Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Talo ei mene kaupaksi, epätoivo iskee
Alan olla tosi kyllästynyt tilanteeseen. Meillä on kiva ja nätisti remontoitu, hyvällä ja kauniilla puutarhatontilla oleva talo melko lähellä isohkoa kaupunkia. Talo on ollut myynnissä jo kohta vuoden. Katsojia on käynyt muutamia, eikä yhtään tarjousta ole tehty. Välittäjä on sitä mieltä, että markkinat ylipäänsä ovat tosi hiljaiset ja että mitään varsinaista vikaa ei ole. Pyyntihintamme on jo asetettu alemmaksi kuin hinta, jolla itse talomme seitsemän vuotta sitten ostimme. Ja tässä välissä on kuitenkin tehty paljon ja isohkojakin remontteja. Alan olla epätoivoinen, kun jostain syystä olen pitänyt itsestään selvänä, että talo kyllä tulee myytyä viimeistään nyt tämän kevään aikana. Ei näytä hyvältä. Nyt ei ole taas kuukauteen käynyt katsojiakaan.
Millaisia kokemuksia muilla on? Onko joku muu samassa tilanteessa? Vai onko teillä talokaupat sujuneet sujuvasti ja nopeasti?
En linkitä taloamme tähän kun en oikeastaan kaipaa kommentteja talostamme, vaan ennemminkin vertaiskokemuksia ja tarinoita.
Kommentit (935)
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksi ihmiset ovat niin yksinkertaisia, että keskittyvät sisustukseen. Mitä väliä on väärän värisillä verhoilla tai rumalla pöydällä? Eivät ne kuulu kauppaan. Meillä oli muutama vuosi sitten vanhemman puoleinen talo myynnissä ”perinteisellä” välittäjällä ja ei ollut kiinnostuneita. Vaihdoimme välittäjää ja heidän palveluihin kuului stailaus. Ei muuta kuin ilmatäytteinen patja sängyksi ja peitto muodikkaasti myttyyn sängyn kulmalle ja talo meni ensimmäisellä näytöllä.
Tämä! Stailasin myytävän asunnon ihan itse. Ihmiset ovat oikeasti näin hölmöjä! Taloyhtiön remontit ei paljon paina, jos on muodikkaat sävyt asunnossa. Muutama satanen rätteihin ja muodikkaisiin viherkasveihin toi yli kymppitonnin voiton käteen. Asuminen Helsingissä tuo jopa tuloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elokuu 2020 oli viimeinen tilaisuus yrittää saada omiaan pois omakotitaloista, jotka olivat lähellä (enintään 10 min) kasvukeskuksia. Siitä eteenpäin hinnat ovat laskeneet ja tulevat edelleen laskemaan. Tämä koskee siis omakotitaloja jotka ovat kasvukeskusten välittömässä läheisyydessä. Muilla alueilla ei ole kiinnostusta, eikä ostajia vaikka hintaa laskisi kuinka alas tahansa.
No ei pidä paikkaansa ainakaan Oulussa. Tietyt speksit täyttävät talot menee hujauksessa. Mutta ne muut eivät mene. Vaikka ilmaiseksi annettaisiin.
Talot ei mene nyt kaupaksi, ellei pyyntihintaa alenneta 35%.
Meidän talo oli myynnissä kolme viikkoa, sijainti itäsuomalainen muuttotappio-pikkukaupunki. Toinen katsojapariskunta tarjosi siitä 5000 euroa alle pyynnin ja sillä myimme.
Ostimme sitten isommasta kaupungista talon, maksoimme sen mitä siitä pyydettiinkin. Kilpailua oli, mutta onneksemme myyjät halusivat myydä meille.
Mökkipaikkakunnallamme Itä-Suomessa myytävät mökit menee saman tien kaupaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vuosia sitten talo myynnissä. Joo tiedettiin että kaikkia ei värit miellytä ja että lasten ja koirien takia sisustus ei ihan Gloria-tasoa ollut, mutta nauratti sekin kun välittäjä kertoi katsojan kommentin, että ruokailuhuoneen matto ei sointunut seinien väriin. No ei, kun se oli siinä väliaikaisesti pentukoiran pissivahinkojen takia, eikä toisekseen tietenkään edes kuulunut kauppaan 😄
Toinen "hauska" oli, kun erikseen mainitsimme ilmoituksessa ettei tiskikone kuulu kauppaan ja olimme ottaneet sen mukaamme mennessämme väliaikaiseen vuokra-asuntoon satojen kilometrien päähän. Yksi alkoi vaatimaan että se vanha kone olisi pitänyt saada mukana kaupassa. Paremman olisi varmaan saanut viidelläkympillä kierrätysmyymälästä. Siitä oli talokaupat kiinni 😄😄😄 No ei voinut mitään.
No, saatiin kyllä sitten ihan järkeväkin ostaja, joten noille jaksaa nauraa.
Kerrostaloasuminen on vaan niin syvältä..
Ok talo hieman sivussa , oma rauha , omaa tilaa ympärillä , edullista, kaikki minlä maksaa maksaa itselle. Ei tarvi maksaa toisten hölmöilyjä kuten kerrostaloissa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksi ihmiset ovat niin yksinkertaisia, että keskittyvät sisustukseen. Mitä väliä on väärän värisillä verhoilla tai rumalla pöydällä? Eivät ne kuulu kauppaan. Meillä oli muutama vuosi sitten vanhemman puoleinen talo myynnissä ”perinteisellä” välittäjällä ja ei ollut kiinnostuneita. Vaihdoimme välittäjää ja heidän palveluihin kuului stailaus. Ei muuta kuin ilmatäytteinen patja sängyksi ja peitto muodikkaasti myttyyn sängyn kulmalle ja talo meni ensimmäisellä näytöllä.
Ihmiset ovat nykyisin todella yksinkertaisia, uusavuttomia. Rakentamisesta ja asuntojen huolehtimisesta ei ymmärretä mitään. Jo ilmastoinnin huoltaminen, ikkunanpesu, parketin hoitaminen on joillekin täysin ylivoimaista.
Toinen mielestäni omituinen juttu on että ostaessa a) oletetaan että koko asunto on rempattu lattiasta kattoon, tai b) suunnitellaan kuinka rempataan lattiasta kattoon repien ihan kaikki. Mieleen ei näytä tulevan että sen vanhan keittiön/kylppärin kanssa voi ihan hyvin elää, jos se on siisti ja hyväkuntoinen. Ei ole pakko repiä ja vaihtaa niitä kaakeleita ja kaapistoja.
jos yhtään sinua helpottaa ok taloja pikku kunnista tulee myyntiin tuhansia lesket eivät pysty eikä ole järkeä pitää taloja. varsin kun vihreät demarit keskustan tukemana lisäävät kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Juuri tämä! Ei ikinä kotia taantuvalta paikkakunnalta. Otan osaa, jos peritte vanhan omakotitalon muuttotappioalueelta. Perinnöstä voi luopua lasten hyväksi, mutta on sekin kamalaa jättää sellainen taakka alaikäisille lapsille. Purkaminenkin maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Juuri tämä! Ei ikinä kotia taantuvalta paikkakunnalta. Otan osaa, jos peritte vanhan omakotitalon muuttotappioalueelta. Perinnöstä voi luopua lasten hyväksi, mutta on sekin kamalaa jättää sellainen taakka alaikäisille lapsille. Purkaminenkin maksaa.
Mielestäni pikkupaikkakuntia pitäisi aktiivisesti elvyttää eikä vaan olettaa että "kaikki haluu muuttaa Helsinkiin". Kaikki eivät todellakaan halua muuttaa Helsinkiin, vaikka näköjään joidenkin on tosi vaikea sitä uskoa.
Mielestäni tarvitaan jonkinlainen (valtion) palkitseva systeemi niin että ihmiset muuttavat poispäin täpötäydestä Helsingistä. Ei se ole kenenkään hyöty että hyvät talot jäävät tyhjilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Juuri tämä! Ei ikinä kotia taantuvalta paikkakunnalta. Otan osaa, jos peritte vanhan omakotitalon muuttotappioalueelta. Perinnöstä voi luopua lasten hyväksi, mutta on sekin kamalaa jättää sellainen taakka alaikäisille lapsille. Purkaminenkin maksaa.
Niinpä. Minulla on se "onni", ettei ole lapsia. Mutta ikävää siltikin on, että toisenkin vanhempani joskus kuollessa todennäköisesti joudun kieltäytymään perinnöstä, etten vain saa taakakseni vanhaa omakotitaloa. Ikävää se on kuitenkin vain siksi, että olisin halunnut hoitaa vanhempani asiat loppuun asti enkä kieltäytyessäni pysty sitä tekemään miltään osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutaan Helsingissä ja samassa talossa ollut 4 h + k + s tuli viime viikolla myyntiin vähän alle kuudensadan tuhannen euron hintaan. Nyt viikkoa myöhemmin asunto on myyty.
Vierailija kirjoitti:
Asutaan Helsingissä ja samassa talossa ollut 4 h + k + s tuli viime viikolla myyntiin vähän alle kuudensadan tuhannen euron hintaan. Nyt viikkoa myöhemmin asunto on myyty.
Jos mulla olisi noin arvokas asunto, niin myisin sen, ostaisin jostain muualta Suomesta asunnon/talon alle sadalla tonnilla, ja elelisin loppurahoilla loppuelämäni rauhallista hiljaiseloa tekemättä enää koskaan päivääkään töitä.
Helsinkiläiset on kai jotenkin niin sokaistuneita tilanteelleen etteivät tajua että voisivat jäädä eläkkeelle vaikka heti, jos vaan suostuisivat asumaan muualla kuin Hesassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutaan Helsingissä ja samassa talossa ollut 4 h + k + s tuli viime viikolla myyntiin vähän alle kuudensadan tuhannen euron hintaan. Nyt viikkoa myöhemmin asunto on myyty.
Jos mulla olisi noin arvokas asunto, niin myisin sen, ostaisin jostain muualta Suomesta asunnon/talon alle sadalla tonnilla, ja elelisin loppurahoilla loppuelämäni rauhallista hiljaiseloa tekemättä enää koskaan päivääkään töitä.
Helsinkiläiset on kai jotenkin niin sokaistuneita tilanteelleen etteivät tajua että voisivat jäädä eläkkeelle vaikka heti, jos vaan suostuisivat asumaan muualla kuin Hesassa.
Mutta kun siellä on se ooppera. Ja kuulemma kukaan ei "kyttää".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutaan Helsingissä ja samassa talossa ollut 4 h + k + s tuli viime viikolla myyntiin vähän alle kuudensadan tuhannen euron hintaan. Nyt viikkoa myöhemmin asunto on myyty.
Jos mulla olisi noin arvokas asunto, niin myisin sen, ostaisin jostain muualta Suomesta asunnon/talon alle sadalla tonnilla, ja elelisin loppurahoilla loppuelämäni rauhallista hiljaiseloa tekemättä enää koskaan päivääkään töitä.
Helsinkiläiset on kai jotenkin niin sokaistuneita tilanteelleen etteivät tajua että voisivat jäädä eläkkeelle vaikka heti, jos vaan suostuisivat asumaan muualla kuin Hesassa.
Mistä sinä tiedät kuinka paljon heillä on tuosta pääomaa? Oletettavasti lainaa iso osa. Ja että nelikymppisenä eläkkeelle jollain 400K rahalla, lapset siinä elätetään ja kaikki kaverit ja harrastukset hylätään?
Vierailija kirjoitti:
Asutaan Helsingissä ja samassa talossa ollut 4 h + k + s tuli viime viikolla myyntiin vähän alle kuudensadan tuhannen euron hintaan. Nyt viikkoa myöhemmin asunto on myyty.
Niin? Mitä sitten?
Ehkä eniten ihmettelen myynnissä olevia 60-70-lukujen taloja, joita on remontoitu korkeintaan sisustusta päivittämällä ja ehkäpä joku vessa on remontoitu. Näitä sitten myydään hyvään hintaan, kunto arvioitu jopa hyväksi ja välittäjä kehuu, että eikun asumaan vaan pienellä pintarempalla. Eihän kukaan osta kerrostaloasuntoakaan noilta vuosikymmeniltä kyselemättä putki- ja katto- ym. remonttien perään, mutta omakotitaloista taidetaan kuvitella etteivät ne vaadi kunnon remonttia ikinä.
Alue: Aihe vapaa
Tämä.