Ihmeellinen sattuma tapahtui, jäi pyörimään mieleen joten jaan sen teille...
Aluksi pikkuinen taustatarina, olin kymmenisen vuotta sitten au pairina reilun vuoden ulkomailla. Siellä ollessani rakastuin nuoruuden vimmalla palavasti au pair perheen sukulaispoikaan, seurustelimme melkein vuoden. Lopulta erosimme aika myrskyisästi, olimme edelleen kovasti rakastuneita, mutta emme vain keksineet keinoa olla yhdessä sen jälkeen kun muutin takaisin Suomeen. Emme pitäneet enää mitään yhteyttä, silloin ei pahemmin ollut vielä sosiaalista mediaakaan. Se oli sellaista viatonta nuorta rakkautta, mutta täytyy myöntää että harvoin on mennyt vieläkään pitkiä aikoja etten olisi pohtinut mitä hänelle kuuluu.
Nyt sitten itse asiaan, tulimme viime viikolla reissusta kotiin ja odottelimme lentoa Suomeen kentällä Tukholmassa. Ja ihan yhtäkkiä tuo kyseinen poika -tosin nyt jo mies - käveli ohi. Olin ja olen ihan varma että se oli hän. Jotenkin se tilanne meni sitten vain niin nopeasti että jäin vain pöllästyneenä tuijottamaan hänen peräänsä. Oli kumma tilanne!
Nyt vaan mietityttää että oliko tuo joku viesti universumilta, tuskin :D Onko muille tapahtunut vastaavaa? Jäi ihan outo olo.
Kommentit (614)
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla enaa tuttuja britanniassa? Siis ystavia sen perheen lisaksi?
Eipä oikein. Tietty silloin oli siellä ystäviä, mutta ei keneenkään säilynyt yhteydet kovin pitkään. Toki jos sinne menisin niin olisi muutamia ihmisiä, joita olisi hauska nähdä. AP
Vierailija kirjoitti:
Olitteko kihloissa silloin aiemmin?
Ei oltu kihloissa. AP
MallaM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MallaM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon niin iloinen ap:n puolesta. Kävi miten kävi, niin todennäköisesti saat kuitenkin päätöksen jossittelulle :) Ihanaa, että tällaista tapahtuu! Oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Terveisin se joka mietti samankaltaista yhteydenottoa aikaisemmin ketjussa (mm. viesti nro 30)Kiitos :) Mietinki just tänään että mitähän sinä oot pohtinut omasta tilanteestasi? AP
Vielä mietin, että mitä tekisin...Eroavaisuutena tähän teidän juttuun on, että meidän jutun päättymisestä ei ole mitenkään mahdottoman monta vuotta. Tavallaan helpompaa ettei ole niin kauan aikaa, mutta tavallaan tuntuu, että kaikki pöly siitä erosta ei ole vielä laskeutunut :D Tietyllä tavalla toivoisin, että hän tekisi aloitteen, koska hän vähän "mokasi" siinä suhteen loppumetreillä ja oma ylpeys ei jotenki anna periksi, että minä olisin se joka ottaisi yhteyttä :D Ihan typerää, koska mietin häntä kuitenkin tosi paljon.
Mutta voi olla että hän ei mokansa vuoksi juuri uskalla ottaa yhteyttä ja toivoo että sinä ottaisit? AP
Jep, no ymmärrän kyllä kun estin hänet sitten eron jälkeen melkein puoleksi vuodeksi :D Että varmasti voi ajatellakin, että en halua hänen ottavan yhteyttä. Mutta olin niin pettynyt häneen, kun hänesta ei saanut oikein mitään otetta ja ajattelin, että pääsen paremmin yli hänestä. En toisaalta edes tiedä onko hänellä enää numeroani. Ei oltu silloin missään samassa somepalvelussa, nii numero on ainoa tapa ottaa yhteyttä (terveiset ketjun some-jankkaajille! :D)
Eli pallo on aika lailla sun nurkassa? Pohdi asia rauhassa läpi, mutta kyllä minun mielestä sun kannattaisi ottaa häneen yhteyttä kerta se pyörii paljon mielessä. Lopputuloksesta huolimatta saat mielenrauhan. AP
Oot varmaan ihan oikeassa! Mitähän sitä laittaisi...Viimeiset viestit siellä meidän viestiketjussa on niitä eroviestejä, niin tuntuu kauhealta aina palata niihin fiiliksiin ku avaa viestiketjun :D
En jaksa odottaa paria viikkoa! Miten AP jaksaa. Toivottavasti rakkaus leimahtaa uudestaan!
Vierailija kirjoitti:
MallaM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MallaM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon niin iloinen ap:n puolesta. Kävi miten kävi, niin todennäköisesti saat kuitenkin päätöksen jossittelulle :) Ihanaa, että tällaista tapahtuu! Oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Terveisin se joka mietti samankaltaista yhteydenottoa aikaisemmin ketjussa (mm. viesti nro 30)Kiitos :) Mietinki just tänään että mitähän sinä oot pohtinut omasta tilanteestasi? AP
Vielä mietin, että mitä tekisin...Eroavaisuutena tähän teidän juttuun on, että meidän jutun päättymisestä ei ole mitenkään mahdottoman monta vuotta. Tavallaan helpompaa ettei ole niin kauan aikaa, mutta tavallaan tuntuu, että kaikki pöly siitä erosta ei ole vielä laskeutunut :D Tietyllä tavalla toivoisin, että hän tekisi aloitteen, koska hän vähän "mokasi" siinä suhteen loppumetreillä ja oma ylpeys ei jotenki anna periksi, että minä olisin se joka ottaisi yhteyttä :D Ihan typerää, koska mietin häntä kuitenkin tosi paljon.
Mutta voi olla että hän ei mokansa vuoksi juuri uskalla ottaa yhteyttä ja toivoo että sinä ottaisit? AP
Jep, no ymmärrän kyllä kun estin hänet sitten eron jälkeen melkein puoleksi vuodeksi :D Että varmasti voi ajatellakin, että en halua hänen ottavan yhteyttä. Mutta olin niin pettynyt häneen, kun hänesta ei saanut oikein mitään otetta ja ajattelin, että pääsen paremmin yli hänestä. En toisaalta edes tiedä onko hänellä enää numeroani. Ei oltu silloin missään samassa somepalvelussa, nii numero on ainoa tapa ottaa yhteyttä (terveiset ketjun some-jankkaajille! :D)
Eli pallo on aika lailla sun nurkassa? Pohdi asia rauhassa läpi, mutta kyllä minun mielestä sun kannattaisi ottaa häneen yhteyttä kerta se pyörii paljon mielessä. Lopputuloksesta huolimatta saat mielenrauhan. AP
Oot varmaan ihan oikeassa! Mitähän sitä laittaisi...Viimeiset viestit siellä meidän viestiketjussa on niitä eroviestejä, niin tuntuu kauhealta aina palata niihin fiiliksiin ku avaa viestiketjun :D
Jos sinulla on oikeasti toiveissa suhteen jatkaminen niin ne viestit poistoon ja uutta sivua esille :) AP
Vierailija kirjoitti:
En jaksa odottaa paria viikkoa! Miten AP jaksaa. Toivottavasti rakkaus leimahtaa uudestaan!
Minä jaksan :D Jännittää nimittäin aika kovasti, mikä on aika hölmöä. Ehdin henkisesti varautua :D
No ei, kyllä samaan aikaan on sellainen olo että ei jaksaisi odottaa, onneksi aika kuluu nopeasti. AP
Mies näki sen verran vaivaa et siirsi lennon (tai junan) joten on varppina kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Ootteko jutelleet?
Muutamia viestejä ollaan vaihdettu, hänellä on ollut aika kiire päivä. Puhelin"treffit" sovittuna illalle (tai siis minun yölle) :D AP
Vierailija kirjoitti:
Mies näki sen verran vaivaa et siirsi lennon (tai junan) joten on varppina kiinnostunut.
Kieltämättä tuntui aika mukavalta kun mies sanoi että on muuttanut aikatauluaan ja näkeminen onnistuu jos minä jaksan ajaa sinne :) AP
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju :)
Niin minunkin mielestä, täällä on paljon ihania tyyppejä :) AP
MallaM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MallaM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MallaM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon niin iloinen ap:n puolesta. Kävi miten kävi, niin todennäköisesti saat kuitenkin päätöksen jossittelulle :) Ihanaa, että tällaista tapahtuu! Oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Terveisin se joka mietti samankaltaista yhteydenottoa aikaisemmin ketjussa (mm. viesti nro 30)Kiitos :) Mietinki just tänään että mitähän sinä oot pohtinut omasta tilanteestasi? AP
Vielä mietin, että mitä tekisin...Eroavaisuutena tähän teidän juttuun on, että meidän jutun päättymisestä ei ole mitenkään mahdottoman monta vuotta. Tavallaan helpompaa ettei ole niin kauan aikaa, mutta tavallaan tuntuu, että kaikki pöly siitä erosta ei ole vielä laskeutunut :D Tietyllä tavalla toivoisin, että hän tekisi aloitteen, koska hän vähän "mokasi" siinä suhteen loppumetreillä ja oma ylpeys ei jotenki anna periksi, että minä olisin se joka ottaisi yhteyttä :D Ihan typerää, koska mietin häntä kuitenkin tosi paljon.
Mutta voi olla että hän ei mokansa vuoksi juuri uskalla ottaa yhteyttä ja toivoo että sinä ottaisit? AP
Jep, no ymmärrän kyllä kun estin hänet sitten eron jälkeen melkein puoleksi vuodeksi :D Että varmasti voi ajatellakin, että en halua hänen ottavan yhteyttä. Mutta olin niin pettynyt häneen, kun hänesta ei saanut oikein mitään otetta ja ajattelin, että pääsen paremmin yli hänestä. En toisaalta edes tiedä onko hänellä enää numeroani. Ei oltu silloin missään samassa somepalvelussa, nii numero on ainoa tapa ottaa yhteyttä (terveiset ketjun some-jankkaajille! :D)
Eli pallo on aika lailla sun nurkassa? Pohdi asia rauhassa läpi, mutta kyllä minun mielestä sun kannattaisi ottaa häneen yhteyttä kerta se pyörii paljon mielessä. Lopputuloksesta huolimatta saat mielenrauhan. AP
Oot varmaan ihan oikeassa! Mitähän sitä laittaisi...Viimeiset viestit siellä meidän viestiketjussa on niitä eroviestejä, niin tuntuu kauhealta aina palata niihin fiiliksiin ku avaa viestiketjun :D
Jos sinulla on oikeasti toiveissa suhteen jatkaminen niin ne viestit poistoon ja uutta sivua esille :) AP
Niinpä, kiitos tästä! Jännittää :D Ehkä odotan niihin hänen synttäreihinsä asti ja laitan silloin viestin.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, kiitos tästä! Jännittää :D Ehkä odotan niihin hänen synttäreihinsä asti ja laitan silloin viestin.
Se kuulostaa hyvältä idealta, ehdit hieman vielä henkisesti varautua :) Kerro sitten miten kävi! AP
Joku sanoi (vähän ilkeässä) kommentissa että tämä homma käy tylsäksi ellei tule jänniä käänteitä ja flashbackejä Englannin ajoilta. Mää en kaipaa niitä käänteitä, mutta flashbackit olisi kyllä hauskoja 😁 Miten alunperin tapasitte? Aloitteko heti seurustelemaan? Ymmärrän kyllä jos et halua vastata.
Ja ap, älä missään nimessä anna noiden hölmöjen kommenttien saada sinua lopettamaan tänne kirjoittamista! Meitä on täällä varmasti todella monta joita kiinnostaa kuulla tämä juttu loppuun, aivan sama vaikka se etenisi "tylsästi".
(Laittakaa peukku ylös tähän kommenttiin kaikki te, joilla asia kiinnostaa😊)
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi (vähän ilkeässä) kommentissa että tämä homma käy tylsäksi ellei tule jänniä käänteitä ja flashbackejä Englannin ajoilta. Mää en kaipaa niitä käänteitä, mutta flashbackit olisi kyllä hauskoja 😁 Miten alunperin tapasitte? Aloitteko heti seurustelemaan? Ymmärrän kyllä jos et halua vastata.
Tapasimme sen minun au pair perheen kautta, hän oli (ja on oletettavasti edelleen) heidän sukulainen.
Melkein heti :D Muistan kun nähtiin ekan kerran, hän esitteli itsensä ja sanoi että on odottanut minun tapaamista siitä asti kun kuuli että olen tulossa ja sitten totesi että "I'm gonna take you on a date". Minä en suoraan tuosta lämmennyt ja ajattelin että hänellä on vain suomitytön kaatoyritys päällä. Samana iltana juttelin miehestä sitten au pair perheen äidille ja hän kertoi aivan eri tyylisen tarinan jossa tämä mies oli kysellyt ennen minulle juttelemista perheen äidiltä että olenkohan minä sinkku. Muutenkin perheen äiti puhui hänestä paljon hyvää, joten päätin että mennään vaan käymään treffeillä.
Ja treffeillä minun ennakko-oletukset hänestä romuttui ja ei siinä kyllä kauaa mennyt kun seurustelimme oikeasti. On kyllä ikävä noita aikoja :) AP
Vierailija kirjoitti:
Ja ap, älä missään nimessä anna noiden hölmöjen kommenttien saada sinua lopettamaan tänne kirjoittamista! Meitä on täällä varmasti todella monta joita kiinnostaa kuulla tämä juttu loppuun, aivan sama vaikka se etenisi "tylsästi".
(Laittakaa peukku ylös tähän kommenttiin kaikki te, joilla asia kiinnostaa😊)
Kiitos, kiva että ihmisillä kiinnostaa :) Itse stressasin eniten sitä että joku esittää minua täällä uskottavasti ja kertoo hölmöjä juttuja, sitä ongelmaa ei enää pitäisi olla nyt kun minulla on nimimerkki. Ja ei ne kritisointiviestit haittaa mitään, harmittaa vaan että jotkut pahoittavat mielensä tästä ketjusta niin kovasti. AP
MallaM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, kiitos tästä! Jännittää :D Ehkä odotan niihin hänen synttäreihinsä asti ja laitan silloin viestin.
Se kuulostaa hyvältä idealta, ehdit hieman vielä henkisesti varautua :) Kerro sitten miten kävi! AP
Joo pitääpä tulla sitten raportoimaan tänne myöhemmin :)
Ja ihana tuo teidän ensitapaamistarina! :D Hänellä on ollut alusta asti selvät sävelet, että miten tämä juttu tulee menemään.
Nyt tuli häneltä viesti että onkin jo parisuhteessa, ei ollut raaskinut kertoa minulle heti. AP