Lue keskustelun säännöt.
Täysin rehellisesti, te jotka olette asuneet ulkomailla niin oliko henkinen olo parempi?
13.05.2019 |
Kyselen täällä että te jotka olette asuneet ulkomailla, oletteko/olitteko huomanneet olossa jotain muutoksia?
Juttelin toissapäivänä ystävän kanssa joka just tuli ulkomailta ja hän huomasi että heti alkoi taas muuttua alakuuloiseksi ja masentuneeksi, oli kuulemma kulttuurishokki palata takaisin, (hän oli siis 3kk poissa Suomesta), hän selkeästi huomasi että ilmapiiri täällä meillä jotenkin sairastuttaa eikä olo kohene.
Mitä mieltä te muut olette? Eli te jotka olette ihan arkea elänyt muualla.
Kommentit (172)
Kai se riippuu vähän missä ulkomailla asuu. Mä olen asunut ulkomailla parissakin eri maassa. Kyllä silti Suomessa voin rentoutua ihan eri tavalla kuin noissa maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja Suomessa on kutakuinkin kaikki - myös ilmasto ja ruoka - parempaa kuin muualla. :)
Miten ulkona sitä voikaan ihminen olla, voi apua!
Ilmasto ja ruoka nimenomaan ovat Suomessa täysin perseestä.
Verotus, holhous, kyttäysmentaliteetti jne ihan seuraavina perässä.
Mitäs kummaa sinä oikein ällistelet? Suomessa on neljä hienoa vuodenaikaa. Minä pidän erityisesti syksystä. Sade on ympäri vuoden ihanaa. Ainoa sää, josta en pidä, on helle.
Pidän eksoottisesta ruoasta ja siedän tulisuutta hyvin, mutta lempiruokiani saa Suomesta. En puhu mistään kanttiinipöperöstä vaan hyvin yksinkertaisesta ruoasta, jota voi tehdä pääasiassa kotimaisista raaka-aineista. Mansikat Suonenjoelta ja perunat naapuripellosta ovat parasta.
Tällaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei varsinkaan tässä ilmastossa voitaisi pitää pystyssä pienillä verotuloilla. Epäkohtiakin on, mutta niitä sentään yritetään muuttaa. En ihan tiedä, mihin viittaat holhouksella, mutta jos pidät holhouksena esimerkiksi lakeja ja liikennesääntöjä, voit vaikka mietiskellä seuraavaa: Suomessa on niin turvallista ja rauhallista juuri sen vuoksi, että lait ja säännöt ovat olemassa ja suurin osa kansasta noudattaa niitä ihan vanhasta tottumuksesta. Mikä mahtaa olla se kyttäysmentaliteetti, jota sinä niin vieroksut? Minä olen elänyt monellakin tavalla normeista valtavirrasta poikkeavasti, mutta en ole koskaan tuntenut itseäni kytätyksi. Vaivaakohan sinua semmoinen "mitä muut minusta ajattelevat" -oireyhtymä?
Mikä pitää sinut Suomessa? Vastaukseksi en kelpuuta sitä, että aiot häipyä heti tilaisuuden tullen, koskapa jokin on pitänyt sinut täällä tähän asti. Jos taas olet jo pysyvästi ulkomailla, miksi vaivaudut suomalaiselle keskustelupalstalle kitisemään Suomen oloista? Eikö siellä paratiisissa ole kivaa, jos siitä ei saa kertoa muille? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Suomessa oli omalla kohdallani paljon enemmän näköalattomuutta. Julkinen keskustelu paljon mustavalkoisempaa ja tuomitsevampaa. Usein oli vain yksi totuus ja vain yksi hyväksytty keino tehdä asiat sen hetken trendin mukaan "oikein".
Käyn ylläpitämässä kielitaitoani parilla foorumilla ja lehtiä netistä lueskellen. Sama meno tuntuu jatkuvan.
Samaa mieltä.
Olen palannut Suomeen takaisin 2 kertaa asuttuani ulkomailla. Kolmatta kertaa ei varmaankaan tule. Nyt olen asunut jo parikymmentä vuotta ulkomailla ja ”ahdistun” jo viikon lomalla Suomessa.Samalla tavalla pidän kielitaitoani yllä netin foorumeilla, mutta kun joskus erehdyn itse kirjoittamaan elämästäni ulkomailla, saan lähestulkoon aina kommentteja, jotka väittävät minun valehtelevan, koska ”ei olisi mitään tarvetta kirjoitella tällaisilla palstoilla, jos tuo olisi totta”. Tämä on varmaan yksi syy siihen, että Suomi-lomat ahdistavat, kun ihmisillä on niin ahtaat ja pienet ympyrät, että kaikki muu tuntuu täysin uskomattomalta, ollaan juututtu siihen koti-työpaikka-kauppa-kolmioon ja tehdään ehkä yksi charterlomamatka vuodessa. Ja kaikki muu on sitten valetta, jos joku elää toisin.
En kyseenalaista kokemuksiasi, mutta sinun ympyräsi Suomessa kuulostavat minustakin ahdistavan pieniltä ja jämähtäneiltä. Se ei todellakaan ole noin kaikilla Suomessa asuvilla.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen matkustellut paljon ja asunut kahdesti ulkomailla. Viihdyin oikein hyvin eurooppalaisessa suurkaupungissa ja kohtalaisen hyvin ulkomaalaisten yhteisössä, jonka kieli on toinen äidinkieleni, mutta Suomeen palaaminen oli kummallakin kerralla paluu kotiin. Jo lentokentän ovella tunsi keuhkoissaan ja kasvoillaan viileän, raikkaan ilman ja sai hypätä taksiin, sanoa osoitteen ja katsella rauhassa tuttuja maisemia. Suomessa on tyyntä ja turvallista.
Suomesta ja suomalaisista marisevat suomalaiset ovat rasittavia. He eivät millään tunnu tajuavan sitä, että he ovat ulkomailla turisteja ja vieraita, ja totta kai heihin suhtaudutaan eri tavalla kuin omiin. Ulkomaille matkustetaan etsimään seikkailua ja maiden mukavia puolia, joten asenne on jo valmiiksi positiivinen. Ja kun ei sinne jäädä loppuiäksi, ei tarvitse edes nähdä niitä varjopuolia. Ulkomaalaisen kävijän on yhtä helppo löytää Suomesta kavereita kuin suomalaisen ulkomailta. Se Suomeen palaavan ankea olo ja asenteiden ihmettely johtuu siitä, että täällä kotona olo ei ole yhtä erikoinen kuin ulkomaanreissuilla, ja töissäkin pitää käydä - toisin kuin lomalla. Ulkomaankomennuksetkin ovat mahtavia, kunnes niihin kyllästyy.
Minä olen käynyt ulkomailla viimeksi viitisentoista vuotta sitten. On olemassa maita, joissa en ole käynyt, mutta minulla ei ole mielenkiintoa lähteä katsomaan niitä. Olen nähnyt jo riittävästi, ja Suomessa on kutakuinkin kaikki - myös ilmasto ja ruoka - parempaa kuin muualla. :)
Juuri noin ajattelen itsekin .
Matkustelen tosin monta kertaa vuodessa,. Toisaalta siksi koenkin tuon rauhoittavan kotiinpaluun usein:)
Hyvin yksinkertainen selitys:
Suomi = vanha tuttu arkikoti = tylsää...
Muut maat = uusia ja erilaisia ja jänniä = kivaa!
Tämä ei silti tarkoita sitä, että Suomi olisi jotenkin huonompi. Te ulkomaille haikailijat vain kaipaatte jotain uutta, seikkailua. Eikä siinä mitään, menkää seikkailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa järkytti Saksan jälkeen se, että tuntui, että olin jotenkin holhouksen alaisena. En voi ymmärtää, että ihmiset ovat valmiita "luovuttamaan elämänsä asiat valtiolle".
Toinen mikä tuntui ahdistavalta, oli se, että monet suomalaiset olivat niin häkellyttävän tietämättömiä muiden maiden asioista. Hoetaan jotain noloa matraa maailman onnellisimmista ihmisistä ja parhaasta terveydenhuollosta. Sanomattakin selvää, että en asu enää Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3kk ei tosin ole paljoa mitään, kuulostaa lähinnä ensi-ihastukselta. Parin vuoden jälkeen uudessa maassa voi alkaa tuntua suomikin hyvin houkuttelevalta.
Totta, tuohan ei ole kuin hieman tavallista pidempi lomareissu. Totta kai se tuntuu kivalta.
Kyllä kaksi vuotta vähintään pitäisi olla, ennen kuin voi asumiseksi sanoa. Siinä alkaa arki ja totuus paljastua.
Niinhän se on parisuhteissakin, sen pari vuotta jaksaa pinnistellä ja esittää parempaa kuin onkaan, mutta sitten viimeistään nähdään se suhteen todellinen luonne, että onko meistä miksikään.
Parikymmentä vuotta ulkomailla asuneena, itsestäni on ihan kiva mennä lomalle Suomeen, mutta monesti on ollut kova koti-ikävä jo vähänajan kuluttua takaisin tänne ulkomaille, siellä Suomessa. Varsinkin jos olen mennyt syksyllä käymään Suomeen. En tiedä edes kaikkea mikä Suomessa mättää vilpoisten kelien lisäksi. Koska se tuntuu, että aina oltava tuulen tai/sekä sateen pitävät vaatteet päällä siellä käydessäni.
Ehkä ostovoiman puute? Kaikki tuntuu suhta kalliilta ja rahastukselta moneen muuhun maahan verratuna. Varsinkin ravintolat.
Myös sellainen itsekkyys ehkä? Tuossa pari päivää sitten jossain ylen jutussa, eräs nainen kertoi kuinka yritti päästä kierreovista rattaiden kanssa sisään ja vaksi vain ”ihaili” vierestä katsoen, että pääseekö vai ei, mutta evättäkään ei tehnyt auttaakseen. Tämä asenne on niin tyypillistä Suomessa, töllötetään vaan vieressä, kun muut kamppailevat vieressä, mutta apua ei oma-aloitteisesti anneta lähes koskaan. Eikä monesti edes pyytäessä. Vaikka kyseessä olisi ihan pikkujuttu.
Eikä varsinkaan jos olet lasten kanssa liikkeellä. Täällä oikein kehutaan kuinka pärjätään itse, eikä todellakin odotetaan tai ”haluta” sitä apua muilta. Tai siis, ei haluat, että muutkaan haluavat, sitä apua.
”Mitäs teit lapsia, jos et itse ja yksin kykene heidän kanssaan kaikkeen ” on lause, joka tulee vain suomalaisten suusta.
Toinen on tämä lasu-ilmapiiri, joka tekee, että kaikessa mietin mikä Suomessa voisi aiheuttaa lasun. Joten hemmottelun lapseni aina lomilla etteivät he vain huutaisi tai käyttäytyisi huonosti koskaan tai ettei minun tarvitse edes joutua korottamaan ääntäni heidän kanssaan liikkuessa. Ravintolaan en menisi Suomessa koskaan heidän kanssaan vaikka he ihan tottuneita kävijöitä ovatkin täällä ulkomailla.
Samoin ajattelen ja toivon etten joutuisi koskaan lääkäriin Suomessa. Ne harvat kerrat kun olen terveydenhuollon kanssa ollut tekemisissä kohtelu on ollut sekä tylyä ja lääkäri tuntuu puuttuvan aivan kokonaan. Sairaalat tuntuvat olevan ihan hoitajien käsissä, sillä aikaa kun lääkärit taitavat nukkua? Jos sinne ylipäätään huolitaan saapumaan. Tämä korkea sairaanhoito on yhtä suuri myytti kuin, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Ehkä, jos vertauskohteeksi otetaan kehitysmaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa järkytti Saksan jälkeen se, että tuntui, että olin jotenkin holhouksen alaisena. En voi ymmärtää, että ihmiset ovat valmiita "luovuttamaan elämänsä asiat valtiolle".
Toinen mikä tuntui ahdistavalta, oli se, että monet suomalaiset olivat niin häkellyttävän tietämättömiä muiden maiden asioista. Hoetaan jotain noloa matraa maailman onnellisimmista ihmisistä ja parhaasta terveydenhuollosta. Sanomattakin selvää, että en asu enää Suomessa.
Suomalaisten tietämys maailman asioista on kyllä huomattavasti korkeammalla tasolla kuin monissa isommissa maissa, joissa ollaan itseriittoisia ja tuijotetaan omaan napaan, vrt Saksa, Iso-Britannia, Italia, Espanja, USA, Venäjä, Kiina...
Kokonaisuutena Pohjoismaat (muutoksistaan huolimatta) ovat kyllä ainutlaatuinen keidas eriarvoisessa ja epätasa-arvoisessa maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin yksinkertainen selitys:
Suomi = vanha tuttu arkikoti = tylsää...
Muut maat = uusia ja erilaisia ja jänniä = kivaa!
Tämä ei silti tarkoita sitä, että Suomi olisi jotenkin huonompi. Te ulkomaille haikailijat vain kaipaatte jotain uutta, seikkailua. Eikä siinä mitään, menkää seikkailemaan.
Kirjoitat näin, koska et tiedä paremmasta tai sinulla on kokemusta jostain vielä huonommasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut mitään aapeen kuvaamaa, vaikka olen asunut monessa maassa moneen otteeseen. Minä voin hyvin tai huonosti omien resurssieni mukaan, mikä tahansa ympäristö antaa mahdollisuuden kumpaankin vaihtoehtoon.
Mutta sen olen huomannut, että muutaman kuukauden oleilu missä vain uudessa ympäristössä tietysti piristää, ihan vaan siksi, että rutiinit muuttuvat toisenlaisiksi, vanhat duunit ja vanhat häiriötekijät jäävät pois. Uudesta ympäristössä ihmisetkin ovat vielä vieraskoreita. Uusia rutiineita ja häiriötekijöitä kertyy aikanaan, ja ihmiset paljastavat vieraskoreuden ja käytöstapojen peittämät intiimiminänsä aikanaan, mutta vaikka sen tietäisi, elämästä putoaa hetkeksi pois kaikki vanha painolasti.
3 kk ulkomailla ei ole mitään ulkomailla asumista. Jos on visiitillä ulkomailla, ei mikään todellisuus siellä iske vasten kasvoja, tai jos iskeekin, se ei kosketa juurikaan, koska on kuitenkin lähdössä pois. Olen asunut ulkomailla, eikä se ole mikään onnelliseksi tekevä asia. Ei Suomi ole huono maa asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymmentä vuotta ulkomailla asuneena, itsestäni on ihan kiva mennä lomalle Suomeen, mutta monesti on ollut kova koti-ikävä jo vähänajan kuluttua takaisin tänne ulkomaille, siellä Suomessa. Varsinkin jos olen mennyt syksyllä käymään Suomeen. En tiedä edes kaikkea mikä Suomessa mättää vilpoisten kelien lisäksi. Koska se tuntuu, että aina oltava tuulen tai/sekä sateen pitävät vaatteet päällä siellä käydessäni.
Ehkä ostovoiman puute? Kaikki tuntuu suhta kalliilta ja rahastukselta moneen muuhun maahan verratuna. Varsinkin ravintolat.
Myös sellainen itsekkyys ehkä? Tuossa pari päivää sitten jossain ylen jutussa, eräs nainen kertoi kuinka yritti päästä kierreovista rattaiden kanssa sisään ja vaksi vain ”ihaili” vierestä katsoen, että pääseekö vai ei, mutta evättäkään ei tehnyt auttaakseen. Tämä asenne on niin tyypillistä Suomessa, töllötetään vaan vieressä, kun muut kamppailevat vieressä, mutta apua ei oma-aloitteisesti anneta lähes koskaan. Eikä monesti edes pyytäessä. Vaikka kyseessä olisi ihan pikkujuttu.
Eikä varsinkaan jos olet lasten kanssa liikkeellä. Täällä oikein kehutaan kuinka pärjätään itse, eikä todellakin odotetaan tai ”haluta” sitä apua muilta. Tai siis, ei haluat, että muutkaan haluavat, sitä apua.
”Mitäs teit lapsia, jos et itse ja yksin kykene heidän kanssaan kaikkeen ” on lause, joka tulee vain suomalaisten suusta.
Toinen on tämä lasu-ilmapiiri, joka tekee, että kaikessa mietin mikä Suomessa voisi aiheuttaa lasun. Joten hemmottelun lapseni aina lomilla etteivät he vain huutaisi tai käyttäytyisi huonosti koskaan tai ettei minun tarvitse edes joutua korottamaan ääntäni heidän kanssaan liikkuessa. Ravintolaan en menisi Suomessa koskaan heidän kanssaan vaikka he ihan tottuneita kävijöitä ovatkin täällä ulkomailla.
Samoin ajattelen ja toivon etten joutuisi koskaan lääkäriin Suomessa. Ne harvat kerrat kun olen terveydenhuollon kanssa ollut tekemisissä kohtelu on ollut sekä tylyä ja lääkäri tuntuu puuttuvan aivan kokonaan. Sairaalat tuntuvat olevan ihan hoitajien käsissä, sillä aikaa kun lääkärit taitavat nukkua? Jos sinne ylipäätään huolitaan saapumaan. Tämä korkea sairaanhoito on yhtä suuri myytti kuin, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Ehkä, jos vertauskohteeksi otetaan kehitysmaat?[/quote]
Missä maassa asut nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Suomessa oli omalla kohdallani paljon enemmän näköalattomuutta. Julkinen keskustelu paljon mustavalkoisempaa ja tuomitsevampaa. Usein oli vain yksi totuus ja vain yksi hyväksytty keino tehdä asiat sen hetken trendin mukaan "oikein".
Käyn ylläpitämässä kielitaitoani parilla foorumilla ja lehtiä netistä lueskellen. Sama meno tuntuu jatkuvan.
Samaa mieltä.
Olen palannut Suomeen takaisin 2 kertaa asuttuani ulkomailla. Kolmatta kertaa ei varmaankaan tule. Nyt olen asunut jo parikymmentä vuotta ulkomailla ja ”ahdistun” jo viikon lomalla Suomessa.Samalla tavalla pidän kielitaitoani yllä netin foorumeilla, mutta kun joskus erehdyn itse kirjoittamaan elämästäni ulkomailla, saan lähestulkoon aina kommentteja, jotka väittävät minun valehtelevan, koska ”ei olisi mitään tarvetta kirjoitella tällaisilla palstoilla, jos tuo olisi totta”. Tämä on varmaan yksi syy siihen, että Suomi-lomat ahdistavat, kun ihmisillä on niin ahtaat ja pienet ympyrät, että kaikki muu tuntuu täysin uskomattomalta, ollaan juututtu siihen koti-työpaikka-kauppa-kolmioon ja tehdään ehkä yksi charterlomamatka vuodessa. Ja kaikki muu on sitten valetta, jos joku elää toisin.
En kyseenalaista kokemuksiasi, mutta sinun ympyräsi Suomessa kuulostavat minustakin ahdistavan pieniltä ja jämähtäneiltä. Se ei todellakaan ole noin kaikilla Suomessa asuvilla.
Sehän minua hämmästyttääkin, kun kyseessä on kuitenkin laaja ystäväpiiri, pääkaupunkiseutu ja ko. ihmiset hyvissä ammateissa ja vastuullisissa työpaikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja Suomessa on kutakuinkin kaikki - myös ilmasto ja ruoka - parempaa kuin muualla. :)
Miten ulkona sitä voikaan ihminen olla, voi apua!
Ilmasto ja ruoka nimenomaan ovat Suomessa täysin perseestä.
Verotus, holhous, kyttäysmentaliteetti jne ihan seuraavina perässä.
Mitäs kummaa sinä oikein ällistelet? Suomessa on neljä hienoa vuodenaikaa. Minä pidän erityisesti syksystä. Sade on ympäri vuoden ihanaa. Ainoa sää, josta en pidä, on helle.
Pidän eksoottisesta ruoasta ja siedän tulisuutta hyvin, mutta lempiruokiani saa Suomesta. En puhu mistään kanttiinipöperöstä vaan hyvin yksinkertaisesta ruoasta, jota voi tehdä pääasiassa kotimaisista raaka-aineista. Mansikat Suonenjoelta ja perunat naapuripellosta ovat parasta.
Tällaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei varsinkaan tässä ilmastossa voitaisi pitää pystyssä pienillä verotuloilla. Epäkohtiakin on, mutta niitä sentään yritetään muuttaa. En ihan tiedä, mihin viittaat holhouksella, mutta jos pidät holhouksena esimerkiksi lakeja ja liikennesääntöjä, voit vaikka mietiskellä seuraavaa: Suomessa on niin turvallista ja rauhallista juuri sen vuoksi, että lait ja säännöt ovat olemassa ja suurin osa kansasta noudattaa niitä ihan vanhasta tottumuksesta. Mikä mahtaa olla se kyttäysmentaliteetti, jota sinä niin vieroksut? Minä olen elänyt monellakin tavalla normeista valtavirrasta poikkeavasti, mutta en ole koskaan tuntenut itseäni kytätyksi. Vaivaakohan sinua semmoinen "mitä muut minusta ajattelevat" -oireyhtymä?
Mikä pitää sinut Suomessa? Vastaukseksi en kelpuuta sitä, että aiot häipyä heti tilaisuuden tullen, koskapa jokin on pitänyt sinut täällä tähän asti. Jos taas olet jo pysyvästi ulkomailla, miksi vaivaudut suomalaiselle keskustelupalstalle kitisemään Suomen oloista? Eikö siellä paratiisissa ole kivaa, jos siitä ei saa kertoa muille? ;)
Luitko tämän ketjun aiheen? Jos haluat puhua vain Suomen ihanuuksista, niin teet ketjun sille? Monella on tosiaan ehkä vähän kehittyneempi maku kuin mansikat ja perunat, oli niiden alkuperä mikä tahansa. Monessa maassa perusruokaaineita on jo opittu jalostamaan aterioiksi ja ruokalajeiksi jo lähellä taidetta vastaaviksi.
Vai ei Suomessa kytätä? Kaikki tietävät vaikka mitä toisista. Vai miksi luulet, että jotkut verotulot ovat vuoden luetuimpia uutisia? Ja Suomen turvallisuus on myytti. Suomessa kuolee vaikka kuinka paljon naisia perheväkivallan takia joka vuosi ja viinan ja puukotusten ja ampuma-aseiden ja jopa kouluampumisiakin riittää. Mutta hyssyttelee vain sinä nämä epäkohdista kertojat muualle.
Vierailija kirjoitti:
Parikymmentä vuotta ulkomailla asuneena, itsestäni on ihan kiva mennä lomalle Suomeen, mutta monesti on ollut kova koti-ikävä jo vähänajan kuluttua takaisin tänne ulkomaille, siellä Suomessa. Varsinkin jos olen mennyt syksyllä käymään Suomeen. En tiedä edes kaikkea mikä Suomessa mättää vilpoisten kelien lisäksi. Koska se tuntuu, että aina oltava tuulen tai/sekä sateen pitävät vaatteet päällä siellä käydessäni.
Ehkä ostovoiman puute? Kaikki tuntuu suhta kalliilta ja rahastukselta moneen muuhun maahan verratuna. Varsinkin ravintolat.
Myös sellainen itsekkyys ehkä? Tuossa pari päivää sitten jossain ylen jutussa, eräs nainen kertoi kuinka yritti päästä kierreovista rattaiden kanssa sisään ja vaksi vain ”ihaili” vierestä katsoen, että pääseekö vai ei, mutta evättäkään ei tehnyt auttaakseen. Tämä asenne on niin tyypillistä Suomessa, töllötetään vaan vieressä, kun muut kamppailevat vieressä, mutta apua ei oma-aloitteisesti anneta lähes koskaan. Eikä monesti edes pyytäessä. Vaikka kyseessä olisi ihan pikkujuttu.Eikä varsinkaan jos olet lasten kanssa liikkeellä. Täällä oikein kehutaan kuinka pärjätään itse, eikä todellakin odotetaan tai ”haluta” sitä apua muilta. Tai siis, ei haluat, että muutkaan haluavat, sitä apua.
”Mitäs teit lapsia, jos et itse ja yksin kykene heidän kanssaan kaikkeen ” on lause, joka tulee vain suomalaisten suusta.Toinen on tämä lasu-ilmapiiri, joka tekee, että kaikessa mietin mikä Suomessa voisi aiheuttaa lasun. Joten hemmottelun lapseni aina lomilla etteivät he vain huutaisi tai käyttäytyisi huonosti koskaan tai ettei minun tarvitse edes joutua korottamaan ääntäni heidän kanssaan liikkuessa. Ravintolaan en menisi Suomessa koskaan heidän kanssaan vaikka he ihan tottuneita kävijöitä ovatkin täällä ulkomailla.
Samoin ajattelen ja toivon etten joutuisi koskaan lääkäriin Suomessa. Ne harvat kerrat kun olen terveydenhuollon kanssa ollut tekemisissä kohtelu on ollut sekä tylyä ja lääkäri tuntuu puuttuvan aivan kokonaan. Sairaalat tuntuvat olevan ihan hoitajien käsissä, sillä aikaa kun lääkärit taitavat nukkua? Jos sinne ylipäätään huolitaan saapumaan. Tämä korkea sairaanhoito on yhtä suuri myytti kuin, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Ehkä, jos vertauskohteeksi otetaan kehitysmaat?
Missä maassa asut nyt?
Tarkoitin tuolla Suomessa siis, ei täällä missä asun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Suomessa oli omalla kohdallani paljon enemmän näköalattomuutta. Julkinen keskustelu paljon mustavalkoisempaa ja tuomitsevampaa. Usein oli vain yksi totuus ja vain yksi hyväksytty keino tehdä asiat sen hetken trendin mukaan "oikein".
Käyn ylläpitämässä kielitaitoani parilla foorumilla ja lehtiä netistä lueskellen. Sama meno tuntuu jatkuvan.
Samaa mieltä.
Olen palannut Suomeen takaisin 2 kertaa asuttuani ulkomailla. Kolmatta kertaa ei varmaankaan tule. Nyt olen asunut jo parikymmentä vuotta ulkomailla ja ”ahdistun” jo viikon lomalla Suomessa.Samalla tavalla pidän kielitaitoani yllä netin foorumeilla, mutta kun joskus erehdyn itse kirjoittamaan elämästäni ulkomailla, saan lähestulkoon aina kommentteja, jotka väittävät minun valehtelevan, koska ”ei olisi mitään tarvetta kirjoitella tällaisilla palstoilla, jos tuo olisi totta”. Tämä on varmaan yksi syy siihen, että Suomi-lomat ahdistavat, kun ihmisillä on niin ahtaat ja pienet ympyrät, että kaikki muu tuntuu täysin uskomattomalta, ollaan juututtu siihen koti-työpaikka-kauppa-kolmioon ja tehdään ehkä yksi charterlomamatka vuodessa. Ja kaikki muu on sitten valetta, jos joku elää toisin.
En kyseenalaista kokemuksiasi, mutta sinun ympyräsi Suomessa kuulostavat minustakin ahdistavan pieniltä ja jämähtäneiltä. Se ei todellakaan ole noin kaikilla Suomessa asuvilla.
Sehän minua hämmästyttääkin, kun kyseessä on kuitenkin laaja ystäväpiiri, pääkaupunkiseutu ja ko. ihmiset hyvissä ammateissa ja vastuullisissa työpaikoissa.
Hehheh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymmentä vuotta ulkomailla asuneena, itsestäni on ihan kiva mennä lomalle Suomeen, mutta monesti on ollut kova koti-ikävä jo vähänajan kuluttua takaisin tänne ulkomaille, siellä Suomessa. Varsinkin jos olen mennyt syksyllä käymään Suomeen. En tiedä edes kaikkea mikä Suomessa mättää vilpoisten kelien lisäksi. Koska se tuntuu, että aina oltava tuulen tai/sekä sateen pitävät vaatteet päällä siellä käydessäni.
Ehkä ostovoiman puute? Kaikki tuntuu suhta kalliilta ja rahastukselta moneen muuhun maahan verratuna. Varsinkin ravintolat.
Myös sellainen itsekkyys ehkä? Tuossa pari päivää sitten jossain ylen jutussa, eräs nainen kertoi kuinka yritti päästä kierreovista rattaiden kanssa sisään ja vaksi vain ”ihaili” vierestä katsoen, että pääseekö vai ei, mutta evättäkään ei tehnyt auttaakseen. Tämä asenne on niin tyypillistä Suomessa, töllötetään vaan vieressä, kun muut kamppailevat vieressä, mutta apua ei oma-aloitteisesti anneta lähes koskaan. Eikä monesti edes pyytäessä. Vaikka kyseessä olisi ihan pikkujuttu.Eikä varsinkaan jos olet lasten kanssa liikkeellä. Täällä oikein kehutaan kuinka pärjätään itse, eikä todellakin odotetaan tai ”haluta” sitä apua muilta. Tai siis, ei haluat, että muutkaan haluavat, sitä apua.
”Mitäs teit lapsia, jos et itse ja yksin kykene heidän kanssaan kaikkeen ” on lause, joka tulee vain suomalaisten suusta.Toinen on tämä lasu-ilmapiiri, joka tekee, että kaikessa mietin mikä Suomessa voisi aiheuttaa lasun. Joten hemmottelun lapseni aina lomilla etteivät he vain huutaisi tai käyttäytyisi huonosti koskaan tai ettei minun tarvitse edes joutua korottamaan ääntäni heidän kanssaan liikkuessa. Ravintolaan en menisi Suomessa koskaan heidän kanssaan vaikka he ihan tottuneita kävijöitä ovatkin täällä ulkomailla.
Samoin ajattelen ja toivon etten joutuisi koskaan lääkäriin Suomessa. Ne harvat kerrat kun olen terveydenhuollon kanssa ollut tekemisissä kohtelu on ollut sekä tylyä ja lääkäri tuntuu puuttuvan aivan kokonaan. Sairaalat tuntuvat olevan ihan hoitajien käsissä, sillä aikaa kun lääkärit taitavat nukkua? Jos sinne ylipäätään huolitaan saapumaan. Tämä korkea sairaanhoito on yhtä suuri myytti kuin, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Ehkä, jos vertauskohteeksi otetaan kehitysmaat?Missä maassa asut nyt?
Tarkoitin tuolla Suomessa siis, ei täällä missä asun.
Missä asut nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja Suomessa on kutakuinkin kaikki - myös ilmasto ja ruoka - parempaa kuin muualla. :)
Miten ulkona sitä voikaan ihminen olla, voi apua!
Ilmasto ja ruoka nimenomaan ovat Suomessa täysin perseestä.
Verotus, holhous, kyttäysmentaliteetti jne ihan seuraavina perässä.
Mitäs kummaa sinä oikein ällistelet? Suomessa on neljä hienoa vuodenaikaa. Minä pidän erityisesti syksystä. Sade on ympäri vuoden ihanaa. Ainoa sää, josta en pidä, on helle.
Pidän eksoottisesta ruoasta ja siedän tulisuutta hyvin, mutta lempiruokiani saa Suomesta. En puhu mistään kanttiinipöperöstä vaan hyvin yksinkertaisesta ruoasta, jota voi tehdä pääasiassa kotimaisista raaka-aineista. Mansikat Suonenjoelta ja perunat naapuripellosta ovat parasta.
Tällaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei varsinkaan tässä ilmastossa voitaisi pitää pystyssä pienillä verotuloilla. Epäkohtiakin on, mutta niitä sentään yritetään muuttaa. En ihan tiedä, mihin viittaat holhouksella, mutta jos pidät holhouksena esimerkiksi lakeja ja liikennesääntöjä, voit vaikka mietiskellä seuraavaa: Suomessa on niin turvallista ja rauhallista juuri sen vuoksi, että lait ja säännöt ovat olemassa ja suurin osa kansasta noudattaa niitä ihan vanhasta tottumuksesta. Mikä mahtaa olla se kyttäysmentaliteetti, jota sinä niin vieroksut? Minä olen elänyt monellakin tavalla normeista valtavirrasta poikkeavasti, mutta en ole koskaan tuntenut itseäni kytätyksi. Vaivaakohan sinua semmoinen "mitä muut minusta ajattelevat" -oireyhtymä?
Mikä pitää sinut Suomessa? Vastaukseksi en kelpuuta sitä, että aiot häipyä heti tilaisuuden tullen, koskapa jokin on pitänyt sinut täällä tähän asti. Jos taas olet jo pysyvästi ulkomailla, miksi vaivaudut suomalaiselle keskustelupalstalle kitisemään Suomen oloista? Eikö siellä paratiisissa ole kivaa, jos siitä ei saa kertoa muille? ;)
Luitko tämän ketjun aiheen? Jos haluat puhua vain Suomen ihanuuksista, niin teet ketjun sille? Monella on tosiaan ehkä vähän kehittyneempi maku kuin mansikat ja perunat, oli niiden alkuperä mikä tahansa. Monessa maassa perusruokaaineita on jo opittu jalostamaan aterioiksi ja ruokalajeiksi jo lähellä taidetta vastaaviksi.
Vai ei Suomessa kytätä? Kaikki tietävät vaikka mitä toisista. Vai miksi luulet, että jotkut verotulot ovat vuoden luetuimpia uutisia? Ja Suomen turvallisuus on myytti. Suomessa kuolee vaikka kuinka paljon naisia perheväkivallan takia joka vuosi ja viinan ja puukotusten ja ampuma-aseiden ja jopa kouluampumisiakin riittää. Mutta hyssyttelee vain sinä nämä epäkohdista kertojat muualle.
Katsopa otsikkoa; siinä kysytään rehellistä mielipidettä henkisestä hyvinvoinnista, ja tämä on KESKUSTELUKETJU, Mielipiteitä ja perusteluitahan tässä esitetään.
t. Eri
Olen viettänyt ulkomailla pidempiä jaksoja. Pari viikkoa on totuttelua. Kuukausi tuntuu mukavalta. Kahden kuukauden jälkeen alkaa tuntua että kaikki on jo nähty. Kolmen kuukauden jälkeen huomaa kyllästyneensä.
Minä olen sitten erilainen. Asuin suuressa kaupungissa Etelä- Euroopassa. Oli kaunista, historiaa joka puolella, ruoka oli hyvää, ihmiset olivat noin päällisin puolin ystävällisempiä. Silti kokemus oli pelottava, paljon oli rikoksia ja hämärää porukkaa kyttäilemässä. Asioita oli vaikea hoitaa vaikka osasin kieltä, pompoteltiin vaan luukulta luukulle, vuokranantaja ei vastannut puhelimeen jne. Koin oloni jotenkin avuttomaksi ja turvattomaksi.