Aloitin ssri lääkityksen ja nyt olo on kamala! Olisko vertaistukea :(

Ei ole pakko alkaa käyttämään lääkkeitä vaikka resepti annettaisiin.

Lääkäri ei ole jumalia.

Olen selvinnyt tähän päivään asti ilman lääkkeitä. Haluan käydä asiat läpi.

Tuli päivä jolloin aloin muistamaan vakavat traumani.

Niistä johtui ahdistus, masennus et.

Ei lääkkeen puutteesta.

Kaikki noita lääkkeitä syövät ovat idiootteja.

Tiedän nuoren ihmisen jolla silmät kiiluvat lääkkeiden käytöstä ja hän on hyperaktiivinen.

Ennen ei ollut.

Tiedän toisen ihmisen joka on ollut väkivaltainen ja saanut raivareita keskellä kaupunkia.

Koska lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla aloitettiin myös ssri-lääkitys viikko sitten masennuksen hoitoon, mutta varmaan eri lääkeaine kun sulla. Pahoinvointia ja vatsavaivoja sekä hampaiden puremista yhteen niin että hampaisiin sattuu sekä yöllisiä heräilyjä oon huomannut tässä alkuoireina, mutta ei mitään sellaista mitä en kestäis. Tänään ja eilen on tuntunut jo siltä että lääke alkais vaikuttaan ja helpompi sietää sitä ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Toivottavasti nää alotusoireetkin kohta helpottais. Syön itse escitalopramia ja muutaman päivän otin 5mg ja nyt kaksi päivää 10mg".

Itse olisin ja olinkin (nyt lääkkeen purku menossa) varovainen tuon aloitusannoksen kanssa. Söisin aluksi 5 mg varmaan ainakin pari viikkoa, sitten siirtyisin 10 mg.

Ei mulla ton 10mg siirtymisen johdosta oo tullut enempää oireita kuin siitä 5mg. Päinvastoin, nyt on ensimmäiset päivät kun tulee vaan satunnaisia itkukohtauksia eikä sitä aamusta iltaan itkemistä eikä ole henkisestikään paha olo vaan olosuhteisiin nähden pikemminkin oon rauhallinen. Eri ihmiset sietää lääkkeitä eri tavoin. En minäkään lääkkeitä suoraan aloittanut, vaan parin vuoden psykoterapian jälkeen. Sovittiin lääkärin kanssa että kuukauden kokeilun jälkeen vaihdetaan jos ei tämä sovi ja lääkkeitä ylipäätään on tarkoitus syödä vain puoli vuotta jonka jälkeen kokeillaan lopettamista. Käyn edelleen terapiassa enkä pelkillä lääkkeillä hoidata itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Minulle masennuslääkkeistä ei ollut mitään hyötyä, ja niiden seurauksena seksuaalisuus katosi pysyvästi. Alapäässä ei ole laisinkaan tuntoa. Olen puhunut ihmisille, joilla mm. seksuaalihaitta on jäänyt pysyväksi. Yksikään psykiatri ei sanallakaan maininnut siitä, että tämä vaiva saattaisi jatkua lääkkeiden lopettamisen jälkeenkin :(

Hui helvetti!! Tuohan on totaalinen kastraatio. Itse en koskisi tällaisiin "lääkkeisiin" pitkällä tikulla. Tuollainen haitta masentaisi ainakin mua niin paljon enemmän kuin itse sairaus. Olen todella pahoillani, että sulle kävi näin. Tsemppiä! >3

Kannattas varmaan ajatella itse eikä olla lääketeollisuuden uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla aloitettiin myös ssri-lääkitys viikko sitten masennuksen hoitoon, mutta varmaan eri lääkeaine kun sulla. Pahoinvointia ja vatsavaivoja sekä hampaiden puremista yhteen niin että hampaisiin sattuu sekä yöllisiä heräilyjä oon huomannut tässä alkuoireina, mutta ei mitään sellaista mitä en kestäis. Tänään ja eilen on tuntunut jo siltä että lääke alkais vaikuttaan ja helpompi sietää sitä ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Toivottavasti nää alotusoireetkin kohta helpottais. Syön itse escitalopramia ja muutaman päivän otin 5mg ja nyt kaksi päivää 10mg".

Itse olisin ja olinkin (nyt lääkkeen purku menossa) varovainen tuon aloitusannoksen kanssa. Söisin aluksi 5 mg varmaan ainakin pari viikkoa, sitten siirtyisin 10 mg.

Ei mulla ton 10mg siirtymisen johdosta oo tullut enempää oireita kuin siitä 5mg. Päinvastoin, nyt on ensimmäiset päivät kun tulee vaan satunnaisia itkukohtauksia eikä sitä aamusta iltaan itkemistä eikä ole henkisestikään paha olo vaan olosuhteisiin nähden pikemminkin oon rauhallinen. Eri ihmiset sietää lääkkeitä eri tavoin. En minäkään lääkkeitä suoraan aloittanut, vaan parin vuoden psykoterapian jälkeen. Sovittiin lääkärin kanssa että kuukauden kokeilun jälkeen vaihdetaan jos ei tämä sovi ja lääkkeitä ylipäätään on tarkoitus syödä vain puoli vuotta jonka jälkeen kokeillaan lopettamista. Käyn edelleen terapiassa enkä pelkillä lääkkeillä hoidata itseäni.

Ensinnäkin; et tule lopettamaan puolen vuoden päästä koska lopettamisoireet on niin kamalia. Suurin osa luovuttaa lopettamisen suhteen, koska olo on tuhat kertaa pahempi. Toiseksi; jos tarkoitus syödä vaan puoli vuotta, niin mikset kestä kokonaan ilman? Kolmanneksi; vaikka söisit vaan puoli vuotta, niin aivokemiaasi on sörkitty, ja sivuvaikutukset jäävät pitkäksi ajaksi sen jälkeen. Mieti kaksi kertaa, mieti. Jos itse voisin jonkun teon menneisyydestäni muuttaa, toivoisin etten olisi KOSKAAN aloittanut masennuslääkkeitä. Millaisia tunteita sulla on nyt, joita et muka kestä?????Onko itkuherkkyys niin kamalaa? Onko sairasloman ottaminen niin kamalaa? Lääkärit määräävät ainoastaan näitä lääkkeitä siksi, että porukka jatkaa töitään zombiena. Kunnes huomaavat että olo on huonompi kuin ennen, ja lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Psykiatria ei ole oikea tunnustettu tieteenala. Järkytyin kun kuulin tästä. Minäkin olen masennuslääkkeitä syönyt. Tämän takia mt-sairauksista parantuminen on lähestulkoon mahdotonta, sillä niitä ei periaatteessa voi edes hoitaa. Ei terapialla, eikä lääkkeillä. 

Uskon, että monilla on näiden lääkkeiden kanssa vain huonoja kokemuksia ja niistä voi varmasti olla monenlaisia haittoja, mutta jokaisen tilanne on yksilöllinen. 

Itse kamppailin ahdistuneisuuden ja paniikkikohtauksien kanssa lapsesta asti ja yritin välttää lääkkeitä ihan viimeiseen hetkeen. Vaikeassa elämäntilanteessa ahdistus meni kuitenkin niin pahaksi, etten pystynyt lähtemään kotoa, edes kauppaan. Jouduin jättämään koulun. Silloin olin valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa ja aloitin SSRI-lääkityksen. Ensimmäiset päivät olivat epämukavia, tunsin oloni hyvinkin ahdistuneeksi, huimasi ja oksetti. Parissa kuukaudessa kuitenkin sain lääkkeiden avulla elämäni takaisin raiteilleen, aloitin uudessa työssä ja sitä kautta aloin rakentaa uudestaan. Nyt olen neljä vuotta syönyt lääkkeitä elämä on normaalia. En koe äärimmäisiä tunteita, kuten ennen, äärimmäistä onnellisuuttakaan, ja haaveena on, että joskus saan lopetettua lääkityksen, mutta en silti kadu lääkityksen aloittamista, sillä en tiedä olisinko edes enää täällä ilman niitä.

 

Olen täysin samaa mieltä, että lääkkeitä määrätään joskus liian helposti mutta lähtökohtaisesti ne on valmistettu auttamaan, ja jotkut ihmiset oikeasti hyötyvät niistä. 

Ja sen vielä sanon, että lääkkeet eivät myöskään itsessään ja yksinään ole hyvä ratkaisu. Itse kävin myös terapiassa noin vuoden verran samoihin aikoihin kun aloitin lääkityksen. Terapiassa opin ymmärtämään miten ahdistuneisuushäiriö toimii ja rakentuu. Pelkotilat eivät tunnu niin voittamattomilta kun ymmärtää miten ne fysiologisesti rakentuvat.

Kun päätän lopettaa lääkityksen, aion aloittaa kognitiivisen terapian, jotta opin hallitsemaan kohtauksia ja opin olemaan pelkäämättä niitä. Ilman lääkkeitä. Lääkkeet olivat kuitenkin elintärkeä keino pahan kierteen katkaisemiseen. 

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, muuta ei voi sanoa enää.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että monilla on näiden lääkkeiden kanssa vain huonoja kokemuksia ja niistä voi varmasti olla monenlaisia haittoja, mutta jokaisen tilanne on yksilöllinen. 

Itse kamppailin ahdistuneisuuden ja paniikkikohtauksien kanssa lapsesta asti ja yritin välttää lääkkeitä ihan viimeiseen hetkeen. Vaikeassa elämäntilanteessa ahdistus meni kuitenkin niin pahaksi, etten pystynyt lähtemään kotoa, edes kauppaan. Jouduin jättämään koulun. Silloin olin valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa ja aloitin SSRI-lääkityksen. Ensimmäiset päivät olivat epämukavia, tunsin oloni hyvinkin ahdistuneeksi, huimasi ja oksetti. Parissa kuukaudessa kuitenkin sain lääkkeiden avulla elämäni takaisin raiteilleen, aloitin uudessa työssä ja sitä kautta aloin rakentaa uudestaan. Nyt olen neljä vuotta syönyt lääkkeitä elämä on normaalia. En koe äärimmäisiä tunteita, kuten ennen, äärimmäistä onnellisuuttakaan, ja haaveena on, että joskus saan lopetettua lääkityksen, mutta en silti kadu lääkityksen aloittamista, sillä en tiedä olisinko edes enää täällä ilman niitä.

 

Olen täysin samaa mieltä, että lääkkeitä määrätään joskus liian helposti mutta lähtökohtaisesti ne on valmistettu auttamaan, ja jotkut ihmiset oikeasti hyötyvät niistä. 

Ja sen vielä sanon, että lääkkeet eivät myöskään itsessään ja yksinään ole hyvä ratkaisu. Itse kävin myös terapiassa noin vuoden verran samoihin aikoihin kun aloitin lääkityksen. Terapiassa opin ymmärtämään miten ahdistuneisuushäiriö toimii ja rakentuu. Pelkotilat eivät tunnu niin voittamattomilta kun ymmärtää miten ne fysiologisesti rakentuvat.

Kun päätän lopettaa lääkityksen, aion aloittaa kognitiivisen terapian, jotta opin hallitsemaan kohtauksia ja opin olemaan pelkäämättä niitä. Ilman lääkkeitä. Lääkkeet olivat kuitenkin elintärkeä keino pahan kierteen katkaisemiseen. 

Aina järkevä kommentti tässä ketjussa, kiitos. 

Jos syö lääkkeitä terapian aikana, tunteet eivät pääse esiin koska on kemiallinen pakkopaita päällä.

Ahdistukseen ja paniikkiin liittyvät tunteet ovat se tie terapiassa mitä pitkin kuljetaan asioiden alkulähteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla aloitettiin myös ssri-lääkitys viikko sitten masennuksen hoitoon, mutta varmaan eri lääkeaine kun sulla. Pahoinvointia ja vatsavaivoja sekä hampaiden puremista yhteen niin että hampaisiin sattuu sekä yöllisiä heräilyjä oon huomannut tässä alkuoireina, mutta ei mitään sellaista mitä en kestäis. Tänään ja eilen on tuntunut jo siltä että lääke alkais vaikuttaan ja helpompi sietää sitä ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Toivottavasti nää alotusoireetkin kohta helpottais. Syön itse escitalopramia ja muutaman päivän otin 5mg ja nyt kaksi päivää 10mg".

Itse olisin ja olinkin (nyt lääkkeen purku menossa) varovainen tuon aloitusannoksen kanssa. Söisin aluksi 5 mg varmaan ainakin pari viikkoa, sitten siirtyisin 10 mg.

Ei mulla ton 10mg siirtymisen johdosta oo tullut enempää oireita kuin siitä 5mg. Päinvastoin, nyt on ensimmäiset päivät kun tulee vaan satunnaisia itkukohtauksia eikä sitä aamusta iltaan itkemistä eikä ole henkisestikään paha olo vaan olosuhteisiin nähden pikemminkin oon rauhallinen. Eri ihmiset sietää lääkkeitä eri tavoin. En minäkään lääkkeitä suoraan aloittanut, vaan parin vuoden psykoterapian jälkeen. Sovittiin lääkärin kanssa että kuukauden kokeilun jälkeen vaihdetaan jos ei tämä sovi ja lääkkeitä ylipäätään on tarkoitus syödä vain puoli vuotta jonka jälkeen kokeillaan lopettamista. Käyn edelleen terapiassa enkä pelkillä lääkkeillä hoidata itseäni.

Ensinnäkin; et tule lopettamaan puolen vuoden päästä koska lopettamisoireet on niin kamalia. Suurin osa luovuttaa lopettamisen suhteen, koska olo on tuhat kertaa pahempi. Toiseksi; jos tarkoitus syödä vaan puoli vuotta, niin mikset kestä kokonaan ilman? Kolmanneksi; vaikka söisit vaan puoli vuotta, niin aivokemiaasi on sörkitty, ja sivuvaikutukset jäävät pitkäksi ajaksi sen jälkeen. Mieti kaksi kertaa, mieti. Jos itse voisin jonkun teon menneisyydestäni muuttaa, toivoisin etten olisi KOSKAAN aloittanut masennuslääkkeitä. Millaisia tunteita sulla on nyt, joita et muka kestä?????Onko itkuherkkyys niin kamalaa? Onko sairasloman ottaminen niin kamalaa? Lääkärit määräävät ainoastaan näitä lääkkeitä siksi, että porukka jatkaa töitään zombiena. Kunnes huomaavat että olo on huonompi kuin ennen, ja lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Voi herranjestas, ehkä ei kannattaisi tehdä tuollaisia olettamuksia ilman tietoa. Voin taata sulle, että tämän 15 vuoden aikana kun olen masennusta sairastanut ja ravannut eri lääkäreillä ja poliklinikoilla ja päivystyksessä ja terapioissa kerta toisensa jälkeen kieltäytyen lääkkeistä ihan totaalisesti on tullut muutamaan kertaan mietittyä sitä että kannattaako niitä syödä vai ei. Se mitä nyt en kestä, on itsetuhoiset ajatukset. Sitä en kestä, että oon viikkotolkulla syömättä yhtään mitään kun ajatuksena on kuolla nälkään mahdollisimman hitaasti kituen. Nyt mun vaihtoehdot oli joko lopettaa koko elämäni tai sitten vihdoin kokeilla sitä lääkitystä mitä vastaan oon harannut vuosikausia. Itkuherkkyys on ihan riittävän kamalaa kun purskahtelee jopa töissä itkuun vartin välein. Vai olisiko mun pitänyt saikuttaa 15 vuotta? Jep jep, mieluummin käyn töissä ja pysyn kiinni yhteiskunnassa. Vaikka sitten niiden lääkkeiden avulla. Kyllä minä tiedän varsin hyvin että se lopettaminen tehdään hitaasti ja että siitä tulee ihan järkyttävää mutta se on se riski mikä nyt on otettava jos henkensä meinaa pitää. Se että sinä et kestä lääkitystä, ei tarkoita että sitä ei kestä kukaan muukaan.

Mulla on samat oireet kuin sulla ap, mutta aloitettiin sama lääke puolikkaalla ja olo oli suoraan helvetistä 2-3 viikkoa. Ahdisti niin paljon, että olin valmis vahingoittamaan itseni, mutta sain soitettua kriisipuhelimeen 09 2525 0111. Hae apua terveydenhuollon ammattilaisilta, jos olo käy sietämättömäksi! Yksin ei tarvitse jäädä. Mulla aloitusoireet hävisivät 3 viikon jälkeen. Annos nostettiin sitten siihen 50mg, mutta menin siitä sekaisin ja palattiin takaisin 25mg. Nykyisin pystyn toimimaan normaalisti. En tiedä, onko lääkkeiden ansiosta vai paraninko itsekseni, kun elämäntilanne muuttui paremmaksi (pahimmat stressitekijät poistuivat). Halusin lopettaa lääkkeen, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että tätä on käytettävä vähintään 1v. Toivottavasti tällä suunnitelmalla pääsen terapiaan helpommin, koska uskon, että terapiasta on enemmän hyötyä kuin lääkkeistä.

Hyvä infoluento ahdistuneisuudesta:

Lääkkeiden haittavaikutuksista ja lääkeyhtiöiden lobbausyrityksistä (suhtaudu näihin kriittisesti):

Olen käyttänyt escitalopramia vuosia sitten yht. 4v. Minulla ei tullut sitten mitään aloitukseen liittyviä sivuvaikutuksia, ja lääke tehosi hyvin. Lopettaminen olikin sitten hankalampaa ja oireet palasivatkin lääkkeen lopetuksen myötä. Viitisen vuotta siitä aloitin Venlaflaxinin. Siihen liittyi yöllistä levottomien jalkojen oiretta ja nukkuminen ekan viikon ajan oli huonoa. Sitten lääke alkoi tehoamaan, oma toimintakykyni palasi ja pääsin taas elämään ja opintoihin kiinni. Siinäkin lopettaminen oli hankalaa, ja masennus/ahdistuneisuusoireet palasivat valitettavasti, mutta helpottivat myös ajan myötä.

Sanoisin, että on turhaa kuunnella yksittäisen ihmisen kokemuksia, olemme kaikki niin yksilöllisiä aivokemioiltamme. On myös paljon SSRI/NRI- lääkkeiden tyytyväisiä käyttäjiä, jotka ovat saaneet elämästään taas otteen lääkityksen avulla.

Itselläni muuten myös hankala unettomuus korjaantui kummankin lääkityksen avulla. Oli ihan mielettömän upeaa, kun saattoi vain mennä sänkyyn, sai unta ja pysyi unessa yön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla aloitettiin myös ssri-lääkitys viikko sitten masennuksen hoitoon, mutta varmaan eri lääkeaine kun sulla. Pahoinvointia ja vatsavaivoja sekä hampaiden puremista yhteen niin että hampaisiin sattuu sekä yöllisiä heräilyjä oon huomannut tässä alkuoireina, mutta ei mitään sellaista mitä en kestäis. Tänään ja eilen on tuntunut jo siltä että lääke alkais vaikuttaan ja helpompi sietää sitä ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Toivottavasti nää alotusoireetkin kohta helpottais. Syön itse escitalopramia ja muutaman päivän otin 5mg ja nyt kaksi päivää 10mg".

Itse olisin ja olinkin (nyt lääkkeen purku menossa) varovainen tuon aloitusannoksen kanssa. Söisin aluksi 5 mg varmaan ainakin pari viikkoa, sitten siirtyisin 10 mg.

Ei mulla ton 10mg siirtymisen johdosta oo tullut enempää oireita kuin siitä 5mg. Päinvastoin, nyt on ensimmäiset päivät kun tulee vaan satunnaisia itkukohtauksia eikä sitä aamusta iltaan itkemistä eikä ole henkisestikään paha olo vaan olosuhteisiin nähden pikemminkin oon rauhallinen. Eri ihmiset sietää lääkkeitä eri tavoin. En minäkään lääkkeitä suoraan aloittanut, vaan parin vuoden psykoterapian jälkeen. Sovittiin lääkärin kanssa että kuukauden kokeilun jälkeen vaihdetaan jos ei tämä sovi ja lääkkeitä ylipäätään on tarkoitus syödä vain puoli vuotta jonka jälkeen kokeillaan lopettamista. Käyn edelleen terapiassa enkä pelkillä lääkkeillä hoidata itseäni.

Ensinnäkin; et tule lopettamaan puolen vuoden päästä koska lopettamisoireet on niin kamalia. Suurin osa luovuttaa lopettamisen suhteen, koska olo on tuhat kertaa pahempi. Toiseksi; jos tarkoitus syödä vaan puoli vuotta, niin mikset kestä kokonaan ilman? Kolmanneksi; vaikka söisit vaan puoli vuotta, niin aivokemiaasi on sörkitty, ja sivuvaikutukset jäävät pitkäksi ajaksi sen jälkeen. Mieti kaksi kertaa, mieti. Jos itse voisin jonkun teon menneisyydestäni muuttaa, toivoisin etten olisi KOSKAAN aloittanut masennuslääkkeitä. Millaisia tunteita sulla on nyt, joita et muka kestä?????Onko itkuherkkyys niin kamalaa? Onko sairasloman ottaminen niin kamalaa? Lääkärit määräävät ainoastaan näitä lääkkeitä siksi, että porukka jatkaa töitään zombiena. Kunnes huomaavat että olo on huonompi kuin ennen, ja lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Voi herranjestas, ehkä ei kannattaisi tehdä tuollaisia olettamuksia ilman tietoa. Voin taata sulle, että tämän 15 vuoden aikana kun olen masennusta sairastanut ja ravannut eri lääkäreillä ja poliklinikoilla ja päivystyksessä ja terapioissa kerta toisensa jälkeen kieltäytyen lääkkeistä ihan totaalisesti on tullut muutamaan kertaan mietittyä sitä että kannattaako niitä syödä vai ei. Se mitä nyt en kestä, on itsetuhoiset ajatukset. Sitä en kestä, että oon viikkotolkulla syömättä yhtään mitään kun ajatuksena on kuolla nälkään mahdollisimman hitaasti kituen. Nyt mun vaihtoehdot oli joko lopettaa koko elämäni tai sitten vihdoin kokeilla sitä lääkitystä mitä vastaan oon harannut vuosikausia. Itkuherkkyys on ihan riittävän kamalaa kun purskahtelee jopa töissä itkuun vartin välein. Vai olisiko mun pitänyt saikuttaa 15 vuotta? Jep jep, mieluummin käyn töissä ja pysyn kiinni yhteiskunnassa. Vaikka sitten niiden lääkkeiden avulla. Kyllä minä tiedän varsin hyvin että se lopettaminen tehdään hitaasti ja että siitä tulee ihan järkyttävää mutta se on se riski mikä nyt on otettava jos henkensä meinaa pitää. Se että sinä et kestä lääkitystä, ei tarkoita että sitä ei kestä kukaan muukaan.

Lääketehtaat itse keksivät koko kemiallisen epätasapaino-teorian joskus 50-luvulla markkinoidakseen masennuslääkkeitä. 1980-luvulla tuli ulos ensimmäiset tutkimukset tämän humpuukiteorian täysin kumoten. Silti tänä päivänäkin lääketehtaiden representatiivit syöttävät järjettömiä valheita antidepressanteista psykiatreille lääketeollisuudenalan konferensseissa.

Tätä teoriaa ja muitakin lääkkeisiin liittyviä myyttejä rerurgitoi psykiatrit potilailleen. Mikään faktuaalinen tieteellinen evidenssi ei tuo serotoniinivaje-teoriaa masennuspotilaiden aivoissa masennuksen aiheuttajaksi.

Masennuslääkkeiden tehon on myös todettu perustuvan puhtaasti placebo-vaikutukseen. Tutkimuksissa esiin tulleet seikat toteavat selvästi, että antidepressantien teho on täysin lumevaikutusta. Kun ihminen kuvittelee, että lääke toimii, alkavat ihmisen aivot tuottaa ajatuskuvioita, jotka edistävät heidän henkistä toipumistaan ja saavat täten ollen virheellisesti kuvittelemaan, että tämä positiivinen vaikutus heidän mieleensä on lääkkeen ansiota vaikka näin ei asia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla aloitettiin myös ssri-lääkitys viikko sitten masennuksen hoitoon, mutta varmaan eri lääkeaine kun sulla. Pahoinvointia ja vatsavaivoja sekä hampaiden puremista yhteen niin että hampaisiin sattuu sekä yöllisiä heräilyjä oon huomannut tässä alkuoireina, mutta ei mitään sellaista mitä en kestäis. Tänään ja eilen on tuntunut jo siltä että lääke alkais vaikuttaan ja helpompi sietää sitä ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Toivottavasti nää alotusoireetkin kohta helpottais. Syön itse escitalopramia ja muutaman päivän otin 5mg ja nyt kaksi päivää 10mg".

Itse olisin ja olinkin (nyt lääkkeen purku menossa) varovainen tuon aloitusannoksen kanssa. Söisin aluksi 5 mg varmaan ainakin pari viikkoa, sitten siirtyisin 10 mg.

Ei mulla ton 10mg siirtymisen johdosta oo tullut enempää oireita kuin siitä 5mg. Päinvastoin, nyt on ensimmäiset päivät kun tulee vaan satunnaisia itkukohtauksia eikä sitä aamusta iltaan itkemistä eikä ole henkisestikään paha olo vaan olosuhteisiin nähden pikemminkin oon rauhallinen. Eri ihmiset sietää lääkkeitä eri tavoin. En minäkään lääkkeitä suoraan aloittanut, vaan parin vuoden psykoterapian jälkeen. Sovittiin lääkärin kanssa että kuukauden kokeilun jälkeen vaihdetaan jos ei tämä sovi ja lääkkeitä ylipäätään on tarkoitus syödä vain puoli vuotta jonka jälkeen kokeillaan lopettamista. Käyn edelleen terapiassa enkä pelkillä lääkkeillä hoidata itseäni.

Ensinnäkin; et tule lopettamaan puolen vuoden päästä koska lopettamisoireet on niin kamalia. Suurin osa luovuttaa lopettamisen suhteen, koska olo on tuhat kertaa pahempi. Toiseksi; jos tarkoitus syödä vaan puoli vuotta, niin mikset kestä kokonaan ilman? Kolmanneksi; vaikka söisit vaan puoli vuotta, niin aivokemiaasi on sörkitty, ja sivuvaikutukset jäävät pitkäksi ajaksi sen jälkeen. Mieti kaksi kertaa, mieti. Jos itse voisin jonkun teon menneisyydestäni muuttaa, toivoisin etten olisi KOSKAAN aloittanut masennuslääkkeitä. Millaisia tunteita sulla on nyt, joita et muka kestä?????Onko itkuherkkyys niin kamalaa? Onko sairasloman ottaminen niin kamalaa? Lääkärit määräävät ainoastaan näitä lääkkeitä siksi, että porukka jatkaa töitään zombiena. Kunnes huomaavat että olo on huonompi kuin ennen, ja lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Voi herranjestas, ehkä ei kannattaisi tehdä tuollaisia olettamuksia ilman tietoa. Voin taata sulle, että tämän 15 vuoden aikana kun olen masennusta sairastanut ja ravannut eri lääkäreillä ja poliklinikoilla ja päivystyksessä ja terapioissa kerta toisensa jälkeen kieltäytyen lääkkeistä ihan totaalisesti on tullut muutamaan kertaan mietittyä sitä että kannattaako niitä syödä vai ei. Se mitä nyt en kestä, on itsetuhoiset ajatukset. Sitä en kestä, että oon viikkotolkulla syömättä yhtään mitään kun ajatuksena on kuolla nälkään mahdollisimman hitaasti kituen. Nyt mun vaihtoehdot oli joko lopettaa koko elämäni tai sitten vihdoin kokeilla sitä lääkitystä mitä vastaan oon harannut vuosikausia. Itkuherkkyys on ihan riittävän kamalaa kun purskahtelee jopa töissä itkuun vartin välein. Vai olisiko mun pitänyt saikuttaa 15 vuotta? Jep jep, mieluummin käyn töissä ja pysyn kiinni yhteiskunnassa. Vaikka sitten niiden lääkkeiden avulla. Kyllä minä tiedän varsin hyvin että se lopettaminen tehdään hitaasti ja että siitä tulee ihan järkyttävää mutta se on se riski mikä nyt on otettava jos henkensä meinaa pitää. Se että sinä et kestä lääkitystä, ei tarkoita että sitä ei kestä kukaan muukaan.

Lääketehtaat itse keksivät koko kemiallisen epätasapaino-teorian joskus 50-luvulla markkinoidakseen masennuslääkkeitä. 1980-luvulla tuli ulos ensimmäiset tutkimukset tämän humpuukiteorian täysin kumoten. Silti tänä päivänäkin lääketehtaiden representatiivit syöttävät järjettömiä valheita antidepressanteista psykiatreille lääketeollisuudenalan konferensseissa.

Tätä teoriaa ja muitakin lääkkeisiin liittyviä myyttejä rerurgitoi psykiatrit potilailleen. Mikään faktuaalinen tieteellinen evidenssi ei tuo serotoniinivaje-teoriaa masennuspotilaiden aivoissa masennuksen aiheuttajaksi.

Masennuslääkkeiden tehon on myös todettu perustuvan puhtaasti placebo-vaikutukseen. Tutkimuksissa esiin tulleet seikat toteavat selvästi, että antidepressantien teho on täysin lumevaikutusta. Kun ihminen kuvittelee, että lääke toimii, alkavat ihmisen aivot tuottaa ajatuskuvioita, jotka edistävät heidän henkistä toipumistaan ja saavat täten ollen virheellisesti kuvittelemaan, että tämä positiivinen vaikutus heidän mieleensä on lääkkeen ansiota vaikka näin ei asia ole.

Niinkuin totesin lääkärillekin sitä reseptiä pyytäessäni: uskon ihan täysillä placebo-vaikutukseen. Ei mua haittaa, jos mun vointi paranisi pelkästään sen vuoksi että kuvittelen lääkkeen toimivan. Jos se toimii niin sitten toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt escitalopramia vuosia sitten yht. 4v. Minulla ei tullut sitten mitään aloitukseen liittyviä sivuvaikutuksia, ja lääke tehosi hyvin. Lopettaminen olikin sitten hankalampaa ja oireet palasivatkin lääkkeen lopetuksen myötä. Viitisen vuotta siitä aloitin Venlaflaxinin. Siihen liittyi yöllistä levottomien jalkojen oiretta ja nukkuminen ekan viikon ajan oli huonoa. Sitten lääke alkoi tehoamaan, oma toimintakykyni palasi ja pääsin taas elämään ja opintoihin kiinni. Siinäkin lopettaminen oli hankalaa, ja masennus/ahdistuneisuusoireet palasivat valitettavasti, mutta helpottivat myös ajan myötä.

Sanoisin, että on turhaa kuunnella yksittäisen ihmisen kokemuksia, olemme kaikki niin yksilöllisiä aivokemioiltamme. On myös paljon SSRI/NRI- lääkkeiden tyytyväisiä käyttäjiä, jotka ovat saaneet elämästään taas otteen lääkityksen avulla.

Itselläni muuten myös hankala unettomuus korjaantui kummankin lääkityksen avulla. Oli ihan mielettömän upeaa, kun saattoi vain mennä sänkyyn, sai unta ja pysyi unessa yön.

Tuo on sinun subjektiivinen kokemuksesi, monille muille näistä lääkkeistä ei ole ollut mitään hyötyä ja heille on kaiken huipuksi tullut lääkkeistä pysyviä haittoja. Tämä ongelmien maton alle lakaiseminen ja vähättely ärsyttää. "Kun ei minulle, niin ei muillekaan" - mentaliteetti on raivostuttava. Lääkärit eivät sanallakaan mainitse potilailleen mahdollisista pysyvistä haitoista. Potilaalle jää huijattu ja petetty olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla aloitettiin myös ssri-lääkitys viikko sitten masennuksen hoitoon, mutta varmaan eri lääkeaine kun sulla. Pahoinvointia ja vatsavaivoja sekä hampaiden puremista yhteen niin että hampaisiin sattuu sekä yöllisiä heräilyjä oon huomannut tässä alkuoireina, mutta ei mitään sellaista mitä en kestäis. Tänään ja eilen on tuntunut jo siltä että lääke alkais vaikuttaan ja helpompi sietää sitä ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Toivottavasti nää alotusoireetkin kohta helpottais. Syön itse escitalopramia ja muutaman päivän otin 5mg ja nyt kaksi päivää 10mg".

Itse olisin ja olinkin (nyt lääkkeen purku menossa) varovainen tuon aloitusannoksen kanssa. Söisin aluksi 5 mg varmaan ainakin pari viikkoa, sitten siirtyisin 10 mg.

Ei mulla ton 10mg siirtymisen johdosta oo tullut enempää oireita kuin siitä 5mg. Päinvastoin, nyt on ensimmäiset päivät kun tulee vaan satunnaisia itkukohtauksia eikä sitä aamusta iltaan itkemistä eikä ole henkisestikään paha olo vaan olosuhteisiin nähden pikemminkin oon rauhallinen. Eri ihmiset sietää lääkkeitä eri tavoin. En minäkään lääkkeitä suoraan aloittanut, vaan parin vuoden psykoterapian jälkeen. Sovittiin lääkärin kanssa että kuukauden kokeilun jälkeen vaihdetaan jos ei tämä sovi ja lääkkeitä ylipäätään on tarkoitus syödä vain puoli vuotta jonka jälkeen kokeillaan lopettamista. Käyn edelleen terapiassa enkä pelkillä lääkkeillä hoidata itseäni.

Ensinnäkin; et tule lopettamaan puolen vuoden päästä koska lopettamisoireet on niin kamalia. Suurin osa luovuttaa lopettamisen suhteen, koska olo on tuhat kertaa pahempi. Toiseksi; jos tarkoitus syödä vaan puoli vuotta, niin mikset kestä kokonaan ilman? Kolmanneksi; vaikka söisit vaan puoli vuotta, niin aivokemiaasi on sörkitty, ja sivuvaikutukset jäävät pitkäksi ajaksi sen jälkeen. Mieti kaksi kertaa, mieti. Jos itse voisin jonkun teon menneisyydestäni muuttaa, toivoisin etten olisi KOSKAAN aloittanut masennuslääkkeitä. Millaisia tunteita sulla on nyt, joita et muka kestä?????Onko itkuherkkyys niin kamalaa? Onko sairasloman ottaminen niin kamalaa? Lääkärit määräävät ainoastaan näitä lääkkeitä siksi, että porukka jatkaa töitään zombiena. Kunnes huomaavat että olo on huonompi kuin ennen, ja lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Voi herranjestas, ehkä ei kannattaisi tehdä tuollaisia olettamuksia ilman tietoa. Voin taata sulle, että tämän 15 vuoden aikana kun olen masennusta sairastanut ja ravannut eri lääkäreillä ja poliklinikoilla ja päivystyksessä ja terapioissa kerta toisensa jälkeen kieltäytyen lääkkeistä ihan totaalisesti on tullut muutamaan kertaan mietittyä sitä että kannattaako niitä syödä vai ei. Se mitä nyt en kestä, on itsetuhoiset ajatukset. Sitä en kestä, että oon viikkotolkulla syömättä yhtään mitään kun ajatuksena on kuolla nälkään mahdollisimman hitaasti kituen. Nyt mun vaihtoehdot oli joko lopettaa koko elämäni tai sitten vihdoin kokeilla sitä lääkitystä mitä vastaan oon harannut vuosikausia. Itkuherkkyys on ihan riittävän kamalaa kun purskahtelee jopa töissä itkuun vartin välein. Vai olisiko mun pitänyt saikuttaa 15 vuotta? Jep jep, mieluummin käyn töissä ja pysyn kiinni yhteiskunnassa. Vaikka sitten niiden lääkkeiden avulla. Kyllä minä tiedän varsin hyvin että se lopettaminen tehdään hitaasti ja että siitä tulee ihan järkyttävää mutta se on se riski mikä nyt on otettava jos henkensä meinaa pitää. Se että sinä et kestä lääkitystä, ei tarkoita että sitä ei kestä kukaan muukaan.

Lääketehtaat itse keksivät koko kemiallisen epätasapaino-teorian joskus 50-luvulla markkinoidakseen masennuslääkkeitä. 1980-luvulla tuli ulos ensimmäiset tutkimukset tämän humpuukiteorian täysin kumoten. Silti tänä päivänäkin lääketehtaiden representatiivit syöttävät järjettömiä valheita antidepressanteista psykiatreille lääketeollisuudenalan konferensseissa.

Tätä teoriaa ja muitakin lääkkeisiin liittyviä myyttejä rerurgitoi psykiatrit potilailleen. Mikään faktuaalinen tieteellinen evidenssi ei tuo serotoniinivaje-teoriaa masennuspotilaiden aivoissa masennuksen aiheuttajaksi.

Masennuslääkkeiden tehon on myös todettu perustuvan puhtaasti placebo-vaikutukseen. Tutkimuksissa esiin tulleet seikat toteavat selvästi, että antidepressantien teho on täysin lumevaikutusta. Kun ihminen kuvittelee, että lääke toimii, alkavat ihmisen aivot tuottaa ajatuskuvioita, jotka edistävät heidän henkistä toipumistaan ja saavat täten ollen virheellisesti kuvittelemaan, että tämä positiivinen vaikutus heidän mieleensä on lääkkeen ansiota vaikka näin ei asia ole.

Niinkuin totesin lääkärillekin sitä reseptiä pyytäessäni: uskon ihan täysillä placebo-vaikutukseen. Ei mua haittaa, jos mun vointi paranisi pelkästään sen vuoksi että kuvittelen lääkkeen toimivan. Jos se toimii niin sitten toimii. 

Kysymys onkin nyt siitä, että jos potilas saisi vain placeboa, ei siitä jäisi pysyviä haittavaikutuksia. Näistä lääkkeistä tulee ikäviä oireita yllättävän monille ihmisille, ja tämä ongelma on varsin yleinen. T: sama kirjoittaja