Lue keskustelun säännöt.
Ihmeellinen sattuma tapahtui, jäi pyörimään mieleen joten jaan sen teille...
01.05.2019 |
Aluksi pikkuinen taustatarina, olin kymmenisen vuotta sitten au pairina reilun vuoden ulkomailla. Siellä ollessani rakastuin nuoruuden vimmalla palavasti au pair perheen sukulaispoikaan, seurustelimme melkein vuoden. Lopulta erosimme aika myrskyisästi, olimme edelleen kovasti rakastuneita, mutta emme vain keksineet keinoa olla yhdessä sen jälkeen kun muutin takaisin Suomeen. Emme pitäneet enää mitään yhteyttä, silloin ei pahemmin ollut vielä sosiaalista mediaakaan. Se oli sellaista viatonta nuorta rakkautta, mutta täytyy myöntää että harvoin on mennyt vieläkään pitkiä aikoja etten olisi pohtinut mitä hänelle kuuluu.
Nyt sitten itse asiaan, tulimme viime viikolla reissusta kotiin ja odottelimme lentoa Suomeen kentällä Tukholmassa. Ja ihan yhtäkkiä tuo kyseinen poika -tosin nyt jo mies - käveli ohi. Olin ja olen ihan varma että se oli hän. Jotenkin se tilanne meni sitten vain niin nopeasti että jäin vain pöllästyneenä tuijottamaan hänen peräänsä. Oli kumma tilanne!
Nyt vaan mietityttää että oliko tuo joku viesti universumilta, tuskin :D Onko muille tapahtunut vastaavaa? Jäi ihan outo olo.
Kommentit (614)
MallaM Blogiinhan voi kirjoittaa vaikka mistä omassa elämässään ja sit siinä mukana kertoisit tästä. Niistä ajoista kun olit au-pairina, tapaamisenne silloin, niitä-näitä mitä teet ja sinulle kuuluu, kohtaaminen siellä... oliko Tukholmassa... mietteistäsi asiasta, pohdintaa, harrastuksia, valokuvia... ihan mitä keksit ja haluat jakaa. Ei se blogi tarkoita että keskittyisit tähän pelkästään. Kirjoittaa kyllä osaat selkeästi ja hyvin niin että ei se siihen kompastuisi. Mieti edes älä heti tyrmää. :) Sinne tuskin tulee ilkeitä kommentteja. Anna silti olla ketjun täälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MallaM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, voisitko kuvitella asuvasi Iso-Britanniassa? Tulisiko ikävä perhettäsi?
Voisin kai. Silloin ainakin viihdyin siellä todella hyvin. Ei tulisi ikävä, minulla ei valitettavasti ole kovin läheistä perhettä enää. AP
Tulipa tämän viestin perusteella minusta nyt ehkä sellainen kuva että olen todella yksin. Minulla on kuitenkin läheisiä ja tärkeitä ihmisiä, he eivät vaan ole sitä porukkaa mikä yleensä perheeksi (vanhemmat, sisarukset) mielletään. AP
Vierailija kirjoitti:
MallaM Blogiinhan voi kirjoittaa vaikka mistä omassa elämässään ja sit siinä mukana kertoisit tästä. Niistä ajoista kun olit au-pairina, tapaamisenne silloin, niitä-näitä mitä teet ja sinulle kuuluu, kohtaaminen siellä... oliko Tukholmassa... mietteistäsi asiasta, pohdintaa, harrastuksia, valokuvia... ihan mitä keksit ja haluat jakaa. Ei se blogi tarkoita että keskittyisit tähän pelkästään. Kirjoittaa kyllä osaat selkeästi ja hyvin niin että ei se siihen kompastuisi. Mieti edes älä heti tyrmää. :) Sinne tuskin tulee ilkeitä kommentteja. Anna silti olla ketjun täälläkin.
Haluan vaan pitää oman yksityisyyden tässä kuitenkin. Kiitos että sanoit että mielestäsi minä osaan kirjoittaa, olen sitä vähän itse stressannut. Voin miettiä, mutta taidan siitäkin huolimatta tyrmätä :D Tämä ketju riittää :) AP
MallaM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MallaM Blogiinhan voi kirjoittaa vaikka mistä omassa elämässään ja sit siinä mukana kertoisit tästä. Niistä ajoista kun olit au-pairina, tapaamisenne silloin, niitä-näitä mitä teet ja sinulle kuuluu, kohtaaminen siellä... oliko Tukholmassa... mietteistäsi asiasta, pohdintaa, harrastuksia, valokuvia... ihan mitä keksit ja haluat jakaa. Ei se blogi tarkoita että keskittyisit tähän pelkästään. Kirjoittaa kyllä osaat selkeästi ja hyvin niin että ei se siihen kompastuisi. Mieti edes älä heti tyrmää. :) Sinne tuskin tulee ilkeitä kommentteja. Anna silti olla ketjun täälläkin.
Haluan vaan pitää oman yksityisyyden tässä kuitenkin. Kiitos että sanoit että mielestäsi minä osaan kirjoittaa, olen sitä vähän itse stressannut. Voin miettiä, mutta taidan siitäkin huolimatta tyrmätä :D Tämä ketju riittää :) AP
En ole se joka blogista kysyi, mutta haluan sanoa että lukisin sinun blogia 😊 Kirjoitat mukavasti.
Miksi sinun perhe ei ole sinulle läheinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis ystäväni meni viisikymppisenä naimisiin vaihtarivuoden ensirakkautensa kanssa. He sattuivat ottamaan yhteyttä toisiinsa vuosikymmenten jälkeen.
Myös itselläni iso ensirakkaus ulkomailla enkä tiedä hänestä mitään 25 vuoteen, mutta en ole unohtanut häntä. Joskus olen kokeillut googlea, mutta ei mitään osumaa. Surffailin eräänä iltana netissä ja osuin erään firman sivuille noin 25 km päässä hänen silloisesta kotipaikastaan. Kuvat varastivat jostain syystä mielenkiintoni ja scrollasin ne kaikki 365 kappaletta. Hän oli viimeisessä kuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun perhe ei ole sinulle läheinen?
Eiköhän syy ole apn käytöksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanan tarinan keksit, mutta kosahti tuossa kohtaa kun sanoit ettei somea ollut silloin siinä määrin ja sitten paljastit ikäsi. Joku toinenkin nosti saman asian esiin. Olisit kirjoittanut olevasi vanhempi niin olisi saattanut mennä läpikin.
10v sitten some oli hyvinkin voimissaan. Ja jos ei some niin sähköpostit ainakin kulki vilkkaasti.
Tämä. Itse seurustelin etänä toisessa maassa asuvan miehen kanssa 2004-2007,kunnes saimme koulut loppuun ja muutimme yhteen. Meillä oli käytössä puhelin, sähköposti ja Mese eli Microsoftin messenger, joka oli silloin tosi yleinen chat-viestiväline. Oltiin niin umpirakastuneita, ettei puhettakaan, että etäisyys olisi meidät erottanut.
Just, sä osasit "rakastua oikein" ja ap ei. Huoh.
Mitä ihmettä sekoilet? Kyllä tossa minusta oli selvä pointti : jos on aidosti rakastunut, niin keinot kyllä keksii, ja niitä keinoja on todellakin aina riittänyt. Ei kymmenen vuotta sitten eletty missään kirjekyyhkyjen aikakaudella. Mut jos se toisaalta oli niin kovin hankalaa jo silloin, niin ei se tunne riitä kyllä nytkään. Ymmärrän, että täällä mammat haluaa seurata jotain satutädin harlekiinitarinaa, eikä siinä mitään, tämä vaan on kovin huono :D t: eri
Ne vaan nussi ja tappeli silloin eli mitään syvempää yhteyttä ei ollut. Kyllä sitä yhteydenpitokeinon keksii jos halua on.
Vierailija kirjoitti:
MallaM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MallaM Blogiinhan voi kirjoittaa vaikka mistä omassa elämässään ja sit siinä mukana kertoisit tästä. Niistä ajoista kun olit au-pairina, tapaamisenne silloin, niitä-näitä mitä teet ja sinulle kuuluu, kohtaaminen siellä... oliko Tukholmassa... mietteistäsi asiasta, pohdintaa, harrastuksia, valokuvia... ihan mitä keksit ja haluat jakaa. Ei se blogi tarkoita että keskittyisit tähän pelkästään. Kirjoittaa kyllä osaat selkeästi ja hyvin niin että ei se siihen kompastuisi. Mieti edes älä heti tyrmää. :) Sinne tuskin tulee ilkeitä kommentteja. Anna silti olla ketjun täälläkin.
Haluan vaan pitää oman yksityisyyden tässä kuitenkin. Kiitos että sanoit että mielestäsi minä osaan kirjoittaa, olen sitä vähän itse stressannut. Voin miettiä, mutta taidan siitäkin huolimatta tyrmätä :D Tämä ketju riittää :) AP
En ole se joka blogista kysyi, mutta haluan sanoa että lukisin sinun blogia 😊 Kirjoitat mukavasti.
Kiitos :) AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä on kiva seurata ja ap vaikuttaa mukavalta! Seuraan mielenkiinnolla :)
Muutamia vuosia (?) sitten av:lla oli samankaltainen ketju, jossa entiset (mies muistaakseni jenkki?) rakastavaiset kohtasivat uudelleen ja aloittivat suhteen, jossa silloinen ap kai alkoi jo suunnitella muuttoa tms... Ja aloitti blogin, jota av:laiset sitten seurasivat, minäkin :) Kovin usein blogia ei muistaakseni alun jälkeen enää päivitelty ja osoite sekä av-ketju ovat jo hävinneet mielestäni. Tässä ketjussa on paljon samankaltaisuuksia kuin siinä oli.
MUTTA ennen kuin painatte alapeukkua, niin lähtökohtaisesti uskon tällaisia tarinoita tosiksi ja kuten tässäkin ketjussa on tullut ilmi: monella on samanlaisia kokemuksia tai muualle jääneitä heiloja ja elämän rakkauksia. Eiköhän tämän ketjun ap:n tarina ole lopulta aika yleinen - harvempi vaan saa koskaan uutta tilaisuutta elämän miehen kanssa ja vielä harvempi uskaltaa sen käyttää :)
Kiitos hyvänmielenketjusta ap!
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun perhe ei ole sinulle läheinen?
Minulle läheiset perheenjäsenet ovat menehtyneet. Ja toisen vanhemman kanssa en ole tekemisissä. Mutta tätä en halua avata enempää. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siis ystäväni meni viisikymppisenä naimisiin vaihtarivuoden ensirakkautensa kanssa. He sattuivat ottamaan yhteyttä toisiinsa vuosikymmenten jälkeen.
Myös itselläni iso ensirakkaus ulkomailla enkä tiedä hänestä mitään 25 vuoteen, mutta en ole unohtanut häntä. Joskus olen kokeillut googlea, mutta ei mitään osumaa. Surffailin eräänä iltana netissä ja osuin erään firman sivuille noin 25 km päässä hänen silloisesta kotipaikastaan. Kuvat varastivat jostain syystä mielenkiintoni ja scrollasin ne kaikki 365 kappaletta. Hän oli viimeisessä kuvassa.
Oho, oletko saanut häneen mitään yhteyttä? Vai koetko enää tarvetta siihen? AP
Vierailija kirjoitti:
Tätä on kiva seurata ja ap vaikuttaa mukavalta! Seuraan mielenkiinnolla :)
Muutamia vuosia (?) sitten av:lla oli samankaltainen ketju, jossa entiset (mies muistaakseni jenkki?) rakastavaiset kohtasivat uudelleen ja aloittivat suhteen, jossa silloinen ap kai alkoi jo suunnitella muuttoa tms... Ja aloitti blogin, jota av:laiset sitten seurasivat, minäkin :) Kovin usein blogia ei muistaakseni alun jälkeen enää päivitelty ja osoite sekä av-ketju ovat jo hävinneet mielestäni. Tässä ketjussa on paljon samankaltaisuuksia kuin siinä oli.
MUTTA ennen kuin painatte alapeukkua, niin lähtökohtaisesti uskon tällaisia tarinoita tosiksi ja kuten tässäkin ketjussa on tullut ilmi: monella on samanlaisia kokemuksia tai muualle jääneitä heiloja ja elämän rakkauksia. Eiköhän tämän ketjun ap:n tarina ole lopulta aika yleinen - harvempi vaan saa koskaan uutta tilaisuutta elämän miehen kanssa ja vielä harvempi uskaltaa sen käyttää :)
Kiitos hyvänmielenketjusta ap!
Vaikuttaisi mielenkiintoiselta jutulta luettavaksi, muistaako joku muu tarkemmin? :)
Ja kiitos viestistä, oon ihan samaa mieltä että eiköhän se ole ihan normaalia ja yleistäkin haluta ottaa yhteyttä ihmiseen joka oli ennen todella tärkeä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro ihmeessä laitoitko viestin ja saitko vastauksen. Sitten tulee tietenkin se mutta.. Eli vaikka olet itse varma että kyse oli tuosta miehestä niin muisti tekee kyllä tepposia ja ihmeitä. Tuli ihan mieleen kun Kadonneen jäljillä Latvia-jaksossa se nainen oli koko elämänsä ollut varma että näki isänsä bussissa Virossa ja isä oli jäänyt huitomaan bussin perään jne ja sitten kun kysyi asiaa isältään niin tämä ei ymmärtänyt mistä puhui ja kiisti olleensa virossa. Siinä oli tietysti kyse lapsesta mutta ap et ole nähnyt ko. miestä vuosiin, et nuoruuden jälkeen ja hän on saattanut muuttua vaikka miten paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanan tarinan keksit, mutta kosahti tuossa kohtaa kun sanoit ettei somea ollut silloin siinä määrin ja sitten paljastit ikäsi. Joku toinenkin nosti saman asian esiin. Olisit kirjoittanut olevasi vanhempi niin olisi saattanut mennä läpikin.
10v sitten some oli hyvinkin voimissaan. Ja jos ei some niin sähköpostit ainakin kulki vilkkaasti.
Tämä. Itse seurustelin etänä toisessa maassa asuvan miehen kanssa 2004-2007,kunnes saimme koulut loppuun ja muutimme yhteen. Meillä oli käytössä puhelin, sähköposti ja Mese eli Microsoftin messenger, joka oli silloin tosi yleinen chat-viestiväline. Oltiin niin umpirakastuneita, ettei puhettakaan, että etäisyys olisi meidät erottanut.
Just, sä osasit "rakastua oikein" ja ap ei. Huoh.
Mitä ihmettä sekoilet? Kyllä tossa minusta oli selvä pointti : jos on aidosti rakastunut, niin keinot kyllä keksii, ja niitä keinoja on todellakin aina riittänyt. Ei kymmenen vuotta sitten eletty missään kirjekyyhkyjen aikakaudella. Mut jos se toisaalta oli niin kovin hankalaa jo silloin, niin ei se tunne riitä kyllä nytkään. Ymmärrän, että täällä mammat haluaa seurata jotain satutädin harlekiinitarinaa, eikä siinä mitään, tämä vaan on kovin huono :D t: eri
Ne vaan nussi ja tappeli silloin eli mitään syvempää yhteyttä ei ollut. Kyllä sitä yhteydenpitokeinon keksii jos halua on.
Kovin vaikuttaa olevan kullin perään. Ilmeisesti miesjuttuja ei ole tässä kymmenen vuoden aikana juuri ollut.
Vierailija kirjoitti:
Tätä on kiva seurata ja ap vaikuttaa mukavalta! Seuraan mielenkiinnolla :)
Muutamia vuosia (?) sitten av:lla oli samankaltainen ketju, jossa entiset (mies muistaakseni jenkki?) rakastavaiset kohtasivat uudelleen ja aloittivat suhteen, jossa silloinen ap kai alkoi jo suunnitella muuttoa tms... Ja aloitti blogin, jota av:laiset sitten seurasivat, minäkin :) Kovin usein blogia ei muistaakseni alun jälkeen enää päivitelty ja osoite sekä av-ketju ovat jo hävinneet mielestäni. Tässä ketjussa on paljon samankaltaisuuksia kuin siinä oli.
MUTTA ennen kuin painatte alapeukkua, niin lähtökohtaisesti uskon tällaisia tarinoita tosiksi ja kuten tässäkin ketjussa on tullut ilmi: monella on samanlaisia kokemuksia tai muualle jääneitä heiloja ja elämän rakkauksia. Eiköhän tämän ketjun ap:n tarina ole lopulta aika yleinen - harvempi vaan saa koskaan uutta tilaisuutta elämän miehen kanssa ja vielä harvempi uskaltaa sen käyttää :)
Kiitos hyvänmielenketjusta ap!
Muistan tämän, siinä oli mun mielestä kyse vaan nettitutusta, ei vanhasta poikakaverista. Eli siis olivat tapaamassa ekaa kertaa koskaan. Se oli mukava ketju ja muistaakseni luin joskus jostain että he ovat nykyään naimisissa ja heillä on lapsi.
MallaM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis ystäväni meni viisikymppisenä naimisiin vaihtarivuoden ensirakkautensa kanssa. He sattuivat ottamaan yhteyttä toisiinsa vuosikymmenten jälkeen.
Myös itselläni iso ensirakkaus ulkomailla enkä tiedä hänestä mitään 25 vuoteen, mutta en ole unohtanut häntä. Joskus olen kokeillut googlea, mutta ei mitään osumaa. Surffailin eräänä iltana netissä ja osuin erään firman sivuille noin 25 km päässä hänen silloisesta kotipaikastaan. Kuvat varastivat jostain syystä mielenkiintoni ja scrollasin ne kaikki 365 kappaletta. Hän oli viimeisessä kuvassa.
Oho, oletko saanut häneen mitään yhteyttä? Vai koetko enää tarvetta siihen? AP
Tästä on vasta hetki. Olen ihan kahden vaiheilla, kun jotenkin tuntuu että ei sitä kuvaa nenäni eteen ihan aiheetta johdatettu, mutta en ole varma. Jossain muutossa kaikki hänen valokuvansa ja kirjeensä katosivat ja en nyt ole ihan varma, oliko tämän kaiken tarkoitus antaa minulle edes yksi kuva hänestä vai minulle mahdollisuus kokeilla kepillä jäätä, saisinko sanottua mieltäni painamaan jääneet sanomattomat sanat (pelkkää hyvää hänestä, yhteytemme katkesi vähän rujosti minun osaltani).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on kiva seurata ja ap vaikuttaa mukavalta! Seuraan mielenkiinnolla :)
Muutamia vuosia (?) sitten av:lla oli samankaltainen ketju, jossa entiset (mies muistaakseni jenkki?) rakastavaiset kohtasivat uudelleen ja aloittivat suhteen, jossa silloinen ap kai alkoi jo suunnitella muuttoa tms... Ja aloitti blogin, jota av:laiset sitten seurasivat, minäkin :) Kovin usein blogia ei muistaakseni alun jälkeen enää päivitelty ja osoite sekä av-ketju ovat jo hävinneet mielestäni. Tässä ketjussa on paljon samankaltaisuuksia kuin siinä oli.
MUTTA ennen kuin painatte alapeukkua, niin lähtökohtaisesti uskon tällaisia tarinoita tosiksi ja kuten tässäkin ketjussa on tullut ilmi: monella on samanlaisia kokemuksia tai muualle jääneitä heiloja ja elämän rakkauksia. Eiköhän tämän ketjun ap:n tarina ole lopulta aika yleinen - harvempi vaan saa koskaan uutta tilaisuutta elämän miehen kanssa ja vielä harvempi uskaltaa sen käyttää :)
Kiitos hyvänmielenketjusta ap!
Muistan tämän, siinä oli mun mielestä kyse vaan nettitutusta, ei vanhasta poikakaverista. Eli siis olivat tapaamassa ekaa kertaa koskaan. Se oli mukava ketju ja muistaakseni luin joskus jostain että he ovat nykyään naimisissa ja heillä on lapsi.
https://www.vauva.fi/keskustelu/2847650/jenkki-ja-finn
Joo, tuossa kertoi naimisissa olemisesta ja lapsista.
MallaM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun perhe ei ole sinulle läheinen?
Minulle läheiset perheenjäsenet ovat menehtyneet. Ja toisen vanhemman kanssa en ole tekemisissä. Mutta tätä en halua avata enempää. AP
Tsemppiä, minulla sama tilanne ja pikkasen on rankkaa välillä. Tämän myötä olen alkanut arvostaa ihmissuhteissa eri tavalla sitä, mitä varhemmin elämässä ne ovat syntyneet, koska on juureton olo ja se, että haluaisi ihmisiä, jotka ovat tunteneet sinut muunakin kuin keski-ikäisenä ammatin x harjoittajana ja harrastuksesta y.
Kiitos kivasta viestistä :) AP