Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?

Jos työtön mies ei saa puolisoa ei tämä johdu työttömyydestä. Työtön kaveri oottaa pienituloisen miehensä kanssa heidän esikoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä lapsia ennenkään niin montaa oikeasti haluttu, niitä vain ehkäisyn puutteessa tuli lähes vuosittain. Syntyvyys on laskussa jokaisessa sivistysmaassa hyvän ehkäisyn ja naisten koulutuksen myötä ja hyvä niin.

Yleinen väärin käsitys.

Suomessa 80% ei usko jumalaan. Kukaan ei mene enää naimisiin. Abortti, ehkäisy ja irtoseksi on arkea.

Kun ehkäisy tuli kuvioihin alettiin harrastaa seksiä naapurin, opettajan, luokkakaverin, exän, vieraan... Periaatteessa kaikkien kanssa ja tämä oli erittäin pöyristyttävää vanhempien polvien näkökannasta.

Ennen 90% uskoi jumalaan. Valtaosa halusi naimisiin. Silloin ei seurusteltu eikä asuttu samassa asunnossa ellei pappi ollut sanonut aamen. Haluttiin suurperheitä koska sitä pidettiin jumalan lahjana.

Väestön lasku ja naisten koulutus on ainoa mikä pitää paikkansa viestissäsi. Se että onko se hyvä asia voi jokainen joka ei ole syntynyt miettiä. Ainiin heillä ei ole tietoisuutta.....

:D :D :D :D :D

Ennen ei todellakaan haluttu mitään suurperheitä! Päinvastoin. Monet naiset eivät halunneet yhtäkään lasta. Nykyään halutaan enemmän lapsia kuin ennen.

Oma äitini synnytti 12 lasta ja sanoi, että jos olisi saanut valita, hän olisi saanut vain yhden lapsen. Ennen ei ollut ehkäisyä ja lapsia saattiin haluttiin niitä sitten tai ei. 

Naisten suurimpia pelkoja on ollut pelko tulla raskaaksi ja se on hillinnyt esiavilloisia suhteita ja ihmiset on halunneet naimisiin, koska "susi"pareja on katseltu kieroon ja varsinkin naista pidetty huonona naisena. 

Tuo jonka kommentiin vastasit on ihan hakoteillä väettäessään, että ennen haluttiin suuria perheitä ja lapsia pidettiin Jumalan lahjoina. No varmaan oikeasti uskovaisissa piireissä, mutta  ei suomalaiset ole koskaan niin kovin harrasta kansaa olleet, että suuria perheitä olisi tuon asian takia haluttu.

Sitä paitsi naiset on ennen saaneet pelätä henhensä edestä raskauksia ja synnytyksiä. Henki lähti monelta tuossa hommassa.

Haluaisinpa nähdä sen miehen, joka ilolla synnyttäisi 12 lasta. Tai edes yhden.

Omalta isoäidiltäni jäi kirje, jossa hän valmistautuu mahdolliseen kuolemaan synnyttäessään ensimmäisen lapsensa parikymppisenä. En tiedä oliko hän kovin innoissaan tuota kirjoittaessaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain oli hyvä pointti, kun oli kysytty naisilta, että tekisittekö enemmän lapsia, jos saisitte olla perheen isejä eikä äitejä. Erittäin monet naiset vastasivat, että ehdottomasti. Eli epätasa-arvoisuus ainakin on yksi monista vaikuttajista.

Perheellinen nainen on työelämässä ja kotielämässä ihan eri kastissa kuin perheellinen mies. Jos tekee vain yhden, niin on helpompaa valita ura ja perhe. Jos tekee monta lasta, niin on sitten vuosikymmenen tai pari ikuisesti leimattu lasten kanssa saikuttajaksi. Isejä tämä leima ei tietenkään paina samalla tavalla. Isityöntekijä on sankari, äitityöntekijä on riippa. Päiväkodeista, kouluista ja harrastuksista soitellaan melkein poikkeuksetta äidin numeroon, jos jotain tulee. Äiti hälytetäään kesken työpäivän hakemaan kuumeista lasta päiväkodista. Äitille laitetaan koulun arviointikeskusteluviestit. Oman lapseni koulusta Wilma-tunnukset tehtiin oletuksena vain äideille, koko alakoulun  aikana mieheni ei saanut omia tunnareita, vaan hän käytti minun tunnuksia. Vanhempainyhdistykset ahdistelee nimenomaan äitejä riveihinsä. Hammaslääkärit ja fyssarit tavoittelee aikataulumuutoksissa äitiä. Muistutusviestit varatuista ajoista laitetaan oletuksena äidin numeroon. Sitten kun työpäivä on ohi ja lapset kuskattu ja hoidettu (jonka tutkimusten mukaan melkein aina tekee äiti), niin on kotitöiden aika. Arvatkaa kuka nekin yleensä suomalaisissa kodeissa tekee?

Noi kyselyyn vastaajat ei tajua miesten elämästä kuuta eikä maata. Mitäs jos kysyttäisiin että tekisitkö lapsia jos olet mies, ja erossa menetät lapsesi 100% varmuudella plus maksat niistä itsesi vielä kipeäksi. Näköjään rouvat kuvittelee että toi on ihan piece of cake.

Tuolta kohtaloltahan välttyy ihan sillä ettei ole pettävä, vastuustaan luistava vätys. Kukaan perheenäiti ei eroa kunnon miehestä, joka huolehtii perheestä ja kodista kuten miehen kuuluu.

Ei kyllä pidä paikkaansa - on meinaan niitä naisia, jotka juo ja haluaa riitaa, jolloin saa sen eron alulle.

Omakohtainen kokemus, josta itse selviän, toinen ei niinkään, koska juo edelleen. Tänä päivänä minulla menee mukavasti, toisella ei niinkään. Minulla työ, hänellä ei. Minulla euroja, hänellä ei. Ja olen ns ihan tavallinen työssäkäyvä, joskus saunakaljan ottava, tupakoimaton, liikkuvakin, lasten kanssa puistossa viihtyvä vuorotyöläinen normaali jne Ei kelpaa, kun olen tavallinen. Vaati erossa maksuja, jotka määräytyi palkan mukaan. Siinä ei mitään väärää, mutta siinä oli, että maksuperuste sisälsi ylityöt. Valitsin silloin selviytymisen, en lapsia, koska maksuista jää velkaa ja lasten elatusmaksut menee perintään ja hankaloittaa ehkä jatkossa elämää. Olin siis aina töissä, en lasten kanssa joka toinen viikonloppu. Uhkasi, että en näe lapsia, sanoin sopii, ottakoon yhteyttä jos haluavat kunhan kasvavat ulos sinusta, heippa. Mä meen nyt.

Nuoriso on tyhmentynyt tuijotellessaan puhelimiaan kävellessä tai peilin edessä ja jopa kolmeen laskeminen tuottaa tuskaa. Tästä johtuen kaksi lasta riittää.

Työelämän vaatimukset nousee mikä tarkoittaa sitä, että kouluttautuminen vie kokoajan enemmän aikaa, toisin sanoen työllistymisikä nousee. Ja sitten kun ollaan siinä parhaassa työiässä niin siinä vaiheessa naisille varsinkin ladataan paineita, kun työnantajat voivat syrjiä ihan vain siksi kun "siinä iässä että saattaa lisääntyä". 

Kallista kuin mikä.

Valveutuneisuus. Ei ole sattumaa miksi juuri hyvin koulutetuissa maissa syntyvyys vähenee. Ymmärretään se, että lapsia ei ole pakko hommata. Ennen vanhaan kun se oli lähinnä kulttuurin sanelemaa.

Vierailija kirjoitti:

Tee testi: nuku yösi pienissä pätkissä ja alle puolella normaalista yöunista (yhteensä tuntimäärällisesti) normaaleihin yöuniin nähden. Pyöritä pyykkikonetta joka pävä. Ripusta pyykit, viikkaa pyykit. Tiskaa, tee ruokaa. Käy kaupassa. Nouki jonkun uuvatin kalsarit lattialta, kerta toisensa jälkeen (ettei sitäkään vähää olisi voinut tehdä). Hymyile, koska muutoin kotona oleva mies alkaa murjottaa. Anna pesää, vaikka itseä v!tuttaisi. Älä vain unta näe, että saisit hetkeäkään omaa aikaa. Se on heippa entisille harrastuksille. Ei ole enää. Sen sijaan sinuun kohdistuu vaikka mitä odotuksia ja kaikenlisäksi joka puolelta tulee "hyvää tarkoittavia" neuvojia, anoppi etunenässä. 

 

Jaa.... Miksi yleensä koetat nukkua normaalisti yöt, kun sinulla on vauva?

Sinun pitää nukkua silloin kun vauvakin nukkuu, mieluiten yhtä aikaa.

Ei ihminen jaksa, jos valvot yöt, kun vauva haluaa seuraa/ruokaa/möllöttää tms

Ja kannattaa ensin asua vähän aikaa kumppanin kanssa, enne kuin tekee tenavaa...

Anopille voi sanoa takaisinkin miehen kautta tai suoraan - jos on tarve.

Miehenä minusta tuntuu, että lapset ovat pelkkiä velvollisuuksia, ja kaiken lisäksi lapsen saatuaan mies on lapsensa äidin tossun alla, mikä ei tietenkään sovi minulle.

Raha. Lapset vie rahaa.

Vaatimukset. Yhteiskunta odottaa täydellisyyttä.

Kun 80-luvulla oli tavallista, että lapsia tehtiin kun ne kuului asiaan. Vanhemmat dokasi ja tupakoi sisällä. Koti saattoi olla vaikka rintamamiestalo jossa lapset asui yläkerrassa. Mitään turvaportteja ei tunnettu. Eikä monimutkaisia turvalaitteita autoon, vauva matkusti äidin sylissä ja isompana takapenkillä ilman turvavyötä. Harrastuksena oli koulun järjestämä jumppakerho tytöillä ja palloilukerho pojilla. Ehkä seurakunnan tyttö- ja poikakerhot tai jopa partio. Vaatteet saatiin serkuilta, eikä ollut teccejä ja töccejä.

Nyt turvavarusteisiin ja oikeanlaisiin tavaroihin ja oikeanlaiseen pukeutumiseen saa upottaa pitkän pennin, muuten tulee paheksuntaa. Täälläkin oli ihan äsken etusivulla Julianna Kovasta paheksuva ketju, kun oli päästänyt lapset olemaan leikkipuistossa - ilman kenkiä.

Onneksi hankin lapset jo 15 sitten, tähän aikaan en haluaisi tehdä yhtään ainoaa lasta kun meno on koko ajan sairaampaa ja kyttäävämpää.

Vierailija kirjoitti:

Raha. Lapset vie rahaa.

Vaatimukset. Yhteiskunta odottaa täydellisyyttä.

Kun 80-luvulla oli tavallista, että lapsia tehtiin kun ne kuului asiaan. Vanhemmat dokasi ja tupakoi sisällä. Koti saattoi olla vaikka rintamamiestalo jossa lapset asui yläkerrassa. Mitään turvaportteja ei tunnettu. Eikä monimutkaisia turvalaitteita autoon, vauva matkusti äidin sylissä ja isompana takapenkillä ilman turvavyötä. Harrastuksena oli koulun järjestämä jumppakerho tytöillä ja palloilukerho pojilla. Ehkä seurakunnan tyttö- ja poikakerhot tai jopa partio. Vaatteet saatiin serkuilta, eikä ollut teccejä ja töccejä.

Nyt turvavarusteisiin ja oikeanlaisiin tavaroihin ja oikeanlaiseen pukeutumiseen saa upottaa pitkän pennin, muuten tulee paheksuntaa. Täälläkin oli ihan äsken etusivulla Julianna Kovasta paheksuva ketju, kun oli päästänyt lapset olemaan leikkipuistossa - ilman kenkiä.

Onneksi hankin lapset jo 15 sitten, tähän aikaan en haluaisi tehdä yhtään ainoaa lasta kun meno on koko ajan sairaampaa ja kyttäävämpää.

Vauva saatetaan pistää muskariin siitä sirkuskouluun ja 3 vanhana laskettelemaan. Pienestä pitäen tyrkytetään viihdettä. Miten käy teini-iässä?

Vierailija kirjoitti:

Raha. Lapset vie rahaa.

Vaatimukset. Yhteiskunta odottaa täydellisyyttä.

Kun 80-luvulla oli tavallista, että lapsia tehtiin kun ne kuului asiaan. Vanhemmat dokasi ja tupakoi sisällä. Koti saattoi olla vaikka rintamamiestalo jossa lapset asui yläkerrassa. Mitään turvaportteja ei tunnettu. Eikä monimutkaisia turvalaitteita autoon, vauva matkusti äidin sylissä ja isompana takapenkillä ilman turvavyötä. Harrastuksena oli koulun järjestämä jumppakerho tytöillä ja palloilukerho pojilla. Ehkä seurakunnan tyttö- ja poikakerhot tai jopa partio. Vaatteet saatiin serkuilta, eikä ollut teccejä ja töccejä.

Nyt turvavarusteisiin ja oikeanlaisiin tavaroihin ja oikeanlaiseen pukeutumiseen saa upottaa pitkän pennin, muuten tulee paheksuntaa. Täälläkin oli ihan äsken etusivulla Julianna Kovasta paheksuva ketju, kun oli päästänyt lapset olemaan leikkipuistossa - ilman kenkiä.

Onneksi hankin lapset jo 15 sitten, tähän aikaan en haluaisi tehdä yhtään ainoaa lasta kun meno on koko ajan sairaampaa ja kyttäävämpää.

Kilpavarusteluun on aivan turha lähteä mukaan. Kaiken saa nykypäivänä myös käytettynä ja paljon helpommin kuin vaikka 90-luvulla. Kaikkia vempaimia ei ole pakko ostaa, vaikka kavereilla oliskin kaikkea jännää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee testi: nuku yösi pienissä pätkissä ja alle puolella normaalista yöunista (yhteensä tuntimäärällisesti) normaaleihin yöuniin nähden. Pyöritä pyykkikonetta joka pävä. Ripusta pyykit, viikkaa pyykit. Tiskaa, tee ruokaa. Käy kaupassa. Nouki jonkun uuvatin kalsarit lattialta, kerta toisensa jälkeen (ettei sitäkään vähää olisi voinut tehdä). Hymyile, koska muutoin kotona oleva mies alkaa murjottaa. Anna pesää, vaikka itseä v!tuttaisi. Älä vain unta näe, että saisit hetkeäkään omaa aikaa. Se on heippa entisille harrastuksille. Ei ole enää. Sen sijaan sinuun kohdistuu vaikka mitä odotuksia ja kaikenlisäksi joka puolelta tulee "hyvää tarkoittavia" neuvojia, anoppi etunenässä. 

 

Jaa.... Miksi yleensä koetat nukkua normaalisti yöt, kun sinulla on vauva?

Sinun pitää nukkua silloin kun vauvakin nukkuu, mieluiten yhtä aikaa.

Ei ihminen jaksa, jos valvot yöt, kun vauva haluaa seuraa/ruokaa/möllöttää tms

Ja kannattaa ensin asua vähän aikaa kumppanin kanssa, enne kuin tekee tenavaa...

Anopille voi sanoa takaisinkin miehen kautta tai suoraan - jos on tarve.

Kokeilepa nukkua pätkiä yöllä ja toisia pätkiä päivällä vaikkapa herätyskellolla mielivaltaisiin pätkiin pilkottuina, 2 - 30 min epäsäännöllisin välein silloin tällöin. Tervetuloa huonosti nukkuvan koliikivauvan vanhemman maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha. Lapset vie rahaa.

Vaatimukset. Yhteiskunta odottaa täydellisyyttä.

Kun 80-luvulla oli tavallista, että lapsia tehtiin kun ne kuului asiaan. Vanhemmat dokasi ja tupakoi sisällä. Koti saattoi olla vaikka rintamamiestalo jossa lapset asui yläkerrassa. Mitään turvaportteja ei tunnettu. Eikä monimutkaisia turvalaitteita autoon, vauva matkusti äidin sylissä ja isompana takapenkillä ilman turvavyötä. Harrastuksena oli koulun järjestämä jumppakerho tytöillä ja palloilukerho pojilla. Ehkä seurakunnan tyttö- ja poikakerhot tai jopa partio. Vaatteet saatiin serkuilta, eikä ollut teccejä ja töccejä.

Nyt turvavarusteisiin ja oikeanlaisiin tavaroihin ja oikeanlaiseen pukeutumiseen saa upottaa pitkän pennin, muuten tulee paheksuntaa. Täälläkin oli ihan äsken etusivulla Julianna Kovasta paheksuva ketju, kun oli päästänyt lapset olemaan leikkipuistossa - ilman kenkiä.

Onneksi hankin lapset jo 15 sitten, tähän aikaan en haluaisi tehdä yhtään ainoaa lasta kun meno on koko ajan sairaampaa ja kyttäävämpää.

Vauva saatetaan pistää muskariin siitä sirkuskouluun ja 3 vanhana laskettelemaan. Pienestä pitäen tyrkytetään viihdettä. Miten käy teini-iässä?

Musiikkileikkikoulu on ollut ihan tavallinen juttu vuosikymmeniä, eikä siitä ole mitään vahinkoa vauvoille ja lapsille. Ja on sitä hyvä olla harrastuksia, niin näkee muitakin ihmisiä kuin omaa perhettä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee testi: nuku yösi pienissä pätkissä ja alle puolella normaalista yöunista (yhteensä tuntimäärällisesti) normaaleihin yöuniin nähden. Pyöritä pyykkikonetta joka pävä. Ripusta pyykit, viikkaa pyykit. Tiskaa, tee ruokaa. Käy kaupassa. Nouki jonkun uuvatin kalsarit lattialta, kerta toisensa jälkeen (ettei sitäkään vähää olisi voinut tehdä). Hymyile, koska muutoin kotona oleva mies alkaa murjottaa. Anna pesää, vaikka itseä v!tuttaisi. Älä vain unta näe, että saisit hetkeäkään omaa aikaa. Se on heippa entisille harrastuksille. Ei ole enää. Sen sijaan sinuun kohdistuu vaikka mitä odotuksia ja kaikenlisäksi joka puolelta tulee "hyvää tarkoittavia" neuvojia, anoppi etunenässä. 

 

Jaa.... Miksi yleensä koetat nukkua normaalisti yöt, kun sinulla on vauva?

Sinun pitää nukkua silloin kun vauvakin nukkuu, mieluiten yhtä aikaa.

Ei ihminen jaksa, jos valvot yöt, kun vauva haluaa seuraa/ruokaa/möllöttää tms

Ja kannattaa ensin asua vähän aikaa kumppanin kanssa, enne kuin tekee tenavaa...

Anopille voi sanoa takaisinkin miehen kautta tai suoraan - jos on tarve.

Kokeilepa nukkua pätkiä yöllä ja toisia pätkiä päivällä vaikkapa herätyskellolla mielivaltaisiin pätkiin pilkottuina, 2 - 30 min epäsäännöllisin välein silloin tällöin. Tervetuloa huonosti nukkuvan koliikivauvan vanhemman maailmaan.

Tuohon leikki-ikäinen sisarus tai pari, niin jää ne päivän kaksiminuuttisetkin välistä. 👍

Sanoisin, että isoin syy on vaan se, ettei perhe-elämä kiinnosta (riittävästi). Halutaan käyttää se oma elämä omiin juttuihin, on ne sitten harrastuksia, elämyksiä, työuraan keskittymistä tai ihan vaan omaa möllöttelyä.

Minulla on kyllä lapsia mutta paljon ystäviä, jotka eivät omia halua. Syynä ei ole yhteiskunta, ei raha, ei lapsien inhoaminen, ei terveys eikä mikään muukaan ns selkeä seikka, vaan oikeasti halutaan elää pariskuntana tai sinkkuna ilman perheen sitovuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha. Lapset vie rahaa.

Vaatimukset. Yhteiskunta odottaa täydellisyyttä.

Kun 80-luvulla oli tavallista, että lapsia tehtiin kun ne kuului asiaan. Vanhemmat dokasi ja tupakoi sisällä. Koti saattoi olla vaikka rintamamiestalo jossa lapset asui yläkerrassa. Mitään turvaportteja ei tunnettu. Eikä monimutkaisia turvalaitteita autoon, vauva matkusti äidin sylissä ja isompana takapenkillä ilman turvavyötä. Harrastuksena oli koulun järjestämä jumppakerho tytöillä ja palloilukerho pojilla. Ehkä seurakunnan tyttö- ja poikakerhot tai jopa partio. Vaatteet saatiin serkuilta, eikä ollut teccejä ja töccejä.

Nyt turvavarusteisiin ja oikeanlaisiin tavaroihin ja oikeanlaiseen pukeutumiseen saa upottaa pitkän pennin, muuten tulee paheksuntaa. Täälläkin oli ihan äsken etusivulla Julianna Kovasta paheksuva ketju, kun oli päästänyt lapset olemaan leikkipuistossa - ilman kenkiä.

Onneksi hankin lapset jo 15 sitten, tähän aikaan en haluaisi tehdä yhtään ainoaa lasta kun meno on koko ajan sairaampaa ja kyttäävämpää.

Vauva saatetaan pistää muskariin siitä sirkuskouluun ja 3 vanhana laskettelemaan. Pienestä pitäen tyrkytetään viihdettä. Miten käy teini-iässä?

Musiikkileikkikoulu on ollut ihan tavallinen juttu vuosikymmeniä, eikä siitä ole mitään vahinkoa vauvoille ja lapsille. Ja on sitä hyvä olla harrastuksia, niin näkee muitakin ihmisiä kuin omaa perhettä

Pitääkö nappulalle olla jatkuvasti jotain puuhaa? Aiemmin riitti lelut ja leikit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee testi: nuku yösi pienissä pätkissä ja alle puolella normaalista yöunista (yhteensä tuntimäärällisesti) normaaleihin yöuniin nähden. Pyöritä pyykkikonetta joka pävä. Ripusta pyykit, viikkaa pyykit. Tiskaa, tee ruokaa. Käy kaupassa. Nouki jonkun uuvatin kalsarit lattialta, kerta toisensa jälkeen (ettei sitäkään vähää olisi voinut tehdä). Hymyile, koska muutoin kotona oleva mies alkaa murjottaa. Anna pesää, vaikka itseä v!tuttaisi. Älä vain unta näe, että saisit hetkeäkään omaa aikaa. Se on heippa entisille harrastuksille. Ei ole enää. Sen sijaan sinuun kohdistuu vaikka mitä odotuksia ja kaikenlisäksi joka puolelta tulee "hyvää tarkoittavia" neuvojia, anoppi etunenässä. 

 

Jaa.... Miksi yleensä koetat nukkua normaalisti yöt, kun sinulla on vauva?

Sinun pitää nukkua silloin kun vauvakin nukkuu, mieluiten yhtä aikaa.

Ei ihminen jaksa, jos valvot yöt, kun vauva haluaa seuraa/ruokaa/möllöttää tms

Ja kannattaa ensin asua vähän aikaa kumppanin kanssa, enne kuin tekee tenavaa...

Anopille voi sanoa takaisinkin miehen kautta tai suoraan - jos on tarve.

Hienosti havainnollistit ne typerät, täysin pyytämättä tulevat neuvot, joita hermoromahduksen ja uupumisen partaalla oleville äideille ihan vittumaisuuttaan ladellaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha. Lapset vie rahaa.

Vaatimukset. Yhteiskunta odottaa täydellisyyttä.

Kun 80-luvulla oli tavallista, että lapsia tehtiin kun ne kuului asiaan. Vanhemmat dokasi ja tupakoi sisällä. Koti saattoi olla vaikka rintamamiestalo jossa lapset asui yläkerrassa. Mitään turvaportteja ei tunnettu. Eikä monimutkaisia turvalaitteita autoon, vauva matkusti äidin sylissä ja isompana takapenkillä ilman turvavyötä. Harrastuksena oli koulun järjestämä jumppakerho tytöillä ja palloilukerho pojilla. Ehkä seurakunnan tyttö- ja poikakerhot tai jopa partio. Vaatteet saatiin serkuilta, eikä ollut teccejä ja töccejä.

Nyt turvavarusteisiin ja oikeanlaisiin tavaroihin ja oikeanlaiseen pukeutumiseen saa upottaa pitkän pennin, muuten tulee paheksuntaa. Täälläkin oli ihan äsken etusivulla Julianna Kovasta paheksuva ketju, kun oli päästänyt lapset olemaan leikkipuistossa - ilman kenkiä.

Onneksi hankin lapset jo 15 sitten, tähän aikaan en haluaisi tehdä yhtään ainoaa lasta kun meno on koko ajan sairaampaa ja kyttäävämpää.

Vauva saatetaan pistää muskariin siitä sirkuskouluun ja 3 vanhana laskettelemaan. Pienestä pitäen tyrkytetään viihdettä. Miten käy teini-iässä?

Musiikkileikkikoulu on ollut ihan tavallinen juttu vuosikymmeniä, eikä siitä ole mitään vahinkoa vauvoille ja lapsille. Ja on sitä hyvä olla harrastuksia, niin näkee muitakin ihmisiä kuin omaa perhettä

Pitääkö nappulalle olla jatkuvasti jotain puuhaa? Aiemmin riitti lelut ja leikit.

Oon 32-vuotias. Lapsena kävin ensin muskarin ja siirtyin siitä soittamaan pianoa ja lukemaan musiikin teoriaa. Kävin myös partiossa, kuvataidekoulussa, seurakunnan kokkikerhossa ja uin kilpaa. Myöhemmin vaihdoin uinnin sählyyn ja siitä vielä 15-vuotiaana kuntosaliharrastukseksi. Pelkillä leluilla ja leikeillä olisin tylsistynyt kyllä kuoliaaksi 😀

Onneksi vanhemmillani oli varaa ja halua panostaa harrastuksiini.

Vierailija kirjoitti:

Raha. Lapset vie rahaa.

Vaatimukset. Yhteiskunta odottaa täydellisyyttä.

Kun 80-luvulla oli tavallista, että lapsia tehtiin kun ne kuului asiaan. Vanhemmat dokasi ja tupakoi sisällä. Koti saattoi olla vaikka rintamamiestalo jossa lapset asui yläkerrassa. Mitään turvaportteja ei tunnettu. Eikä monimutkaisia turvalaitteita autoon, vauva matkusti äidin sylissä ja isompana takapenkillä ilman turvavyötä. Harrastuksena oli koulun järjestämä jumppakerho tytöillä ja palloilukerho pojilla. Ehkä seurakunnan tyttö- ja poikakerhot tai jopa partio. Vaatteet saatiin serkuilta, eikä ollut teccejä ja töccejä.

Nyt turvavarusteisiin ja oikeanlaisiin tavaroihin ja oikeanlaiseen pukeutumiseen saa upottaa pitkän pennin, muuten tulee paheksuntaa. Täälläkin oli ihan äsken etusivulla Julianna Kovasta paheksuva ketju, kun oli päästänyt lapset olemaan leikkipuistossa - ilman kenkiä.

Onneksi hankin lapset jo 15 sitten, tähän aikaan en haluaisi tehdä yhtään ainoaa lasta kun meno on koko ajan sairaampaa ja kyttäävämpää.

Nuo vaatimukset ovat ihan ihmisten omien päiden sisällä. Nykyaikahan korostaa armollisuutta ja sitä, ettei tarvitse suorittaa ja olla täydellinen. Jostain syystä vaan me ihmiset vaadimme itseltämme paljon - niin vanhempanakin kuin muutenkin. Myös minä itse siis, mutta ei mikään yhteiskunta oikeasti ole mitään vaatimassa.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että isoin syy on vaan se, ettei perhe-elämä kiinnosta (riittävästi). Halutaan käyttää se oma elämä omiin juttuihin, on ne sitten harrastuksia, elämyksiä, työuraan keskittymistä tai ihan vaan omaa möllöttelyä.

Minulla on kyllä lapsia mutta paljon ystäviä, jotka eivät omia halua. Syynä ei ole yhteiskunta, ei raha, ei lapsien inhoaminen, ei terveys eikä mikään muukaan ns selkeä seikka, vaan oikeasti halutaan elää pariskuntana tai sinkkuna ilman perheen sitovuutta.

Tämä on ainakin itsellä juuri se syy. Pidän lapsista ja joskus leikittelen ajatuksella, että minulla voisi olla omakin lapsi, mutta loppujen lopuksi en vaan halua aidosti sitä kuitenkaan. Meillä on hyvä parisuhde, aktiivinen elämä johon kuuluu niin omia kuin yhteisiä juttuja, sukulais- ja kummilapsia ja näin on hyvä.