuhlatko aikaa näiden suomalaisten naisten kanssa, se vie voimat ja hermot ja rahat.
On olemassa maita joissa kulttuuri lähtee molemminpuolisesta kunnioittamisesta, toista ei tarvitse alistaa tai vähätellä toisen saavutuksia.
Ei tarvitse pomotella tai ystävän kanssa pilkata selän takana.
Ei näitä tarvitse katsoa 2h pitempään kun huomaa sukurasitteena tulevan hysterian.
Valitkaa mieleinen nainen ja nauttikaa elämästänne, päähänpotkimisen sijaan.
Melkein jokainen thainaisen kanssa naimisissa oleva mies on ollut aiemmin suomalaisen kanssa liitossa. He ovat kuitenkin pettyneet aiemmissa suhteissaan. Suomessa naiset ovat hyvin vahvoja, ja miehet tuntevat olonsa heikoiksi ja epävarmoiksi. Moni on kertonut, ettei voi tuntea olevansa maskuliininen ja vahva perheen johtaja suomalaisen naisen kanssa. Siksi he haluavat thainaisen. Thaikulttuurissa on opetettu, että naisten pitää kunnioittaa miestä. Antaa heille tilaa tehdä päätöksiä ja antaa heidän olla miehiä. Joillekin naisille kyse on vain taloudellisesta selviytymisestä: ulkomaisen miehen naiminen on heille oikotie parempaan elämään. En voi syyttää heitä siitä. Heidän on pakko tehdä jotain elättääkseen perheitään. Thaimaa on köyhä maa.
Maan tuloerojen kuvataan thainaisten ja suomalaisten miesten suhdetta eräänlaiseksi elättäjyyssuhteeksi, jossa suhde rahaan on vinoutunut. Suhteet ovat rakkausavioliittoja, mutta niitä leimaavat myös sopimussuhteen elementit. Jos puoliso on kokonaan miehen elätettävänä ja tähän riippuvuussuhteessa, se hidastaa normaalin ja tasa-arvoisen parisuhteen kehittymistä. Toisaalta thaimaalaisten käsitys rakkaudesta on erilainen kuin länsimainen, hän muistuttaa.
LÄNSIMAISSA ajatellaan, että rakkautta ei voi ostaa ja että taloudelliset palkkiot sulkevat pois mahdollisuuden emotionaaliseen kiintymykseen. Thaimaalaisessa kulttuurissa talous ja tunteet tukevat toisiaan. Jos thainainen saa länsimaiselta mieheltä taloudellisia hyötyjä ja korvauksia, se voi lisätä naisen kiintymystä. Länsimainen tulkinta näkisi tämän enemmän riippuvuutena kuin rakkautena. suomalaismiesten ja thainaisten avioliittoja voidaan sanoa vaihdoksi. Molemmat antavat jotain. Mies voi auttaa thaivaimon köyhää perhettä taloudellisesti, nainen antaa muita palveluksia.
Miesten oikea elintasonsa on Suomeen tulleille thainaisille usein pettymys. Lomalla miehet olivat kuluttaneet rahaa huolettomammin, ja myös maiden välisten tuloerojen takia suomalaismies näyttäytyi varakkaampana kuin onkaan. Kulttuurien välisistä eroista johtuvat kiistat sekä kieli- ja rahaongelmat kärjistyvätkin monissa suhteissa ihastumisen jälkeen. Jotkut miehet haluavat vaimon olevan vain kotona heidän kanssaan. He eivät halua vaimonsa tuntevan ketään ulkopuolisia, jottei tämä juoksisi karkuun. Parhaiten uuteen kotimaahansa sopeutuvat ja avioliitossaan viihtyvät ne ulkomaalaisnaiset, jotka työllistyvät. Myös miehen kiinnostus puolison uskontoon, tapakulttuuriin ja arvomaailmaan on merkittävä tekijä suhteen jatkumisen kannalta.
Miesten tyhmyyttä en puolustele, mutta voin kertoa, mistä ainakin osa mainituista jutuista johtuu. Kun perheeseen tulee lapsi tai lapsia, niin mies tuntee itsensä tavallaan 'turhaksi'. Äiti hoitaa ja huolehtii lapset ja tietää kaiken paremmin. Jos mies jotain yrittää, hän saa helposti kuulla, että "ei ihan noin vaan tällä tavalla". Mies tuntee, ettei oikein hallitse tilannetta. Ja mennäänpä missä tahansa tasa-arvon tilassa, niin kyllä normaali mies haluaa tuntea, että hänen perheellään ja puolisollaan on kaikki kunnossa. Vaimokin on nyt enemmän kiinni lapsissa, joten kahdenkeskistä aikaa ei ole kuten ennen. Mies tuntee, että häviää lapsille huomion saannissa. Kyllä, se on tyhmää mutta noin se vaan monesti menee. Tässä tilanteessa mies ei oikein tiedä mitä tekisi, ja monella miehellä toimintamallina on taantuminen lapseksi. Kiukuttelua, vänkäämistä ja mökötystä. Kun sillähän lapsetkin saavat äidin huomion. Joskus tässä auttaa keskutelu tai pariterapia, joskus vaan mies ei tältä osin kasva koskaan vastuulliseksi aikuiseksi. Tämä kaikki omiin kokemuksiin perustuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyvät miehet tuhlatko aikaa näiden suomalaisten naisten kanssa, se vie voimat ja hermot ja rahat.
On olemassa maita joissa kulttuuri lähtee molemminpuolisesta kunnioittamisesta, toista ei tarvitse alistaa tai vähätellä toisen saavutuksia.
Ei tarvitse pomotella tai ystävän kanssa pilkata selän takana.
Ei näitä tarvitse katsoa 2h pitempään kun huomaa sukurasitteena tulevan hysterian.
Valitkaa mieleinen nainen ja nauttikaa elämästänne, päähänpotkimisen sijaan.
Melkein jokainen thainaisen kanssa naimisissa oleva mies on ollut aiemmin suomalaisen kanssa liitossa. He ovat kuitenkin pettyneet aiemmissa suhteissaan. Suomessa naiset ovat hyvin vahvoja, ja miehet tuntevat olonsa heikoiksi ja epävarmoiksi. Moni on kertonut, ettei voi tuntea olevansa maskuliininen ja vahva perheen johtaja suomalaisen naisen kanssa. Siksi he haluavat thainaisen. Thaikulttuurissa on opetettu, että naisten pitää kunnioittaa miestä. Antaa heille tilaa tehdä päätöksiä ja antaa heidän olla miehiä. Joillekin naisille kyse on vain taloudellisesta selviytymisestä: ulkomaisen miehen naiminen on heille oikotie parempaan elämään. En voi syyttää heitä siitä. Heidän on pakko tehdä jotain elättääkseen perheitään. Thaimaa on köyhä maa.
Maan tuloerojen kuvataan thainaisten ja suomalaisten miesten suhdetta eräänlaiseksi elättäjyyssuhteeksi, jossa suhde rahaan on vinoutunut. Suhteet ovat rakkausavioliittoja, mutta niitä leimaavat myös sopimussuhteen elementit. Jos puoliso on kokonaan miehen elätettävänä ja tähän riippuvuussuhteessa, se hidastaa normaalin ja tasa-arvoisen parisuhteen kehittymistä. Toisaalta thaimaalaisten käsitys rakkaudesta on erilainen kuin länsimainen, hän muistuttaa.
LÄNSIMAISSA ajatellaan, että rakkautta ei voi ostaa ja että taloudelliset palkkiot sulkevat pois mahdollisuuden emotionaaliseen kiintymykseen. Thaimaalaisessa kulttuurissa talous ja tunteet tukevat toisiaan. Jos thainainen saa länsimaiselta mieheltä taloudellisia hyötyjä ja korvauksia, se voi lisätä naisen kiintymystä. Länsimainen tulkinta näkisi tämän enemmän riippuvuutena kuin rakkautena. suomalaismiesten ja thainaisten avioliittoja voidaan sanoa vaihdoksi. Molemmat antavat jotain. Mies voi auttaa thaivaimon köyhää perhettä taloudellisesti, nainen antaa muita palveluksia.
Miesten oikea elintasonsa on Suomeen tulleille thainaisille usein pettymys. Lomalla miehet olivat kuluttaneet rahaa huolettomammin, ja myös maiden välisten tuloerojen takia suomalaismies näyttäytyi varakkaampana kuin onkaan. Kulttuurien välisistä eroista johtuvat kiistat sekä kieli- ja rahaongelmat kärjistyvätkin monissa suhteissa ihastumisen jälkeen. Jotkut miehet haluavat vaimon olevan vain kotona heidän kanssaan. He eivät halua vaimonsa tuntevan ketään ulkopuolisia, jottei tämä juoksisi karkuun. Parhaiten uuteen kotimaahansa sopeutuvat ja avioliitossaan viihtyvät ne ulkomaalaisnaiset, jotka työllistyvät. Myös miehen kiinnostus puolison uskontoon, tapakulttuuriin ja arvomaailmaan on merkittävä tekijä suhteen jatkumisen kannalta.
Lyhyemmin: Naiset, valitkaa alfamies, jolla ei ole identiteettiongelmia tai vaikeuksia tuntea itsensä mieheksi.
Mun mies on samanlainen siinä mielessä, että hermostuu, jos kaupassa jonoa ja kyseenalaistaa ostosten tärkeyttä. Ja siiten taas jos on vaikka täysi parkkipaikka ja ollaan lähdössä, oikein hidastelee, ettei seuraava pääsisi pyäköimään. Rasittavaa.
Mutta ei hän ikimaailmassa herättäisi tahallaan vauvaa tms.
Mulla tulee mieleen että kun saadaan lapsi/lapsia niin mies taantuu itse yhdeksi heistä koska tosi monella naisella on se päävastuunkanto ja organisoijan rooli päällä samantien. Mies ei muka osaa mitään tai ei anneta vastuuta hänelle kun ei muka osaa.