Lue keskustelun säännöt.
Varoittava esimerkki! Tämän hetken kokemukseni Venlafaxin masennuslääkkeestä. Älkää koskeko näihin myrkkyihin!
22.05.2019 |
Kerron nyt millaista on lopettaa SNRI, eli masennukseen ja paniikkihäiriöön määrätty lääke.
Olen syönyt Venlafaxin nimistä lääkettä paniikkihäiriöön, ja keskivaikeaan masennukseen alle vuoden verran. Kaikki lähti siitä, kun aloin saamaan päivittäin töissä ja yleisillä paikoilla paniikkikohtauksia. Lopulta oli niin paha olla, että sain soitettua lääkäriin, jonne romahdin aivan täysin.
Olen ollut lääkitystä vastaan aina, mutta nyt olin valmis mihin vaan, kunhan pääsisin siitä olosta eroon.
Lääkärit saivat puhuttua masennuslääkkeen minulle, ja aloitin säännöllisen terapian, jossa käyn edelleen.
Siitä on aikaa kohta kaksi vuotta. Lääke vaihdettiin viime syksynä SSRI lääkkeestä SNRI, eli Venlafaxin lääkkeeksi. Olin lukenut kauhutarinoita siitä, ja epäröin uuteen vaihtamista, vaikka silloisesta SSRI lääkkeestä oli tullut ikäviä sivuoireita. Silloin psykiatrian erikoislääkäri kehotti minua jatkamaan ja vaihtamaan Venlafaxiiniin, ja sai päähäni taottua, etten ole valmis vielä olemaan ilman lääkitystä (vaikka minusta itse siltä tuntui).
Nyt lääkitys lopetetaan minun tahdostani, sillä koen ettei siitä ole mitään hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Käyn säännöllisesti terapiassa, mikä on miljoona kertaa parempi kuin tunteet ja kropan lamaannuttava lääke.
Söin viimeiset kaksi viikkoa pienimmällä annoksella 37,5mg. Maanantaina lopetin kokonaan. Tällä viikolla oloni on päivä päivältä muuttunut hirveämmäksi, ja tänään keskiviikkona tuntuu että kuolen kohta, tai saatan tehdä jotain hirveää.
Ikinä en ole huumeita kokeillut, mutta ensimmäisenä voisin kuvailla tämän hetkistä oloani niin, että olen vetänyt huumeita melkein kaksi vuotta, ja nyt lopettanut. Tai kuvittele että olet niin humalassa, että koko maailma pyörii ympärilläsi, ja yrität mennä nukkumaan. Varma oksennus. Siltä minusta juuri nyt tuntuu. Koko päivän, eikä oksentaminen auta.
Minua huimaa JATKUVASTI, olen sitten liikkeessä tai makuulla. Pari kertaa olen oksentanut, sillä minulla on jatkuva pahoinvointi, ja etova olo. Sydän hakkaa hulluna, en uskalla rasittaa itseäni, sillä pelkään saavani jonkun kohtauksen (olen nuori ja hyväkuntoinen). Päässäni ja koko kropassani humahtelee, saan sähköiskuja pitkin vartaloa. Pääni käy tosi hitaalla, ja päätä kääntäessä tuntuu, että se kääntyy jäljessä. Kieltäni pistelee tällä hetkellä, ja raajat ovat täysin voimattomat. Tuntuu etten hallitse itseäni.
Pelkään koko ajan menettäväni itseni hallinnan.
Tällä hetkellä en hahmota normaalisti tätä kirjoittamaani, ja siksi tässä saattaa olla paljon kirjoitusvirheitä.
Kaikki äänet, ja ihmisten puhe ottaa niin pahasti hermoon, että meinaan räjähtää kuullessani ääniä.
Valokin tuntuu todella pahalta silmissä. Lisäksi vatsani on tänään ja eilen ollut ihan sekaisin ja kipeä.
Saan järkyttäviä raivareita, ja autoa ajaessani tuli tunne tänään, että ei haittaisi ajaa täysiä kolaria. IHAN HELV***N PELOTTAVAA! Oloni on niin helvetillinen, että pelkään itseäni! Olen aivan vieraassa kropassa ja mieleni ei ole minun. En oikeasti ihmettele että nämä lääkkeet ovat yhteydessä ampumisiin ja muihin kauheisiin tekoihin! Jos näistä huumeista haluaa eroon, nämä muuttavat ihmisen hirviöksi!
Tällä hetkellä oloni on niin helvetillinen, että pelkään näiden myrkkyjen jättävän jälkensä minuun, eivätkä oireet poistu ikinä.. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kokeilu masennuslääkkeistä. Ne eivät tee ihmiselle hyvää, eivätkä lopulta edes auta mihinkään. Varsinkaan pitkällä käytöllä. Olen aivan varma, että joskus vuosikymmenten päästä näille "lääkkeille" naureskellaan ja kauhistellaan niiden tämänhetkistä käyttöä.
En toivo tätä oloa kenellekään. Apua on saatavilla monilla muilla keinoilla kuin itsensä huumaamalla.
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, itse olen selvinnyt ilman lääkkeitä koko elämäni vaikka olen kokenut tosi pahoja asioita ja niistä johtuen on masennusta ja ahdistusta ollut.
Olen selvinnyt muilla konsteilla.Hyvät sulle. Itsellä ei ollut enää mitään muita keinoja kuin lääkkeet. Ja niin se voi olla sinullakin jonain päivänä kun olet tarpeeksi syvälle nurkkaan ajettu.
Olin pahassa tilassa vuosikausia enkä vieläkään ole kunnossa.
Kummasti sitä toipuu vuosien aikana kun selvittää mistä kaikki johtuu eikä syö pillereitä.
Uskon sinua. Useimmista kamalista asioista pääsee yli ilman lääkkeitä, mutta voin vakuuttaa, että ei tosiaankaan ihan kaikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venlan aloittaminen aiheuttaa viikon oksentelun ja väsymyksen, mutta kyllä sen kestää. Lopettaa taas voisin vaikka joka päivä, myös isoista annoksista, sillä ainoa oire on hillitön seksinhimo, todella helpot orkut ja niitä tulee nukkuessakin. Eli lopetusoireet on jees😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Itselläni taas on se tilanne, että ilman 300mg Venlaa en jaksaisi yhtään mitään tai ketään. Pitää kamalan ahdistuksen kurissa, antaa puhtia tehdä asioita kuten ns. terveetkin ihmiset. Eka lääke, joka sopi kunnolla, tätä ennen kokeiltiin koko SSRI-lista, ja osa SNRI-listalta myös.
Sama täällä, en varmaan olisi edes hengissä ilman tätä lääkettä, minulla tosin 150mg. Mutta aika syvällä täytyy olla, että tämä lääke kannattaa aloittaa.
Tässä on kupletin juoni juurikin mielialalääkkeiden kanssa. Bentsot sopivat kaikille, jopa terveelle tulee niistä parempi olo. Se on huono homma, johtaa helposti addiktioon. Bentsoihin.myös kasvaa nopeasti toleranssi, jos pitää syödä jatkuvasti lääkettä toleranssi kasvaa liian suureksi.
Muilla masennuslääkkeillä on aivokemioista riippuen.erilaisia negatiivisia sivuvaikutuksia, ja jos on ns. terve aloittaessa voi mennä kuppi nurin lääkkeiden takia. Tai jos on.väärät aivokemiat sekaisin suhteessa lääkkeeseen.
Olen syöpäpotilas, meille määrätään bentsoja silloin kun kuolemanpelko lamaa liikaa, mikä ei sinäänsä ole sairaus mutta haittaa päivästä selviytymistä. Mulle yritettiin myös SSRI-lääkettä hetkellisesti, mutta jouduin ihan tiloihin, ahdisti muttei kuolema vaan ettei ehkä kuolekaan vaikka olo on ihan ketuillaan, tuntui ettei saa silmää räpäytettyä ja olin pitkin seiniä miehelle ja pienille lapsilleni. Päivystykseen ja se siitä.
Nämä jotka jauhaa lääkeyhtiöiden salaliitosta voi jättää lääkkeet ottamatta ja olla menemättä lääkäriin, ei lääkäri ole mikään sielunhoitaja. Menkää psykologille. Lääkäri lääkitsee parhaan tämänhetkisen tiedon valossa, ja tieto ei ole kovin hyvissä kantimissa, siinä se "salaliitto".
Olen vieroittautunut 40mg diapam päiväannoksesta sekä 225mg venlafaksiinista enkä osaa sanoa kumpi oli vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen aivan varma, että joskus vuosikymmenten päästä näille "lääkkeille" naureskellaan ja kauhistellaan niiden tämänhetkistä käyttöä."
Samaa mieltä.
Niin ei tule käymään satoihin vuosiin, ehkei koskaan. Ihmisillä ei ole kykyä luoda sellaista yhteiskuntaa etteikö huomattavasti kärsiviä ja henkisesti halvaantuneita syntyisi, saatika, että heitä kukaan ehtisi tai olisi resursseja koskaan hoitaa kuntoon. Keinojakaan ei sellaiseen ole monissa tapauksissa.
Eiköhän kirjoittajan pointti ollut että nykyisille lääkkeille naureskellaan, mikä ei olis mitenkään yllättävää sillä kukaan ei tiedä niiden vaikutustapaa ja tehokin on huono. Vähän sama kun aikoinaan hoitona oli lobotomia mikä on nykytiedon valossa kammottavaa.
Kuka tietää. Itsellä ainakin ssri:t ja bentsot ovat toimineet erinomaisesti ja tarkoituksenmukaisesti.
Vai niin. Itse söin enimmillään 225 mg, ja tämä lääke pelasti henkeni. Lopetin parin vuoden kuluessa, 225 - 150 - 75 ensin muutamia kuukausia kerrallaan, sitten 62,5 - 50 - 37,5 - 25 - 12,5 useita viikkoja kerralla. En tuntenut mitään oireita missään vaiheessa.
Toipuminen on ollut 15 vuoden projekti, jonka olen ottanut tosissani. Nyt on ammatti, työpaikka ja elämä mallillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas kummaa, mielestä nousi esiin muistoja jotka olivat jääneet muistista pois( tietoisesta)ja kaikki ne asiat tunteineen ovat tehneet masennusta mulle.
Ja käänteisesti; masennus alkaa poistumaan kun käsittelen asiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monet näistä jotka ovat masennuslääkitystä uskovat vissiin että bentsot ovat taivaasta apteekkiin pudonnutta mannaa joilla ei mitään tekemistä lääketeollisuuden kanssa. Tämä logiikka kummastuttaa.
Aika monet? Mikä veikkaat että on prosenttiluku? Miksi pidät ihmisiä tyhmänä? Mitä se kertoo sinusta?
Uskominen ehkä väärä ilmaisu kun et ilmeisesti ymmärtänyt mitä sillä tarkoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin toimiva lääke ollut minulla, diagnoosi on toistuva masennus. Ilman tuota olisin varmaan on ollut jo vuosia sairaseläkkeellä mt-ongelmien takia. Ei ole ollut ihmeempiä ongelmia missään käytön vaiheessa.
Venla ja cita kirjoitti:
Jos vaikka olisit yhtään asiaan perehtynyt niin tietäisit ettei sitä Venlafaxinia tuota pienempänä saa. Ja vaikka täällä höpötetäänkin kapselin avaamisesta ja rakeiden jyrsimisestä niin ei sitä niin kuulu tehdä. Se lääke on syystä kapselissa ja lääkärit ainakin sanoo ettei niitä saa availla.
Esim. Venlafaxin Orion 75mg sisältää 6 pientä pellettiä, jotka on päällystetty depot-kalvolla. Sitä ei saa rikkoa. Liivatekapseli sulaa vatsassa minuuteissa, se ei ole tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaa tarkkaan lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista.
Omaiseni sai aikoinaan (n. 10 v. sitten, joten en muista mikä lääke) harvinaisen sivuvaikutuksen, jonka seurauksena oli kuolla ja oli sairaalassa aika kauan. Lääke teki pahaa jälkeä hänen haimassaan. Siis nuoren ihmisen, joka ei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.
Oli hyvin kivulias ja pitkä prosessi siitä toipuminen.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa tarkkaan lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista.
Omaiseni sai aikoinaan (n. 10 v. sitten, joten en muista mikä lääke) harvinaisen sivuvaikutuksen, jonka seurauksena oli kuolla ja oli sairaalassa aika kauan. Lääke teki pahaa jälkeä hänen haimassaan. Siis nuoren ihmisen, joka ei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.
Oli hyvin kivulias ja pitkä prosessi siitä toipuminen.
Minäkin tiedän yhden, joka sai haimatulehduksen, koska kahden lääkkeen yhdistelmä teki sen. Ei se ole potilaan asia tietää tätä. Mutta ei taida olla lääkärinkään, sillä kuulemma vain yksi tuhannesta saa niiden vaikutuksesta haimatulehduksen.
Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen syönyt venlafaksiinia yhdeksän vuotta annoksella 300 mg aamuisin. Olen ollut lääkkeeseen todella tyytyväinen, vaikka tunnistankin nuo sivuvaikutukset. Jos lääkkeen ottaminen on muutaman tunnin myöhässä, alkaa huimata ja humahdella. Jos sattuisi unohtamaan kokonaan, niinkuin minä kerran päiväreissuun lähtiessä, alkoi iltapäivällä tosi paha pyörrytys ja oksensin niin rajusti, että jouduin tiputukseen. Silti en aio lääkettä lopettaa enkä vaihtaa, hyödyt ovat niin paljon haittoja suuremmat.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten tyhmyys on jotain vastaansanomatonta, kun lukee teidän paranoidisia kuvitelmia lääkkeistä. Uskokaa teitä viisaampia, teillä ei ole ymmärrystä ymmärtää ihmismieltä. Ja terapiaan ei kannata mennä jos IQ on heikohko. Hei älkää tehkö mitään, älkääkä varsinkaan yrittäkö tehdä mitään ajatuskuvioita.
Voisin siteerata lukuisia tutkimuksia ja tutkijoita, jotka ovat tehneet elämäntyönsä lääketutkimuksen parissa ja jotka ovat sitä mieltä , että masennuslääkkeet ovat lähinnä plaseboa ja että tutkimuksia vaivaa voimakas julkaisuharha. Suurin osa tai lähes kaikki masennuslääkkeiden tehoa tutkivista kokeista ovat lyhytaikaisia, lääkeyhtiöiden rahoittamia ja perustuvat tutkimusasetelmalle, jossa toinen ryhmä vieroitetaan nopeasti plasebolle ja toinen lääkitykselle. Nämä ovat julkista tietoa, ei tarvitse olla paranoidinen päätelläkseen niistä yhtä sun toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen syönyt venlafaksiinia yhdeksän vuotta annoksella 300 mg aamuisin. Olen ollut lääkkeeseen todella tyytyväinen, vaikka tunnistankin nuo sivuvaikutukset. Jos lääkkeen ottaminen on muutaman tunnin myöhässä, alkaa huimata ja humahdella. Jos sattuisi unohtamaan kokonaan, niinkuin minä kerran päiväreissuun lähtiessä, alkoi iltapäivällä tosi paha pyörrytys ja oksensin niin rajusti, että jouduin tiputukseen. Silti en aio lääkettä lopettaa enkä vaihtaa, hyödyt ovat niin paljon haittoja suuremmat.
Tämä riippuvuus on se mitä haetaan, se sopii lääkeyhtiöille koska rahantulo on taattu.
Myrkytät elimistöäsi joka päivä ja sitten tapahtuu se väistämätön. Sairastut mitä ihmeellisimpiin oireisiin ja maksa tai jokin elin pettää. Olo on karsea pidemmässä käytössä ja ei toimi siihen mihin sen piti toimia alkujaan.
Miksi ihmisit uskoo lääketeollisuuteen ja lääkäriin kuin lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Myrkytät elimistöäsi joka päivä ja sitten tapahtuu se väistämätön. Sairastut mitä ihmeellisimpiin oireisiin ja maksa tai jokin elin pettää. Olo on karsea pidemmässä käytössä ja ei toimi siihen mihin sen piti toimia alkujaan.
Miksi ihmisit uskoo lääketeollisuuteen ja lääkäriin kuin lapsi?
Samaa ihmettelen. Jotkut pitävät lääkäriä jumalana ja kaikki mitä lääkäri määrää, on otettava( nämä lääkkeet).
Oma ajattelu ei ole mahdollista vai onko edes kapasiteettia siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on asenneongelma, joka paranee ihmisiä tapaamalla, liikunnalla ja puhtaalla vegaaniruokavaliolla. Lopettakaa noiden pillereiden popsiminen! Ahdistuneisuushäiriöt ja skitsofreniat ovat asia erikseen, masennus on vaan ohimenevää.
Olen pannut merkille, että tuntemani masentuneet ovat jotenkin itsekkäitä ja hankalia ihmisiä, joilla ei ole takana mitään raskaita kokemuksia. Nämä joilla on joku paniikkihäiriö tai vastaava, ovat yleensä hirveän kilttejä ja usein narsistien uhreja. Samaten, hirveää sanoa, mutta usein esim. lapsensa menettäneet sairastuvat paniikkihäiriöön tai psykoosiin, mutta ei varsinaiseen masennukseen. Mielenkiintoista.
Tunnen yhden lapsensa menettäneen joka kyllä ihan masentui. Tunnen monta masentunutta joilla rankka koulukiusaamistausta, 9v jatkuvasti muu ympäristö toitottanut ettei ole minkään arvoinen ja että pitäisi kuolla ja joillakin myös fyysistä väkivaltaa.
Isäni oli masentunut ja hänen lapsuudessaan oli ollut kaikenlaista kamalaa kuten seksuaalista hyväksikäyttöä. Lisäksi hänet on mm. pahoinpidelty täysin syyttä ja hän oli alkoholisti. Että eipä nuo kovin raskaita kokemuksia varmaan ole. Teki sitten itsemurhan lopulta kun ei jaksanut.
Itsekin masentunut ja minullakin on taustalla vanhemman alkoholismia ja vanhemman itsetuhoisuutta joka kaatui lasten niskaan. Mutta varmaan olen vain hankala ja itsekäs ihminen.
Mutta trollihan sinä taidat olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myrkytät elimistöäsi joka päivä ja sitten tapahtuu se väistämätön. Sairastut mitä ihmeellisimpiin oireisiin ja maksa tai jokin elin pettää. Olo on karsea pidemmässä käytössä ja ei toimi siihen mihin sen piti toimia alkujaan.
Miksi ihmisit uskoo lääketeollisuuteen ja lääkäriin kuin lapsi?
Samaa ihmettelen. Jotkut pitävät lääkäriä jumalana ja kaikki mitä lääkäri määrää, on otettava( nämä lääkkeet).
Oma ajattelu ei ole mahdollista vai onko edes kapasiteettia siihen?
Tiedän yhden luonnonmukaisesti elävän vegaanipariskunnan, jotka ei koskaan suostu ottamaan mitään lääkettä tai käymään lääkärissä, edes hammaslääkärissä jos hammas mätänee. Ovat sitä mieltä että lääketeollisuus on mätä ja lääkkeethän testataan eläimillä. Aikovat hankkia lapsiakin ja kasvattaa heidät samalla periaatteella: ei ultratutkimuksia, ei rokotuksia, ei neuvolaa ja kouluterveudenhuoltoa, ei hammaslääkäriä, ei buranaa.
Haukkukaa mut aivottomaksi, mutta mun mielestä tässä ei ole enää järjen hiventäkään kun LAPSET otetaan tähän mukaan. Aikuiset tehkööt mitä lystää.
Vierailija kirjoitti:
On teillä heikot hermot. Itse lopetin Venlan seinään annostuksesta 225mg. Muutaman päivän huimasi. Ja lopetin vain, koska ei ollut varaa ostaa uutta pakettia.
Itse olen kanssa päässyt kaikista mömmöistä aina eroon suht helpolla. Myös röökin lopettamisen aikoinaan. Pari viikkoa oli vaikeaa ja sitten ei enää yhtään. Onko niin että naisilla on jotenkin extra vaikeaa päästä noista eroon. Niistä pääsee kyllä eroon kun on edes vähän tahtoa.
Ei toinen ihminen voi tulla arvioimaan toisen masennusta.
Olen ollut vuosia masentunut, ja lukenut miljoona self help opasta ja noudattanut niitä. Olen itse selvinnyt selvittämällä syitä, muuttamalla ajattelua, fokusoitumalla tunteisiin, harjoittamalla anteeksiantoa ja kiitollisuutta jne jne.
Sitten aikuinen lapseni masentui. Opin, että en voi mennä tuomitsemaan, enkä edes neuvomaan, mitä hänen pitäisi tehdä.... Ei minulla ollut koskaan noin paha olo, ei noin tyhjää tunnetta, en koskaan miettinyt itseni tappamista kuukausi kuukaudelta....
On masennuksia ja on masennuksia.