Lue keskustelun säännöt.
Mensan testi ja perhekriisi
Turhautunut
28.04.2019 |
Menimme puolisoni kanssa sitten tekemään jokin aika sitten Mensan testin. Minulla on korkeampi älykkyysosamäärä kuin puolisollani. Hän otti siitä nokkiinsa ja on enemmän tai vähemmän mököttänyt minulle testin jälkeen.
Yritin selittää hänelle, ettei yksi testi ole koko maailma ja ihmisellä on muitakin ominaisuuksia kuin älykkyysosamäärä. Osasimmehan me elää yhdessä ennen testiäkin kaikessa sovussa!
Avaudu asiasta siksi, ettei kukaan muu mene tekemään samaa virhettä. Jos oma älykkyysosamäärä kiinnostaa niin käykää testissä salaa älkääkä mainitko siitä kenellekään.
Kommentit (185)
En tosin ole ihan varma, onko ap missään vaiheessa ketjua kertonut omaa ja puolisonsa sukupuolta. Saatoin mennä tässä ennakkoluuloisesti retkuunkin :)
Voisi hyvin olla samansukupuolinenkin pari kyseessä, mutta miehensä testituloksen takia mököttävää vaimoa tai avovaimoa minun on kaikista vaikein päässäni tilanteeseen istuttaa. Jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miestä ärsyttää, etten kuulemma käytä kaikkea potentiaaliani. Tollanen on mulle helppoa, moni muu juttu tosi vaikeaa. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko kovin monen naisen olevan miehiä älykkäämpiä. Naisilla on pienemmät aivotkin.
Olisipa mukavaa jos tästä voitaisiin tehdä oikea tieteellinen tutkimus. Se on toki nykyaikana mahdottomuus, samoin kuin eri kansojen älykkyyden vertailu. Jälkimmäisestä meillä sentään on joitakin tutkimuksia säilynyt - ja kansojen älykkyyksiä voidaan havainnoida myös näiden kulttuuristen ja tieteellisten saavutusten valossa, joten tilanne on siinä mielessä helpompi kuin sukupuolten älykkyyserojen kohdalla.
Boldaamani on fysiologinen fakta. Olisikin mielenkiintoista - ihan ilman kiihkoilua - tietää, että mihin se miesten suurempi aivomassa kuluu jos kerran miehet eivät ole älykkäämpiä kuin naiset. Aivoissa on samat "osat" sukupuolesta riippumatta. Miehellä ne vain ovat isommat.
Hehe! Eihän aivojen koolla ole älyn kanssa sinänsä mitään tekemistä. Sinivalas, norsu tai joku sontasottiaisen tapainen jonka aivojen koko suhteessa muuhun kokanisuuteen on iso ei taida älyllä sinönsä loistaa.
Toki älyn määritelmä on jo sinänsä ongelmallinen. Ei voida sanoa, että kun on joku kuviosarja, niin seuraavan pitäisi olla sitä tai tätä. Lisäksi kvanttimaailma toimii satunnaisesti, joten älynkin toiminta on satunnaista. Lisäksi nämä älyniekat ja mensalaiset, varsinkin naiset, painottavat menestystä älyssä muutoinkin, eli hyvää statusta ja rahaa. No ei ihme, että ollaan massasukupuuton ja ilmastokriisin keskellä, jos "älykkäätkään" naiset eivät ajattele muuta kuin varallisuutta menestyksenä.
Miehet ovat sinänsä älykkäämpiä, että suosivat ulkonäköä, joka ei tuhoa maapalloa millään tavoin, toisin kuin maailmanlopun aiheuttava ahneus ja statuspelleily, mihin naisten keskimääräinen parinvalintapreferenssi johtaa.
Tämä on ihan hyvä kirjoitus, mutta annat sanavalinnoillasi ymmärtää että otit tuon "naisilla on pienemmät aivotkin" henkilökohtaisena hyökkäyksenä.
Tietäisitte miltä tämä koko keskustelu näyttää ulkopuolisen silmin.
Sen kuvitelman voisi aloittaa tällä tavalla: "Kaksi apinaa riiteli kookospähkinästä intialaisella torilla.."
Vierailija kirjoitti:
Onks tää sama kuin että mies järkyttyy jos naisella on ollut useampi petikumppani?
Exällä 1 ja minulla 9.
Exäni ei ymmärtänyt sitä, että hän oli seurustellut 10 vuotta ja minä olin ollut sinkku 10 vuotta, eli hän sai seksiä arviolta 2 krt viikossa joka vuosi.
Kun taas minä olin 10 vuoden aikana pannut 9 miehen kanssa eli kymmenessä vuodessa yhdeksän kertaa olin pannut.Eli mies siis suuttui, kun minun järveäni on soudettu niin useasti.
Koitin selventää, että hänen melansa on kyllä uinut järvessä useammin kuin minun järvessäni mela, mutta ei uponnut kaaliin.
Ero tuli, hyvä niin.
Onhan se nyt täysin eri asia panna samaa ihmistä kun olla jakorasiana yhdeksälle eri miehelle. Kylän polkupyörät ei luonnollisesti arvostusta kerää.
Vierailija kirjoitti:
Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.
Ihanaa olla sinkku. Ei tarvitse esittää olevansa jotain muuta kuin on ja miettiä että enpä nyt tähänkään asiaan kommentoi mitään ettei tuo vaan luule että tässä briljeerataan. Sitä tyhmempää pitää rakastaa sellaisena kuin hän on, mutta itse pitää esittää tyhmää toisen mieliksi?
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän houkuttelevammaksi tulee parisuhde. Häviän siinä varmasti jotain, mutta ei, ei tällaista esittämistä ja teeskentelyä, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.
Ihanaa olla sinkku. Ei tarvitse esittää olevansa jotain muuta kuin on ja miettiä että enpä nyt tähänkään asiaan kommentoi mitään ettei tuo vaan luule että tässä briljeerataan. Sitä tyhmempää pitää rakastaa sellaisena kuin hän on, mutta itse pitää esittää tyhmää toisen mieliksi?
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän houkuttelevammaksi tulee parisuhde. Häviän siinä varmasti jotain, mutta ei, ei tällaista esittämistä ja teeskentelyä, ei.
Mielestäni ei vaadi suurta älykkyyttä osata lukea, milloin toinen briljeeraa ja milloin ei. Kyllä tyhmempikin voi oppia tulkitsemaan rakastamaansa ihmistä niin, että tietää ettei hän ilkeyttään loista älyllään.
Toisaalta, vaatii hyvää itsetuntoa hyväksyä toisen olevan etevämpi. Itsetunto ei kuitenkaan ole sidoksissa älykkyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks tää sama kuin että mies järkyttyy jos naisella on ollut useampi petikumppani?
Exällä 1 ja minulla 9.
Exäni ei ymmärtänyt sitä, että hän oli seurustellut 10 vuotta ja minä olin ollut sinkku 10 vuotta, eli hän sai seksiä arviolta 2 krt viikossa joka vuosi.
Kun taas minä olin 10 vuoden aikana pannut 9 miehen kanssa eli kymmenessä vuodessa yhdeksän kertaa olin pannut.Eli mies siis suuttui, kun minun järveäni on soudettu niin useasti.
Koitin selventää, että hänen melansa on kyllä uinut järvessä useammin kuin minun järvessäni mela, mutta ei uponnut kaaliin.
Ero tuli, hyvä niin.
Onhan se nyt täysin eri asia panna samaa ihmistä kun olla jakorasiana yhdeksälle eri miehelle. Kylän polkupyörät ei luonnollisesti arvostusta kerää.
Luetun ymmärrys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.
Onko oman älykkyyden esille tuominen automaattisesti briljeeraamista? Minusta ei. Jos mies kertoisi minulle olevansa äo-testin mukaan huippuälykäs (ja siis itseäni älykkäämpi, kun en mensan rajaa ylitä), en kokisi sitä millään tavalla negatiivisena asiana. Näen älykkyysosamäärän lähinnä yhtenä ominaisuutena muiden ominaisuuksien joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi kyllä dealbreaker jos nainen olisi minua älykkäämpi :D
Ei pahalla, eikä minulla mitään älykkäitä naisia vastaan ole, mutta kyllä suhteessa sentään miehen on oltava älykkäämpi.
Tiedän, näin on usean miehen kohdalla. Huomasin tämän jo nuorena.
Olenkin oppinut olemaan liikaa näyttämättä älykkyyttäni. Mieheni uskoo oikeasti että tuurilla olen pärjännyt niin urallani tiede- ja työmaailmassa kuin myös harrastusteni parissa. Ja siis, äo:ni on huomattavan korkea.
Toisaalta esittämällä vähän tyhmempää kuin onkaan pärjää yleensäkin useimpien ihmisten kanssa tässä maailmassa. Täytyy antaa muidenkin ihmisten tuntea olevansa fiksuja.
Älykkäänä tiedät että onnellakin on osuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.
Ihanaa olla sinkku. Ei tarvitse esittää olevansa jotain muuta kuin on ja miettiä että enpä nyt tähänkään asiaan kommentoi mitään ettei tuo vaan luule että tässä briljeerataan. Sitä tyhmempää pitää rakastaa sellaisena kuin hän on, mutta itse pitää esittää tyhmää toisen mieliksi?
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän houkuttelevammaksi tulee parisuhde. Häviän siinä varmasti jotain, mutta ei, ei tällaista esittämistä ja teeskentelyä, ei.
Mielestäni ei vaadi suurta älykkyyttä osata lukea, milloin toinen briljeeraa ja milloin ei. Kyllä tyhmempikin voi oppia tulkitsemaan rakastamaansa ihmistä niin, että tietää ettei hän ilkeyttään loista älyllään.
Toisaalta, vaatii hyvää itsetuntoa hyväksyä toisen olevan etevämpi. Itsetunto ei kuitenkaan ole sidoksissa älykkyyteen.
Ehditikin jo ottaa saman aiheen esille. Olen samaa mieltä.
T: 112
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.
Onko oman älykkyyden esille tuominen automaattisesti briljeeraamista? Minusta ei. Jos mies kertoisi minulle olevansa äo-testin mukaan huippuälykäs (ja siis itseäni älykkäämpi, kun en mensan rajaa ylitä), en kokisi sitä millään tavalla negatiivisena asiana. Näen älykkyysosamäärän lähinnä yhtenä ominaisuutena muiden ominaisuuksien joukossa.
Yksi tuttuni mainitsi ääneen kuuluvansa älykkäimpiin ja ensimmäinen ajatukseni oli "miksi tuo nyt piti ilmoittaa?!". Hän sitten sanoi perään sen suuntaista, että ei tällä huippuälykkyydellä tee mitään, elämä voisi olla paljon keveämpää ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks tää sama kuin että mies järkyttyy jos naisella on ollut useampi petikumppani?
Exällä 1 ja minulla 9.
Exäni ei ymmärtänyt sitä, että hän oli seurustellut 10 vuotta ja minä olin ollut sinkku 10 vuotta, eli hän sai seksiä arviolta 2 krt viikossa joka vuosi.
Kun taas minä olin 10 vuoden aikana pannut 9 miehen kanssa eli kymmenessä vuodessa yhdeksän kertaa olin pannut.Eli mies siis suuttui, kun minun järveäni on soudettu niin useasti.
Koitin selventää, että hänen melansa on kyllä uinut järvessä useammin kuin minun järvessäni mela, mutta ei uponnut kaaliin.
Ero tuli, hyvä niin.
Onhan se nyt täysin eri asia panna samaa ihmistä kun olla jakorasiana yhdeksälle eri miehelle. Kylän polkupyörät ei luonnollisesti arvostusta kerää.
Joo ei kerta seksiä vuoteen todellakaan oikeuta mihinkään "polkupyörä"-nimittelyihin. Taidat lukeutua niihin muinaismuistoihin joiden mielestä naisen pitää olla neitsyt ja vartoa miestä käsiään väännellen, mutta osata silti opastamatta kaikki temput punkassa ja auliisti niitä esitellä. Koettakaa nyt päättää, mitä haluatte! Kaikkea ei voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.
Onko oman älykkyyden esille tuominen automaattisesti briljeeraamista? Minusta ei. Jos mies kertoisi minulle olevansa äo-testin mukaan huippuälykäs (ja siis itseäni älykkäämpi, kun en mensan rajaa ylitä), en kokisi sitä millään tavalla negatiivisena asiana. Näen älykkyysosamäärän lähinnä yhtenä ominaisuutena muiden ominaisuuksien joukossa.
No, tässä nyt palataan oikeastaan tuohon aloituksen aiheeseen. Sinä naisena saattaisit sen kestää; sen sijaan miehistä vain harva voi sietää sitä, että tietää naisensa itseään älykkäämmäksi. Miehet nyt on vain rakennettu sellaisen tunnemaailman ja oman biologiansa uhriksi. Tästä huolimatta monessa parisuhteessa nainen sattuu olemaan älykkäämpi - ja parisuhde kestää, jos nainen on ns. salaa älykäs. Niitä parisuhteita, joissa mies on älykkäämpi, on varmasti yhtä paljon tai jopa enemmän (moni älykäs nainen kun jää pariutumatta), mutta niissä tämä ei nouse ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi kyllä dealbreaker jos nainen olisi minua älykkäämpi :D
Ei pahalla, eikä minulla mitään älykkäitä naisia vastaan ole, mutta kyllä suhteessa sentään miehen on oltava älykkäämpi.
Tiedän, näin on usean miehen kohdalla. Huomasin tämän jo nuorena.
Olenkin oppinut olemaan liikaa näyttämättä älykkyyttäni. Mieheni uskoo oikeasti että tuurilla olen pärjännyt niin urallani tiede- ja työmaailmassa kuin myös harrastusteni parissa. Ja siis, äo:ni on huomattavan korkea.
Toisaalta esittämällä vähän tyhmempää kuin onkaan pärjää yleensäkin useimpien ihmisten kanssa tässä maailmassa. Täytyy antaa muidenkin ihmisten tuntea olevansa fiksuja.
Sama homma. Helpompaa olla hieman hölmö ja tyhmän oloinen kuin liian fiksu miesten kanssa. Naisten kanssa voi sitten rauhassa keskustella viisaita.
Hauska otsikko:D
Täytyy tulla lukemaan ketju läpi myöhemmin.
Luin jostain, että jos ei nyt parhaat niin erinomaiset edellytykset suhteelle on niillä pariskunnilla, joissa nainen on älykkäämpi ja miestä vähintään kymmenen vuotta nuorempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.
Mutta eikö ole raskasta joutua "esittämään tyhmempää" toisen takia? Rakkaussuhteessa luulisi saavansa olla oma itsensä ja tulevansa kunnioitetuksi sellaisena.
Jos on paljon älykkäämpi kuin suurin osa ihmisistä, joutuu itse asiassa esittämään tyhmempää koko ajan kaikille ihmisille. On onnellista jos löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa saa teeskennellä ehkä vähän vähemmän; jonka huumorintaju ehkä muistuttaa omaa; jonka kanssa seksi sujuu ja kotitöistä tai raha-asioista ei tarvitse tapella, vaan löydetään molempia miellyttävät ratkaisut.
Mulla on riittävän hyvä itsetunto, jotta voin olla briljeeraamattakin älykkyyteni kanssa. Enkä ikinä maailmassa kertoile älykkyysosamäärääni kenellekään. Kävin joskus parissa mensan tapaamisessa, mutta suoraan sanoen en niistä välttämättä niin kauheasti innostunut. Sielussa voi olla vammoja vaikka olisi kuinka huippuälykäs, ja joskus semmoiset sieluvammaiset älykkäät voi olla aika raskastakin seuraa.
Se jolta kysyit
Ymmärrän nyt paremmin kun selitit. On varmasti totta, että huippuälykkäänä on vaikeaa ellei mahdotonta löytää ihminen, joka kestää älyäsi. Haluaisin ajatella ettei minua häiritsisi älyllisesti tasokkaampi kumppani, mutta kyllä se kummittelisi mielessäni. Tunnen ihmisen, jolla on "henkinen yliote" minusta, koska hän saa lahjoillaan minut tuntemaan itseni idiootiksi asiassa kuin asiassa... Jännä ilmiö.
Ehkä hän sitten on sinua älykkäämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.
Onko oman älykkyyden esille tuominen automaattisesti briljeeraamista? Minusta ei. Jos mies kertoisi minulle olevansa äo-testin mukaan huippuälykäs (ja siis itseäni älykkäämpi, kun en mensan rajaa ylitä), en kokisi sitä millään tavalla negatiivisena asiana. Näen älykkyysosamäärän lähinnä yhtenä ominaisuutena muiden ominaisuuksien joukossa.
No, tässä nyt palataan oikeastaan tuohon aloituksen aiheeseen. Sinä naisena saattaisit sen kestää; sen sijaan miehistä vain harva voi sietää sitä, että tietää naisensa itseään älykkäämmäksi. Miehet nyt on vain rakennettu sellaisen tunnemaailman ja oman biologiansa uhriksi. Tästä huolimatta monessa parisuhteessa nainen sattuu olemaan älykkäämpi - ja parisuhde kestää, jos nainen on ns. salaa älykäs. Niitä parisuhteita, joissa mies on älykkäämpi, on varmasti yhtä paljon tai jopa enemmän (moni älykäs nainen kun jää pariutumatta), mutta niissä tämä ei nouse ongelmaksi.
Tästä tuli mieleen yksi kaverini joka on mies. Hän kyllä kehuu taitojani asioissa jotka eivät häntä kiinnosta, mutta heti kun puhun opinnoistani tai joku päättelytaitoa vaativa homma sujuu minulta niin tulee kummallinen vastareaktio :D "Asettuisit sinäkin jo aloillesi nainen ja keskittyisit perhe-elämään, eikö se ole perimmäinen haaveesi??"
Vierailija kirjoitti:
Luin jostain, että jos ei nyt parhaat niin erinomaiset edellytykset suhteelle on niillä pariskunnilla, joissa nainen on älykkäämpi ja miestä vähintään kymmenen vuotta nuorempi.
En ole tästä kuullut, mutta en epäile ettei voisi pitää paikkansa. Ehkä iän myötä (toivottavasti) lisääntynyt viisaus voisi jollain tapaa kompensoida älykkyyttä. Jos joku minua älykkäämpi haluaa esittää oman hypoteesinsa, niin vapaasti vaan!
Totesin saman kun kahdesti erosin täydellisen saappaasta uroksesta. Kummasti teillä miehillä on aina ihmeellinen käsitys ylivertaisuudesta ja jollei ylivertaisuudesta niin ainakin älykkyydestänne naiseen verrattuna. Surullista, että elämä pyörii tuon kilpailun kohdalla, eikä siinä että sattuisi olemaan mukavaa. Toisaalta älykkyys on vähän kuin sukupuolitauti tai kusihätä - kirvelyn tuntee vaan sitä ei päälle päin näe, joten onko sillä merkitystä jos osaa käyttäytyä. Sen sijaan miehiä jotka kohtelevat naisia alaisinaan on äärimmäisen vaikea sietää.