Onko puolenmillin nettovarallisuus sun mielestä paljon?

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ole mielestäni edes varakas. Olen nelikymppinen, itse ansaittua omaisuutta noin 150 000€, josta vielä parikymppiä velkaa. Olen ainoana lapsena perinyt noin 400 000€, mutta käyn silti edelleen pienipalkkaisessa työssäni ja makselen asuntolainaani vielä hetken. Ei tosiaankaan ole varakas tai etenkään rikas olo.

No miksi et maksa sitä velkaa pois? Vai onko sulla 400 000€ sijoitusvarallisuus omistusasunnon päälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä puhutaan jostain Helsinkin keskustan neliöhinnoista? Onko se nyt joku normaalivarallisuuden mittari, että omistaa Helsingin keskustassa velattoman perheasunnon? Suurin osa suomalaisista ei todellakaan sellaista koskaan tule omistamaan ja miksi pitäisikään? 

Tarkoitus oli varmaan kertoa, että tuo 500.000 euroa ei ole helsinkiläisittäin iso rahamäärä. Ihan itsestään on tuo summa kertynyt siirtymällä pienemmästä asunnosta suurempaan, kun on vain muistanut sijainti-säännön. Nykyinen kolmion kantakaupungissa on arvoltaan n.700.000 euroa ja siitä on lainaa 100.000.

Tuo on ihan totta.  Varallisuus syntyy ihan itsestään, kun asuu tietyillä alueilla.  Itse ostin putkiremontoidun asunnon Vantaalta kymmenkunta vuotta sitten hintaan 120000, josta yhtiölainaa oli noin 15000.  Nyt markkinahinta on noin  180000.  Laskin, että tuo arvonnousu on suurin piirtein sama kuin kymmenen vuoden aikana maksamani yhtiövastike ja jopa yhtiölainan poismaksu.  Voisi siis sano, että olen asunut tavallaan ilmaiseksi kymmenen vuotta. 

Olen sama kuin tuo jota lainaan.  Asuntoni osakekirjassa on osakkeen hankintameno vuodelta 1962.  Se oli 6500 mk.  (vastaa inflaatiokorjattuna noin 14400 euroa)  Ilmaista rahaa on siis syntynyt myös sille alkuperäiselle osakkeen omistajalle.   Reaalihyöty on ollut huomattavasti suurempi kuin inflaatio.  Aika uskomatonta!

No ei ole paljoa koska meillä jokaisella av-mammalla on ainakin kymmenen miljoonaa ja kymppitonnin nettotulot kuukausittain. Eikä silti tunneta itseämme hyvätuloisiksi.

Ei tuo paljon ole. Sen verran että voisi tuntea olonsa rauhalliseksi, jos siis omistaa myös oman maksetun asunnon. Mutta ei niin paljon että kannattaisi asiasta kenellekään edes mainita, saati että alkaisi leveilemään.

Rahasuvut kyllä tunnetaan muilla keinoin ja sen leiman saa muiden antamana. Itselleen sitä ei voi antaa.

Vierailija kirjoitti:

Asumallahan minullekin on syntynyt 20 vuodessa 200 000 e, alkusijoituksen ollessa 50 000 mk (8500 e). Lisäksi on saanut kokoajan asua kodissa, josta tykkää kovasti.

Tarkkaan ottaen sinun asuntosi inflaatiokorjattu hankintameno oli noin 11000 euroa, mutta loistava tuotta ja ilmaista asumista silti.

Ne, joiden mielestä tuo ei ole paljon, voivat lahjoitta tuon verran vaikka minulle. Minä osaisin kyllä arvostaa tuollaista rahamäärää.

Vierailija kirjoitti:

Asumallahan minullekin on syntynyt 20 vuodessa 200 000 e, alkusijoituksen ollessa 50 000 mk (8500 e). Lisäksi on saanut kokoajan asua kodissa, josta tykkää kovasti.

Missä kaupunginosassa tuollainen on mahdollista viimeisen 20 vuoden ajalla?  Vallila, Hermanni?  Vai olisiko se ollut sittenkin 30 vuotta jolloin oli 90 -luvun lama ja asuntojen alennusmyynti?

Rikas on silloin jos voi koko loppuelämänsä elää haluamallansa tavalla käymättä töissä.

Puoli milliähän ei ole edes varakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumallahan minullekin on syntynyt 20 vuodessa 200 000 e, alkusijoituksen ollessa 50 000 mk (8500 e). Lisäksi on saanut kokoajan asua kodissa, josta tykkää kovasti.

Missä kaupunginosassa tuollainen on mahdollista viimeisen 20 vuoden ajalla?  Vallila, Hermanni?  Vai olisiko se ollut sittenkin 30 vuotta jolloin oli 90 -luvun lama ja asuntojen alennusmyynti?

Sori, unohdin että sijoitin yhdessä välissä 20 000 e lisää. Vuonna 1998 ostin ekan ja vaihtanut kahdesti. Espoo. No, joka tapauksessa ihan halpaa asumista, etenkin kun valtaosan ajasta olen asunut rakennusvaiheessa hankitussa rivarissa, johon teetin haluamani muutostyöt.

Olen keski-ikäinen 40+ nainen ja olen aikanaan omalla työlläni, pienellä perinnöllä ja ennen kaikkea hyvillä asuntokaupoilla onnistunut keräämään itselleni noin puolen miljoonan euron arvosta nettovarallisuutta eli selvyyden vuoksi omaisuutta, josta minulla ei ole mitään velkaa rahoituslaitoksille tai rahoitusyhtiöille. Omaisuus koostuu mm. velattomasta asunto-osakkeesta, ajoneuvosta, pörssiosakesalkusta, moottoriveneestä ja yhtiöni osakkeista. Omaisuudestani huolimatta olen hyvin pienituloinen. Tuloni saan nykyään lähinnä pääomatuloista (vuokratuotto, osingot yms.). Jonkun mielestä voin olla  onnekas tai salavarakas, mutta kuukausittaiset tuloni ja kuluni ovat todellisuudessa hyvin pienet.

Rikas henkilö voi ostaa mitä huvittaa. Pienituloisena minulla ei ole mahdollisuutta ostaa mitä haluan. En kyllä mitään tarvitsekaan juuri tällä hetkellä.

Moni palkkatyössä käyvä tienaa paljon enemmän kuin minä, mutta tietenkin joutuu sitten maksamaan asuntovelan lyhennyksiä, autolainaa ja tuloveroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lasketaanko asunto tuohon? Vaikka siitä olisi vielä velkaa? Jos lasketaan niin sitten meilläkin on puolen millin varallisuus enkä todellakaan koe meitä rikkaiksi. Ollaan nelikymppisiä.

Etkö ole lukenut tätä ketjua?  NETTOvarallisuus = kaikki omaisuus - velat.

Kuinka vaikea se on tajuta että ASUNTOA JOSSA HENKILÖ ASUU EI  lasketa nettovarallisuuteen. Ihme jankkaajia täällä. 

Porvoossa ei lasketa, muualla kyllä...

Tavikset laskee, sijoitusmaailmassa taas ajatellaan, että oma asunto on vähän irrallinen ja pakollinen paha.

Näinhän se tapaa sijoituspuolella mennä.

TOSIN, oikein suunnittelemalla myös primaariresidenssi voi tuottaa rahaa.

Henk.koht. taloudessa n 35 000 / v + verovähennykset. Muut sijoitukset sitten päälle.

Mutta pointti: oma koti voi myös tuottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lasketaanko asunto tuohon? Vaikka siitä olisi vielä velkaa? Jos lasketaan niin sitten meilläkin on puolen millin varallisuus enkä todellakaan koe meitä rikkaiksi. Ollaan nelikymppisiä.

Etkö ole lukenut tätä ketjua?  NETTOvarallisuus = kaikki omaisuus - velat.

Kuinka vaikea se on tajuta että ASUNTOA JOSSA HENKILÖ ASUU EI  lasketa nettovarallisuuteen. Ihme jankkaajia täällä. 

Porvoossa ei lasketa, muualla kyllä...

Tavikset laskee, sijoitusmaailmassa taas ajatellaan, että oma asunto on vähän irrallinen ja pakollinen paha.

Näinhän se tapaa sijoituspuolella mennä.

TOSIN, oikein suunnittelemalla myös primaariresidenssi voi tuottaa rahaa.

Henk.koht. taloudessa n 35 000 / v + verovähennykset. Muut sijoitukset sitten päälle.

Mutta pointti: oma koti voi myös tuottaa.

Oman kodin osuus nettovarallisuudesta hankaloittaa vertailukelpoisuutta.

Ääritapaukset

oman kodin nettoarvo 500 000 + finanssivarallisuutta 0 euroa

oman kodin nettoarvo 0 euroa + finanssivarallisuutta 500 000 euroa

Nyt on niin, että hämmentävän monen mielestä ensinmainittu on jopa kadehdittavan menestynyt ja vauras ja tavoittelemisen arvoinen olotila.

Mielestäni tuossa on vain sorruttu kuluttamiseen.

Jälkimmäinen on kohtuullisen varakas koska pääoma generoi jokanaiselle sopivalla sijoitusfilosofialla mediaaniansiotuloja suuremmat pääomatulot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo puoli miljoonaa on velattoman omistusasunnon (joka käy nykyiseen elämäntilanteeseen) päälle, on se varallisuutena minusta paljon.

Jotenkin tilanne on eri, jos se varallisuus on olosuhteiden pakosta kaikki kiinni omistusasunnossa, vaikka se olisikin velaton.

Tuntuu, että perhe, jolla on likvidia omaisuutta 200 000 euroa ja 200 000 euron arvoinen velaton omistusasunto, on paremassa asemassa perheeseen nähden, jolla on esim. 450 000 euron tai 500 000 euron velaton omistusasunto. Toki tuo jälkimmäinen perhe voi aina "muuttaa pienempään", mutta harva sitä pystyy tekemään ("lasten koulut ovat tässä hyvin lähellä", "ollaan nyt totuttu tähän seutuun", "ei sitä kyllä enää kerrostalossa osaisi asua") Tämä muuttaminen tuntuu olevan todella hankalaa jopa sen jälkeen, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Sekä omat vanhemmat ja appivanhemmat asuvat molemmat edelleen taloissa, joissa nyt keski-ikäiset lapset aikoinaan asuivat. Vaimoni täti ehti miehineen muuttaa rivitaloasunnosta kerrostaloon, tosin täti kuoli sitten kaksi vuotta myöhemmin. 

Ei tuossa ole kyllä mitään eroa. On se omaisuus ihan yhtä suuri, vaikket siitä haluaisi luopuakaan. Samalka logiikallahan voisi sanoa, että en minä oikeasti laske omaisuudeksi tätä ferraria, kun minä vain tykkään siitä niin kovasti.

Haluta luopua ja pystyä luopumaan ovat eri asiat. Jos olet esim. blogisti, jonka suosio perustuu urheiluautoihin, et oikeastaan voi luopua siitä ferraristasi, voit laskea sen hyvin omaisuudeksesi, mutta tosiasiassa se sijoitus, jota tarvitset liiketoimintaasi. Likvidiä omaisuutta siitä ferrarista tulee vasta sitten, kun lopetat blogin pitämisen.

Sama juttu pätee omistusasuntoon. Jos elämäntilanteesi vaatii puolen miljoonan asunnon, ei se puoli miljoonaa ole vielä käytössäsi. Se ei ole tosiasiassa likvidiä omaisuutta.

Mutta en minä jaksa tästä ruveta enää jankkaamaan, jokainen vähänkin sijoittamisesta ymmärtävä tajuaa, että omaisuuslajeilla on eroa. Jos kaikki munat ovat samassa korissa (siinä omistusasunnossa) on tilanne korkeariskisempi, kuin että eivät olisi.

Mutta mistä tulee oletus, että nettovarallisuuteen lasketaan vain likvidit varat. Siitähän tässä on kysymys. Tässä nyt esitetään jotain talousneroa, kun tiedetään, mitä tarkoittaa sanat likvikdi ja realisointi, vaikka ne eivät liity asiaan millään tavalla.

En olettanutkaan, että omistusasuntoa ei laskettaisi nettovarallisuuteen. Sanoin, että nettovarallisuus ei kerro koko tilannetta, vaan samalla nettovarallisuudella voidaan olla ihan eri tilanteessa.

ps. eri tarvitse olla talousnero tietääkseen suunnilleen mitä likvidi tarkoittaa, puhumattakaan sen oikein kirjoituksesta...