Voiko lapsi olla oikeasti vullu?

Hei, selvittelemme koulun kanssa 11-vuotiaan poikamme käyttäytymistä, joka on muuttunut puolen vuoden aikana todella oudoksi. Pahimmat jutut ovat, kun hän laski housunsa alas pienen oppilasporukan edessä ja se, kun hän ulosti koulussa vessan lattialle ja avasi sitten rinnakkaisluokan oven ja karjui sinne, kuka voisi hänet pyyhkiä. Oppitunneilla hän on ollut enimmäkseen kunnolla (joskus silti niilläkin mekastanut), mutta välitunneilla meno on ihan uskomatonta ja tosi huolestuttavaa.

Kotona hän joskus naureskelee itsekseen ja puhuu asioita, jotka ilmeisesti liittyvät luokkatovereihin. Ne ovat kuitenkin aika sekavia eikä tarttumapintaa helposti saa. Kaupassa käymässä ollessa hän saattaa ihastella vaikka makkarapakettia ja esitellä sitä ohikulkijoille ihastuneena ikään kuin kyse olisi jostain aivan uudesta ja ihmeellisestä asiasta, jollaista ei kukaan ole aiemmin havainnut. Kerran hän alkoi kadulla huutaa nuorella parille raa'alla ja eläimellisellä äänellä. Nämä aivan säikähtivät ja olin hävetä silmät päästäni.

Nyt askarruttaa, voiko poika todella olla vullu. Netistä ei löydy hulluudesta paljon tietoa. Käytetäänkö tätä sanaa enää hoidossa? Pelottaa eniten se, kuinka hulluutta nykyään hoidetaan ja paraneeko se. Jos ei, millaiseksi muodostuu loppuelämä? Opiskelu, perhe, asuminen, työ? Olen niin ahdistunut, että epätodelliselta tuntuu olo. Olen itse tuki-/liikuntaelinsairas ja taloudellisesti tiukoilla olemme me molemmat vanhemmat, joten viimeinen asia, jota tässä tilaisuudessa nyt kaivataan on se, että perheessä on ehkä hyvinkin hullu.