Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseton, miksi et halua ymmärtää ystävääsi, jolla on lapsia?
16.05.2019 |
Kysymys teille lapsettomille. Miksi ette halua ymmärtää sellaista ystäväänne, jolla on lapsia? Vaikka tämä ystävänne selittäisi teille monta kertaa tilanteensa?
Itselläni on 1,5 vuotias tyttö. Ennen lapsen saamista tapasin ystäviäni usein, mutta tämän 1,5 vuoden ajan on ollut aika hiljaista.. Haluaisin tavata ystäviä paljon useammin, mutta ystäväni eivät halua ymmärtää tilannettani. Meillä ei ole mitään ns. tukiverkkoja eli mummeja ja kummeja, jotka hoitaisivat lasta. Siksi joudun ottamaan lapsen mukaani, jos menen jonnekin. Lapsi on kiva lapsi, ja ystäväni kyllä tykkäävät hänestä, mutta eivät halua ymmärtää, että en voi lähteä elokuviin, konserttiin, day spahan viettämään tyttöjen hemmotteluaikaa, risteilylle jne. Koska niihin ei voi ottaa lasta mukaan. Voin hyvin lähteä kahvilaan, ostoksille, kävelylle ym, koska niihin voi ottaa lapsen. Mutta tämä ei tunnu kelpaavan. Saan viikottain ystäviltä vaatimuksia, että jätä lapsi hoitoon ja lähde elokuviin, jumppaan, konserttiin jne. Kun kysyn minne hoitoon, niin vastaus on aina että "no kai teillä joku on". Kerron aina, että ei ole ketään. Siihen ystävät kommentoi aina, että "eikö joku sun kaveri edes voisi hoitaa niin pääsisit meidän kanssa". Eivätkä suostu ymmärtämään, että ei kaverit halua hoitaa toisten lapsia. Kun kysyn joltain (esim. tältä joka ehdottaa että "joku kaveri" hoitaisi), että voisitko sinä hoitaa lastani, jotta pääsisin esim. Minnan kanssa elokuviin, niin vastaus on lähinnä järkyttynyt, että "en ehdi kai joku toinen voi". Miksi kuvittelet, että joku toinen kaveri haluaisi, kun sinäkään et halua?
Minulle on useampi ystävä ärsyyntynyt tästä, että en voi jättää lasta sinne "jonnekin" hoitoon tai että "joku kaveri" muka ei voi hoitaa (vaikka itsekään ei suostu hoitamaan). Yksi ystävä suuttui, kun en päässyt hänen syntymäpäivänä hänen kaveriksi day spahan. Mieheni on alalla, jossa työskennellään iltaisin ja viikonloppuisin, hän voisi olla lapsen kanssa arkisin päivällä tietenkin, mutta silloin ystäväni ovat itse töissä. Lapsenhoitajan palkkaaminen maksaa viisikymppiä, jos haluan käydä elokuvissa (koska matkoihinkin menee aikaa) eikä hoitovapaalla ole rahaa laittaa melkein satasta (matkat kotoa elokuviin, elokuvalippu, ehkä kahvilla käynti) yhden elokuvan takia.
Miksi ette halua ymmärtää tätä tilannetta vaan suututte? Miksi kysytte minulta viikoittain, että etkö voi laittaa lasta jonnekin hoitoon, vaikka olen selittänyt lukuisia kertoja, että ei ole sitä jonnekin?
Kommentit (156)
Mikä lapanen sä ap olet? Eikö ystävyys ole molemminpuolista, kai sinäkin joskus ehdotat jotain ystävillesi? Sinulta on monta kertaa ketjussa kysytty, että miksi et sovi menoja ystäviesi kanssa jollekin päivälle kun miehellä on vapaata ja voisi lasta katsoa. Vaikka sen kerran kuussa, eli ei ole paljon pois perheen yhteisestä ajasta. Miksi et vastaa tähän? Jotenkin tulee sellainen kuva, että haluat vain olla marttyyri ja kaipaat pään silitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ystävillesi selvästikin tärkeä, koska he vaivautuvat kysymään sinua mukaan, vaikka kieltäydyt joka kerta. Ennustan ettei kauan jatku ja sitten huomaatkin, ettei sinua enää kysytä minnekään, vaikka lastesi kasvettua ehtisit ja pääsisitkin. Silloin ehkä muistelet haikeana nykytilannetta. Voi tulla myös tilanne, jossa itse haluaisit mennä, mutta ystäväsi ovat saaneet lapsia, eivätkä enää pääsekään minnekään. Voisit nyt ainakin kerran kuukaudessa yrittää järjestää yhteistä aikaa ystäviesi kanssa, eivät lapsetkaan ikuisesti kuvioissa ole ja kaikin puolin parempi, että kykenisit ylläpitämään ystävyyssuhteitasi jatkoa ajatellen. Mikäli et pidä varaasi, huomaat silloin olevasi aivan yksin.
Ihmettelen kun yhden vuoden aikana kaveri ei pääse kertaakaan minnekään koska lapsi.
En ota enää yhteyttä koska 365 päivän aikana ei löydy yhtään hetkeä jolloin voisi tavata kavereita. Tein omat johtopäätökseni.
Minua ei haittaa se, että kaveri ottaa lapsensa mukaan kun nähdään. Mutta se haittaa, että hän kiinnittää huomionsa koko ajan lapseen. Koko ajan katsoo vain lasta, ja ihastelee kuinka hassu se nyt on, kun syö. Ja minunkin pitäisi vain ihastella lasta. Jos puhun jotain, niin kaveri ei kuuntele, kun huomioi vain lasta. EI siinä paljoa huvita nähdä kaveria, jolle olen pelkkää ilmaa, ja minä olen paikalla vain ihmettelemässä lasta joka on hahhahhaa niin hassu. Kuule, niin ovat muutkin lapset. EI ole ensimmäinen lapsi jonka näen, ja kaikki ne ovat yhtä lailla hahhahhassuja.
Tai sitten toinen vaihtoehto. Kaveri ehdottaa että nähdään, ja se tarkoittaa sitä että minä vahdin lasta, niin kaveri saa yksikseen hengailla kaupassa, shoppailla, ja kahvitella. Minä leikin lapsen kanssa kahdestaan, ja kaveri on yksikseen.Olen siis vain lapsenvahti.
Niin että miksihän en halua nähdä tiettyjä kavereita kun heillä on lapsi mukana?
Mitä ymmärtämistä tuossa on? Mitä minun pitäisi ymmärtää? Sekö, että kaverin lapsi on uniikki, ja mitään muuta en saa tehdä ja sanoa kuin ihhihhii, ihihihihihihii ihana lapsi, hihhiihhiiii se laittaaa lusikan suuhun ja hymyilee, hihihiii! Kato nyt, lapsi syö itse, se syö hihihiii! Lapsi kävelee tuolla, se kävelee itse, sillä on pinkit sukkahousut, katso nyt! Hihihiiiiii!
Absurdia. Itsellä kun ei ole kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole koskaan törmännyt ilmiöön että joku suuttuisi kun toinen ei pääse. mutta aivan samoin ystävät - sekä lapselliset että lapsettomat - painostavat osallistumaan kaikenmaailman kissanristiäisiin heitä jotka eivät esim työesteiden tai sairaan puolison takia voi osallistua. erityisen vaikeaa tuntuu olevan sen hyväksyminen, että omaa työtä tekevä yrittäjä tai viljelijä tekee 7 päiväistä viikkoa eikä voi pitää vapaata silloin kuin kaveri pyytää jonnekin vaan työt on tehtävä ajallaan.
Vaikutat aika nuorelta ihmiseltä joka kokeilee kirjoittamistaitojaan. Ovat vasta kehittymässä. terveisin keski-ikäinen ammattilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä ainakin ymmärrän ystäväni tilanteen. Hänellä on alle 2-v. lapsi, enkä oleta, että ehtisi mihinkään iltamenoihin. Aika harvakseltaan kysyn, että sopisiko että käyn heillä kylässä. En tiedä sitten, että onko se jo liian harvoin, kun olen lapsen kummi, mutta aloite ei koskaan tule hänen puoleltaan, enkä halua tunkeilla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin ymmärrän ystäväni tilanteen. Hänellä on alle 2-v. lapsi, enkä oleta, että ehtisi mihinkään iltamenoihin. Aika harvakseltaan kysyn, että sopisiko että käyn heillä kylässä. En tiedä sitten, että onko se jo liian harvoin, kun olen lapsen kummi, mutta aloite ei koskaan tule hänen puoleltaan, enkä halua tunkeilla.
Miksi et mene hoitamaan sitä kummilastasi, jotta tämän äiti pääsisi jonkun kaverinsa kanssa ulos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttu tuo ”eikö joku kaveri voi hoitaa? Ei, en minä, joku muu!”.
Tätä olen ihan todella ihmetellyt eniten. Että miksi ystäväni useita kertoja ehdottavat, että joku kaveri hoitaisi, mutta he eivät itse koskaan halua hoitaa edes tuntia, ei vaikka siitä maksaisin esim. pitsan palkkioksi. Ap
Eli jonkun kaverin pitäisi tulla hoitamaan lasta, että lapsen oma isä saa kaikessa rauhassa olla illat töissä ja saa siitä hyvästä palkankorotuksia ja ylennyksiä. Täytyy sanoa, että olen niin itsekäs että en uhraisi vapaa-aikaani kaverin miehen uran edistämiseen.
Mieheni on matalapalkka-alalla eikä todellakaan saa mitään palkankorotuksia tai ylennyksiä. Tietenkin vuorotyössä tulee ne lisät, mutta peruspalkka on sen verran matala, että lisineenkään se palkka ei verojen jälkeen suuren suuri ole. Enkä minä odota että kukaan kaveri hoitaisi lastani oikeasti. Olen vain periaatteen vuoksi kysynyt siltä kaverilta, joka ehdottaa että "joku kaveri" hoitaisi, että voisitko sinä ystäväni hoitaa. Ihan osin vain siksi, että jos joku kaveri vaatii, että jätän lapsen jonkun toisen kaverin hoitoon, niin haluan tietää voisiko tätä vaativa ystävä itse hoitaa. Ap
Joo, sehän tässä oli se pointti että mies ei vain pääse rikastumaan...not. Vaadit muita järjestämään elämänsä niin että sinä ja miehesi saatte tehdä aivan kaiken mielenne mukaan. Siihen sinulla ei ole mitään oikeutta. Ja jos muuten olet sitä mieltä että kaverin ei tarvitse olla lapsenvahti, miksi et sanonut niin vaan vastasit pyytämällä lapsenvahdiksi? Tosi outoa käytöstä.
Ap on marttyyri. Koska hän on äiti, eli hieman tärkeämpi ihminen kuin lapsettomat ystävänsä, pitäisi kaiken pyöriä hänen elämäntilanteensa mukaan. On se nyt sviidu kun eivät tajua.
Niinkuin moni on tuonut esille, ap ei jousta, piltti pysyy nilkassa kiinni ja sen ehdoilla mennään. Ne muut on niitä ymmärtämättömiä. Hän haluaisi tavata lapsen kanssa, jotta voi paistatella huomiossa tämän varjolla. Jos tehdään jotain muuta, voi olla riski ettei äitiys olekaan valokeilassa, vaan puhutaan jostain ihan muusta, esim. ystävän kuulumisista. Jotka on aika itsekkäitä ja tyhjänpäiväisiä verrattuna äitiyteen.
Sivulle 4 jaksoin selata ja sopivasti aloittaja on tietyt kysymykset sujuvasti ohittanut. Ei siis itse ehdota näkemistä ystäville kun miehellä on vapaata, vaan haluaa viettää aina perheaikaa sen yhden päivän kun miehellä ikinä on vapaata. Sitten voi itkeä täällä miten on surkeat kaverit kun eivät jaksa aina sitä aloittajan lasta katsella ja mitään ei voi tehdä ilman lasta. Kavereissa kaikki vika, aloittajassa ei mikään. Kaverit aktiivisesti ehdottelee kun toinen passiivisesti tyrmää. Jos ei kiinnosta kerran nähdä niitä kavereita niin mitä täällä pitää marista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TL;DR
Päätit kuitenkin kirjottaa kommentin. Onko nyt parempi mieli?
Miksi suutut internetissä?
Ihan sama minulle, jos ei halua olla kavereidesa kanssa enää tekemisissä. Turha vinkua sitten seuraa vaikka eron koittaessa. Mä en kyllä ymmärrä, eikä miehelläsi ole koskaan lomaa tai vapaata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännästi ap on jättäytynyt vastaamasta ja kommentoimasta, kun ei saanutkaan kaikilta haluamaansa sympatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsia mutta silti en ymmärrä äitejä jotka ei lasten takia pääse ikinä yhtään mihinkään.
Sitten taidat olla todella vajaa. Mutta tuo taitaa olla yleistä nykyaikana, jos itsellä asiat toisin niin ei ymmärretä. 1,5-vuotias on niin pieni vielä että ei sellaista voi oikein kellekään vieraalle antaa hoitoon siksi ajaksi että äiti pääsee vähän day spahan.
Itse olen lapseton, mutta on päivänselvää että monenkin kaverin kanssa nähdään niin että se sopii heidän kuvioihinsa. Toisen kaverin mies tekee reissutyötä joten kun nähdään menen mieluusti kaverille ja tuon pullaa ja kaveri laittaa syötävää. Toisen kaverin mies tekee yötöitä ja siksi kaveri ei pääse iltaisin minnekään, ollaan sitten pidetty leffailtaa kaverillani. Jos ei ole isovanhempia tai sisaruksia joille lapset voi antaa hoitoon niin mitä ihmettä silloin pitäisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttu tuo ”eikö joku kaveri voi hoitaa? Ei, en minä, joku muu!”.
Tätä olen ihan todella ihmetellyt eniten. Että miksi ystäväni useita kertoja ehdottavat, että joku kaveri hoitaisi, mutta he eivät itse koskaan halua hoitaa edes tuntia, ei vaikka siitä maksaisin esim. pitsan palkkioksi. Ap
Eli jonkun kaverin pitäisi tulla hoitamaan lasta, että lapsen oma isä saa kaikessa rauhassa olla illat töissä ja saa siitä hyvästä palkankorotuksia ja ylennyksiä. Täytyy sanoa, että olen niin itsekäs että en uhraisi vapaa-aikaani kaverin miehen uran edistämiseen.
Mieheni on matalapalkka-alalla eikä todellakaan saa mitään palkankorotuksia tai ylennyksiä. Tietenkin vuorotyössä tulee ne lisät, mutta peruspalkka on sen verran matala, että lisineenkään se palkka ei verojen jälkeen suuren suuri ole. Enkä minä odota että kukaan kaveri hoitaisi lastani oikeasti. Olen vain periaatteen vuoksi kysynyt siltä kaverilta, joka ehdottaa että "joku kaveri" hoitaisi, että voisitko sinä ystäväni hoitaa. Ihan osin vain siksi, että jos joku kaveri vaatii, että jätän lapsen jonkun toisen kaverin hoitoon, niin haluan tietää voisiko tätä vaativa ystävä itse hoitaa. Ap
Joo, sehän tässä oli se pointti että mies ei vain pääse rikastumaan...not. Vaadit muita järjestämään elämänsä niin että sinä ja miehesi saatte tehdä aivan kaiken mielenne mukaan. Siihen sinulla ei ole mitään oikeutta. Ja jos muuten olet sitä mieltä että kaverin ei tarvitse olla lapsenvahti, miksi et sanonut niin vaan vastasit pyytämällä lapsenvahdiksi? Tosi outoa käytöstä.
Ap on marttyyri. Koska hän on äiti, eli hieman tärkeämpi ihminen kuin lapsettomat ystävänsä, pitäisi kaiken pyöriä hänen elämäntilanteensa mukaan. On se nyt sviidu kun eivät tajua.
Niinkuin moni on tuonut esille, ap ei jousta, piltti pysyy nilkassa kiinni ja sen ehdoilla mennään. Ne muut on niitä ymmärtämättömiä. Hän haluaisi tavata lapsen kanssa, jotta voi paistatella huomiossa tämän varjolla. Jos tehdään jotain muuta, voi olla riski ettei äitiys olekaan valokeilassa, vaan puhutaan jostain ihan muusta, esim. ystävän kuulumisista. Jotka on aika itsekkäitä ja tyhjänpäiväisiä verrattuna äitiyteen.
Tän viestin kirjoittaja on syy miksi en halua sanoa olevani vela ettei minua yhdistetä tällaisiin ihmisiin. Ap:n kaverit vaikuttaa samoilta ihmisiltä ketkä suuttuu kun polttareihin ei käytetä 4 palkatonta lomapäivää ja 500€ ja häihin ei matkusteta 500km päähän ja hommata maksullista lapsenvahtia... Kaikki tekeminen on elokuvia, day spata ja iltarientoja.
Ja tän kommentin kirjoittajalle, suhtautuisitko samoin jos kaveri olisi sokea ja tarvisi opaskoiran? ”Tosi ärsyttävää, en tykkää koirista ja kaveri tuo sen aina mukaan!!” Ap:lla EI YKSINKERTAISESTI OLE KETÄÄN KELLE LAPSI LAITTAA HOITOON!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttu tuo ”eikö joku kaveri voi hoitaa? Ei, en minä, joku muu!”.
Tätä olen ihan todella ihmetellyt eniten. Että miksi ystäväni useita kertoja ehdottavat, että joku kaveri hoitaisi, mutta he eivät itse koskaan halua hoitaa edes tuntia, ei vaikka siitä maksaisin esim. pitsan palkkioksi. Ap
Eli jonkun kaverin pitäisi tulla hoitamaan lasta, että lapsen oma isä saa kaikessa rauhassa olla illat töissä ja saa siitä hyvästä palkankorotuksia ja ylennyksiä. Täytyy sanoa, että olen niin itsekäs että en uhraisi vapaa-aikaani kaverin miehen uran edistämiseen.
Mieheni on matalapalkka-alalla eikä todellakaan saa mitään palkankorotuksia tai ylennyksiä. Tietenkin vuorotyössä tulee ne lisät, mutta peruspalkka on sen verran matala, että lisineenkään se palkka ei verojen jälkeen suuren suuri ole. Enkä minä odota että kukaan kaveri hoitaisi lastani oikeasti. Olen vain periaatteen vuoksi kysynyt siltä kaverilta, joka ehdottaa että "joku kaveri" hoitaisi, että voisitko sinä ystäväni hoitaa. Ihan osin vain siksi, että jos joku kaveri vaatii, että jätän lapsen jonkun toisen kaverin hoitoon, niin haluan tietää voisiko tätä vaativa ystävä itse hoitaa. Ap
Joo, sehän tässä oli se pointti että mies ei vain pääse rikastumaan...not. Vaadit muita järjestämään elämänsä niin että sinä ja miehesi saatte tehdä aivan kaiken mielenne mukaan. Siihen sinulla ei ole mitään oikeutta. Ja jos muuten olet sitä mieltä että kaverin ei tarvitse olla lapsenvahti, miksi et sanonut niin vaan vastasit pyytämällä lapsenvahdiksi? Tosi outoa käytöstä.
Ap on marttyyri. Koska hän on äiti, eli hieman tärkeämpi ihminen kuin lapsettomat ystävänsä, pitäisi kaiken pyöriä hänen elämäntilanteensa mukaan. On se nyt sviidu kun eivät tajua.
Niinkuin moni on tuonut esille, ap ei jousta, piltti pysyy nilkassa kiinni ja sen ehdoilla mennään. Ne muut on niitä ymmärtämättömiä. Hän haluaisi tavata lapsen kanssa, jotta voi paistatella huomiossa tämän varjolla. Jos tehdään jotain muuta, voi olla riski ettei äitiys olekaan valokeilassa, vaan puhutaan jostain ihan muusta, esim. ystävän kuulumisista. Jotka on aika itsekkäitä ja tyhjänpäiväisiä verrattuna äitiyteen.Tän viestin kirjoittaja on syy miksi en halua sanoa olevani vela ettei minua yhdistetä tällaisiin ihmisiin. Ap:n kaverit vaikuttaa samoilta ihmisiltä ketkä suuttuu kun polttareihin ei käytetä 4 palkatonta lomapäivää ja 500€ ja häihin ei matkusteta 500km päähän ja hommata maksullista lapsenvahtia... Kaikki tekeminen on elokuvia, day spata ja iltarientoja.
Ja tän kommentin kirjoittajalle, suhtautuisitko samoin jos kaveri olisi sokea ja tarvisi opaskoiran? ”Tosi ärsyttävää, en tykkää koirista ja kaveri tuo sen aina mukaan!!” Ap:lla EI YKSINKERTAISESTI OLE KETÄÄN KELLE LAPSI LAITTAA HOITOON!
On sillä mies, joka tekee töitä. Hoitaja, joka ei hoida.
Kyllä minä ymmärrän niitä, mutta sama ei toimi käänteisesti. Olen kuulemma itsekäs kun en halua jakaa samanlaista perhehelvettiä ja käyttää aikaani ja rahaani kakkavaippoihin ja lasten kiukuttelun kuuntelemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kun yhden vuoden aikana kaveri ei pääse kertaakaan minnekään koska lapsi.
En ota enää yhteyttä koska 365 päivän aikana ei löydy yhtään hetkeä jolloin voisi tavata kavereita. Tein omat johtopäätökseni.
Sama täällä. Ja jos voitaisiin nähdä, se pitäisi tehdä jossain hoplopissa ystävän mielestä! En ymmärrä, kun lapsella on kerran isäkin.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni sai lapsen. Kaksi vuotta haaveiltiin siitä, että päästään pian tekemään jotain yhdessä, ilman lapsia. Toinen lapsi syntyi. Taas samat haaveilut, erityisesti ystävän puolelta: Sitten kun tämä lapsi on vähän isompi, päästään tekemään tyttöjen juttuja, vaikka viettämään iltaa ihan kotioloissa ja juttelemaan oikein sydämen pohjasta. No, perheessä on nyt kolmas lapsi ja kymmeneen vuoteen en ole päässyt näkemään kaveriani kahden kesken.
En jaksa mennä enää kylään, koska tuossa perheessä on aina kamala kaaos päällä. Keskustelusta ystävän kanssa ei tule mitään kyläillessä eikä puhelimessakaan, koska lapset keskeyttävät koko ajan. En ole enää vuosiin kokenut saavani mitään tästä ystävyydestä. Ja kyllä, otin asian rehellisesti puheeksi ystäväni kanssa, ja hän ymmärsi fiilikseni. Mikään ei kuitenkaan ole muuttunut, paitsi että olen tajunnut alkaa etäännyttämään itseäni tästä tuttavuudesta ja käyttää aikani sellaisten ihmisten parissa, jotka osaavat välillä tehdä aikuisten asioita ilman lapsia.
Tunnen muitakin lapsen saaneita, joiden kanssa ollaan saatu asiat järjestettyä ihan toisella tavalla. He vaikuttavat jotenkin tyytyväisemmiltä ja tasapainoisemmilta, sekä lapset että vanhemmat. Mielummin siis hengaan heidän kanssaan nykyään, ja vahdin heidän lapsiaankin ilomielin.