Vuoroviikkoasuminen ja lasten kulujen jakaminen?
Kaksi lasta (16 ja 12v) asuvat vuoroviikoin meillä äidillä sekä isällään. Lapsilisä jaetaan puoliksi, minä siirtelen isälle hänen puolikkaansa. Hän valmentaa toisen lapsen urheilujoukkuetta (ja saa siitä palkan) sivutoimisesti päätyön ohella, ja sovittiinkin vuoroviikkoasumisen alettua (2v sitten, sitä ennen lapset asuivat mulla koko ajan, isällä joka toinen vklp) että isä maksaa nämä harrastemaksut. Tämä oli isän aloite.
Sovimme myös, että isoista hankinnoista (fillarit jne) sovimme yhdessä, toisen lapsen harrastemaksut jaamme myös. No tässähänn kävi niin että esim. nämä isommat hankinnat isäntä päätti ostaa aina kalliimman kautta (koska ei jaksanut nähdä vaivaa etsiä sovitun budjetin hintaista vehjettä), ja alkoi sitten minulta perimäänkin kalliimpaa hintaa kuin sovittu. Esim sovitaan että ostetaan kasvavalle lapselle max 150e fillari, koska se menee yhden kesän, hän osaakin 300e uuden koska ei muka löydä edullisempaa.. Minä älähdin näistä: mielestäni, jos budjetti on sovittu, siitä pitäis pitää kiinni, joten makselin hänelle sovitun budun mukaisesti. Hän suuttui tästä ja nyt olemme sitten vuoden olleet siinä pisteessä että i.h.a.n. kaikki jaetaan. Hän käyttää lapsen parturissa (20e), hän pistää mulle rahapyynnön kympistä. Tuo lapsilisän puolikas (170e/kk per nuppi) menee kuussa lasten ruokaan / lääkkeisiin ja muihin menoihin, eikä se edes riitä.
Mulla alkaa mennä kuppi nurin asian kanssa. (ihan vaan sivuhuomautuksena että tämä mies ei ole siis koskaan maksanut elareita lapsista koska on ollut aina työtön tai opiskelija, mutta kun sai hyväpalkkaisen duunin, ehdotti vuoroviikkoasumista - jottei tarvis elareita maksaa jatkossakaan, tulkitsin)..
Noh, nyt joulun alla hän aivan yllättäen päätti ostaa toiselle lapselle 150e koululaukun. Näistä hankinnoista hän ei koskaan siis tiedustele / kysele multa etukäteen, vaan mielivaltaisesti ostaa kun lapsi pyytää, ja sitten karhuaa multa puolia. Nyt tuli siis tekstaria jossa laskelma mitä olen hänelle velkaa, 70e rahapyyntö tästä kassista. Siis mielestäni jos tämmösiä hankitaan, pitäisi multa, toiselta maksajalta, kysyä onko tää hankinta ok? En KOSKAAN ostaisi lapselle 150e koululaukkua! (Siis en ole koskaan ostanut itsellenikään edes ton 70e hintaista laukkua, joo, en ole materialisti). Enkä muutenkaan joulun alla ostelisi lapselle tän hintaisia koululaukkuja (lapsella on 2 laukkua...).
Näen punaista ja olen aika ahdistunut jopa tän asian edessä. Jos en maksa "ajoissa", eli heti, hän soittelee ensin mulle, jos en pysty välittömästi vastaamaan, niin hän soittelee lapsille ja pyytää heitä sanomaan mulle että mun pitäis soittaa hänelle. Lapsellisa schaibaa.
Olemme eronneet 10v sitten ja hän se jaksaa..
Miten tämmösessä tilanteessa tulisi toimia? Tarviiko mun maksaa puolikkaita hänen ex tempore ostoksista / eikö näistä pitäisi etukäteen sopia, ett joo ostetaan kassi budjetti 50e ja se puoliksi? Mitä ihmettä tässä voisi tehdä.
Kommentit (50)
Yhden kesän pyörä kuulostaa aika omituiselle.
Sano nyt suoraan, että maksat puolet vain yhdessä sovituista ostoksista. Jos ostaa muuta niin maksakoon itse.
Ei todellakaan tarvitse. Jos ei ex-puolisolla ole itsellä maksaa koko summaa, laukku jää kauppaan. Taitaa ostaa lasten hyväksyntää ja rakkautta. Kertooko edes että velkoo sua?
Vierailija kirjoitti:
Yhden kesän pyörä kuulostaa aika omituiselle.
Ja miksi ap ei itse osta sitä pyörää?
Vierailija kirjoitti:
Yhden kesän pyörä kuulostaa aika omituiselle.
Lapset kasvaa myös pyörästä, ei pelkästään vaatteista. ei ap.
Sullahan on nyt hyvä mahdollisuus varata sulle ja lapsille etelän matka ja periä mieheltä rahat.
Kuulostaa siltä että lapset on riidan välikappale. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kesän pyörä kuulostaa aika omituiselle.
Ja miksi ap ei itse osta sitä pyörää?
Ap tässä. Koska sovimme isän kanssa et he isä/poika juttuna menevät ostamaan fillarin kun muutenkin luuhaavat näitä sporttikirppareita sun muita.. Ja että budjetti on xx. Toki olisin sen voinut ostaa itsekin, mutta luotin siihen että homma hoituu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kesän pyörä kuulostaa aika omituiselle.
Ja miksi ap ei itse osta sitä pyörää?
Ap tässä. Koska sovimme isän kanssa et he isä/poika juttuna menevät ostamaan fillarin kun muutenkin luuhaavat näitä sporttikirppareita sun muita.. Ja että budjetti on xx. Toki olisin sen voinut ostaa itsekin, mutta luotin siihen että homma hoituu.
Jospa siirtyisitte niihin elatusmaksuihin.
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Elatusmaksu ja sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Yhden kesän pyörä kuulostaa aika omituiselle.
No aikaisempaa fillaria muksu käytti yhdestä keväästä toisen kesän alkuun. Periaatteellisesti en ala ostamaan upouutta fillaria kasvavalle lapselle kaupungissa missä pyöriä pöllitään omilta pihoiltakin. 200e saa oikein hyvän mankelin Torista.
Ja jos 200e on liian vähän lapsen pyörästä niin 150e ei ole liian paljoa toisen lapsen kassista? hmmm...
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että lapset on riidan välikappale. Surullista.
No lapsethan eivät tästä tiedä. Paitsi ihmettelevät miksi isi soittelee heille ja kyselee heitä kertomaan (samalla sohvalla istuvalle äidille jonka luuri sattuu olemaan äänettömällä toisessa huoneessa) että soittaisi isille. He saavat upouutta fillaria ja kassia. Ja on harrastukset ja pelit vehkeet.
Sulle on jo kerrottu, että alkakaa maksaa niitä elatusmaksuja. Ihan älytöntähän se on, että jokaisesta pikkumenosta pitäisi sopia exän kanssa. Olette käytännössä kuin edelleen yhdessä, kun jokapäiväisistä menoista täytyy pitää kirjaa toiselle.
Ihan itse keitetty soppa. Lapsilisän ei muuten ole tarkoituskaan kattaa kaikkia lapsen menoja. Siihen lapsilisän määrään vetoaminen on ihan turhaa. Lapsista on aina kuluja vanhemmille.
Osta lapselle 4 kirjaa ja karhua mieheltä 75e eli puolet niiden hinnasta. Sano, että lapsi halusi nuo. Tai osta lapsen huoneeseen matto jne. Jos mies voi ostella mitä vain, niin miksi et sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kesän pyörä kuulostaa aika omituiselle.
No aikaisempaa fillaria muksu käytti yhdestä keväästä toisen kesän alkuun. Periaatteellisesti en ala ostamaan upouutta fillaria kasvavalle lapselle kaupungissa missä pyöriä pöllitään omilta pihoiltakin. 200e saa oikein hyvän mankelin Torista.
Ja jos 200e on liian vähän lapsen pyörästä niin 150e ei ole liian paljoa toisen lapsen kassista? hmmm...
Ap.
Kylläpä on typerästi valittu pyörä. Polkupyörä kestää hyvin pari vuotta, kun valitsee oikean koon.
En maksaisi puolia mistään, mistä ei olla yhdessä sovittu. Turha karhuta puolikkaita maksuja yli kalliista repusta. Opi vetämään rajat ja pitämään niistä kiinni. Rakentava viesti asiasta ja that's it.
Meillä ollut ihan sama. Exä osteli mitä sattuu turhia älyttömyyksiä ja karhusi multa puolia. Kun kieltäydyin maksamasta jotain hemmetin lomareissujen matkamuistoja jne. niin lakkasi ostamasta lapsille asioita ja sanoi syyksi minun köyhyyteni. Myöskään ostamiini ihan järkeviin ja pakollisiin talvikenkiin ei sitten kostoksi suostunut osallistumaan. Ja tienaa siis tuplasti sen mitä minä. Elatusmaksuun ei suostu, vaan haluaa minun maksavan tasan sen mitä hänkin.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Elatusmaksu ja sillä selvä.
Tässä elatusmaksuasiassa on vaan semmoinen mahis, että minä joudun alkamaan maksamaan miehelle elareita, sillä hän tekee suurimman osan töistään pimeästi. Osa tuloista maksetaan kulukorvauksina sun muita mitkä ei näy verotiedoissa.. osaa nämä kiemurat.
Hänellä on 2 muutakin junnua joista ei myöskään ole koskaan elareita maksellut..
Tämän asian kyseenalaistin jo kun lapset asuivat mulla ja olivat joka toinen vklp isällään. Mies ajaa tuliterää mersua ja pukeutuu Guessiin ja Gucciin. Lastenvalvoja ei tsekkaa tiliotteita, ainoastaan verotustodistuksen, ja sitäkään ei "pakolla", koska isä aina unohti sen mystisesti tuoda mukanaan näihin lastenvalvojan tapaamisiin. Niinpä täti aina uskoi miehen kertomuksia tuloista..
Silloin lastenvalvoja väläytti että olisi mahis että minä joutuisin maksaa isälle elareita. Jonka koen TÄYSIN epäoikeudenmukaiseksi kuraksi, sillä olen lapset kasvattanut TÄYSIN (taloudellisesti) itsekseni.
Siksi koen tän todella vaikeaksi tilanteeksi itselleni. Periaatekysymys etten maksele isälle elareita, kun ei hänkään lapsiaan ole koskaan elättänyt. Joo olen p**** muija.
ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollut ihan sama. Exä osteli mitä sattuu turhia älyttömyyksiä ja karhusi multa puolia. Kun kieltäydyin maksamasta jotain hemmetin lomareissujen matkamuistoja jne. niin lakkasi ostamasta lapsille asioita ja sanoi syyksi minun köyhyyteni. Myöskään ostamiini ihan järkeviin ja pakollisiin talvikenkiin ei sitten kostoksi suostunut osallistumaan. Ja tienaa siis tuplasti sen mitä minä. Elatusmaksuun ei suostu, vaan haluaa minun maksavan tasan sen mitä hänkin.
Lohduttavaa etten ole asian kanssa "yksin". Mä olen semmosissa töissä jotka vaativat joskus ulkomaanreissuja, olen tänä vuonna ollut duunireissuissa 4x. Näistäkin mies itkee; kun minä matkustan mutta lapset eivät ikinä pääse minnekään. Hmm en tiedä miksi se on MUN vastuulla lapsia viedä reissuun? Plus noi on työmatkoja??
No hän vei lapset sitten Kreikkaan tossa kesällä - ja minä lähettelin sinne lapsille rahaa ruokaan (satasen edestä) kun isi ei ostanut tarpeeksi safkaa, kun oli niin kallista.. Isompi muksu kävi ostamassa eväät paluumatkalennolle jne.
Mutta minä se kehtaan reissata ilman lapsia. Hoh hoti hoijaa.
ap.
Sopikaa elatusmaksut. Toinen ostaa kaiken, toinen maksaa elatusmaksuna kohtuullisen ja tulojen mukaisen summan. Ruuat maksaa se, jonka luona lapsi on.