Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4213)
Vierailija kirjoitti:
Onko joillain kokemusta lääkityksenä modafiniilistä tai stratterasta?
Olen käyttänyt modafiliinia kun sitä on helppo tilata netin kautta ilman reseptiä. Parantaa keskittymiskykyä ja piristää mutta ei ole virallisesti mikään adhd-lääke.
Olen siis itse menossa tukimuksiin ja yritän saada oikean adhd-lääkityksen, joka on varmaan kyllä tehokkaampi kuin modafiliini.
Modafiliini ei kylläkään tunnu aiheuttavan mitään sivuoireita muuta kuin sen että ruokahalu vähän alenee mikä on ihan hyvä omasta mielestäni kun yritän muutenkin saada painoa alaspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuntuu tuo ammatin kysymymininen olevan kaikilla, mitä sitten jos on, mutta joutunut joka ikinen tunti taisteleen että istuu siellä koulussa ja joka ikinen kirjallinen tehtävä vaatinut kaiken ponnistelun..
Kyllä asiaan perehtyneet psykiatrit ymmärtää, ettei se ole noin suoraviivaista. Osa pystyy muilla kyvyillä (esim keskimääräistä korkeammalla älykkyydellä, erinomaisella muistilla jne) kompensoimaan ADHD:n aiheuttamia ongelmia niin, että pärjäävät pitkällekin. Usein selviytyminen vaatii kuitenkin poikkeuksellisia ponnisteluja ja aiheuttaa sellaista kuormitusta, että ihminen alkaa oireilla psyykkisesti. ADHD:n varsin yleisinä komorbiditeetteina onkin erilaisia psyykkisiä häiriöitä. Onneksi oma psykiatrini tavoitti tämän kohdallani, kun olen lähes koko ikäni kärsinyt ahdistuneisuushäiriöstä ja masennusjaksoista, ja nyt saan ensimmäistä kertaa elämässäni oikeanlaista hoitoa.
Lääkitysasioista, kirjoitin ketjussa aiemmin että olen saanut melko hiljattain diagnoosin ja lääkitys aloitettiin metyylifenidaatilla. Annosta titrailtiin kunnes oli Concerta 54mg aamulla ja puoliltapäivin 10-20mg Medikinet CR vaikutusta jatkamaan. Vaste oli melko hyvä, mutta sivuoireina väsymystä, lihas- ja nivelkipuja sekä lihaskireyttä. Noiden kanssa olisin pärjäillyt kyllä, mutta sietämättömäksi haitaksi muodostui hankalat ylävatsaoireet ja refluksioireiden todella vaikea pahentuminen, niin että olo oli 24/7 todella tukala enkä pystynyt nukkumaankaan, vaikka kaikki happosalpaajat olivat käytössä maksimiannoksilla. Niinpä päädyttiin vaihtamaan Elvanseen, joka muutaman päivän kokemuksella on ihan loistava. Vaste vielä parempi kuin metyylifenidaatissa eikä mitään hankalia sivuoireita. Tuntuu melkein liian hyvältä ollakseen totta... Eniten tässä pelottaa, että lopultakin on löytynyt lääkitykset joista on valtava apu ja elämänlaatua parantava vaikutus, mutta joita ei sitten sivuoireiden vuoksi pystyisikään käyttämään. 😕 Toivon siis todella hartaasti, että Elvanse sopii jatkossakin.
Muidenkin lääkekokemukset kiinnostaa edelleen! 😊
Ei omaa kokemusta, mutta mitä olen lukenut aiheesta, niin kaikki tuntuvat tuota Elvansea kehuvan. Ainoana haittapuolena lienee korkea hinta.
Elvanse on sama kuin dexedrine/attentin mutta depot muodossa.
Ruotsissa annetaan juuri dexedrine/attentin/elvanse add hoitoon.
Suomessa jossain kumman syystä Conserta.
Olen käyttänyt modafiliinia kun sitä on helppo tilata netin kautta ilman reseptiä. Parantaa keskittymiskykyä ja piristää mutta ei ole virallisesti mikään adhd-lääke.
Olen siis itse menossa tukimuksiin ja yritän saada oikean adhd-lääkityksen, joka on varmaan kyllä tehokkaampi kuin modafiliini.
Modafiliini ei kylläkään tunnu aiheuttavan mitään sivuoireita muuta kuin sen että ruokahalu vähän alenee mikä on ihan hyvä omasta mielestäni kun yritän muutenkin saada painoa alaspäin.
Eikö se nykyään ole ihan virallisesti käytetty adhd:n hoidossakin? Modafiniili siis. Ja vissiin siitä on jotkut saaneetkin apua just keskittymisoireisiin.
Nyt kun mulla on tämä ADHD, niin pitääkö muis lääkäriasiois vastata kysymykseen ”oletko perusterve”, että ei kun mulla on ADHD ja lääkitys vai liittyykö tää neurologinen häiriö perusterveyteen? Koen olevani perusterve.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun mulla on tämä ADHD, niin pitääkö muis lääkäriasiois vastata kysymykseen ”oletko perusterve”, että ei kun mulla on ADHD ja lääkitys vai liittyykö tää neurologinen häiriö perusterveyteen? Koen olevani perusterve.
Mä sanon että somaattisia perussairauksia ei ole. Lisään oma-aloitteisesti että ADHD-lääkitys on jos tiedän olevani valittamassa asiaa johon se voi liittyä. En siis sano mitään jollei lääkäri kysy täsmennystä, jos olen tyyliin gynellä tai tulehtunutta kynsinauhaa valittamassa. Yleensä kysyvät lääkityksestä kuitenkin erikseen jos sillä on väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuntuu tuo ammatin kysymymininen olevan kaikilla, mitä sitten jos on, mutta joutunut joka ikinen tunti taisteleen että istuu siellä koulussa ja joka ikinen kirjallinen tehtävä vaatinut kaiken ponnistelun..
Kyllä asiaan perehtyneet psykiatrit ymmärtää, ettei se ole noin suoraviivaista. Osa pystyy muilla kyvyillä (esim keskimääräistä korkeammalla älykkyydellä, erinomaisella muistilla jne) kompensoimaan ADHD:n aiheuttamia ongelmia niin, että pärjäävät pitkällekin. Usein selviytyminen vaatii kuitenkin poikkeuksellisia ponnisteluja ja aiheuttaa sellaista kuormitusta, että ihminen alkaa oireilla psyykkisesti. ADHD:n varsin yleisinä komorbiditeetteina onkin erilaisia psyykkisiä häiriöitä. Onneksi oma psykiatrini tavoitti tämän kohdallani, kun olen lähes koko ikäni kärsinyt ahdistuneisuushäiriöstä ja masennusjaksoista, ja nyt saan ensimmäistä kertaa elämässäni oikeanlaista hoitoa.
Lääkitysasioista, kirjoitin ketjussa aiemmin että olen saanut melko hiljattain diagnoosin ja lääkitys aloitettiin metyylifenidaatilla. Annosta titrailtiin kunnes oli Concerta 54mg aamulla ja puoliltapäivin 10-20mg Medikinet CR vaikutusta jatkamaan. Vaste oli melko hyvä, mutta sivuoireina väsymystä, lihas- ja nivelkipuja sekä lihaskireyttä. Noiden kanssa olisin pärjäillyt kyllä, mutta sietämättömäksi haitaksi muodostui hankalat ylävatsaoireet ja refluksioireiden todella vaikea pahentuminen, niin että olo oli 24/7 todella tukala enkä pystynyt nukkumaankaan, vaikka kaikki happosalpaajat olivat käytössä maksimiannoksilla. Niinpä päädyttiin vaihtamaan Elvanseen, joka muutaman päivän kokemuksella on ihan loistava. Vaste vielä parempi kuin metyylifenidaatissa eikä mitään hankalia sivuoireita. Tuntuu melkein liian hyvältä ollakseen totta... Eniten tässä pelottaa, että lopultakin on löytynyt lääkitykset joista on valtava apu ja elämänlaatua parantava vaikutus, mutta joita ei sitten sivuoireiden vuoksi pystyisikään käyttämään. 😕 Toivon siis todella hartaasti, että Elvanse sopii jatkossakin.
Muidenkin lääkekokemukset kiinnostaa edelleen! 😊
Ei omaa kokemusta, mutta mitä olen lukenut aiheesta, niin kaikki tuntuvat tuota Elvansea kehuvan. Ainoana haittapuolena lienee korkea hinta.
Olen nyt viikon käytön perusteella todella tyytyväinen Elvanseen. Todella merkittävä keskittymis- ja toimintakyvyn parantuminen ja sivuoireet paljon siedettävämmät kuin Concertassa. Jonkin verran sydämentykyttelyä, johon itselläni on muutenkin taipumusta, sekä lihaskireyttä, mutta metyylifenidaattia vähemmän. Ruokahalu on kyllä kadoksissa, mutta toisaalta nyt onnistuu rutiininomainen syöminenkin, kun ennen lääkitystä ateriarytmissä tai ruokailussani ylipäänsä ei ollut päätä eikä häntää. Saatoin esim hoksata alkuillasta, etten ollut ehtinyt syödä, unohtelin toistuvasti eväät kotiin jne.
Kaiken kaikkiaan olo on ihan eri tavalla skarppi verrattuna metyylifenidaattiin, joka väsytti tosi paljon, vaikka sinänsä oireisiin oli hyvä vaste. Lisäksi teki fyysisesti epämiellyttävän olon. Hinta Elvansella on tosiaan korkea, mutta toivottavasti psykiatrin lausunnon perusteella saan jatkossa korvattavuuden. Toisaalta olisin kyllä valmis maksamaan täydenkin hinnan, niin iso apu tästä vaikuttaisi olevan.
miten nuo lääkkeet vaikuttaa? miltä se tuntuu ?
ei ole itsellä,eikä tule olemaan, koska ei ole diagnoosia , ihan mielenkiinnosta vaan kysyn.
en osaa kuvitella etten voisi keksittyä lukemiseen yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appiukkoni on lapsesta asti ollut hyvin vilkas, ja hänen keskittymiskykynsä on aina hiponut nollaa. Silloin, kun hän oli lapsi, ei ADHD:sta ollut puhettakaan eikä tietoa, hänen kaltaisiaan pidettiin joko tuhmina tai muuten vaan vilkkaina lapsina. Appeni oli toisaalta kovin herttainen lapsi, joten häntä ei pidetty tuhmana.
Nyt vanhuksena - ja jo aikaisemmin aikuisiällä - hän selvästikin kärsii näistä ADHD:n oireista ja siitä, ettei hän oikein kykene keskittymään ja on kovin levoton. Hänen omien sanojensa mukaan hänen päässään ovat kaikki tv- ja radiokanavat auki. Kunnon heikentyessä ja asioiden hoitamisen siirtyessä yhä enemmän meille otimme asian puheeksi hänen lääkärinsä ja "hoitotiimin" kanssa. Olin aika tyrmistynyt, kun lääkäri tyrmäsi toiveemme testeistä ja mahdollisesta lääkityksestä tai muusta avusta (tämä oli myös appeni toive, hän on kyllästynyt ja väsynyt tilanteeseensa), koska "aikuisille tehdään niin harvoin näitä diagnooseja" ja emmehän kai halua lääkityksellä muuttaa hänen luonnettaan, tehdä hänestä meille helpompaa? Kyse ei todellakaan ole siitä. Ensinnäkin hän itse on toivonut jonkinlaista apua levottomuuteensa, ja meidän suurin pelkomme on, että kun koordinaatio ja tasapaino alkavat olla heikompaa, hän loukkaa itsensä pahasti koheltaessaan. Hän on jo mukkaillut muutamia kertoja heiluessaan sinne tänne milloin minkäkin perässä.
Tämä oli siis julkisella puolella. Olemme nyt vetäytyneet asiassa, mutta ottanemme sen uudelleen puheeksi, kun lääkäri vaihtuu.
ei kaikki lääkärit halua uskoa adhdeehen aikuisten osalla yhtään jos pystynyt oleen töissä ja on jonkunlainen ammatti.
Toisaalla sitten sanovat että se aivojen levottomus vain pahenee iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan ProNeuron hyvä paikka hakea apua.
Varmaan on ainakin osaavaa ja nopeampaa kuin tämä kunnallisella odottelu ja jokapäiväinen ***** kärvistely. :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toukokuun alusta asti kärvistelty , joskus maalis-huhtikuussa arvioitu aika MTT:ssä,eli sitte ehkä joskus alkaa tutkimukset , ne varmaan käyty läpi vuonna 2050.
Vierailija kirjoitti:
miten nuo lääkkeet vaikuttaa? miltä se tuntuu ?
ei ole itsellä,eikä tule olemaan, koska ei ole diagnoosia , ihan mielenkiinnosta vaan kysyn.
en osaa kuvitella etten voisi keksittyä lukemiseen yms.
ADHD on kuin jatkuva "myrsky" pään sisällä, mihinkään asiaan on vaikea keskittyä.
Lääkkeet poistavat tuon myrskyn ja keskittyminen paranee. Lääkkeet saattavat sivuvaikutuksen myös vähentää ahdistusta ja lisätä itsevarmuutta jne.
Asiaa on hyvin vaikea selittää.
Ehkä jos olet joskus ollut hyvin stressaantunut esim. työn tai opiskelun vuoksi, olet saattanut hetkellisesti kokea että on vaikea keskittyä mihinkään, vaikkei sinulla olisikaan mitään ADHD:ta.
ADHD-henkilöllä vastaava tunne voi olla melkein koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo älykkyys testataan, koska näitä oireita on myös vähä-älyisillä, mutta se johtuu ihan siitä. Jos on adhd/add ei voi olla vähä-älyinen. Ne kumoaa toisensa.
Mulla todettiin lyhytaikainen muisti alle keskitason, mutta pitkäaikainen muisti on keskitasoa korkeampi. Ja juurikin tuo älykkyyskin keskitasoa korkeampi.
Tästä ei ole minkäänlaista faktaa että ADHD tarkoittaisi automaattisesti korkeaa älykkyyttä. Myös heikompiälyinen voi olla ADHD, niillä ei ole kovinkaan vahvaa keskinäistä sidosta kumpaankaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Psykologi ei voi auttaa nepsyasiakasta, koska hän ei voi muuttaa asiakkaan aivokemiaa ja muokata aivojen alueita normaalia vastaaviksi. Todella monet sairaanhoidon ammattilaiset eivät voi ymmärtää, että on olemassa häiriöitä, kuten autismikirjon häiriöt, joihin ei ole mitään parannuskeinoa. Synnynnäisiä aivohäiriöitä ei millään terapialla saada korjattua!!!
Kyllä psykologi voi helpostikin auttaa adhd-asiakasta. Iso osa ongelmista jotka adhd-asiakas kokee arjessaan on muovattavissa erilaisilla ajatus- ja käytösmalleilla. Ei tietenkään kaikki, mutta iso osa. Osa oireista helpottaa lääkityksellä, mutta iso osa käytösmalleista on jo iskostunut ja opittu lapsuudessa ja nuoruudessa.
Mieheni sai diagnoosin aikuisena ja sai lääkityksen, mutta ehdottomasti isoin apu arkeemme on ollut neuropsykiatrin vetämästä adhd-ryhmästä jossa opeteltiin ihan käytännön tasolla uusia ajatusmalleja ja toimintamalleja. Turha niitä on torpata ihan kokonaan, vaikka turhautumisen ymmärränkin.
Olen tänne pari kertaa kirjoitellut, mutta en jaksa etsiä mitkä viestinumerot olivat kirjoittamiani.
Omat tutkimukset sain muutama viikko sitten Itä-suomessa kunnallisella puolella päätökseen ja kokonaisuudessaan aikaa meni noin 1,5-vuotta.
Olin kuulema "selvä tapaus", eli adhd diagnoosi tuli. Ikää on kohta 32-vuotta, joten olihan tuo aikakin.
Voxra 150mg on mennyt keskittymistä parantamaan jo noin vuoden, auttanut huomattavasti impulsiivisuuden hallitsemiseen (ei enää raivoa tai muuten kummallisia ääritunnetiloja ja toimintaa niiden seurauksena), nukahtamiseen (kun päässä ei surise unta odotellessa niin paljon) ja sellaiseen rationaaliseen toimimiseen ja ajatteluun. Ja tiedän siis kyseessä olevan masennuslääke.
Diagnoosin jälkeen sain medikibet cr lääkityksen jota on nyt nostettu 5mg:sta 20mg:an, mutta vielä en ole huomannut minkäänlaista vaikutusta. Myöskään haittavaikutuksia ei ole ollut. Voxra ja medikibet cr saattavat voimistaa toistensa vaikutuksia, mutta tätäkään en ole havainnut. Todennäköisesti lääkemäärää tullaan siis vielä nostamaan.
Ensin diagnoosin saaminen tuntui hyvältä: "Tämä selittää niin monta asiaa elämässäni". Sitten pahalta: "Tähän astinen elämäni ja haaveeni eivät perustu todellisuuteen, olen aivovammainen ja tuomittu kärsimään siitä". Ja sitten taas hyvältä: "Nyt kun minulla on tämä diagnoosi, olen oikeutettu asioihin, jotka voivat esimerkiksi helpottaa opiskelua. Voin myös antaa itselleni armoa, sillä aivoni toimivat eritavalla kuin ihmisten keskiverrosti, joten jotkin asiat vaativat enemmän työtä onnistuakseen.
Mitäpä sitten tein? Minä, jolla taitaa olla jo kymmenkunta aloitettua ja keskeytettyä opiskelua, toisen asteen tutkinto ja työkokemusta noin 3-vuoden edestä, menin aikuislukioon.
Aion selvittää, miten paljon voin saada irti näistä nepsy-aivoistani ja kunnianhimoinen tavoitteeni onkin käydä koko lukion oppimäärä ja kirjoittaa ylioppilaaksi, jotta voin hakea yliopistoon. Mutta jos selkeästi aivokapasiteettini toimintakyvyn rajoitteet tulevat vastaan, on hyväksyttävä sekin.
Olen harjoitellut lukemista, mikä on ollut aina kamalan vaikeaa, koska lähes jokaisesta lauseesta ajatus lähtee juoksemaan ihan omia polkuja. Mutta. Sain luettua sellaiset kirjat kuin "ADHD voimavarana" ja "Aivovoimaa, näin vahvistat aivojasi liikunnalla".
En ole perinteisesti tykännyt mistään adhd-aiheisesta materiaalista, ne tuntuvat aina niin negatiivis-sävytteisiltä ja nepsynormaalien kirjoittamilta (ei siis tiedetä mistä puhutaan), mutta tuo ADHD voimavarana oli oikeasti hyvä!
Muistakaa rakkaat nepsy siskot- ja veljet, että kaikki on mahdollista.
"selvä tapaus"
mutta kuitenkin kesti 1,5 vuotta tutkimukset?
ehkä selittyy jonotuksilla, jos ei niin sitten prosessissa paljon vikaa.
Jonotusajat eri tutkimusten välissä oli tosi pitkiä, -kuukausia ja kutakin asiaa tutkittiin kuukaisia. Kaikkeen, mitä tehtiin, meni monta käyntiä ja monta tuntia. Tehtiin ainakin DIVA (tämän teki toimintaterapeutti), SCID 1 ja 2-tutkimushaastattelut psykiatrisen sairaanhoitajan toimesta, ASRS, MDQ, labiratoriotutkimukset, esim huumeseula. Nämä siis kaikki kait just päinvastaisessa järjestyksessä mitä kirjotin. Ja noiden jälkeen psykologin testit (joiden nimiä en muista) ja lopuksi näin sitten lääkäriä joka oli näihin tutkimustuloksiin perehtynyt.
Niin ja jatkan vielä edelliseen, että toimitin kaikki peruskoulutodistukset, kaikki epikriisit ja kirjaukset jne koko elämäni ajalta, ja sukulaistani haastateltiin.
Onko joillain kokemusta lääkityksenä modafiniilistä tai stratterasta?