Hävettääkö teitä "seiskan" todistuksen saaneiden lasten äitejä?

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Toinen lapseni on seiskan tyttö, mutta hänen vahvuutensa ovat kädentaidot ja kaikenlainen käytännön työ. Toinen lapsi päättää huomenna peruskoulunsa luultavasti yli yksin keskiarvolla, mutta käytännön hommat ei oikein suju.

Olen ylpeä molemmista.

Noh, kuka mitäkin haluaa, tai no, mihin kenelläkin rahkeet riittää. En usko sinun kokevan samalla lailla ylpeyttä tämän kädentaitoisen ja yli ysin tyttöäsi kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Enkä myös häpeä kutosen todistusta joka huomenna ojennetaan lapselleni.

T. Peruskoulun päättävän erityislapsen äiti.

Miten näitä erityislapsia on nykyään pilvin pimein? Onkohan normaaleja lapsia enää ollenkaan?

Ihan samaa olen miettinyt. Ikään kuin nykyisin olisi jotenkin hienoa päästä sanomaan, että meillä on erityislapsi.

Työskentelen erkkalasten kanssa koulussa, ja voi herra mun vereni niiden erityislasten erityisvanhempia. Ei kyllä dillempää väkeä voisi olla. Toki joukossa on marginaalisesti ihan taviksen oloisia vanhempiakin, mutta suurin osa erkkalasten vanhemmista on kyllä sieltä geenipoolin käsipohjaosastolta.

Ei kyllä ole sattumaa, että on erkkalapsi maailmaan putkahtanut. Hämmästyttävän usein löytyy perheestä kokonainen sisarusparvi lisää erkkalapsia. Ei tajuta lopettaa, vaan pukataan lisää maailmaan.

Mikä sun koulutus on? Avustaja?

Oikeastihan erityislasten vanhemmat ovat useimmiten akateemisia ja menestyneitä elämässään.

Keskustelu on ajatunut väärille raiteille, mutta kommentoin nyt silti, että erityislapsi voi syntyä ihan kenelle tahansa. Meillä on ollut todella raskasta. Antaisin mitä tahansa, jotta lapseni olisi terve, mutta asiahan ei ole minun käsissäni.

T: Opettaja ja erityislapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Toinen lapseni on seiskan tyttö, mutta hänen vahvuutensa ovat kädentaidot ja kaikenlainen käytännön työ. Toinen lapsi päättää huomenna peruskoulunsa luultavasti yli yksin keskiarvolla, mutta käytännön hommat ei oikein suju.

Olen ylpeä molemmista.

Uusi termi huonolle oppilaalle = vahvuutena kädentaidot 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani on hyvä todistus. Voi sitä kiemurrella ja ympäripyöreyttä, kun otan esiin todistuksen ja numerot huonojen oppilaiden äitien kanssa kevätjuhlan jälkeen ;-).

Mikä sua kiermurteluttaa?

Onko sulla jokin häpeämania?

Oot huvittava tapaus, jos et sitä tiennyt jo, niin valaisin sinua.

Jokseenkin naurettava oikeastaan...jos näin asian nätisti ilmaisen.

Joku fiksumpi ja nuorison edustaja toteaisi sinusta, että `nolo`.

Hänellä on paha olla. Ja tulee olemaan koko elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Tuota, seiskan todistus on ihan passeli. Itselläni oli kymppi todistuksessa joka aineessa. Vedin itseni ihan piippuun jo kouluaikoina. Sittemmin masennus- ja ahdistusdiagnoosit. Pidän itseäni varoittavana esimerkkinä ja eniten toivon, että lapseni on ihan vaan keskitasoa. Vaikka sitä kovasti halveksimaasi seiskan tasoa.

Tämä on totta. On rankkaa seurata ihmistä, jonka on pakko pyrkiä täydellisyyteen. Ensin koulu ja opiskelu on suoriutumisen pakkoa. Epäonnistumisia tai huonoja numeroita ei saa tulla. Vain kiitettävä on riittävä. Kun koulut on käyty, niin sama suorittaminen jatkuu työelämässä, perhe-elämässä ja vapaa-ajallakin. Mistään ei pysty oikeasti nauttimaan, kun kaikki on vain suorittamista. Nukuttua ei saa, ahdistus vaivaa. Liikuntakin on äärimmäisyyksiin menevää, jossa normaali suoritus ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Enkä myös häpeä kutosen todistusta joka huomenna ojennetaan lapselleni.

T. Peruskoulun päättävän erityislapsen äiti.

Miten näitä erityislapsia on nykyään pilvin pimein? Onkohan normaaleja lapsia enää ollenkaan?

Ihan samaa olen miettinyt. Ikään kuin nykyisin olisi jotenkin hienoa päästä sanomaan, että meillä on erityislapsi.

Työskentelen erkkalasten kanssa koulussa, ja voi herra mun vereni niiden erityislasten erityisvanhempia. Ei kyllä dillempää väkeä voisi olla. Toki joukossa on marginaalisesti ihan taviksen oloisia vanhempiakin, mutta suurin osa erkkalasten vanhemmista on kyllä sieltä geenipoolin käsipohjaosastolta.

Ei kyllä ole sattumaa, että on erkkalapsi maailmaan putkahtanut. Hämmästyttävän usein löytyy perheestä kokonainen sisarusparvi lisää erkkalapsia. Ei tajuta lopettaa, vaan pukataan lisää maailmaan.

Mikä sun koulutus on? Avustaja?

Oikeastihan erityislasten vanhemmat ovat useimmiten akateemisia ja menestyneitä elämässään.

Keskustelu on ajatunut väärille raiteille, mutta kommentoin nyt silti, että erityislapsi voi syntyä ihan kenelle tahansa. Meillä on ollut todella raskasta. Antaisin mitä tahansa, jotta lapseni olisi terve, mutta asiahan ei ole minun käsissäni.

T: Opettaja ja erityislapsen äiti

Ja siitä sinun raskaasta elämästäsi on varmasti kuullut kaikki ystäväsi ja sukulaisesi, tutut ja tuntemattomat. Vali vali. Oletko huomannut, kuinka ihmiset ympärilläsi pikkuhiljaa katoaa, kukaan ei jaksa kuunnella valitustasi niiiiin raskaasta elämästäsi.

Eiköhän jokaisesta ryhmästä, luokasta jne. löydy arvosanoista joku normaalijakaumaa muistuttava tulos. Eli muutama huono (5-6) suurin osa keskivertoja (7-8) ja muutama hyvä (9-10). Eli suurin osa jokaisesta luokasta on niitä 7 ja 8 oppilaita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Enkä myös häpeä kutosen todistusta joka huomenna ojennetaan lapselleni.

T. Peruskoulun päättävän erityislapsen äiti.

Miten näitä erityislapsia on nykyään pilvin pimein? Onkohan normaaleja lapsia enää ollenkaan?

Ihan samaa olen miettinyt. Ikään kuin nykyisin olisi jotenkin hienoa päästä sanomaan, että meillä on erityislapsi.

Työskentelen erkkalasten kanssa koulussa, ja voi herra mun vereni niiden erityislasten erityisvanhempia. Ei kyllä dillempää väkeä voisi olla. Toki joukossa on marginaalisesti ihan taviksen oloisia vanhempiakin, mutta suurin osa erkkalasten vanhemmista on kyllä sieltä geenipoolin käsipohjaosastolta.

Ei kyllä ole sattumaa, että on erkkalapsi maailmaan putkahtanut. Hämmästyttävän usein löytyy perheestä kokonainen sisarusparvi lisää erkkalapsia. Ei tajuta lopettaa, vaan pukataan lisää maailmaan.

Mikä sun koulutus on? Avustaja?

Oikeastihan erityislasten vanhemmat ovat useimmiten akateemisia ja menestyneitä elämässään.

Keskustelu on ajatunut väärille raiteille, mutta kommentoin nyt silti, että erityislapsi voi syntyä ihan kenelle tahansa. Meillä on ollut todella raskasta. Antaisin mitä tahansa, jotta lapseni olisi terve, mutta asiahan ei ole minun käsissäni.

T: Opettaja ja erityislapsen äiti

Ja siitä sinun raskaasta elämästäsi on varmasti kuullut kaikki ystäväsi ja sukulaisesi, tutut ja tuntemattomat. Vali vali. Oletko huomannut, kuinka ihmiset ympärilläsi pikkuhiljaa katoaa, kukaan ei jaksa kuunnella valitustasi niiiiin raskaasta elämästäsi.

Kuka sairas mielenterveyshäiriöinen ihminen täällä oikein trollaa? Että joku kehtaa. Erityislasten vanhemmilla ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia valittaa rankasta elämästään.

Ei hävettäisi. Eihän se mikään hyvä ole, mutta ei nyt huomattavan huonokaan. Omallani oli peruskoulun torkka tuota luokkaa. Kävi amiksesen hitsariksi (tyttö) ja sen jälkeen kesätöistä suoraan vakkariksi.

Täällä naapurit eivät kysy sellaista. Lapsella on vain minä, mun vanhemmat ja mun sisarukset. Tärkeintä on että suoritti peruskoulun.

Kouluarvosanat eivät ole ihmisarvon mittari!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Toinen lapseni on seiskan tyttö, mutta hänen vahvuutensa ovat kädentaidot ja kaikenlainen käytännön työ. Toinen lapsi päättää huomenna peruskoulunsa luultavasti yli yksin keskiarvolla, mutta käytännön hommat ei oikein suju.

Olen ylpeä molemmista.

Noh, kuka mitäkin haluaa, tai no, mihin kenelläkin rahkeet riittää. En usko sinun kokevan samalla lailla ylpeyttä tämän kädentaitoisen ja yli ysin tyttöäsi kohtaan.

Kylläpäs täällä joku nyt kertoo itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Toinen lapseni on seiskan tyttö, mutta hänen vahvuutensa ovat kädentaidot ja kaikenlainen käytännön työ. Toinen lapsi päättää huomenna peruskoulunsa luultavasti yli yksin keskiarvolla, mutta käytännön hommat ei oikein suju.

Olen ylpeä molemmista.

Uusi termi huonolle oppilaalle = vahvuutena kädentaidot 🤣

Vanha termi idiootille: dorka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Enkä myös häpeä kutosen todistusta joka huomenna ojennetaan lapselleni.

T. Peruskoulun päättävän erityislapsen äiti.

Miten näitä erityislapsia on nykyään pilvin pimein? Onkohan normaaleja lapsia enää ollenkaan?

Ihan samaa olen miettinyt. Ikään kuin nykyisin olisi jotenkin hienoa päästä sanomaan, että meillä on erityislapsi.

Työskentelen erkkalasten kanssa koulussa, ja voi herra mun vereni niiden erityislasten erityisvanhempia. Ei kyllä dillempää väkeä voisi olla. Toki joukossa on marginaalisesti ihan taviksen oloisia vanhempiakin, mutta suurin osa erkkalasten vanhemmista on kyllä sieltä geenipoolin käsipohjaosastolta.

Ei kyllä ole sattumaa, että on erkkalapsi maailmaan putkahtanut. Hämmästyttävän usein löytyy perheestä kokonainen sisarusparvi lisää erkkalapsia. Ei tajuta lopettaa, vaan pukataan lisää maailmaan.

Mikä sun koulutus on? Avustaja?

Oikeastihan erityislasten vanhemmat ovat useimmiten akateemisia ja menestyneitä elämässään.

🤣🤣🤣🤣🤣

Siriina kirjoitti:

Ei hävettäisi. Eihän se mikään hyvä ole, mutta ei nyt huomattavan huonokaan. Omallani oli peruskoulun torkka tuota luokkaa. Kävi amiksesen hitsariksi (tyttö) ja sen jälkeen kesätöistä suoraan vakkariksi.

Oliko teillä oikein hitsariksi valmistumisen kunniaksi juhlat, minne kutsutte sukua ja ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Siriina kirjoitti:

Ei hävettäisi. Eihän se mikään hyvä ole, mutta ei nyt huomattavan huonokaan. Omallani oli peruskoulun torkka tuota luokkaa. Kävi amiksesen hitsariksi (tyttö) ja sen jälkeen kesätöistä suoraan vakkariksi.

Oliko teillä oikein hitsariksi valmistumisen kunniaksi juhlat, minne kutsutte sukua ja ystäviä?

🤣🤣🤣🤣🤣

Hävettääkö, että lapsesi ei uskalla tehdä mitä haluaisi eikä näyttää ja kertoa tunteitaan vaan lapsesi hakee hyväksyntää miellyttämällä. Sinua. Hyvät kouluarvosanat eivät ole elämässäni tärkeimpiä arvoja.

Eikö tällä palstalla pystytä puhumaan normaaleista lapsista, oli aihe mikä tahansa? Pitääkö joka aiheeseen vetää mukaan erityislapsinäkökulma? Vai eikö tällä.palstalla ole kuin näiden erityislasten vanhempia? Missä kaikkien normaalien lasten vanhemmat ovat?

Vierailija kirjoitti:

Hävettääkö, että lapsesi ei uskalla tehdä mitä haluaisi eikä näyttää ja kertoa tunteitaan vaan lapsesi hakee hyväksyntää miellyttämällä. Sinua. Hyvät kouluarvosanat eivät ole elämässäni tärkeimpiä arvoja.

Jotkut lapset haluavat itsekin menestyä.

Ei hävetä. Lapsellani todettiin lukihäiriö, joten olen ylpeä että on pärjännyt noinkin hyvin kun ei ehtinyt mitään apua saada.

Toinen lapseni on kymppejä saava, ja oikein hävettää kun toiset leuhkivat sillä. Pitäisi ymmärtää, että kaikille se ei ole edes mahdollista.