Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varoittava esimerkki! Tämän hetken kokemukseni Venlafaxin masennuslääkkeestä. Älkää koskeko näihin myrkkyihin!
22.05.2019 |
Kerron nyt millaista on lopettaa SNRI, eli masennukseen ja paniikkihäiriöön määrätty lääke.
Olen syönyt Venlafaxin nimistä lääkettä paniikkihäiriöön, ja keskivaikeaan masennukseen alle vuoden verran. Kaikki lähti siitä, kun aloin saamaan päivittäin töissä ja yleisillä paikoilla paniikkikohtauksia. Lopulta oli niin paha olla, että sain soitettua lääkäriin, jonne romahdin aivan täysin.
Olen ollut lääkitystä vastaan aina, mutta nyt olin valmis mihin vaan, kunhan pääsisin siitä olosta eroon.
Lääkärit saivat puhuttua masennuslääkkeen minulle, ja aloitin säännöllisen terapian, jossa käyn edelleen.
Siitä on aikaa kohta kaksi vuotta. Lääke vaihdettiin viime syksynä SSRI lääkkeestä SNRI, eli Venlafaxin lääkkeeksi. Olin lukenut kauhutarinoita siitä, ja epäröin uuteen vaihtamista, vaikka silloisesta SSRI lääkkeestä oli tullut ikäviä sivuoireita. Silloin psykiatrian erikoislääkäri kehotti minua jatkamaan ja vaihtamaan Venlafaxiiniin, ja sai päähäni taottua, etten ole valmis vielä olemaan ilman lääkitystä (vaikka minusta itse siltä tuntui).
Nyt lääkitys lopetetaan minun tahdostani, sillä koen ettei siitä ole mitään hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Käyn säännöllisesti terapiassa, mikä on miljoona kertaa parempi kuin tunteet ja kropan lamaannuttava lääke.
Söin viimeiset kaksi viikkoa pienimmällä annoksella 37,5mg. Maanantaina lopetin kokonaan. Tällä viikolla oloni on päivä päivältä muuttunut hirveämmäksi, ja tänään keskiviikkona tuntuu että kuolen kohta, tai saatan tehdä jotain hirveää.
Ikinä en ole huumeita kokeillut, mutta ensimmäisenä voisin kuvailla tämän hetkistä oloani niin, että olen vetänyt huumeita melkein kaksi vuotta, ja nyt lopettanut. Tai kuvittele että olet niin humalassa, että koko maailma pyörii ympärilläsi, ja yrität mennä nukkumaan. Varma oksennus. Siltä minusta juuri nyt tuntuu. Koko päivän, eikä oksentaminen auta.
Minua huimaa JATKUVASTI, olen sitten liikkeessä tai makuulla. Pari kertaa olen oksentanut, sillä minulla on jatkuva pahoinvointi, ja etova olo. Sydän hakkaa hulluna, en uskalla rasittaa itseäni, sillä pelkään saavani jonkun kohtauksen (olen nuori ja hyväkuntoinen). Päässäni ja koko kropassani humahtelee, saan sähköiskuja pitkin vartaloa. Pääni käy tosi hitaalla, ja päätä kääntäessä tuntuu, että se kääntyy jäljessä. Kieltäni pistelee tällä hetkellä, ja raajat ovat täysin voimattomat. Tuntuu etten hallitse itseäni.
Pelkään koko ajan menettäväni itseni hallinnan.
Tällä hetkellä en hahmota normaalisti tätä kirjoittamaani, ja siksi tässä saattaa olla paljon kirjoitusvirheitä.
Kaikki äänet, ja ihmisten puhe ottaa niin pahasti hermoon, että meinaan räjähtää kuullessani ääniä.
Valokin tuntuu todella pahalta silmissä. Lisäksi vatsani on tänään ja eilen ollut ihan sekaisin ja kipeä.
Saan järkyttäviä raivareita, ja autoa ajaessani tuli tunne tänään, että ei haittaisi ajaa täysiä kolaria. IHAN HELV***N PELOTTAVAA! Oloni on niin helvetillinen, että pelkään itseäni! Olen aivan vieraassa kropassa ja mieleni ei ole minun. En oikeasti ihmettele että nämä lääkkeet ovat yhteydessä ampumisiin ja muihin kauheisiin tekoihin! Jos näistä huumeista haluaa eroon, nämä muuttavat ihmisen hirviöksi!
Tällä hetkellä oloni on niin helvetillinen, että pelkään näiden myrkkyjen jättävän jälkensä minuun, eivätkä oireet poistu ikinä.. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kokeilu masennuslääkkeistä. Ne eivät tee ihmiselle hyvää, eivätkä lopulta edes auta mihinkään. Varsinkaan pitkällä käytöllä. Olen aivan varma, että joskus vuosikymmenten päästä näille "lääkkeille" naureskellaan ja kauhistellaan niiden tämänhetkistä käyttöä.
En toivo tätä oloa kenellekään. Apua on saatavilla monilla muilla keinoilla kuin itsensä huumaamalla.
Kommentit (192)
Jotkut syö lääkkeitä turhaan ja sitäkin useampi vääränlaisia. Oman hengen ja mielenterveyden taas ovat useampaankin otteeseen pelastaneet ssri-lääkkeet ja bentsot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön kyseistä lääkettä johtuen MS taudista, pitämään väsymyksen kurissa. On myös taustalla masennusta johon söin vuosia sitten toista lääkettä ja menin sen itse lopettamaan kun alkoi tuntua hyvältä. Ei olisi pitänyt sillä heti kun alkoi mennä huonosti elämässä, itsari ajatukset tulivat takaisin ja uutuutena äänien kuuleminen. Masennus on aivojen kemiallinen epätasapaino tai tulehdus, sinuna pyytäisin jotain toista lääkettä jos Venlafaxin ei tehoa ja ainakin puhumaan lääkärin kanssa asiasta.
Itselläni ei venlasta ole koskaan tullut mitään ilonapeille tyypillisiä huippauskohtauksia, aloitin tosin matalalla annostuksella ja nyt mennään 150mg annostuksella niin kauan kun henki pihisee.
"Olen aivan varma, että joskus vuosikymmenten päästä näille "lääkkeille" naureskellaan ja kauhistellaan niiden tämänhetkistä käyttöä."
Samaa mieltä.
Elämä ei ole välttämättä huviretki, mutta ei myöskään jatkuvasti Golgatan tie. Tilanteet muuttuu joka päivä.
SSRI(Escitalopram Actavis) pelasti henkeni.
Sivuvaikutuksia oli, mistään ei oikein osannut innostua ja tabut tekivät minusta ihan eunukin. Miten tuo Venlafaxin vaikuttaa em. asioihin, jos tulee vielä tarvetta lääkitykselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Itselläni taas on se tilanne, että ilman 300mg Venlaa en jaksaisi yhtään mitään tai ketään. Pitää kamalan ahdistuksen kurissa, antaa puhtia tehdä asioita kuten ns. terveetkin ihmiset. Eka lääke, joka sopi kunnolla, tätä ennen kokeiltiin koko SSRI-lista, ja osa SNRI-listalta myös.
Sama täällä, en varmaan olisi edes hengissä ilman tätä lääkettä, minulla tosin 150mg. Mutta aika syvällä täytyy olla, että tämä lääke kannattaa aloittaa.
Lopetus on kuitenkin yksiköllinen kokemus. Lopetin 300mg niin että ensin otin vain 150mg ja kahden viikon päästä senkin seinään. Sain perus huimauksen, sähköiskut ja oksennnuksen, mutta en mitään isompaa. Lopetus oli erittäin helppo ja nopea.
Sen sijaan samaan vaivaan määrätty lyrica kesti yli vuoden lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, itse olen selvinnyt ilman lääkkeitä koko elämäni vaikka olen kokenut tosi pahoja asioita ja niistä johtuen on masennusta ja ahdistusta ollut.
Olen selvinnyt muilla konsteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Itselläni taas on se tilanne, että ilman 300mg Venlaa en jaksaisi yhtään mitään tai ketään. Pitää kamalan ahdistuksen kurissa, antaa puhtia tehdä asioita kuten ns. terveetkin ihmiset. Eka lääke, joka sopi kunnolla, tätä ennen kokeiltiin koko SSRI-lista, ja osa SNRI-listalta myös.
Ai että kun lopetuksen aika koittaa, nam nam
Millä diagnoosilla herkuttelet toisten pahoinvointia?
Piti ihan jo paperista tarkistaa mutta tässä lista:
F40.01
F40.1
F33.00
F90.0
F12.1
F13.1
G40.29
M10.9
Saat ite googlettaa mitä noi tarkoittaa
Kusipäisyyshän se sua enempi ajaa kommentoimaan kuin mitkään mt-ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Itselläni taas on se tilanne, että ilman 300mg Venlaa en jaksaisi yhtään mitään tai ketään. Pitää kamalan ahdistuksen kurissa, antaa puhtia tehdä asioita kuten ns. terveetkin ihmiset. Eka lääke, joka sopi kunnolla, tätä ennen kokeiltiin koko SSRI-lista, ja osa SNRI-listalta myös.
Ai että kun lopetuksen aika koittaa, nam nam
Millä diagnoosilla herkuttelet toisten pahoinvointia?
Piti ihan jo paperista tarkistaa mutta tässä lista:
F40.01
F40.1
F33.00
F90.0
F12.1
F13.1
G40.29
M10.9
Saat ite googlettaa mitä noi tarkoittaa
Kusipäisyyshän se sua enempi ajaa kommentoimaan kuin mitkään mt-ongelmat.
No, diagnooseja kysyttiin ja minä kilttinä vastasin.
Te, jotka saatte rajut vierotusoireet - saitteko myös rajuja sivuoireita aina, kun annostusta nostettiin?
Pohdin korreloivatko nämä kaksi asiaa, eli jos ei huomaa lääkkeen aloitusta, niin ei huomaa lopetustakaan - jos huomaa aloituksen niin huomaa lopetuksenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olen aivan varma, että joskus vuosikymmenten päästä näille "lääkkeille" naureskellaan ja kauhistellaan niiden tämänhetkistä käyttöä."
Samaa mieltä.
Niin ei tule käymään satoihin vuosiin, ehkei koskaan. Ihmisillä ei ole kykyä luoda sellaista yhteiskuntaa etteikö huomattavasti kärsiviä ja henkisesti halvaantuneita syntyisi, saatika, että heitä kukaan ehtisi tai olisi resursseja koskaan hoitaa kuntoon. Keinojakaan ei sellaiseen ole monissa tapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole välttämättä huviretki, mutta ei myöskään jatkuvasti Golgatan tie. Tilanteet muuttuu joka päivä.
Toisilla se tosiaan voi olla golgataa joka päivä, ja joillain onkin. Jos tätä ei tiedä niin ei tiedä paljoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, itse olen selvinnyt ilman lääkkeitä koko elämäni vaikka olen kokenut tosi pahoja asioita ja niistä johtuen on masennusta ja ahdistusta ollut.
Olen selvinnyt muilla konsteilla.
Hyvät sulle. Itsellä ei ollut enää mitään muita keinoja kuin lääkkeet. Ja niin se voi olla sinullakin jonain päivänä kun olet tarpeeksi syvälle nurkkaan ajettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Itselläni taas on se tilanne, että ilman 300mg Venlaa en jaksaisi yhtään mitään tai ketään. Pitää kamalan ahdistuksen kurissa, antaa puhtia tehdä asioita kuten ns. terveetkin ihmiset. Eka lääke, joka sopi kunnolla, tätä ennen kokeiltiin koko SSRI-lista, ja osa SNRI-listalta myös.
Sama täällä, en varmaan olisi edes hengissä ilman tätä lääkettä, minulla tosin 150mg. Mutta aika syvällä täytyy olla, että tämä lääke kannattaa aloittaa.
Tässä on kupletin juoni juurikin mielialalääkkeiden kanssa. Bentsot sopivat kaikille, jopa terveelle tulee niistä parempi olo. Se on huono homma, johtaa helposti addiktioon. Bentsoihin.myös kasvaa nopeasti toleranssi, jos pitää syödä jatkuvasti lääkettä toleranssi kasvaa liian suureksi.
Muilla masennuslääkkeillä on aivokemioista riippuen.erilaisia negatiivisia sivuvaikutuksia, ja jos on ns. terve aloittaessa voi mennä kuppi nurin lääkkeiden takia. Tai jos on.väärät aivokemiat sekaisin suhteessa lääkkeeseen.
Olen syöpäpotilas, meille määrätään bentsoja silloin kun kuolemanpelko lamaa liikaa, mikä ei sinäänsä ole sairaus mutta haittaa päivästä selviytymistä. Mulle yritettiin myös SSRI-lääkettä hetkellisesti, mutta jouduin ihan tiloihin, ahdisti muttei kuolema vaan ettei ehkä kuolekaan vaikka olo on ihan ketuillaan, tuntui ettei saa silmää räpäytettyä ja olin pitkin seiniä miehelle ja pienille lapsilleni. Päivystykseen ja se siitä.
Nämä jotka jauhaa lääkeyhtiöiden salaliitosta voi jättää lääkkeet ottamatta ja olla menemättä lääkäriin, ei lääkäri ole mikään sielunhoitaja. Menkää psykologille. Lääkäri lääkitsee parhaan tämänhetkisen tiedon valossa, ja tieto ei ole kovin hyvissä kantimissa, siinä se "salaliitto".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, itse olen selvinnyt ilman lääkkeitä koko elämäni vaikka olen kokenut tosi pahoja asioita ja niistä johtuen on masennusta ja ahdistusta ollut.
Olen selvinnyt muilla konsteilla.Hyvät sulle. Itsellä ei ollut enää mitään muita keinoja kuin lääkkeet. Ja niin se voi olla sinullakin jonain päivänä kun olet tarpeeksi syvälle nurkkaan ajettu.
Olin pahassa tilassa vuosikausia enkä vieläkään ole kunnossa.
Kummasti sitä toipuu vuosien aikana kun selvittää mistä kaikki johtuu eikä syö pillereitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen aivan varma, että joskus vuosikymmenten päästä näille "lääkkeille" naureskellaan ja kauhistellaan niiden tämänhetkistä käyttöä."
Samaa mieltä.
Niin ei tule käymään satoihin vuosiin, ehkei koskaan. Ihmisillä ei ole kykyä luoda sellaista yhteiskuntaa etteikö huomattavasti kärsiviä ja henkisesti halvaantuneita syntyisi, saatika, että heitä kukaan ehtisi tai olisi resursseja koskaan hoitaa kuntoon. Keinojakaan ei sellaiseen ole monissa tapauksissa.
Eiköhän kirjoittajan pointti ollut että nykyisille lääkkeille naureskellaan, mikä ei olis mitenkään yllättävää sillä kukaan ei tiedä niiden vaikutustapaa ja tehokin on huono. Vähän sama kun aikoinaan hoitona oli lobotomia mikä on nykytiedon valossa kammottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lopetit 37,5 mg annostuksesta kertalinttuusta niin ei ihme että ahistaa.
Jos vaikka olisit yhtään asiaan perehtynyt niin tietäisit ettei sitä Venlafaxinia tuota pienempänä saa. Ja vaikka täällä höpötetäänkin kapselin avaamisesta ja rakeiden jyrsimisestä niin ei sitä niin kuulu tehdä. Se lääke on syystä kapselissa ja lääkärit ainakin sanoo ettei niitä saa availla.
Mutta asiaan. Itsellä samanlaisia kokemuksia. Lopetin vasta itsekin lääkkeen ja tosi hirveät viekkarit. Huonon olon takia en pystynyt syömään oikein mitään viikkoon ja parin viikonkin jälkeen vielä huimaa ja etoo välillä. Ruokahalukaan ei ole entisellään. TK:ssa sain vain vittuilua kun halusin jotain huonoon oloon. Olen aimmin lopettanut toisen mielialalääkkeen lääkärin ohjeistuksen mukaan tähän Venlafaxiin siirtyessä ja silloinkin oli kovaa pahoinvointia jonkin aikaa ja viekä kuukausien päästäkin ajoittaisia pahoinvointikohtauksia.
Lääkäreiden pitäisi vähän perehtyä näihin lääkkeisiin ja niiden haittavaikutuksiin enemmän. Määrättäessä ei potilaalle kerrota haittapuolista mitään... vieroitusoireisiin ei saa mitään apua. Itse koin saavani ensimmäisestä mielialalääkkeestä helpotusta pari ensimmäistä vuotta, minkä jälkeen vaikutus heikkeni ja venlafaxin määrättiin. Sen vaikutus jäi kuitenkin olemattomaksi vuoden kokeilussa. En siis ole mitenkään lääkevastainen sillä sain niistä itsekin hetken ainakin apua, mutta vähän voisi miettiä ja työstää asiaa ensin potilaan kanssa ennenkuin lähetään lääkerumbaan... jossain välissä ne kuuluu kuitenkin lopettaa, ei niitä ikuisuuksia syödä. Minulle ainakin lääkärit sanoneet että mielialalääkket on tarkoitettu vuodeksi pariksi minkä jälkeen voinnin mukaan kokeillaan pärjätä ilman, kun aivot löytäneet sopivan kemiallisen tilan.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ehkä kannattanut vielä jatkaa jonkun aikaa pienemmillä annostuksilla, eli vähentämällä asteittain kapseleiden sisällä olevien rakeiden/jauheen määrää. Itse tein sillä tavalla aikoinaan ja lopettaminen oli huomattavasti helpompaa
Tein näin cymbaltan kanssa ja ei mitään vieroitusoireita niin kuin cipralexistä. Nyt syön venlaa ja se on tehnyt elämästäni taas hyvän.
Alue: Aihe vapaa
En ole suostunut syömään lääkkeitä.