Lue keskustelun säännöt.
Maailman tylsimmät ylioppilasjuhlat
02.06.2019 |
Olin viikonloppuna kaksissa ylioppilasjuhlissa ja mietin, että onko siellä tosiaan jollakin hauskaa ja kokevatko järjestäjät oikeasti, että nyt on juhlatunnelma katossa ja kaikki onnistui.
Molemmissa juhlissa tällainen kaava: eteisessä onnitellaan ylioppilasta ja vanhempia. Sitten ohjataan noutopöytään. Tarjolla voileipäkakkua, pikkupizzoja, kermakakkua ja paria sorttia pikkuleipiä sekä mehua, teetä ja kahvia. Sitten istutaan olohuoneessa kahvittelemassa ja hyvin väkinäisesti koitetaan keksiä jotakin puhuttavaa etäisesti tutun sukulaisperheen kanssa. Tunnelma on hiljainen ja vähän vaivautunut. Sitten käydään katsomassa ylioppilaan lahjat ja kysytään tulevaisuuden suunnitelmista. Saadaan lyhyet vastaukset. Mykkä nuoriso räppää kännyköitään.
Tässä vaiheessa paikalla on oltu puolisen tuntia ja sitten lähinnä odotetaan, että koska kehtaa lähteä pois.
99 prosenttia rippijuhlista, valmistujaisista ja muista perhejuhlista on tällaisia - ihan suoraan sanottuna tappavan tylsiä.
Mitä ihmettä voisi tehdä, että juhlat eivät olisi tällaista piinaa?
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
ap, unohdit valittaa tarjoiluista. Ja haukkua vieraat
... ja vieraiden vaatteet. Olivat niin arkisesti pukeutuneita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko nämä juhlat Hämeessä vai Satakunnassa. Mene juhliin joissa on karjalainen geeniperimä. Erästä pappia siteeraten, karjalaiset hautajaiset ovat hauskemmat kuin hämäläiset häät.
Meillä oli isot puutarhajuhlat, catering toimitti pitopöydän antimet, tarjoilijat huolehtivat kaiken sujumisesta. Shampanjaa oli tarjolla alkuun ja viinit, oluet ja alkoholittomat olivat tarjolla buffetin vieressä. Musiikki soi ja puheita pidettiin, näytti kyllä kaikilla olevan hauskaa.
Voihan sitä ylioppilasjuhlissa tutustua siihen uppo-outoon vieruskaveriin ja alkaa vaikka porisemaan siitä, millaista koulunkäynti oli silloin kun oli itse nuori. Koulumuistoja löytyy jokaiselta. Sitä voi itse vaikuttaa, kuinka tuppisuuna on juhlissa.
Vierailija kirjoitti:
Esittäydyin kerran kaverin häissä tuntemattomalle, joka istui ruokapöydässä vieressäni, sanoin nimeni ja että mitä kautta tunnen morsiusparin ja kättelin. Hän vastasi: Niin.
Kysyin sitten, että mikäs sun nimi on ja oletko sukua vai mitenkä. Hän oli Timo, sulhasen sukua. Ei keskustelu oikein edennyt...
Ite oon niitä, jotka oikein tsemppaavat että jutunjuurta olisi, osallistun typeriinkin hääleikkeihin vapaaehtoisesti ja käyn kiittämässä lähtiessä. Niitäkin on, jotka huokailun jälkeen vain liukenevat.
Jos osutaan samoihin juhliin niin pliis, vastaa ees kysymykseen ja heittäydy villiksi, kysy jotain vuorostasi!
Mulle on myös käynyt juuri noin. Veljen häissä istuin morsiamen veljeä ja tämän vaimoa vastapäätä ja yritin jutella niitä näitä, jotain hyväntuulista small talkia, mutta vitsi on lannistavaa kun vastaukset on juu tai ei tai sitten vaivautunut hiljaisuus. Ei sitten. Luovutin ja istuttiin metrin päässä toisistamme kuin oltaisiin kaikki toisillemme näkymättömiä.
Sama juttu siskonpojan ristiäisissä. Esittelin itseni samassa pöydässä istuvalle pariskunnalle enkä saanut vastaukseksi kuin tuijotusta. Piti kysyä serkkutytöltä että ketä nää ihmiset on. Ehkä he olettivat että tiedän automaattisesti ketä he ovat vaikkei oltukaan koskaan tavattu? Mut oikeesti, viisikymppisiä ihmisiä ja tuntuu että pelkäävät vieraita ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä mene enää itse mihinkään juhliin. Olet itse tunnelman pilaaja nro 1, ap.
Meilta kolme lasta valmistuu ensi vuonna yo:ksi. Aion järjestää kunnon bileet latinolaisittain, missä kunnon tarjoilu, oikea ruokaa, musiikkia ja tanssimista todellakin. Siis lapseni ovat puoliksi latinoja.
Vieraat ovat lasten isän sisarukset puolisoineen, lasten serkut puolisoineen ja mun ja miehen yhteiset ja omat ystävät. Mulla ei ole yhtään sukulaista Suomessa ja miehellä ei kaukosukua onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilta kolme lasta valmistuu ensi vuonna yo:ksi. Aion järjestää kunnon bileet latinolaisittain, missä kunnon tarjoilu, oikea ruokaa, musiikkia ja tanssimista todellakin. Siis lapseni ovat puoliksi latinoja.
Vieraat ovat lasten isän sisarukset puolisoineen, lasten serkut puolisoineen ja mun ja miehen yhteiset ja omat ystävät. Mulla ei ole yhtään sukulaista Suomessa ja miehellä ei kaukosukua onneksi.
Tarjolla on myös alkoholipitoisia juomia kuin alkoholittomia. Ei ketään pakoteta juomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa tosissaan pännimään nämä suomalaiset mörököllit. Mikä ihme siinä on ettei saa sanaa suusta normaaliin keskusteluun. Jokainen vieras on velvollinen huolehtimaan kutsujen ilmapiiristä hyväntuulisella ja hymyilevällä käytöksellä ja keskustelemalla muiden vieraiden kanssa. Isäntäväki tietenkin huomioi vieraat samalla tavalla.
Small Talk oppiaineeksi kouluihin sen pakkoruotsin tilalle.
Yo- juhliin saa itsensä tsempattua kun ajattelee, että siinä juhlitaan sitä ylioppilaan saavutusta, nuorta ihmistä uuden kynnyksellä.
Ja miettii miltä olisi tuntunut, jos kukaan ei olisi omiin juhliin vaivautunut tulemaan, vaikka olinkin aika kiusaantunut siellä. Isä onneksi kierteli viihdyttämässä seurueita.
Mutta useimmissa sukujuhlissa on kyllä se fiilis, että voiko kukaan oikeasti tykätä tästä. Pitää väkisin keksiä jotain puhuttavaa vieraille ihmisille, joiden jutut ei kiinnosta. Siksi en tajua miksi jotkut kutsuu lasten synttäreillekin kauheasti aikuisväkeä, ystäviä, naapureita jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse kova järkkäämään juhlia, parit yojuhlat on myös pidetty. Juhlien järjestämisessä on hirveä homma, alkaen ihan siitä, että jos porukkaa on tulossa paljon, niin mihin päällystakit laitetaan. Plus siivous, ruoat, astiat, ohjelma, tarjoilu, kukat, istumapaikat, puutarhan kunnostus jnejne plus kaiken korjaaminen kun vieraat lähtee. Jos vieras on hyväksynyt kutsun, niin kyllä mä oletan että hän antaa oman panoksensa juhliin: seurustelee muiden kanssa. Mä parhaani mukaan esittelen ihmisiä toisilleen ja pidän huolta, että jokaisen vieraan kanssa tulee jutusteltua.
Mun kutsuvieraslistalta putoaa, jos istuu mörököllinä nurkassa/juo liikaa/on ilkeä muille/haukkuu juhlia tai emäntää/ei vastaa kutsuun mitenkään/ei tule vaikka on ilmoittautunut. Turn off on myös jos vieras ei kiitä jälkikäteen juhlista, tulee juhliin ilman mitään tuliaista (hinnalla ei mitään väliä) tai peruuttaa viime tingassa jostain naurettavasta syystä. Mutta näitä en vielä tiputa listoilta, menee ns seurantaan. Onneksi on paljon ihmisiä, jotka osaavat käyttäytyä hyvin ja ovat mukavaa juhlaseuraa, joten edelleen saan järkkäillä juhlia :-).
Sitten on myös pieniä illanistujaisia tai muita, ne on sitten eri juttu kuin isot juhlat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile joskus amisvalmistujaisjuhlia. Meillä oli mm. karaokea ja rallipeli isolla screenilla kunnon ratilla ja polkimilla. Ei ollut kenelläkään tylsää eikä kukaan ollut "autolla" kuten yo-juhlissa vähintään puolet vieraista
Amisvalmistujaiset on ihan saakelin noloja. Ville se pääs koulun läpi jota ei voi ryssiä, kun olemalla liian useasti poissa ja osaava amis käykin aamulla laittamassa nimen paperiin ja on jo 9:00 matkalla kotia. Sekä oishan näihin Villen alan hommiin päässyt ilman papereitakin.... T. Entinen amis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehän sen juhlan teette!
Itse olen ollut lukuisissa ylppäri-juhlissa, ja otan tilanteen omiin käsiin. Jos meinaa olla hiljaista, alan juttelemaan iloisesti ihan kenen tahansa vieraan kanssa.
Aina on ollut kivaa ja on voitu poistua hymy huulilla. Ei kannata odottaa että muut viihdyttää, voi viihdyttää itse itseään sekä muita!
Se on helppoa jos on räpätäti luonteeltaan. Vaikka on kuinka monet juhlat kärvistelty niin se on vaikeaa introverttina heittäytyä jutustelemaan iloisesti vieraille ihmisille. Kun ei ole sellaista paikalla, joka luontevasti saa muutkin rentoutumaan kevyellä jutustelulla niin tunnelma on usein vaivaantunut.
Taas. Voi Jumalauta kun se introverttiys ei tarkoita hiljaista ihmistä, vaan se tarkoittaa, että ihmisten kanssa oleminen vie energiaa, kun ekstrovertti taas saa siitä energiaa. Introvertti voi olla räpätäti ja ekstrovertti se hiljainen.
Hohhoijakkaa. Eihän ylioppilasjuhlissa ole koskaan mitään ohjelmaa. Se on kohtelias tervehdyskäynti jossa kahvitellaan. Olisi kyllä todella noloa yrittää keksiä ylioppilasjuhlaan jotain ohjelmaa, niissähän vieraatkin piipahtaa yleensä oman aikatalulunsa mukaan, koska monilla on usempi paikka jossa käyvät piipahtamassa.
0/5
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kova järkkäämään juhlia, parit yojuhlat on myös pidetty. Juhlien järjestämisessä on hirveä homma, alkaen ihan siitä, että jos porukkaa on tulossa paljon, niin mihin päällystakit laitetaan. Plus siivous, ruoat, astiat, ohjelma, tarjoilu, kukat, istumapaikat, puutarhan kunnostus jnejne plus kaiken korjaaminen kun vieraat lähtee. Jos vieras on hyväksynyt kutsun, niin kyllä mä oletan että hän antaa oman panoksensa juhliin: seurustelee muiden kanssa. Mä parhaani mukaan esittelen ihmisiä toisilleen ja pidän huolta, että jokaisen vieraan kanssa tulee jutusteltua.
Mun kutsuvieraslistalta putoaa, jos istuu mörököllinä nurkassa/juo liikaa/on ilkeä muille/haukkuu juhlia tai emäntää/ei vastaa kutsuun mitenkään/ei tule vaikka on ilmoittautunut. Turn off on myös jos vieras ei kiitä jälkikäteen juhlista, tulee juhliin ilman mitään tuliaista (hinnalla ei mitään väliä) tai peruuttaa viime tingassa jostain naurettavasta syystä. Mutta näitä en vielä tiputa listoilta, menee ns seurantaan. Onneksi on paljon ihmisiä, jotka osaavat käyttäytyä hyvin ja ovat mukavaa juhlaseuraa, joten edelleen saan järkkäillä juhlia :-).
Sitten on myös pieniä illanistujaisia tai muita, ne on sitten eri juttu kuin isot juhlat.
Sun "juhla" kuulostaa sellaiselta, etten sinne edes haluaisi, joku perfektionisti nirppanokka siellä, kenties hieman narsistinenkin ja ylimielinen. Harmi kun kirjoitin tuon nimettömänä, ties vaikka olisin vieläkin sinun listallasi ja tuolla olis päässyt pois siitä.
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä ymmärtänyt ylioppilasjuhlat väärin.
Ylioppilasjuhlissa on perinteisesti käyty vain piipahtamassa ja onnittelemassa uutta ylioppilasta, eikä tarkoituskaan ole juhlakalun tai isäntäperheen viihdyttää vieraita. Onnitellaan ja nautitaan hetki vieraanvaraisuudesta ja lähetään pois.
Ylioppilasjuhlat ovat avoimen oven juhlat, johon voidaan mennä ilman kutsua.
Minulla oli neljät ylioppilasjuhlat ja nautin kovasti vieraanvaraisuudesta ja iloinen saada olla mukana jakamassa uorten menestystä ja onnea. Todella oli ilo olla juhlissa.
Eivät ole. Näin on jossain pikkupaikoilla kun muutenkin mennään aina jokaiseen 50-vuotisjuhlaan ja hautajaisiin ilman kutsua ja on koko päivän "pannu kuumana". Tämä ilmaistaan yleensä laittamalla ilmoitus lehteen.
Nykyisin kun satsataan tarjoiluihin ja juomiin yms. ei ole tarkoitus että on aina pakko varautua loputtomaan vierasmäärään. Kyllä isäntäväen pitää suunnilleen tietää paljonko vieraita tulee. Ovet eivät siis ole avoimet jos näin ei ole erikseen mainittu.
Lähetetäänkö kutsu vai ei, riippuu ihan millaiseen sukuun tuore ylioppilas on sattunut syntymään. Tämän havainnon ole tehnyt kun olen lähes 30 vuoden ajan kiertänyt joka kevät ylioppilasjuhlia. Tänä vuonna kävin viidessä eri ylioppilasjuhlissa, kahteen tuli kutsu, yhdestä juhlasta muistutettiin jo keväällä ja kahdesta ei kuulunut mitään, vaikka tiesin, että vierailuani odotetaan juhliin.
Oman havaintoni mukaan turha odottaa kutsua akateemisilta suvulta, jotka vaalivat vanhoja perinteitä ja juhlat on järjestetty pitkälti avoimien ovien periaatteella.
Ja jotkut taas, joiden suvussa on vähemmän ylioppilaita ja juhliin panostetaan jopa ruokatarjoilua myöten, lähettävät kutsukortit hyvissä ajoin, olenpa nähnyt kutsu kortit, jossa on ollut jopa kellon aika tarkasti, milloin sopii tulla onnittelemaan tuoretta ylioppilasta. Todennäköisesti isäntäpari olettaa vieraiden viipyvän kauan ja jättåvän muut ylioppilasjuhlat väliin.
Meillä on ollut kahdet ylioppilasjuhlat ja kutsukortteja ei ole lähetetty, on vain lähetetty tekstiviesti puhelimeen ja muistutettu päivästå.
Meillä kutsutaan vain läheiset, eli isovanhemmat, vanhempien sisarukset ja kummit sekä parhaimmat perheystävät. Vieraita on tullut n. 25-30. Käytännössä kaikki ovat tunteneet toisensa jo ennalta. Ensin nostetaan kuohuviinit, perheen isä pitää pienen puheen ja hetken päästä ruokapöytään. Hiukan myöhemmin kahvipöytä. Jos jollakin on useammat juhalt, niin käyvät sitten vain joko syömässä tai kahvilla, eihän sitä ole pakko pitkään viipyä, vaikka se olisikin mukavaa. Ihan ymmärrettävää tuollainen.
Täällä on tapana laittaa lehteen avoin kutsu kaikille. Me emme laita, kutsumme tekstarilla ja laitamme siihen, milloin juhlat alkavat juhla-aterian merkeissä, mutta voi tulla milloin haluaa. En ymmärrä, miksi kaikki pitäisi kutsua? Monissa kodeissa on käynyt jopa parisataa vierasta! Kauhea stressi, hälinä ja ylioppilas itse ei tunne varmaan puoliakaan vieraista, jotenkin tulee mieleen, että rahan toivossa näitä avoimia kutsuja laitellaan, varsinkin kun jo kutsussa on tilinumero mukana. Minua inhottaa tuollainen kerjääminen, vaikka onhan se tietysti järkevämpää laittaa raha tilille, kuin viedä käteen tai antaa jotain turhaa kamaa.
Meidän juhlissa kyllä kaikki ovat viihtyneet, ei ole turhaa pönötystä, on paljon juttelua ja naurua. Monelta tuleekin viesti jälkeenpäin, että olipa mukavat juhalta ja herkulliset tarjottavat. Panostan todellakin tarjoiluun. Näissä isoissa juhlissa mitä olen käynyt, on lähinnä sitä ällöttävää kermakakkua ja muita makeita tarjottavia, ehkä jopa voileipäkakkua.
Yo-juhlat eivät ole luonteeltaan mitkään vieraidenviihdyttämiskekkerit, vaan sinne mennään tervehtimään ja onnittelemaan ylioppilasta, nautitaan tarjoiluista ja seurustellaan se hetki muiden kanssa - ja poistutaan. Monilla vierailla on useat yo-juhlat samana päivänä, joten tarjoilut eivät voi olla vain tiettynä aikana eikä järjestettyä ohjelmaa tarvita.
Etiketti haltuun.