Ihmeellinen sattuma tapahtui, jäi pyörimään mieleen joten jaan sen teille...
Aluksi pikkuinen taustatarina, olin kymmenisen vuotta sitten au pairina reilun vuoden ulkomailla. Siellä ollessani rakastuin nuoruuden vimmalla palavasti au pair perheen sukulaispoikaan, seurustelimme melkein vuoden. Lopulta erosimme aika myrskyisästi, olimme edelleen kovasti rakastuneita, mutta emme vain keksineet keinoa olla yhdessä sen jälkeen kun muutin takaisin Suomeen. Emme pitäneet enää mitään yhteyttä, silloin ei pahemmin ollut vielä sosiaalista mediaakaan. Se oli sellaista viatonta nuorta rakkautta, mutta täytyy myöntää että harvoin on mennyt vieläkään pitkiä aikoja etten olisi pohtinut mitä hänelle kuuluu.
Nyt sitten itse asiaan, tulimme viime viikolla reissusta kotiin ja odottelimme lentoa Suomeen kentällä Tukholmassa. Ja ihan yhtäkkiä tuo kyseinen poika -tosin nyt jo mies - käveli ohi. Olin ja olen ihan varma että se oli hän. Jotenkin se tilanne meni sitten vain niin nopeasti että jäin vain pöllästyneenä tuijottamaan hänen peräänsä. Oli kumma tilanne!
Nyt vaan mietityttää että oliko tuo joku viesti universumilta, tuskin :D Onko muille tapahtunut vastaavaa? Jäi ihan outo olo.
Kommentit (614)
Hei kaikille!
Puhelimen vaihtamisen myötä olen kadottanut kirjautumistietoni tänne, olen silti ihan minä vaikka nimimerkki puuttuukin!
Palasin juuri viime viikolla miehen luota takaisin Suomeen. Palailen pikkuhiljaa takaisin töihin ja yritän löytää rytmiä arkeen. Olin tosiaan siis hieman pidemmän pätkän ihan vain rentoutumassa ja viettämässä miehen kanssa paljon aikaa. Oli ihanaa :) Nyt tässä tulee pienoinen tauko näkemiseen, mies saapuu hieman ennen joulua Suomeen ja suunnitelmana on että hän jää tänne ihan pysyvästi.
Asiat on kyllä edenneet hurjan nopeasti, välillä tuntuu että ei pysy perässä. Kaikki on just hyvin juuri näin :) Ja loppuun vielä hieman yksityinen paljastus, me ollaan kihloissa!
Ihanaa joulukuuta teille kaikille!
T. MallaM
Malla M kirjoitti:
Hei kaikille!
Puhelimen vaihtamisen myötä olen kadottanut kirjautumistietoni tänne, olen silti ihan minä vaikka nimimerkki puuttuukin!
Palasin juuri viime viikolla miehen luota takaisin Suomeen. Palailen pikkuhiljaa takaisin töihin ja yritän löytää rytmiä arkeen. Olin tosiaan siis hieman pidemmän pätkän ihan vain rentoutumassa ja viettämässä miehen kanssa paljon aikaa. Oli ihanaa :) Nyt tässä tulee pienoinen tauko näkemiseen, mies saapuu hieman ennen joulua Suomeen ja suunnitelmana on että hän jää tänne ihan pysyvästi.
Asiat on kyllä edenneet hurjan nopeasti, välillä tuntuu että ei pysy perässä. Kaikki on just hyvin juuri näin :) Ja loppuun vielä hieman yksityinen paljastus, me ollaan kihloissa!
Ihanaa joulukuuta teille kaikille!
T. MallaM
Onnea! Ja ihanaa joulun odotusta teille!
Vierailija kirjoitti:
Ap, taidat olla aika nuori?
Tuollahan se ikä näkyy. Ap oli keväällä 28, eli on nyt 28-29.
Onnea Malla! Oot onnesi ansainnu.
Vierailija kirjoitti:
Okei, hauska aloitus :D! Onko kaikki sattumaa vai johdatusta.
Kävi taannoin itselle eräs kohtaaminen joka jäi mieleen. Lapsena törmäsin erääseen poikaan ja hän jäi mieleen pyörimään. Tämä ihminen oli ainut nuorista kuka kuunteli samanlaista musiikkia. Olin hänelle vähän ilkeä silloin, kommentoin ulkonäöllistä asiaa (se oli vitsi). Tämä jäänyt vaivaamaan.
Kävi tilanne vähän aikaa sitten jossa eksyttiin samaan paikkaan. Jäi vaivaamaan vähän, mikä juttu, jotain oli siinä. (ei tuollaista love storya).
Kävipä niin että eilen illalla sen hoksasin kuka hän on ja eipä olisi voinut polut kohdata hauskemmalla tavalla noin 17 vuotta myöhemmin.
Vaan olen vähän hämillään koko tapahtuma ketjusta, mutta katsellaan miksi se tapahtui. Ehkä se oli vain asioiden päätös? Jotenkin kyllä siinä uudessa törmäyksessä samaan ulkonäölliseen asiaan kiinnitin huomiota ja sain taas pahan katseen ja taas jäin miettimään et ei kai hän pahoittanut mieltään. :D
Ihmeellinen maailma
Sain häneltä myös hymyä joka lämmittää vieläkin ja muutamia kuukausia myöhemmin sain yllätyksen musiikillisena radion kautta, eli tosiaan, tapahtuma oli minulle erittäin suuri ja tuottaa lämpöä.
Löytyi tämä ihana vanha viestiketju. Onkohan MallaM vielä täällä palstalla? Yritetään pitää tämä ketju etusivulla, jos vaikka saataisiin Mallalta päivitystä.
Luin kaikki 31 sivua yhtä kyytiä. Oli ihana tarina. Uskon, että on totta myös. 💖💞
Outo tapaus tänään erään kauppakeskuksen parkkipaikalla, olin kävelemässä kohti kauppaa kun ohi mateli Volvon katumaasturi ja bisnespukuun sonnustautunut kuljettaja kysyi että: "Do you speak english?". No kun kerran osaan jollainlailla englantia, vastasin että yes, ja sitten hän esittäytyi jonkin Sveitsiläisen kellofirman johtajaksi, kertoi kyllä firman nimen mutta unohdin sen jo ja näkyy Sveitsissä olevan niin paljon kellofirmoja että en osaa sanoa minkä se niistä sanoi. Kertoili, että on lento lähtemässä kohti Sveitsiä, mutta hänellä on vielä rannekelloja mukana, joita ei ilmeisesti voi viedä Sveitsiin, varmaankin tullien vuoksi, kun Sveitsi ei ole EU maa, joten olisi antanut pois ne (give away). Tosin en saanut selville miten paljon kelloja olisi ollut, puheen perusteella sain käsityksen että useampi kuin yksi.
Ei kyllä tapahdu ainakaan minun elämässä että joku rikas liikemies jakelee mahdollisesti kalliitakin Sveitsiläisiä laatukelloja ilmaiseksi satunnaisille ohikulkijoille, mielessä pyöri vain se poliisien kertoma ohje että jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti ei olekaan totta.
Siinä vaiheessa vetosin että minulla on nyt hieman kiire, toivottelin vaan onnea jatkoon ja poistuin kauppaan, tyhjin käsin.
Eipä ole ennen tällaista tilannetta osunut kohdalle. Voihan tietysti olla että kyseessä olisi ollut ihan oikea tapaus, mutta verottajahan ei varmasti jättäisi rankaisematta lahjakelloistakaan. Mistäpä tällaiset tietää onko aito vai joku hämäräperäinen tarkoitus, ehkä olisi vastineeksi halunnut tietää nimen tms. ties mihin tarkoituksiin. Ei ole edes tarvetta tai käyttöä rannekelloille niin en halunnut sekaantua asiaan.
Mitä itse olisitte tehneet tällaisessa tapauksessa?
Marraskuun loskaan vähän romanttista päivitystä, kiitos :)