Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varoittava esimerkki! Tämän hetken kokemukseni Venlafaxin masennuslääkkeestä. Älkää koskeko näihin myrkkyihin!
22.05.2019 |
Kerron nyt millaista on lopettaa SNRI, eli masennukseen ja paniikkihäiriöön määrätty lääke.
Olen syönyt Venlafaxin nimistä lääkettä paniikkihäiriöön, ja keskivaikeaan masennukseen alle vuoden verran. Kaikki lähti siitä, kun aloin saamaan päivittäin töissä ja yleisillä paikoilla paniikkikohtauksia. Lopulta oli niin paha olla, että sain soitettua lääkäriin, jonne romahdin aivan täysin.
Olen ollut lääkitystä vastaan aina, mutta nyt olin valmis mihin vaan, kunhan pääsisin siitä olosta eroon.
Lääkärit saivat puhuttua masennuslääkkeen minulle, ja aloitin säännöllisen terapian, jossa käyn edelleen.
Siitä on aikaa kohta kaksi vuotta. Lääke vaihdettiin viime syksynä SSRI lääkkeestä SNRI, eli Venlafaxin lääkkeeksi. Olin lukenut kauhutarinoita siitä, ja epäröin uuteen vaihtamista, vaikka silloisesta SSRI lääkkeestä oli tullut ikäviä sivuoireita. Silloin psykiatrian erikoislääkäri kehotti minua jatkamaan ja vaihtamaan Venlafaxiiniin, ja sai päähäni taottua, etten ole valmis vielä olemaan ilman lääkitystä (vaikka minusta itse siltä tuntui).
Nyt lääkitys lopetetaan minun tahdostani, sillä koen ettei siitä ole mitään hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Käyn säännöllisesti terapiassa, mikä on miljoona kertaa parempi kuin tunteet ja kropan lamaannuttava lääke.
Söin viimeiset kaksi viikkoa pienimmällä annoksella 37,5mg. Maanantaina lopetin kokonaan. Tällä viikolla oloni on päivä päivältä muuttunut hirveämmäksi, ja tänään keskiviikkona tuntuu että kuolen kohta, tai saatan tehdä jotain hirveää.
Ikinä en ole huumeita kokeillut, mutta ensimmäisenä voisin kuvailla tämän hetkistä oloani niin, että olen vetänyt huumeita melkein kaksi vuotta, ja nyt lopettanut. Tai kuvittele että olet niin humalassa, että koko maailma pyörii ympärilläsi, ja yrität mennä nukkumaan. Varma oksennus. Siltä minusta juuri nyt tuntuu. Koko päivän, eikä oksentaminen auta.
Minua huimaa JATKUVASTI, olen sitten liikkeessä tai makuulla. Pari kertaa olen oksentanut, sillä minulla on jatkuva pahoinvointi, ja etova olo. Sydän hakkaa hulluna, en uskalla rasittaa itseäni, sillä pelkään saavani jonkun kohtauksen (olen nuori ja hyväkuntoinen). Päässäni ja koko kropassani humahtelee, saan sähköiskuja pitkin vartaloa. Pääni käy tosi hitaalla, ja päätä kääntäessä tuntuu, että se kääntyy jäljessä. Kieltäni pistelee tällä hetkellä, ja raajat ovat täysin voimattomat. Tuntuu etten hallitse itseäni.
Pelkään koko ajan menettäväni itseni hallinnan.
Tällä hetkellä en hahmota normaalisti tätä kirjoittamaani, ja siksi tässä saattaa olla paljon kirjoitusvirheitä.
Kaikki äänet, ja ihmisten puhe ottaa niin pahasti hermoon, että meinaan räjähtää kuullessani ääniä.
Valokin tuntuu todella pahalta silmissä. Lisäksi vatsani on tänään ja eilen ollut ihan sekaisin ja kipeä.
Saan järkyttäviä raivareita, ja autoa ajaessani tuli tunne tänään, että ei haittaisi ajaa täysiä kolaria. IHAN HELV***N PELOTTAVAA! Oloni on niin helvetillinen, että pelkään itseäni! Olen aivan vieraassa kropassa ja mieleni ei ole minun. En oikeasti ihmettele että nämä lääkkeet ovat yhteydessä ampumisiin ja muihin kauheisiin tekoihin! Jos näistä huumeista haluaa eroon, nämä muuttavat ihmisen hirviöksi!
Tällä hetkellä oloni on niin helvetillinen, että pelkään näiden myrkkyjen jättävän jälkensä minuun, eivätkä oireet poistu ikinä.. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kokeilu masennuslääkkeistä. Ne eivät tee ihmiselle hyvää, eivätkä lopulta edes auta mihinkään. Varsinkaan pitkällä käytöllä. Olen aivan varma, että joskus vuosikymmenten päästä näille "lääkkeille" naureskellaan ja kauhistellaan niiden tämänhetkistä käyttöä.
En toivo tätä oloa kenellekään. Apua on saatavilla monilla muilla keinoilla kuin itsensä huumaamalla.
Kommentit (192)
Ei ainakaan mun kroppa wikä tunteet ole venlasta lamaantuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sitä kukaan miettinyt, että onko nämä masentuneet, jotka tuntee ittensä saamattomiksi, kuitenkin jotain muuta, kuin masentuneita?? Onko se saamattomuus tai kaiken kesken jättäminen vaikka jonkun muun sairauden aiheuttamaa? Jos kaikki jää kesken ja sähelletään joka puolelle eikä mihinkään keskitytä tai tehdä loppuun ja sitten mennään sohvan tai sängynpohjalle, kun kaikki ympärillä oleva sekamelska ahdistaa. Voisko olla vaikka keskittymishäiriöitä eikä mitään masennusta, mitä sitten lääkitään just esim. tällä napilla, mikä saa ihmisen hulluksi ja läheiset pelkäämään!? Adhd tai muu syy eikä edes masennus. Syötetään vuosikymmeniä jotain masennusdiagnoosia ja sellaista lääkettä, mikä saa entistä saamattomammaksi ja väsyneemmäksi vaikka diagnoosi jo läheisten vuosien seurannan perusteella on ihan joku muu! Ja miksi sinne lääkärille ei oteta läheistä kertomaan omaa näkökantaa vaan se töttöröö-tyyppi, joka syöttää lääkärillekin ihan mitä sattuun tarinaa haluaa. Kannattaisi kuunnella vaikka sitä puolisoa ja olla jo pelkästään joku lomake, minkä puoliso tai lapsi täyttää ja sen perusteella arvioida, että onko se ihminen masentunut vai onko sillä jotain muuta vialla!
Vierailija kirjoitti:
Mulle määrättiin 5 vuotta sitten Cipralexia masennukseen ja ahdistukseen. Auttoi kyllä, mutta olen yrittänyt lopettaa pari kertaa ja se ei onnistu. Päässä suhisee, sähköiskun tunteita, raivokohtauksia...varmaan syön näitä loppuelämäni, vieroitusoireet on niin pahat vaikka lopettaisi vähitellen.
Itse lopetin Cipralexin aikoinaan seinään, kun ei muuten onnistunut. Hirveät viekkarit ja meinasin pöyrtyillä yms., mutta pääsin eroon. Pääsin eroon myös masennuksesta ilman sitä!
On itsestään selviö, että aivokemiaan vaikuttavat lääkkeeet muuttavat aivokemiaa, valitettavasti joskus mahdollisesti myös lopullisesti.
Lääkkeet vasta viimeisessä hädässä ja silloinkin vain lyhytaikaisesti.
En tiedä kummasta johtui, masennuksesta vai lääkkeistä mutten kykene enää luovuuteen kuten aiemmin ja olen muuttunut jollain tapaa "zombiksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lopetit 37,5 mg annostuksesta kertalinttuusta niin ei ihme että ahistaa.
Aika iso annostus on. Itse olen vuosia syönyt 5 mg toisen merkkistä lääkettä paniikkeihin. Voin hyvin, minulla on tunteet hyvin herkässä, mutta en panikoidu ja pyörry, kuten ennen lääkettä.
Mulle määräsi yksi puoskari sitä depressioon. Ei vaan ottanut huomioon sitä, että olen bipolaarinen.
No, maniahan siitä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla toi lääke toimi hyvin, olin vihdoin oma itseni sen avulla enkä masentunut raunio. Valitettavasti katosi seksihalutkin, minkä takia sitten lopetin. Hitaasti. Todella hitaasti. Tuli viekkarit mutta ihan siedettävät. Oli muuten aloitusoireitakin aikoinaan. Lääkärit ei usko/myönnä miten vaikeaa tämän lääkkeen lopetus voi olla ja yrittävät ajaa sen liian nopeasti alas.
Täyttä asiaa tämä teksti!!!
Itse käytin opiaatteja 9 vuotta joka päivä. Eräs päivä kävelin päihdehoitolaitokseen ja lopetin opiaatit, lyrican, stimulantit sekä alkoholin siihen paikkaan. Eipä ollu juurikaan vieroitusoireita, tietysti jotain, mut ei sinne päinkään mitä kaverit kertoi niiden olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi,mulle kirjotettiin wenlafaxin kipuun ja rupesin muuttumaan hirviöksi. Näitten lääkkeitten määräminen pitäisi kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lopetit 37,5 mg annostuksesta kertalinttuusta niin ei ihme että ahistaa.
Aika iso annostus on. Itse olen vuosia syönyt 5 mg toisen merkkistä lääkettä paniikkeihin. Voin hyvin, minulla on tunteet hyvin herkässä, mutta en panikoidu ja pyörry, kuten ennen lääkettä.
Venlafaxissa tuo on pienin annostus. Et voi verrata eri lääkkeitä toisiin. Joillakin annostus on 120 mg päivässä. Mulla oli 75 mg päivässä.
Alue: Aihe vapaa
Lääkäri määräsi tätä muutama vuosi sitten masennukseen. Ostin apteekista mutta en syönyt. Kolme vuotta hain ne apteekista ihan vaan kaappiin vanhenemaan, ettei tule sanomista tai muutakaan mussutusta etten syö lääkkeitä. Terapiassa kävin säännöllisesti.