Lue keskustelun säännöt.
Työttömät kertovat karusta elämästään nyky-Suomessa:”keitän lapselle desin riisiä lounaaksi, itse juon vain paljon vettä”.
30.04.2019 |
Näin surkeastiko asiat on vielä nykyaikana Suomessa? 😲 Ihan itku tulee tällaisia kokemuksia lukiessa, ei ole elämän arvoista elämää tuollainen. 😢
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006087564.html
Kommentit (737)
En viitsinyt lukea koko ketjua, mutta lienee kysymys "uusavuttomuudesta".
Ei helvetti, onko noin noloa porukkaa olemassa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se vain on! Eihän sitä muuta voi kun vaan juoda paljon vettä krapulaansa karaoke-baarissa vietetyn illan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi sitä ei saisi sanoa ääneen, että joillakin on elämänhallinta kadoksissa. Ruokitaan lapsi desillä riisiä??? Miksi? Kun syksyllä saa kaupasta puoli ilmaiseksi kotimaisia juureksia (ja ei ne kaupassa talvellakaan paljon maksa, jos ostaa isompia pusseja)
Oma tilanne on nyt huomattavasti parempi, sillä ihme kyllä onnistuin työllistymään yli 1.5 vuoden työttömyyden jälkeen. Mutta ei meillä nälkää nähty silloinkaan kun olin työttömänä. Ostin esim yhdeltä tilalta 10kg säkin perunoita ja porkkanoita viidellä eurolla/säkki. Siitä tehtiin monta kasvissosekeittoa, perunavelliä ym. Ja kaiken ruoan tein itse alusta asti kauden vihanneksia hyväksikäyttäen. Ja syksyllä tietysti marjat ja sienet metsästä keräten.
Vaatii hieman viitseliäisyyttä, ja tiedän toki, että sitäkin on joskus vaikea löytää, kun työttömyys masentaa. Itseni vaan pakotin liikkeelle, sillä lapset oli ruokittava
En ota kantaa tuohon "riisitapaukseen", mutta mitä tulee elämänhallinnan ongelmiin, niin voi tosiaan monella köyhällä olla. Mutta ne saattavat olla ennemminkin seurausta köyhyydestä kuin sen syy.
On todettu, että köyhyys vaikuttaa samoin kuin jatkuva kiire ja se kun deadlinet painavat armottomasti päälle. Miten kauan ihminen kestää jatkuvaa kiirettä ja painetta ilman, että se vaikuttaa mielialaan ja/tai kognitiivisiin toimintoihin? Ja tilanteessa, jossa sille ei loppua näy. Ei ole tulossa edes kesälomaa, jolloin saisi hengähtää ja ns. ladata akkuja.
"Tutkija Kanerva listaa niukkuuden ja pulan vaikutuksia, jotka ovat siis yhteisiä rahapulassa ja kiireessä.
Tuntuvatko nämä tutuilta:
Mieli tunneloituu. Ajatukset ja toiminta fokusoituvat vain siihen yhteen huolenaiheeseen, ja elämä kapenee. Kaikki muu jää sivuun.
Mentaalinen kapasiteetti vähenee. Niukkuus on niin suuri rasite, että ajattelun laajakaistalta loppuu tila. Tuntuu kuin itse olisi hidastunut ja tyhmistynyt. Tavarat ovat aina kateissa, asioita unohtuu.
Älykkyystestien pistemäärä putoaa. Intialaiset viljelijät saivat testeissä korkeimmat pistemäärät silloin, kun sato oli juuri myyty ja oli rahaa. Kun heitä testattiin ennen sadon myyntiä, heidän ollessaan köyhiä, testistä tuli huonommat pisteet.
Lainaaminen lisääntyy. Rahahuolissa tulee otettua pikavippejä. Mutta myös kiire tuottaa lainaamista: tingitään yöunesta, jumpasta, perheen yhteisestä ajasta ja vapaapäivistä. Ajatuksena voi olla, että otettu aika maksetaan myöhemmin laatuaikana. Sitä hetkeä ei vain ehkä koskaan tule."
"Samalla tavalla ihminen hätiköi rahapulassa.
”Kuka tahansa tekisi huonoja päätöksiä köyhänä. Sille on löydetty tutkimuksissa paljon todisteita. Se on inhimillistä”, Kanerva sanoo.
Vanhemmuuden laatu huononee. Tämä kuulostaa kamalalta. Mutta tutkijat todella sanovat, että köyhyys tuottaa kehnoja vanhempia: lapsille annetut ohjeet ovat epäjohdonmukaisia, ei jakseta kuunnella heitä, syötetään heille pikaruokaa. Ihan samalla tavalla kuitenkin toimivat kiireiset vanhemmat.
Lennonjohtajilla tehty tutkimus osoitti, että heidän vanhemmuutensa laatu oli täysin kiinni työpäivän stressaavuudesta.
”Kun koneita oli paljon ilmassa ja työvuoro oli kiireinen, kotiin päästyä heittäydyttiin sohvalle eikä jaksettu huomioida lapsia.”
Köyhällä on rahahuolien takia aina tuollainen stressi."
Jännä juttu että nämä ongelmat ovat ilmenneet vasta nykyaikana. Kun valtaosa ihmisistä on elänyt jatkuvassa niukkuudessa koko elämänsä koko ihmiskunnan historian ajan. Silti on osattu tehdä fiksuja päätöksiä -muutenhan meidän esi-isät olisi kuolleet nälkään ja viluun aikoja sitten.
Minä keräilen vanhoja niksikirjoja ja nykyajan köyhyys ei ole mitään verrattuna 50-luvun normaaliin elämään, jolloin miehen puhkikuluneista puvunhousuista tehtiin liivihame pikkutytölle ja hapantunut kerma muunnettiin kahvikermakelpoiseksi ripauksella soodaa ja kiehautuksella. Meinaatte, että kaikki meidän paikkaa paikan päälle -esiäidit on olleet niin tyhmiä, alituisessa stressissä, huonoja äitejä ja impulssikontrollia vailla kun on ollut niin köyhää?
Ihmiset luo sen oman henkisen köyhyyden kokemuksensa nykyaikana sillä, että vertailevat muihin. Eivät ymmärrä, että ihan nykyäänkin on yhteiskuntaluokkia ja alaluokkaisten kannattaa pitäytyä alaluokkaisissa haaveissa. Ei, nykyään kaikki kuvittelee että yläluokan haaveet kuuluu kaikille, ja kun niitä ei saada, ollaan niin köyhiä ja surkeita että.
Omat isovanhempani olivat köyhiä pientilallisia ja kun tietää millaista elämää nekin viettivät nurkumatta ja holtittomia päätöksiä tekemättä, tekee mieli sylkeä näiden köyhyystutkijoiden päälle. He loukkaavat kaikkien entisaikojen "kunniallisten köyhien" muistoa kuvittelemalla, että köyhyys tekisi ihmisestä wt:n. Ei se niin mene, vaan nykyköyhät sallivat itsensä mennä siihen tilaan.
Itsekin elän työmarkkinatuella mutta en koe itseäni missään mielessä köyhäksi.
Mielumminhan sitä ostaa meikkejä, tupakkaa ja heiluu kaljapullo kädessä päivät pitkät kuin ostaa lapselleen ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne kirjoittelevat varmaan sellaiset työttömät/köyhät, jotka ovat pysyneet terveinä. Silloin tietysti pärjää paremmin ja on enemmän voimavaroja ja resursseja, myös niiden hyvien ja järkevien valintojen tekemiseen.
Ihmettelen silti, miksi ei ymmärretä sitä, että ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat hyvin erilaisia. Ja empatian puute aivan järkyttävä. Jopa köyhät keskenään nokkivat toisiaan. Tällä yhteiskunnalla ei taida olla paljon toivoa enää.
Minä olen kärsinyt mielenterveysongelmista 10 vuotta ja olen sairaspäiväraha-kuntoutustuki-työmarkkinatukikierteessä. Että kyllä, ihminen voi olla työtön, sairas ja silti syödä ihan hyvää ruokaa. Ja asua vielä omistusasunnossa, mietipä sitä.
Kyse on siitä, että toiset meistä on tehneet fiksuja valintoja ennen kuin se tunkio osui tuulimyllyyn ja jatkaneet sitä fiksujen valintojen tekoa senkin jälkeen.
Jos taas ei ole koskaan elämässään tehnyt yhtään hyvää valintaa, voi varmaan päätyäkin tuollaiseen pelkkää riisiä -tilanteeseen. Mutta siihen päätyy vain jos ei ole koskaan ollut töissä, ei ole koulutusta, ei mitään. Tietysti jos ei ole kotona saanut minkäänlaista elämänoppia, on vaikea kouluttautua, saada se ensimmäinen työpaikka jne. Mutta silloinkin voi aina sentään mennä armeijaan ja yrittää luoda uraa puolustusvoimissa. Siellä saa sentään vähintään puoli vuotta täyden ylöspidon, päivärahaa ja miettimisaikaa. Eli on ainakin yksi päätös, jonka jokainen nuori voi tehdä hyvin, oli miten huonoista oloista hyvänsä, ja kääntää siten elämänsä suunnan.
No kerro ihmeessä mitkä ovat nämä täydelliset "fiksut valinnat" joita kristallipallosta voi etukäteen katsoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä keskusteluja ja iltapäivälehtien "artikkeleita" seuranneena oon vain huomannut, että kertaakaan ei sitten todellisuudessa kerrota, mihin se raha oikein menee ja kuinka paljon sitä tulee. Aina puhutaan "yllättävistä menoista" ja ympäripyöreästä termistä "laskut". Esimerkiksi viime vuonnako joku vastaavanlainen juttu oli Iltalehdessä, jossa jonkun yksinhuoltajan rahat menivät kaiken maailman laskuihin, ilman sitten erittelyä, olivatko nämä laskut täysin pakollisia vai elämänhallintaongelmista johtuvia velkoja.
Yhtäläisyyksiä löytyy näillä tarinoilla myös sen suhteen, että valtion oletetaan maksavat aivan kaikki. Jos tekee elämässään jatkuvasti huonoja valintoja, valtion pitäisi silti taata yhtä hyvä elämä, kuin työssäkäyvällä on. Siitä olen samaa mieltä, että lapsilla pitää olla aina riittävästi ruokaa, puhtaat vaatteet ja mahdollisuus edes jonkinlaiseen harrastamiseen, mutta jos aikuinen ajaa itsensä tuohon tilanteeseen, eikä edes apua vaivaudu hakemaan, niin voisi sanoa, että aikalailla oma syy.
Näitä laskuja olen itsekin ihmetellyt. Itselläni on seuraavat laskut: 1. kotivakuutus. 2. Puhelinlasku. 3. Yhtiövastike (sisältää veden ja netin). 4. Sähkölasku. 5. Maksu eräästä harastuksesta kerran vuodessa. Miehelleni tulee sitten vielä autosta vakuutuslaskut, katsastusmaksut ja autovero. Joskus
Mutta mitään muita laskuja ei ole, eikä kertaakaan 40-vuotiaan elämäni aikana ole mitään muuta laskua tullut. En oikein ymmärrä mistä näitä mystisiä laskuja saa, jollei ole firmaa joka ostaa laskulla tavaraa? Mitään yllättävää näissä ei ole koskaan ollut, hinnat on samat vuosikausia putkeen jne.
Itsekin olen ollut kohta kymmenen vuotta vuoroin työtön, vuoroin sairaspäivärahalla, vuoroin kuntoutustuella. Enkä tunnista sitä hirmuista puutetta missä ihmiset elävät.
Minä olen myös sankarityötön ja tulen toimeen 10 eurolla tyyliin kk.
Mihin teidän rahat menee ja mistä niitä laskuja tulee? Huonoa elämänhallintaa ja huonoja päätöksiä!
Minä olen fiksu: elelen perintöhuvilalla ja kalastan ja omasta mettästä haen marjat ja sienet!
Puilla lämmitän , omilla. oon terve kuin pukki, ei tuu ees sairauskuluja! Niin fiksu minä olen ja hyviä valintoja tehnyt!
Mitä te valitatte etteikö työttömänä muka pärjää? Pärjäähän ihan hyvin!
Ihme valittajia. Varmaan valehtelette tänne, sosiaalipornoilijat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi sitä ei saisi sanoa ääneen, että joillakin on elämänhallinta kadoksissa. Ruokitaan lapsi desillä riisiä??? Miksi? Kun syksyllä saa kaupasta puoli ilmaiseksi kotimaisia juureksia (ja ei ne kaupassa talvellakaan paljon maksa, jos ostaa isompia pusseja)
Oma tilanne on nyt huomattavasti parempi, sillä ihme kyllä onnistuin työllistymään yli 1.5 vuoden työttömyyden jälkeen. Mutta ei meillä nälkää nähty silloinkaan kun olin työttömänä. Ostin esim yhdeltä tilalta 10kg säkin perunoita ja porkkanoita viidellä eurolla/säkki. Siitä tehtiin monta kasvissosekeittoa, perunavelliä ym. Ja kaiken ruoan tein itse alusta asti kauden vihanneksia hyväksikäyttäen. Ja syksyllä tietysti marjat ja sienet metsästä keräten.
Vaatii hieman viitseliäisyyttä, ja tiedän toki, että sitäkin on joskus vaikea löytää, kun työttömyys masentaa. Itseni vaan pakotin liikkeelle, sillä lapset oli ruokittava
En ota kantaa tuohon "riisitapaukseen", mutta mitä tulee elämänhallinnan ongelmiin, niin voi tosiaan monella köyhällä olla. Mutta ne saattavat olla ennemminkin seurausta köyhyydestä kuin sen syy.
On todettu, että köyhyys vaikuttaa samoin kuin jatkuva kiire ja se kun deadlinet painavat armottomasti päälle. Miten kauan ihminen kestää jatkuvaa kiirettä ja painetta ilman, että se vaikuttaa mielialaan ja/tai kognitiivisiin toimintoihin? Ja tilanteessa, jossa sille ei loppua näy. Ei ole tulossa edes kesälomaa, jolloin saisi hengähtää ja ns. ladata akkuja.
"Tutkija Kanerva listaa niukkuuden ja pulan vaikutuksia, jotka ovat siis yhteisiä rahapulassa ja kiireessä.
Tuntuvatko nämä tutuilta:
Mieli tunneloituu. Ajatukset ja toiminta fokusoituvat vain siihen yhteen huolenaiheeseen, ja elämä kapenee. Kaikki muu jää sivuun.
Mentaalinen kapasiteetti vähenee. Niukkuus on niin suuri rasite, että ajattelun laajakaistalta loppuu tila. Tuntuu kuin itse olisi hidastunut ja tyhmistynyt. Tavarat ovat aina kateissa, asioita unohtuu.
Älykkyystestien pistemäärä putoaa. Intialaiset viljelijät saivat testeissä korkeimmat pistemäärät silloin, kun sato oli juuri myyty ja oli rahaa. Kun heitä testattiin ennen sadon myyntiä, heidän ollessaan köyhiä, testistä tuli huonommat pisteet.
Lainaaminen lisääntyy. Rahahuolissa tulee otettua pikavippejä. Mutta myös kiire tuottaa lainaamista: tingitään yöunesta, jumpasta, perheen yhteisestä ajasta ja vapaapäivistä. Ajatuksena voi olla, että otettu aika maksetaan myöhemmin laatuaikana. Sitä hetkeä ei vain ehkä koskaan tule."
"Samalla tavalla ihminen hätiköi rahapulassa.
”Kuka tahansa tekisi huonoja päätöksiä köyhänä. Sille on löydetty tutkimuksissa paljon todisteita. Se on inhimillistä”, Kanerva sanoo.
Vanhemmuuden laatu huononee. Tämä kuulostaa kamalalta. Mutta tutkijat todella sanovat, että köyhyys tuottaa kehnoja vanhempia: lapsille annetut ohjeet ovat epäjohdonmukaisia, ei jakseta kuunnella heitä, syötetään heille pikaruokaa. Ihan samalla tavalla kuitenkin toimivat kiireiset vanhemmat.
Lennonjohtajilla tehty tutkimus osoitti, että heidän vanhemmuutensa laatu oli täysin kiinni työpäivän stressaavuudesta.
”Kun koneita oli paljon ilmassa ja työvuoro oli kiireinen, kotiin päästyä heittäydyttiin sohvalle eikä jaksettu huomioida lapsia.”
Köyhällä on rahahuolien takia aina tuollainen stressi."
Jännä juttu että nämä ongelmat ovat ilmenneet vasta nykyaikana. Kun valtaosa ihmisistä on elänyt jatkuvassa niukkuudessa koko elämänsä koko ihmiskunnan historian ajan. Silti on osattu tehdä fiksuja päätöksiä -muutenhan meidän esi-isät olisi kuolleet nälkään ja viluun aikoja sitten.
Minä keräilen vanhoja niksikirjoja ja nykyajan köyhyys ei ole mitään verrattuna 50-luvun normaaliin elämään, jolloin miehen puhkikuluneista puvunhousuista tehtiin liivihame pikkutytölle ja hapantunut kerma muunnettiin kahvikermakelpoiseksi ripauksella soodaa ja kiehautuksella. Meinaatte, että kaikki meidän paikkaa paikan päälle -esiäidit on olleet niin tyhmiä, alituisessa stressissä, huonoja äitejä ja impulssikontrollia vailla kun on ollut niin köyhää?
Ihmiset luo sen oman henkisen köyhyyden kokemuksensa nykyaikana sillä, että vertailevat muihin. Eivät ymmärrä, että ihan nykyäänkin on yhteiskuntaluokkia ja alaluokkaisten kannattaa pitäytyä alaluokkaisissa haaveissa. Ei, nykyään kaikki kuvittelee että yläluokan haaveet kuuluu kaikille, ja kun niitä ei saada, ollaan niin köyhiä ja surkeita että.
Omat isovanhempani olivat köyhiä pientilallisia ja kun tietää millaista elämää nekin viettivät nurkumatta ja holtittomia päätöksiä tekemättä, tekee mieli sylkeä näiden köyhyystutkijoiden päälle. He loukkaavat kaikkien entisaikojen "kunniallisten köyhien" muistoa kuvittelemalla, että köyhyys tekisi ihmisestä wt:n. Ei se niin mene, vaan nykyköyhät sallivat itsensä mennä siihen tilaan.
Itsekin elän työmarkkinatuella mutta en koe itseäni missään mielessä köyhäksi.
Suurin osa vanhojen aikoijen ihmisistähän kuolikin viluun ja nälkään. Kaikki oli taikauskoisia rasisteja ja panivat pikkupiikoja 13-vuotiaina. Oli se aikaa se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi sitä ei saisi sanoa ääneen, että joillakin on elämänhallinta kadoksissa. Ruokitaan lapsi desillä riisiä??? Miksi? Kun syksyllä saa kaupasta puoli ilmaiseksi kotimaisia juureksia (ja ei ne kaupassa talvellakaan paljon maksa, jos ostaa isompia pusseja)
Oma tilanne on nyt huomattavasti parempi, sillä ihme kyllä onnistuin työllistymään yli 1.5 vuoden työttömyyden jälkeen. Mutta ei meillä nälkää nähty silloinkaan kun olin työttömänä. Ostin esim yhdeltä tilalta 10kg säkin perunoita ja porkkanoita viidellä eurolla/säkki. Siitä tehtiin monta kasvissosekeittoa, perunavelliä ym. Ja kaiken ruoan tein itse alusta asti kauden vihanneksia hyväksikäyttäen. Ja syksyllä tietysti marjat ja sienet metsästä keräten.
Vaatii hieman viitseliäisyyttä, ja tiedän toki, että sitäkin on joskus vaikea löytää, kun työttömyys masentaa. Itseni vaan pakotin liikkeelle, sillä lapset oli ruokittava
En ota kantaa tuohon "riisitapaukseen", mutta mitä tulee elämänhallinnan ongelmiin, niin voi tosiaan monella köyhällä olla. Mutta ne saattavat olla ennemminkin seurausta köyhyydestä kuin sen syy.
On todettu, että köyhyys vaikuttaa samoin kuin jatkuva kiire ja se kun deadlinet painavat armottomasti päälle. Miten kauan ihminen kestää jatkuvaa kiirettä ja painetta ilman, että se vaikuttaa mielialaan ja/tai kognitiivisiin toimintoihin? Ja tilanteessa, jossa sille ei loppua näy. Ei ole tulossa edes kesälomaa, jolloin saisi hengähtää ja ns. ladata akkuja.
"Tutkija Kanerva listaa niukkuuden ja pulan vaikutuksia, jotka ovat siis yhteisiä rahapulassa ja kiireessä.
Tuntuvatko nämä tutuilta:
Mieli tunneloituu. Ajatukset ja toiminta fokusoituvat vain siihen yhteen huolenaiheeseen, ja elämä kapenee. Kaikki muu jää sivuun.
Mentaalinen kapasiteetti vähenee. Niukkuus on niin suuri rasite, että ajattelun laajakaistalta loppuu tila. Tuntuu kuin itse olisi hidastunut ja tyhmistynyt. Tavarat ovat aina kateissa, asioita unohtuu.
Älykkyystestien pistemäärä putoaa. Intialaiset viljelijät saivat testeissä korkeimmat pistemäärät silloin, kun sato oli juuri myyty ja oli rahaa. Kun heitä testattiin ennen sadon myyntiä, heidän ollessaan köyhiä, testistä tuli huonommat pisteet.
Lainaaminen lisääntyy. Rahahuolissa tulee otettua pikavippejä. Mutta myös kiire tuottaa lainaamista: tingitään yöunesta, jumpasta, perheen yhteisestä ajasta ja vapaapäivistä. Ajatuksena voi olla, että otettu aika maksetaan myöhemmin laatuaikana. Sitä hetkeä ei vain ehkä koskaan tule."
"Samalla tavalla ihminen hätiköi rahapulassa.
”Kuka tahansa tekisi huonoja päätöksiä köyhänä. Sille on löydetty tutkimuksissa paljon todisteita. Se on inhimillistä”, Kanerva sanoo.
Vanhemmuuden laatu huononee. Tämä kuulostaa kamalalta. Mutta tutkijat todella sanovat, että köyhyys tuottaa kehnoja vanhempia: lapsille annetut ohjeet ovat epäjohdonmukaisia, ei jakseta kuunnella heitä, syötetään heille pikaruokaa. Ihan samalla tavalla kuitenkin toimivat kiireiset vanhemmat.
Lennonjohtajilla tehty tutkimus osoitti, että heidän vanhemmuutensa laatu oli täysin kiinni työpäivän stressaavuudesta.
”Kun koneita oli paljon ilmassa ja työvuoro oli kiireinen, kotiin päästyä heittäydyttiin sohvalle eikä jaksettu huomioida lapsia.”
Köyhällä on rahahuolien takia aina tuollainen stressi."
Jännä juttu että nämä ongelmat ovat ilmenneet vasta nykyaikana. Kun valtaosa ihmisistä on elänyt jatkuvassa niukkuudessa koko elämänsä koko ihmiskunnan historian ajan. Silti on osattu tehdä fiksuja päätöksiä -muutenhan meidän esi-isät olisi kuolleet nälkään ja viluun aikoja sitten.
Minä keräilen vanhoja niksikirjoja ja nykyajan köyhyys ei ole mitään verrattuna 50-luvun normaaliin elämään, jolloin miehen puhkikuluneista puvunhousuista tehtiin liivihame pikkutytölle ja hapantunut kerma muunnettiin kahvikermakelpoiseksi ripauksella soodaa ja kiehautuksella. Meinaatte, että kaikki meidän paikkaa paikan päälle -esiäidit on olleet niin tyhmiä, alituisessa stressissä, huonoja äitejä ja impulssikontrollia vailla kun on ollut niin köyhää?
Ihmiset luo sen oman henkisen köyhyyden kokemuksensa nykyaikana sillä, että vertailevat muihin. Eivät ymmärrä, että ihan nykyäänkin on yhteiskuntaluokkia ja alaluokkaisten kannattaa pitäytyä alaluokkaisissa haaveissa. Ei, nykyään kaikki kuvittelee että yläluokan haaveet kuuluu kaikille, ja kun niitä ei saada, ollaan niin köyhiä ja surkeita että.
Omat isovanhempani olivat köyhiä pientilallisia ja kun tietää millaista elämää nekin viettivät nurkumatta ja holtittomia päätöksiä tekemättä, tekee mieli sylkeä näiden köyhyystutkijoiden päälle. He loukkaavat kaikkien entisaikojen "kunniallisten köyhien" muistoa kuvittelemalla, että köyhyys tekisi ihmisestä wt:n. Ei se niin mene, vaan nykyköyhät sallivat itsensä mennä siihen tilaan.
Itsekin elän työmarkkinatuella mutta en koe itseäni missään mielessä köyhäksi.
No voi ihmiskunnan historia sentään. Kävikö mielessäsi hetkeäkään, että yhteiskuntarakenne on muuttunut aika monet kerrat tuon historian aikana? Etenkin kun meidän pitäisi asua hyvinvointivaltiossa ei ole mielestäni kuin häpeä, että osa kansasta näkee nälkää. Eikä köyhillä silloin "historiassa" todellakaan ollut makeat olot silloinkaan. Eikä ole suurella osalla nykyajan köyhistäkään. Toki sitä voi hengissä pysytellä, mutta ei se tee siitä elämästä leppoista tai mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jo elämänhallinnan ongelmilta. Perusraaka-aineita ruokaan saa halvallakin ja ilmaiseksi ruokajonoista, mutta tupakasta, alkoholista ja eineksistä kannattaa luopua kokonaan (jos haluaa säästää). Pitää vain hieman suunnitella rahankäyttöä etukäteen.
Meilläkin aina jääkaappi ollut kyllä täynnä ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran on kyllä pakko huomauttaa, että rahankäyttö voi olla hukassa ilman mitään järjetöntä törsäämistä ja niitä vakio "tupakkaa, kaljaa ja irtoripsiä".
Esimerkkejä lähipiiristä tilanteista, joissa rahatilanne on mennyt oikeasti surkeaksi:
- Pikavippikierre alkoi hammaslääkärikuluista, kun ei halunnut odottaa aikaa julkiselta puolelta (joka olisi mennyt monen kuukauden päähän). Yksityiseltä pamahtikin sitten muutaman sadan lasku. Sitten piti ottaa pikavippiä, jotta sai nämä pikavipit maksettua. Tiedättehän miten se menee.
- Pieleen mennyt yritysidea. Tämä olin minä. Idea oli hyvä, toteutus todella naiivi (olin nuori ja kokematon yrittäjä), ihmettelen että liiketoimintasuunnitelma meni Finnveralle läpi. Ja Finnvera EI todellakaan ole mikään ymmärtäväinen lainan antaja. Kun yritystoiminta meni p*rseelleen (ja totta kai se meni, minä en oikeasti tajunnut liiketoiminnasta mitään vaikka luulin tajuavani), Finnvera muuttui todella tiukaksi ja laina tuli maksettavaksi heti. Joka kuukausi meni pienestä palkasta rahaa yhtä paljon epäonnistuneen yrityksen muistolle kuin asumiskuluihin yhteensä. Talouteni oli ihan kuralla viisi vuotta. Stressi huippulukemissa vuodesta toiseen. Tuo kokemus todellakin söi ihmistä.
- Vanhan omakotitalon lämmityskuluihin menee ihan älyttömästi rahaa pienestä eläkkeestä, ja muuten saa kituuttaa. Miksei muuta, kysytte? No sepä se. Kun tuossa talossa on koko ikänsä asunut. Muutoksen tekeminen on vaikeaa.
- Kaikki - siis kaikki - tarpeelliset kodinkoneet hajosivat vuorotellen. Piti ostaa kaikki osamaksulla, joista kertyikin sitten sievoinen summa joka kuukausi maksettavaksi. Tässä se törsäysosio astuu kuvioihin, sillä esim. halvimman 30 euron imurin sijaan piti ostaa 250 euron allergiaimuri, ja niin edelleen. "Kun sellainen oli ennenkin". Ei varmasti tuntunut siltä, että olisi mitään ekstraa luksusta ostellut, kun kaikki tuli ihan perustarpeeseen.
Ja niin edelleen. Jokaisessa tapauksessa analysoimalla selviää kyllä, missä kohtaa tuli tehtyä moka, eli nämä ovat ihan oikeita rahankäytön ongelmia, joissain tapauksissa koko elämäntilanteen ongelmia. Missään näistä ei kuitenkaan köyhä tuhlannut mihinkään "tarpeettomaan". Kannattaa muistaa, että tarpeellisten menojenkin välillä on todella paljon hajontaa. Joskus itseänikin harmittaa jälkeenpäin, että hemmetti kun ostin kahdella kympillä tällaisen vaikka naapurikaupasta olisi saanut vitosella. Tarpeeksi monta ajattelematonta valintaa, ja pienistä tuloista meneekin iso siivu.
Eipä silti, saa kyllä olla taloudenpito ihan oikeasti älykääpiön tasolla, jos ei pienistäkään tuloista muuta saa syötäväksi kuin riisiä ja vettä.
Tuossa on paljon sellaista, mitä tämän ketjun tupakkajakaljaihmiset eivät osaa eivätkä halua kuvitella.
Minä lähdin yrittäjäksi valtiolta laittoman pätkätyöviran lopettamisen seurauksena. Vuosia meni oikein hyvin, mutta sitten rakenneuudistukset veivät alan yksinyrittäjiltä elannon hyvin nopeasti. Ikä ja yrittäjyys ovat kelvoton tausta työnhaussa. Yrittäjän tie tukien piiriin voi olla hyvin pitkä ja vaikea, minun tapauksessani niin pitkä, että vaikka edes velkaa ei ollut, talouteni ehti romahtaa kokonaan - peruuttamattomasti.
Niiltä, jotka aikovat nyt ryhtyä kitisemään siitä, että kyllä pitää varautua, kysynkin: kuinka kauan te pärjäätte tästä hetkestä eteenpäin täysin ilman tuloja ja tukia? Minä pärjäsin kolme vuotta.
"-- saa kyllä olla taloudenpito ihan oikeasti älykääpiön tasolla, jos ei pienistäkään tuloista muuta saa syötäväksi kuin riisiä ja vettä."
Minä olen ollut tilanteessa, jossa ei ollut edes riisiä. Onnekseni olen lapseton sinkku, eikä minulla ole lemmikkejä eikä tarvetta lääkkeille, joten muutama päivä ilman ruokaa ja rahaa on kestettävissä. Periaatteessa kestettävissä; järkeähän tällaisessa elämässä ei enää ole.
Yrittäjä saa kyllä ihan työmarkkinatukea kun lopettaa yritystoimintansa. Tiedän yhden tapauksen jossa toimintaa ei edes tarvinnut lopettaa: riitti kun osoitti, että ei pysty myymään varastoa pois eikä siksi voi lopettaa firmaa. Päätöksen odottelussa ei edes mennyt kauaa.
Ja toimeentulotuki kuuluu kaikille.
Tuossa tilanteessa olisi kannattanut investoida siihen että asianajaja hakee sinulle tuet ja ajaa firmasi alas.
No niin, se ensimmäinen besserwisser tuli paikalle. Yrittäjä ei saa mitään tukea ennen kuin Kela, TE-toimisto, vakuutusyhtiöt ja Verohallinto ovat yhdessä sitä mieltä, että yrittäjä voidaan katsoa työttömäksi työnhakijaksi. Minun tapaustani palloteltiin edestakaisin lähes vuosi.
Milläs helvetillä minä olisin täysin rahattomana investoinut asianajajaan, jos olisin tarvinnut sellaista? Firmani oli kokonaan minun aivojeni varassa, joten mitään alasajamista tarvittu. Hain apua aivan jokaisesta löytämästäni paikasta, mutta esimerkiksi yrittäjien talous- ja velkaneuvonnasta minulle sanottiin, että ei minulle mitään neuvoja anneta, koska firmallani ei ollut velkaa. Kehotettiin ottamaan yhteyttä sosiaalitoimistoon, jossa puolestaan sanottiin, että sinähän olet yrittäjä, etsinä meille kuulu, kannattaa varmaan ottaa yhteyttä kaupungin mielenterveyspalveluihin, jos noin ahdistaa.
Se, että sinä tunnet yhden tapauksen, jossa työmarkkinatuki napsahti toimivalle yrittäjälle, ei anna sinulle syytä ajatella, että kaikki tapaukset olisivat samanlaisia tai että siihen, mitä viranomaisten säännöissä sanotaan, ei voisi olla poikkeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Media valitsi taas pääotsikon todella hyvin (klikkien kannalta) ja todella huonosti (työttömien kannalta). Kyseinen tapaus vaikuttaa monelle todella absurdilta ja samalla lakaistaan ne kaikki muut työttömän arjesta kertovat tarinat maton alle. Voidaan kauhistella, ei tarvi reagoida päättävällä tasolla, kun voi mitätöidä kaikki muut parilla heitolla tästä tapauksesta, eikä tarvi edes vaivautua ottamaan selvää mitä tämä tarina kokonaisuudessaan pitää sisällään. (lehdessä vain toimittajan valikoimat kohdat kaikista tarinoista)
Itse vettä-riisiä-aiheesta... Ehkä "Sari" ei vain osaa hakea apua? Ehkä hän ei ole edes ns. kantasuomalainen, eikä tiedä, että apua voi ylipäänsä saada? Ehkä hän ei uskalla hakea apua, koska Suomen tukijärjestelmä perustuu pitkälle keppiin, nöyryytykseen ja häpäisyyn? Ehkä hän on niin syvällä masennuksen kourissa, että ei vain oikeasti pysty hoitamaan asioita? Syitä voi olla monia.
Miten niin Suomen tukijärjestelmä perustuu keppiin, nöyryytykseen ja häpäisyyn? Tätä en ymmärrä.
Käypä joskus hakemassa jotain tukea, niin tiedät. Minua huvitti kun yh-kaverini selitti, että hän ei saa mistään elatustukea, vaikka rahaa on tosi niukasti, koska isällä ei ole varaa maksaa elatustukea (työttömänä nyt toista vuotta), mutta Kelan kautta ei voi periä, koska jos kela maksaisi elarit, miehellä menisi elarit ulosottoon, menettäisi autonsa eikä pääsisi enää ikinä töihin. Eli kyllähän tätä meidän hyvinvointisysteemiä ylläpitävät myös monet sellaiset, jotka olisivat apuun oikeutettuja ja tarvitsisivat sitä, mutta joutuvat siitä luopumaan, koska se tulisi liian kalliiksi. :)
Höpö höpö, lapsi on oikeutettu elatustukeen. Jos noin on tiukalla, mitä tapahtuu kun autoa pitää korjata, siihenkö loppuu työnteko? Satua koko juttu.
Kyllä se sitä ihan totena kertoi. Mies saa jotain tt-tukea hyvin vähän ja oli joutunut maksamaan just jonkun auton korjauslaskun eli rahaa ei vaan ole. Kyseinen kaveri oli kysynyt kelalta voisiko jotain elatusapua saada, ja hänelle oli sanottu, että kela maksaa, mutta ulosotto perii sitten mieheltä, jolla siis jo valmiiksi tili tyhjä. Omaisuutta on auto, jota ilman ei pärjää mitenkään eikä pysty töissä käymään jos sellaisia edes löytyisi. Eli nyt ovat sitten olleet ilman elatustukia, koska pidemmällä aikavälillä se on halvin ratkaisu. Voin vain kuvitella minkälaisia ongelmia tulee vaikkapa asumistukien ja muiden tuloperusteisten tukien kanssa sählätessä.
Ihan huuhaata. Jos ei ole elatuskykyä saa nollasopimuksen eli todetaan elatuskyvyttömäksi eikä niitä rahoja ikinä peritä takaisin. Että on tyhmiä ihmisiä ja elämän osaamattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä keskusteluja ja iltapäivälehtien "artikkeleita" seuranneena oon vain huomannut, että kertaakaan ei sitten todellisuudessa kerrota, mihin se raha oikein menee ja kuinka paljon sitä tulee. Aina puhutaan "yllättävistä menoista" ja ympäripyöreästä termistä "laskut". Esimerkiksi viime vuonnako joku vastaavanlainen juttu oli Iltalehdessä, jossa jonkun yksinhuoltajan rahat menivät kaiken maailman laskuihin, ilman sitten erittelyä, olivatko nämä laskut täysin pakollisia vai elämänhallintaongelmista johtuvia velkoja.
Yhtäläisyyksiä löytyy näillä tarinoilla myös sen suhteen, että valtion oletetaan maksavat aivan kaikki. Jos tekee elämässään jatkuvasti huonoja valintoja, valtion pitäisi silti taata yhtä hyvä elämä, kuin työssäkäyvällä on. Siitä olen samaa mieltä, että lapsilla pitää olla aina riittävästi ruokaa, puhtaat vaatteet ja mahdollisuus edes jonkinlaiseen harrastamiseen, mutta jos aikuinen ajaa itsensä tuohon tilanteeseen, eikä edes apua vaivaudu hakemaan, niin voisi sanoa, että aikalailla oma syy.
Näitä laskuja olen itsekin ihmetellyt. Itselläni on seuraavat laskut: 1. kotivakuutus. 2. Puhelinlasku. 3. Yhtiövastike (sisältää veden ja netin). 4. Sähkölasku. 5. Maksu eräästä harastuksesta kerran vuodessa. Miehelleni tulee sitten vielä autosta vakuutuslaskut, katsastusmaksut ja autovero. Joskus
Mutta mitään muita laskuja ei ole, eikä kertaakaan 40-vuotiaan elämäni aikana ole mitään muuta laskua tullut. En oikein ymmärrä mistä näitä mystisiä laskuja saa, jollei ole firmaa joka ostaa laskulla tavaraa? Mitään yllättävää näissä ei ole koskaan ollut, hinnat on samat vuosikausia putkeen jne.
Itsekin olen ollut kohta kymmenen vuotta vuoroin työtön, vuoroin sairaspäivärahalla, vuoroin kuntoutustuella. Enkä tunnista sitä hirmuista puutetta missä ihmiset elävät.
Kymmenen vuotta on kyllä melkomoinen saavutus asua alasti ilman vaatteita ja kenkiä. Mitä sitä ny tosiaan ehjillä alkkareilla terve ihminen ! Sukista ny puhumattakaan tai rintsikoista --ne ny saa käytettynä toisten vanhoina kirppareilta kolmet sukat yhden parin hinnalla! Tuoksut nyt on mitä on kun ei oo pesuaineitakaan, äkkiäkö se nenä tottuu kun ei nirsoile--- shampoita ja hammastahnoja sun muita turhia hygieniatuotteita ei o ostettu kymmeneen vuoteen ku eipä ole pesukonettakaan tarvinnu ostaa saati korjata.
Vesivellikin lämpiää kätevästi trangialla.
50-luvullakin ne teki kahvinkorviketta puunkuorista eikä valittanu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes opiskelijana syönyt noin vähän vaikka elämiseen jäi alle satanen kuussa
Minä, minä ja minä...ketään ei kiinnosta mitä sinä olet syönyt, joten miksi tulet sitä tänne kertomaan? Oletko niin tyhmä, ettet ymmärrä kuinka erilaisia ihmiset, heidän elämäntilanteensa ja -tapahtumansa ovat? Tiedän, olet sillä muuten et olisi kirjoittanut tuota naiivia ja typerää komenttiasi.
Minua ainakin kiinnostaa mitä muut ihmiset syövät.
Erilaisuus on rikkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jo elämänhallinnan ongelmilta. Perusraaka-aineita ruokaan saa halvallakin ja ilmaiseksi ruokajonoista, mutta tupakasta, alkoholista ja eineksistä kannattaa luopua kokonaan (jos haluaa säästää). Pitää vain hieman suunnitella rahankäyttöä etukäteen.
Meilläkin aina jääkaappi ollut kyllä täynnä ruokaa.
Ja meilläki sähkö Mersu EQC:ssä riittäny aina akkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne kirjoittelevat varmaan sellaiset työttömät/köyhät, jotka ovat pysyneet terveinä. Silloin tietysti pärjää paremmin ja on enemmän voimavaroja ja resursseja, myös niiden hyvien ja järkevien valintojen tekemiseen.
Ihmettelen silti, miksi ei ymmärretä sitä, että ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat hyvin erilaisia. Ja empatian puute aivan järkyttävä. Jopa köyhät keskenään nokkivat toisiaan. Tällä yhteiskunnalla ei taida olla paljon toivoa enää.
Minä olen kärsinyt mielenterveysongelmista 10 vuotta ja olen sairaspäiväraha-kuntoutustuki-työmarkkinatukikierteessä. Että kyllä, ihminen voi olla työtön, sairas ja silti syödä ihan hyvää ruokaa. Ja asua vielä omistusasunnossa, mietipä sitä.
Kyse on siitä, että toiset meistä on tehneet fiksuja valintoja ennen kuin se tunkio osui tuulimyllyyn ja jatkaneet sitä fiksujen valintojen tekoa senkin jälkeen.
Jos taas ei ole koskaan elämässään tehnyt yhtään hyvää valintaa, voi varmaan päätyäkin tuollaiseen pelkkää riisiä -tilanteeseen. Mutta siihen päätyy vain jos ei ole koskaan ollut töissä, ei ole koulutusta, ei mitään. Tietysti jos ei ole kotona saanut minkäänlaista elämänoppia, on vaikea kouluttautua, saada se ensimmäinen työpaikka jne. Mutta silloinkin voi aina sentään mennä armeijaan ja yrittää luoda uraa puolustusvoimissa. Siellä saa sentään vähintään puoli vuotta täyden ylöspidon, päivärahaa ja miettimisaikaa. Eli on ainakin yksi päätös, jonka jokainen nuori voi tehdä hyvin, oli miten huonoista oloista hyvänsä, ja kääntää siten elämänsä suunnan.
Kirjoituksesi on täyttä p*skaa. Ihminen voi tehdä moniakin hyviä valintoja elämässään ja silti joutua tuollaiseen tilanteeseen.
Miten? Ihan minimi työttömyysturva on se joku 500-600 e. Päälle asumistuki, lapsilisä (riisinkeittäjän tapauksessa) ja mahdollisesti toimeentulotuki.
Yhteensä helposti yli tonni, ehkä jopa 1200 e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne kirjoittelevat varmaan sellaiset työttömät/köyhät, jotka ovat pysyneet terveinä. Silloin tietysti pärjää paremmin ja on enemmän voimavaroja ja resursseja, myös niiden hyvien ja järkevien valintojen tekemiseen.
Ihmettelen silti, miksi ei ymmärretä sitä, että ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat hyvin erilaisia. Ja empatian puute aivan järkyttävä. Jopa köyhät keskenään nokkivat toisiaan. Tällä yhteiskunnalla ei taida olla paljon toivoa enää.
Minä olen kärsinyt mielenterveysongelmista 10 vuotta ja olen sairaspäiväraha-kuntoutustuki-työmarkkinatukikierteessä. Että kyllä, ihminen voi olla työtön, sairas ja silti syödä ihan hyvää ruokaa. Ja asua vielä omistusasunnossa, mietipä sitä.
Kyse on siitä, että toiset meistä on tehneet fiksuja valintoja ennen kuin se tunkio osui tuulimyllyyn ja jatkaneet sitä fiksujen valintojen tekoa senkin jälkeen.
Jos taas ei ole koskaan elämässään tehnyt yhtään hyvää valintaa, voi varmaan päätyäkin tuollaiseen pelkkää riisiä -tilanteeseen. Mutta siihen päätyy vain jos ei ole koskaan ollut töissä, ei ole koulutusta, ei mitään. Tietysti jos ei ole kotona saanut minkäänlaista elämänoppia, on vaikea kouluttautua, saada se ensimmäinen työpaikka jne. Mutta silloinkin voi aina sentään mennä armeijaan ja yrittää luoda uraa puolustusvoimissa. Siellä saa sentään vähintään puoli vuotta täyden ylöspidon, päivärahaa ja miettimisaikaa. Eli on ainakin yksi päätös, jonka jokainen nuori voi tehdä hyvin, oli miten huonoista oloista hyvänsä, ja kääntää siten elämänsä suunnan.
Kirjoituksesi on täyttä p*skaa. Ihminen voi tehdä moniakin hyviä valintoja elämässään ja silti joutua tuollaiseen tilanteeseen.
Miten? Ihan minimi työttömyysturva on se joku 500-600 e. Päälle asumistuki, lapsilisä (riisinkeittäjän tapauksessa) ja mahdollisesti toimeentulotuki.
Yhteensä helposti yli tonni, ehkä jopa 1200 e.
Voi olla joka yli tuon, asumistukea voi saada 300-600 e myös... Toimeentulotuki 400 e?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jo elämänhallinnan ongelmilta. Perusraaka-aineita ruokaan saa halvallakin ja ilmaiseksi ruokajonoista, mutta tupakasta, alkoholista ja eineksistä kannattaa luopua kokonaan (jos haluaa säästää). Pitää vain hieman suunnitella rahankäyttöä etukäteen.
Just joo. Näin helposti tämäkin asia ratkesi!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne kirjoittelevat varmaan sellaiset työttömät/köyhät, jotka ovat pysyneet terveinä. Silloin tietysti pärjää paremmin ja on enemmän voimavaroja ja resursseja, myös niiden hyvien ja järkevien valintojen tekemiseen.
Ihmettelen silti, miksi ei ymmärretä sitä, että ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat hyvin erilaisia. Ja empatian puute aivan järkyttävä. Jopa köyhät keskenään nokkivat toisiaan. Tällä yhteiskunnalla ei taida olla paljon toivoa enää.
Minä olen kärsinyt mielenterveysongelmista 10 vuotta ja olen sairaspäiväraha-kuntoutustuki-työmarkkinatukikierteessä. Että kyllä, ihminen voi olla työtön, sairas ja silti syödä ihan hyvää ruokaa. Ja asua vielä omistusasunnossa, mietipä sitä.
Kyse on siitä, että toiset meistä on tehneet fiksuja valintoja ennen kuin se tunkio osui tuulimyllyyn ja jatkaneet sitä fiksujen valintojen tekoa senkin jälkeen.
Jos taas ei ole koskaan elämässään tehnyt yhtään hyvää valintaa, voi varmaan päätyäkin tuollaiseen pelkkää riisiä -tilanteeseen. Mutta siihen päätyy vain jos ei ole koskaan ollut töissä, ei ole koulutusta, ei mitään. Tietysti jos ei ole kotona saanut minkäänlaista elämänoppia, on vaikea kouluttautua, saada se ensimmäinen työpaikka jne. Mutta silloinkin voi aina sentään mennä armeijaan ja yrittää luoda uraa puolustusvoimissa. Siellä saa sentään vähintään puoli vuotta täyden ylöspidon, päivärahaa ja miettimisaikaa. Eli on ainakin yksi päätös, jonka jokainen nuori voi tehdä hyvin, oli miten huonoista oloista hyvänsä, ja kääntää siten elämänsä suunnan.
Kirjoituksesi on täyttä p*skaa. Ihminen voi tehdä moniakin hyviä valintoja elämässään ja silti joutua tuollaiseen tilanteeseen.
Miten? Ihan minimi työttömyysturva on se joku 500-600 e. Päälle asumistuki, lapsilisä (riisinkeittäjän tapauksessa) ja mahdollisesti toimeentulotuki.
Yhteensä helposti yli tonni, ehkä jopa 1200 e.
Oma palkka on 1200 e ja voin sanoa, ettei tuolla summalla elätä edes yhtä lasta.
Oma valinta - esim vammaisen lapsen saaminen on ”oma valinta” ja myös ”sairastuminen”. Valitse toisin.
jaa no lääkärit pois köyhiltä sitten. Sillähän noista pääsee.