Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapseton, miksi et halua ymmärtää ystävääsi, jolla on lapsia?
16.05.2019 |
Kysymys teille lapsettomille. Miksi ette halua ymmärtää sellaista ystäväänne, jolla on lapsia? Vaikka tämä ystävänne selittäisi teille monta kertaa tilanteensa?
Itselläni on 1,5 vuotias tyttö. Ennen lapsen saamista tapasin ystäviäni usein, mutta tämän 1,5 vuoden ajan on ollut aika hiljaista.. Haluaisin tavata ystäviä paljon useammin, mutta ystäväni eivät halua ymmärtää tilannettani. Meillä ei ole mitään ns. tukiverkkoja eli mummeja ja kummeja, jotka hoitaisivat lasta. Siksi joudun ottamaan lapsen mukaani, jos menen jonnekin. Lapsi on kiva lapsi, ja ystäväni kyllä tykkäävät hänestä, mutta eivät halua ymmärtää, että en voi lähteä elokuviin, konserttiin, day spahan viettämään tyttöjen hemmotteluaikaa, risteilylle jne. Koska niihin ei voi ottaa lasta mukaan. Voin hyvin lähteä kahvilaan, ostoksille, kävelylle ym, koska niihin voi ottaa lapsen. Mutta tämä ei tunnu kelpaavan. Saan viikottain ystäviltä vaatimuksia, että jätä lapsi hoitoon ja lähde elokuviin, jumppaan, konserttiin jne. Kun kysyn minne hoitoon, niin vastaus on aina että "no kai teillä joku on". Kerron aina, että ei ole ketään. Siihen ystävät kommentoi aina, että "eikö joku sun kaveri edes voisi hoitaa niin pääsisit meidän kanssa". Eivätkä suostu ymmärtämään, että ei kaverit halua hoitaa toisten lapsia. Kun kysyn joltain (esim. tältä joka ehdottaa että "joku kaveri" hoitaisi), että voisitko sinä hoitaa lastani, jotta pääsisin esim. Minnan kanssa elokuviin, niin vastaus on lähinnä järkyttynyt, että "en ehdi kai joku toinen voi". Miksi kuvittelet, että joku toinen kaveri haluaisi, kun sinäkään et halua?
Minulle on useampi ystävä ärsyyntynyt tästä, että en voi jättää lasta sinne "jonnekin" hoitoon tai että "joku kaveri" muka ei voi hoitaa (vaikka itsekään ei suostu hoitamaan). Yksi ystävä suuttui, kun en päässyt hänen syntymäpäivänä hänen kaveriksi day spahan. Mieheni on alalla, jossa työskennellään iltaisin ja viikonloppuisin, hän voisi olla lapsen kanssa arkisin päivällä tietenkin, mutta silloin ystäväni ovat itse töissä. Lapsenhoitajan palkkaaminen maksaa viisikymppiä, jos haluan käydä elokuvissa (koska matkoihinkin menee aikaa) eikä hoitovapaalla ole rahaa laittaa melkein satasta (matkat kotoa elokuviin, elokuvalippu, ehkä kahvilla käynti) yhden elokuvan takia.
Miksi ette halua ymmärtää tätä tilannetta vaan suututte? Miksi kysytte minulta viikoittain, että etkö voi laittaa lasta jonnekin hoitoon, vaikka olen selittänyt lukuisia kertoja, että ei ole sitä jonnekin?
Kommentit (156)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ihmettele että ystävät suuttuvat, jos ensin Irma kysyy sinua kahville, ja sitten sinä kysyt Irmalta takaisin, että voisiko hän hoitaa lastasi, jotta pääset Minnan kanssa kahville? Vähän tökerösti kysytty.
Olisit tyytyväinen että ystäväsi vielä haluavat viettää aikaa kanssasi ja kysyvät sinua mukaan, sinä se olet lapsen hankkinut eivätkä he. He viettävät normaalia lapsetonta elämää, deal with it.
Ensi kerralla tökerön vastauksen sijaan kiitä heitä kauniisti että mukava kun kysyit, mutta valitettavasti en pääse ilman lasta. Jos he eivät halua tavata sinua lapsen kanssa, niin se on. Itse päätit lapsen hankkia.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ihmettele että ystävät suuttuvat, jos ensin Irma kysyy sinua kahville, ja sitten sinä kysyt Irmalta takaisin, että voisiko hän hoitaa lastasi, jotta pääset Minnan kanssa kahville? Vähän tökerösti kysytty.
Olisit tyytyväinen että ystäväsi vielä haluavat viettää aikaa kanssasi ja kysyvät sinua mukaan, sinä se olet lapsen hankkinut eivätkä he. He viettävät normaalia lapsetonta elämää, deal with it.
Ensi kerralla tökerön vastauksen sijaan kiitä heitä kauniisti että mukava kun kysyit, mutta valitettavasti en pääse ilman lasta. Jos he eivät halua tavata sinua lapsen kanssa, niin se on. Itse päätit lapsen hankkia.
Taisit haluta tahallasi ymmärtää kirjoitukseni ihan väärin. En minä tietenkään tuollaisella tavalla ole toiminut, mutta sen varmasti oikeasti ymmärsitkin, kunhan tykkäät provosoida. Ap
Ei kyse ole välttämättä ymmärtämättömyydestä vaan ärsyyntymisestä, koska kanssasi ei voi enää tehdä mitään. Siis sellaista, johon ei oteta lasta mukaan. Miehelläsi on kuitenkin vapaapäiviäkin, joten ei hän ole joka ainoa ilta töissä. On aivan mahdollista, että ystäväsi uskovat sinun olevan vain haluton viettämään aikaasi heidän kanssaan sellaisina iltoina, kun miehesi on kotona. Tietenkään konsertit yms ei aina osu juuri miehesi vapaapäiville, mutta oikeasti voisit ihan hyvin lähteä edes joskus niinä iltoina vaikka leffaan tai ihan mihin tahansa. Perustelet ystävillesi asiaa tukiverkostojen puutteella, vaikka tosiasiassa sulla on joka viikko vähintään yksi ilta, jolloin voisit tavata ystäviäsi ilman lastasikin. Tämä on todennäköisesti se, mitä ystäväsi eivät ymmärrä. Kuten ketjussa on aiemmin jo sulle sanottu, ehdota itse ystävillesi jotain yhteistä tekemistä sellaisina päivinä/iltoina, kun miehesi on kotona. Ei tarvitse hypätä joka viikko, mutta edes kerran kuukaudessa. Jos miehen vapaapäivä on vaikkapa tiistai, ehdota, että menet ystäväsi kanssa tämän päästyä töistä ensin vähän shoppailemaan ja sen jälkeen ravintolaan syömään tai leffaan.
Niin onko se lapsi (ja kasvatus) sitä ttä tämän voi jättää kuin koiranpennun päiväksi ulvomaan ja raapimaan mitä irti saa; js uun tähän puututaan levittää pihapiirissä mielenvikaisesta ja skitsofreenisesta käytöshäiriöihin puuttujasta. tuleeko kun tarpeeksi kovasti vislaa kun on jätetty pihoille meluamaan ja karjumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi olla ystävä tuommosen kanssa joka on vankina omassa kodissa.
Kohta käy niin ettei sulla ole enää yhtään ystävää kun aina vastaat kieltävästi. Ei kukaan jaksa tuommosta kovin kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ihmettele että ystävät suuttuvat, jos ensin Irma kysyy sinua kahville, ja sitten sinä kysyt Irmalta takaisin, että voisiko hän hoitaa lastasi, jotta pääset Minnan kanssa kahville? Vähän tökerösti kysytty.
Olisit tyytyväinen että ystäväsi vielä haluavat viettää aikaa kanssasi ja kysyvät sinua mukaan, sinä se olet lapsen hankkinut eivätkä he. He viettävät normaalia lapsetonta elämää, deal with it.
Ensi kerralla tökerön vastauksen sijaan kiitä heitä kauniisti että mukava kun kysyit, mutta valitettavasti en pääse ilman lasta. Jos he eivät halua tavata sinua lapsen kanssa, niin se on. Itse päätit lapsen hankkia.
Älä nyt viitsi. Minä olen törmännyt ihan samaan ilmiöön kuin ap, eli jotkut lapsettomat ystävät oikein vaativat ja valittavat, että miksi Joku Kaveri ei voisi toimia ilmaisena lapsenvahtina, että voisin lähteä rientoihin. Tällaisessa tilantessa on mielestäni oikein sopivaa kysyä, koska tämä vaatija itse haluaisi toimia ilmaisena lapsenvahtina. Eivät he ikinä halua. Homman hoitaja olisi aina se myyttinen Joku Muu. Ja sitten kun Joku Muu ei sitä tee, niin mökötetään.
Blaah ja blaah. "Mitäs hommasit lapsia" on jo kulunut syytös. Urputtavat velat hyökkäilee VAUVA-palstalla lapsiperheiden kimppuun. Kyllä on elämässä sisältöä.
Kuulostaa siltä, ap, että kaverisi yrittävät painostaa sinua muuttamaan tilannettasi. Lisäksi heidän mentaliteettinsa on varmaan sama kuin mainitsemieni urputtavien velojen: kiusanteko. Haluavat oikein hieroa tilanteen naamaasi kurjistaakseen oloasi.
Etsi ystäviä toisista äideistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan ymmärtää. Kuuntelisin mielelläni juttuja lapsista ja kyselen kuulumisia, pidän lapsista. Maku on mennyt siinä vaiheessa kun olen rivien välistä kuullut vähättelyä tai "sitten kun sulla on itselläsi lapsia niin ymmärrät".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vain sano ystävillesi että tilanne on se, että jos he haluavat sinua tavata, teette sellaista mihin lapsi pääsee mukaan. Yksinkertaista. Jos silti haluavat nähdä vain hoidoissa ja leffoissa niin sittenhän he eivät halua sinua enää nähdä. Kyllä nuo lapsettomat eivät aina tahdo ymmärtää että elämässä joku voisi mennä heidän omien halujensa edelle. Minullakin oli yksi lapseton ystävä ja hänellä aivan kauhea kriisi jos tapaamisiin tulee muutoksia esim lapsen sairastuessa yms. En jaksa hänen itsekeskeisyyttä enää.
Ja siinä ei ole mitään itsekästä, että se lapsellinen määrittelee ne ystävyyden rajat?
No ainakaan minä en koe olevani itsekäs vaan yritän tässä selvitä ja toimia niiden mahdollisuuksien rajoissa, joita minulla juuri nyt on. En minä itsekkyyttäni ole vailla lasta hoitavia mummeja ja kummeja. Se vain on nyt niin, enkä voi siihen vaikuttaa. Ap
Miten sinä olet ponnistellut paremman tukiverkoston eteen?
En kerro omaa tarinaani, että aloittajan pitäisi kavereiden takia lähteä kehittämään sitä omaa tukiverkostoaan vaan kerron tämän lapsen takia. Sillä meidän lapsen elämään tuli aivan ihana varamummo ongelman kautta, johon törmäsin pienen paikkakuntamme perhekerhossa. Useampi puhui juuri tästä kuinka sitä tukiverkostoa ei juurikaan ole ja yhdessä lähdettiin sitä miettimään seurakunnan kanssa. Siinä sitten yhdityi yksinäisiä "vanhuksia" ja lapsiperheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei todellakaan vastaa näihin jossa kysytään miksi se lapsi oikeasti pitää olla mukana, hän perustelee, että haluaa viettää perheen kanssa aikaa. Ei tule ilmi oletko töissä vielä, mutta jos olet hoitovapaalla niin perheenkeskeistä aikaa luulisi löytyvän. Ja, kyllä luulisi, että edes kerran kuussa olisi mahdollista tavata ilman lasta. Tähän Ap ei ota kantaa ollenkaan, eli ilmeisesti Ap on sitä mieltä, että ei voi tavata/tehdä mitään ilman lasta ja sen tulisi kaikki hyväksyä.
tai sitten asiat on toisin päin ja ei kehtaa sanoa, mies ei suostu jäämään lapsen kanssa yksin.
Olet varmasti ap lasta hankkiessasi tiennyt että teillä ei ole tukiverkkoa ja silti päätynyt siihen, että haluatte lapsen. Nyt on sitten hyväksyttävä, että sen vuoksi jäät pois monista ystäväporukan jutuista. Lapsettomien ystävien ei tarvitse muuttaa tapaamisia yhden henkilön vuoksi. He saavat käydä konserteissa, jumpissa, leffassa, laivalla eikä sinulla ole siihen nokankoputtamista.. Menet mukaan vain niillä kerroilla kun voit ottaa sen lapsen mukaan ja ymmärrät myös sen aikuiset haluavat kahvitella ja käydä lenkillä myös keskenään, ei niin että yksi ottaa lapsen mukaan. Miksi muuten lapsen isä ei hoida omaa lastaa niin että sinä pääset leffaan. Kummallista. Minusta tässä nyt se joka ei ymmärrä tilannetta on ap itse. Ja en siis itse ole lapseton, vaan kahden lapsen äiti jonka lapsella on myös isä (eli pääsen leffaan, jumppaan, laivalle yms.) ja tukiverkko kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
missä on isä?
Luitko aloitusta? Siinähän sen kerron. Ap
Ihan en usko tuohon, että isällä on JOKA viikonloppu töitä sillä se on jo työaikalain vastaista.
Ei tietenkään ole, johan minä sen tässä ketjussa olen jo sanonut. Mutta hänen vapaapäivät ei aina osu niihin konsertteihin ym, joihin ystäväni minut haluaisivat ja tietenkin meille on tärkeää viettää aikaa myös perheenä kun mies on kuitenkin paljon töissä. Ap
Leffat, rentoutushoidot, yms ei taida olla sidottuna tiettyyn aikaan? Onko sinulla itselläsi mitään halua joustaa niiden ystävien eteen? Kahden lapsen vanhempana minulla on vaan niin vahva usko siihen, että nämä asiat on ihan järjestettävissä, jos sitä aitoa tahtoa on. Mutta sinulta nyt vaan tulee tuota muttaa, että vika on vain muissa. Pitää kuitenkin muistaa, että ne ihmisuhteet on kahden kauppaa. Sillä tuskin ne ystävät silkkaa pahuttaan tuskailee asian kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Blaah ja blaah. "Mitäs hommasit lapsia" on jo kulunut syytös. Urputtavat velat hyökkäilee VAUVA-palstalla lapsiperheiden kimppuun. Kyllä on elämässä sisältöä.
Kuulostaa siltä, ap, että kaverisi yrittävät painostaa sinua muuttamaan tilannettasi. Lisäksi heidän mentaliteettinsa on varmaan sama kuin mainitsemieni urputtavien velojen: kiusanteko. Haluavat oikein hieroa tilanteen naamaasi kurjistaakseen oloasi.
Etsi ystäviä toisista äideistä.
Ja ajoissa sillä kohta saat huomata, että olet ihan yksin ja seinät kaatuu itselläsikin päälle, kun elät vain sen lapsen kautta.
Toisaalta, ei nämä ”joustamattomat” aina ole lapsettomia. Kaverillani on jo isot, kouluikäiset lapset. Hän haluaisi minut mukaan uimaharrastukseen. Sopii minulle! Mutta kun sitä minun pientä lasta ei voi jättää yksin kotiin, ja jos sen ottaa mukaan niin ei voi itse oikein uida, niin en pääse arkisin ennen kuin mies on kotona (18.30->). Se on kaverille liian myöhään, hän haluaisi käydä siinä 15-17 maissa, jolloin minä olen joko töissä tai kaksin lapsen kanssa. Ehdotin aikaista aamua ennen töitä, mutta hänen työnsä alkaa liian aikaisin eikä hän ehdi. Viikonloppuna minulle sopisivat aamut, hänelle iltapäivät.
Nyt voisimme kumpikin kiukutella että toinen on joustamaton, eikä halua nähdä. Mutta päädyyttiinkin nyt siihen, että nähdään muissa merkeissä tällä havaa. Lapset kasvavat, työtilanteet muuttuvat. Jossain vaiheessa meidän aikataulumme ja tarpeemme sopivat paremmin yhteen, ja voimme taas harrastaa yhdessä.
Kuten joku jo kirjoitti, löytyneekö syy enemmän siitä että miehesi ei halua hoitaa lapsia yksin. Vai että et vain oikeasti halua lähteä "kotipesästä" silloin kun olisi mahdollisuus ts. mies kotona. Ehkä sinulla on vielä menossa se vaihe, kun haluaa olla vain yhdessä perheen kanssa, ilman että edes kaipaa muuta. On paljon pariskuntia, jotka ovat sopineet että mies viettää aikaa lasten kanssa töiden jälkeen/vapaapäivänään, jolloin äiti saa omaa aikaa. Ehkä ystäviesi on tämän vuoksi vaikea ymmärtää, miksi se ei teidän kohdalla ikinä onnistu.
Onko miehelläsi mahdollisuutta vaikuttaa työvuoroihin, esim. vaihtaa niitä, miten helppoa vuorojen vaihtaminen on? Miten pitkälle on tiedossa miehesi työvuorot? Kuinka monta vapaata päivää hänellä on viikossa tai kuukaudessa?
Olitko siis kotona lapsen kanssa vai myös töissä? Voisitteko pitkäjänteisesti ystäviesi kanssa sopia näkemisestä, eli esim. kuukauden päähän? Olisiko mahdoton ajatus että esim. kerran puolessa vuodessa ottaisitte lapsenvahdin?
Ymmärrän molempia puolia tässä asiassa, sinun on hankala saada hoitoapua ja kaverit haluaisivat nähdä sinua joskus ilman lastakin
No montako kertaa ap on kysynyt kavereiltaan, että mentäisikö leffaan ensi viikon tiistaina kun Matilla on vapaata ja voi hoitaa lasta? Kyllä, konsertit ovat sidottuja päivään, mutta elokuvat, kahvittelu, hoitolat, syöminen pyörivät päivästä riippumatta. Jos kavereilla on päivällä mahdollisuus tavata ja Matti on illat töissä niin voisiko Matti päivällä katsoa sitä omaa lastaan niin että ap pääsisi kahville tai lounaalle ystävän kanssa? Koska en nyt näe yhtään ainoaa vastausta ap:lta, jossa näin olisi toimittu.
Alue: Aihe vapaa
Sanoisin, että nykyään kukaan ei halua ymmärtää sellaista ihmistä, jolla on jotenkin hankala tai ikävä tilanne. Koska jos osoittaisi jotenkin ymmärtävänsä häntä, niin siinähän voisi joutua sitten itse vaikka auttamaan. Ja tämähän ei enää ihmisiä kiinnosta, koska oma napa lähinnä.