Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Talo ei mene kaupaksi, epätoivo iskee
Alan olla tosi kyllästynyt tilanteeseen. Meillä on kiva ja nätisti remontoitu, hyvällä ja kauniilla puutarhatontilla oleva talo melko lähellä isohkoa kaupunkia. Talo on ollut myynnissä jo kohta vuoden. Katsojia on käynyt muutamia, eikä yhtään tarjousta ole tehty. Välittäjä on sitä mieltä, että markkinat ylipäänsä ovat tosi hiljaiset ja että mitään varsinaista vikaa ei ole. Pyyntihintamme on jo asetettu alemmaksi kuin hinta, jolla itse talomme seitsemän vuotta sitten ostimme. Ja tässä välissä on kuitenkin tehty paljon ja isohkojakin remontteja. Alan olla epätoivoinen, kun jostain syystä olen pitänyt itsestään selvänä, että talo kyllä tulee myytyä viimeistään nyt tämän kevään aikana. Ei näytä hyvältä. Nyt ei ole taas kuukauteen käynyt katsojiakaan.
Millaisia kokemuksia muilla on? Onko joku muu samassa tilanteessa? Vai onko teillä talokaupat sujuneet sujuvasti ja nopeasti?
En linkitä taloamme tähän kun en oikeastaan kaipaa kommentteja talostamme, vaan ennemminkin vertaiskokemuksia ja tarinoita.
Kommentit (935)
Olen käynyt katselemassa jonkin verran taloja tositarkoituksella Turun seudulta. Tällaisia kokemuksia on ollut:
1. Rintamamiestalo, 50-luvun jälkeen oli vähän laitettu laminaattia, maalattu seinää, rempattu joskus keittiö ja tehty kellariin kylppäri. Bonuksena röökinhaju sisällä. Olisi vaatinut lvi-tekniikan uusimisen, sähköjen uusimista, kaikki pinnat uusiksi, öljykattilan vaihdon ja mitähän vielä... Röökinhaju oli se ratkaiseva elementti, ei voinut tietää mitä se peittää alleen ja millä sen saa pois. Lisäksi talo oli likainen.
2. Homeenhajuinen 50-luvulla rakennettu ja 70-luvulla laajennettu talo. Kumma kyllä tämä meni nopeasti kaupaksi, joku hullu sen osti alle kuukaudessa. Mulle tuli hajusta päänsärkyä sen puolen tunnin näytön aikana. Talossa ei ollut tehty mitään remppaa 70-luvun jälkeen, yläkerta pursuili tavararöykkiöitä.
3. 20-luvun talo, jossa leijaili kummallinen makea tuoksu. Googletulokset "makea haju talossa" eivät luvanneet hyvää.
4. Pilalle remontoitu rintsikka, koko talo vuorattu harmaalla laminaatilla ja valkoisella ja harmaalla maalilla. Lähemmällä tarkastelulla joka kolkka oli nuhjuinen. Lisäksi läpimätä katto, vaikka talotekniikkaa oli muuten uusittu kiitettävästi.
Näiden rinnalla sitten sinänsä kivoja kasaritaloja, joissa hintapyyntö vastaa uutta taloa ja jotka tuota pikaa alkavat vaatia isompaa remonttia. Lisäksi tietysti upouudet ja järjettömän kalliit avokeittiötalot.
Mulle kelpaisi homeeton, hajuton talo, jota on välillä siivottukin. Pienikin talo riittää. Tällaisia vaan ei tunnu löytyvän, siksi olen alkanut katsella kerrostaloasuntoja. Astmaatikkona en voi muuttaa hometorppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Juuri tämä! Ei ikinä kotia taantuvalta paikkakunnalta. Otan osaa, jos peritte vanhan omakotitalon muuttotappioalueelta. Perinnöstä voi luopua lasten hyväksi, mutta on sekin kamalaa jättää sellainen taakka alaikäisille lapsille. Purkaminenkin maksaa.
Mielestäni pikkupaikkakuntia pitäisi aktiivisesti elvyttää eikä vaan olettaa että "kaikki haluu muuttaa Helsinkiin". Kaikki eivät todellakaan halua muuttaa Helsinkiin, vaikka näköjään joidenkin on tosi vaikea sitä uskoa.
Mielestäni tarvitaan jonkinlainen (valtion) palkitseva systeemi niin että ihmiset muuttavat poispäin täpötäydestä Helsingistä. Ei se ole kenenkään hyöty että hyvät talot jäävät tyhjilleen.
Samaa mieltä. En halua muuttaa Helsinkiin vaikka kaupunki on aika pieni maailman metropoleihin verrattuna joissa olen asunut. Voi olla että pakko kun ei tahdo löytyä töitä muualta ku pääkaupunkiseudulta vaikka en haluaisi lähellekään.
Kyllä se menee kaupaksi kun jaksatte odottaa oikeita ostajia. Lähellä kaupunki on monen toive.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Juuri tämä! Ei ikinä kotia taantuvalta paikkakunnalta. Otan osaa, jos peritte vanhan omakotitalon muuttotappioalueelta. Perinnöstä voi luopua lasten hyväksi, mutta on sekin kamalaa jättää sellainen taakka alaikäisille lapsille. Purkaminenkin maksaa.
Mielestäni pikkupaikkakuntia pitäisi aktiivisesti elvyttää eikä vaan olettaa että "kaikki haluu muuttaa Helsinkiin". Kaikki eivät todellakaan halua muuttaa Helsinkiin, vaikka näköjään joidenkin on tosi vaikea sitä uskoa.
Mielestäni tarvitaan jonkinlainen (valtion) palkitseva systeemi niin että ihmiset muuttavat poispäin täpötäydestä Helsingistä. Ei se ole kenenkään hyöty että hyvät talot jäävät tyhjilleen.
Muuttaisin heti mökkipaikkakunnalle jos ei olisi työpaikka pk- seudulla. Harmi kun alallani ei voi tehdä etätöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elokuu 2020 oli viimeinen tilaisuus yrittää saada omiaan pois omakotitaloista, jotka olivat lähellä (enintään 10 min) kasvukeskuksia. Siitä eteenpäin hinnat ovat laskeneet ja tulevat edelleen laskemaan. Tämä koskee siis omakotitaloja jotka ovat kasvukeskusten välittömässä läheisyydessä. Muilla alueilla ei ole kiinnostusta, eikä ostajia vaikka hintaa laskisi kuinka alas tahansa.
No ei pidä paikkaansa ainakaan Oulussa. Tietyt speksit täyttävät talot menee hujauksessa. Mutta ne muut eivät mene. Vaikka ilmaiseksi annettaisiin.
Oulussa tuntuu talojen hinnat nousseen ihan hujauksessa. Ollaan noin vuoden päivät etsitty sopivaa, mutta hyvät, budjettiimme sopivat tosiaan menevät saman tien jopa ennen kuin tulevat julkiseen välitykseen. Myynnissä roikkuvat pidempään sitten ne, joista pyydetään selvää ylihintaa tai piilosokkelitalot (jotka usein nekin on hinnoiteltu pilalle ottaen huomioon vaadittavat remontit).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MöKKihöppänä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Juuri tämä! Ei ikinä kotia taantuvalta paikkakunnalta. Otan osaa, jos peritte vanhan omakotitalon muuttotappioalueelta. Perinnöstä voi luopua lasten hyväksi, mutta on sekin kamalaa jättää sellainen taakka alaikäisille lapsille. Purkaminenkin maksaa.
Mielestäni pikkupaikkakuntia pitäisi aktiivisesti elvyttää eikä vaan olettaa että "kaikki haluu muuttaa Helsinkiin". Kaikki eivät todellakaan halua muuttaa Helsinkiin, vaikka näköjään joidenkin on tosi vaikea sitä uskoa.
Mielestäni tarvitaan jonkinlainen (valtion) palkitseva systeemi niin että ihmiset muuttavat poispäin täpötäydestä Helsingistä. Ei se ole kenenkään hyöty että hyvät talot jäävät tyhjilleen.
Muuttaisin heti mökkipaikkakunnalle jos ei olisi työpaikka pk- seudulla. Harmi kun alallani ei voi tehdä etätöitä.
Oletko ratikkakuski? Vai mitä suorittavan tason työtä ei löydy mökkipaikkakunnalta tai naapurikunnista?
Vierailija kirjoitti:
MöKKihöppänä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Juuri tämä! Ei ikinä kotia taantuvalta paikkakunnalta. Otan osaa, jos peritte vanhan omakotitalon muuttotappioalueelta. Perinnöstä voi luopua lasten hyväksi, mutta on sekin kamalaa jättää sellainen taakka alaikäisille lapsille. Purkaminenkin maksaa.
Mielestäni pikkupaikkakuntia pitäisi aktiivisesti elvyttää eikä vaan olettaa että "kaikki haluu muuttaa Helsinkiin". Kaikki eivät todellakaan halua muuttaa Helsinkiin, vaikka näköjään joidenkin on tosi vaikea sitä uskoa.
Mielestäni tarvitaan jonkinlainen (valtion) palkitseva systeemi niin että ihmiset muuttavat poispäin täpötäydestä Helsingistä. Ei se ole kenenkään hyöty että hyvät talot jäävät tyhjilleen.
Muuttaisin heti mökkipaikkakunnalle jos ei olisi työpaikka pk- seudulla. Harmi kun alallani ei voi tehdä etätöitä.
Oletko ratikkakuski? Vai mitä suorittavan tason työtä ei löydy mökkipaikkakunnalta tai naapurikunnista?
Iso maahantuoja. Paikalla oltava työajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Spårakuskille duunia on myös Tampesterissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Juuri tämä! Ei ikinä kotia taantuvalta paikkakunnalta. Otan osaa, jos peritte vanhan omakotitalon muuttotappioalueelta. Perinnöstä voi luopua lasten hyväksi, mutta on sekin kamalaa jättää sellainen taakka alaikäisille lapsille. Purkaminenkin maksaa.
Mielestäni pikkupaikkakuntia pitäisi aktiivisesti elvyttää eikä vaan olettaa että "kaikki haluu muuttaa Helsinkiin". Kaikki eivät todellakaan halua muuttaa Helsinkiin, vaikka näköjään joidenkin on tosi vaikea sitä uskoa.
Mielestäni tarvitaan jonkinlainen (valtion) palkitseva systeemi niin että ihmiset muuttavat poispäin täpötäydestä Helsingistä. Ei se ole kenenkään hyöty että hyvät talot jäävät tyhjilleen.
Samaa mieltä. En halua muuttaa Helsinkiin vaikka kaupunki on aika pieni maailman metropoleihin verrattuna joissa olen asunut. Voi olla että pakko kun ei tahdo löytyä töitä muualta ku pääkaupunkiseudulta vaikka en haluaisi lähellekään.
Jos et saa työtä muualta kuin Helsingistä mutta et halua sinne muuttaa, niin muuta Keravalle tai Järvenpäähän, ne on mukavia pikkukaupunkeja ja junalla pääsee nopeasti töihin Helsinkiin. Tai Vantaan ja Espoon reunamilla on myös mukavia luonnonläheisiä ja rauhallisia kaupunginosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, kun monet puhuvat epämääräisistä remonteista. Olen omistanut omakotitalon 20 vuotta. Kirjaan taulukkoon jokaisen remontin, hinnan, käytetyt materiaalit, remontin tekijän jne. Mielestäni normaalia. Ei sitä itsekään muista aina mitä on minäkin vuonna tehnyt
Ei ole tarkoitus myydä taloa.Tuttavan perhe osti 80-luvulla rakennetun omakotitalon. Talon rakentanut mies (ammatiltaan insinööri) oli itse rakentanut talon ja koonnut siitä lähtien kansioon kaikki mahdolliset taloon liittyvät kuitit, tiedot rakennusmateriaaleista jne jne ja käyttöohjeet. Kaikki oli dokumentoitu puutarhan istutuksia myöten.
Ei nyt täysin sama asia, mutta kerrostaloasunnon olen ostanut. Kyseessä sen ikäinen asunto, jossa on kodinkansio ja aiemmat omistajat ovat lisänneet kansioon kuitit ja käyttöohjeet esimerkiksi päivittämistään kodinkoneista. Luulin, että tällainen on ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla on varaa ostaa, teettävät ehkä oman talopaketin. Osa taas haluaa kaupungin läheltä, joukkoliikenne -alueelle. Ja jotkut ovat saanut ehkä perinnöksi ok-talon tms. Ja muilla ei ole varaa paitsi kitua lähiökerrostalokuutiossa, ei autoa. Ehkä ihmiset ovat varovaisia ostaessa toisen taloa (hometalot ja muut remontit), miettivät miksi sitä myydään, vaikka voi olla hyväkuntoinen ja hyvä syy muuttaa. Onko alue muuten haluttu, esim. vesistö lähellä ja marketti.
Tällä hetkellä omakotitalot liikkuvat nopeasti. Olen etsinyt pari kuukautta (minulla ei kiirettä) ja kivat tosiaan menneet heti. Ehkä 70-luvun talot ovat haasteellisimmat myydä, itse en sellaista huolisi.
Mikäli tasakatto on korjattu asiallisesti en pitäisi 70-luvun taloa välttämättä pahana. 80-90-luvun taloja en ottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavaa on, mutta 60-80 luvun tiilitalot ovat suurimmaksi osaksi tikittäviä aikapommeja, lisäksi nämä hyvät rintamamiestalot pilattiin 90-luvun laajennuksella jolloin saatiin jälleen uusi aikapommi. Nämä ovat ainakin talot joita kaikki taloa etsivät tuttavani karsastavat.
Itse taas en saanut lainaa pankista talon vuoksi, kun olisin ollut muuttamassa( lainaan tähän pankin työntekijän sanoja) "sinne hevonkuuseen, jonne ei kannata rahojansa laittaa".. Ei minua haittaa ajaa pidempää työmatkaa jos koti on kivalla paikalla ja tykkään siellä asua.. Mutta ilmeisesti pankille se on ongelma.
Laina kannattaa tällaisessa tapauksessa hakea sieltä hevonkuusen pankista. Yleensä hevonkuusessa arvostetaan uusia asiakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla on varaa ostaa, teettävät ehkä oman talopaketin. Osa taas haluaa kaupungin läheltä, joukkoliikenne -alueelle. Ja jotkut ovat saanut ehkä perinnöksi ok-talon tms. Ja muilla ei ole varaa paitsi kitua lähiökerrostalokuutiossa, ei autoa. Ehkä ihmiset ovat varovaisia ostaessa toisen taloa (hometalot ja muut remontit), miettivät miksi sitä myydään, vaikka voi olla hyväkuntoinen ja hyvä syy muuttaa. Onko alue muuten haluttu, esim. vesistö lähellä ja marketti.
Tällä hetkellä omakotitalot liikkuvat nopeasti. Olen etsinyt pari kuukautta (minulla ei kiirettä) ja kivat tosiaan menneet heti. Ehkä 70-luvun talot ovat haasteellisimmat myydä, itse en sellaista huolisi.
Mikäli tasakatto on korjattu asiallisesti en pitäisi 70-luvun taloa välttämättä pahana. 80-90-luvun taloja en ottaisi.
80-luvun taloissa taitaa usein olla valesokkeli, mutta mikä 90-luvun taloissa on vikana?
Ei se uuden rakentaminen niin ylivoimaista ole. Miltei kaikilla talotoimittajilla on avaimet käteen toimituksia. Sen jälkeen voit asua 40 vuotta ilman remonttimurheita myydä vanhoilla päivillä ja muuttaa kerrostaloon.
Loppujen lopuksi halvempi vaihtoehto mitä 80-90 luvun talon hankinta kalliiseen hintaan ja remontit alkavat jo heti lähitulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
MöKKihöppänä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Juuri tämä! Ei ikinä kotia taantuvalta paikkakunnalta. Otan osaa, jos peritte vanhan omakotitalon muuttotappioalueelta. Perinnöstä voi luopua lasten hyväksi, mutta on sekin kamalaa jättää sellainen taakka alaikäisille lapsille. Purkaminenkin maksaa.
Mielestäni pikkupaikkakuntia pitäisi aktiivisesti elvyttää eikä vaan olettaa että "kaikki haluu muuttaa Helsinkiin". Kaikki eivät todellakaan halua muuttaa Helsinkiin, vaikka näköjään joidenkin on tosi vaikea sitä uskoa.
Mielestäni tarvitaan jonkinlainen (valtion) palkitseva systeemi niin että ihmiset muuttavat poispäin täpötäydestä Helsingistä. Ei se ole kenenkään hyöty että hyvät talot jäävät tyhjilleen.
Muuttaisin heti mökkipaikkakunnalle jos ei olisi työpaikka pk- seudulla. Harmi kun alallani ei voi tehdä etätöitä.
Oletko ratikkakuski? Vai mitä suorittavan tason työtä ei löydy mökkipaikkakunnalta tai naapurikunnista?
Ootko vähän yksinkertainen? Ei sitä tarvitsisi kuitenkaan noin selvästi julistaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme etsineet pitkään omakotitaloa ja mielestämme ongelma ei ole mahdollinen remontoinnin tarve, vaan hinnoittelu. Meitä ei haittaa vääränlaiset tapetit ja kulahtanut keittiö sekä kylpyhuone. Pohja on tärkein ja se, että talo on rakenteiltaan terve. Mutta sitten törmäämme siihen, että peruskunnostusta kaipaava talo on hinnoiteltu väärin eli ylihintaiseksi. Kun teet siihen taloon katon, keittiön, kylpyhuoneen yms, niin lopullinen hintalappu on reilusti yli uuden talon tontteineen. Ei mitään järkeä. Miksi maksaa vanhasta enemmän kuin uudesta, kun uuden saat suunnitella juuri haluamaksesi ja voit vaikuttaa sen kuntoon omilla toimenpiteilläsi? Vanhassa, yli uuden hintaisessa otat vielä sen riskin, että edellinen omistaja piilottelee ongelmakohtia.
En tiedä, mistä olette asuntoa katsomassa, mutta pääkaupunkiseudulla ainakin hinnan määrää pitkälti sijainti. Vanha talo voi sijaita tontilla, jollaista ei ikinä tulisi myyntiin. Muuttotappiokunnista kuten Imatralta sen sijaan saa viimeisen päälle laitettuja taloja halvalla.
En ole tuo eka kommentoija, mutta ei teidän mielipiteet ole vastakkaiset. Tottakai sijainti on tärkein. Ja sehän vaikuttaa hintaan oleellisesti. Mutta jos siitä ostettavasta talosta ei ole mitään mahkuja saada omiaan pois sen jälkeen, kun siihen on tehnyt vaadittavat remontit, että ilkeisi siinä asua, niin ei sitä silloin kukaan osta. Toki jos jossain takahikiällä on, niin sitten voi olla ettei käy kaupaksi edes ilmaiseksi.
Miksi talosta aina pitäisi saada omansa pois? Jos ehtii vaikka 20 vuotta asua, niin alkaa jo olla vaikeaa määritellä, mitä tarkoittaa omat pois. En saa käytetystä autostakaan omiani pois, mutta olen saanut nauttia kunnon kyydeistä.
Asunnot ja talot on Suomessa tähän saakka nähty "varmana" sijoituksena, jossa arvo säilyy ja jopa kasvaa hintatason kohotessa. Suurin osa suomalaisten varallisuudesta on kiinni asumisessa. Asuntoa/taloa ei nähdä käyttöhyödykkeenä kuten autoa vaan sijoituksena. Siksi monille on vaikea hyväksyä arvonalenemista vaikka tämän omaisuuden ylläpito ja hoito olisi laiminlyöty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Juuri tämä! Ei ikinä kotia taantuvalta paikkakunnalta. Otan osaa, jos peritte vanhan omakotitalon muuttotappioalueelta. Perinnöstä voi luopua lasten hyväksi, mutta on sekin kamalaa jättää sellainen taakka alaikäisille lapsille. Purkaminenkin maksaa.
Mielestäni pikkupaikkakuntia pitäisi aktiivisesti elvyttää eikä vaan olettaa että "kaikki haluu muuttaa Helsinkiin". Kaikki eivät todellakaan halua muuttaa Helsinkiin, vaikka näköjään joidenkin on tosi vaikea sitä uskoa.
Mielestäni tarvitaan jonkinlainen (valtion) palkitseva systeemi niin että ihmiset muuttavat poispäin täpötäydestä Helsingistä. Ei se ole kenenkään hyöty että hyvät talot jäävät tyhjilleen.
Samaa mieltä. En halua muuttaa Helsinkiin vaikka kaupunki on aika pieni maailman metropoleihin verrattuna joissa olen asunut. Voi olla että pakko kun ei tahdo löytyä töitä muualta ku pääkaupunkiseudulta vaikka en haluaisi lähellekään.
Itse pääsin muutama vuosi sitten muuttamaan pois Helsingistä, ja koskaan en kyllä takaisin muuttaisi. Kuuntele sisimpääsi, jos muutto sinne tuntuu epämiellyttävältä ja vastahakoiselta ajatukselta, niin varmasti löytyy joitain muitakin vaihtoehtoja hankalan tilanteen ratkaisemiseksi. Se toki voi edellyttää sitä, että on valmis ajattelemaan asioita uusiksi.
En itsekään ymmärrä tätä pk-seutu ja etenkin Helsinki keskeisyyttä, jota täälläkin osa harrastaa hyvin äänekkäästi. Ihan niin kuin muualla Suomessa ei olisi mitään elämää. Ei kaikki todellakaan halua muuttaa tai asua Helsingissä vaikka siellä kuinka nousisi asuntojen arvot. Kyllä elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin jokin omistusasunnon arvo.
Vierailija kirjoitti:
Nuoremmat sukupolvet eivät myöskään luuloistaan huolimatta tule perimään yhtä paljon kuin aikaisemmat sukupolvet. Velkaantumisen helppous on tehnyt sen että asunnot ja talot on kiinnitetty viimeiseen senttiin asti jotta niiden omistajat pääsevät matkustelemaan ja muutenkin elämään makeaa elämää. Mikä tietenkin on oikein. Ongelmia tulossa markkinoille todellakin. Mistä te luulette että niitä satoja ja tuhansia ostajia löytyy yhtäkkiä? Kun töitä ei kertakaikkiaan edes löydy Suomessa kaikille.
Töitä kyllä löytyy ,muttei halua niiden tekemiseen. Miksi muutoin tänne jatkuvasti tarvitaan lisää työoetäistä muuttoa? Itseasiassa meillä on vanha 🏡 n rötiskö maalla. Yhtenä päivänä pihaan ajoi virolainen, joka olisi halunnut ostaa sen kunnostettavakseen ja perheelleen kodiksi.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäinen talo? Todennäköisesti jos ennen 90 lukua väsätty, voin tulla toteamaan miltei purkukuntoiseksi.