Lapseton, miksi et halua ymmärtää ystävääsi, jolla on lapsia?
Kysymys teille lapsettomille. Miksi ette halua ymmärtää sellaista ystäväänne, jolla on lapsia? Vaikka tämä ystävänne selittäisi teille monta kertaa tilanteensa?
Itselläni on 1,5 vuotias tyttö. Ennen lapsen saamista tapasin ystäviäni usein, mutta tämän 1,5 vuoden ajan on ollut aika hiljaista.. Haluaisin tavata ystäviä paljon useammin, mutta ystäväni eivät halua ymmärtää tilannettani. Meillä ei ole mitään ns. tukiverkkoja eli mummeja ja kummeja, jotka hoitaisivat lasta. Siksi joudun ottamaan lapsen mukaani, jos menen jonnekin. Lapsi on kiva lapsi, ja ystäväni kyllä tykkäävät hänestä, mutta eivät halua ymmärtää, että en voi lähteä elokuviin, konserttiin, day spahan viettämään tyttöjen hemmotteluaikaa, risteilylle jne. Koska niihin ei voi ottaa lasta mukaan. Voin hyvin lähteä kahvilaan, ostoksille, kävelylle ym, koska niihin voi ottaa lapsen. Mutta tämä ei tunnu kelpaavan. Saan viikottain ystäviltä vaatimuksia, että jätä lapsi hoitoon ja lähde elokuviin, jumppaan, konserttiin jne. Kun kysyn minne hoitoon, niin vastaus on aina että "no kai teillä joku on". Kerron aina, että ei ole ketään. Siihen ystävät kommentoi aina, että "eikö joku sun kaveri edes voisi hoitaa niin pääsisit meidän kanssa". Eivätkä suostu ymmärtämään, että ei kaverit halua hoitaa toisten lapsia. Kun kysyn joltain (esim. tältä joka ehdottaa että "joku kaveri" hoitaisi), että voisitko sinä hoitaa lastani, jotta pääsisin esim. Minnan kanssa elokuviin, niin vastaus on lähinnä järkyttynyt, että "en ehdi kai joku toinen voi". Miksi kuvittelet, että joku toinen kaveri haluaisi, kun sinäkään et halua?
Minulle on useampi ystävä ärsyyntynyt tästä, että en voi jättää lasta sinne "jonnekin" hoitoon tai että "joku kaveri" muka ei voi hoitaa (vaikka itsekään ei suostu hoitamaan). Yksi ystävä suuttui, kun en päässyt hänen syntymäpäivänä hänen kaveriksi day spahan. Mieheni on alalla, jossa työskennellään iltaisin ja viikonloppuisin, hän voisi olla lapsen kanssa arkisin päivällä tietenkin, mutta silloin ystäväni ovat itse töissä. Lapsenhoitajan palkkaaminen maksaa viisikymppiä, jos haluan käydä elokuvissa (koska matkoihinkin menee aikaa) eikä hoitovapaalla ole rahaa laittaa melkein satasta (matkat kotoa elokuviin, elokuvalippu, ehkä kahvilla käynti) yhden elokuvan takia.
Miksi ette halua ymmärtää tätä tilannetta vaan suututte? Miksi kysytte minulta viikoittain, että etkö voi laittaa lasta jonnekin hoitoon, vaikka olen selittänyt lukuisia kertoja, että ei ole sitä jonnekin?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vain sano ystävillesi että tilanne on se, että jos he haluavat sinua tavata, teette sellaista mihin lapsi pääsee mukaan. Yksinkertaista. Jos silti haluavat nähdä vain hoidoissa ja leffoissa niin sittenhän he eivät halua sinua enää nähdä. Kyllä nuo lapsettomat eivät aina tahdo ymmärtää että elämässä joku voisi mennä heidän omien halujensa edelle. Minullakin oli yksi lapseton ystävä ja hänellä aivan kauhea kriisi jos tapaamisiin tulee muutoksia esim lapsen sairastuessa yms. En jaksa hänen itsekeskeisyyttä enää.
Olen sanonut monta kertaa. Juuri tätä asiaa aloitukseni koski. Että miksi lapseton ei halua ymmärtää, vaikka olen monta kertaa suoraan kertonut mikä tilanteeni on.
Tuo kirjoittamasi voi tosiaan olla se syy. Että lapseton ei halua ymmärtää, että joku (esim. lapsi) voi mennä ja menee aina ihmisen omien halujen edelle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sinun keskustella näistä asioista ihan suoraan ystäviesi kanssa eikä kysellä anonyyminä vauvapalstalla? Saattaisit jopa saada oikean vastauksen mietteisiisi etkä vain pelkkää spekulaatiota muilta tuntemattomilta, jotka eivät ystäviesi pään sisään pääse.
Niin, olen tosiaan asiasta jo yrittänyt monta kertaa keskustella asiaan selvyyttä saamatta. Siksi tein tämän aloituksen, että jos joku täällä osaisi keksiä syyn. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi, kun te perheelliset aina painotatte meille lapsettomille, että lapsen saaminen ei ole mistään muusta pois eikä rajoita elämää mitenkään.
No minä en ainakaan sellaista ole puhunut kenellekään, vaan sanonut että elämäni on muuttunut täysin kun sain lapsen. Ap
Hyvä, jos et ole. Itse olen vela ja tällä palstalla hyökkää yleensä heti muutama perheellinen käännyttämään minua, jos mainitsen asiasta. Säännöllisin välein näkee myös aloituksia, joissa haukutaan veloja kun eivät tajua, ettei lapsi ole millään tavalla muusta elämästä pois. Uskoo ken tahtoo.
Täytyy ohistella, mä oon yrittänyt seurata ja löytää näitä vela käännyttäjiä ja lapsettomien haukkujia, mutta en kyl vaan löydä, menee ihan ohi. Enemmin kehutaan ja hehkutetaan miten velkojen elämä on pelkkää teattereissa ja juhlissa käyntiä, niin ihanaa ja leppoisaa. Ja todellakin löytyy massiivisesti miten lapsen saaneita haukutaan itsekkäiksi ja tyhmiksi, valittaviksi ja laiskoiksi (koska äippälomalla kuulemma löhötään vaan sohvalla..) vahinko vankkurit, pallojalkaisiksi ja luoja mitä. Ja lapset on niitä prse hedelmiä...
En siis kiellä, etteikö joku sanoisi sinulle noin, mutta semmoiset tyhmyydet pitäisi vain ohittaa, toisen elämä on hänen valintansa ja sitä ei tulisi halveksia tai vähätellä. Puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vain sano ystävillesi että tilanne on se, että jos he haluavat sinua tavata, teette sellaista mihin lapsi pääsee mukaan. Yksinkertaista. Jos silti haluavat nähdä vain hoidoissa ja leffoissa niin sittenhän he eivät halua sinua enää nähdä. Kyllä nuo lapsettomat eivät aina tahdo ymmärtää että elämässä joku voisi mennä heidän omien halujensa edelle. Minullakin oli yksi lapseton ystävä ja hänellä aivan kauhea kriisi jos tapaamisiin tulee muutoksia esim lapsen sairastuessa yms. En jaksa hänen itsekeskeisyyttä enää.
Ja siinä ei ole mitään itsekästä, että se lapsellinen määrittelee ne ystävyyden rajat?
Nyt kyllä epäilen, että olet valikoinut ystäväsi huonosti. Kyse ei ole siitä, että he ovat lapsettomia, vaan he olisivat missä tahansa tilanteessa keskenkasvuisen kykenemättömiä asettautumaan erilaisessa elämäntilanteessa olevan ihmisen saappaisiin. Itselläni ei ole omien lapsettomien kavereideni kanssa lainkaan samanlaista kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vain sano ystävillesi että tilanne on se, että jos he haluavat sinua tavata, teette sellaista mihin lapsi pääsee mukaan. Yksinkertaista. Jos silti haluavat nähdä vain hoidoissa ja leffoissa niin sittenhän he eivät halua sinua enää nähdä. Kyllä nuo lapsettomat eivät aina tahdo ymmärtää että elämässä joku voisi mennä heidän omien halujensa edelle. Minullakin oli yksi lapseton ystävä ja hänellä aivan kauhea kriisi jos tapaamisiin tulee muutoksia esim lapsen sairastuessa yms. En jaksa hänen itsekeskeisyyttä enää.
Ja siinä ei ole mitään itsekästä, että se lapsellinen määrittelee ne ystävyyden rajat?
No ainakaan minä en koe olevani itsekäs vaan yritän tässä selvitä ja toimia niiden mahdollisuuksien rajoissa, joita minulla juuri nyt on. En minä itsekkyyttäni ole vailla lasta hoitavia mummeja ja kummeja. Se vain on nyt niin, enkä voi siihen vaikuttaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä epäilen, että olet valikoinut ystäväsi huonosti. Kyse ei ole siitä, että he ovat lapsettomia, vaan he olisivat missä tahansa tilanteessa keskenkasvuisen kykenemättömiä asettautumaan erilaisessa elämäntilanteessa olevan ihmisen saappaisiin. Itselläni ei ole omien lapsettomien kavereideni kanssa lainkaan samanlaista kokemusta.
Voi se olla sitten niinkin. Ikävää, jos näin on :( . Ap
Onko sinulla kokemuksellista vertailupohjaa ettei ystäväsi toimisi näin, jos heillä olisi lapsia? Koska minä ainakin koen vastaavaa käytöstä, vaikka ystäväpiirissä on niitä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kokemuksellista vertailupohjaa ettei ystäväsi toimisi näin, jos heillä olisi lapsia? Koska minä ainakin koen vastaavaa käytöstä, vaikka ystäväpiirissä on niitä lapsia.
No ei ole. Itseasiassa muutamalla ystävälläni on kyllä lapsia, mutta he ovat niin kiireisiä sen oman lapsiarkensa kanssa, että eivät juuri koskaan ehdi tavata ketään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vain sano ystävillesi että tilanne on se, että jos he haluavat sinua tavata, teette sellaista mihin lapsi pääsee mukaan. Yksinkertaista. Jos silti haluavat nähdä vain hoidoissa ja leffoissa niin sittenhän he eivät halua sinua enää nähdä. Kyllä nuo lapsettomat eivät aina tahdo ymmärtää että elämässä joku voisi mennä heidän omien halujensa edelle. Minullakin oli yksi lapseton ystävä ja hänellä aivan kauhea kriisi jos tapaamisiin tulee muutoksia esim lapsen sairastuessa yms. En jaksa hänen itsekeskeisyyttä enää.
Ja siinä ei ole mitään itsekästä, että se lapsellinen määrittelee ne ystävyyden rajat?
No ainakaan minä en koe olevani itsekäs vaan yritän tässä selvitä ja toimia niiden mahdollisuuksien rajoissa, joita minulla juuri nyt on. En minä itsekkyyttäni ole vailla lasta hoitavia mummeja ja kummeja. Se vain on nyt niin, enkä voi siihen vaikuttaa. Ap
Miten sinä olet ponnistellut paremman tukiverkoston eteen?
Minullakin on lapsia, mutta ymmärrän kyllä sinunkin ystäviä. Se on huomattava ero tavata ilman lapsia kuin lasten kanssa. Ei se ole sama asia, istua kahvilla kun siinä on taapero joka on menossa. Ethän sinä silloin keskity ystävään ihan täysilla, vaan sinulla on vahdittava siinä vieressä. Se voi olla yksi syy.
Eli jos tapaamiset ovat vaan sinun ja lapsesi ehdoilla, ja ei tehdän semmoisisa asioita kun ystäväsi haluaa, niin eihän sekään ole oikein. Eli perustele, miksi tapaamiset pitää olla sinun ehdoilla, kun että löytäisit kompromissin asiaan. Eli joskus menet leffaan, ja sitten vaikka 5 kertaa kahville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
missä on isä?
Luitko aloitusta? Siinähän sen kerron. Ap
Ihan en usko tuohon, että isällä on JOKA viikonloppu töitä sillä se on jo työaikalain vastaista.
Jollain toisella lapsekkaalla on parempi tilanne kuin sinulla. Joillakin löytyy vaikka kummankin puolen isovanhemmat jotka haluaa hoitaa. Tämmöisessä tilanteessa pääsisit ystäviesi kanssa rientoihin. Tilanteesi on aika ikävä ja ymmärrän kummankin puolen pointin. Itse kuitenkin valitsit näin ja ystävien on parempi tottua asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttu tuo ”eikö joku kaveri voi hoitaa? Ei, en minä, joku muu!”.
Tätä olen ihan todella ihmetellyt eniten. Että miksi ystäväni useita kertoja ehdottavat, että joku kaveri hoitaisi, mutta he eivät itse koskaan halua hoitaa edes tuntia, ei vaikka siitä maksaisin esim. pitsan palkkioksi. Ap
Eli jonkun kaverin pitäisi tulla hoitamaan lasta, että lapsen oma isä saa kaikessa rauhassa olla illat töissä ja saa siitä hyvästä palkankorotuksia ja ylennyksiä. Täytyy sanoa, että olen niin itsekäs että en uhraisi vapaa-aikaani kaverin miehen uran edistämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
missä on isä?
Luitko aloitusta? Siinähän sen kerron. Ap
Ihan en usko tuohon, että isällä on JOKA viikonloppu töitä sillä se on jo työaikalain vastaista.
Ei tietenkään ole, johan minä sen tässä ketjussa olen jo sanonut. Mutta hänen vapaapäivät ei aina osu niihin konsertteihin ym, joihin ystäväni minut haluaisivat ja tietenkin meille on tärkeää viettää aikaa myös perheenä kun mies on kuitenkin paljon töissä. Ap
Minä olin tosi utelias lapsiperheelämän suhteen ja tapasin itse vielä lapsettomana ystäviäni mielellään niin, että heidän lapset olivat paikalla. Ystävä tyrkkäsi minut hoitamaan joitakin kertoja lapsia. En olisi uskaltanut, ellei hän olisi auttanut alkuun. Hän näki myös vaivaa hemmottelemalla minua leipomalla ja laittamalla hyvää ruokaa. Vähäisen lapsivapaan aikansa hän käytti ohjattuun liikuntaharrastukseen, ei minuun.. Ymmärsin tämän täysin. Menetin jotain ja sain jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttu tuo ”eikö joku kaveri voi hoitaa? Ei, en minä, joku muu!”.
Tätä olen ihan todella ihmetellyt eniten. Että miksi ystäväni useita kertoja ehdottavat, että joku kaveri hoitaisi, mutta he eivät itse koskaan halua hoitaa edes tuntia, ei vaikka siitä maksaisin esim. pitsan palkkioksi. Ap
Eli jonkun kaverin pitäisi tulla hoitamaan lasta, että lapsen oma isä saa kaikessa rauhassa olla illat töissä ja saa siitä hyvästä palkankorotuksia ja ylennyksiä. Täytyy sanoa, että olen niin itsekäs että en uhraisi vapaa-aikaani kaverin miehen uran edistämiseen.
Mieheni on matalapalkka-alalla eikä todellakaan saa mitään palkankorotuksia tai ylennyksiä. Tietenkin vuorotyössä tulee ne lisät, mutta peruspalkka on sen verran matala, että lisineenkään se palkka ei verojen jälkeen suuren suuri ole. Enkä minä odota että kukaan kaveri hoitaisi lastani oikeasti. Olen vain periaatteen vuoksi kysynyt siltä kaverilta, joka ehdottaa että "joku kaveri" hoitaisi, että voisitko sinä ystäväni hoitaa. Ihan osin vain siksi, että jos joku kaveri vaatii, että jätän lapsen jonkun toisen kaverin hoitoon, niin haluan tietää voisiko tätä vaativa ystävä itse hoitaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä olin tosi utelias lapsiperheelämän suhteen ja tapasin itse vielä lapsettomana ystäviäni mielellään niin, että heidän lapset olivat paikalla. Ystävä tyrkkäsi minut hoitamaan joitakin kertoja lapsia. En olisi uskaltanut, ellei hän olisi auttanut alkuun. Hän näki myös vaivaa hemmottelemalla minua leipomalla ja laittamalla hyvää ruokaa. Vähäisen lapsivapaan aikansa hän käytti ohjattuun liikuntaharrastukseen, ei minuun.. Ymmärsin tämän täysin. Menetin jotain ja sain jotain.
Kuulostat mukavalta ystävältä :) . Ap
Vierailija kirjoitti:
Jollain toisella lapsekkaalla on parempi tilanne kuin sinulla. Joillakin löytyy vaikka kummankin puolen isovanhemmat jotka haluaa hoitaa. Tämmöisessä tilanteessa pääsisit ystäviesi kanssa rientoihin. Tilanteesi on aika ikävä ja ymmärrän kummankin puolen pointin. Itse kuitenkin valitsit näin ja ystävien on parempi tottua asiaan.
Niin tilanteeni on tosiaan tiukka, enkä oikeastaan haluaisi ystäviltäni muuta kuin että he jotenkin sanoisivat, että ymmärtävät että tilanne on tiukka. Eikä niin, että ärsyyntyvät minulle siitä.
Ap
Pitäisikö sinun keskustella näistä asioista ihan suoraan ystäviesi kanssa eikä kysellä anonyyminä vauvapalstalla? Saattaisit jopa saada oikean vastauksen mietteisiisi etkä vain pelkkää spekulaatiota muilta tuntemattomilta, jotka eivät ystäviesi pään sisään pääse.