Aloitin ssri lääkityksen ja nyt olo on kamala! Olisko vertaistukea :(

Minä en ole saanut avattua yhtäkään masennuslääkepakkausta joka minulle on annettu. Ei vaan pysty. Kun on itse lukenut riskeistä, lääkärit niitä ei kerro ja vähättelee ja jos saakin monen vuoden tai loppuelämän vieroitusoireet niistä niin kukaan muu ei maksa kuin itse omalla terveydellään ja elämällään. Ehkä saa armosta pienen eläkkeen jos työkykykin menee. Omalla kohdallani lääkevastaisuus on vaikuttanut voimakkaasti siihen että en ole hoidossa. Jotenkin se luottamus vain menee rikki kun niitä lääkkeitä vaaditaan käyttämään vaikka itse sanoin ei. Toivottavasti tulevaisuuden ihmisillä on parempia vaihtoehtoja. Väitän että silloin kauhistellaan näitä nykyajan lääkkeitä.

Mullakin takana ssri ~myrkyillä leikkimistä lääkärin kehoituksesta useaan otteeseen.

Ne määrättiin alunperinkin aivan liian kevyin perustein, elämäntilanteeni oli hankala , söin todella huonosti ja olisin tarvinnut terapiaa ja henkistä apua ja ruokavalion korjauksen ,en lääkkeitä.

Elämäntilanne ajankanssa helpotti ja vaihtui kokonaisuudessaan, mutta,

Taistelen edelleen masennuskausia vastaan, haittaavinta on se, etten tunnu saavan mielihyvää mistään . Mikään ei oikein tunnu enää miltään ,vaikka olen perusluonteeltani ekstrovertti, innostuva, impulsiivinen . Ollut lapsesta asti.

Seksuaalisuudesta en viitsi edes aloittaa, olen lopettanut "lääkkeet " jo ajat sitten.

Aloin saada ocd oireita lääkityksen lopetuksen jälkeen ja kärsin niistä edelleen.

Olin aikaisemmin "kympin " oppilas koulussa, tällähetkellä työkyvytön.

Koen,että nämä ssri myrkyt pilasivat koko psyykkeeni, kykyni tuntea intohimoa ja ylipäänsä ihmisyyteen liittyviä vahvoja tunteita .

Se , että ssri korjaisi jonkinlaista epätasapainoa aivoissa on pelkkä lääketeollisuuden hypoteesi, eikä sille ole mitään totuuspohjaa.

Jos nämä myrkyt jotain tekevät, niin sysäävät ne aivot nimenomaan siihen epätasapainotilaan.

Masennukseen on aina joku syy (trauma, burn out, kova stressi, vaikeat ihmissuhteet, puuttellinen ruokavalio ja ravintoainepuutokset, suolistobakteerit, valon vähyys talvella ,kilpirauhasen vajaatoiminta, matala~asteinen tulehdus aivoissa huonojen elintapojen ja ruokavalion seurauksena, lapsuuden kaltoinkohtelu ja tunteiden tunnistamisen ja ilmaisemisen vaikeus jne)

Mutta se syy EI ole "kemiallinen epätasapainotila" aivoissa joka jollain pillerillä korjautuu ja masennus häviää.

20 min lääkärikäynnillä tuota masennuksen syytä on huono lähteä selvittämään ja sitten määrätäänkin jo lääkkeet.

Kun tutkimukset kootaan yhtään, on huomattu, että niillä, jotka ovat hoitaneet masennustaan näillä "lääkkeillä" on jatkossa todennäköisemmin kroonistunut masennus ja työkyvyttömyys, kuin niillä jotka ovat olleet ilman lääkitystä.

Lääkäreille varmaan koulutuksissa ylistetään näitä lääkkeitä ihan lääketeollisuuden toimesta niin paljon, että oikeasti luulevat niiden auttavan.

Hyvä jos joku oikeasti kokee niistä avun saavansa, mutta olisi mukava tietää, kuinka moni ,usean vuoden ssri käytön jälkeen elää normaalia, työkykyisen elämää ilman masennusta ja tunteiden latistumista. Onko siitä Suomessa mitään tilastoja?

Kaikki lääkkeiden positiiviset tutkimustulokset on saatu vain silloin, kun on tutkittu lääkkeenkäytön muutamia ensimmäisiä viikkoja .

Pitkällä aikavälillä tuo positiivinen vaikutus ilmeisesti häviää ja lääkkeistä on todella vaikea päästä eroon.

Voi olla, että jollekkin todella vaikeasti masentuneelle nämä ovat ainoa apu ,alkuun, mutta metsään mennään ja pahasti kun niitä määrätään jokaiseen mielipahaan, lyhyisiin masennusjaksoihin, kilpirauhasen vajaatoiminaan ja burnouttiin.

Ja varsinkin lapselle tai nuorelle, jonka aivojen kehitys on kesken.

Ja se, että lääketeollisuus itse tekee ne tutkimukset tuotteistaan ja julkaisee vain ne, jotka antavat positiivisen tuloksen, ja jättää julkaisematta ne negatiiviset. Siinä on jotain pielessä.

Miksi näistä riskeistä ei voida tiedottaa potilasta paremmin ja ssri lääkkeitä mainostetaan jokaiselle turvallisena vaihtoehtona?

kaikki riskit pitäisi kertoa heti ensimmäisenä ja antaa potilaan itse tehdä niiden pohjalta oma päätös miten lähtee masennustaan hoitamaan.

En tiedä, miten oli valtakunnanuutisissa, mutta täällä pk-seudulla oli syksyllä uutinen HUSsin tutkimuksesta, jossa oli todettu, että kaikkien maksa ei toimi SSRI-lääkkeiden kohdalla kuten enemmistöllä. Haitat ovat heille isommat kuin hyödyt. Tämä on kuulemma geneettinen ominaisuus. SSRI-lääkkeiden lisäksi oli löydetty myös yhteys joidenkin kipulääkkeiden toimimattomuuteen samoilla henkilöillä. 

Minulla käytössä nyt voxra ja lääkäri ei tajunnut, että kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta.

Palaan takaisin Zoloftiin (en rinnakkaiskääkkeeseen) ja ahdistukseen anxilon. Niillä pärjäsin ja tämä voxra-kokeilu on syvältä.

Tuntuu, että energiaa on enemmän, mutta mieliala ei ole noussut. Itkeskelen ja raivona...

Potilaalle riskejä vähätellään ja piilotellaan sekä se, että lääkkeet aloitetaan aivan liian kevyin perustein joissain tapauksissa lyhyen aikavälin ongelmiin.

Pitäisi tehdä paljon enemmän tutkimusta niiden pitkäaikaisvaikutuksista ja tutkimus ei saisi olla lääketeollisuuden rahoittamaa.

Olen siis kokenut että ahdistukseen on jokin syy, tiedostamattomassa.

Nuorempana löysin ajan kanssa täysin unohtuneen ja kammottavan asian ahdistuksen takaa.

Ahdistus helpotti.

Ei lääkkeitä.

Kannattaa todella varoa näitä lääkkeitä! Sivuvaikutukset ovat pahempia, mitä ikinä osaatte kuvitella. Tajuat vasta sitten kun yrität lopettaa lääkkeen. Persoonallisuus voi muuttua. Seksuaalisuus kadota. Jne jne. Haluatko elää zombina loppuelämän? Kannattaa miettiä. Paniikkihäiriöihin on muitakin apuja, kannattaa etsiä. Lääkken ottaminen on helpointa, siksi ihmiset päätyvät siihen. Lääkärit ei kerro, miten vaarallisia lääkkeitä nämä ovat, Jenkeissä ei enää tietääkseni määrätä ssri lääkkeitä, koska ovat tajunneet lääkkeiden vaaran. Näin olen ainakin itse jostain lukenut. Toi lääke on ihan suoraan saatanasta ja lääkeyhtiöt tekee sillä rahaa. Aivokemiaa ei pidä mennä sorkkimaan, sinne tehdään noiden lääkkeiden ottamisen ansioista muutoksia, joita et pysty perumaa. Lopeta jos vielä voit. Vieroitusoireet pitkän käytön jälkeen on kamalat.

Niiden lukuisista ja jopa pysyvistä haittavaikutuksista sekä kammottavista vieroitusoireista on julkaistu lukuisia tutkimuksia, mutta medianäkyvyyttä saa ainoastaan lääketehtaiden itsensä rahoittamat tutkimukset, jotka peittelevät näiden lääkkeiden todellisia haittoja.

Olen lukenut lukemattomista tapauksista, joissa seksuaalisuus ei ole palautunut enää koskaan ennalleen tai ylipäätään millekään tasolle. Karua muta totta. Pysyvistä seksuaalisista ja muista haitoista vaietaan, koska asiaan ei suhtauduta sille kuuluvalla vakavuudella lääkärien eikä käyttäjäkunnan toimesta. Uhrien oireita vähätellään ja mitätöidään, heitä jopa pilkataan ja heidät uhkaillaan hiljaisiksi. Oireet sekoitetaan (tai paremminkin laitetaan) mielenterveyden sairauden oireiksi. PSSD (Post-SSRI Sexual Dysfunction).

Ei ihme että ihmiset tappavat itsensä SSRI-vaikutusten keskellä.

Lääkehän yllyttää ihmisen tekemään itsemurhia ja kouluampujista ainakin yksi käytti tätä ainetta.

Aivottomia robotteja ovat jotkut. Lääkärithän edustavat lääketeollisuutta jolla tahkotaan rahaa.

Viikon taisi kestää helvetinmoinen ahdistus.

Sitten helpotti.

Lääkkeet tekivät kyllä ihan eunukiksi, mutta tarpeellinen ensiapu ne minulle olivat keskivaikeassa masennuksessa.

Söin vuoden ja heitin pois.

Ihmettelen aina tätä lääkärien jumalointia.

Osaatteko koskaan ajatella itse?

Vierailija kirjoitti:

Mulla aloitettiin myös ssri-lääkitys viikko sitten masennuksen hoitoon, mutta varmaan eri lääkeaine kun sulla. Pahoinvointia ja vatsavaivoja sekä hampaiden puremista yhteen niin että hampaisiin sattuu sekä yöllisiä heräilyjä oon huomannut tässä alkuoireina, mutta ei mitään sellaista mitä en kestäis. Tänään ja eilen on tuntunut jo siltä että lääke alkais vaikuttaan ja helpompi sietää sitä ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Toivottavasti nää alotusoireetkin kohta helpottais. Syön itse escitalopramia ja muutaman päivän otin 5mg ja nyt kaksi päivää 10mg".

Itse olisin ja olinkin (nyt lääkkeen purku menossa) varovainen tuon aloitusannoksen kanssa. Söisin aluksi 5 mg varmaan ainakin pari viikkoa, sitten siirtyisin 10 mg.

Suosittelen kokeilemaan vielä joitakin viikkoja. Sitten vasta näet, että sopiiko sinulle. Lähes kaikilla on aloitusoireita , jotka ovat usein pahempia kuin ennen lääkityksen aloittamista.

Jos lääke toimii kuten esim. minulla, kaikki ahdistus ja paniikki ovat poissa parissa kuukaudessa. Itse vetänyt noita 7 vuotta ja saanut elämäni takaisin .

En tiedä mikä on normaalia, mutta ei tuo hyvältä kuulosta. SSRI ei ole siinänsä lääke, koska se ei paranna mitään - se vain turruttaa (jolloin saat ehkä tilaisuuden parantaa muilla keinoilla). Näköjään ko. aine kuitenkin AIHEUTTAA oireita, joita sen oli tarkoitus turruttaa..!? Se tarkoittaa, että aivosi vastustavat tukahduttamista. Vertaan tilannetta siihen, että lapsi itkee perustarvetta, ja mitä rajummin yrittäisit tukkia hänen suunsa, sitä kovempaa hän rimpuilisi. Toisin sanoen, SSRI on elimistösi "r a i s k a a j a" jota kehosi vastustaa. Annostuksen on oltava niin suuri, että sisäinen tuskasi "koteloituu" olosuhteiden pakosta. Koteloituminen ei ole paranemista, mutta mahdollistaa elämän jatkumisen siedettävänä. Tukahduttamista ei voi jatkaa montaa vuotta, sillä se pilaa aivot - on tärkeää löytää elämäänsä uutta sisältöä, jotta elimistö ei kokisi enää sellaisia ahdistuksen aiheita, joille se on yliherkistynyt. Sinuna jättäisin ehdottomasti kaikki "lääkkeet" pois. Jos suostut syömään "lääkkeitä" suostut siihen, ettet anna kehollesi mahdollisuutta parantua. 

Vierailija kirjoitti:

Mullakin takana ssri ~myrkyillä leikkimistä lääkärin kehoituksesta useaan otteeseen.

Ne määrättiin alunperinkin aivan liian kevyin perustein, elämäntilanteeni oli hankala , söin todella huonosti ja olisin tarvinnut terapiaa ja henkistä apua ja ruokavalion korjauksen ,en lääkkeitä.

Elämäntilanne ajankanssa helpotti ja vaihtui kokonaisuudessaan, mutta,

Taistelen edelleen masennuskausia vastaan, haittaavinta on se, etten tunnu saavan mielihyvää mistään . Mikään ei oikein tunnu enää miltään ,vaikka olen perusluonteeltani ekstrovertti, innostuva, impulsiivinen . Ollut lapsesta asti.

Seksuaalisuudesta en viitsi edes aloittaa, olen lopettanut "lääkkeet " jo ajat sitten.

Aloin saada ocd oireita lääkityksen lopetuksen jälkeen ja kärsin niistä edelleen.

Olin aikaisemmin "kympin " oppilas koulussa, tällähetkellä työkyvytön.

Koen,että nämä ssri myrkyt pilasivat koko psyykkeeni, kykyni tuntea intohimoa ja ylipäänsä ihmisyyteen liittyviä vahvoja tunteita .

Se , että ssri korjaisi jonkinlaista epätasapainoa aivoissa on pelkkä lääketeollisuuden hypoteesi, eikä sille ole mitään totuuspohjaa.

Jos nämä myrkyt jotain tekevät, niin sysäävät ne aivot nimenomaan siihen epätasapainotilaan.

Masennukseen on aina joku syy (trauma, burn out, kova stressi, vaikeat ihmissuhteet, puuttellinen ruokavalio ja ravintoainepuutokset, suolistobakteerit, valon vähyys talvella ,kilpirauhasen vajaatoiminta, matala~asteinen tulehdus aivoissa huonojen elintapojen ja ruokavalion seurauksena, lapsuuden kaltoinkohtelu ja tunteiden tunnistamisen ja ilmaisemisen vaikeus jne)

Mutta se syy EI ole "kemiallinen epätasapainotila" aivoissa joka jollain pillerillä korjautuu ja masennus häviää.

20 min lääkärikäynnillä tuota masennuksen syytä on huono lähteä selvittämään ja sitten määrätäänkin jo lääkkeet.

Kun tutkimukset kootaan yhtään, on huomattu, että niillä, jotka ovat hoitaneet masennustaan näillä "lääkkeillä" on jatkossa todennäköisemmin kroonistunut masennus ja työkyvyttömyys, kuin niillä jotka ovat olleet ilman lääkitystä.

Lääkäreille varmaan koulutuksissa ylistetään näitä lääkkeitä ihan lääketeollisuuden toimesta niin paljon, että oikeasti luulevat niiden auttavan.

Hyvä jos joku oikeasti kokee niistä avun saavansa, mutta olisi mukava tietää, kuinka moni ,usean vuoden ssri käytön jälkeen elää normaalia, työkykyisen elämää ilman masennusta ja tunteiden latistumista. Onko siitä Suomessa mitään tilastoja?

Kaikki lääkkeiden positiiviset tutkimustulokset on saatu vain silloin, kun on tutkittu lääkkeenkäytön muutamia ensimmäisiä viikkoja .

Pitkällä aikavälillä tuo positiivinen vaikutus ilmeisesti häviää ja lääkkeistä on todella vaikea päästä eroon.

Voi olla, että jollekkin todella vaikeasti masentuneelle nämä ovat ainoa apu ,alkuun, mutta metsään mennään ja pahasti kun niitä määrätään jokaiseen mielipahaan, lyhyisiin masennusjaksoihin, kilpirauhasen vajaatoiminaan ja burnouttiin.

Ja varsinkin lapselle tai nuorelle, jonka aivojen kehitys on kesken.

Ja se, että lääketeollisuus itse tekee ne tutkimukset tuotteistaan ja julkaisee vain ne, jotka antavat positiivisen tuloksen, ja jättää julkaisematta ne negatiiviset. Siinä on jotain pielessä.

Miksi näistä riskeistä ei voida tiedottaa potilasta paremmin ja ssri lääkkeitä mainostetaan jokaiselle turvallisena vaihtoehtona?

kaikki riskit pitäisi kertoa heti ensimmäisenä ja antaa potilaan itse tehdä niiden pohjalta oma päätös miten lähtee masennustaan hoitamaan.

Erittäin hyvä kirjoitus, olen täysin samaa mieltä ja sama kokemus takana! Olen samaa mieltä että nimenomaan nämä lääkkeet aiheuttavat työkyvyttömyyttä!. Mutta otin lääkkeet koska olin vaikeassa tilanteessa, ja luulin että en jaksa eteenpäin ilman jotain apua. .Kannattaa ottaa nämä varoitukset tosissaan, koska minäkin voin vakuuttaa että voin tämän lääkkeen ansioista paljon huonommin kuin ennen, vaikka lopetin lääkkeen jo monta vuotta sitten. Lääke laukaisi sairauksia, joita ei ollut ennen lääkkeen ottamista. Tekisi mieli haistatta pitkä pska lääkärille , joka määräsi tämän lääkkeen. Kukaan ei puhunut haittavaikutuksista mitään, ja lääkäri näki minut vastaanotolla vain sen 30 min. Ja tulin sieltä ulos lääkemääräys kourassa. Miettikää kaksi kertaa, kokeilkaa ensin mitä tahansa terapiaa, keskusteluapua, jne. ensin.

Serotoniinitason voi mittauttaa. Jos ei ole kropassa sitä ainetta, miksi käyttää "takaisinoton estäjää"?

Valveutunut (yksityis)lääkäri mittaa kuulemma serotoniinitasot ennen ssri-lääkkeen määräämistä, ja jos taso on alhainen, silloin nostetaan ensin tasoa eikä leikitä millään takaisinoton estolla, mutulla. 

Ihminenhän koteloi automaattisesti asioita ja tunteita, ei siihen mitään lääkettä tarvitse.

Mieli on rakennettu sillä lailla.

Kerrankin ketju, jossa tarpeeksi moni kertoo totuuden. Hyvä!!