Onko puolenmillin nettovarallisuus sun mielestä paljon?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vuonna -89 iso paritaloasunto ja MEILLÄ oli noin 500 000 euron nettovarallisuus.  Sitten alkoi 90-luvun lama.  Kalliiden asuntojen hinnat romahtivat.  Sitten noin vuonna 2008 MEISTÄ tuli minä ja ex-vaimo.  Nyt nettovarallisuuteni on noin 200 000 euron kerrostalokolmiossa ja rahaa ei ole eikä sitä oikeastaan  juuri mistään tule.  Olenkohan nyt keskivertoa varakkaampi?  Kun jään kohta eläkkeelle, niin onneksi tulot kaksinkertaistuvat.

Tunnetko itsesi nyt paljon köyhemmäksi kun kotitaloudessasi nettovarallisuus on puolittunut? Kokevatko avioliitossa olevat todellakin niin että kaikki on ”omaa” varallisuutta vaikka siinä on se toinenkin omistaja?

Mammat puhuu niin asiantuntevasti rahasta, ja ovat niin kuin muka 500k  ei olisi raha eikä mikään. Totuus on että iso osa teistäkään ei ole viidenkympin seteliä isompaa nähneetkään.

Puolenmillin nettovarallisuus on paljon yhdellä ehdolla. Se on suurimmilta finanssivarallisuutta ja sijoitettu tuottavasti. Jos joku kuka tahansa ryhtyy sönköttämään että sijoituksissa ei ole ihan niin paljon kun on koirankoppeja ja mönkijöitä ja yhyy hesessä maksaa asuminen niin keskustelun nettovarallisuuden suuruudesta tai pienuudesta voi lopettaa samantien. Pidetään kulutuskeskeiset keskustelut erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Mammat puhuu niin asiantuntevasti rahasta, ja ovat niin kuin muka 500k  ei olisi raha eikä mikään. Totuus on että iso osa teistäkään ei ole viidenkympin seteliä isompaa nähneetkään.

Täytyy tunnustaa että en muista yhtään miltä edes viisikymppinen näyttää saati joku muu seteli. Maksan aina luottokortilla. Eiköhän muutkin mammat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pelkästään metsää tuon summan verran, enkä koe oloani rikkaaksi. Ei sinunkaan tulisi.

Paljonko pitää olla metsämaata, että sen arvo on tuo?

Metsän arvo riippuu pääsääntöisesti sillä olevasta puukannassasta.  Juuri avohakatun maan arvo on noin 500 euroa hehtaari, ja puolestaan juuri päätehakkuuiässä olevan metsän arvo noin 10000 euroa hehtaari.  Käytetään siis keskiarvoa vaikkapa 5000 euroa/hehtaari, koska viisaalla metsänomistajalla on kaikenlaisessa vaiheessa olevia metsäkuvioita. 

Tällä henkilöllä on noin 1000 hehtaaria metsää.  Eli jos on yhdessä tilassa, sen koko on noin 3km * 3,5km.  Hän kuuluu sadan suurimman metsänomistajan joukkoon Suomessa.  

Metsän puuston arvo voi olla ainakin Etelä-Suomessa helposti yli 20000€ hehtaari. Päätehakkuukypsässä metsässä voi olla pelkkää tukkipuuta 250m3 jonka arvo pystykaupallakin on helposti 15000€. A tuohon päälle sitten lopuista saatava paperipuu.

Sijoitusvarallisuutena se on melko paljon. Jos se on isoilta osin kiinni omassa asunnossa, niin ei. Puolen millin hyvin sijoitetulla varallisuudella voi jo elää jonkinlaista vapaaherran elämää, ja se on minusta varallisuuden mittareista tärkeimpiä, että pystyy elämään omaisuuden tuotoilla.

Vierailija kirjoitti:

Puolenmillin nettovarallisuus on paljon yhdellä ehdolla. Se on suurimmilta finanssivarallisuutta ja sijoitettu tuottavasti. Jos joku kuka tahansa ryhtyy sönköttämään että sijoituksissa ei ole ihan niin paljon kun on koirankoppeja ja mönkijöitä ja yhyy hesessä maksaa asuminen niin keskustelun nettovarallisuuden suuruudesta tai pienuudesta voi lopettaa samantien. Pidetään kulutuskeskeiset keskustelut erikseen.

Jos keskustelun aiheena on kotitalouksien tilastoitu nettovarallisuus voidaan varsin mainiosti keskustella kyseisen tilaston pohjalla olevista varallisuusluokista ja siitä, kokeeko kyseistä varallisuutta kartuttanut olevansa varakas.

Sinun kommenttisi on sekä sönkötystä että oksennusta, hyvä saavutus tämänkin palstan standardeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on noin 600.000:n nettovarallisuus. Sillä olen saanut kaksion, hyvin vaatimattoman kesämökin ja säästöjä sen verran, että pärjäisin pari vuotta työttömänä. Olen suhdanneherkällä alalla töissä joten työttömäksi joutuminen on mahdollista. Ei mitään ökyä, pieni asunto vaan on melko hyvältä paikalta.

Ikinä en ole saanut yhtään mitään tukia. Jopa opiskelin työn ohessa ilman opintotukea. Elämä on aina siinä jamassa että tuntuu että olen kuilun reunalla ja menetän kaiken raatamani ja säästämäni kun kohta varmaan tulen jäämään työttömäksi. Nyt on se parin vuoden turvamarginaali olemassa, mutta siinä sulaisi vanhuuden turva ja putkiremonttirahat jos ne joutuu käyttämään.

Taas on demarihallitus ja tästä minun ökyelintasostani varmaan päästään leikkaamaan iso siivu ”vähäosaisille”.

Nyt joku ei täsmää. "hyvin vaatimaton kesämökki" , noin max 30 000-60 000 € sanotaan vaikka 45 000, kaksio, riippuu tosin paikasta minkä hintanen on, jos ei nyt ihan uusi, eikä suurimpien kaupunkien parhailla paikoilla, niin max 120 000. Eli vielä reilusti yli 400 000 omaisuutta rahoitusvarallisuutena, ja "pari vuotta" riittäisi säästöt. Eli sellaisen 16 000 -17000 tuhlaat kuussa ilman että huomioidaan pääoman tuottoja... Tuollaisella rahoitusvarallisuudella saisi jo pääomatuloja noin 1000-1500€/kk  käteen riippuen riskitasosta, mitä sietää. Tuo 1000-1500 euroa on aika paljon rahaa, kun ei ole niitä velkojakaan maksettavana.. Pienen kaksion vastikekaan ei ole paljon joten tuolla pääomalla jo voisi hätätapauksessa ihan säällistä elämää yksi henkilö viettää, ilman penniäkään yhteiskunnan tukia.

Lisää nolla tuohon kaksion hintaan niin tiedät mitä kaksio ”hyvällä paikalla” Helsingissä maksaa. Tämä on aika kuvaavaa sille että Suomessa ei ymmärretä mitä maksaa kun helsinkiläinen joutuu itse maksamaan elämänsä.

Sillä tuossa olikin että EI suurimmissa kaungeissa, ja NIIDEN PARHAILLA PAIKOILLA. Isoistakin kaupungeista saa halvalla asuntoja. Helsingin kaksioiden hinnat ovat väliltä noin 100 000 € - 1 000 000€.

Helsingissä voi vaikka asua ilmaiseksi sillan alla jos nyt tälle linjalle lähdetään. Lopetan keskustelun Helsingin hintatasosta henkilön kanssa jonka mielestä on asiallista väittää että 100000€ maksava kaksio on Helsingissä asumisvaihtoehto. Tuonhintaisessa asunnossa on korjausvelkaa jopa satoja tuhansia mutta kun ei tiedä eikä ymmärrä niin on kivaa ja nokkelaa aukoa päätä.

Kukaan muu ei olekaan sönköttänyt helsingin arvoalueiden hinnoista kuin sinä. Se mistä tämä keskusteluhaara lähti liikkeelle ei sisältänyt informaatiota että missä kaupungissa se pieni kaksio on.

Oma nettovarallisuus on noin 450000. Reilut puolet siitä on kiinni talonpuolikkaassa. En koe että tuo olisi vielä paljon.

Puoli miljoonaa tuottavasti sijoitettuna olisi jo varsin paljon. Minusta tuon asunnon voisi unohtaa kun puhutaan nettovarallisuudesta, jossainhan sitä pitää asua.

Aikalailla henkisesti köyhää leuhkia omaisuudella, onko teillä mitään pieniä ilon aiheita elämässä mihin ei liity raha tai omaisuus millään tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Sijoitusvarallisuutena se on melko paljon. Jos se on isoilta osin kiinni omassa asunnossa, niin ei. Puolen millin hyvin sijoitetulla varallisuudella voi jo elää jonkinlaista vapaaherran elämää, ja se on minusta varallisuuden mittareista tärkeimpiä, että pystyy elämään omaisuuden tuotoilla.

Tarkoitatko todella sitä että vuokralla asuva joka on sijoittanut asunnon hinnan on automaattisesti varakkaampi kuin oman asuntonsa omistava? Vuokranmaksu vs asumistulo omistusasunnossa vaihtelee jopa paikkakunnan sisällä ja asumistason mukaan paljon, mutta minusta tuolla väitteellä ei yleisesti ottaen ole pohjaa.

Jonkun fire-ideologian mukaan ihminen voi elää mukavasti tonnilla kuussa tekemättä mitään samalla kun asuu koirankopissa äidin takapihalla, mutta kyseessä ei ole varakas elämäntapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on noin 600.000:n nettovarallisuus. Sillä olen saanut kaksion, hyvin vaatimattoman kesämökin ja säästöjä sen verran, että pärjäisin pari vuotta työttömänä. Olen suhdanneherkällä alalla töissä joten työttömäksi joutuminen on mahdollista. Ei mitään ökyä, pieni asunto vaan on melko hyvältä paikalta.

Ikinä en ole saanut yhtään mitään tukia. Jopa opiskelin työn ohessa ilman opintotukea. Elämä on aina siinä jamassa että tuntuu että olen kuilun reunalla ja menetän kaiken raatamani ja säästämäni kun kohta varmaan tulen jäämään työttömäksi. Nyt on se parin vuoden turvamarginaali olemassa, mutta siinä sulaisi vanhuuden turva ja putkiremonttirahat jos ne joutuu käyttämään.

Taas on demarihallitus ja tästä minun ökyelintasostani varmaan päästään leikkaamaan iso siivu ”vähäosaisille”.

Nyt joku ei täsmää. "hyvin vaatimaton kesämökki" , noin max 30 000-60 000 € sanotaan vaikka 45 000, kaksio, riippuu tosin paikasta minkä hintanen on, jos ei nyt ihan uusi, eikä suurimpien kaupunkien parhailla paikoilla, niin max 120 000. Eli vielä reilusti yli 400 000 omaisuutta rahoitusvarallisuutena, ja "pari vuotta" riittäisi säästöt. Eli sellaisen 16 000 -17000 tuhlaat kuussa ilman että huomioidaan pääoman tuottoja... Tuollaisella rahoitusvarallisuudella saisi jo pääomatuloja noin 1000-1500€/kk  käteen riippuen riskitasosta, mitä sietää. Tuo 1000-1500 euroa on aika paljon rahaa, kun ei ole niitä velkojakaan maksettavana.. Pienen kaksion vastikekaan ei ole paljon joten tuolla pääomalla jo voisi hätätapauksessa ihan säällistä elämää yksi henkilö viettää, ilman penniäkään yhteiskunnan tukia.

Lisää nolla tuohon kaksion hintaan niin tiedät mitä kaksio ”hyvällä paikalla” Helsingissä maksaa. Tämä on aika kuvaavaa sille että Suomessa ei ymmärretä mitä maksaa kun helsinkiläinen joutuu itse maksamaan elämänsä.

Sillä tuossa olikin että EI suurimmissa kaungeissa, ja NIIDEN PARHAILLA PAIKOILLA. Isoistakin kaupungeista saa halvalla asuntoja. Helsingin kaksioiden hinnat ovat väliltä noin 100 000 € - 1 000 000€.

Helsingissä voi vaikka asua ilmaiseksi sillan alla jos nyt tälle linjalle lähdetään. Lopetan keskustelun Helsingin hintatasosta henkilön kanssa jonka mielestä on asiallista väittää että 100000€ maksava kaksio on Helsingissä asumisvaihtoehto. Tuonhintaisessa asunnossa on korjausvelkaa jopa satoja tuhansia mutta kun ei tiedä eikä ymmärrä niin on kivaa ja nokkelaa aukoa päätä.

Kukaan muu ei olekaan sönköttänyt helsingin arvoalueiden hinnoista kuin sinä. Se mistä tämä keskusteluhaara lähti liikkeelle ei sisältänyt informaatiota että missä kaupungissa se pieni kaksio on.

99 ihmistä sadasta olisi kyennyt päättelemään asunnon arvon saaduilla parametreilla. Siitä taas olisi voinut päätellä vaikka mitä, jos pystyy ylipäätään päättelemään asioita. Korostan, että asuntoni arvo ei ole Helsingissä mikään omituisen suuri vaan normaali. Helsinki on täynnä kalliita alueita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on noin 600.000:n nettovarallisuus. Sillä olen saanut kaksion, hyvin vaatimattoman kesämökin ja säästöjä sen verran, että pärjäisin pari vuotta työttömänä. Olen suhdanneherkällä alalla töissä joten työttömäksi joutuminen on mahdollista. Ei mitään ökyä, pieni asunto vaan on melko hyvältä paikalta.

Ikinä en ole saanut yhtään mitään tukia. Jopa opiskelin työn ohessa ilman opintotukea. Elämä on aina siinä jamassa että tuntuu että olen kuilun reunalla ja menetän kaiken raatamani ja säästämäni kun kohta varmaan tulen jäämään työttömäksi. Nyt on se parin vuoden turvamarginaali olemassa, mutta siinä sulaisi vanhuuden turva ja putkiremonttirahat jos ne joutuu käyttämään.

Taas on demarihallitus ja tästä minun ökyelintasostani varmaan päästään leikkaamaan iso siivu ”vähäosaisille”.

Nyt joku ei täsmää. "hyvin vaatimaton kesämökki" , noin max 30 000-60 000 € sanotaan vaikka 45 000, kaksio, riippuu tosin paikasta minkä hintanen on, jos ei nyt ihan uusi, eikä suurimpien kaupunkien parhailla paikoilla, niin max 120 000. Eli vielä reilusti yli 400 000 omaisuutta rahoitusvarallisuutena, ja "pari vuotta" riittäisi säästöt. Eli sellaisen 16 000 -17000 tuhlaat kuussa ilman että huomioidaan pääoman tuottoja... Tuollaisella rahoitusvarallisuudella saisi jo pääomatuloja noin 1000-1500€/kk  käteen riippuen riskitasosta, mitä sietää. Tuo 1000-1500 euroa on aika paljon rahaa, kun ei ole niitä velkojakaan maksettavana.. Pienen kaksion vastikekaan ei ole paljon joten tuolla pääomalla jo voisi hätätapauksessa ihan säällistä elämää yksi henkilö viettää, ilman penniäkään yhteiskunnan tukia.

Lisää nolla tuohon kaksion hintaan niin tiedät mitä kaksio ”hyvällä paikalla” Helsingissä maksaa. Tämä on aika kuvaavaa sille että Suomessa ei ymmärretä mitä maksaa kun helsinkiläinen joutuu itse maksamaan elämänsä.

Sillä tuossa olikin että EI suurimmissa kaungeissa, ja NIIDEN PARHAILLA PAIKOILLA. Isoistakin kaupungeista saa halvalla asuntoja. Helsingin kaksioiden hinnat ovat väliltä noin 100 000 € - 1 000 000€.

Helsingissä voi vaikka asua ilmaiseksi sillan alla jos nyt tälle linjalle lähdetään. Lopetan keskustelun Helsingin hintatasosta henkilön kanssa jonka mielestä on asiallista väittää että 100000€ maksava kaksio on Helsingissä asumisvaihtoehto. Tuonhintaisessa asunnossa on korjausvelkaa jopa satoja tuhansia mutta kun ei tiedä eikä ymmärrä niin on kivaa ja nokkelaa aukoa päätä.

Kukaan muu ei olekaan sönköttänyt helsingin arvoalueiden hinnoista kuin sinä. Se mistä tämä keskusteluhaara lähti liikkeelle ei sisältänyt informaatiota että missä kaupungissa se pieni kaksio on.

Sanoit että asuntoni maksaa enintään 120000 euroa. Miten korkeampi hinta olisi pitänyt selittää sinulle? Miten olisit ymmärtänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pelkästään metsää tuon summan verran, enkä koe oloani rikkaaksi. Ei sinunkaan tulisi.

Paljonko pitää olla metsämaata, että sen arvo on tuo?

Metsän arvo riippuu pääsääntöisesti sillä olevasta puukannassasta.  Juuri avohakatun maan arvo on noin 500 euroa hehtaari, ja puolestaan juuri päätehakkuuiässä olevan metsän arvo noin 10000 euroa hehtaari.  Käytetään siis keskiarvoa vaikkapa 5000 euroa/hehtaari, koska viisaalla metsänomistajalla on kaikenlaisessa vaiheessa olevia metsäkuvioita. 

Tällä henkilöllä on noin 1000 hehtaaria metsää.  Eli jos on yhdessä tilassa, sen koko on noin 3km * 3,5km.  Hän kuuluu sadan suurimman metsänomistajan joukkoon Suomessa.  

Metsän puuston arvo voi olla ainakin Etelä-Suomessa helposti yli 20000€ hehtaari. Päätehakkuukypsässä metsässä voi olla pelkkää tukkipuuta 250m3 jonka arvo pystykaupallakin on helposti 15000€. A tuohon päälle sitten lopuista saatava paperipuu.

On sinunkin luvut ihan mahdollisia. Laskin tahallani alakanttiin ja pyöreillä luvuilla.  Tuskin silti on missään tukkipuuta kaikki puu.  Etelä-Suomen metsähintaan vaikuttaa hassusti joku tunnejuttu omistajuudesta, ja silloin maksetaan paljon maaperästä. Etenkin 50 km Helsingistä.

Riippuu iästä. 30v kyllä, mutta 60v ei.

On. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vuonna -89 iso paritaloasunto ja MEILLÄ oli noin 500 000 euron nettovarallisuus.  Sitten alkoi 90-luvun lama.  Kalliiden asuntojen hinnat romahtivat.  Sitten noin vuonna 2008 MEISTÄ tuli minä ja ex-vaimo.  Nyt nettovarallisuuteni on noin 200 000 euron kerrostalokolmiossa ja rahaa ei ole eikä sitä oikeastaan  juuri mistään tule.  Olenkohan nyt keskivertoa varakkaampi?  Kun jään kohta eläkkeelle, niin onneksi tulot kaksinkertaistuvat.

Tunnetko itsesi nyt paljon köyhemmäksi kun kotitaloudessasi nettovarallisuus on puolittunut? Kokevatko avioliitossa olevat todellakin niin että kaikki on ”omaa” varallisuutta vaikka siinä on se toinenkin omistaja?

Todella hyviä kysymyksiä.  Pitää oikein miettiä monelta kantilta.  Kyllä siihen, että avioliitossa kaiketi koetaan, että varallisuus on käytettävissä ja silloin molemmat osapuolet voivat käyttää näitä elementtejä, kuten asuntoa, autoa, palkkaa ja pankkitilejä ihan oman mielen mukaan.  Kyllä se tuo varallisuuden tunnetta.  Ja kyllä myös toiseen kysymykseen. Tunnen itseni tosiaan köyhemmäksi kun puolet omaisuudesta on poissa.  Nykyään asunto on vaatimaton mutta velaton kerrostalokolmio Vantaalla. Toisaalta onhan sekin vielä arvokas.

Silti tunsin itseni onnekkaaksi eron jälkeen. Pääsin lopullisesti eroon tuhlaavasta vaimosta.  Nyt saan elää oman mieleni mukaan.  Ehkä kulunut sanonta on, että elintaso laski mutta elämän laatu nousi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vuonna -89 iso paritaloasunto ja MEILLÄ oli noin 500 000 euron nettovarallisuus.  Sitten alkoi 90-luvun lama.  Kalliiden asuntojen hinnat romahtivat.  Sitten noin vuonna 2008 MEISTÄ tuli minä ja ex-vaimo.  Nyt nettovarallisuuteni on noin 200 000 euron kerrostalokolmiossa ja rahaa ei ole eikä sitä oikeastaan  juuri mistään tule.  Olenkohan nyt keskivertoa varakkaampi?  Kun jään kohta eläkkeelle, niin onneksi tulot kaksinkertaistuvat.

Tunnetko itsesi nyt paljon köyhemmäksi kun kotitaloudessasi nettovarallisuus on puolittunut? Kokevatko avioliitossa olevat todellakin niin että kaikki on ”omaa” varallisuutta vaikka siinä on se toinenkin omistaja?

Todella hyviä kysymyksiä.  Pitää oikein miettiä monelta kantilta.  Kyllä siihen, että avioliitossa kaiketi koetaan, että varallisuus on käytettävissä ja silloin molemmat osapuolet voivat käyttää näitä elementtejä, kuten asuntoa, autoa, palkkaa ja pankkitilejä ihan oman mielen mukaan.  Kyllä se tuo varallisuuden tunnetta.  Ja kyllä myös toiseen kysymykseen. Tunnen itseni tosiaan köyhemmäksi kun puolet omaisuudesta on poissa.  Nykyään asunto on vaatimaton mutta velaton kerrostalokolmio Vantaalla. Toisaalta onhan sekin vielä arvokas.

Silti tunsin itseni onnekkaaksi eron jälkeen. Pääsin lopullisesti eroon tuhlaavasta vaimosta.  Nyt saan elää oman mieleni mukaan.  Ehkä kulunut sanonta on, että elintaso laski mutta elämän laatu nousi.

Tosiaan ihan loogista, että vaikka pariskuntana tehdään kimppahankintoja ne autot ja veneet ja asunnot tuntuvat ihan omilta koska käyttöoikeus on kuitenkin käytännössä täysin vapaa. Varjopuolena sitten toisaalta myös mainitsemasi asia, että sitä saattaa kokea joutuvansa osakkaaksi hankintoihin joista ei piittaisi lainkaan.

Olen itse ollut niin kauan sinkku että ajatus siitä että pitäisi sopia ”omien” rahojen käytöstä toisen kanssa tuntuu oudolta. Ehkä siihen tottuisi, koska ovathan ne edut huomattavia jos halut yhtään kohtaavat.

40+ sinkkuna reilu 500 000 e netto. Sijoitettuna tänään 11 000 e eli about ei juuri yhtään. Ei tarvitse olla huolissaan rahasta mutta ei tämä nyt rikkautta ole.

Jos pariutuisin vaikka 100 000 omistavan kanssa ja erossa jako olisi 300+300 niin tuntisin kyllä köyhtyneeni.

Vierailija kirjoitti:

40+ sinkkuna reilu 500 000 e netto. Sijoitettuna tänään 11 000 e eli about ei juuri yhtään. Ei tarvitse olla huolissaan rahasta mutta ei tämä nyt rikkautta ole.

Jos pariutuisin vaikka 100 000 omistavan kanssa ja erossa jako olisi 300+300 niin tuntisin kyllä köyhtyneeni.

Käsittäkseni vain avioliiton aikana hankittu varallisuus jaetaan ellei avioehto toisin määrää.

Tätä ketjua lukiessa tulee kyllä mieleen että tulisikohan sitten rikas miljonääriolo jos pariutuisi toisen yhtä ”varakkaan” kanssa. Olen suurinpiirtein samoissa lukemissa kuin sinä, sijoituksia hieman enemmän. Ja en ole todellakaan rikas.