Aloitin ssri lääkityksen ja nyt olo on kamala! Olisko vertaistukea :(
5 päivä menossa, 2 ensimmäistä päivää oli kauheimmat, tuntui että paniikkikohtaus on päällä kokoajan. Minulla siis pelko oireinen ahdistuneisuushäiriö, pelkään sairauksia ja saan itselleni kuviteltua fyysiset oireet.
Lääke aloitettiin 50mg suoraan ja heti pamahti kamala ahdistus ja niiden sairauksien mitä pelkään niin oireet päälle. Tuntuu että kuolen ja sekoan pian. Onko tämä normaalia? Myös niitä haittavaikutuksia on, päätä särkee, väsyttää, näkö sumea muuta. :( kamala vappu!
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt escitalopramia vuosia sitten yht. 4v. Minulla ei tullut sitten mitään aloitukseen liittyviä sivuvaikutuksia, ja lääke tehosi hyvin. Lopettaminen olikin sitten hankalampaa ja oireet palasivatkin lääkkeen lopetuksen myötä. Viitisen vuotta siitä aloitin Venlaflaxinin. Siihen liittyi yöllistä levottomien jalkojen oiretta ja nukkuminen ekan viikon ajan oli huonoa. Sitten lääke alkoi tehoamaan, oma toimintakykyni palasi ja pääsin taas elämään ja opintoihin kiinni. Siinäkin lopettaminen oli hankalaa, ja masennus/ahdistuneisuusoireet palasivat valitettavasti, mutta helpottivat myös ajan myötä.
Sanoisin, että on turhaa kuunnella yksittäisen ihmisen kokemuksia, olemme kaikki niin yksilöllisiä aivokemioiltamme. On myös paljon SSRI/NRI- lääkkeiden tyytyväisiä käyttäjiä, jotka ovat saaneet elämästään taas otteen lääkityksen avulla.
Itselläni muuten myös hankala unettomuus korjaantui kummankin lääkityksen avulla. Oli ihan mielettömän upeaa, kun saattoi vain mennä sänkyyn, sai unta ja pysyi unessa yön.
Tuo on sinun subjektiivinen kokemuksesi, monille muille näistä lääkkeistä ei ole ollut mitään hyötyä ja heille on kaiken huipuksi tullut lääkkeistä pysyviä haittoja. Tämä ongelmien maton alle lakaiseminen ja vähättely ärsyttää. "Kun ei minulle, niin ei muillekaan" - mentaliteetti on raivostuttava. Lääkärit eivät sanallakaan mainitse potilailleen mahdollisista pysyvistä haitoista. Potilaalle jää huijattu ja petetty olo.
Eikös tuo nyt oo sitä samaa mentaliteettia kun "Minulle tuli niin hirveitä oireita koko loppuelämäksi että ÄLÄ ALOITA!!!!!"? Ei kenenkään oo pakko sitä lääkettä aloittaa, ja varmasti sivuvaikutuksetkin on tiedossa aloittaessa kun tekee niinku pitää ja lukee pakkausselosteen. Toisille tulee oireita joo, mutta ei kaikille. Se on hyvin yksilöllistä miten kenellekin mitkä lääkkeet sopii.
Nää on kaikki myrkkyä ja lopuksi metabolismisi menee sekaisin ja lihor kolminkertaiseksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla aloitettiin myös ssri-lääkitys viikko sitten masennuksen hoitoon, mutta varmaan eri lääkeaine kun sulla. Pahoinvointia ja vatsavaivoja sekä hampaiden puremista yhteen niin että hampaisiin sattuu sekä yöllisiä heräilyjä oon huomannut tässä alkuoireina, mutta ei mitään sellaista mitä en kestäis. Tänään ja eilen on tuntunut jo siltä että lääke alkais vaikuttaan ja helpompi sietää sitä ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Toivottavasti nää alotusoireetkin kohta helpottais. Syön itse escitalopramia ja muutaman päivän otin 5mg ja nyt kaksi päivää 10mg".
Itse olisin ja olinkin (nyt lääkkeen purku menossa) varovainen tuon aloitusannoksen kanssa. Söisin aluksi 5 mg varmaan ainakin pari viikkoa, sitten siirtyisin 10 mg.
Ei mulla ton 10mg siirtymisen johdosta oo tullut enempää oireita kuin siitä 5mg. Päinvastoin, nyt on ensimmäiset päivät kun tulee vaan satunnaisia itkukohtauksia eikä sitä aamusta iltaan itkemistä eikä ole henkisestikään paha olo vaan olosuhteisiin nähden pikemminkin oon rauhallinen. Eri ihmiset sietää lääkkeitä eri tavoin. En minäkään lääkkeitä suoraan aloittanut, vaan parin vuoden psykoterapian jälkeen. Sovittiin lääkärin kanssa että kuukauden kokeilun jälkeen vaihdetaan jos ei tämä sovi ja lääkkeitä ylipäätään on tarkoitus syödä vain puoli vuotta jonka jälkeen kokeillaan lopettamista. Käyn edelleen terapiassa enkä pelkillä lääkkeillä hoidata itseäni.
Ensinnäkin; et tule lopettamaan puolen vuoden päästä koska lopettamisoireet on niin kamalia. Suurin osa luovuttaa lopettamisen suhteen, koska olo on tuhat kertaa pahempi. Toiseksi; jos tarkoitus syödä vaan puoli vuotta, niin mikset kestä kokonaan ilman? Kolmanneksi; vaikka söisit vaan puoli vuotta, niin aivokemiaasi on sörkitty, ja sivuvaikutukset jäävät pitkäksi ajaksi sen jälkeen. Mieti kaksi kertaa, mieti. Jos itse voisin jonkun teon menneisyydestäni muuttaa, toivoisin etten olisi KOSKAAN aloittanut masennuslääkkeitä. Millaisia tunteita sulla on nyt, joita et muka kestä?????Onko itkuherkkyys niin kamalaa? Onko sairasloman ottaminen niin kamalaa? Lääkärit määräävät ainoastaan näitä lääkkeitä siksi, että porukka jatkaa töitään zombiena. Kunnes huomaavat että olo on huonompi kuin ennen, ja lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Voi herranjestas, ehkä ei kannattaisi tehdä tuollaisia olettamuksia ilman tietoa. Voin taata sulle, että tämän 15 vuoden aikana kun olen masennusta sairastanut ja ravannut eri lääkäreillä ja poliklinikoilla ja päivystyksessä ja terapioissa kerta toisensa jälkeen kieltäytyen lääkkeistä ihan totaalisesti on tullut muutamaan kertaan mietittyä sitä että kannattaako niitä syödä vai ei. Se mitä nyt en kestä, on itsetuhoiset ajatukset. Sitä en kestä, että oon viikkotolkulla syömättä yhtään mitään kun ajatuksena on kuolla nälkään mahdollisimman hitaasti kituen. Nyt mun vaihtoehdot oli joko lopettaa koko elämäni tai sitten vihdoin kokeilla sitä lääkitystä mitä vastaan oon harannut vuosikausia. Itkuherkkyys on ihan riittävän kamalaa kun purskahtelee jopa töissä itkuun vartin välein. Vai olisiko mun pitänyt saikuttaa 15 vuotta? Jep jep, mieluummin käyn töissä ja pysyn kiinni yhteiskunnassa. Vaikka sitten niiden lääkkeiden avulla. Kyllä minä tiedän varsin hyvin että se lopettaminen tehdään hitaasti ja että siitä tulee ihan järkyttävää mutta se on se riski mikä nyt on otettava jos henkensä meinaa pitää. Se että sinä et kestä lääkitystä, ei tarkoita että sitä ei kestä kukaan muukaan.
Lääketehtaat itse keksivät koko kemiallisen epätasapaino-teorian joskus 50-luvulla markkinoidakseen masennuslääkkeitä. 1980-luvulla tuli ulos ensimmäiset tutkimukset tämän humpuukiteorian täysin kumoten. Silti tänä päivänäkin lääketehtaiden representatiivit syöttävät järjettömiä valheita antidepressanteista psykiatreille lääketeollisuudenalan konferensseissa.
Tätä teoriaa ja muitakin lääkkeisiin liittyviä myyttejä rerurgitoi psykiatrit potilailleen. Mikään faktuaalinen tieteellinen evidenssi ei tuo serotoniinivaje-teoriaa masennuspotilaiden aivoissa masennuksen aiheuttajaksi.
Masennuslääkkeiden tehon on myös todettu perustuvan puhtaasti placebo-vaikutukseen. Tutkimuksissa esiin tulleet seikat toteavat selvästi, että antidepressantien teho on täysin lumevaikutusta. Kun ihminen kuvittelee, että lääke toimii, alkavat ihmisen aivot tuottaa ajatuskuvioita, jotka edistävät heidän henkistä toipumistaan ja saavat täten ollen virheellisesti kuvittelemaan, että tämä positiivinen vaikutus heidän mieleensä on lääkkeen ansiota vaikka näin ei asia ole.
Niinkuin totesin lääkärillekin sitä reseptiä pyytäessäni: uskon ihan täysillä placebo-vaikutukseen. Ei mua haittaa, jos mun vointi paranisi pelkästään sen vuoksi että kuvittelen lääkkeen toimivan. Jos se toimii niin sitten toimii.
Kysymys onkin nyt siitä, että jos potilas saisi vain placeboa, ei siitä jäisi pysyviä haittavaikutuksia. Näistä lääkkeistä tulee ikäviä oireita yllättävän monille ihmisille, ja tämä ongelma on varsin yleinen. T: sama kirjoittaja
Näinhän se on. Jokainen sen silti päättää ihan itse syökö sitä lääkettä vai ei. Ei kukaan lääkäri sitä väkisin kurkusta alas työnnä, vaikka reseptin kirjottaiskin. Lääkkeeseen kannattaa tutustua kunnolla ennen aloittamista että tietää mihin on ryhtymässä eikä tule sivuoireet yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatria ei ole oikea tunnustettu tieteenala. Järkytyin kun kuulin tästä. Minäkin olen masennuslääkkeitä syönyt. Tämän takia mt-sairauksista parantuminen on lähestulkoon mahdotonta, sillä niitä ei periaatteessa voi edes hoitaa. Ei terapialla, eikä lääkkeillä.
Ns mt ongelmat ovat pelkästään sosiaalisista suhteista ja usein tqloudellisestq väkivallasta ja alistamisesta johtuvaa reagointia. Ei mikään sairaus. Ihmiset alistqvat toisiaan perheissä, työyhteisöissä srkunnissa.. henkisesri sekä taloudellisesti.
MOT! MT LÄÄKETEOLLISUUS ON VAIN KUOLEMANBISNES.
Ap täällä. Minä käyn terapiassa. Lääkkeet päädyttiin aloittamaan siksi, että ahdistus on niin kovaa etten kykyne ajattelemaan muuta vaikka mieleistä tekemistä olisi. Sekä on päässyt niin pahaksi että olen alkanut saamaan paniikkikohtauksia.
Enemmänkin toivoin keskustelua,miten jaksaa nämä ensimmäiset viikot. Niin minäkin aina ajattelin ettei lääkkeitä. Mutta jos ensimmäisenä ahdistus ja paniikki jo herätessä ja kroppakin mennyt stressi tilaan mielelläni kokeilen koska olen kärsinyt tästä jo tarpeeksi kauan.
Ap, juttele lääkärin kanssa, jos voisit puolittaa aloitusannos ja nostaa sen sitten myöhemmin. Aloitusoireiden lievittämiseen on olemassa muita lääkkeitä, mutta parempi, jos ongelmaa voidaan lievittää lääkkeen puolittamisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt escitalopramia vuosia sitten yht. 4v. Minulla ei tullut sitten mitään aloitukseen liittyviä sivuvaikutuksia, ja lääke tehosi hyvin. Lopettaminen olikin sitten hankalampaa ja oireet palasivatkin lääkkeen lopetuksen myötä. Viitisen vuotta siitä aloitin Venlaflaxinin. Siihen liittyi yöllistä levottomien jalkojen oiretta ja nukkuminen ekan viikon ajan oli huonoa. Sitten lääke alkoi tehoamaan, oma toimintakykyni palasi ja pääsin taas elämään ja opintoihin kiinni. Siinäkin lopettaminen oli hankalaa, ja masennus/ahdistuneisuusoireet palasivat valitettavasti, mutta helpottivat myös ajan myötä.
Sanoisin, että on turhaa kuunnella yksittäisen ihmisen kokemuksia, olemme kaikki niin yksilöllisiä aivokemioiltamme. On myös paljon SSRI/NRI- lääkkeiden tyytyväisiä käyttäjiä, jotka ovat saaneet elämästään taas otteen lääkityksen avulla.
Itselläni muuten myös hankala unettomuus korjaantui kummankin lääkityksen avulla. Oli ihan mielettömän upeaa, kun saattoi vain mennä sänkyyn, sai unta ja pysyi unessa yön.
Tuo on sinun subjektiivinen kokemuksesi, monille muille näistä lääkkeistä ei ole ollut mitään hyötyä ja heille on kaiken huipuksi tullut lääkkeistä pysyviä haittoja. Tämä ongelmien maton alle lakaiseminen ja vähättely ärsyttää. "Kun ei minulle, niin ei muillekaan" - mentaliteetti on raivostuttava. Lääkärit eivät sanallakaan mainitse potilailleen mahdollisista pysyvistä haitoista. Potilaalle jää huijattu ja petetty olo.
Eikös tuo nyt oo sitä samaa mentaliteettia kun "Minulle tuli niin hirveitä oireita koko loppuelämäksi että ÄLÄ ALOITA!!!!!"? Ei kenenkään oo pakko sitä lääkettä aloittaa, ja varmasti sivuvaikutuksetkin on tiedossa aloittaessa kun tekee niinku pitää ja lukee pakkausselosteen. Toisille tulee oireita joo, mutta ei kaikille. Se on hyvin yksilöllistä miten kenellekin mitkä lääkkeet sopii.
Näiden lääkkeiden käyttö ei perustu informoituun suostumukseen, lääkärit eivät varoita potilaitaan pysyvistä haitoista. Potilas ei voi tehdä tietoista päätöstä, koska ei tiedä kaikkia merkittäviä seikkoja, jotka vaikuttaisivat hänen päätökseensä aloittaa lääke alun alkaenkaan. Kyseessä on puhtaasti petos, joten turha syyllistää uhreja siitä, että heitä tarkoituksenomaisesti harhaanjohdetaan lääkäreiden toimesta. Sivuvaikutukset nyt voi lukea kuka tahansa lääkkeen pakkausselosteesta, pidätkö ihmisiä niin tyhminä, etteivät he sitä tekisi? Yksi asia jota et ota nyt lainkaan huomioon on se, että pakkausselosteesta ei tule ilmi lääkkeen HAITTOJEN JATKUMINEN SEN LOPETTAMISEN JÄLKEENKIN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt escitalopramia vuosia sitten yht. 4v. Minulla ei tullut sitten mitään aloitukseen liittyviä sivuvaikutuksia, ja lääke tehosi hyvin. Lopettaminen olikin sitten hankalampaa ja oireet palasivatkin lääkkeen lopetuksen myötä. Viitisen vuotta siitä aloitin Venlaflaxinin. Siihen liittyi yöllistä levottomien jalkojen oiretta ja nukkuminen ekan viikon ajan oli huonoa. Sitten lääke alkoi tehoamaan, oma toimintakykyni palasi ja pääsin taas elämään ja opintoihin kiinni. Siinäkin lopettaminen oli hankalaa, ja masennus/ahdistuneisuusoireet palasivat valitettavasti, mutta helpottivat myös ajan myötä.
Sanoisin, että on turhaa kuunnella yksittäisen ihmisen kokemuksia, olemme kaikki niin yksilöllisiä aivokemioiltamme. On myös paljon SSRI/NRI- lääkkeiden tyytyväisiä käyttäjiä, jotka ovat saaneet elämästään taas otteen lääkityksen avulla.
Itselläni muuten myös hankala unettomuus korjaantui kummankin lääkityksen avulla. Oli ihan mielettömän upeaa, kun saattoi vain mennä sänkyyn, sai unta ja pysyi unessa yön.
Tuo on sinun subjektiivinen kokemuksesi, monille muille näistä lääkkeistä ei ole ollut mitään hyötyä ja heille on kaiken huipuksi tullut lääkkeistä pysyviä haittoja. Tämä ongelmien maton alle lakaiseminen ja vähättely ärsyttää. "Kun ei minulle, niin ei muillekaan" - mentaliteetti on raivostuttava. Lääkärit eivät sanallakaan mainitse potilailleen mahdollisista pysyvistä haitoista. Potilaalle jää huijattu ja petetty olo.
Eikös tuo nyt oo sitä samaa mentaliteettia kun "Minulle tuli niin hirveitä oireita koko loppuelämäksi että ÄLÄ ALOITA!!!!!"? Ei kenenkään oo pakko sitä lääkettä aloittaa, ja varmasti sivuvaikutuksetkin on tiedossa aloittaessa kun tekee niinku pitää ja lukee pakkausselosteen. Toisille tulee oireita joo, mutta ei kaikille. Se on hyvin yksilöllistä miten kenellekin mitkä lääkkeet sopii.
Näiden lääkkeiden käyttö ei perustu informoituun suostumukseen, lääkärit eivät varoita potilaitaan pysyvistä haitoista. Potilas ei voi tehdä tietoista päätöstä, koska ei tiedä kaikkia merkittäviä seikkoja, jotka vaikuttaisivat hänen päätökseensä aloittaa lääke alun alkaenkaan. Kyseessä on puhtaasti petos, joten turha syyllistää uhreja siitä, että heitä tarkoituksenomaisesti harhaanjohdetaan lääkäreiden toimesta. Sivuvaikutukset nyt voi lukea kuka tahansa lääkkeen pakkausselosteesta, pidätkö ihmisiä niin tyhminä, etteivät he sitä tekisi? Yksi asia jota et ota nyt lainkaan huomioon on se, että pakkausselosteesta ei tule ilmi lääkkeen HAITTOJEN JATKUMINEN SEN LOPETTAMISEN JÄLKEENKIN.
No itselle ainakin selvisi ihan googlettamalla. Saat sinä raivota, mutta jokainen silti päättää itse aloittaako lääkkeet vai ei. Jos niistä lääkkeistä ei olisi koskaan ollut hyötyä yhtään kenellekään ja niistä aiheutuisi ainoastaan haittoja niin ei niitä kenellekään määrättäisi. Turhaa sinäkään syyllistät pahoja lääkäreitä ja pahaa lääkebisnestä kun osa ihmisistä myös hyötyy niistä lääkkeistä.
Lieneekö sulla eri lääke kuin mulla oli? Määriä ajattelin, kuulostaa isolta. Mä söin keskivaikeaan masennukseen ja yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön essitalopraamia muutaman vuoden. Alkuannos oli 5 mg ja lopullinen hoitotaso 15 mg. Enempää en onneksi tarvinnut, sillä sitten olisi pitänyt vaihtaa lääke toiseksi. Annoksen nostot olivat epämiellyttäviä ja tilanne paheni aina muutamaksi päiväksi. Sitten olo koheni selvästi ja hoitotasossa olo oli hyvä, menin takaisin töihin, harrastin, löysin parisuhteen jne. Terapiassa kävin toki myös. Lopettanut olen kahdesti lisäoireiden kera. Hyvin hitaasti lopettamalla sivuoireista oli vain pientä epämukavuutta.
Mulla taisi olla ihan alussa myös joku muu lääke tarpeen mukaan otettavaksi. Sen jätin pois heti kun pärjäsin ahdistuksen kanssa.
Miten kukaan voi olla niin tyhmä että alkaa sekottaa päätään ja kroppaansa noilla lääkkeillä?? Itselläni on sekä paniikki ja ahdistuneisuushäiriö. Kokeilin vuosia sitten pariakin eri lääkettä ja muutuin ihan silmissä zombieksi. Ei enää ikinä
Olo tosiaan huononee aluksi entisestään, mutta helpottaa parin-kolmen viikon aikana. Sinnittelet tuon yli ja sen jälkeen on ahdistus ja paniikit poissa tai ainakin huomattavasti lieventyneet. Tsemppiä!
Mua ahdistaa. Yksi suuri syy on yksinäisyys, mitä voin sille tehdä?
Ei lääkettä, vaan olosuhteiden muuttaminen.
Toinen syy on menneisyydessä eli pahat kokemukset joihin en ole saanut apua kunnolla.
Eli tähän parannus.
Kolmas syy on asumisolosuhteet, ahdistun kerrostalossa. Siihenkin voi tehdä muutoksen joka ei siis lääkkeillä parane.
Mulla menee masennukseen sertralin 150mg, olantsapiini 20mg, ketipinor 200mg, doxal 50mg. Hieman väsy olo.
Etsin toimivan syvälle luotaavan terapian jolla saan kaivettua ahdistuksen juuret pois.
Aivot ja mieli vapaana, ei kemiallisia kahleita.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samat oireet kuin sulla ap, mutta aloitettiin sama lääke puolikkaalla ja olo oli suoraan helvetistä 2-3 viikkoa. Ahdisti niin paljon, että olin valmis vahingoittamaan itseni, mutta sain soitettua kriisipuhelimeen 09 2525 0111. Hae apua terveydenhuollon ammattilaisilta, jos olo käy sietämättömäksi! Yksin ei tarvitse jäädä. Mulla aloitusoireet hävisivät 3 viikon jälkeen. Annos nostettiin sitten siihen 50mg, mutta menin siitä sekaisin ja palattiin takaisin 25mg. Nykyisin pystyn toimimaan normaalisti. En tiedä, onko lääkkeiden ansiosta vai paraninko itsekseni, kun elämäntilanne muuttui paremmaksi (pahimmat stressitekijät poistuivat). Halusin lopettaa lääkkeen, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että tätä on käytettävä vähintään 1v. Toivottavasti tällä suunnitelmalla pääsen terapiaan helpommin, koska uskon, että terapiasta on enemmän hyötyä kuin lääkkeistä.
Hyvä infoluento ahdistuneisuudesta:
Lääkkeiden haittavaikutuksista ja lääkeyhtiöiden lobbausyrityksistä (suhtaudu näihin kriittisesti):
Sama lääke kuin ap:llä? Mikä se lääke sitten on? Ei ap sitä aloituksessaan mainitse enkä löytänyt myöhemmistäkään viesteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt escitalopramia vuosia sitten yht. 4v. Minulla ei tullut sitten mitään aloitukseen liittyviä sivuvaikutuksia, ja lääke tehosi hyvin. Lopettaminen olikin sitten hankalampaa ja oireet palasivatkin lääkkeen lopetuksen myötä. Viitisen vuotta siitä aloitin Venlaflaxinin. Siihen liittyi yöllistä levottomien jalkojen oiretta ja nukkuminen ekan viikon ajan oli huonoa. Sitten lääke alkoi tehoamaan, oma toimintakykyni palasi ja pääsin taas elämään ja opintoihin kiinni. Siinäkin lopettaminen oli hankalaa, ja masennus/ahdistuneisuusoireet palasivat valitettavasti, mutta helpottivat myös ajan myötä.
Sanoisin, että on turhaa kuunnella yksittäisen ihmisen kokemuksia, olemme kaikki niin yksilöllisiä aivokemioiltamme. On myös paljon SSRI/NRI- lääkkeiden tyytyväisiä käyttäjiä, jotka ovat saaneet elämästään taas otteen lääkityksen avulla.
Itselläni muuten myös hankala unettomuus korjaantui kummankin lääkityksen avulla. Oli ihan mielettömän upeaa, kun saattoi vain mennä sänkyyn, sai unta ja pysyi unessa yön.
Tuo on sinun subjektiivinen kokemuksesi, monille muille näistä lääkkeistä ei ole ollut mitään hyötyä ja heille on kaiken huipuksi tullut lääkkeistä pysyviä haittoja. Tämä ongelmien maton alle lakaiseminen ja vähättely ärsyttää. "Kun ei minulle, niin ei muillekaan" - mentaliteetti on raivostuttava. Lääkärit eivät sanallakaan mainitse potilailleen mahdollisista pysyvistä haitoista. Potilaalle jää huijattu ja petetty olo.
Eikös tuo nyt oo sitä samaa mentaliteettia kun "Minulle tuli niin hirveitä oireita koko loppuelämäksi että ÄLÄ ALOITA!!!!!"? Ei kenenkään oo pakko sitä lääkettä aloittaa, ja varmasti sivuvaikutuksetkin on tiedossa aloittaessa kun tekee niinku pitää ja lukee pakkausselosteen. Toisille tulee oireita joo, mutta ei kaikille. Se on hyvin yksilöllistä miten kenellekin mitkä lääkkeet sopii.
Näiden lääkkeiden käyttö ei perustu informoituun suostumukseen, lääkärit eivät varoita potilaitaan pysyvistä haitoista. Potilas ei voi tehdä tietoista päätöstä, koska ei tiedä kaikkia merkittäviä seikkoja, jotka vaikuttaisivat hänen päätökseensä aloittaa lääke alun alkaenkaan. Kyseessä on puhtaasti petos, joten turha syyllistää uhreja siitä, että heitä tarkoituksenomaisesti harhaanjohdetaan lääkäreiden toimesta. Sivuvaikutukset nyt voi lukea kuka tahansa lääkkeen pakkausselosteesta, pidätkö ihmisiä niin tyhminä, etteivät he sitä tekisi? Yksi asia jota et ota nyt lainkaan huomioon on se, että pakkausselosteesta ei tule ilmi lääkkeen HAITTOJEN JATKUMINEN SEN LOPETTAMISEN JÄLKEENKIN.
No itselle ainakin selvisi ihan googlettamalla. Saat sinä raivota, mutta jokainen silti päättää itse aloittaako lääkkeet vai ei. Jos niistä lääkkeistä ei olisi koskaan ollut hyötyä yhtään kenellekään ja niistä aiheutuisi ainoastaan haittoja niin ei niitä kenellekään määrättäisi. Turhaa sinäkään syyllistät pahoja lääkäreitä ja pahaa lääkebisnestä kun osa ihmisistä myös hyötyy niistä lääkkeistä.
Ei moni masentuneessa ja ahdistuneessa tilassa ymmärrä alkaa etsimään keskusteluja pitkin internettiä, eli ymmärrän kyseisen kirjoittajan pointin ja hänen huolensa ihan täysin. Kyllä lääkärin pitäisi tuollaiset asiat tietää, hehän niitä asiantuntijoita ovat, vai ovatko sittenkään? Minusta aika helvetin vastuutonta touhua alkaa määilemään ihmisille lääkkeitä, joiden pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole pitävää tutkimusnäyttöä. Kyseessä on vakava rikkomus lääkärin osalta, ja asiaan tulisi puuttua mutta mitään ei näytä tapahtuvan, sillä ei tällaisia tapauksia nosteta esille esimerkiksi mediassa juuri koskaan. Tässä on vallalla salailun kulttuuri, etenkin täällä Suomessa, jossa lääkehaitoista ei ole avointa dialogia. Se on kammottavaa, että niin monet jätetään oman onnensa nojaan painimaan tällaisten terveyteen ja henkeen liittyvien asioiden kanssa. Olen itse kokenut sen vähättelyn ja mitätöinnin, kun kerroin lääkärilleni lääkkeen negatiivisista sivuoireista. Vastaanotto oli suorastaan tyly. Sellainen luo uhrille yksin jäämisen tunteen, ja aiheuttaa paniikkia ja ahdistusta. Moni voi hätääntyneessä tilassa jopa päätyä vahingoittamaan itseään tai riistämään itseltään hengen, koska kokee tulleensa hylätyksi ja yksin jätetyksi. Lääkkeiden vieroittautumiseen ei saa lääkäreiltä kunnollisia ja päteviä ohjeita, joskus saattaa saada sellaisen tyyliin että lopeta lääke parissa viikossa, mikä on aivan liian nopea lopetustahti, etenkin jos lääke on ollut käytössä pidemmän aikaa.
Aloitin 25 mg, tuo 50 mg on liian tujua aluksi, ennen kuin kroppa tottuu tuohon lääkkeeseen.
Lääkärit ovat tehneet myös paljon vahinkoja ja edelleen, he ovat lääkeyhtiön asialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt escitalopramia vuosia sitten yht. 4v. Minulla ei tullut sitten mitään aloitukseen liittyviä sivuvaikutuksia, ja lääke tehosi hyvin. Lopettaminen olikin sitten hankalampaa ja oireet palasivatkin lääkkeen lopetuksen myötä. Viitisen vuotta siitä aloitin Venlaflaxinin. Siihen liittyi yöllistä levottomien jalkojen oiretta ja nukkuminen ekan viikon ajan oli huonoa. Sitten lääke alkoi tehoamaan, oma toimintakykyni palasi ja pääsin taas elämään ja opintoihin kiinni. Siinäkin lopettaminen oli hankalaa, ja masennus/ahdistuneisuusoireet palasivat valitettavasti, mutta helpottivat myös ajan myötä.
Sanoisin, että on turhaa kuunnella yksittäisen ihmisen kokemuksia, olemme kaikki niin yksilöllisiä aivokemioiltamme. On myös paljon SSRI/NRI- lääkkeiden tyytyväisiä käyttäjiä, jotka ovat saaneet elämästään taas otteen lääkityksen avulla.
Itselläni muuten myös hankala unettomuus korjaantui kummankin lääkityksen avulla. Oli ihan mielettömän upeaa, kun saattoi vain mennä sänkyyn, sai unta ja pysyi unessa yön.
Tuo on sinun subjektiivinen kokemuksesi, monille muille näistä lääkkeistä ei ole ollut mitään hyötyä ja heille on kaiken huipuksi tullut lääkkeistä pysyviä haittoja. Tämä ongelmien maton alle lakaiseminen ja vähättely ärsyttää. "Kun ei minulle, niin ei muillekaan" - mentaliteetti on raivostuttava. Lääkärit eivät sanallakaan mainitse potilailleen mahdollisista pysyvistä haitoista. Potilaalle jää huijattu ja petetty olo.
Eikös tuo nyt oo sitä samaa mentaliteettia kun "Minulle tuli niin hirveitä oireita koko loppuelämäksi että ÄLÄ ALOITA!!!!!"? Ei kenenkään oo pakko sitä lääkettä aloittaa, ja varmasti sivuvaikutuksetkin on tiedossa aloittaessa kun tekee niinku pitää ja lukee pakkausselosteen. Toisille tulee oireita joo, mutta ei kaikille. Se on hyvin yksilöllistä miten kenellekin mitkä lääkkeet sopii.
Näiden lääkkeiden käyttö ei perustu informoituun suostumukseen, lääkärit eivät varoita potilaitaan pysyvistä haitoista. Potilas ei voi tehdä tietoista päätöstä, koska ei tiedä kaikkia merkittäviä seikkoja, jotka vaikuttaisivat hänen päätökseensä aloittaa lääke alun alkaenkaan. Kyseessä on puhtaasti petos, joten turha syyllistää uhreja siitä, että heitä tarkoituksenomaisesti harhaanjohdetaan lääkäreiden toimesta. Sivuvaikutukset nyt voi lukea kuka tahansa lääkkeen pakkausselosteesta, pidätkö ihmisiä niin tyhminä, etteivät he sitä tekisi? Yksi asia jota et ota nyt lainkaan huomioon on se, että pakkausselosteesta ei tule ilmi lääkkeen HAITTOJEN JATKUMINEN SEN LOPETTAMISEN JÄLKEENKIN.
No itselle ainakin selvisi ihan googlettamalla. Saat sinä raivota, mutta jokainen silti päättää itse aloittaako lääkkeet vai ei. Jos niistä lääkkeistä ei olisi koskaan ollut hyötyä yhtään kenellekään ja niistä aiheutuisi ainoastaan haittoja niin ei niitä kenellekään määrättäisi. Turhaa sinäkään syyllistät pahoja lääkäreitä ja pahaa lääkebisnestä kun osa ihmisistä myös hyötyy niistä lääkkeistä.
Ei moni masentuneessa ja ahdistuneessa tilassa ymmärrä alkaa etsimään keskusteluja pitkin internettiä, eli ymmärrän kyseisen kirjoittajan pointin ja hänen huolensa ihan täysin. Kyllä lääkärin pitäisi tuollaiset asiat tietää, hehän niitä asiantuntijoita ovat, vai ovatko sittenkään? Minusta aika helvetin vastuutonta touhua alkaa määilemään ihmisille lääkkeitä, joiden pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole pitävää tutkimusnäyttöä. Kyseessä on vakava rikkomus lääkärin osalta, ja asiaan tulisi puuttua mutta mitään ei näytä tapahtuvan, sillä ei tällaisia tapauksia nosteta esille esimerkiksi mediassa juuri koskaan. Tässä on vallalla salailun kulttuuri, etenkin täällä Suomessa, jossa lääkehaitoista ei ole avointa dialogia. Se on kammottavaa, että niin monet jätetään oman onnensa nojaan painimaan tällaisten terveyteen ja henkeen liittyvien asioiden kanssa. Olen itse kokenut sen vähättelyn ja mitätöinnin, kun kerroin lääkärilleni lääkkeen negatiivisista sivuoireista. Vastaanotto oli suorastaan tyly. Sellainen luo uhrille yksin jäämisen tunteen, ja aiheuttaa paniikkia ja ahdistusta. Moni voi hätääntyneessä tilassa jopa päätyä vahingoittamaan itseään tai riistämään itseltään hengen, koska kokee tulleensa hylätyksi ja yksin jätetyksi. Lääkkeiden vieroittautumiseen ei saa lääkäreiltä kunnollisia ja päteviä ohjeita, joskus saattaa saada sellaisen tyyliin että lopeta lääke parissa viikossa, mikä on aivan liian nopea lopetustahti, etenkin jos lääke on ollut käytössä pidemmän aikaa.
Erittäin fiksusti kirjoitettu, ja niin totta! Inhottavaa miten ihmisiä kohdellaan. Miksi lääkehaitoista ei puhuta avoimemmin? Joku lääkemyönteinen alapeukutti viestiäsi heti. Taitaa totuus kirpaista :D
Kukaan ei tykkää musta, mikko mitä teet kun elämä meni lopullisesti pilalle ja junan alle ei pääse?
Mitä teet?