Lue keskustelun säännöt.
Työttömät kertovat karusta elämästään nyky-Suomessa:”keitän lapselle desin riisiä lounaaksi, itse juon vain paljon vettä”.
30.04.2019 |
Näin surkeastiko asiat on vielä nykyaikana Suomessa? 😲 Ihan itku tulee tällaisia kokemuksia lukiessa, ei ole elämän arvoista elämää tuollainen. 😢
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006087564.html
Kommentit (737)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvot kuten "tupakka ja kalja pois" ja " ihmettelyt kuten "kuinka niin ei rahat riitä" kertovat vain tiedon puutteesta ja hyvin ikävästä luonteesta. Toivotan kaikille tällä tavalla jo kirjoittaneille ja niille, jotka epäilemättä vielä tulevat listaamaan porkkanan ja tomaattimurskan kilohintoja, pikaista ja jyrkkää alamäkeä todelliseen köyhyyteen. Teidän typeryytenne on oikeastaan niin raivostuttavaa, että toivon saman tien teille pitkää elinikää ja jotakin kivuliasta, ulkonäön turmelevaa parantumatonta sairautta, jonka lääkitsemiseen rahanne eivät riitä. Ja lapsillenne juuri samaa.
Riehumisen sijaan se laskelma, mihin rahat ovat menneet. Ei muuta.
P.S. vaikka joku muu sairastuisi kuten sinä toivot, ei se sinulle tuo senttiäkään lisää. Sinusta tuo toisille pahan toivominen kertoo, ei kenestäkään muusta.
Olen kirjoittanut pariin vastaavaan ketjuun selityksen siitä, miten koulutettu, työkykyinen, vuosikymmeniä töitä tehnyt ihminen voi joutua köyhyyteen, josta ei ole poispääsyä. En viitsi enää, koska vaikka valtaosalla lukijoista saattaisikin välähtää, on silti juuri teitä rivien välistä luulijoita ja besserwissereitä, joilla on erittäin huono asenne ja hyvin vähän ymmärrystä.
Se, että toivon yllä mainitsemilleni älykääpiöille hyvin paljon pahaa, ei kerro sinulle minusta yhtään mitään. Sinä vain turvaudut tietämättömyyksissäsi keskustelupalstojen helppoon oikotieheen eli "kertoo sinusta paljon" -väitteeseen, joka todellisuudessa on vain tyhjä lause. Toivottavasti saat pahan taudin jo tänä iltana ja lompakkovaras ostelee luottokorttisi tyhjäksi.
Kertoo se ainakin sen, että olet katkera ja pahantahtoinen.
Emme me ole sinulle mitään velkaa.
Pahantahtoinen en ole lainkaan, vaan hyvin mukava ja avulias ihminen. Tyhmyys ja ilkeys yhdistettynä kuitenkin ovat mielestäni ihmisen pahimpia luonteenpiirteitä, ja niitä te olette tässäkin ketjussa esitelleet, joten ansaitsette enemmänkin pahantoivotuksia kuin minä viitsin kirjoitella.
Kysynkin sinulta ja muilta kaltaisiltasi: mikä ajaa teidät neuvomaan täysin tuntemattomia ihmisiä tilanteessa, jota ette itse ole koskaan kohdanneet tai edes nähneet sivusta?
Huomaan, että itsellänikin aina näitä köyhyyttä koskevia ilkeitä viestejä lukiessa meinaa jostain sisältäni nousta sellainen pikkupiru, jonka olemassaolosta en ole edes ollut tietoinen. Yleensä saan sen kuitenkin työnnettyä sinne takaisin.
Ja tosiaan, miksi kommentoida "asiantuntevasti" jotain, josta ei ole mitään kokemusta oikeasti? En minäkään lapsettomana ihmisenä mene pätemään jonnekin raskauksia ja synnytyksiä käsittelevään ketjuun. Tai miten tavallista on, että joku ns. helppoja raskauksia kokenut taivastelee, että miten on mahdollista, että joku kokee voimakasta raskauspahoinvointia. "Miten se voi olla mahdollista, kun en mä vaan sellaista kokenut?".. Ja tällaiseen viestiin sataisi vielä paljon yläpeukkuja, eikö niin?
Juuri näin. "Miten ei muka löydä töitä" on yksi väite, jonka typeryys ennen mykisti minut mutta nykyisin saa vereni kiehumaan.
Minä voisin kuvailla tilanteeni ja siihen johtaneet vuodet pienintä ruokakauppakuittia myöten, mutta pian olisivat besserwisserit jonossa viisastelemassa, että jos olisitkin toissa vuonna ottanut asioista selvää, olisit tiennyt, että vakuutusyhtiösi voi nelinkertaistaa senhetkisen vakuutusmaksusi tietäessään, että muualta ei vakuutusta myönnetä, ja olisit voinut ostaa silläkin viissatasella vaikka kuinka paljon tomaattimurskaa ja valkosipulinkynsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raju yleistys, tuskin tuollaista on oikeasti kovin paljoa. Onpahan iltasanomat taas löytäneet kunnon nyyhkytarinan. Liekö edes totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se törkeetä että mitättömistä tuistakin aktiivimalli vielä ottaa pois kun ne ovat elintason kehityksestä jääneet jälkeen ajat sitten. Köyhyys sairastuttaa, syrjäännyttää ja masentaa se jatkuva stressi laskea mihin kaikkeen saa sen riittämään ja mistä päästä tinkii. Mitään säästöjä ei saa olla yllätysmenoja varten tai ei edes pysty säästämään.
Ongelma on siinä, että ne tuet yhteensä ovat samankokoiset kuin pienipalkkaisilla palkat. Ymmärrän hyvin, että moni valitsee siinä tilanteessa mieluummin vapaaehtoisen syrjäytymisen kuin työssäkäynnin. Itsekin olen asiaa pohtinut, mutta kun on omistusasunto, niin en saa tukia niin paljon kuin vuokralla-asuja. Eli minulle on kannattavampaa kuitenkin käydä huonostipalkatussa työssä. Muuten joutuisin myymään asuntoni, ja elämään niillä rahoilla ennen tukia. Joskus kun olen saanut käydä ihan normipalkkaisessa työssä, niin on tullut tuo oma asunto hankittua, vaikka nyt ollaan ihan niillä rajoilla, onko minulla siihen varaa.
Mistä tää harhaluulo johtuu? Jos joudun työttömäksi niin tukeni on lapsikorotusten kanssa 760€ miinus verot. Mitään muuta tukea ei tippuisi koska mies on töissä. Ei lähelläkään edes sitä pientä palkkaa. Toivottavasti pääsisin työkyvyttömyyseläkkeelle enkä tuollaiseen tilanteeseen joutuisi. Kuntoutustuella kuitenkin vielä pärjään ja on varaa syödäkin ihan ok. Mihinkään kampaajiin, tupakkaan tai meikkeihin en käytä nytkään rahaa ollenkaan. Työttömänä en voisi käydä enää koskaan fysioterapiassa poistamassa kipujani koska työmarkkinatuki ei riitä yhtään mihinkään.
Tajuaakin opiskelijat,että heillä maksaa lounas 2,20 yliopistolla,matkakortin ja YTS:n terveydenhuollon,officepaketin yms saa tosi halvalla.Pennin venyttäminen on tosi rankkaa kun maksaa asioista täyden hinnan!!!!
Kun me päästään töihin, niin kaikki muuttuu.
Siis ihan kaikki.
Kun saa taas palkkaa ja voi ostaa kunnon ruokaa, muutakin kuin makaronia ja perunaa ja itsetehtyjä jauhosämpylöitä mitä vatsa ei kestä mutta pakko syödä"
Ei heikota enää ja voi pyytää naapurin kahvilla kun on varaa kahviin taas.
Ja voi maksaa laskut (eikä tarvi murehtia öisin riittääkö kaikkiin rahat). On varaa pesuaineisiin .
Ei tarvi jännittää riittääkö bensa tai mistä saa matkakorttiin rahaa.
Kun me saadaan töitä niin kaikki muuttuu hyväksi.
Eikä me auota päätä muille vähävaraisille, koska me tiedetään millaista tää on kun on vähän rahaa ja kukaan ei palkkaa hommiin.
Kohta me saadaan töitä.
Eikä välitetä nälvimisestä, eihän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raju yleistys, tuskin tuollaista on oikeasti kovin paljoa. Onpahan iltasanomat taas löytäneet kunnon nyyhkytarinan. Liekö edes totta.
Lehtien tarkoitus on myydä, ja mikäpä myisi sosiaalipornoa paremmin. Nuo tarinat voivat aivan hyvin olla tosia, mutta voivat olla olemattakin.
Minä olen kirjoitellut tänne sekä tosia että kokonaan keksimiäni tarinoita ja saanut niistä toistakymmentä kappaletta sellaisenaan Ilta-Sanomien artikkeleihin. Kuka niiden alkuperää tarkistaa, kun toimittajaa uhkaa ideanpuute toiselta ja deadline toiselta puolelta?
Olen hakenut vaikka mitä työpaikkoja, mutta ei tärppää. Ikärasismi on niin selkeesti nähtävissä. Lisäksi jokainen uusi päivä työttömänä, vie työllistymisen kauemmaksi. Ei moni työssä oleva ymmärrä miten kamalaa tämä on. Lässytetään vain laiskoista sohvilla kaljaa vetävistä työttömistä. Pitäsköhän alkaa makaa sohvalla ja vetää sitä bissee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin eilen tilaisuudessa, jossa tuon kilpailun tulokset julkistettiin ja voittajateksti luettiin ääneen. Toivottavasti tekstit, sekä voittaja että muita tekstejä, tullaan julkaisemaan. Näistä ollaan tekemässä myös tutkimusta. Toivottavasti meillä on tutkimustulosten julkistuksen aikaan hallitus, joka ymmärtää, mitä noissa teksteissä on kerrottu: Koulutettuja, fiksuja, aikuisia nöyryyttämällä ei saada aikaan mitään hyvää, eikä varsinkaan säästöjä kansantalouteen.
Kun me saadaan töitä niin mekin voidaan sitten kerrankin avata ovikellon soidessa toivorikkaille pääsiäisnoidille ja ihailla niiden virpomisvitsoja ja sanoa, että ottakaa tästä palkaksi pääsiäismunia kyllä ootte ihania. Eikä niiden pettyneet askeleet enää kuuluisi meidän rapusta kun kukaan ei tässä kerroksessa avaa vaikka on niin hienot noitameikit ja kaikki.
Eikä me enää piilleskellä kotona kun ei ole varaa mennä veljen hautajaisiin 500km päähän ja ei uskalla keltään lainata koska ei voi sanoa takaisinmaksupäivää. Ja jos ei pysty maksamaan takaisin niin menettää luottamuksensa ja välit menee pilalle.
Kun me saadaan töitä niin mäkin voin sitten vuorostani tarjota nisukahvit torilla mun mukavalle kaverille joka ei koskaan mainitse mitään vaikka se taas pyysi ja maksoi mutkin uimahalliin kun ei se uimahallireissu sen mielestä yksin ole yhtään niin mukavaa.
Pian me saadaan töitä ihan varmasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi sitä ei saisi sanoa ääneen, että joillakin on elämänhallinta kadoksissa. Ruokitaan lapsi desillä riisiä??? Miksi? Kun syksyllä saa kaupasta puoli ilmaiseksi kotimaisia juureksia (ja ei ne kaupassa talvellakaan paljon maksa, jos ostaa isompia pusseja)
Oma tilanne on nyt huomattavasti parempi, sillä ihme kyllä onnistuin työllistymään yli 1.5 vuoden työttömyyden jälkeen. Mutta ei meillä nälkää nähty silloinkaan kun olin työttömänä. Ostin esim yhdeltä tilalta 10kg säkin perunoita ja porkkanoita viidellä eurolla/säkki. Siitä tehtiin monta kasvissosekeittoa, perunavelliä ym. Ja kaiken ruoan tein itse alusta asti kauden vihanneksia hyväksikäyttäen. Ja syksyllä tietysti marjat ja sienet metsästä keräten.
Vaatii hieman viitseliäisyyttä, ja tiedän toki, että sitäkin on joskus vaikea löytää, kun työttömyys masentaa. Itseni vaan pakotin liikkeelle, sillä lapset oli ruokittava
En ota kantaa tuohon "riisitapaukseen", mutta mitä tulee elämänhallinnan ongelmiin, niin voi tosiaan monella köyhällä olla. Mutta ne saattavat olla ennemminkin seurausta köyhyydestä kuin sen syy.
On todettu, että köyhyys vaikuttaa samoin kuin jatkuva kiire ja se kun deadlinet painavat armottomasti päälle. Miten kauan ihminen kestää jatkuvaa kiirettä ja painetta ilman, että se vaikuttaa mielialaan ja/tai kognitiivisiin toimintoihin? Ja tilanteessa, jossa sille ei loppua näy. Ei ole tulossa edes kesälomaa, jolloin saisi hengähtää ja ns. ladata akkuja.
"Tutkija Kanerva listaa niukkuuden ja pulan vaikutuksia, jotka ovat siis yhteisiä rahapulassa ja kiireessä.
Tuntuvatko nämä tutuilta:
Mieli tunneloituu. Ajatukset ja toiminta fokusoituvat vain siihen yhteen huolenaiheeseen, ja elämä kapenee. Kaikki muu jää sivuun.
Mentaalinen kapasiteetti vähenee. Niukkuus on niin suuri rasite, että ajattelun laajakaistalta loppuu tila. Tuntuu kuin itse olisi hidastunut ja tyhmistynyt. Tavarat ovat aina kateissa, asioita unohtuu.
Älykkyystestien pistemäärä putoaa. Intialaiset viljelijät saivat testeissä korkeimmat pistemäärät silloin, kun sato oli juuri myyty ja oli rahaa. Kun heitä testattiin ennen sadon myyntiä, heidän ollessaan köyhiä, testistä tuli huonommat pisteet.
Lainaaminen lisääntyy. Rahahuolissa tulee otettua pikavippejä. Mutta myös kiire tuottaa lainaamista: tingitään yöunesta, jumpasta, perheen yhteisestä ajasta ja vapaapäivistä. Ajatuksena voi olla, että otettu aika maksetaan myöhemmin laatuaikana. Sitä hetkeä ei vain ehkä koskaan tule."
"Samalla tavalla ihminen hätiköi rahapulassa.
”Kuka tahansa tekisi huonoja päätöksiä köyhänä. Sille on löydetty tutkimuksissa paljon todisteita. Se on inhimillistä”, Kanerva sanoo.
Vanhemmuuden laatu huononee. Tämä kuulostaa kamalalta. Mutta tutkijat todella sanovat, että köyhyys tuottaa kehnoja vanhempia: lapsille annetut ohjeet ovat epäjohdonmukaisia, ei jakseta kuunnella heitä, syötetään heille pikaruokaa. Ihan samalla tavalla kuitenkin toimivat kiireiset vanhemmat.
Lennonjohtajilla tehty tutkimus osoitti, että heidän vanhemmuutensa laatu oli täysin kiinni työpäivän stressaavuudesta.
”Kun koneita oli paljon ilmassa ja työvuoro oli kiireinen, kotiin päästyä heittäydyttiin sohvalle eikä jaksettu huomioida lapsia.”
Köyhällä on rahahuolien takia aina tuollainen stressi."
Jos ei ole antaa lapselle ruoaksi muuta kuin desi riisiä, pitäisi kyllä ajatella sen lapsen etua ja antaa se huostaan tai adoptioon. Millainen itsekäs hirviö pitää omaa lastaan nälässä kun lapsi voisi saada ihan kunnollisen rakastavan kodin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä keskusteluja ja iltapäivälehtien "artikkeleita" seuranneena oon vain huomannut, että kertaakaan ei sitten todellisuudessa kerrota, mihin se raha oikein menee ja kuinka paljon sitä tulee. Aina puhutaan "yllättävistä menoista" ja ympäripyöreästä termistä "laskut". Esimerkiksi viime vuonnako joku vastaavanlainen juttu oli Iltalehdessä, jossa jonkun yksinhuoltajan rahat menivät kaiken maailman laskuihin, ilman sitten erittelyä, olivatko nämä laskut täysin pakollisia vai elämänhallintaongelmista johtuvia velkoja.
Yhtäläisyyksiä löytyy näillä tarinoilla myös sen suhteen, että valtion oletetaan maksavat aivan kaikki. Jos tekee elämässään jatkuvasti huonoja valintoja, valtion pitäisi silti taata yhtä hyvä elämä, kuin työssäkäyvällä on. Siitä olen samaa mieltä, että lapsilla pitää olla aina riittävästi ruokaa, puhtaat vaatteet ja mahdollisuus edes jonkinlaiseen harrastamiseen, mutta jos aikuinen ajaa itsensä tuohon tilanteeseen, eikä edes apua vaivaudu hakemaan, niin voisi sanoa, että aikalailla oma syy.
Näitä laskuja olen itsekin ihmetellyt. Itselläni on seuraavat laskut: 1. kotivakuutus. 2. Puhelinlasku. 3. Yhtiövastike (sisältää veden ja netin). 4. Sähkölasku. 5. Maksu eräästä harastuksesta kerran vuodessa. Miehelleni tulee sitten vielä autosta vakuutuslaskut, katsastusmaksut ja autovero. Joskus
Mutta mitään muita laskuja ei ole, eikä kertaakaan 40-vuotiaan elämäni aikana ole mitään muuta laskua tullut. En oikein ymmärrä mistä näitä mystisiä laskuja saa, jollei ole firmaa joka ostaa laskulla tavaraa? Mitään yllättävää näissä ei ole koskaan ollut, hinnat on samat vuosikausia putkeen jne.
Itsekin olen ollut kohta kymmenen vuotta vuoroin työtön, vuoroin sairaspäivärahalla, vuoroin kuntoutustuella. Enkä tunnista sitä hirmuista puutetta missä ihmiset elävät.
Jos ei ole rahaa niin älä osta maitoa tai kahvia... Ei ole välttämättömiä elintarvikkeita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi sitä ei saisi sanoa ääneen, että joillakin on elämänhallinta kadoksissa. Ruokitaan lapsi desillä riisiä??? Miksi? Kun syksyllä saa kaupasta puoli ilmaiseksi kotimaisia juureksia (ja ei ne kaupassa talvellakaan paljon maksa, jos ostaa isompia pusseja)
Oma tilanne on nyt huomattavasti parempi, sillä ihme kyllä onnistuin työllistymään yli 1.5 vuoden työttömyyden jälkeen. Mutta ei meillä nälkää nähty silloinkaan kun olin työttömänä. Ostin esim yhdeltä tilalta 10kg säkin perunoita ja porkkanoita viidellä eurolla/säkki. Siitä tehtiin monta kasvissosekeittoa, perunavelliä ym. Ja kaiken ruoan tein itse alusta asti kauden vihanneksia hyväksikäyttäen. Ja syksyllä tietysti marjat ja sienet metsästä keräten.
Vaatii hieman viitseliäisyyttä, ja tiedän toki, että sitäkin on joskus vaikea löytää, kun työttömyys masentaa. Itseni vaan pakotin liikkeelle, sillä lapset oli ruokittava
Okei, olit siis työttömänä ja köyhänä runsaat puolitoista vuotta. Kokeile olla kymmenen tai kaksikymmentä vuotta. Palataan sitten asiaan. Sopiiko?
Vierailija kirjoitti:
Tänne kirjoittelevat varmaan sellaiset työttömät/köyhät, jotka ovat pysyneet terveinä. Silloin tietysti pärjää paremmin ja on enemmän voimavaroja ja resursseja, myös niiden hyvien ja järkevien valintojen tekemiseen.
Ihmettelen silti, miksi ei ymmärretä sitä, että ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat hyvin erilaisia. Ja empatian puute aivan järkyttävä. Jopa köyhät keskenään nokkivat toisiaan. Tällä yhteiskunnalla ei taida olla paljon toivoa enää.
Minä olen kärsinyt mielenterveysongelmista 10 vuotta ja olen sairaspäiväraha-kuntoutustuki-työmarkkinatukikierteessä. Että kyllä, ihminen voi olla työtön, sairas ja silti syödä ihan hyvää ruokaa. Ja asua vielä omistusasunnossa, mietipä sitä.
Kyse on siitä, että toiset meistä on tehneet fiksuja valintoja ennen kuin se tunkio osui tuulimyllyyn ja jatkaneet sitä fiksujen valintojen tekoa senkin jälkeen.
Jos taas ei ole koskaan elämässään tehnyt yhtään hyvää valintaa, voi varmaan päätyäkin tuollaiseen pelkkää riisiä -tilanteeseen. Mutta siihen päätyy vain jos ei ole koskaan ollut töissä, ei ole koulutusta, ei mitään. Tietysti jos ei ole kotona saanut minkäänlaista elämänoppia, on vaikea kouluttautua, saada se ensimmäinen työpaikka jne. Mutta silloinkin voi aina sentään mennä armeijaan ja yrittää luoda uraa puolustusvoimissa. Siellä saa sentään vähintään puoli vuotta täyden ylöspidon, päivärahaa ja miettimisaikaa. Eli on ainakin yksi päätös, jonka jokainen nuori voi tehdä hyvin, oli miten huonoista oloista hyvänsä, ja kääntää siten elämänsä suunnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jo elämänhallinnan ongelmilta. Perusraaka-aineita ruokaan saa halvallakin ja ilmaiseksi ruokajonoista, mutta tupakasta, alkoholista ja eineksistä kannattaa luopua kokonaan (jos haluaa säästää). Pitää vain hieman suunnitella rahankäyttöä etukäteen.
Sinä idioottihan sen tiedät.
Kyllähän se sitä on. Kaverini, joka on työtön niin valittaa nälkäänsä ja kaapit aina tyhjinä. Varaa on kuitenkin juoda kaljaa ja poltella tupakkia. Jos sille joku lainaa 20e, niin se painuu Lidliin ostamaan 15 kaljaa, sätkäpapereita ja pari pussia makaroonia. Tolla 20e saisi viikon safkat helposti.
20e viikossa on varmaan vítun monen lääkärin suositus ruokamenoiksi. Siis vähemmän kuin kehitysmaiden slummilaisilla.
20e viikossa on jo paljon rahaa ruokaan kun suunnittelee oikein. Ei minulla mennyt töissä ollessakaan tuota enempää. Jos tekee vaikka lämpöisen ruuan kaksi kertaa viikossa ja syö sitä 3-4 päivää ei siihen mene rahaa paljon paskaakaan. Leivät voi leipoa itse, vihannekset ja kasvikset on halpoja kun valitsee kauden mukaan. Karkkia ei kukaan tarvitse. Itse saatan herkutella viikonloppuisin ostamalla kurkkua ja porkkanaa sekä hyvän dipin. On paljon halvempaa ja terveellisempää kuin karkin mussutus. "Köyhyydessä" pärjääminen on ihan helvetin paljon omasta asenteesta ja motivaatiosta kiinni! Ja kyllä olen tuilla elävä.
Olen kerran joutunut tulemaan toimeen kaksi viikkoa 50 eurolla. Mulla oli jatkuva nälkä, väsymys ja heikotus päällä. En yksinkertaisesti pärjää niin vähällä ja kevyellä ruoalla. Liikkumiseni oli olematonta, koska energiaa siihen ei ollut. Käytännössä makoilin ne kaksi viikkoa.
Kai ihmisten ravinnon tarpeet ja elimistötkin sitten ovat erilaisia. Yleensä mulla menee 35-45 euroa viikossa ruokaan. Sillä syö jo ihan hyvin ja jopa suht terveellisesti.
Et vaan osaa laittaa ruokaa. Siinä se ongelma on. Riittävästi rasvaa eikä tule heikotusta. Oliiviöljy ei paljon maksa ja sitä voi ottaa vaikka snapsina jos tuntuu ettei energia riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran on kyllä pakko huomauttaa, että rahankäyttö voi olla hukassa ilman mitään järjetöntä törsäämistä ja niitä vakio "tupakkaa, kaljaa ja irtoripsiä".
Esimerkkejä lähipiiristä tilanteista, joissa rahatilanne on mennyt oikeasti surkeaksi:
- Pikavippikierre alkoi hammaslääkärikuluista, kun ei halunnut odottaa aikaa julkiselta puolelta (joka olisi mennyt monen kuukauden päähän). Yksityiseltä pamahtikin sitten muutaman sadan lasku. Sitten piti ottaa pikavippiä, jotta sai nämä pikavipit maksettua. Tiedättehän miten se menee.
- Pieleen mennyt yritysidea. Tämä olin minä. Idea oli hyvä, toteutus todella naiivi (olin nuori ja kokematon yrittäjä), ihmettelen että liiketoimintasuunnitelma meni Finnveralle läpi. Ja Finnvera EI todellakaan ole mikään ymmärtäväinen lainan antaja. Kun yritystoiminta meni p*rseelleen (ja totta kai se meni, minä en oikeasti tajunnut liiketoiminnasta mitään vaikka luulin tajuavani), Finnvera muuttui todella tiukaksi ja laina tuli maksettavaksi heti. Joka kuukausi meni pienestä palkasta rahaa yhtä paljon epäonnistuneen yrityksen muistolle kuin asumiskuluihin yhteensä. Talouteni oli ihan kuralla viisi vuotta. Stressi huippulukemissa vuodesta toiseen. Tuo kokemus todellakin söi ihmistä.
- Vanhan omakotitalon lämmityskuluihin menee ihan älyttömästi rahaa pienestä eläkkeestä, ja muuten saa kituuttaa. Miksei muuta, kysytte? No sepä se. Kun tuossa talossa on koko ikänsä asunut. Muutoksen tekeminen on vaikeaa.
- Kaikki - siis kaikki - tarpeelliset kodinkoneet hajosivat vuorotellen. Piti ostaa kaikki osamaksulla, joista kertyikin sitten sievoinen summa joka kuukausi maksettavaksi. Tässä se törsäysosio astuu kuvioihin, sillä esim. halvimman 30 euron imurin sijaan piti ostaa 250 euron allergiaimuri, ja niin edelleen. "Kun sellainen oli ennenkin". Ei varmasti tuntunut siltä, että olisi mitään ekstraa luksusta ostellut, kun kaikki tuli ihan perustarpeeseen.
Ja niin edelleen. Jokaisessa tapauksessa analysoimalla selviää kyllä, missä kohtaa tuli tehtyä moka, eli nämä ovat ihan oikeita rahankäytön ongelmia, joissain tapauksissa koko elämäntilanteen ongelmia. Missään näistä ei kuitenkaan köyhä tuhlannut mihinkään "tarpeettomaan". Kannattaa muistaa, että tarpeellisten menojenkin välillä on todella paljon hajontaa. Joskus itseänikin harmittaa jälkeenpäin, että hemmetti kun ostin kahdella kympillä tällaisen vaikka naapurikaupasta olisi saanut vitosella. Tarpeeksi monta ajattelematonta valintaa, ja pienistä tuloista meneekin iso siivu.
Eipä silti, saa kyllä olla taloudenpito ihan oikeasti älykääpiön tasolla, jos ei pienistäkään tuloista muuta saa syötäväksi kuin riisiä ja vettä.
Tuossa on paljon sellaista, mitä tämän ketjun tupakkajakaljaihmiset eivät osaa eivätkä halua kuvitella.
Minä lähdin yrittäjäksi valtiolta laittoman pätkätyöviran lopettamisen seurauksena. Vuosia meni oikein hyvin, mutta sitten rakenneuudistukset veivät alan yksinyrittäjiltä elannon hyvin nopeasti. Ikä ja yrittäjyys ovat kelvoton tausta työnhaussa. Yrittäjän tie tukien piiriin voi olla hyvin pitkä ja vaikea, minun tapauksessani niin pitkä, että vaikka edes velkaa ei ollut, talouteni ehti romahtaa kokonaan - peruuttamattomasti.
Niiltä, jotka aikovat nyt ryhtyä kitisemään siitä, että kyllä pitää varautua, kysynkin: kuinka kauan te pärjäätte tästä hetkestä eteenpäin täysin ilman tuloja ja tukia? Minä pärjäsin kolme vuotta.
"-- saa kyllä olla taloudenpito ihan oikeasti älykääpiön tasolla, jos ei pienistäkään tuloista muuta saa syötäväksi kuin riisiä ja vettä."
Minä olen ollut tilanteessa, jossa ei ollut edes riisiä. Onnekseni olen lapseton sinkku, eikä minulla ole lemmikkejä eikä tarvetta lääkkeille, joten muutama päivä ilman ruokaa ja rahaa on kestettävissä. Periaatteessa kestettävissä; järkeähän tällaisessa elämässä ei enää ole.
Yrittäjä saa kyllä ihan työmarkkinatukea kun lopettaa yritystoimintansa. Tiedän yhden tapauksen jossa toimintaa ei edes tarvinnut lopettaa: riitti kun osoitti, että ei pysty myymään varastoa pois eikä siksi voi lopettaa firmaa. Päätöksen odottelussa ei edes mennyt kauaa.
Ja toimeentulotuki kuuluu kaikille.
Tuossa tilanteessa olisi kannattanut investoida siihen että asianajaja hakee sinulle tuet ja ajaa firmasi alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne kirjoittelevat varmaan sellaiset työttömät/köyhät, jotka ovat pysyneet terveinä. Silloin tietysti pärjää paremmin ja on enemmän voimavaroja ja resursseja, myös niiden hyvien ja järkevien valintojen tekemiseen.
Ihmettelen silti, miksi ei ymmärretä sitä, että ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat hyvin erilaisia. Ja empatian puute aivan järkyttävä. Jopa köyhät keskenään nokkivat toisiaan. Tällä yhteiskunnalla ei taida olla paljon toivoa enää.
Minä olen kärsinyt mielenterveysongelmista 10 vuotta ja olen sairaspäiväraha-kuntoutustuki-työmarkkinatukikierteessä. Että kyllä, ihminen voi olla työtön, sairas ja silti syödä ihan hyvää ruokaa. Ja asua vielä omistusasunnossa, mietipä sitä.
Kyse on siitä, että toiset meistä on tehneet fiksuja valintoja ennen kuin se tunkio osui tuulimyllyyn ja jatkaneet sitä fiksujen valintojen tekoa senkin jälkeen.
Jos taas ei ole koskaan elämässään tehnyt yhtään hyvää valintaa, voi varmaan päätyäkin tuollaiseen pelkkää riisiä -tilanteeseen. Mutta siihen päätyy vain jos ei ole koskaan ollut töissä, ei ole koulutusta, ei mitään. Tietysti jos ei ole kotona saanut minkäänlaista elämänoppia, on vaikea kouluttautua, saada se ensimmäinen työpaikka jne. Mutta silloinkin voi aina sentään mennä armeijaan ja yrittää luoda uraa puolustusvoimissa. Siellä saa sentään vähintään puoli vuotta täyden ylöspidon, päivärahaa ja miettimisaikaa. Eli on ainakin yksi päätös, jonka jokainen nuori voi tehdä hyvin, oli miten huonoista oloista hyvänsä, ja kääntää siten elämänsä suunnan.
Kirjoituksesi on täyttä p*skaa. Ihminen voi tehdä moniakin hyviä valintoja elämässään ja silti joutua tuollaiseen tilanteeseen.
Aika lailla samanlaiseen ruokaan mitä useimmiten muutenkin syön ja mikä on elimistölleni sopivaa, vain määrät olivat pienempiä. Eli kanaan, kananmuniin, edulliseen kalaan, vihanneksiin, hedelmiin ja kaurahiutaleihin. Perunoita söin normaalia enemmän ja tosiaan proteiinia normaalia vähemmän.