Aloitin ssri lääkityksen ja nyt olo on kamala! Olisko vertaistukea :(

Miksi kukaa syö noita lääkkeitä jos ei aseella uhaten pakoteta.

Vierailija kirjoitti:

60 prosentilla ihmisistä oireet vähenevät noin kahdessa kuukaudessa.

Lue lisää

https://www.talouselama.fi/uutiset/laaketieteen-arvostetuin-julkaisu-ma…

Noin on. Ja ilman mitään hoitoa sama käy 20 %:lla ja lumelääkityksellä olevista oireet vähenevät noin 50 %:lla. 40 prosentilla oireet eivät vähene lääkkeistä huolimatta. Ja tuo 2 kuukautta onkin sitten usein pisin aika kun lääkkeitä on seurattu - vaikka osalla ne ovat käytössä vuosia, ja vaikka esimerkiksi SSRI-lääkkeissä jo pelkkä suositeltu lääkkeen alasajovaihe kestää 3 kuukautta eli pidempään kuin lääketutkimuksissa olleen seuranta-ajan.

Lääkkeen alasajovaihe on usein se vaihe, jolloin masennus tai ahdistus sekä osalla myös mm. sähköiskukokemukset aivoissa väliaikaisesti kasvavat, koska lääkkeen vähentämisvaiheessa aivoissa menee monet asiat sekaisin, ja vie aikansa, että lääkeaineen vaikutuksen läsnäoloon vähitellen tottumaan opetelleet aivot toipuvat lääkeaineen vaikutuksesta, ja oppivat uudelleen toimimaan normaalisti. Sopeutumisvaihe lääkkeestä luopumiseen kestää tutkimusten mukaan yleensä viikoista 2 vuoteen, eli noin 2 vuoden päästäkin voi tulla vielä osalle lopettamisoireita - jotka eivät tarkoita sitä, että itse sairaus olisi välttämättä uusiutunut, vaan voivat johtua myös sopeutumisesta lääkkeettömään tilaan.

Tsemppiä aloittajalle! Alkuun nuo lääkkeet pahentavat oloa, mutta noin kahden viikon jälkeen alkaa oikeasti helpottaa. Itselläni aloitettu n. 8 v. sitten ja terapiassa kävin samalla.

Heti ei kannata lopettaa, sen tehon huomaa kuukauden-kahden aikana ka tarvittaessa voi lääkärin kanssa säätää annostusta olon mukaan. Lääkkeel lopetus sitten aikanaan tulee tehdä hyvin hitaasti.

Omalla kohdalla alasajoa on takana kaksi vuotta ja ehkä samanverran edessä. Annostusta ja lääkkeen voimakkuutta on säädetty vuosien saatossa ja tällä hetkellä 1 x 20 mg / vrk. Ilo ja rentous elämään palasi vähitellen lääkkeen ja terapian aloituksesta. Arki on sujunut hyvin jo vuosia, mutta lääkkeet tukevat stressaavina hetkinä ja viimeisien haastavien asioiden käsittelyä menneisyydestä.

Mulla on auttanut ahdistukseen. Alussa väsytti kyllä ihan hirveesti. Mikään asia tässä maailmassa ei sovi kaikille. Koita vielä hetki sinnitellä. Sitten kannattaa lääkkeen vaihtoa kokeilla. Tsemppiä!

Up. Valitettavasti nämä riskit pitkäaikaisista tai pysyvistä seksuaalisuuden ja tunne-elämän vaurioista, niin lievistä kuin vakavista ovat täyttä totta. Usein taudinkuvaan kuuluu myös muita pitkäaikaisia haittoja tai seurannaisia. Olen yksi heistä. En ole vielä löytänyt tilanteeseen sopivaa tai riittävää apua. Jos lääkkeet sopivat hyvin/ok tai jonkun aikaa 99%lle käyttäjistä niin ei silti tarvitse mitätöidä meidän 1%n kokemusta tai kieltää sen riskin olemassaoloa. Joillekin tämä helvetti puhkeaa 2 päivän kokeilusta, joillekin 10 vuoden käytöstä, joillekin vasta lopetuksen yhteydessä. Mutta kukaan ei voi ennustaa kenelle käy näin, ennen kuin lääkitys on purettu onnistuneesti.

En edes odota paranevani, vaan että joku auttaisi minua sopeutumaan ja elämään tämän kaiken kanssa tässä terveillekin hektisessä yhteiskunnassa. Lääkkeettömät vuodet eivät ole auttaneet. Alkuperäisten ongelmien päälle puhjenneet lääkeperäiset ongelmat ja ongelmien kasaantumisesta ja monimutkaistumisesta seuraavat turvattomuuden, ahdistuksen ja ulkopuolisuuden tunteet ovat raskaita kantaa yksin ja niiden kanssa kokee olevansa todella yksin. Uuvun kokoajan pahemmin apua etsiessä ja yrittäessäni sopeutua yhteiskuntaan näillä eväillä. Yritän silti pitää kaksin käsin toivosta kiinni.

Toivon valtavasti jaksamista, ymmärrystä, rohkeutta, turvaa, toivoa ja onnea muille tämän kanssa kamppaileville. Muistakaa etenkin huonoimpina päivinä, että ette ole yksin vaikka siltä tuntuu!<3 Olette valtavan sitkeitä ihmisiä ja riittää että vaan olette. Teidän ei tarvitse pystyä samaan kuin ennen. Yrittäkää nauttia pienistäkin valon pilkahduksista, välittämättä muiden arvostelusta.

Me lääkkeistä vaurioituneet ja traumatisoituneet tarvitsisimme ihan oman diagnoosin ja hoitoklinikan. Ymmärrystä, tukea, tietoa, sosiaaliturvaa, meille sopivaa apua ja hyväksyntää niinkuin missä tahansa muussakin sairaudessa.

Tämä lääke on ollut minulle pelastus. Käytin tätä aikanaan 5 vuotta ja toimi, olin työkykyinen, en saanut raivokohtauksia, en stressannut (muutoin kuin isoja kriisi asioita), en toiminut liian impulsiivisesti. Ja nyt olen pari vuotta ollut ilman lääkitystä ja nuo kaikki toisinpäin, olen melkein kuin raunio ahdistuneisuushäiriöltä ja aloitin tämän lääkkeen uudelleen. Minulla taustalla diagnosoimaton adhd josta jonottelen tutkimuksiin ja se aiheuttaa raivareita, impulsiivisuutta ja stressiherkkyyttä. Eli taustalla ei traumaa vaan yksinkertaisesti aivot jotka ei toimi "normaalisti". Varsinkin meille nepsyille aivojen mielihyvätasoja säätelevä lääkitys voi olla todella tarpeellinen

Mulla tuli kans pahoja oireita kun aloitin suoraan Sertralin 50mg annoksella. Lääkäri sitten kehoitti aloittamaan puolikkaalla lääkkeellä pari viikkoa, sitten nosto 50mg:n. 

SSRI-lääkkeet aiheuttivat minulla ongelmia orgasmissa. SNRI-lääkkeissä ei nyt ongelmaa ole.

Miksi aloitettiin isolla annostuksella? Sehän on kuin lekalla päähän. Pitää aloittaa pienin annoksin ja nostaa määrää pikku hiljaa. Samoin on lopetus, pienennetään annosta pikku hiljaa.