Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapseton, miksi et halua ymmärtää ystävääsi, jolla on lapsia?
16.05.2019 |
Kysymys teille lapsettomille. Miksi ette halua ymmärtää sellaista ystäväänne, jolla on lapsia? Vaikka tämä ystävänne selittäisi teille monta kertaa tilanteensa?
Itselläni on 1,5 vuotias tyttö. Ennen lapsen saamista tapasin ystäviäni usein, mutta tämän 1,5 vuoden ajan on ollut aika hiljaista.. Haluaisin tavata ystäviä paljon useammin, mutta ystäväni eivät halua ymmärtää tilannettani. Meillä ei ole mitään ns. tukiverkkoja eli mummeja ja kummeja, jotka hoitaisivat lasta. Siksi joudun ottamaan lapsen mukaani, jos menen jonnekin. Lapsi on kiva lapsi, ja ystäväni kyllä tykkäävät hänestä, mutta eivät halua ymmärtää, että en voi lähteä elokuviin, konserttiin, day spahan viettämään tyttöjen hemmotteluaikaa, risteilylle jne. Koska niihin ei voi ottaa lasta mukaan. Voin hyvin lähteä kahvilaan, ostoksille, kävelylle ym, koska niihin voi ottaa lapsen. Mutta tämä ei tunnu kelpaavan. Saan viikottain ystäviltä vaatimuksia, että jätä lapsi hoitoon ja lähde elokuviin, jumppaan, konserttiin jne. Kun kysyn minne hoitoon, niin vastaus on aina että "no kai teillä joku on". Kerron aina, että ei ole ketään. Siihen ystävät kommentoi aina, että "eikö joku sun kaveri edes voisi hoitaa niin pääsisit meidän kanssa". Eivätkä suostu ymmärtämään, että ei kaverit halua hoitaa toisten lapsia. Kun kysyn joltain (esim. tältä joka ehdottaa että "joku kaveri" hoitaisi), että voisitko sinä hoitaa lastani, jotta pääsisin esim. Minnan kanssa elokuviin, niin vastaus on lähinnä järkyttynyt, että "en ehdi kai joku toinen voi". Miksi kuvittelet, että joku toinen kaveri haluaisi, kun sinäkään et halua?
Minulle on useampi ystävä ärsyyntynyt tästä, että en voi jättää lasta sinne "jonnekin" hoitoon tai että "joku kaveri" muka ei voi hoitaa (vaikka itsekään ei suostu hoitamaan). Yksi ystävä suuttui, kun en päässyt hänen syntymäpäivänä hänen kaveriksi day spahan. Mieheni on alalla, jossa työskennellään iltaisin ja viikonloppuisin, hän voisi olla lapsen kanssa arkisin päivällä tietenkin, mutta silloin ystäväni ovat itse töissä. Lapsenhoitajan palkkaaminen maksaa viisikymppiä, jos haluan käydä elokuvissa (koska matkoihinkin menee aikaa) eikä hoitovapaalla ole rahaa laittaa melkein satasta (matkat kotoa elokuviin, elokuvalippu, ehkä kahvilla käynti) yhden elokuvan takia.
Miksi ette halua ymmärtää tätä tilannetta vaan suututte? Miksi kysytte minulta viikoittain, että etkö voi laittaa lasta jonnekin hoitoon, vaikka olen selittänyt lukuisia kertoja, että ei ole sitä jonnekin?
Kommentit (156)
Voin kertoa miksi ne kaverit eivät ymmärrä. Koska ne haluavat oikeasti viettää sinun kanssa aikaa. Ei sinun ja lapsen. Ja koska heillä ei ole vastaavaa tilannetta.
Nämä kaverit eivät yksinkertaisesti:
a) ymmärrä että miksi ei ole "jotain hoitajaa". Ei heillä ole samaa ongelmaa ollut ikinä. Siksi sitä ei ymmärretä. Eivät ole sinun tilanteessa.
b) halua jakaa huomiotasi lapsen kanssa (kyllä, itsekästä mutta niin ihmiset ovat ja se on ihan okei)
c) halua että lapsi määrittää tekemisen/ ajankohdan/ jne
d) ajattele asiaa sinun kannaltasi. Miksi? Koska ei niillä ole lapsia, eikä niitä kiinnosta mennä sinun kenkiin.
Sanoisin että tähän käy kaikki ylläolevat vaihtoehdot. Ne kaverit haluavat oikeasti olla vain sinun kanssa. Tehdä aikuisten juttuja. Mennä ja tulla. Ne eivät ymmärrä koska eivät halua ymmärtää. He haluavat että sinä etsit ratkaisun, järjestelet asioitasi tms. että pääsisit osallistumaan mukaan aktiviteetteihin. Ei heillä ole ongelmaa, ongelma on sinulla.
Tähän on myös hyvä lisätä että eivät vaikuta nuo ystävät siltä että niitä oikeasti kiinnostaa miten asiat järjestät. Eli ei varmaan mitään sydän ystäviä. Koska oikea ystävä tulee puoli väliin vastaan.
Ja minulla ei ole lapsia. On vain ollut todella hektiset pari vuotta työn puolesta, jolloin kaverien kärsivällisyys on ollut koetuksella kun on nähty vain miten/millon mulle on käynyt. Siksi tiedän. Hyvät ystävät tulee puoli väliin tai perille asti.
Kannattaa hyväksyä se että ne tippuu kyydistä ketkä eivät välitä ja tee työtä yhdessä että nähdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten moni on jo sanonutkin, syy on varmasti se, että ystävät haluaisivat joskus nähdä sinua ilman lapsiakin. Olen itse lapseton ja tapaan ystäviäni sekä niin, että lapset ovat paikalla ja ilman heitä. Kun lapset ovat mukana, se rajoittaa mahdollisia puheenaiheita, aikatauluissa mennään lasten syömisten, päiväunien ja kiukkukohtausten ehdoilla ja vähintään 60% äidin huomiosta on koko ajan lapsessa. Myönnetään, ehkä se on sitten itsekästä, että kun nään ystävääni kerran kahdessa kuussa tai harvemmin, haluaisin että voisimme puolin ja toisin keskittyä toisen kuulumisiin ja jutteluun.
Täällä myös joku piti lapsettomalta itsekkäänä sitä, että pahastuu kun tapaamisia siirrellään lapsen sairastumisen takia. Tätäkin on sattunut omalle kohdalle, milloin milläkin lapseen liittyvällä syyllä (sairaus, lapselle tulikin leikkitreffit, lähdetäänkin perheen kesken uimaan, päiväunet venähti, jne.). Sairaustapauksille ei tietenkään mitään voi, mutta omalla kohdalla pahastuminen johtuu joskus siitä, että oletetaan että lapsettomana minulla ei ole muuta elämää tai menoja joita olin joutunut sumplimaan tuon sovitun tapaamisen takia ja se voidaan mistä tahansa syystä siirtää tunnin varoitusajalla vaikka huomiselle.
Jos ystävä on aina se, joka kysyy pääsisikö ap mukaan johonkin iltamenoon ja vastaus on aina ei, tuskin kovin kauaa kysellään mukaan. Ap jankkaa vaan jostain konserteista jotka ovat vääränä päivänä, mutta oletko ikinä kokeillut vastata kysyjälle: valitettavasti konsertti ei sovi, koska mies on töissä, mutta sopisiko vaikka illallinen samalla viikolla sellaisena päivänä kun mies on vapaalla? Ei kavereille ole pointtina se tietty konsertti, vaan se että voisivat nähdä sinua ilman sitä lasta. Ja jos taas et halua tavata ystäviäsi ilman lapsen mukanaoloa, jatkat vaan samaan malliin kieltäytymistä, turha siinä on muiden ajatuksia ihmetellä kun ei se mitään muuta.
Jaa-a voi olla kyse lapsettomien joustamattomuudestakin, mutta mutta... olen elamani aikana huomannut etta on olemassa ihmisia, jotka melkeinpa tahallaan korostavat sita mita kaikkia rajoitteita heilla on, ja yrittavat saada jotain "todistusta" siita, etta muut niihin myontyvat. Tama ei oleellisesti liity perheellisyyteen, vaikka tietysti niille, joilla on lapsia se on mainio tekosyy.
Taannoin yhytin vanhan koulukaverini kanssa. Olin jotenkin muistanut hanet aika lunkina tyyppina, mutta eipa asia ollutkaan nain. Tapaamista han vaansi passiivisaggressiivisesti pitkan aikaa listaillen rajoitteitaan, ja jotenkin tuli vaikutelma etta hanelle olisi ollut jotenkin psykologisesti tarkeaa etta nimenomaan hanen ehtoihinsa suostutaan. Rajoitteissa oli mm. se, etta mun pitaisi soittamalla ilmoittaa kaikesta, ettei hanella tule ranne kipeaksi sahkopostin lahettamisesta (mitaan merkkeja tallaisesta ei ollut). Lopulta saatiin ilta-aika sovittua (hanen lapsensa olivat jo lukioikaisia joten siita ei ollut kyse), ja vaikka oltiin etukateen sovittu klo 17 ja vaikka olin nimenomaan sanonut, etta tulen jotakuinkin viitta vaille viisi kotiin, han alkoi jo neljan jalkeen soitella minulle (olin toissa) ja karttaa enko voisi lahtea aiemmin. Noloa kaytosta aikuiselta ihmiselta.
toinen esimerkki liikuntaharrastuksesta oli nainen joka alkoi vaatia tunnin siirtoa lauantaiaamuun klo 9, koska heilla kunnollisina ihmisina on silloin aikaa, viikolla kuskaavat lapsia harrastuksiin mutta eivat ryyppaa perjantai-iltana kuten oletettavasti muut ryhmalaiset (vaihtelevanikaisia ja statukseltaan hyvin erilaisia ihmisia). Kukaan muu ei halunnut tulla lauantaiaamuna josta kyseinen rouva hermostui ja tolkutti tuota "me ollaan kunnon ihmisia" vaikka kuinka kauan.
Miksi sitä perheaikaa pitää viettää vielä joka kerran kun miehellä on vapaapäivä, kun mies kerran on kotona lähes aina arkipäivisin? Ts kun koko perhe on kotona sekä arkipäivät (pl illat) että ainakin kaksi kokonaista vuorokautta, miksi niistä miehen kahdesta vapaapäivästä ei toisesta voi uhrata muutamaa tuntia ystäville? Siinä jää perheelle vielä se toinen kokonainen vapaapäivä, plus ne kaikki arkipäivät ennen miehen iltavuoroon lähtöä. Esim jos miehellä on töitä iltavuorot ti-la, voi ap viettää miehen kanssa aikaa päivät ti-la, koko maanantain, ja nähdä ystäviä sunnuntaina muutaman tunnin ajan. Ei kai kenenkään mielestä tuo voi olla liian vähän perheaikaa?!
Ymmärrän hyvin että ystävät ärsyyntyvät jos heille ei riitä ollenkaan aikaa, eikä ap enää ehdota itse mitään tekemistä ilman että lapsi olisi mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttu tuo ”eikö joku kaveri voi hoitaa? Ei, en minä, joku muu!”.
Tätä olen ihan todella ihmetellyt eniten. Että miksi ystäväni useita kertoja ehdottavat, että joku kaveri hoitaisi, mutta he eivät itse koskaan halua hoitaa edes tuntia, ei vaikka siitä maksaisin esim. pitsan palkkioksi. Ap
Eli jonkun kaverin pitäisi tulla hoitamaan lasta, että lapsen oma isä saa kaikessa rauhassa olla illat töissä ja saa siitä hyvästä palkankorotuksia ja ylennyksiä. Täytyy sanoa, että olen niin itsekäs että en uhraisi vapaa-aikaani kaverin miehen uran edistämiseen.
Mieheni on matalapalkka-alalla eikä todellakaan saa mitään palkankorotuksia tai ylennyksiä. Tietenkin vuorotyössä tulee ne lisät, mutta peruspalkka on sen verran matala, että lisineenkään se palkka ei verojen jälkeen suuren suuri ole. Enkä minä odota että kukaan kaveri hoitaisi lastani oikeasti. Olen vain periaatteen vuoksi kysynyt siltä kaverilta, joka ehdottaa että "joku kaveri" hoitaisi, että voisitko sinä ystäväni hoitaa. Ihan osin vain siksi, että jos joku kaveri vaatii, että jätän lapsen jonkun toisen kaverin hoitoon, niin haluan tietää voisiko tätä vaativa ystävä itse hoitaa. Ap
Joo, sehän tässä oli se pointti että mies ei vain pääse rikastumaan...not. Vaadit muita järjestämään elämänsä niin että sinä ja miehesi saatte tehdä aivan kaiken mielenne mukaan. Siihen sinulla ei ole mitään oikeutta. Ja jos muuten olet sitä mieltä että kaverin ei tarvitse olla lapsenvahti, miksi et sanonut niin vaan vastasit pyytämällä lapsenvahdiksi? Tosi outoa käytöstä.
En mä ainakaan haluais lähteä kaverin ja sen pienen lapsen kanssa kahville tai syömään. Se olis kuitenkin sen lapsen ympärillä pyörimistä, ei siinä paljon pystyis jutteleen rauhassa. Nej tack.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hel...tti tätä lapsettomien ja lapsellisten kädenvääntökisaa, hommaa itsellesi ystävät jotka ymmärtävät. Maailma on täynnä tärkeämpääkin pohdittavaa ja ihmisillä pahempiakin ongelmia, silti suurin osa selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TL;DR
Päätit kuitenkin kirjottaa kommentin. Onko nyt parempi mieli?
Oltiin menossa tupareihin, ja eräs kavereistani muistutti monta kertaa, että emäntä on toivonut, ettei oteta lapsia mukaan. Yksinhuoltajana järjestin lapselleni hoitajan, mutta kun menin tupareihin, siellä olikin monta eri-ikäistä lasta. Tämä yksi kaverini oli keksinyt itse, ettei sinne saa ottaa lapsia mukaan. En voi ymmärtää motiivia, muuta kuin ettei halunnut olla juhlissa ainoa, jolla ei ole lapsia mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi, kun te perheelliset aina painotatte meille lapsettomille, että lapsen saaminen ei ole mistään muusta pois eikä rajoita elämää mitenkään.
No minä en ainakaan sellaista ole puhunut kenellekään, vaan sanonut että elämäni on muuttunut täysin kun sain lapsen. Ap
Mutta miksi sitten haluat ystävätapaamisia, kun elämäsi on muuttunut? En nyt ymmärrä ongelmaasi? Vai onko se ystävien syy?
Ja missä on lapsen isä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun mies on siis seitsemän päivää viikossa töissä iltaisin, eli hänellä ei siis ole yhtääkään vapaata iltaa jolloin sinä pääsisit vaikka sayspaahan?
Aika rankkaa työtä miehesi tekee....
Ei tietenkään tee seitsemää päivää, mutta ei hänen vapaat useinkaan osu siihen hetkeen kun on joku tietty konsertti johon ystävä minut haluaisi mukaan, ja tietenkin välillä haluamme olla ihan perheenäkin iltaa kotona. Ap
Sun pitaa suunnitella sun ja sun ystavien menot (tietysti yhdessa sun miehen kanssa) niihin hetkiin kun mies on kotona ja voi hoitaa lasta.
Mulla on yksi ystavapariskunta joilla alle kouluikainen lapsi, heillakaan ei mitaan tukiverkkoa. Homma toimii meilla niin etta tama pariskunnan nainen laittaa mulle viestia ja ehdottaa jotain tekemista silloin kun sen hanelle ja hanen miehelleen sopii. Eika siis odota etta mina kutsun joku paiva kun hanelle ei kay lapsen takia.
Eli sen suunnittelun ja aloitteen pitaa tulla sun puolelta, tassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä teet ystävillä,joille esim.Day spa on tärkeämpi kuin esim. yhteinen kahvihetki?Elämä on täynnä valintoja ja sun elämäntilanne ei enää palvele heidän mieltymyksiään.Vai oletko ennen lasta hengannut Day spaassa ja muissa ajajkulutuspaikoissa? Kasvonaamioita voi tehdä kotona ystäväporukalla
En tiedä miksi ystäväsi ovat noin outoja. Itse olen lapseton, menisin mielelläni kahville tai lenkille. En käy elokuvissa, ravintoloissa tai kylpylöissä. Tekopyhää kun eivät suostu hoitamaan.
Ja jos kaverit ei pyytäisi mihinkään (pääsee tai ei!), niin ulina olisi siitä ettei kaverit koskaan pyydä mihinkään koska lapsi.
Mä olen juuri tuollainen kaveri. Kysyn lapsellisia kavereita mukaan. Tulee jos pääsee. No big deal. Jos ei pääse, tulee joskus muulloin. Vaikka sitten 18 vuoden päästä.
Missä on lapsen isä? Tuskin aina töissä? Voisiko ap antaa selityksen siihen, miksi isä ei hoida lapsia.
Jos noi kaveria hoitajaks ehdottavat olettaa että sullon muita perheellisiä kavereita. Sillon voisitte hoitaa toistenne lapsia välillä. Vai tunteeko kaikki sun kaverit toisensa? Harvemmin vela on ehdottamassa että alat käyttää lapsettomia hoitopalveluna kun meet toisen kaverin kans viihteelle.
Kuulostaa harmilliselta, ap. En oikein tiedä, mikä tuohon olisi ratkaisu tai onko sellaista edes. Mielestäni on hienoa, että haluat ja yrität edelleen ravata ystäviäsi vanhemmuuden ohella. Mielestäni ystäviesi pitäisi fiksuna (?) ihmisinä ymmärtää, ettet tietenkään voi lapsen kanssa aivan mihin tahansa lähteä ja ettei lasta voi kenelle tahansa sysätä hoitoon varsinkaan, kun niitä hoitajia ei jonoksi asti vaikuta olevan.
Jos tuntuu, että kovasti tulee palautetta, niin ehkä sanoisin jo että niin - ethän sinäkään ole lasta hoitoosi ottanut, vaikka olen kysynyt, ja samat kiireet tuntuu olevan muilla.
Palkatun lastenhoitajan hommaaminen on järjetöntä, jos homma tulee kalliimmaksi kuin meno itsessään. Toki jos talous antaa hyvin myöten, niin mikäpä siinäkään sitten.
Meillä myös mies tekee pitkää päivää viitenä päivänä viikossa. Meillä tukiverkostoja on, mutta eivät meilläkään ole tässä vieressä. Isovanhemmat osin poissuljettuja vaihtoehtoja. Me on eräältä kysytty ihan hätätilanteessa että ottaisko lapset puoleksi tunniksi niin päästäisi sairaalakäynnille (mihin ei olisi lapsia ollut mukava ottaa) mutta ei käynyt, kun oli tärkeämpää lähteä siltä istumalta kauppaan. Ei olla sitten enää kysyttykään, kun se on turhaa.
Kovin paljon ei kahdenkeskeisiä menoja olekaan, mutta pärjätään kyllä. Perheen kanssa tosin hyvin viihdynkin. Ystäviä tavataan koko perheellä Ja välillä niinkin että esim. mies on kotona minä menossa. Ihan mukavasti on saatu toimimaan.
Alue: Aihe vapaa
Painottaisin sanaa fiksu. Ainakin kertomasi perusteella. Ilmeisesti korkea koulutus on pois jostain toisesta osa-alueesta elämässä. Me w_t-mammat olisimme jo järjestäneet tällaiset asiat täällä valittamisen sijaan.